Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei huolinut vauvalleen lahjaa, koska se ei sopinut sisustukseen (kaiken pitäisi olla valkoista/beigeä)
24.09.2016 |
Ostin sellaisen pinkin Ainu ensipupun ja kaveri kieltäytyi ottamasta vastaan. Kuitti on hukassa eli jos joku haluaa niin täältä saa. Onko jollekulle sisustus oikeasti noin tärkeä asia?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo tosi itsekästä, jos äiti ei hyväksy pehmolelun väriä. Varmaan lapsella tulee olemaan " ihana lapsuus " kun äiti pitää lastaankin sisustuselementtinä.
Itse rinnastat viestissäsi lapsen ja esineen. Lelu on tavara ja lapsi on ihminen, olisiko niissä jotain eroa? Vaikeaako tämä on sinulle?
Luepa uudestaan ja sisäistä tällä kertaa mitä tuossa viestissä sanottiin.
Ymmärsin kyllä.
"Lapsen on saatava kaikki mahdollinen neonvärinen muovikrääsä nurkkiin pyörimään koska meilläkin on niin. Muuten on itsekäs äiti. Sisustaminen on väärin, koska meillä on kotona aina kaaos."
Ole hyvä.
Ei herranjestas että ihminen voi olla yksinkertainen.
En mielelläni nimittele muita, mutta on kyllä hyvä että tiedostat itsekin olevasi yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi tuossa että kaveri oli "reilu" kun ei ottanut vastaan lahjaa josta ei tykännyt. Vaikka nyt unohdettaisiin se miten typerää on ettei lapsella saa olla kuin omaan sisustussilmään sopivia leluja, niin mistä helvetin perämetsästä reväisty käytöstavaton moukka täytyy olla että voi kuvitella olevan millään tavalla ok sanoa lahjan antajalle ettei kelpaa?! Parempi todellakin vaikka lahjoittaa se sitten kaikessa hiljaisuudessa eteenpäin pelastusarmeijalle tms kuin pahoittaa lahjanantajan mieli. Ei siinä ole rahasta kyse. Sekä kaverilta että tältä kommentoijalta puuttuu täysin niin alkeellisimmatkin käytöstavat kuin sydämen sivistyskin. Ei tarvi edes hallita etikettiä täydellisesti käsittääkseen miten noloa käytöstä tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Kun esikoispoikamme syntyi, monet toivat meille kaikkea vaaleansinistä - vaatteita, juurikin aloituksen kaltaisen pupun, unirievun jne. Rakastan värejä, mutta vaaleansininen on mielestäni kamala. Mitä tein niille vaatteille ja leluille? No tietysti puin vauvalle ja annoin pehmopupun ja unirievun pinnasänkyyn mukaan, ja siedin niitä. Uniriepu oli ensimmäinen yksittäinen juttu, joka oli pojalle selvästi tärkeä, ja nyt se on hänen muistolaatikossaan sen kaikkein pienimmän ja söpöimmän vaaleansinisen bodyn kanssa. En voi kuvitellakaan, että olisin antanut yhtäkään lahjaa takaisin sillä perusteella, ettei sovi sisustukseen tai miellytä minun silmääni!
Oletpa Sinä hyvä ihminen. Kiitos blogipostauksestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sun piti sitten mennä ja ostaa pinkki lahja oikein väkisin? Yrititkö kenties näpäyttää kaveriasi siitä että hänellä on tarkka tyylisilmä? Ja nyt kerjäät haukkuja kaverillesi täällä, kun (mahdollisimman mauttoman värinen) lahja ei miellyttänyt?
Hän ei ostanut pinkkiä sohvatyynynpäällistä vaan pehmoLELUN lapselle, haloo!
Pupupehmoja saa kyllä valkoisinakin, joten miksi piti vängällä ottaa se pinkki? Jos viet lahjaksi viinipullon, niin ostatko silloinkin juuri sitä josta ystäväsi tunnetusti ei pidä, vain siksi että sinä nyt vain haluat ostaa sitä?
Äly hoi! Lahja oli ostettu _lapselle_, ei äidille.
Ja vauva oli vissiin toivonut nimen omaan pinkkiä?
k
Neuroottinen kaveris on vissiin löytäny tänne palstalle :D Lahja_oli_lapselle, ei äidille, koita ymmärtää
Ei ole neuroottisuutta se, että välittää esineiden esteettisyydestä. Kuka haluaa nurkkiinsa pyörimään epämääräistä, riemunkirjavaa romua? Ei ainakaan ne jota välittävät kodin viihtyisyydestä.
