Kannattaako varatulle ihastukselle kertoa tunteistaan?

Tämän ketjun perusteella olen tullut siihen tulokseen etten kerro ja unohdan koko miehen. Tarkemmin kun ajattelen niin ei hän minusta ole kiinnostunut. Välttelee vain. Ja omat tunteeni ovat myös alkaneet viilenemään tämän vuoksi. T, ei ap

Näemmä kannattaa. Mieheni ja hänen muutaman kuukauden takainen ihastuksensa avautuivat tunteistaan toisilleen, ja nyt mieheni kuljettaa just muuttokuormaansa uuteen asuntoon. Viisitoista vuotta oltiin naimisissa. Itkettää. Vituttaa. Pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ihan ymmärrä mitä hauskaa siinä on, että joku ihastuu? Miksi sille virnuillaan ja sitä päivitellään? Onko teille vaimoille muka niin ihme että teidän mieheenne voi joku ihastua? Ettekö tekin aikoinaan ihastuneet omaan mieheenne? :D

Ja voin myöntää että kerrotaan miehen kanssa toisillemme myös tuollaiset ihastumisjutut, jos niitä tulee vastaan. MUTTA EI VIRNUILLEN, TOISESTA PILAA TEHDEN. :) Minusta on rohkeaa, jos kertoo tunteistaan toiselle, vaikka tietää ettei välttämättä (todennäköisesti?) saa vastakaikua. Se ei ole pilkan tai häpeän asia tai naureskelun syy. Miksi olisi?

t. Vaimo, jonka mielestä oma puoliso on aika mahtava tyyppi, enkä ihmettele vaikka joku mun puolisoon joskus ihastuisi

Nämä naureskelijat ja reppanoiksi haukkujat esittävät muka niin rentoa vaimoa jota ei haittaa ihastumiset. Mutta vähän aikaa kun epävarmuus on ollut sisällä tulee riita. Ja syynä epävarmuus ja mustasukkaisuus.

Kerro! Jos mies ottaa eron vaimostaan sinun vuoksesi, mitä tosin epäilen, niin sen oli tarkoituskin tapahtua. Mitä pikemmin sen parempi... Tällöin miehen vaimo olisi lopulta se voittaja tässä kuviossa.

Jos taas mies ei todellakaan halua erota vaimostaan, niin kyseinen tieto todennäköisesti tulee sinetöimään teidän salasuhteen lopullisesti. Tällöin sinä et voisi enää tuhlata aikaasi mahdottomasta unelmoimiseen ja voisit keskittyä omaan elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa. Olen huonossa suhteessa enkä petä, mutta jos joku tulee kertomaan minulle olevansa ihastunut minuun ja haluavansa kokeilla tulisiko meistä pari, lähden huonosta suhteestani. Mutta ilman sitä että joku tulee tekemään edes tuon verran aloitetta, en lähde tästä mihinkään... ;)

Eli olet epätoivoinen reppana, joka ei osaa itse huolehtia itsestään? What a catch...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ihan ymmärrä mitä hauskaa siinä on, että joku ihastuu? Miksi sille virnuillaan ja sitä päivitellään? Onko teille vaimoille muka niin ihme että teidän mieheenne voi joku ihastua? Ettekö tekin aikoinaan ihastuneet omaan mieheenne? :D

Ja voin myöntää että kerrotaan miehen kanssa toisillemme myös tuollaiset ihastumisjutut, jos niitä tulee vastaan. MUTTA EI VIRNUILLEN, TOISESTA PILAA TEHDEN. :) Minusta on rohkeaa, jos kertoo tunteistaan toiselle, vaikka tietää ettei välttämättä (todennäköisesti?) saa vastakaikua. Se ei ole pilkan tai häpeän asia tai naureskelun syy. Miksi olisi?

t. Vaimo, jonka mielestä oma puoliso on aika mahtava tyyppi, enkä ihmettele vaikka joku mun puolisoon joskus ihastuisi

Nämä naureskelijat ja reppanoiksi haukkujat esittävät muka niin rentoa vaimoa jota ei haittaa ihastumiset. Mutta vähän aikaa kun epävarmuus on ollut sisällä tulee riita. Ja syynä epävarmuus ja mustasukkaisuus.

Juuri näin!

voi, mun päivä paranis tosi paljon jos joku nyt tunnustais ihastuneensa minuun. Ihastuminen on ihanaa. Kannattaa tunnustaa :)

Ap, mitä meinaat tehdä?

