Lue keskustelun säännöt.
Miksi niillä perheillä, joilla on paljon tukiverkostoa, aina on helpot lapset, jotka nukkuu paljon jne.
23.09.2016 |
Itsellä tilanne, että miehellä tosi pitkät työpäivät ja isovanhemmat kaukana. Monella tutulla on molemmat isovanhemmat käytettävissä monta kertaa viikossa tai mies on opettaja ja kotona jo puolen päivän jälkeen. Omat lapseni lopetti päiväunet jo 1,5 v iässä ja yöunetkin tosi lyhyet. NÄillä perheillä, joilla paljon tukea, niin kotihoidossa olevat lapset nukkuvat päiväunia lähes 4 v ikään asti ja unet on 3 tuntiset. Lisäksi yönet lapsilla pitkät, päiväunet ei viivästytä yöunia. Meidän lapset kun nukkui vielä päiväunia, niin maks tunnin ja annas olla jos autoon nukahtaa iltapäviällää viideks minuutiksi, niin yöunet venyy parilla tunnilla. Mikähän tässä on taustalla? Onko tukea saavat perheet niin paljon rentoutuneempia, että se heijastuu lapseen vai joku muu selitys??
Kommentit (33)
Toi kommentti omien vanhempien kannustuksesta on muuten ihan totta! Koen itseni äitinä ihan hyväksi, mutta kieltämättä sekä omat että miehen vanhemmat kommentoivat useimmiten vaan tyyliin "miksi ette käy vauvauinnissa" tai "kannattaisko muuttaa omakotitaloon" (no se on vähän vaikeaa nyt kun työsuhde päättyi äitiyslomaan).
Meillä on onneksi ihan helpot lapset tukiverkoston hauraudesta huolimatta, mutta kieltämättä poden joskus pientä mummokateutta. Vanhempamme ovat siis tosi passiivisia ja keskittyvät lähinnä telkkariin lasten sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisessa perheessä voidaan pitää aikuisten omia iltoja, rentoja siivous- ja remontointiviikonloppuja ja järjestää vaikkapa illanistujaisia ystävien kanssa sekä ostaa kaikkea kivaa isovanhemmilta saaduilla sponsseilla. Näin siis siskoni perheessä, itsellä tilanne täysin päinvastainen, vaikka lapseni ovat helppoja ja hyväkäytöksisiä ja isovanhemmat asuvat tasan yhtä lähellä. En ole katkera, mutta...
Pin kirjoitti:
Meillä on hyvä tukiverkosto ja kuopus oli itkuisempi mitä koskaan keneltäkään olen kuullut. Ei, ei johtunut kireistä tai huonoista vanhemmista, vaikka sitäkin toki joku älykääpiö vihjaili.
En voi olla ajattelematta, että se lapsesi takuulla aistii tällaisen kireyden, kun sen pystyy aistimaan "ohikulkijakin" yhdestä viestistä anonyymilla nettipalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Toi kommentti omien vanhempien kannustuksesta on muuten ihan totta! Koen itseni äitinä ihan hyväksi, mutta kieltämättä sekä omat että miehen vanhemmat kommentoivat useimmiten vaan tyyliin "miksi ette käy vauvauinnissa" tai "kannattaisko muuttaa omakotitaloon" (no se on vähän vaikeaa nyt kun työsuhde päättyi äitiyslomaan).
Meillä on onneksi ihan helpot lapset tukiverkoston hauraudesta huolimatta, mutta kieltämättä poden joskus pientä mummokateutta. Vanhempamme ovat siis tosi passiivisia ja keskittyvät lähinnä telkkariin lasten sijaan.
Ai niin ja tuo asunnosta kommentoiminen, totta! Etenkin kun toinen oli yt-uhan alla juuri ja toinen kohta kotihoidontuella, niin ei siinä paljoa omakotitaloja kannata ostella. Eikä kyllä olisi muutenkaan varaa tällä seudulla ja näillä hinnoilla. Maalta taas ei löydy töitä, millä maksaa se talo... Mutta sitähän ei isovanhemmat oikein meinaa ymmärtää, vaan aina jaksavat kuinka "kyllä lapsella pitäisi olla oma piha ja oma tupa"... Sanottu on takaisin, mutta ei mene perille. :-(
En mäkään mitään kummoista apua kaipaisi, ihan riittäisi tuo jatkuvan puuttumisen ja päivittelyn lopettaminen. Se aito kannustus ja välittäminen olisi jo tosi ihana tuki! Ehkä joskus kaipaan sellaista, että voisi vaikka sunnuntaina poiketa päivällisellä tässä lähellä, nähdä hetki ja vaihtaa kuulumisia hyvässä hengessä ja sitten palata helposti omaan kotiin ilman monen tunnin ajoa ja sitä pakkaus- ja purkamisrumbaa. Mutta no, ehkä siinäkin olisi kääntöpuolensa... :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi kommentti omien vanhempien kannustuksesta on muuten ihan totta! Koen itseni äitinä ihan hyväksi, mutta kieltämättä sekä omat että miehen vanhemmat kommentoivat useimmiten vaan tyyliin "miksi ette käy vauvauinnissa" tai "kannattaisko muuttaa omakotitaloon" (no se on vähän vaikeaa nyt kun työsuhde päättyi äitiyslomaan).
