Lue keskustelun säännöt.
Miksi te nuoret äidit suostutte vanhemmuuden suorittajiksi?
17.09.2016 |
Minä en todellakaan ala. Esikoinen on jo aikuinen ja siitä tuli erittäin hyvä meikäläisen kasvatuksella. En näe mitään syytä tähän nykyiseen hössötykseen, se on mennyt liian pitkälle, kasvatan nuorimmaiseni samalla tyylillä kuin esikoisenkin, ja varmasti tulee kaksi hyvää miestä mun ja miehen ansiosta.
Nykyäitien pitäisi päästä kaiken järjen mukaan helpommalla kuin ennen, toki nyt on joillakin vähemmän tukiverkkoja, mutta ei niitä kaikilla ollut ennenkään. Miksi pitää keksimällä keksiä että miten vanhemmuudesta saisi vielä vaikeampaa ja lisää stressiä? Eikö voi vain elellä kaikessa rauhassa?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö..nyt en ihan ymmärtänyt, miten teeveen ja tabletin käytön rajoittaminen pienen lapsen kohdalla voisi olla haitallista? Tai se sokerin väittely? Vauvan tai taaperon ruokien itse tekeminen?
No itsepä paljastit, että et ole paljoa viitsinyt perehtyä tuoreeseen tutkimustietoon. Huoh.
Ja kyllä, niillä itse tehdyillä lastenruoilla on suuri merkitys lapsen suoliston mikrobistoon, mitä puolestaan valmisruoat eivät auta rakentamaan, sillä niistä on säilyvyyden takia tuhottu kaikki tarpeellisetkin mikrobit. Tutustumalla puolestaan esimerkiksi ranskalaisiin lapsen ruokintaohjeisiin pääsee jyvälle siitä, miksi ranskassa on suomalaisia vähemmän allergioita ja suolistoperäisiä aikuisiän sairauksia.
Kuten sanottu, kukin tehköön oman jaksamisensa ja kapasiteettinsa mukaan näitä asioita. Toisilla riittää halua tutustua myös laajemmalti aiheeseen ja toiset edelleen ihmettelevät, että miksi ja missä vaiheessa sokeri on kielletty.
/7
Minun tyttäreni, hoikka, kaunis ja fiksu, ei mitään allergioita, ei juo kahvia eikä alkoholia, pian 22v. opiskelee Ranskassa tämän lukuvuoden, ja hänellä on ranskalainen poikaystävä, ja hän on viettänyt ranskalaisten kanssa koko kesän, ovat poikaystävän kanssa olleet molempien isovanhempien mökeillä ja tietysti poikaystävän vanhempien kotona. Tytär on ranskalaisten ruokailutottumuksista kertonut että siellä ei syödä aamupalaa tai lounasta juurikaan, joku pieni makea pulla tai juustoa, sitten illalla aletaan syömään, koko ilta syödään ja joka välissä juustoja, aluksi ja lopuksi, se juuston puputtaminen on jotain ihan järkyttävää. Vaikka voisi kuvitella että siellä tehdään ihania leivonnaisia, niin kuulemma siellä ei saa kuin esim. omenapiirakkaa jonka pohja on kuin pitsassa, ja kuivaa kuin mikä, tytär leipoi siellä esim. mokkapaloja niille, ja olivat ihan ihmeissään näistä herkuista.
En ole ranskalaisten ruokailutavoista kovinkaan otettu.
ap
En puhunutkaan ranskalaisesta ruokakulttuurista yleensä, vaan heidän ohjeistuksestaan, kuinka lapselle aloitetaan kiinteän ruoan tarjoaminen yms. Mikä on siis syynä siihen, että ranskalaisilla on hyvin vähän allergioita tai suolistoperäisiä sairauksia - ja miksi ranskalaiset lapset syövät mukisematta kaikkea ruokaa kranttuilematta. Noin niin kuin yleistetysti.
/7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin taivaspaikkani, jos toi 10kk tenava söisi pilttiä. Vaan ei kelpaa, joten teen sille ruoat itse. Muskarissa ja vauvauinnisakin käydään ja leikkipuistossa joka päivä. Mutta vain siis koska itse pääsen helpomalla, kotona tulee herkemmin kiukku.
Oonko suorittaja?heh.
Vastaan itselleni. En ole. Olen laiska.mutta neuvolassa ainakin saan hyvän äidin paperit, koska ulkoilen ja harrastan, lapseni ei syö eineksiä ja aion olla kotona lapsen kanssa kunnes hän täyttää 3v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideille asetetut vaatimukset ovat nykyään ihan erä sfääreissä kuin aikaisemmin.
Kuka niitä vaatimuksi asettaa?
Miespuolinen työkaveri ihmettelee miten joillain on varaa uuteen autoon. Heillä lasten harrastukset ovat tyyliin jääkiekko ja ratsastus, pakko kuulemma olla ettei lapset syrjäydy? Ei vain käsitä.
Hesarissa oli juttu miten jääkiekkoon sai uppoamaan jopa 90 000 €, kun laskee koko junioriajan makdut yhteen.
Lapsi olisi halunnut pelata pesäpalloa, mutta viikossa oli 4-5 harkat, samoin jalkapallossa. Pesäpalloleireillä olisi mennyt aikuisen koko kesäloma koulun lattialla nukkuessa. Tuon lisäksi vielä kiitettövä määrä talkoita, joista itseään ei olisi voinut ulos maksaa. Molemmat vanhemmat töissä ja tukka putkella sinkoilemassa harrastuskyydeissä.