Minunkin pitää päästä purkaa tuntemuksiani tällä palstalla. Olen reilu nelikymppinen sinkkumies. Samalle työpaikalle tuli nelisen vuotta sitten minua paljon nuorempi nainen. Kiinnitin häneen aluksi huomiota, että onpa nätti nainen, mutta en sen enempää ajatellut asiaa.

Pari vuotta sitten kuitenkin jysähti, kun tajusin, että hän flirttaili minulle ja olin saman tien mennyttä miestä. Hän oli silloin ja on nytkin parisuhteessa. Tänä kesänä hän näytti menneen kihloihin. Hän kuitenkin flirttailee edelleen ja kaksi vuotta tässä on jo mennyt. Olen tähän naiseen korviani myöten ihastunut ja olen tunteiden vuoristoradassa. Yritän välillä kylmettää tunteeni tähän naiseen, mutta se ei vain onnistu. Olen sisäisesti välillä ihan hajalla, vaikka en sitä ulospäin näytäkään.

Olen todennut, että jollain tavalla minun pitää konkreettisesti hoitaa tämä asia. Tekisi mieli pyytää häntä töiden jälkeen esim. teelle, koska tämä olisi kuitenkin neutraalimmasta päästä kertoa, että on kiinnostunut. En vain uskalla.

Varatut naiset, millä tavalla itse suhtauduisitte tähän tilanteeseen, jos joku mies pyytäisi teitä esim. kahville. Ottaisitteko sen imarteluna vai tuntuisiko se teistä vaivaannuttavana?

Vierailija kirjoitti:

Näemmä kannattaa. Mieheni ja hänen muutaman kuukauden takainen ihastuksensa avautuivat tunteistaan toisilleen, ja nyt mieheni kuljettaa just muuttokuormaansa uuteen asuntoon. Viisitoista vuotta oltiin naimisissa. Itkettää. Vituttaa. Pelottaa.

Sä tulet vetämään pitemmän korren. Pettureiden suhteet ovat kierolla pohjalla eivätkä kestä.Älä ota miestä takaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näemmä kannattaa. Mieheni ja hänen muutaman kuukauden takainen ihastuksensa avautuivat tunteistaan toisilleen, ja nyt mieheni kuljettaa just muuttokuormaansa uuteen asuntoon. Viisitoista vuotta oltiin naimisissa. Itkettää. Vituttaa. Pelottaa.

Sä tulet vetämään pitemmän korren. Pettureiden suhteet ovat kierolla pohjalla eivätkä kestä.Älä ota miestä takaisin

Kertokaa mulle miksi se, että rakastuu johonkin toiseen avioliiton aikana tekee miehestä petturin? Se, että huomaa, että vaimo ei välttämättä olekaan juuri se ihminen, jonka kanssa haluaa elämänsä viettää. Ihmiset kasvavat koko elämänsä ja minun mielestäni on luonnollista, että jossain vaiheessa saattaa huomata, että joku toinen henkilö onkin oikeampi kuin se oma vaimo.

Jos joku kehtaa vedota tähän "avioliitossa luvataan, että rakastetaan myötä- ja vastoinkäymisissä"-vedolla, niin sallikaa mun nauraa. Miten helvetissä sellaista voi luvata, kysynpähän vain? Onko kiva kituutella jossain järkisuhteessa vailla intohimoa? Kummatkin kasvaneet erilleen jne., mutta erota ei voi KUN LUPASIN RAKASTAA. Ei sitä rakkautta voi pakottaa, mutta kiva, että joillain on ne vaaleanpunaiset lasit päässä. Saattaa tömähtää aikamoisesti kun putoaa sieltä pilvilinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin pitää päästä purkaa tuntemuksiani tällä palstalla. Olen reilu nelikymppinen sinkkumies. Samalle työpaikalle tuli nelisen vuotta sitten minua paljon nuorempi nainen. Kiinnitin häneen aluksi huomiota, että onpa nätti nainen, mutta en sen enempää ajatellut asiaa.

Pari vuotta sitten kuitenkin jysähti, kun tajusin, että hän flirttaili minulle ja olin saman tien mennyttä miestä. Hän oli silloin ja on nytkin parisuhteessa. Tänä kesänä hän näytti menneen kihloihin. Hän kuitenkin flirttailee edelleen ja kaksi vuotta tässä on jo mennyt. Olen tähän naiseen korviani myöten ihastunut ja olen tunteiden vuoristoradassa. Yritän välillä kylmettää tunteeni tähän naiseen, mutta se ei vain onnistu. Olen sisäisesti välillä ihan hajalla, vaikka en sitä ulospäin näytäkään.

Olen todennut, että jollain tavalla minun pitää konkreettisesti hoitaa tämä asia. Tekisi mieli pyytää häntä töiden jälkeen esim. teelle, koska tämä olisi kuitenkin neutraalimmasta päästä kertoa, että on kiinnostunut. En vain uskalla.