Kaveri oli reilu, kun ei ottanut lahjaa vastaan. Hän olisi voinut esim. myydä sen netissä ja pitää rahan olisiko se ollut parempi vaihtoehto?
Niin kauan kuin perheessä ei ole lasta, voi tuollainen valkoinen/beige koti vielä menestyä, mutta kun sinne syntyy lapsi meno väkisinkin muuttuu. Ei äiti voi terrorisoida lapsen elämää niin, ettei lapsi saa tutustua väreihin. Tiedän yhden perheen, jossa lapsi ei saanut leikkiä leluillaan, ettei vaan tulisi sotkua. Ja nuket nostettiin niin ylös, ettei lapsi niihin ylettynyt, ettei ne vaan mene rikki. Lapsen piti vaan istua sängynreunalle, ettei paikat mene sekaisin.Tämä lapsi voituu varmaan elämään samanlaista elämää tässä valkoisessa ja beigessä kodissa. Mikään ei saa pilata äidin vaaleaa värimaailmaa ;(
Vierailija kirjoitti:
http://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/koti_ja_tyyli/vilkkiloilla_seka_kot…
Onhan toikin aika vinkeetä.
Hei sehän oli just tän perheen äiti siellä kirppiksellä! Kiitti linkistä!
T: se edellisellä sivulla mustavalkoisia lastenvaatteita ihmetellyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä te ostatte tavaralahjoja. Antakaa lahjaksi mieluummin elämyksiä, antakaa lahjaksi lahjakortti jossa lupaatte viedä kaverinne vaikka syömään tiettyyn ravintolaan kustannuksellasi, tai vaikka teatteriin, leffaan jne.
Leffalahjakorttikin on hyvä.
Aineeton lahja paras lahja !
Sitäpaitsi miksi aina pitää ostaa lahjoja. Lahajt voi kasvattaa itse, vaikka yrttejä, jotka silppuatte pakkaseen rasioihin.
Minä ainakin olisin tyytyväinen jos joku toisi lahjaksi luomua ja itse kasvatettuja yrttejä.
Se lahja oli lapselle. Varmaan älyttömän kiva viedä jotain yrttejä vastasyntyneelle, kun ne ovat aikaa sitten kuihtuneet kun vauva niitä voi alkaa syömään.
Tai leffa :) Joo, sitten beibi kun oot 5-vuotias niin mennään.
Osta sille lapselle sormivärit kun täyttää 2 vuotta 0:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi Ap,
Mä luulen että kysymys ei ollut sisustuksesta sinänsä vaan eivät halua vauvallensa vaaleanpunaista, tyttö kun on. En mäkään halunnut vaaleanpunaista, koska tiesin että tyttö luultavasti kasvaessaan haluaa itse valita värejään/ mieltyy tiettyihin väreihin. Mutta olen sanonut tämän ystävilleni ja myös sen, että ei mielellään lahjoja kun meillä on jo paljon kaikkea. Avoimuudesta on seurannut hyvää - ei ole päädytty sitten kuvailemiisi turhiin ristiriitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen hämmentävä näky kirppistapahtumasta. Naisihminen oli myymässä lastenvaatteita. Vaatteita oli n. kymmenessä valkoisessa sisustusämpärissä. Kaikki vaatteet olivat mustia, valkoisia tai tiettyä harmaan sävyä. Yksivärisiä, ei mitään kuvioita. Oli sekä tytön että pojan vaatteita, vauvalle ja isommalle. Ja täti itsekin oli pukeutunut kokomustiin. Muuten näytti ihan tavalliselta. Tuli jotenkin surkea olo, tuskinpa nekään lapset saavat kovasti värillisiä leluja.
Oliko se tampereella?
Kohta PikkuPrinsessan mami kirjoitti:
Mä otan, mistä haku?
lol, ap on provo ja niin on tuo vastaan väittävä keskustelijakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa persekuvat ja tissikuvat ja sisustuskuvat olla paljon tärkeämpi kuin vauvat ja ystävät....
Teillä naisilla on kyllä helvetin huonoja "ystäviä" miten tuollaista "ystävää" voi edes olla olemassa ???
Vierailija kirjoitti:
Taitaa persekuvat ja tissikuvat ja sisustuskuvat olla paljon tärkeämpi kuin vauvat ja ystävät....