Järkeistettiin vähän ja nyt ovat sekä laodi että aikuiset tyytyväisiä.Yhteiskunta. Milloinkaan ei ole vanhemmuus ollut näin säänneltyä ja kytättyä. Toisaalta palveluja ei ole, kaikesta saa tapella.
Kuka sinua sääntelee ja kyttää?
Etkö osaa lukea? Yhteiskunta. Lapsia ei ole ikinä tarkkailtu tällä tavoin, kasvun pitää edetä juuri tietyllä käyrällä tai terkan tietokone piippaa, lapset halutaan päivähoitoon jo pienestä ja hyvinkin ahtaaseen muottiin, ei saa olla liian ujo eikä liian vilkas. Kaikelle tuntuu olevan diagnoosi ja kaikesta voi syntyä huoli.
Palveluja ei ole. Ei pääse lääkäriin, ei pääse hammaslääkäriin. Koulut homeessa ja täysin eritasoisia. Kaikesta yritetään nyysiä, oppikirjoja ei riitäkään jne.
Samassa yhteiskunnassa eletään, eikä meitä kukaan ole kytännyt.
Hammaslääkärissä on särkypäivystys, muuten olen varannut tarkastusajan itselleni, joka on voinut olla kuukausien päässä.
Kun itse ennakoi ja pitää huolen itsestään ja perheestään, niin ei yhteiskuntaa nyt ihan kaikesta voi syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö..nyt en ihan ymmärtänyt, miten teeveen ja tabletin käytön rajoittaminen pienen lapsen kohdalla voisi olla haitallista? Tai se sokerin väittely? Vauvan tai taaperon ruokien itse tekeminen?
Ymmärrätkö käsitettä "kohtuus kaikessa".
Siis että 2-vuotias ei saa olla samassa huoneessa missä TV on auki ja kutsujen muut lapset esim. pelaavat. Lapsi ei tee mitään ilman vanhemman läsnäoloa, ei edes leiki. Jos vaikka tupsahtaa nurin, vanhemman silmä on siinä ja asiasta tehdään puhaltamisineen ja itkemisineen kymmenen minuutin numero. Synttärikutsuilla 2-vuotias viedään eri huoneeseen, jossa äiti syöttää pakasterasiasta hänelle tehtyä ruokaa. Tätä ei tietenkään ole lämmitetty mikrossa, vaan vesihauteessa kattilassa. Herkku ja jälkiruoka on maissinaksu.
Leikki ei suju, ei vaikka muut lapset vetäisivät pientä mukaansa. Isän pitää olla mukana ja isähän on. "Oijjoijjoijjoi, isi puhaltaa, tuliko pip!!! Ei saa Kaisa ottaa Paavon kädestä kuule legoa, Paavolle tulee tooooosi paha mieli kuule tosta, katos nyt kun Paavo alkaa itkemään"
Toki tämä lapsi on vanhempien mukaan "erityisherkkä". Odotan innolla vuodenvaihdetta ja päiväkotiin menoa. Mitä kaikkia vikoja päiväkodista löytyykään tämän "erityisherkän" näkökulmasta, kun pitäisi osata leikkiä ilman aikuista.
T:Se serkun lapsesta kirjoittanut
Tuota noin. Aiemmin kirjoitit, että muut serkusporukan lapset ovat 8-15-vuotiaita. Itsekin olen useamman lapsen äiti, enkä kyllä jättäisi kaksivuotiasta valvomatta 8-15-vuotiaiden seuraan. Varsinkaan, jos siellä itketetään ja vedetään legoja pienen kädestä. (Tai vaihtoehtoisesti 8-15-vuotiaat itkevät kun pieni vetää heiltä legoja kädestä)
Päiväkodissa lapsi voi pärjätä paremmin kuin serkusseurassa. Siellä kaksivuotiaalla on suunnilleen ikäistään seuraa ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Eikä taatusti pikkulegoja käsiensä ulottuvilla. Päiväkodissakin muuten pyritään lohduttamaan kaksivuotiasta, kun hän kaatuu ja itkee. Aina ei ehkä ehditä, mutta yritetään ainakin.
Ruoka-asioihin en ota kantaa. Lapsella voi olla erilaisia yliherkkyyksiä tai vaikeuksia, joista perhe ei ymmärrettävästi halua sinulle uskoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideille asetetut vaatimukset ovat nykyään ihan erä sfääreissä kuin aikaisemmin.
Kuka niitä vaatimuksi asettaa?
Miespuolinen työkaveri ihmettelee miten joillain on varaa uuteen autoon. Heillä lasten harrastukset ovat tyyliin jääkiekko ja ratsastus, pakko kuulemma olla ettei lapset syrjäydy? Ei vain käsitä.
Hesarissa oli juttu miten jääkiekkoon sai uppoamaan jopa 90 000 €, kun laskee koko junioriajan makdut yhteen.
Lapsi olisi halunnut pelata pesäpalloa, mutta viikossa oli 4-5 harkat, samoin jalkapallossa. Pesäpalloleireillä olisi mennyt aikuisen koko kesäloma koulun lattialla nukkuessa. Tuon lisäksi vielä kiitettövä määrä talkoita, joista itseään ei olisi voinut ulos maksaa. Molemmat vanhemmat töissä ja tukka putkella sinkoilemassa harrastuskyydeissä.
