Lue keskustelun säännöt.
Miksi te nuoret äidit suostutte vanhemmuuden suorittajiksi?
17.09.2016 |
Minä en todellakaan ala. Esikoinen on jo aikuinen ja siitä tuli erittäin hyvä meikäläisen kasvatuksella. En näe mitään syytä tähän nykyiseen hössötykseen, se on mennyt liian pitkälle, kasvatan nuorimmaiseni samalla tyylillä kuin esikoisenkin, ja varmasti tulee kaksi hyvää miestä mun ja miehen ansiosta.
Nykyäitien pitäisi päästä kaiken järjen mukaan helpommalla kuin ennen, toki nyt on joillakin vähemmän tukiverkkoja, mutta ei niitä kaikilla ollut ennenkään. Miksi pitää keksimällä keksiä että miten vanhemmuudesta saisi vielä vaikeampaa ja lisää stressiä? Eikö voi vain elellä kaikessa rauhassa?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lasketaanko minua suorittajaksi, mutta minä yritän suoriutua äitiydestä mahdollisimman hyvin ja antaa lapselleni parhaimmat mahdolliset lähtökohdat elämään.
Olen kiinnostunut hänen terveydestään, kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, joten olen lukenut sekä lasten ravitsemuksesta että kehityksestä paljon. Pyrin olemaan läsnä ja tekemään yhdessä lapsen kanssa asioita, jotka ovat kehittäviä ja kivoja. Olen alusta asti tehnyt esimerkiksi kaikki hänen ruokansa itse, joten meillä ollaan vältytty allergioilta ja sairauksilta, kaikki ruoka maistuu ja kasvu on vauhdikasta. En näe mitään syytä "päästää itseäni helpommalla", sillä minulla riittää henkisiä ja taloudellisia voimavaroja lapsen kasvattamiseen - olenhan työelämässäkin perusteellinen ja menestyvä. Kukin tehkööt omien voimavarojensa mukaan ja lapsen parasta ajatellen.
Minä en ylläpidä mitään äitimyyttiä, vaan oikeasti teen kaiken rakkaudesta ja omasta tahdosta. Oma äitini oli lapsuudessani itsekeskeinen ja kasvatti lapset siinä sivussa, en tahdo samaa omalla lapselleni.
Niin joo, allergiathan ovatkin vanhempien aiheuttamia! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suostun ihan hyvin vanhemmuuden suorittajaksi. Vaimovelvollisuudet sitävastoin eivät napanneet yhtään.
Yh
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lasketaanko minua suorittajaksi, mutta minä yritän suoriutua äitiydestä mahdollisimman hyvin ja antaa lapselleni parhaimmat mahdolliset lähtökohdat elämään.
Olen kiinnostunut hänen terveydestään, kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, joten olen lukenut sekä lasten ravitsemuksesta että kehityksestä paljon. Pyrin olemaan läsnä ja tekemään yhdessä lapsen kanssa asioita, jotka ovat kehittäviä ja kivoja. Olen alusta asti tehnyt esimerkiksi kaikki hänen ruokansa itse, joten meillä ollaan vältytty allergioilta ja sairauksilta, kaikki ruoka maistuu ja kasvu on vauhdikasta. En näe mitään syytä "päästää itseäni helpommalla", sillä minulla riittää henkisiä ja taloudellisia voimavaroja lapsen kasvattamiseen - olenhan työelämässäkin perusteellinen ja menestyvä. Kukin tehkööt omien voimavarojensa mukaan ja lapsen parasta ajatellen.
Minä en ylläpidä mitään äitimyyttiä, vaan oikeasti teen kaiken rakkaudesta ja omasta tahdosta. Oma äitini oli lapsuudessani itsekeskeinen ja kasvatti lapset siinä sivussa, en tahdo samaa omalla lapselleni.
"Olen alusta asti tehnyt esimerkiksi kaikki hänen ruokansa itse, joten meillä ollaan vältytty allergioilta ja sairauksilta, "?!
Eli allergiat on mielestäsi itse aiheutettuja?! Sinua on kiittäminen siitä, että lapsillasi ei ole allergioita?!