Meillä on onneksi ihan helpot lapset tukiverkoston hauraudesta huolimatta, mutta kieltämättä poden joskus pientä mummokateutta. Vanhempamme ovat siis tosi passiivisia ja keskittyvät lähinnä telkkariin lasten sijaan.
Ai niin ja tuo asunnosta kommentoiminen, totta! Etenkin kun toinen oli yt-uhan alla juuri ja toinen kohta kotihoidontuella, niin ei siinä paljoa omakotitaloja kannata ostella. Eikä kyllä olisi muutenkaan varaa tällä seudulla ja näillä hinnoilla. Maalta taas ei löydy töitä, millä maksaa se talo... Mutta sitähän ei isovanhemmat oikein meinaa ymmärtää, vaan aina jaksavat kuinka "kyllä lapsella pitäisi olla oma piha ja oma tupa"... Sanottu on takaisin, mutta ei mene perille. :-(
Niinpä. Yhden ihmisen palkalla ei lapsiperhe omakotitaloa osta/rakenna. Mies pitäisi löytää mutta kuka mies jaksaa hoitaa toisen miehen siittämiä pikkulapsia. No onneksi ei ole enää omaa äitiä joka puuttuisi asumiseen kerrostalossa.
En mäkään mitään kummoista apua kaipaisi, ihan riittäisi tuo jatkuvan puuttumisen ja päivittelyn lopettaminen. Se aito kannustus ja välittäminen olisi jo tosi ihana tuki! Ehkä joskus kaipaan sellaista, että voisi vaikka sunnuntaina poiketa päivällisellä tässä lähellä, nähdä hetki ja vaihtaa kuulumisia hyvässä hengessä ja sitten palata helposti omaan kotiin ilman monen tunnin ajoa ja sitä pakkaus- ja purkamisrumbaa. Mutta no, ehkä siinäkin olisi kääntöpuolensa... :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
Meillä on hyvä tukiverkosto ja kuopus oli itkuisempi mitä koskaan keneltäkään olen kuullut. Ei, ei johtunut kireistä tai huonoista vanhemmista, vaikka sitäkin toki joku älykääpiö vihjaili.
En voi olla ajattelematta, että se lapsesi takuulla aistii tällaisen kireyden, kun sen pystyy aistimaan "ohikulkijakin" yhdestä viestistä anonyymilla nettipalstalla.
Ai, kumma ettei tuo lapsi sitten enää ole itkuinen tai muutenkaan vaikea tapaus eikä muut lapset myöskään ole oireillut. Ehkä turtunut... raukka 😎
Vierailija kirjoitti:
Olen itse opettaja, ja eihän se mitään aivokirurgiaa ole, mutta mistä te revitte näitä puolelta päivin kotiintuloja? Meillä on kyllä lukkarissa neljään asti oppitunteja, ja kokouspäivinä venyy viikottain viiteen. Ja sitten tietysti se muu työ oppilaspalavereineen joita voi työlään luokan luokanvalvojalla olla useita viikossa.
Muutenkin sanoisin, että höpöpuhetta. Tutulla perheellä isovanhemmat oli tukena, ja hyvä että oli, kun äiti oli ihan sekaisin univajeesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Meillä ei tukiverkkoja ollut, ja selvittiin silti.
Opettajaperheillä on keskimäärin helpompaa: Pidemmät lomat 14 viikkoa vuodessa, vs yksityisessä firmassa 5 viikkoa. Siinä on mies 9 viikkoa vuodessa enemmän apuna lasten kanssa. Lisäksi keskimäärin lyhyemmät päivät, koeviikolla ei tarvi käydä töissä jne jne. Erään tuttuni opemies on joka viikko vapaapäivällä, kun hänellä on "matikkamaa" päivä silloin, mutta se on käytännössä vapaa. Toisen kaverin mies on lukiope ja koeviikot hyvin rentoja. Eipä niissä matikan kokeissa niin paljon tarkistettavaa ole. Lisäksi opettajien työnantajat ovat ymmärtäväisempiä ja opettajat voivat pitää kaikki isyysvapaat mitä haluavat. Opettajamiehet osaavat ottaa työt rennommin kuin opettajanaiset ja heillä on siksikin paljon vapaa-aikaa. Ja muutenkin opettajat ovat kuitenkin keskimäärin aikaisemmin kotona kuin muut vaikka joskus nyt olisikin joku vanhempainvartti tms. Oma mieheni yksityisestä firmasta sai viikon vapaata kun lapsi syntyi ja siinä kaikki ja kotona aina vasta kuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se varmasti osittain on niin, että rennot vanhemmat - helpommat lapset (aina tiettyyn rajaan asti). Ja niin allekirjoitan tuon, miten sitä itsekin joskus kuollakseen kaipaisi kehuja omasta toiminnastaan. Ei sitä edes tiedosta, ennen kuin lukee sen toisen kirjoittamana.