Järkeistettiin vähän ja nyt ovat sekä laodi että aikuiset tyytyväisiä.Yhteiskunta. Milloinkaan ei ole vanhemmuus ollut näin säänneltyä ja kytättyä. Toisaalta palveluja ei ole, kaikesta saa tapella.
Kuka sinua sääntelee ja kyttää?
Etkö osaa lukea? Yhteiskunta. Lapsia ei ole ikinä tarkkailtu tällä tavoin, kasvun pitää edetä juuri tietyllä käyrällä tai terkan tietokone piippaa, lapset halutaan päivähoitoon jo pienestä ja hyvinkin ahtaaseen muottiin, ei saa olla liian ujo eikä liian vilkas. Kaikelle tuntuu olevan diagnoosi ja kaikesta voi syntyä huoli.
Palveluja ei ole. Ei pääse lääkäriin, ei pääse hammaslääkäriin. Koulut homeessa ja täysin eritasoisia. Kaikesta yritetään nyysiä, oppikirjoja ei riitäkään jne.
Samassa yhteiskunnassa eletään, eikä meitä kukaan ole kytännyt.
Hammaslääkärissä on särkypäivystys, muuten olen varannut tarkastusajan itselleni, joka on voinut olla kuukausien päässä.
Kun itse ennakoi ja pitää huolen itsestään ja perheestään, niin ei yhteiskuntaa nyt ihan kaikesta voi syyttää.
Minun lapseni kasvoi 1,6 senttiä liikaa neljässä vuodessa. Terkka soitti kaksi kertaa ja jouduin käymään sekä koululääkärillä että yksityisellä lääkärillä.
Täällä ei lapsi päässyt edes hammaslääkärin tarkastukseen. Piti valittaa. Oiontaan ei päässyt ilman kirjallosta reklamointia. Tk-lääkärimme ilmoitti ettei hoida lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideille asetetut vaatimukset ovat nykyään ihan erä sfääreissä kuin aikaisemmin.
Kuka niitä vaatimuksi asettaa?
Miespuolinen työkaveri ihmettelee miten joillain on varaa uuteen autoon. Heillä lasten harrastukset ovat tyyliin jääkiekko ja ratsastus, pakko kuulemma olla ettei lapset syrjäydy? Ei vain käsitä.
Hesarissa oli juttu miten jääkiekkoon sai uppoamaan jopa 90 000 €, kun laskee koko junioriajan makdut yhteen.
Lapsi olisi halunnut pelata pesäpalloa, mutta viikossa oli 4-5 harkat, samoin jalkapallossa. Pesäpalloleireillä olisi mennyt aikuisen koko kesäloma koulun lattialla nukkuessa. Tuon lisäksi vielä kiitettövä määrä talkoita, joista itseään ei olisi voinut ulos maksaa. Molemmat vanhemmat töissä ja tukka putkella sinkoilemassa harrastuskyydeissä.
Järkeistettiin vähän ja nyt ovat sekä laodi että aikuiset tyytyväisiä.Yhteiskunta. Milloinkaan ei ole vanhemmuus ollut näin säänneltyä ja kytättyä. Toisaalta palveluja ei ole, kaikesta saa tapella.
Kuka sinua sääntelee ja kyttää?
Etkö osaa lukea? Yhteiskunta. Lapsia ei ole ikinä tarkkailtu tällä tavoin, kasvun pitää edetä juuri tietyllä käyrällä tai terkan tietokone piippaa, lapset halutaan päivähoitoon jo pienestä ja hyvinkin ahtaaseen muottiin, ei saa olla liian ujo eikä liian vilkas. Kaikelle tuntuu olevan diagnoosi ja kaikesta voi syntyä huoli.
Palveluja ei ole. Ei pääse lääkäriin, ei pääse hammaslääkäriin. Koulut homeessa ja täysin eritasoisia. Kaikesta yritetään nyysiä, oppikirjoja ei riitäkään jne.
Samassa yhteiskunnassa eletään, eikä meitä kukaan ole kytännyt.
Hammaslääkärissä on särkypäivystys, muuten olen varannut tarkastusajan itselleni, joka on voinut olla kuukausien päässä.
Kun itse ennakoi ja pitää huolen itsestään ja perheestään, niin ei yhteiskuntaa nyt ihan kaikesta voi syyttää.Minun lapseni kasvoi 1,6 senttiä liikaa neljässä vuodessa. Terkka soitti kaksi kertaa ja jouduin käymään sekä koululääkärillä että yksityisellä lääkärillä.
Täällä ei lapsi päässyt edes hammaslääkärin tarkastukseen. Piti valittaa. Oiontaan ei päässyt ilman kirjallosta reklamointia. Tk-lääkärimme ilmoitti ettei hoida lapsia.
Ja aikuiset ei täällä pääse kunnalliselle hammaslääkärille ollenkaan. Vain sotaveteraanit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö..nyt en ihan ymmärtänyt, miten teeveen ja tabletin käytön rajoittaminen pienen lapsen kohdalla voisi olla haitallista? Tai se sokerin väittely? Vauvan tai taaperon ruokien itse tekeminen?
No itsepä paljastit, että et ole paljoa viitsinyt perehtyä tuoreeseen tutkimustietoon. Huoh.
