Lue keskustelun säännöt.
Onko luomuna synnyttäminen tuhoon tuomittu idea ?
24.09.2016 |
Mitä mieltä olette ne jotka ovat synnyttäneet luomuna ja /tai kivunlievityksellä? Mä jotenkin pelkään sitä epiduraalia enemmän kuin mitään ja en usko, että ilokaasu toimii (tupakan savukin menee päähän) olen suunnittelemassa raskautta ja eikä voi tietää päätyykö tässä synnyttämään lainkaan vai ei. Mä olen miettinyt ilman kivunlievitystä synnyttämistä koska epiduraalit ja kaasut tuntuu vaan niin.... Noh , oudoilta ideoilta. Mutta luuletko itsestäni jotenkin liikoja ? Mulla ei nyt sinänsä kovin korkea kipukynnys ole ja synnytys nyt sattuu aina. Meinasin kuolla sydänkohtaukseen kun otin tatuoinnin. Mitä olette mieltä ? Entäs yksin synnyttäminen ? Olen ajatellut, että en haluaisi miestä mukaan synnytykseen. En jotenkin halua että mies näkee mua siinä tilassa ja olen
Muutenkin henkilö joka käpertyy yksin kun olen luvuissa . Mielellään kuulisin teidän kokeneempien ajatuksia / mielipiteitä!
Kommentit (65)
Mä tiesin jo lasta suunnitellessa, että pelkään epiduraalia enemmän kuin synnytystä. Nyt takana kaksi synnytystä ilman kivunlievitystä, toinen käynnistetty. Ei se niin kamalaa ollut kuin kaikki pelottelivat.
Mutta synnytys jos jokin on asia, jota ei kannata liikaa suunnitella. Valmistautua kannattaa, muttei päättää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jokainen voi itse päättää mikä on parhaaksi. Toki saahan siellä sitten kivunlievitystä jos
ei kestä luomuna.
En jaksanut lukea koko aloitusta joten vastaan otsikon perusteella.
Itsellä 5 lasta kaikki ekassa kohdunkaula puudute joka hidasti synnytystä ja koko synnytys oli ihan hirveä. Silloin päätin että helposti en puudutuksia ota. Toinen syntyi pelkän ilokaasun avulla ja kolme nuorinta ilman mitään kivunlievitystä.
Joten miksi olis tuhoon tuomittua synnyttää luomuna. Toki synnytykseni ovat olleet "helppoja" ja nopeita. Ei kannata suunnitellla liikaa etukäteen.
Itse olin vaan päättänyt että epiduraalia en ota ellei ole pakko. Joku ihmekammo sitä kohtaan
No ei ole, mutta siitä ei kannata ottaa itse tarkoitusta.
Olen synnyttänyt kolme lasta ilokaasulla, nopeita mutta kivuliaita synnytyksiä. Olen samanlainen, eli pelkäsin sitä epiduraalia paljon enemmän kuin synnytystä. Keskimmäisen kanssa anestesialääkäri oli jo salissa ja tärisin pelosta, kätilö kurkkasi kohdunsuun ja se olikin 10 cm auki ja ponnistusvaihe alkoi.
Kyllä varmaan olisin siihen epiduraaliin päätynyt, jos synnytykset olisivat olleet pidempiä, mulla ei ollut minkäänlaista ideologiaa luomusynnytykseen. Mutta siis oikeasti pelkäsin sitä epiduraalipiikkiä, siedin ennemmin aika kovan kivun kuin sen. Tyhmää, mutta näin.
Vaikea etukäteen sanoa, mikä tilanne synnyttäessä. Itse ajattelin, että katotaan tilanne, miten etenee ja sen mukaan mennään. Synnytykset olivat kaikeksi onneksi helppoja ja pärjäsin jokaisessa ilman kivunlievitystä. Mies oli kolmessa ekassa mukana, jälkimmäiseen kolmeen ei ehtinyt. Menee se noinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaikki kolme lasta on syntyneet luomuna. Voin suositella. Mutta valmistaudu siihen henkisesti hyvin.
Itsellä takana kaksi synnytystä.