Varatut naiset, millä tavalla itse suhtauduisitte tähän tilanteeseen, jos joku mies pyytäisi teitä esim. kahville. Ottaisitteko sen imarteluna vai tuntuisiko se teistä vaivaannuttavana?

Itse en vaivautuisi tunteiden tunnustuksesta, mutta joku toinen voisi.

Jos hän on nuori ja nätti, hän luultavasti on oppinut hanskaamaan nämä tilanteet harjoituksen myötä.

N28

Vierailija kirjoitti:

Minunkin pitää päästä purkaa tuntemuksiani tällä palstalla. Olen reilu nelikymppinen sinkkumies. Samalle työpaikalle tuli nelisen vuotta sitten minua paljon nuorempi nainen. Kiinnitin häneen aluksi huomiota, että onpa nätti nainen, mutta en sen enempää ajatellut asiaa.

Pari vuotta sitten kuitenkin jysähti, kun tajusin, että hän flirttaili minulle ja olin saman tien mennyttä miestä. Hän oli silloin ja on nytkin parisuhteessa. Tänä kesänä hän näytti menneen kihloihin. Hän kuitenkin flirttailee edelleen ja kaksi vuotta tässä on jo mennyt. Olen tähän naiseen korviani myöten ihastunut ja olen tunteiden vuoristoradassa. Yritän välillä kylmettää tunteeni tähän naiseen, mutta se ei vain onnistu. Olen sisäisesti välillä ihan hajalla, vaikka en sitä ulospäin näytäkään.

Olen todennut, että jollain tavalla minun pitää konkreettisesti hoitaa tämä asia. Tekisi mieli pyytää häntä töiden jälkeen esim. teelle, koska tämä olisi kuitenkin neutraalimmasta päästä kertoa, että on kiinnostunut. En vain uskalla.

Varatut naiset, millä tavalla itse suhtauduisitte tähän tilanteeseen, jos joku mies pyytäisi teitä esim. kahville. Ottaisitteko sen imarteluna vai tuntuisiko se teistä vaivaannuttavana?

Kun kerran sinkku olet, niin hankipa itsellesi laastarisuhde. Työkaveriin ihastuminen on juuri tuollaista jatkuvaa kärsimystä. Ne tunteet kylmenevät kyllä, jos sen sijaan herättelet lämpimiä tunteita jotain toista naista kohtaan (joka toivon mukaan ei ole työkaverisi). 

Mulla on sama tilanne kuin ap:llä, paitsi olen itse vielä muodollisesti avioliitossa (harkinta-aikaa vielä pari kuukautta jäljellä). Avioliittoni on kuitenkin ollut täysin kuollut läheisyyden ja seksin osalta viimeisimpien kolmen vuoden ajan. Nukummekin eri huoneissa.

Olen erittäin ihastunut erääseen itseäni reilut kymmenen vuotta vanhempaan henkilöön ja pohdiskelen, uskallanko kertoa vai en. Välillämme on kyllä ihanaa jännitettä ja flirttiä, mutta en ole varma hänen tunteistaan ja hänen liittonsa vahvuudesta. Tsemppiä ap:lle! Hänenä kertoisin tunteista ja itsekin todennäköisesti aion kertoa ihastukselleni, kunhan kerään rohkeutta ja hetki on sopiva.

T. Rakastunut nainen Helsingistä

Kerro vaan, mutta varaudu henkisesti siihen, että mies on luultavasti jo arvannut tunteesi eikä ole erityisen kiinnostunut. Eipähän sitten jää kaivelemaan mikset aukaissut suutasi.

Oma mieheni on sellaisessa työpaikassa (proffa yliopistolla), jossa riittää nuoria harjoittelijoita ja opiskelijoita, ja näitä rakkaudentunnustuksia tapahtuu pari-kolme kertaa vuodessa (mies on nuorehko ammattiinsa nähden, komea ja ihan huipputyyppi eli ymmärrän kyllä). Siitä huolimatta, että luennoilla ja työyhteisössä puhuu hyvin avoimesti lapsistaan ja ihanasta ja rakkaasta vaimostaan eli minusta (oikeasti, minulle on moni ihminen maininnut tästä :D). Suurin osa ei uskalla tunnustaa, mutta mies kyllä huomaa. Muistaa tosiaan aina kertoa minulle ja jopa etsii "hottiksista" Facebookista yms. kuvat kun on itsestään niin ylpeä ;). Minä sitten muistutan ettei kukaan muu varmaan häntä kestäisi viittä minuuttia kauempaa ja naureskellaan sitten loppuilta yhdessä "fiksuille" ehdoituksilleni sarjasta "laitanpa sitten pussillisen sun likaisia sukkia/kalsareita jne. tuolle postissa, katsotaanpa mitä tykkää". Eli heitetään läppää ja rakastetaan edelleen toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Kerro vaan, mutta varaudu henkisesti siihen, että mies on luultavasti jo arvannut tunteesi eikä ole erityisen kiinnostunut. Eipähän sitten jää kaivelemaan mikset aukaissut suutasi.

