Appivanhemmat kylään yli kahdeksi viikoksi

Ongelma on kyllä nyt kokonaan sinun ja miehesi välillä. Miksi ihmeessä miehesi haluaa vanhempansa teille kahdeksi viikoksi, jos on jo tiedossa, että he kohtelevat sinua huonosti ja sinä koet vierailun äärimmäisen rasittavana?

Minullakin on ulkomaalainen mies ja asutaan vielä ns. kolmannessa maassa eli ei kummankaan kotimaassa. Meidän lojaliteetti on toisiamme kohtaan ei enää niitä lapsuuden kodin vanhempia kohtaan. Miten ihmeessä miehesi sietää vanhempiensa kohtelevan sinua huonosti teidän omassa kodissa? Meillä anoppi yhdellä vierailulla rupesi muka nokkelasti piiloilkeilemään minulle lasten kasvatuksesta ja siitä, miten en ole hänen poikansa arvoinen. Mieheni pisti pelin poikki välittömästi. Sanoi, että jos et kunnioita perhettäni ja vaimoani ja tajua, että erityisesti kun olet vieraana meillä, pitää käyttätyä kauniisti, ole hyvä ja kerää kamasi ja lähde hotelliin. Vei autolla mamman hotelliin ja sanoi, että voi tulla lounaalle ja illalliselle vierailun loppupäivinä meille, jos pyytää loukkaavia sanojaan anteeksi ja osaa käyttäytyä ihmisiksi.

Viesti meni perille. Monestihan näitä sietämisiä perustellaan sillä, että "kun lapset". Toki on tärkeää, että lapset tutustuvat isovanhempiinsa, siksi mekin kummankin puolen isovanhempia kotonamme hyysämme viikkokausiakin. Mutta peruskäytöstavat pitää olla hallussa niillä isovanhemmillakin, ei lapsenlapsetkaan muuten niistä suhteista mitään kostu.

Eli ap - suosittelen sinua ihan kysymään siltä ihanalta mieheltäsi, miksi ihmeessä hän haluaa vanhempansa teille käymään, jos käytös on tuota luokkaa? Eikö hän nyt aikusena miehenäkään ole päässyt irti äitinsä henkisestä manipuloinnista "byhyy, et kunnioita minua, jos nyt et siedä mitä vaan paska minulta, olenhan sentään pyhä äitisi"? Jos kyse on tästä, niin kannattaa fiksun, aikuisen miehen selvittää päänsä tuon suhteen, niin ettei alistu mihinkään lapsen asemaan yhä edelleen suhteessa vanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Note to self: Ei kannata avioitua ulkomaalaisen kanssa.

No joo, minä nain satakuntalaisen miehen ja appivanhemmat on hyvin samanoloiset painajaiset vaikka kaikki perusperunoita ollaankin. Eivät tosiaan käy meillä kovin usein, kun minä en jaksa sitä jatkuvaa tuhahtelua ja nenävartta pitkin katsomista ja mies ei jaksa jälkipyykkiä, eli minun lohduttamista ja vanhempiensa nuhtelua. Anoppi täyttää 78 ja pidän peukkuja että kohta siitäkin päästäisiin:D

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on kyllä nyt kokonaan sinun ja miehesi välillä. Miksi ihmeessä miehesi haluaa vanhempansa teille kahdeksi viikoksi, jos on jo tiedossa, että he kohtelevat sinua huonosti ja sinä koet vierailun äärimmäisen rasittavana?