Ja kyllä, niillä itse tehdyillä lastenruoilla on suuri merkitys lapsen suoliston mikrobistoon, mitä puolestaan valmisruoat eivät auta rakentamaan, sillä niistä on säilyvyyden takia tuhottu kaikki tarpeellisetkin mikrobit. Tutustumalla puolestaan esimerkiksi ranskalaisiin lapsen ruokintaohjeisiin pääsee jyvälle siitä, miksi ranskassa on suomalaisia vähemmän allergioita ja suolistoperäisiä aikuisiän sairauksia.
Kuten sanottu, kukin tehköön oman jaksamisensa ja kapasiteettinsa mukaan näitä asioita. Toisilla riittää halua tutustua myös laajemmalti aiheeseen ja toiset edelleen ihmettelevät, että miksi ja missä vaiheessa sokeri on kielletty.
/7
Minun tyttäreni, hoikka, kaunis ja fiksu, ei mitään allergioita, ei juo kahvia eikä alkoholia, pian 22v. opiskelee Ranskassa tämän lukuvuoden, ja hänellä on ranskalainen poikaystävä, ja hän on viettänyt ranskalaisten kanssa koko kesän, ovat poikaystävän kanssa olleet molempien isovanhempien mökeillä ja tietysti poikaystävän vanhempien kotona. Tytär on ranskalaisten ruokailutottumuksista kertonut että siellä ei syödä aamupalaa tai lounasta juurikaan, joku pieni makea pulla tai juustoa, sitten illalla aletaan syömään, koko ilta syödään ja joka välissä juustoja, aluksi ja lopuksi, se juuston puputtaminen on jotain ihan järkyttävää. Vaikka voisi kuvitella että siellä tehdään ihania leivonnaisia, niin kuulemma siellä ei saa kuin esim. omenapiirakkaa jonka pohja on kuin pitsassa, ja kuivaa kuin mikä, tytär leipoi siellä esim. mokkapaloja niille, ja olivat ihan ihmeissään näistä herkuista.
En ole ranskalaisten ruokailutavoista kovinkaan otettu.
ap
En puhunutkaan ranskalaisesta ruokakulttuurista yleensä, vaan heidän ohjeistuksestaan, kuinka lapselle aloitetaan kiinteän ruoan tarjoaminen yms. Mikä on siis syynä siihen, että ranskalaisilla on hyvin vähän allergioita tai suolistoperäisiä sairauksia - ja miksi ranskalaiset lapset syövät mukisematta kaikkea ruokaa kranttuilematta. Noin niin kuin yleistetysti.
/7
Siksi että siellä on lapsilla kova kuri, ja syödä pitää kaikkeä mitä aikuisetkin. Kuten Suomessakin oli ennenvanhaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on hauskaa, kuinka sellaisia vanhempia, jotka ei anna lapsilleen makeaa, syyllistetään. Mä en saanut mitään sokerijuttuja pienenä lapsena (mihin lapsi tarvitsee puhdasta sokeria, kerrotteko?) ja en osannut niitä vanhempana lapsena siis edes kaivata. En todellakaan kaverisynttäreillä "mättänyt kaksin käsin", vaan totesin että kaikki makeat maistuu aika inhalle. En ollut tottunut, en tykännyt. Projisoitte omia sokerin sotkemia aivojanne meihin, jotka ovat (LUOJAN KIITOS) ilman saaneet kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideille asetetut vaatimukset ovat nykyään ihan erä sfääreissä kuin aikaisemmin.
Kuka niitä vaatimuksi asettaa?
Miespuolinen työkaveri ihmettelee miten joillain on varaa uuteen autoon. Heillä lasten harrastukset ovat tyyliin jääkiekko ja ratsastus, pakko kuulemma olla ettei lapset syrjäydy? Ei vain käsitä.
Hesarissa oli juttu miten jääkiekkoon sai uppoamaan jopa 90 000 €, kun laskee koko junioriajan makdut yhteen.
Lapsi olisi halunnut pelata pesäpalloa, mutta viikossa oli 4-5 harkat, samoin jalkapallossa. Pesäpalloleireillä olisi mennyt aikuisen koko kesäloma koulun lattialla nukkuessa. Tuon lisäksi vielä kiitettövä määrä talkoita, joista itseään ei olisi voinut ulos maksaa. Molemmat vanhemmat töissä ja tukka putkella sinkoilemassa harrastuskyydeissä.
Järkeistettiin vähän ja nyt ovat sekä laodi että aikuiset tyytyväisiä.Yhteiskunta. Milloinkaan ei ole vanhemmuus ollut näin säänneltyä ja kytättyä. Toisaalta palveluja ei ole, kaikesta saa tapella.
Kuka sinua sääntelee ja kyttää?
Etkö osaa lukea? Yhteiskunta. Lapsia ei ole ikinä tarkkailtu tällä tavoin, kasvun pitää edetä juuri tietyllä käyrällä tai terkan tietokone piippaa, lapset halutaan päivähoitoon jo pienestä ja hyvinkin ahtaaseen muottiin, ei saa olla liian ujo eikä liian vilkas. Kaikelle tuntuu olevan diagnoosi ja kaikesta voi syntyä huoli.
Palveluja ei ole. Ei pääse lääkäriin, ei pääse hammaslääkäriin. Koulut homeessa ja täysin eritasoisia. Kaikesta yritetään nyysiä, oppikirjoja ei riitäkään jne.
Samassa yhteiskunnassa eletään, eikä meitä kukaan ole kytännyt.
Hammaslääkärissä on särkypäivystys, muuten olen varannut tarkastusajan itselleni, joka on voinut olla kuukausien päässä.