Tunnen erään äidin, jolla on kaltaisesi tausta ja hänen missionsa on kuten sinulla. On tästä johtuen uuvuttavaa seuraa, valtava tarve olla pätevin äiti kaikista. Hinnalla millä hyvänsä.
Öö..nyt en ihan ymmärtänyt, miten teeveen ja tabletin käytön rajoittaminen pienen lapsen kohdalla voisi olla haitallista? Tai se sokerin väittely? Vauvan tai taaperon ruokien itse tekeminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole ainakaan tullut minkäänlaisia paineita mistään neuvolasta. Oletteko te sellaiset jotka niitä saatte vähän sellaisia persooniltanne heikkoja ihmisiä, jotka eivät usko itseensä missään asioissa?
Ongelmia tulee siinä vaiheessa jos se lapsi poikkeaa suosituksista ja terkka on virkaintoinen.
Itselleni stressi on tullut koulun kanssa. Kaikki tuntuu olevan ihan kaaoksessa ja koko ajan saa valvoa, missä pihistellään ja mitä mokaillaan.
Lapsen serkut ovat selkeän ylipainoisia, heidän äitinsä on sairaalloisen ylipainpinen. Voin vain kuvitella miten "hyvin" tämä äiti ottaa terveydenhoitahan ohjeet vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideille asetetut vaatimukset ovat nykyään ihan erä sfääreissä kuin aikaisemmin.
Kuka niitä vaatimuksi asettaa?
Miespuolinen työkaveri ihmettelee miten joillain on varaa uuteen autoon. Heillä lasten harrastukset ovat tyyliin jääkiekko ja ratsastus, pakko kuulemma olla ettei lapset syrjäydy? Ei vain käsitä.
Hesarissa oli juttu miten jääkiekkoon sai uppoamaan jopa 90 000 €, kun laskee koko junioriajan makdut yhteen.
Lapsi olisi halunnut pelata pesäpalloa, mutta viikossa oli 4-5 harkat, samoin jalkapallossa. Pesäpalloleireillä olisi mennyt aikuisen koko kesäloma koulun lattialla nukkuessa. Tuon lisäksi vielä kiitettövä määrä talkoita, joista itseään ei olisi voinut ulos maksaa. Molemmat vanhemmat töissä ja tukka putkella sinkoilemassa harrastuskyydeissä.
Järkeistettiin vähän ja nyt ovat sekä laodi että aikuiset tyytyväisiä.
Yhteiskunta. Milloinkaan ei ole vanhemmuus ollut näin säänneltyä ja kytättyä. Toisaalta palveluja ei ole, kaikesta saa tapella.
Ensimmäisen kanssa suoritin, eli keittelin luomusoseita päivät pitkät, ompelin itse kestovaipat, kannoin kantoliinassa vaikka selkä oli kipeä, päiväuniaikaan siivosin, luin kirjoja pikkuvauvalle, soitin klassista musiikkia, käytiin vauvauinnissa ja muskarissa jne. Siihen aikaan ei ollut vielä sormiruokailua mutta olisin tehnyt sitäkin.
Sitten syntyi toinen lapsi joka olikin vähän enemmän huomiota vaativa tapaus. Siihen jäi suorittaminen ja perheen motoksi tuli "siitä mistä aita on matalin". Kolmaskin syntyi ja samalla mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä seurannut yhtä nuorta äitiä ja se on suorastaan järkyttävää.
Voi elämä sitä hössötyksen määrää ja sitä täydellistä äitimaahan katoamista ja uppoutumista.
Jos yrittää vähän neuvoa oikomaan mutkia tulee turpaan, ei kannata.
Mikäs siinä muuten, mutta tämä äiti on aivan väsynyt ja loppu ja lapsi kehittymässä aikamoiseksi keisariksi.
Läheisetkin väsyneitä jo.Osaamattomuus ja paljon viitsiminen ovat kaksi eri asiaa. Laiskakin voi kasvattaa keisarin.
Jos viitsii paljon eikä uuvu eikä uuvuta toisia jatkuvalla avun tarpeella , hyvä homma.
Mutta jos väsyy ja väsyttää toisetkin täydellisyyden vaatimuksissaan ja uskoo että lapsen on saatava kaikki, niin ei ole enää ok.