Minullakin on ulkomaalainen mies ja asutaan vielä ns. kolmannessa maassa eli ei kummankaan kotimaassa. Meidän lojaliteetti on toisiamme kohtaan ei enää niitä lapsuuden kodin vanhempia kohtaan. Miten ihmeessä miehesi sietää vanhempiensa kohtelevan sinua huonosti teidän omassa kodissa? Meillä anoppi yhdellä vierailulla rupesi muka nokkelasti piiloilkeilemään minulle lasten kasvatuksesta ja siitä, miten en ole hänen poikansa arvoinen. Mieheni pisti pelin poikki välittömästi. Sanoi, että jos et kunnioita perhettäni ja vaimoani ja tajua, että erityisesti kun olet vieraana meillä, pitää käyttätyä kauniisti, ole hyvä ja kerää kamasi ja lähde hotelliin. Vei autolla mamman hotelliin ja sanoi, että voi tulla lounaalle ja illalliselle vierailun loppupäivinä meille, jos pyytää loukkaavia sanojaan anteeksi ja osaa käyttäytyä ihmisiksi.

Viesti meni perille. Monestihan näitä sietämisiä perustellaan sillä, että "kun lapset". Toki on tärkeää, että lapset tutustuvat isovanhempiinsa, siksi mekin kummankin puolen isovanhempia kotonamme hyysämme viikkokausiakin. Mutta peruskäytöstavat pitää olla hallussa niillä isovanhemmillakin, ei lapsenlapsetkaan muuten niistä suhteista mitään kostu.

Eli ap - suosittelen sinua ihan kysymään siltä ihanalta mieheltäsi, miksi ihmeessä hän haluaa vanhempansa teille käymään, jos käytös on tuota luokkaa? Eikö hän nyt aikusena miehenäkään ole päässyt irti äitinsä henkisestä manipuloinnista "byhyy, et kunnioita minua, jos nyt et siedä mitä vaan paska minulta, olenhan sentään pyhä äitisi"? Jos kyse on tästä, niin kannattaa fiksun, aikuisen miehen selvittää päänsä tuon suhteen, niin ettei alistu mihinkään lapsen asemaan yhä edelleen suhteessa vanhempiinsa.

Kiitos viestistäsi. Kyse ei niinkään ole siitä, ettäkö mieheni välttämättä haluaisi vanhempansa meille kahdeksi viikoksi kylään. Haluaisimme vain kovasti, että lapsillamme on isovanhemmat, ja siksi minäkin olen valmis nöyryytykseen taas kerran. Toivomme, että lapsenlapset kiinnostaisivat appivanhempia tällä kertaa vähän enemmän. Haluaisimme, että lapsilla olisi suhde isovanhempiinsa. Ihan oikea suhde, eikä mikään Skypessä lirkuttelu-suhde. 

Mutta olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi, ja todella arvostan, että sinun miehesi teki mitä teki - näin toivoisin minunkin mieheni toimivan. Olen keskustellut aiheesta miehen kanssa, ja hänen kantansa on, että hän on niin tottunut tuomitsemiseen, haukkumiseen, vittuiluun, nöyryyttämiseen, että hän ei oikein edes huomaa sitä. Eilen itse asiasssa juuri puhuimme tästä, ja hän sanoi, että vanhemmat eivät koskaan ole hänelle millään muulla tavalla puhuneet, eivätkä osaakaan, joten siksi hän on "tottunut", eikä osaa reagoida asiaan niin "voimakkaasti", kuin minä. Nämä keskustelut lähes aina myös päättyvät riitaan, koska mies ajattelee, että syytän häntä ja pidän häntä tilivelvollisena vanhempiensa käytöksestä. Nyt yhtäkkiä muistan yhden kerran, kun appivanhemmat olivat meillä kylässä, ja anoppi alkoi minua haukkua, ja siitä syntyi riita. Mies kyllä sanoi uudestaan ja uudestaan, että nyt hiljaa, turpa kiinni, nyt hiljaa jne. Mutta eihän sitä akkaa saa hiljaiseksi millään! Juttu vaan jatkuu ja jatkuu, hän ei ikään kuin osaa lopettaa haukkumista, vaan se koko tilanne vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka muut olisivat jo hiljaa. 