Esikoisesta otin ilokaasua, piikkejä ja epiduraalin, joka laitettiin väärään paikkaan. Ponnistusvaihe haastava ja sattui älyttömästi ja lopulta imukuppi apuun, kun vauvan jaksaminen loppui.
Toinen synnytys hyvä kun sairaalaan ehdittiin kirjautua siitä alle puoli tuntia kuopus ulkona. Ei ehtinyt ottaa mitään lievityksiä, mutta vähemmän kipeää teki kuin ensimmäisellä kerralla.
Eli jos itse kolmannen saisin valitsisin ehdottomasti luomuna synnyttämisen :)
Toivottavasti oli ap jotain apua tästä nopeasta sepustuksesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tunnustaa, että mäkin toivoin ja suunnittelin mielessäni, etten ottaisi kivunlievitystä ja en olisi halunnut episiotomiaakaan, mutta kuinka kävikään. 6 tuntia kestin niitä alati kovenevia supistuskipuja ja sen jälkeen olin valmis ottamaan mitä tahansa kivunlievitystä eli otin sitten epiduraalin ja sain sen avulla jopa nukuttua hetken. Viimein kun ponnistus vaihe tuli, niin eipä se vauva noin vaan sieltä ollut tulossa, vaan se jumitti ja sydänäänetkin alkoivat laskea, joten eppari tehtiin, jotta vauva mahtui ulos. Imukuppia ei onneksi tarvittu. Mutta kuitenkin, sanonpa vaan, että varaudu siihen ettei kaikki välttämättä mene suunnitelmien mukaan.
Varmasti pystyt synnyttämään luomuna kun valmistaudut etukäteen, otat selvää rentotumismenetelmistä jne. Doula eli synnytystukihenkilö voisi tukea sinua tässä, ja olla mukana synnytyksessä.
t doula :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko epiduraalia kohtaan voi tuntua ihan mitättömältä siinä vaiheessa, kun kivut on pahimmillaan. Joillakin kipu on sietämätöntä, joillakin ei. Ei kannata suunnitella liikaa, vaan mennä tilanteen mukaan ja hyväksyä itselleen sen, että kivunlievitystä on saatavilla, jos tulee tukala paikka.
Voihan se onnistuakin. Itse kylläkin olin tosi paniikissa siitä kivusta, ei sellaista olisi voinut kuvitella vaikka kuinka olisi yrittänyt. Toisella kerralla sitten en mennyt paniikkiin kun tiesin mitä on tulossa. Kyllä olisi miestä tullut ikävä siinä kuolemanpelossa vaikka etukäteen ajattelin että onkohan siitä mihinkään. Ja onhan se syntymän hetki niin ainutkertainen että kyllä sen mielellään jakaa puolison kanssa. Ja tylsää olisi tullut yksinään kun ei ne kätilöt käy kun välillä kääntymässä.
Mutta kyllä uskon että pärjäät luomuna jos kaikki sujuu ok ja kipu ei vie paniikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit ihan liikaa. Parhaiten menee sillon kun ei liikaa mieti et minä haluan näin ja näin. Synnytykset on niin erilaisia. Voithan etkäteen miettii että toivot luomusynnytystä mut ei sitä kannata omassa päässä lyödä lukkoon. Ei tuu sit synnytyksessä paniikkeja tai pettymyksiä. Mies on ihan kiva tukena ja seurana olla siellä mukana. On tärkee tapahtuma myös isälle. En ainakaan itse haluais viedä iskältä yhtä elämän tärkeintä tapahtumaa siks etten haluu et se näkee mut "kurjana". Mut kukin tyylillään.
Kaksi olen synnyttänyt luomuna ja toisen äitiysvalmennuksessa nuori synnyttämätön kätilö tuiskasi minulle, että ei se aina niin helppoa ole kun yritin väliin sanoa ensikertalaisille ettei se välttämättä yhtä helvettiä ole niin kuin kätilö kertoi.