Meillä isovanhemmat asuvat lähellä, mutta yrityksistä huolimatta eivät ole tulleet läheisiksi. Se on ihan ok, meidän arki rullaa näinkin ihan hyvin. Joskus sitten kun ei rullaa, väsymys on kasaantunut ja miehenkin kanssa riidelty paljon, tulee kiinnittäneeksi huomion siihen miten noillakin on taas lapsi hoidossa ja me ei kahteen vuoteen ole käyty kahdestaan edes ruokakaupassa.
Meillä on elämässä juuri edelläkuvatun kaltainen vaihe, ja toden totta olen miettinyt katkerana samaa kuin ap. Vaan ei auta muu kuin mennä eteenpäin niillä korteilla mitä on. Tsemppiä kaikille tukiverkottomille ihan kamalan paljon! Tsemppiä ja jaksamista ja etäinen hali täältä, yhdeltä kohtalotoverilta. En ala saarnata että itsepähän olet lapsesi tehnyt jne., se on ehkä epäreiluinta mitä vanhemmalle voi tässä tilanteessa sanoa.
Pin kirjoitti:
Meillä on hyvä tukiverkosto ja kuopus oli itkuisempi mitä koskaan keneltäkään olen kuullut. Ei, ei johtunut kireistä tai huonoista vanhemmista, vaikka sitäkin toki joku älykääpiö vihjaili.
En usko että tässä ihan vauvan unijuttuja tarkoitettiin? Koliikki tai allergiat ei katso perhetaustaa tietenkään. Puhe on enemmänkin siitä, miten sen koliikin kestää (ehkä) eri tavalla, jos taustalla on kannustavat tukijoukot.
Itse olen miettinyt meidän naapuriperhettä, jonne syntyi yllärinä kaksoset muutama vuosi sitten. Minä vastaavassa tilanteessa olisin ollut rikki jo raskausaikana: ainoa tuki olisi ollut vertaistuki muilta vanhemmilta ja itse maksettu tuki jossain muodossa. Naapuri sai kaiken avun sukulaisilta mitä kuvitella saattaa ja on nyt hyvinvoiva ja onnellinen kaksosten ja yhden isomman lapsen äiti.
Minä olen ihmisraunio tällä hetkellä eikä minulle ole kuin yksi vauva ja kaksi kouluikäistä lasta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pin kirjoitti:
Meillä on hyvä tukiverkosto ja kuopus oli itkuisempi mitä koskaan keneltäkään olen kuullut. Ei, ei johtunut kireistä tai huonoista vanhemmista, vaikka sitäkin toki joku älykääpiö vihjaili.
Sorry, ei täällä palstalla voida tietää, että kaikki on teidän huushollissa täysin mallillaan. Köh köh. Ehkä äiti-ihminen vaikuttaa hieman tasapainottomalta ja piiloaggressiiviselta, mutta noin muuten täydellisyys kyllä tuoksahtaa tänne ruudun toiselle puolellekin.
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
Meillä on hyvä tukiverkosto ja kuopus oli itkuisempi mitä koskaan keneltäkään olen kuullut. Ei, ei johtunut kireistä tai huonoista vanhemmista, vaikka sitäkin toki joku älykääpiö vihjaili.
En voi olla ajattelematta, että se lapsesi takuulla aistii tällaisen kireyden, kun sen pystyy aistimaan "ohikulkijakin" yhdestä viestistä anonyymilla nettipalstalla.
Ai, kumma ettei tuo lapsi sitten enää ole itkuinen tai muutenkaan vaikea tapaus eikä muut lapset myöskään ole oireillut. Ehkä turtunut... raukka 😎
Tai kääntynyt sisäänpäin? Toiset lapset ei ole yhtä herkkiä ympäristön ärsykkeille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ainakaan itsestään "ollut" tukiverkkoja, vaan muutimme synnyttämään ja vauva-ajaksi tukiverkon lähelle.
Mutta uskon, että se tukiverkko ja jo tieto siitä, auttoi minua olemaan rennompi ja toisaalta ehkä elämä tuntui helpommalle, vaikka lapset joskus valvottivatkin (onneksi harvoin), koska ei tarvinnut jäädä yksin.
Ymmärrän kyllä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tukiverkkoihin tai maksettuihin hoitajiin, mutta monella olisi - se vain vaatii oma-aloitteisuutta ja joitain uhrauksia.
Olen totaali yh ja lapsilla ei ole yhtään isovanhempaa. Isä tapaa heitä ehkä viisi kertaa vuodessa. Sukulaiset ei halua auttaa. Olen kuitenkin akateemisesti koulutettu ja hyvässä työssä. Ihan ok menee mutta lapset levottomia ja riitelee jos minä en ole läsnä oleva heille. Saan ehkä tukihenkilön meille mitä olen pitkään kaivannut.