Minua ihmetyttää mieheni rauhallinen suhtautuminen kaikkeen tähän sekopäisyyteen ja törkeyteen. Viime kerralla, kun appivanhemmat olivat meillä, ja anoppi lähti taas jankkaamaan jotain juttua, ja se juttu vain jatkui ja jatkui, kunnes miehelläni meni hermot ja vähän ärähti jotain tyyliin: "Anna olla, tämä asia on päätetty". Anoppi siihen: "Olet mielenvikainen psykopaatti". Mielestäni ihan käsittämättömän törkeää kielenkäyttöä, ja vielä omalle pojalle! Ja miten reagoi mieheni? Hymähtää, ja alkaa keskustella kanssani jostain muusta. Eli uskon kyllä, että hän on tottunut täysin epänormaaliin käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Note to self: Ei kannata avioitua ulkomaalaisen kanssa.

No joo, minä nain satakuntalaisen miehen ja appivanhemmat on hyvin samanoloiset painajaiset vaikka kaikki perusperunoita ollaankin. Eivät tosiaan käy meillä kovin usein, kun minä en jaksa sitä jatkuvaa tuhahtelua ja nenävartta pitkin katsomista ja mies ei jaksa jälkipyykkiä, eli minun lohduttamista ja vanhempiensa nuhtelua. Anoppi täyttää 78 ja pidän peukkuja että kohta siitäkin päästäisiin:D

Minun anoppini on vasta juuri 50 v. täyttänyt, eli kyse on melko nuoresta naisesta, joten tätä on tiedossa vielä kauan.

ap

Harmittavan tuttu tilanne.

Mieheni äiti on Italiasta, ja hänen näkökulmastaan teen kaiken äitinä/vaimona väärin. 

Mieheni lapsuudessa miehet eivät tehneet mitään ja naiset tekivät kaiken siivouksen/kokkaamisen jne. Meillä työt jaetaan tasapuolisesti, ja muistan kun ensimmäisen kerran anoppi näki pojan meillä imuroimassa, käyttäytyi kuin olisin juuri nöyryyttänyt poikaani jollain tavalla ja huusi lapsien edessä minulle naama punaisena.

Koskaan en myöskään hänen mielestään pukeudu tarpeeksi "miestä miellyttävästi", ja aina kun käyvät jaksaa vihjailla siitä kuin "HYVÄT" äidit omistautuvat täysin lapsilleen eikä työssäkäynti tulisi mieleenkään.

Onneksi käyvät vain pari kertaa vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Harmittavan tuttu tilanne.

Mieheni äiti on Italiasta, ja hänen näkökulmastaan teen kaiken äitinä/vaimona väärin. 

Mieheni lapsuudessa miehet eivät tehneet mitään ja naiset tekivät kaiken siivouksen/kokkaamisen jne. Meillä työt jaetaan tasapuolisesti, ja muistan kun ensimmäisen kerran anoppi näki pojan meillä imuroimassa, käyttäytyi kuin olisin juuri nöyryyttänyt poikaani jollain tavalla ja huusi lapsien edessä minulle naama punaisena.

Koskaan en myöskään hänen mielestään pukeudu tarpeeksi "miestä miellyttävästi", ja aina kun käyvät jaksaa vihjailla siitä kuin "HYVÄT" äidit omistautuvat täysin lapsilleen eikä työssäkäynti tulisi mieleenkään.

Onneksi käyvät vain pari kertaa vuodessa. 

Voi, kuulostaa TODELLA tutulle. Juuri samantyylistä puhetta kuulen anopiltani jatkuvasti siitä, miten hyvän naisen/vaimon/äidin/emännän tulee käyttäytyä/puhua/pukeutua jne. 

Miten olet suhtautunut anopin käytökseen? Entä miehesi? Miten käyttäydyt noissa tilanteissa, kun sinulle "vihjaillaan" (vaikka todellisuudessahan tuo on aika suoraa vittuilua)? Ah, vihdoinkin joku ymmärtää...