No, myönnetään et aika kamalaa oli toinen kerta, mutta ei ollut vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin Toisenlaisten äitien jaksoa "orgastisen" synnytyskokemuksen tavoittelijasta, jolla oli doulat tukena ja apuna. Täytyy sanoa, että kannattaa katsoa jakso Ruutu-sovelluksesta, jotta on joku käsitys doulien toiminnasta. En ikimaailmassa voisi kuvitella mitään tansseja luontoäidille, palvontamenoja naiseudelle ja synnytystuskissa "mä rakastan sua, mun keho"-hokemien toistamista. Vmp.
Kiitos ihanat naiset jo tähän asti tulleista vastauksista ! Minulle ilman kivunlievitystä synnyttäminen ei ole itseisarvo eli en aio siitä itsepintaisesti kieltäytyä vain siksi, että jossain vaiheessa päätin , että epiduraalia en ota. Mulla pysyy pokka yleensä aika hyvin ja olen kovapäinen mutta en ole koskaan kokenut synnytystä, että voi se minullakin mennä pupu pöksyyn tositilanteessa :) varmasti riippuu myös siitä, että kuinka pitkä synnytys on. Tuntikausia kivuissa uuvuttaa joka tapauksessa eli siihenkin varmaan pitäisi henkisesti varautua.
Kaksi vauvaa ilman kivunlievitystä synnyttänyt. Ei ollut mikään tarkoitus synnyttää ilman kivunlievitystä, mutta synnytykset oli niin nopeita etten ehtinyt saada kivunlievitystä, en kyllä kokenut tarvettakaan. Menin synnyttämään sillä ajatuksella että tilanteen mukaan mennään.
Ei todella ole tuhoon tuomittu ajatus! Mun mielestä kipukynnys on semmoinen asia, jota ei ihan hirveästi kannata miettiä - synnyttäminen on prosessi, johon kuuluu kipu, mutta se on kipu, joka helpottaa aina välillä, ja lopuksi loppuu kokonaan. Tärkeintä on hyväksyä se kipu ja oppia toimimaan kivun kanssa. Rentoutttaminen hengityksen, liikkeen ja äänen avulla on se tapa, jolla toimitaan. Vaikka ottaisitkin lopuksi jotain kivunlievitystä, kivun lievittämisen oppiminen noilla mainitsemillani tavoilla on joka tapauksessa hyvädyllistä, koska ilman kivunlievitystä joutuu kuitenkin olemaan tunteja.
-
Opettele hengitysrentoutusta (jos et jo osaa). Jos pääset äitiysjoogaan, niin hyvä. Joogataustasta on apua, kun tuntee kehonsa, löytää niitä tapoja toimia kivun kanssa ilman erityistä opastustakin. Jumppapallo toimii monilla, samoin vesi muodossa tai toisessa.
-
Mulla itselläni on huonot kokemukset lääketieteellisestä kivunlievityksestä. Tokassa synnytyksessä en olisi ehtinyt saada mitään, vaikka olisin halunnutkin. Vietin lähes koko avautumisvaiheen autossa, ja silti selvisin! Jos avautumisvaiheen pääsee liikkumaan ja kokeilemaan eri asentoja, saa jo tosi paljon kipua helpotettua. Kannattaa kokeilla eri juttuja.
Ei ole mahdoton ajatus :) Sanoisin kuitenkin, että älä tee siitä "liian tärkeää" asiaa itsellesi, ettet pety, jos homma meneekin erilailla kuin suunnittelit :)
Itse ekan lapsen kohdalla haaveilin ajattelin, että pyrin synnyttämään luomuna. Otin selvää lääkkeettömistä kivunlievitystavoista yms. No, sitten tuli synnytyksen aika ja niinhän se meni, että paracervikaali- ja spinaalipuudutus laitettiin :D
Toiseen synnytykseen menin vähän sillä mielin, että aivan varmasti jotain puudutusta haluan.. Ei ehditty laittaa mitään, joten sehän meni sitten ihan luomuna...
Eli molemmat meni päinvastoin, mitä odotin, ja molemmista jäi kyitenkin hyvä fiilis :)
Voin kertoa että sen epiduraalin laittaminen ei tunnu kerrassaan miltään niihin supistuksiin verrattuna...
Olipas huonosti kirjoitettu aloitus , meinannut itsekään ymmärtää mistä oikein puhuin 😀 Pahoittelut !