Ja huvittavaa tässä on se että nuori äiti ei luota mieheensä, ei äitiinsä, ei anoppiinsa jne jotka ovat sentään kasvattaneet täyspäisiä lapsia eikä ota mitään neuvoja keneltäkään vastaan.
Äitiys on sumentanut tämän ihan fiksun naisen aivot.
Lapsen saamisesta on tullut maailmanluokan projekti enkä ihmettele ettei kaikki jaksa siihen ruveta.
Oikeasti se oli ennen osa elämää, nyt suuri elämäntehtävä kaikkine lukuisine tarvikkeineen ja kerhoineen mitä nykyään näkyy tarvittavan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lasketaanko minua suorittajaksi, mutta minä yritän suoriutua äitiydestä mahdollisimman hyvin ja antaa lapselleni parhaimmat mahdolliset lähtökohdat elämään.
Olen kiinnostunut hänen terveydestään, kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, joten olen lukenut sekä lasten ravitsemuksesta että kehityksestä paljon. Pyrin olemaan läsnä ja tekemään yhdessä lapsen kanssa asioita, jotka ovat kehittäviä ja kivoja. Olen alusta asti tehnyt esimerkiksi kaikki hänen ruokansa itse, joten meillä ollaan vältytty allergioilta ja sairauksilta, kaikki ruoka maistuu ja kasvu on vauhdikasta..
Aivan riemuidiootti :)
Mulla on kolme lasta, esikoiselle sörssäsin kesäkurpitaa jääpalakuutioihin. Silti hänen suosikkiruokansa oli "Pikkukalastajan herkku". Suoraan Pilttipurkista. Tätä olisi syönyt vaikka kuinka paljon. Ihmekös, että 15-vuotiaana suosikkiruoka on lohi ja nieriä.
Kuopus söi melkein pelkkää pilttiä ja bonaa, on nyt 11-vuotiaana ihan hienosti kasvanut ja kehittynyt.
Meillä ei yhdelläkään kolmesta ole ollut ikinä minkäänlaista allergiaa, ei siis edes laktoosi-intoleranssia, vaikka kaupan lastenruokahylly on ollut kiinteä osa elämäämme, vaikka tietenkin teemme ruokaa ihan joka päivä aivan itse ihan tuoreista raaka-aineista. Olen syntynyt vuonna 1971 ja ollut suunnattoman nirso lapsi, jolle maistui vain Pilttipurkissa oleva sörsseli. Nyt aikuisena syön melkein mitä vaan, yhdestäkään allergiasta en ole eläessäni kärsinyt.
Oletko oikeasti jotenkin vajaa ja aivopesty, jos kuvittelet sörssäämisesi mahdollistaneen sen, ettei teillä ole allergioita? Toki sen ruoan vauvallekin tekee helposti, mutta juuri tässä on karusti esitettynä tämä suorittamisen tarve: "teen kaiken itse ja siksi meillä ei ole allergioita". Kaveri oli juuri tällainen ja hänelle sitten osui kuopuksena tämä, joka ei voinut syödä käytännössä mitään muuta kuin riisiä ja kanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lasketaanko minua suorittajaksi, mutta minä yritän suoriutua äitiydestä mahdollisimman hyvin ja antaa lapselleni parhaimmat mahdolliset lähtökohdat elämään.
Olen kiinnostunut hänen terveydestään, kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, joten olen lukenut sekä lasten ravitsemuksesta että kehityksestä paljon. Pyrin olemaan läsnä ja tekemään yhdessä lapsen kanssa asioita, jotka ovat kehittäviä ja kivoja. Olen alusta asti tehnyt esimerkiksi kaikki hänen ruokansa itse, joten meillä ollaan vältytty allergioilta ja sairauksilta, kaikki ruoka maistuu ja kasvu on vauhdikasta. En näe mitään syytä "päästää itseäni helpommalla", sillä minulla riittää henkisiä ja taloudellisia voimavaroja lapsen kasvattamiseen - olenhan työelämässäkin perusteellinen ja menestyvä. Kukin tehkööt omien voimavarojensa mukaan ja lapsen parasta ajatellen.
Minä en ylläpidä mitään äitimyyttiä, vaan oikeasti teen kaiken rakkaudesta ja omasta tahdosta. Oma äitini oli lapsuudessani itsekeskeinen ja kasvatti lapset siinä sivussa, en tahdo samaa omalla lapselleni.