Meilläkin anoppi vinoilee minun työssäkäynnistä, MUTTA hänelle oli kuitenkin tärkeää, että meillä on iso omakotitalo ja hieno uusi auto jne. Se kun nyt vain sattuu olemaan niin, että täällä ei yhdellä palkalla sitä kaikkea ihan tuosta vain hankitakaan! Varmaankin jos olisin kotiäitinä ja asuisimme vaatimattomammin, niin syyttäisi taas laiskuudesta ja kotona loisimisesta.

ap

Hei, ymmärrän, että haluat lapsillesi isovanhempi suhteen, mutta tuollainen käytös mitä kuvailet on todella epätervettä. Miksi ihmeessä haluat opettaa lapsillesi, että tuo on "normaalia"? Kuten jo aiemmassa viestissä arvelinkin, jotain on miehelläsi vielä aikuistumisprosessissa kesken.

Olen itsekin kasvanut täysin epäterveessä lapsuudenperheessä, jossa henkistä väkivaltaa etenkin äidin puolelta. Toki on vaikeaa tajuta aikuisena, että jee, nyt en enää olekaan se lapsi, jonka on vaan pakko kestää tätä vaan olen aikuinen ja voin pistää tälle rajat.

Miehesi ei ole tätä tajunnut eikä selvästi tajua sitäkään, miten turhaa ja jopa vahingollista tuollainen vuorovaikutus on. Sekä hänelle itselleen että ja teidän lapsille ja sinulle ja teidän parisuhteelle.

Ja joku turpa kiinni karjuminen ei tuota muuta mihinkään. Teidän on vedettävä RAJAT, jotka osoitetaan käytöksellä ja konkreettisilla seuraamuksilla. Ei tietenkään anoppi mitään välitä, että miehesi jotain söpöttää, kun käytännössä ei tapahdu mitään. Rajojen laittaminen saa anopin villiintymään entisestään - tunnekiristystä, haukutaan miestäsi ties miksi ja varmasti anoppi uhkaa välien katkaisemisella ja jauhaa soopaa teistä muulle perheelle ja suvulle.

Mutta oikeasti, so what? Mitä väliä sillä on jos tuollainen ilkimys "suuttuu"?

Tsemppiä ap  - kunpa miehesi kasvaisi aikuiseksi ja tajuaisi, että ei hänellä oli mitään velvollisuutta sietää vanhemmiltaan mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Hei, ymmärrän, että haluat lapsillesi isovanhempi suhteen, mutta tuollainen käytös mitä kuvailet on todella epätervettä. Miksi ihmeessä haluat opettaa lapsillesi, että tuo on "normaalia"? Kuten jo aiemmassa viestissä arvelinkin, jotain on miehelläsi vielä aikuistumisprosessissa kesken.

Olen itsekin kasvanut täysin epäterveessä lapsuudenperheessä, jossa henkistä väkivaltaa etenkin äidin puolelta. Toki on vaikeaa tajuta aikuisena, että jee, nyt en enää olekaan se lapsi, jonka on vaan pakko kestää tätä vaan olen aikuinen ja voin pistää tälle rajat.

Miehesi ei ole tätä tajunnut eikä selvästi tajua sitäkään, miten turhaa ja jopa vahingollista tuollainen vuorovaikutus on. Sekä hänelle itselleen että ja teidän lapsille ja sinulle ja teidän parisuhteelle.

Ja joku turpa kiinni karjuminen ei tuota muuta mihinkään. Teidän on vedettävä RAJAT, jotka osoitetaan käytöksellä ja konkreettisilla seuraamuksilla. Ei tietenkään anoppi mitään välitä, että miehesi jotain söpöttää, kun käytännössä ei tapahdu mitään. Rajojen laittaminen saa anopin villiintymään entisestään - tunnekiristystä, haukutaan miestäsi ties miksi ja varmasti anoppi uhkaa välien katkaisemisella ja jauhaa soopaa teistä muulle perheelle ja suvulle.