Teillä naisilla on kyllä helvetin huonoja "ystäviä" miten tuollaista "ystävää" voi edes olla olemassa ???
Mistäs sää perse- ja tissikuvat tähän vedit? Siitä puhe mistä puute?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi Ap,
Mä luulen että kysymys ei ollut sisustuksesta sinänsä vaan eivät halua vauvallensa vaaleanpunaista, tyttö kun on. En mäkään halunnut vaaleanpunaista, koska tiesin että tyttö luultavasti kasvaessaan haluaa itse valita värejään/ mieltyy tiettyihin väreihin. Mutta olen sanonut tämän ystävilleni ja myös sen, että ei mielellään lahjoja kun meillä on jo paljon kaikkea. Avoimuudesta on seurannut hyvää - ei ole päädytty sitten kuvailemiisi turhiin ristiriitoihin.
Hei camoon! Se oli pikkuvauvan lelu se pupu. Ei se lapsi sitä välttämättä sitten enää käytä kun jo "värejä itse valitsee". Siis jättääkö joku vauvan lahjat ottamatta sen takia, että vauva sitten myöhemmin ei ehkä tykkää väristä? Mutta tietysti on hyvä sanoa ystäville, jos ei mitään halua/tarvitse, niin ei kenenkään tarvitse mitään turhaa tuoda. Mutta tässä tapauksessahan ei ollut kysymys siitä, ettei vauva tykkäisi, vaan siitä, että lelu oli äidin mielestä väärän värinen, eikä sopinut sisustukseen. ( :D )
Vierailija kirjoitti:
Taitaa persekuvat ja tissikuvat ja sisustuskuvat olla paljon tärkeämpi kuin vauvat ja ystävät....
Teillä naisilla on kyllä helvetin huonoja "ystäviä" miten tuollaista "ystävää" voi edes olla olemassa ???
No olipa kommentti taas. Tissi ja peppukuvat. Mitä ne tähän kuuluu? Eivät varmasti sovi sisustukseen ;) Ja tiedän sitäpaitsi montakin miestä joille viinapullo, biletys ja ne ystävät on tärkeämpiä kuin se vauva. Valitettavasti. Kumpi lie sitten se pahempi.
Yleensä jo lapsille opetetaan, että lahjasta kiitetään eikä siitä nurista ainakaan lahjanantajan kuullen, vaikkei niin mieluinen olisikaan. Miten voi olla mahdollista että joku aikuinen(!) ihminen on noin pihalla normaaleista käytöstavoista? Voi vaan kuvitella miten sitä lastaan sitten kasvattaa... ei auta hieno sisustus jos puuttuu käytöstavat jo vanhemmiltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sun piti sitten mennä ja ostaa pinkki lahja oikein väkisin? Yrititkö kenties näpäyttää kaveriasi siitä että hänellä on tarkka tyylisilmä? Ja nyt kerjäät haukkuja kaverillesi täällä, kun (mahdollisimman mauttoman värinen) lahja ei miellyttänyt?
Hän ei ostanut pinkkiä sohvatyynynpäällistä vaan pehmoLELUN lapselle, haloo!
Pupupehmoja saa kyllä valkoisinakin, joten miksi piti vängällä ottaa se pinkki? Jos viet lahjaksi viinipullon, niin ostatko silloinkin juuri sitä josta ystäväsi tunnetusti ei pidä, vain siksi että sinä nyt vain haluat ostaa sitä?
Äly hoi! Lahja oli ostettu _lapselle_, ei äidille.
Ja vauva oli vissiin toivonut nimen omaan pinkkiä?
k
Neuroottinen kaveris on vissiin löytäny tänne palstalle :D Lahja_oli_lapselle, ei äidille, koita ymmärtää
Ei ole neuroottisuutta se, että välittää esineiden esteettisyydestä. Kuka haluaa nurkkiinsa pyörimään epämääräistä, riemunkirjavaa romua? Ei ainakaan ne jota välittävät kodin viihtyisyydestä.
Esim sellainen ihminen joka tekee lapsia ja välittää heidän hyvinvoinnistaan?
Ai, onko sulle lapsen hyvinvoinnin mittari se, miten paljon leluja sillä on? No, sitten meidän tuntema elämäntapatyöttömän yh:n lapset voi hyvin, kun niillä on kämppä täynnä halpoja markettileluja sun muuta sälää.