Ja mitä sinusta tuli? Työelämässä menestynyt, itsenäinen ja perusteellinen, omillaan pärjäävä, vastuuntuntoinen ja osaava nainen! Eihän se äitisi tapa kasvattaa lapset "siinä sivussa" silloin kovin pieleen mennyt vai..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lasketaanko minua suorittajaksi, mutta minä yritän suoriutua äitiydestä mahdollisimman hyvin ja antaa lapselleni parhaimmat mahdolliset lähtökohdat elämään.
Olen kiinnostunut hänen terveydestään, kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, joten olen lukenut sekä lasten ravitsemuksesta että kehityksestä paljon. Pyrin olemaan läsnä ja tekemään yhdessä lapsen kanssa asioita, jotka ovat kehittäviä ja kivoja. Olen alusta asti tehnyt esimerkiksi kaikki hänen ruokansa itse, joten meillä ollaan vältytty allergioilta ja sairauksilta, kaikki ruoka maistuu ja kasvu on vauhdikasta. En näe mitään syytä "päästää itseäni helpommalla", sillä minulla riittää henkisiä ja taloudellisia voimavaroja lapsen kasvattamiseen - olenhan työelämässäkin perusteellinen ja menestyvä. Kukin tehkööt omien voimavarojensa mukaan ja lapsen parasta ajatellen.
Minä en ylläpidä mitään äitimyyttiä, vaan oikeasti teen kaiken rakkaudesta ja omasta tahdosta. Oma äitini oli lapsuudessani itsekeskeinen ja kasvatti lapset siinä sivussa, en tahdo samaa omalla lapselleni.
"Olen alusta asti tehnyt esimerkiksi kaikki hänen ruokansa itse, joten meillä ollaan vältytty allergioilta ja sairauksilta, "?!
Eli allergiat on mielestäsi itse aiheutettuja?! Sinua on kiittäminen siitä, että lapsillasi ei ole allergioita?!
Tunnen erään äidin, jolla on kaltaisesi tausta ja hänen missionsa on kuten sinulla. On tästä johtuen uuvuttavaa seuraa, valtava tarve olla pätevin äiti kaikista. Hinnalla millä hyvänsä.
Meillä on aina syöty sekä täysin itsetehtyä ruokaa että valmisruokia.
Valmisruoat ovat lähinnä kaupan eineksiä, ei niinkään grillien mättöruokia.
Ei allergioita, ei paino-ongelmia, lapsi on luokan pisimpiä kuten vanhempansa aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö..nyt en ihan ymmärtänyt, miten teeveen ja tabletin käytön rajoittaminen pienen lapsen kohdalla voisi olla haitallista? Tai se sokerin väittely? Vauvan tai taaperon ruokien itse tekeminen?
Ymmärrätkö käsitettä "kohtuus kaikessa".
Siis että 2-vuotias ei saa olla samassa huoneessa missä TV on auki ja kutsujen muut lapset esim. pelaavat. Lapsi ei tee mitään ilman vanhemman läsnäoloa, ei edes leiki. Jos vaikka tupsahtaa nurin, vanhemman silmä on siinä ja asiasta tehdään puhaltamisineen ja itkemisineen kymmenen minuutin numero. Synttärikutsuilla 2-vuotias viedään eri huoneeseen, jossa äiti syöttää pakasterasiasta hänelle tehtyä ruokaa. Tätä ei tietenkään ole lämmitetty mikrossa, vaan vesihauteessa kattilassa. Herkku ja jälkiruoka on maissinaksu.
Leikki ei suju, ei vaikka muut lapset vetäisivät pientä mukaansa. Isän pitää olla mukana ja isähän on. "Oijjoijjoijjoi, isi puhaltaa, tuliko pip!!! Ei saa Kaisa ottaa Paavon kädestä kuule legoa, Paavolle tulee tooooosi paha mieli kuule tosta, katos nyt kun Paavo alkaa itkemään"
Toki tämä lapsi on vanhempien mukaan "erityisherkkä". Odotan innolla vuodenvaihdetta ja päiväkotiin menoa. Mitä kaikkia vikoja päiväkodista löytyykään tämän "erityisherkän" näkökulmasta, kun pitäisi osata leikkiä ilman aikuista.