Oma mieheni on sellaisessa työpaikassa (proffa yliopistolla), jossa riittää nuoria harjoittelijoita ja opiskelijoita, ja näitä rakkaudentunnustuksia tapahtuu pari-kolme kertaa vuodessa (mies on nuorehko ammattiinsa nähden, komea ja ihan huipputyyppi eli ymmärrän kyllä). Siitä huolimatta, että luennoilla ja työyhteisössä puhuu hyvin avoimesti lapsistaan ja ihanasta ja rakkaasta vaimostaan eli minusta (oikeasti, minulle on moni ihminen maininnut tästä :D). Suurin osa ei uskalla tunnustaa, mutta mies kyllä huomaa. Muistaa tosiaan aina kertoa minulle ja jopa etsii "hottiksista" Facebookista yms. kuvat kun on itsestään niin ylpeä ;). Minä sitten muistutan ettei kukaan muu varmaan häntä kestäisi viittä minuuttia kauempaa ja naureskellaan sitten loppuilta yhdessä "fiksuille" ehdoituksilleni sarjasta "laitanpa sitten pussillisen sun likaisia sukkia/kalsareita jne. tuolle postissa, katsotaanpa mitä tykkää". Eli heitetään läppää ja rakastetaan edelleen toisiamme.

Et kyllä kuulosta kovin ihanalta vaimolta, jos ehdotat likaisten kalsarien ja sukkien postitusta. Jos olisit itse sinkku, niin olisi hieman eri ääni kellossa. Nyt on helppo mollata ihastuneita.

Ei.

Älä kerro. Mä joskus kerroin tunteeni koulukaverille kun olin muuttamassa paikkakunnalta pois ja vastaanotto oli todella vaivaantunut. Vieläkin hävettää vaikka tästä on jo yli 10 vuotta...

quote=Vierailija]

Et kyllä kuulosta kovin ihanalta vaimolta, jos ehdotat likaisten kalsarien ja sukkien postitusta. Jos olisit itse sinkku, niin olisi hieman eri ääni kellossa. Nyt on helppo mollata ihastuneita.[/quote]

Nyt sulta taisi mennä vähän ohi tuo läppä, en suinkaan niitä ihastuneita mollaa vaan mieheni kamalalta haisevia sukkia ja kalsareita, joita "joudun" pesemään :). Ja siinä mielessä muut eivät varmaan kestäisi, koska akateeminen huithapeli ei varmaan ikinä niitä vaihtaisi tai pesisi, jos tämä ihana vaimo ei jaksaisi asiasta muistuttaa. Ennenkö tämäkin tulkitaan ihan väärin, tosiaan rakastan ja pidän miehestäni ihmisenä, enkä suinkaan ole siitä katkera että joudun hänenkin vaatteitaan muun pyykin mukana pesemään (enkä ole piika, koska muihin kotitöihin mies osallistuu, mutta pyykin pesu on "mun juttu" meidän taloudessa).

Kerro ihan itsesi vuoksi. Pahinta on jättää käyttämättömät mahdollisuudet taakseen. Niitä katuu jälkeenpäin.

Jos teillä on ollut flirttiä se tarkoittaa että mies on kiinnostunut. Ja vaikka hän ei voisi jatkaa kanssasi on hän varmasti otettu. Kukaan mies ei kerro näitä asioita kotona tai missään. Siitähän seuraisi riita ja vaimon kyräily. Hulluimmat vaimot saattaisivat soittaa työpaikalle.

Miehen kohdalla on pahin turn-off mennä kertomaan nuoremmalle naiselle ihastumisestaan. Jokainen mies tietää että 100-varmasti pakithan siitä tulee. Siksi hän ei tule sinulle sitä kertomaan.

Usko pois. Olen parhaillaan itsekin vastaavassa tilanteessa. Oma suhde on kuollut ja tiedän että eräs nainen olisi kiinnostunut. Olisin valmis tutustumaan, mutta en vain voi tehdä aloitetta koska pelottaisin hänet vain pois. Pattitilanne minun osaltani.

m45