Kun itse ennakoi ja pitää huolen itsestään ja perheestään, niin ei yhteiskuntaa nyt ihan kaikesta voi syyttää.Minun lapseni kasvoi 1,6 senttiä liikaa neljässä vuodessa. Terkka soitti kaksi kertaa ja jouduin käymään sekä koululääkärillä että yksityisellä lääkärillä.
Täällä ei lapsi päässyt edes hammaslääkärin tarkastukseen. Piti valittaa. Oiontaan ei päässyt ilman kirjallosta reklamointia. Tk-lääkärimme ilmoitti ettei hoida lapsia.
Meillä lapsi on ollut aina luokan pisimpiä, eikä kukaan ole valitellut liiasta pituudesta. Vanhemmat 181 ja 188 cm.
5. luokalla otettiin varmuuden vuoksi mm. kilpirauhas ja keliakiatesti, kun kasvu oli edellisiin vuosiin hidastunut. En pitänyt asiaa kyttäämisenä, vaan päinvastoin hyvänä asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideille asetetut vaatimukset ovat nykyään ihan erä sfääreissä kuin aikaisemmin.
Kuka niitä vaatimuksi asettaa?
Miespuolinen työkaveri ihmettelee miten joillain on varaa uuteen autoon. Heillä lasten harrastukset ovat tyyliin jääkiekko ja ratsastus, pakko kuulemma olla ettei lapset syrjäydy? Ei vain käsitä.
Hesarissa oli juttu miten jääkiekkoon sai uppoamaan jopa 90 000 €, kun laskee koko junioriajan makdut yhteen.
Lapsi olisi halunnut pelata pesäpalloa, mutta viikossa oli 4-5 harkat, samoin jalkapallossa. Pesäpalloleireillä olisi mennyt aikuisen koko kesäloma koulun lattialla nukkuessa. Tuon lisäksi vielä kiitettövä määrä talkoita, joista itseään ei olisi voinut ulos maksaa. Molemmat vanhemmat töissä ja tukka putkella sinkoilemassa harrastuskyydeissä.
Järkeistettiin vähän ja nyt ovat sekä laodi että aikuiset tyytyväisiä.Yhteiskunta. Milloinkaan ei ole vanhemmuus ollut näin säänneltyä ja kytättyä. Toisaalta palveluja ei ole, kaikesta saa tapella.
Kuka sinua sääntelee ja kyttää?
Etkö osaa lukea? Yhteiskunta. Lapsia ei ole ikinä tarkkailtu tällä tavoin, kasvun pitää edetä juuri tietyllä käyrällä tai terkan tietokone piippaa, lapset halutaan päivähoitoon jo pienestä ja hyvinkin ahtaaseen muottiin, ei saa olla liian ujo eikä liian vilkas. Kaikelle tuntuu olevan diagnoosi ja kaikesta voi syntyä huoli.
Palveluja ei ole. Ei pääse lääkäriin, ei pääse hammaslääkäriin. Koulut homeessa ja täysin eritasoisia. Kaikesta yritetään nyysiä, oppikirjoja ei riitäkään jne.
Samassa yhteiskunnassa eletään, eikä meitä kukaan ole kytännyt.
Hammaslääkärissä on särkypäivystys, muuten olen varannut tarkastusajan itselleni, joka on voinut olla kuukausien päässä.
Kun itse ennakoi ja pitää huolen itsestään ja perheestään, niin ei yhteiskuntaa nyt ihan kaikesta voi syyttää.Minun lapseni kasvoi 1,6 senttiä liikaa neljässä vuodessa. Terkka soitti kaksi kertaa ja jouduin käymään sekä koululääkärillä että yksityisellä lääkärillä.
Täällä ei lapsi päässyt edes hammaslääkärin tarkastukseen. Piti valittaa. Oiontaan ei päässyt ilman kirjallosta reklamointia. Tk-lääkärimme ilmoitti ettei hoida lapsia.
Ja aikuiset ei täällä pääse kunnalliselle hammaslääkärille ollenkaan. Vain sotaveteraanit.
Oletko tehnyt asiasta valituksen, kaikilla on oikeus hammashoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin taivaspaikkani, jos toi 10kk tenava söisi pilttiä. Vaan ei kelpaa, joten teen sille ruoat itse. Muskarissa ja vauvauinnisakin käydään ja leikkipuistossa joka päivä. Mutta vain siis koska itse pääsen helpomalla, kotona tulee herkemmin kiukku.
Oonko suorittaja?heh.Vastaan itselleni. En ole. Olen laiska.mutta neuvolassa ainakin saan hyvän äidin paperit, koska ulkoilen ja harrastan, lapseni ei syö eineksiä ja aion olla kotona lapsen kanssa kunnes hän täyttää 3v.
Mitkä ihmeen hyvän äidin paperit 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni, entinen vela sain kaksi vuotta sitten lapsen. Tietenkin toivotun, koska se oli projekti muiden joukossa. Veriseulat kävivät englannissa asti testeissä, ettei nyt vaan sitten tästä ainokaisesta tule downia tai muuten ankeaa ja olivathan he jo nelikymppisiä kun tulivat katumapäälle.