T:Se serkun lapsesta kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Öö..nyt en ihan ymmärtänyt, miten teeveen ja tabletin käytön rajoittaminen pienen lapsen kohdalla voisi olla haitallista? Tai se sokerin väittely? Vauvan tai taaperon ruokien itse tekeminen?
No itsepä paljastit, että et ole paljoa viitsinyt perehtyä tuoreeseen tutkimustietoon. Huoh.
Ja kyllä, niillä itse tehdyillä lastenruoilla on suuri merkitys lapsen suoliston mikrobistoon, mitä puolestaan valmisruoat eivät auta rakentamaan, sillä niistä on säilyvyyden takia tuhottu kaikki tarpeellisetkin mikrobit. Tutustumalla puolestaan esimerkiksi ranskalaisiin lapsen ruokintaohjeisiin pääsee jyvälle siitä, miksi ranskassa on suomalaisia vähemmän allergioita ja suolistoperäisiä aikuisiän sairauksia.
Kuten sanottu, kukin tehköön oman jaksamisensa ja kapasiteettinsa mukaan näitä asioita. Toisilla riittää halua tutustua myös laajemmalti aiheeseen ja toiset edelleen ihmettelevät, että miksi ja missä vaiheessa sokeri on kielletty.
/7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kanssa suoritin, eli keittelin luomusoseita päivät pitkät, ompelin itse kestovaipat, kannoin kantoliinassa vaikka selkä oli kipeä, päiväuniaikaan siivosin, luin kirjoja pikkuvauvalle, soitin klassista musiikkia, käytiin vauvauinnissa ja muskarissa jne. Siihen aikaan ei ollut vielä sormiruokailua mutta olisin tehnyt sitäkin.
Aika alentuvasti kärjistät. Aina on ihmisiä jotka kaikilla elämän osa-alueilla vain tekevät asioista itselleen hankalia. Luomuporkkanan osto ja keittäminen vievät täsmälleen yhtä paljon aikaa. Tuskin kuvailet omaakaan ruuanlaittoasi "keittelen ruokia päivät pitkät". Pakastinta (ja järkeä) käyttäen ei puhuta tunneista päivässä, ennemmin minuuteista. Ja silloin kun ei ehdi/viitsi sitäkään, voi hakea kaupasta piltin ihan syyllistymättä. Liina on kätevä sillä monet muksut viihtyvät siinä, ja aikuinen saa siinä kädet vapaaksi hommiinsa mutta vain idiootti kantaa oman terveytensä kustannuksella. Päikkäreistä voi uhrata parikymmentä minuuttia järjestelylle ja loppuajan vaikka lakkailla kynsiään. Meillä soi rokki eikä klassinen, ja ilmoittauduttiin 7kk iässä 8 kerran muskariin kun tuntui kivalta idealta. Kerran ei menty kun väsytti. Minä en koe suorittavani äitiyttä vai ulkopuoliselle joskus se tuntuu näyttäytyvän siltä. En stressaa enkä todellakaan koe paineita ulkopuolelta. Jos joskus ei huvita, en ahdistu siitä vaan oikaisen. Johonkin sen ajan kuitenkin päivisin käyttää.
Joskus on tietysti tilanteita tai aikoja jolloin voimavarat eivät kertakaikkiaan riitä kuin minimiin. Mutta juuri tuota hampaat irvessä suorittajaksi leimaamisesta en pidä, jos lapseni syö tomaattia jonka olen pilkkonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lasketaanko minua suorittajaksi, mutta minä yritän suoriutua äitiydestä mahdollisimman hyvin ja antaa lapselleni parhaimmat mahdolliset lähtökohdat elämään.
Olen kiinnostunut hänen terveydestään, kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, joten olen lukenut sekä lasten ravitsemuksesta että kehityksestä paljon. Pyrin olemaan läsnä ja tekemään yhdessä lapsen kanssa asioita, jotka ovat kehittäviä ja kivoja. Olen alusta asti tehnyt esimerkiksi kaikki hänen ruokansa itse, joten meillä ollaan vältytty allergioilta ja sairauksilta, kaikki ruoka maistuu ja kasvu on vauhdikasta. En näe mitään syytä "päästää itseäni helpommalla", sillä minulla riittää henkisiä ja taloudellisia voimavaroja lapsen kasvattamiseen - olenhan työelämässäkin perusteellinen ja menestyvä. Kukin tehkööt omien voimavarojensa mukaan ja lapsen parasta ajatellen.