Mutta oikeasti, so what? Mitä väliä sillä on jos tuollainen ilkimys "suuttuu"?

Tsemppiä ap  - kunpa miehesi kasvaisi aikuiseksi ja tajuaisi, että ei hänellä oli mitään velvollisuutta sietää vanhemmiltaan mitä tahansa.

 

Tuota mieltä minäkin olen. Eilen yritin keskustella tästä asiasta miehen kanssa, yritin kysyä, että miksi hänestä on ihan hyväksyttävää, että häntä kohdellaan näin. Hän on sitä mieltä, että hänen vanhempansa eivät ymmärrä tekevänsä jotain väärin, ja siksi heitä ei voi rangaista siitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Välini ulkomaalaisten appivanhempieni, etenkin anopin kanssa ovat nykyään lievästi sanottuna kylmät, koska hän on haukkunut minut niin monet kerrat ja suhtautuu minuun halveksien ja kritisoiden. En yksinkertaisesti ole hänen mielestään tarpeeksi hyvä äiti, en tarpeeksi hyvä ja kaunis vaimo pojallensa, en tarpeeksi hyvä kokki/kodinhoitaja jne. Mutta toisaalta, eipä ole hänen toinenkaan (paikallinen, oman maan) miniänsä.

Olen kokopäiväisessä työssä ja minulla on 2- ja 3-vuotiaat lapset. Appivanhemmat eivät heitä halua hoitaa, mutta eivät myöskään ole valmiita auttamaan missään muussakaan. Olettavat, että minä laitan kaikki (juhla!)ruoat moneen kertaan päivässä, siivoan heidän jälkensäkin jne. Minusta tämä taas ei ole ollenkaan reilua tai kohtuullista, koska elämä on tällä hetkellä muutenkin jo ihan tarpeeksi kiireistä ja stressaavaa.

Tulevat muuten pitkäksi aikaa siksi, että asuvat toisessa maassa, eli ihan pariksi päiväksi ei ole järkeä tulla.

Miten te suhtautuisitte tällaiseen?

En suostuisi. Varaisin heille hotellimajoituksen vierailun ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eivät voi mennä hotelliin, koska ei heillä todellakaan ole varaa meidän hintatasoomme omilla palkoillansa. 

ap

Sinä ja miehesi maksatte tietysti sen hotellin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät voi mennä hotelliin, koska ei heillä todellakaan ole varaa meidän hintatasoomme omilla palkoillansa. 

ap

Sinä ja miehesi maksatte tietysti sen hotellin.

Minua ei kyllä huvita maksaa euroakaan appivanhempien hotellimajoituksesta, kun itsekään emme pääse ikinä mihinkään lomalle. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät voi mennä hotelliin, koska ei heillä todellakaan ole varaa meidän hintatasoomme omilla palkoillansa. 

ap

Sinä ja miehesi maksatte tietysti sen hotellin.

Meidän kaupungissamme hotellit 100€/yö. Ihanko tuosta noin maksaisitte yli 1500€ appivanhempien majoituksesta?

ap

Totuus voi olla, etteivät hekään halua tulla.  Olen anoppi enkä koskaan haluaisi olla muutamaa tuntia kauempaa toisen kodissa.  Vapaudu ja vapauta appivanhemmatkin, kerro heille ettei nyt sovi tulla.

Miksi muuten menit ulkomaalaisen kanssa naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Totuus voi olla, etteivät hekään halua tulla.  Olen anoppi enkä koskaan haluaisi olla muutamaa tuntia kauempaa toisen kodissa.  Vapaudu ja vapauta appivanhemmatkin, kerro heille ettei nyt sovi tulla.

Miksi muuten menit ulkomaalaisen kanssa naimisiin?

No, kovasti ovat kuitenkin matkaa suunnittelemassa. Tuskin tuppaisivat kylään, jos eivät haluaisi.