Ei vaan se on hyvinvointia, että lapsella on lapselle sopivia leluja (myös niitä värikkäitä) eikä ainoastaan äidin maun mieleisiä, jotka sopivat sisustukseen! Lapset ja lelut eivät ole sisustustuotteita!
En minä ole leluja kieltämässäkään lapselta. En vaan pidä järkevänä pitää jotain random tavaravuorta, mieluummin vähemmän leluja mutta hyviä ja laadukkaita sellaisia.Esim. Brion puiset lelut ovat värikkäitä ja kestäviä - ja kauniita.
Brion puiset lelut on ihan liisn värikkäitä. Ei sovi sisustukseen, kuten ei pinkki puoukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sun piti sitten mennä ja ostaa pinkki lahja oikein väkisin? Yrititkö kenties näpäyttää kaveriasi siitä että hänellä on tarkka tyylisilmä? Ja nyt kerjäät haukkuja kaverillesi täällä, kun (mahdollisimman mauttoman värinen) lahja ei miellyttänyt?
Hän ei ostanut pinkkiä sohvatyynynpäällistä vaan pehmoLELUN lapselle, haloo!
Pupupehmoja saa kyllä valkoisinakin, joten miksi piti vängällä ottaa se pinkki? Jos viet lahjaksi viinipullon, niin ostatko silloinkin juuri sitä josta ystäväsi tunnetusti ei pidä, vain siksi että sinä nyt vain haluat ostaa sitä?
Äly hoi! Lahja oli ostettu _lapselle_, ei äidille.
Ja vauva oli vissiin toivonut nimen omaan pinkkiä?
k
Neuroottinen kaveris on vissiin löytäny tänne palstalle :D Lahja_oli_lapselle, ei äidille, koita ymmärtää
Ei ole neuroottisuutta se, että välittää esineiden esteettisyydestä. Kuka haluaa nurkkiinsa pyörimään epämääräistä, riemunkirjavaa romua? Ei ainakaan ne jota välittävät kodin viihtyisyydestä.
Esim sellainen ihminen joka tekee lapsia ja välittää heidän hyvinvoinnistaan?
Ai, onko sulle lapsen hyvinvoinnin mittari se, miten paljon leluja sillä on? No, sitten meidän tuntema elämäntapatyöttömän yh:n lapset voi hyvin, kun niillä on kämppä täynnä halpoja markettileluja sun muuta sälää.
Ei vaan se on hyvinvointia, että lapsella on lapselle sopivia leluja (myös niitä värikkäitä) eikä ainoastaan äidin maun mieleisiä, jotka sopivat sisustukseen! Lapset ja lelut eivät ole sisustustuotteita!
En minä ole leluja kieltämässäkään lapselta. En vaan pidä järkevänä pitää jotain random tavaravuorta, mieluummin vähemmän leluja mutta hyviä ja laadukkaita sellaisia.Esim. Brion puiset lelut ovat värikkäitä ja kestäviä - ja kauniita.
Brion puiset lelut on ihan liisn värikkäitä. Ei sovi sisustukseen, kuten ei pinkki puoukaan.
Ja mitenkäs pitkään se lapsi niillä Brion puuleluilla pärjää? Ei meidän 3-vuotias ainakaan enää jaksa niillä leikkiä. Nyt on jo monenvärisiä pehmoleluja ja ihan muovieläimetkin ovat suosikkeja. Leikkikännykällä (muovisella ) soitellaan, kun joku pitää viedä lääkäriin :)
Lahja oli lapselle, ei kaverille. Aika onttoa ja sielutonta menoa kun sisustus on se oleellisin asia ja vauva sovitetaan siihen kuin uusin sohvatyyny.
Minun kotonani ei ole nättiä eikä siistiä, mutta eipä ole myöskään lasta jonka tarpeista tarvitsisi piitata enemmän kuin "esteettisyydestä".
Mitäs homottelua se on, jos tosiasian toteaa? Omassa lähipiirissäni on herra, joka seurustelee toisen herran kanssa ja hänen sisustusvinkkinsä ovat tosi kaukana tästä lapsiperheen arjesta. Ja onhan noita tv-sisustussarjoja nähty, missä juuri ko suuntautuneet henkilöt antavat ohjeita, mitkä eivät ainakaan meille sovi.
Juurikin siksi, kun ei ole mitään tuntumaa siihen arkielämään. Lapsiperheen eteisessä on tavaroita ja niitä tarvitaan.