Minä en ylläpidä mitään äitimyyttiä, vaan oikeasti teen kaiken rakkaudesta ja omasta tahdosta. Oma äitini oli lapsuudessani itsekeskeinen ja kasvatti lapset siinä sivussa, en tahdo samaa omalla lapselleni.
Ja mitä sinusta tuli? Työelämässä menestynyt, itsenäinen ja perusteellinen, omillaan pärjäävä, vastuuntuntoinen ja osaava nainen! Eihän se äitisi tapa kasvattaa lapset "siinä sivussa" silloin kovin pieleen mennyt vai..?
Touché! 😊 Mutta oli äitini kasvatuksessa myös puutteita henkisellä puolella, mihin itse haluan panostaa enemmän.
En olekaan sanonut, että hyviä lapsia ja aikuisia saadaan vain tietyllä tapaa kasvattamalla. Paljon on kiinni muustakin. Itselleni äitiys kuitenkin tarkoittaa tietyssä mielessä panostamista ja ehkä joillakin mittareilla suorittamistakin. Eikä se ole mielestäni keneltäkään pois, että toiset panostavat kaikin puolin voimavarojaan enemmän, vai onko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö..nyt en ihan ymmärtänyt, miten teeveen ja tabletin käytön rajoittaminen pienen lapsen kohdalla voisi olla haitallista? Tai se sokerin väittely? Vauvan tai taaperon ruokien itse tekeminen?
No itsepä paljastit, että et ole paljoa viitsinyt perehtyä tuoreeseen tutkimustietoon. Huoh.
Ja kyllä, niillä itse tehdyillä lastenruoilla on suuri merkitys lapsen suoliston mikrobistoon, mitä puolestaan valmisruoat eivät auta rakentamaan, sillä niistä on säilyvyyden takia tuhottu kaikki tarpeellisetkin mikrobit. Tutustumalla puolestaan esimerkiksi ranskalaisiin lapsen ruokintaohjeisiin pääsee jyvälle siitä, miksi ranskassa on suomalaisia vähemmän allergioita ja suolistoperäisiä aikuisiän sairauksia.
Kuten sanottu, kukin tehköön oman jaksamisensa ja kapasiteettinsa mukaan näitä asioita. Toisilla riittää halua tutustua myös laajemmalti aiheeseen ja toiset edelleen ihmettelevät, että miksi ja missä vaiheessa sokeri on kielletty.
/7
Anteeksi lainasin väärin!
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni, entinen vela sain kaksi vuotta sitten lapsen. Tietenkin toivotun, koska se oli projekti muiden joukossa. Veriseulat kävivät englannissa asti testeissä, ettei nyt vaan sitten tästä ainokaisesta tule downia tai muuten ankeaa ja olivathan he jo nelikymppisiä kun tulivat katumapäälle.
Tätä kedon kukkasta kasvatetaan kyllä sellaisella paneutumisella, että heikompaa hirvittää. Ruokavalio on yksi juttu muiden joukossa, mutta se nyt tietty pistää silmään. Tämä lapsi ei saa mitään makeaa koskaan. Koska on vielä vanhempien valvonnan piirissä tämä homma toimii. Olemme suhtkoht läheisiä, eli käymme meidän serkusten lasten synttäreillä jne. ja tällä lapsukaisella on aina omat maissinaksut mukana. Tietty hänen pikkuserkkunsa, eli meidän muiden lapset ovat 8-15 vuotiaita, joten periaatteessa tämä toimii, koska ei ikinä pääse edes sen tarjoilupöydän lähelle. Muiden syödessä vaikka jätskiä, tämä pienokainen saa niitä iänikuisia maissinaksujaan. Ja yksi näistä nuorista on rytmisen voimistelun maajoukkuevalmennettavissa ja hoikka kuin pajunvitsa, eli herkkujen syöminen ja ylipaino ei oikein toimi tässäkään yhtälössä. Veikkaan, että tämä pikkuserkus on niitä, jotka ekoilla kaverisynttäreillä mättävät sitä makeaa taskuihinkin kun silmä kerrankin välttää.