Tätä kedon kukkasta kasvatetaan kyllä sellaisella paneutumisella, että heikompaa hirvittää. Ruokavalio on yksi juttu muiden joukossa, mutta se nyt tietty pistää silmään. Tämä lapsi ei saa mitään makeaa koskaan. Koska on vielä vanhempien valvonnan piirissä tämä homma toimii. Olemme suhtkoht läheisiä, eli käymme meidän serkusten lasten synttäreillä jne. ja tällä lapsukaisella on aina omat maissinaksut mukana. Tietty hänen pikkuserkkunsa, eli meidän muiden lapset ovat 8-15 vuotiaita, joten periaatteessa tämä toimii, koska ei ikinä pääse edes sen tarjoilupöydän lähelle. Muiden syödessä vaikka jätskiä, tämä pienokainen saa niitä iänikuisia maissinaksujaan. Ja yksi näistä nuorista on rytmisen voimistelun maajoukkuevalmennettavissa ja hoikka kuin pajunvitsa, eli herkkujen syöminen ja ylipaino ei oikein toimi tässäkään yhtälössä. Veikkaan, että tämä pikkuserkus on niitä, jotka ekoilla kaverisynttäreillä mättävät sitä makeaa taskuihinkin kun silmä kerrankin välttää.
Hän ei tietenkään saa katsoa TV:tä ollenkaan. Saa käyttää tablettia vanhempien kanssa kehittävien musiikki ja värityspelien muodossa. Hänen kanssaan leikitään jatkuvasti, siis jompi kumpi vanhemmista leikkii. Ei osaa leikkiä esim. serkusten kanssa, vaan itkee pienimmästäkin äitiä ja isää leikkimään kanssaan. Ja tietenkin sitten isä tai äiti viettävät vaikka jollain serkun kaverisynttäreillä sen ajan lastenhuoneessa leikkien tämän pienokaisen kanssa. Muut lapset ei tähän leikkiin tietenkään mahdu. Päällimmäisenä fiiliksenä lapsesta on se, että hän itkee ja marisee jatkuvasti ja tarvitsee tauotonta huomiota. Ei siis mihinkään hätään, vaan siihen, että on tottunut saamaan ihan aina ja kaiken ja heti. Meitä serkuksia on siis neljä ja näitä lapsia, eli pikkuserkuksia on yhteensä 7 kpl, eli ei olla lestadiolaisia tai muita holtittomasti lisääntyviä. Tämä nuorimmainen vaan poikkeaa kasvatukseltaan hyvin paljon muista. Kuitenkin kaikki nämä pikkuserkut ovat ihan fiksuja, pärjääviä ja urheilullisia vaikka ovat saaneet syödäkseen asioita ihan tavallisesti, herkkujakin jo pienenä.
Minusta tässä suoritetaan vanhemmuutta ja oikein kunnolla. Onko lopputulos sitten hyvä? Voi ollakin, aika näyttää. Merkit eivät lupaa kauhean hyvää.
Kuulostaa karmivalta noin suurimmalta osin. Mutta ainoiden lasten ei ole kovin helppoa leikkiä toisten lasten kanssa, koska eivät ole siihen tottuneet. Kun aikuinen leikkii lapsen kanssa, leikitään hyvin usein lapsen säännöillä. Tuntuisi tyhmältä alkaa päsmäröinään ihan vaan siksi, että lapsi oppisi pitämään puolensa. Kun lapset leikkii keskenään, se on kuin villi länsi, jossa jokaisen täytyy pitää puolensa leikissä. Ja ainoiden lasten kanssa on aikuisen pakko joskus leikkiä. Ei minulla ainakaan ole sydäntä pistää lastani leikkimään yksin päivästä toiseen. Olen itse äiti ainokaiselle, jolla raukalla ei ole edes serkkuja tai muita lapsia lähipiirissä. Isovanhemmat ja kummit leikkivät paljon lapseni kanssa. Naapurissa on lapsia, mutta heidänkään kanssa lapsi ei ole intoutunut vielä leikkimään esim. roolileikkejä, vaikka leikkii niitä mielellään kotona kanssani. Mielummin pyöräilee tai muuten vain hengailee naapurin lasten kanssa, mutta ei varsinaisesti leiki. Lapsi aloitti kuukausi sitten päiväkodissa, eikä kuulemma kauheesti vielä leiki muiden kanssa. Ehkä se sieltä vielä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Musta on hauskaa, kuinka sellaisia vanhempia, jotka ei anna lapsilleen makeaa, syyllistetään. Mä en saanut mitään sokerijuttuja pienenä lapsena (mihin lapsi tarvitsee puhdasta sokeria, kerrotteko?) ja en osannut niitä vanhempana lapsena siis edes kaivata. En todellakaan kaverisynttäreillä "mättänyt kaksin käsin", vaan totesin että kaikki makeat maistuu aika inhalle. En ollut tottunut, en tykännyt. Projisoitte omia sokerin sotkemia aivojanne meihin, jotka ovat (LUOJAN KIITOS) ilman saaneet kasvaa.
Sori, mutta ilman sokeria kasvaneet jakautuu kahteen ryhmään: niihin jotka ei tykkää sokerista jatkossakaan ja ovat tyytyväisiä vanhempien toimintaan. Ja niihin, jotka sitten mättävät kaksin käsin herkkuja, kun niitä saavat ja ovat aikuisena syömishäiriöisiä ja ylipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat lapset söivät pilttiä ja siirtyminen perheen kanssa samaan ruokaan ei ollut vaikeaa. Syövät kaikkea, kasvikset maistuvat hyvin. Terveitä, ei allergioita . Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideille asetetut vaatimukset ovat nykyään ihan erä sfääreissä kuin aikaisemmin.