Miksi menin ulkomaalaisen kanssa naimisiin? Ihan siitä samasta syystä, kuin suurin osa naimisiinmenijöistä, eli rakastuin mieheen, halusin elää yhdessä ja perustaa perheen hänen kanssaan. 

ap

Jaksamista ap. Joissakin kulttuureissa, ainakin esim joissain arabimaissa, 'kuuluu' kulttuuriin se, että anoppi simputtaa miniää. Se ei ole henkilökohtaista, ja anopille on tehty niin itselleenkin. Ei se tietenkään ole vähemmän väärin, mutta voi helpottaa omaa itseään, jos ymmärtää, että kyse ei ole siitä, etteikö anoppi pitäisi sinusta.

Mutta miehen kanssa puhuminen olisi varmasti tärkeää, ja mies voisi kertoa anopille, että olet kasvanut toisenlaisessa kulttuurissa, ja pahoitat mielesi herkemmin kuin hän. Ja että työssäkäyvänä sinulla ei ole mahdollisuutta kestitä appivanhempiasi samalla tavalla, kuin anoppisi on aikanaan kestinnyt omiaan.

Jos ap:n mies ei saa vanhempiaan järjestykseen niin se on ap:n tehtävä. Meillä appi on tottunut että hän saa olla kuin sika pellossa eikä kukaan huomauta. No, minä olen ottanut sen roolin.

Esim. olimme ravintolassa ja appi yritti huijata syömällä vaimonsa lautaselta seisovasta pöydästä ettei tarvitse maksaa 2x. Vaimo hövelinä että haenko sulle lisää. Minä sitten sanoin että ei niin voi tehdä. Kyseessä oli vielä meidän kantapaikka, minne halutaan voida tulla toisyekin. Mies ja kaikki muut hänen perheensä jäsenet suuttuivat kun ojensin appea.

Mies sitten jälkikäteen moitti että kaikki pelkää mua, vaikka myönsi että apen käytös oli noloa. Mä sanoin että no jos vaihtoehtona on pelätä appea ja antaa sen rellestää, niin pelätköön sitten minua. Siihen miehen oli tyytyminen.

Joissain perheissä on patologiset ihmissuhteet, eikä niitä voi korjata muuten kuin puuttumalla itse asiaan jos haluaa muutosta.

Niin, voi hyvinkin olla appivanhemmat eivät ymmärrä tekevänsä mitään väärin, mutta ei heidän silti pidä antaa käyttäytyä ihan miten vaan. Onko miehesi myös lasten suhteen sitä mieltä, että ei voi laittaa mitään rajoja käytökselle ?

Siitähän ne appivanhemmat ymmärtävät, että heidän käytös on loukkaavaa ja epäkohteliasta, jos heille se sanoilla ja teoilla osoitetaan. Ei tarvitse itseäkään ruveta huutamaan turpa kiinni ja muuta typerää, kun HETI kun käytös epäsopivaa sanoo rauhallisesti, "minua loukkaa, kun arvostelet vaimoani ja perhettäni noin, jos ette voi lopettaa tuollaista käytöstä minun omassa kodissani, teidän on lähdettävä hotelliin/ette enää voi täällä vierailla". Ja sitten vaan pitää tuosta kiinni.

Minua itseäni kyllä huolestuttaisi se, että miehesi ei loppuun asti tajua tuota epätervettä perhedynamiikkaa. Ja että hänen omakin käytösmallinsa on joko sitä, että teeskentelee, että mikään ei ole vialla tai tuollaista turhaa turpa kiinni- hermostumista, joka ei johda mihinkään. Tuollaisilla käytösmalleilla on ikävä kyllä tavalla toisella tapana toteutua sitten omassa kasvatusotteessa, kun lapset kasvavat ja tulee kaikenlaista rajojen asettamista, uhmaa ja kinaa.