Hän ei tietenkään saa katsoa TV:tä ollenkaan. Saa käyttää tablettia vanhempien kanssa kehittävien musiikki ja värityspelien muodossa. Hänen kanssaan leikitään jatkuvasti, siis jompi kumpi vanhemmista leikkii. Ei osaa leikkiä esim. serkusten kanssa, vaan itkee pienimmästäkin äitiä ja isää leikkimään kanssaan. Ja tietenkin sitten isä tai äiti viettävät vaikka jollain serkun kaverisynttäreillä sen ajan lastenhuoneessa leikkien tämän pienokaisen kanssa. Muut lapset ei tähän leikkiin tietenkään mahdu. Päällimmäisenä fiiliksenä lapsesta on se, että hän itkee ja marisee jatkuvasti ja tarvitsee tauotonta huomiota. Ei siis mihinkään hätään, vaan siihen, että on tottunut saamaan ihan aina ja kaiken ja heti. Meitä serkuksia on siis neljä ja näitä lapsia, eli pikkuserkuksia on yhteensä 7 kpl, eli ei olla lestadiolaisia tai muita holtittomasti lisääntyviä. Tämä nuorimmainen vaan poikkeaa kasvatukseltaan hyvin paljon muista. Kuitenkin kaikki nämä pikkuserkut ovat ihan fiksuja, pärjääviä ja urheilullisia vaikka ovat saaneet syödäkseen asioita ihan tavallisesti, herkkujakin jo pienenä.
Minusta tässä suoritetaan vanhemmuutta ja oikein kunnolla. Onko lopputulos sitten hyvä? Voi ollakin, aika näyttää. Merkit eivät lupaa kauhean hyvää.
No tässä tulikin hyvä esimerkki mitä tarkoitan. Kun tarkoitetaan hyvää mennään jo toiseen ääripäähän, eikä se välttämättä olekaan hyväksi, se vähän kuin mun lapsuudes oli muoti jota jotkut noudatti, eli vapaakasvatus, onneksi silloin ei ollut nettiä, olis vielä enemmänkin niitä vapaita kakaroita ollut, nehän meni siihen ääripäähän että lapsi sai elellä kuin alivuokralainen ilman että vanhemmat puuttuivat yhtään mihinkään, lapsi osasi kyllä itse kasvattaa itsensä.
ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lasketaanko minua suorittajaksi, mutta minä yritän suoriutua äitiydestä mahdollisimman hyvin ja antaa lapselleni parhaimmat mahdolliset lähtökohdat elämään.
Olen kiinnostunut hänen terveydestään, kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, joten olen lukenut sekä lasten ravitsemuksesta että kehityksestä paljon. Pyrin olemaan läsnä ja tekemään yhdessä lapsen kanssa asioita, jotka ovat kehittäviä ja kivoja. Olen alusta asti tehnyt esimerkiksi kaikki hänen ruokansa itse, joten meillä ollaan vältytty allergioilta ja sairauksilta, kaikki ruoka maistuu ja kasvu on vauhdikasta. En näe mitään syytä "päästää itseäni helpommalla", sillä minulla riittää henkisiä ja taloudellisia voimavaroja lapsen kasvattamiseen - olenhan työelämässäkin perusteellinen ja menestyvä. Kukin tehkööt omien voimavarojensa mukaan ja lapsen parasta ajatellen.
Minä en ylläpidä mitään äitimyyttiä, vaan oikeasti teen kaiken rakkaudesta ja omasta tahdosta. Oma äitini oli lapsuudessani itsekeskeinen ja kasvatti lapset siinä sivussa, en tahdo samaa omalla lapselleni.
Mitä sinusta tuli aikuisena? Olet kai kuitenkin pärjännyt melko hyvin, kun kirjoitat tämän, olet lukenut ja perehtynyt asiaan, vaikka äitisi kasvatti sinut siinä sivussa.