Kuka niitä vaatimuksi asettaa?
Miespuolinen työkaveri ihmettelee miten joillain on varaa uuteen autoon. Heillä lasten harrastukset ovat tyyliin jääkiekko ja ratsastus, pakko kuulemma olla ettei lapset syrjäydy? Ei vain käsitä.
Hesarissa oli juttu miten jääkiekkoon sai uppoamaan jopa 90 000 €, kun laskee koko junioriajan makdut yhteen.
Lapsi olisi halunnut pelata pesäpalloa, mutta viikossa oli 4-5 harkat, samoin jalkapallossa. Pesäpalloleireillä olisi mennyt aikuisen koko kesäloma koulun lattialla nukkuessa. Tuon lisäksi vielä kiitettövä määrä talkoita, joista itseään ei olisi voinut ulos maksaa. Molemmat vanhemmat töissä ja tukka putkella sinkoilemassa harrastuskyydeissä.
Järkeistettiin vähän ja nyt ovat sekä laodi että aikuiset tyytyväisiä.Yhteiskunta. Milloinkaan ei ole vanhemmuus ollut näin säänneltyä ja kytättyä. Toisaalta palveluja ei ole, kaikesta saa tapella.
Kuka sinua sääntelee ja kyttää?
Etkö osaa lukea? Yhteiskunta. Lapsia ei ole ikinä tarkkailtu tällä tavoin, kasvun pitää edetä juuri tietyllä käyrällä tai terkan tietokone piippaa, lapset halutaan päivähoitoon jo pienestä ja hyvinkin ahtaaseen muottiin, ei saa olla liian ujo eikä liian vilkas. Kaikelle tuntuu olevan diagnoosi ja kaikesta voi syntyä huoli.
Palveluja ei ole. Ei pääse lääkäriin, ei pääse hammaslääkäriin. Koulut homeessa ja täysin eritasoisia. Kaikesta yritetään nyysiä, oppikirjoja ei riitäkään jne.
Samassa yhteiskunnassa eletään, eikä meitä kukaan ole kytännyt.
Hammaslääkärissä on särkypäivystys, muuten olen varannut tarkastusajan itselleni, joka on voinut olla kuukausien päässä.
Kun itse ennakoi ja pitää huolen itsestään ja perheestään, niin ei yhteiskuntaa nyt ihan kaikesta voi syyttää.Minun lapseni kasvoi 1,6 senttiä liikaa neljässä vuodessa. Terkka soitti kaksi kertaa ja jouduin käymään sekä koululääkärillä että yksityisellä lääkärillä.
Täällä ei lapsi päässyt edes hammaslääkärin tarkastukseen. Piti valittaa. Oiontaan ei päässyt ilman kirjallosta reklamointia. Tk-lääkärimme ilmoitti ettei hoida lapsia.
Meillä lapsi on ollut aina luokan pisimpiä, eikä kukaan ole valitellut liiasta pituudesta. Vanhemmat 181 ja 188 cm.
5. luokalla otettiin varmuuden vuoksi mm. kilpirauhas ja keliakiatesti, kun kasvu oli edellisiin vuosiin hidastunut. En pitänyt asiaa kyttäämisenä, vaan päinvastoin hyvänä asiana.
Koko tilanne on ryöstäytynyt käsiatä viimeisen viiden vuoden aikana. Ohjetta ja opastusta sataa niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideille asetetut vaatimukset ovat nykyään ihan erä sfääreissä kuin aikaisemmin.
Kuka niitä vaatimuksi asettaa?
Miespuolinen työkaveri ihmettelee miten joillain on varaa uuteen autoon. Heillä lasten harrastukset ovat tyyliin jääkiekko ja ratsastus, pakko kuulemma olla ettei lapset syrjäydy? Ei vain käsitä.
Hesarissa oli juttu miten jääkiekkoon sai uppoamaan jopa 90 000 €, kun laskee koko junioriajan makdut yhteen.
Lapsi olisi halunnut pelata pesäpalloa, mutta viikossa oli 4-5 harkat, samoin jalkapallossa. Pesäpalloleireillä olisi mennyt aikuisen koko kesäloma koulun lattialla nukkuessa. Tuon lisäksi vielä kiitettövä määrä talkoita, joista itseään ei olisi voinut ulos maksaa. Molemmat vanhemmat töissä ja tukka putkella sinkoilemassa harrastuskyydeissä.
Järkeistettiin vähän ja nyt ovat sekä laodi että aikuiset tyytyväisiä.Yhteiskunta. Milloinkaan ei ole vanhemmuus ollut näin säänneltyä ja kytättyä. Toisaalta palveluja ei ole, kaikesta saa tapella.
Kuka sinua sääntelee ja kyttää?
Etkö osaa lukea? Yhteiskunta. Lapsia ei ole ikinä tarkkailtu tällä tavoin, kasvun pitää edetä juuri tietyllä käyrällä tai terkan tietokone piippaa, lapset halutaan päivähoitoon jo pienestä ja hyvinkin ahtaaseen muottiin, ei saa olla liian ujo eikä liian vilkas. Kaikelle tuntuu olevan diagnoosi ja kaikesta voi syntyä huoli.
Palveluja ei ole. Ei pääse lääkäriin, ei pääse hammaslääkäriin. Koulut homeessa ja täysin eritasoisia. Kaikesta yritetään nyysiä, oppikirjoja ei riitäkään jne.
Samassa yhteiskunnassa eletään, eikä meitä kukaan ole kytännyt.
Hammaslääkärissä on särkypäivystys, muuten olen varannut tarkastusajan itselleni, joka on voinut olla kuukausien päässä.
Kun itse ennakoi ja pitää huolen itsestään ja perheestään, niin ei yhteiskuntaa nyt ihan kaikesta voi syyttää.Minun lapseni kasvoi 1,6 senttiä liikaa neljässä vuodessa. Terkka soitti kaksi kertaa ja jouduin käymään sekä koululääkärillä että yksityisellä lääkärillä.
Täällä ei lapsi päässyt edes hammaslääkärin tarkastukseen. Piti valittaa. Oiontaan ei päässyt ilman kirjallosta reklamointia. Tk-lääkärimme ilmoitti ettei hoida lapsia.
Ja aikuiset ei täällä pääse kunnalliselle hammaslääkärille ollenkaan. Vain sotaveteraanit.
Oletko tehnyt asiasta valituksen, kaikilla on oikeus hammashoitoon.
En ole jaksanut. Jo lasten hammashoidosta on saanut tapella järjettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Musta on hauskaa, kuinka sellaisia vanhempia, jotka ei anna lapsilleen makeaa, syyllistetään. Mä en saanut mitään sokerijuttuja pienenä lapsena (mihin lapsi tarvitsee puhdasta sokeria, kerrotteko?) ja en osannut niitä vanhempana lapsena siis edes kaivata. En todellakaan kaverisynttäreillä "mättänyt kaksin käsin", vaan totesin että kaikki makeat maistuu aika inhalle. En ollut tottunut, en tykännyt. Projisoitte omia sokerin sotkemia aivojanne meihin, jotka ovat (LUOJAN KIITOS) ilman saaneet kasvaa.
Ei sellaisia vanhempia syyllistetä, vaan pidetään vähän outoina ääriajattelijoina, normaali on kuitenkin kohtuus kaikessa ajattelu. Minäkään en varmasti antaisi lapsille sokeria juurikaan jos itse en söisi sitä, mutta antaisin varmasti jonkinverran jos he haluaisivat välttääkseni "kiellettyhedelmä"-vaikutuksen. Samalla tavalla olen antanut yläasteikäisen maistaa alkoholia, huomasi ettei tykkää, eikä ole koskaan käynyt alkossa, tai juonut missään tilanteessa alkoholia vaikka täyttää jo 22v. ja asuu nyt Ranskassa missä ruuan kanssa muut juo aina viiniä. Voihan se olla että kaikki sokeria saamattomat ei vedä sokeria kaksin käsin, mutta siihen on suuri mahdollisuus, itsekin olen nähnyt siitä esimerkin jo 80-luvulla.
ap
Meidän naapurissa lapset ei saa makeaa. Jouduin kieltämään heidän kyläilynsä koska he varastavat täällä sitten karkkia ja keksiä kaapeista.
Mä en nyt edelleenkään ihan tiedä mitä tämä suorittaminen on, mutta: mä halusin lapsia, koska halusin kokea vanhemmuussuhteen ja seurata lapsen kasvua läheltä alusta asti. Tämän takia olen halunnut olla pitkään kotona molempien kanssa (toisaalta mieskin on halunnut olla pitkään, ja olemmekin jakaneet hoitovapaat) ja olen aina leikkinyt ja puuhaillut paljon lasten kanssa. Toisekseen kehityspsykologiassa on ihan selkeästi osoitettu, että lapsen tunne-elämän ja itsetunnon kehityksen kannalta on todella tärkeää ottaa lasten tunteet todesta, lohduttaa, ottaa syliin ja antaa hellyyttä. Ja myös antaa sitä aikaa varsinkin pikkulapsivaiheessa todella paljon, näin lapsi oppii, että on arvokas omana itsenään, mikä taas on terveen psyyken perusta. Nämä asiat ovat mielestäni huomattavasti paremmin nykyvanhemmuudessa kuin aiemmin, tosin varmasti monet aiempien sukupolvien vanhemmista olivat myös lämpimiä ja sensitiivisiä, mutta se ei ollut mikään normi ja toisaalta olosuhteet olivat monella sellaiset, että lapset oli esim. pakko jättää pitkiksi ajoiksi yksin.
Sellainen stereotyyppinen 50-lukulainen vanhemmuus, jossa lapset ovat keskenään ja mahdollisimman hiljaa ja vanhempia häiritsemättä, on mielestäni haitallista lapsille ja jos olisin halunnut sellaista niin olisin voinut yhtä hyvin jättää lapset tekemättä, se kuin ei ole mikään pakko nykyaikana.
Ruoat, vaatteet, imetys, nukkumisjärjestelyt ym. ovat mielestäni aivan toissijaisia lasten hoivassa, kunhan lapset ovat turvassa ja perustarpeet on hoidettu. Tuo emotionaalisesti turvallinen vanhemmuus on se mikä ratkaisee, eikä se ole turhaa hössötystä.
Kyllä se jo tiedetään että meidän lasten ollessa aikuisia, työelämä on muuttunut.
Myös hyvinvointivaltio on tulevaisuudessa romuttunut. Myöskään eläkkeitä tuskin kertyy.
Ainoa keino on yrittää saada lapselle mahdollisimman hyvä koulutus, paljon suhteita ja mahdollisimman paljon rahaa.