Isäni kuoli 63-vuotiaana. Hän oli vaikeasti masentunut, vaikka olikin johtaja-asemassa todella hyväpalkkaisessa työssä. Hänen lapsuutensa oli oikea amerikkalainen unelma. Äiti kotona, isä lääkärinä hyväpalkkaisessa työssä ja aivan ihana ihminen. Suren vaarini kuolemaa yhä edelleen, enemmän kuin isäni kuolemaa oikeastaan. Koska olin suvun ensimmäisenä lapsenlapsena jollain lailla erityisasemassa vaarin elämässä - "soutamassa" kalaverkkoja 3-vuotiaana, minulle tehdyn pienen puukon kanssa sienimetsällä mummin eväsleipiä syöden. Sekä isovanhempani kummaltakin puolelta, että omat vanhempani olivat mahtavia, vaikka varsinkin omien vanhempieni osalta menin siinä sivussa, kuten 70-luvulla oli tapana.
Isä ei varmasti eläessään syönyt yhtäkään edes puolivalmistetta ja hänen tiensä siloiteltiin kansakoulusta yliopistoon, oli maksettu kaksio Helsingin Vallilassa ja suhteilla hyvä nousujohteinen ura, jolla toki etenikin, koska oli fiksu ja ahkera. Oliko hän lopulta onnellinen? En usko. Kotoa lähti tiukka protestanttinen etiikka terveellisistä elämäntavoista ja ahkeruudesta. Onneksi hän rakastui taiteilijasieluun ja me seuraava sukupolvi olemme laimenunutta verta - ahkeria ja työteliäitä, mutta "elämä kantaa" -asenteen omaksuneita.
Voit tehdä tämän kaiken ja varmasti mielelläsi sen teetkin, mutta älä odota vastineeksi pärjäävää lasta. Se on kauheinta mitä voit omalle lapsellesi tehdä!
Kuten moni nyt huomaa, jotkut asiat ovat toisille helpompia kuin toisille, eli suorittaminen ei tarkoita kaikille samaa.
Mulle vaikka kunnon suorittaminen olisi sitä, että aamulla pakottaisin itseni ylös seitsemältä lasten kanssa, puistoajat olisi tarkkoja ja olisin sellainen "säällä ku säällä"-mamma. Kauhean raskasta edes ajatella. :D Toisaalta sitten itsetehdyt soseet ja muutenkin terveellinen ruoka ilman eineksiä ei tuota minkäänlaista stressiä mulle, joten tein sitä umpiväsyneenäkin.
Siitäkin ärsyynnyttiin, kun en halunnut kauheasti purkkiruokia antaa ja voi sitä ilon määrää kun kuopuksella oli tällaisia "vauva-allergioita", varmasti mua pidettiin sellaisena joka kuvittelee perheensä allergiattomaksi omasta ansiostaan, vaikka en todellakaan ole niin kuvitellut. :D No, nyt ei ole kenelläkään mitään allergioita, mutta en tietenkään voi tietää tuleeko niitä vastaan myöhemmin. En ole ainakaan ruualla lisännyt riskejä, mutta geenit voi voittaa sen taistelun. :D Kaikenlaisesta "suorittamisesta" ärsyynnytään, usein koska aihe kolahtaa. Yleensä ihan turhaan.
Kuka niitä vaatimuksi asettaa?
Miespuolinen työkaveri ihmettelee miten joillain on varaa uuteen autoon. Heillä lasten harrastukset ovat tyyliin jääkiekko ja ratsastus, pakko kuulemma olla ettei lapset syrjäydy? Ei vain käsitä.
Hesarissa oli juttu miten jääkiekkoon sai uppoamaan jopa 90 000 €, kun laskee koko junioriajan makdut yhteen.
Lapsi olisi halunnut pelata pesäpalloa, mutta viikossa oli 4-5 harkat, samoin jalkapallossa. Pesäpalloleireillä olisi mennyt aikuisen koko kesäloma koulun lattialla nukkuessa. Tuon lisäksi vielä kiitettövä määrä talkoita, joista itseään ei olisi voinut ulos maksaa. Molemmat vanhemmat töissä ja tukka putkella sinkoilemassa harrastuskyydeissä.
Järkeistettiin vähän ja nyt ovat sekä laodi että aikuiset tyytyväisiä.