Miksi te nuoret äidit suostutte vanhemmuuden suorittajiksi?

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurissa lapset ei saa makeaa. Jouduin kieltämään heidän kyläilynsä koska he varastavat täällä sitten karkkia ja keksiä kaapeista.

Melkein kaikissa karkkikeskusteluissa tällä palstalla ilmoittautuu joku, jonka naapurin lapset, lasten kaverit tms. toimivat noin. Oikeassa elämässä en ole ilmiöön törmännyt. Mutta oletetaan totta kai, että kysymys on todellisista ihmisistä ja todellisista ongelmista.

Käsittääkseni on ihmisiä, joille sokeri aiheuttaa erittäin voimakasta, huumeiden kaltaista riippuvuutta. Jostain tällaisesta ilmeisesti on kysymys, jos muuten hyvin kasvatettu lapsi alkaa varastaa naapurista syötävää.

Miten sinä toimisit, jos omalla lapsellasi olisi näin vaikea addiktio? Antaisitko hänelle säännöllisesti makeaa? Toimisitko samalla periaatteella muidenkin riippuvuuksien suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurissa lapset ei saa makeaa. Jouduin kieltämään heidän kyläilynsä koska he varastavat täällä sitten karkkia ja keksiä kaapeista.

Melkein kaikissa karkkikeskusteluissa tällä palstalla ilmoittautuu joku, jonka naapurin lapset, lasten kaverit tms. toimivat noin. Oikeassa elämässä en ole ilmiöön törmännyt. Mutta oletetaan totta kai, että kysymys on todellisista ihmisistä ja todellisista ongelmista.

Käsittääkseni on ihmisiä, joille sokeri aiheuttaa erittäin voimakasta, huumeiden kaltaista riippuvuutta. Jostain tällaisesta ilmeisesti on kysymys, jos muuten hyvin kasvatettu lapsi alkaa varastaa naapurista syötävää.

Miten sinä toimisit, jos omalla lapsellasi olisi näin vaikea addiktio? Antaisitko hänelle säännöllisesti makeaa? Toimisitko samalla periaatteella muidenkin riippuvuuksien suhteen?

Meillä ei ole rajoitettu. Lapset syö yhden keksin jos tarjotaan, karkkia joskus, pari palaa suklaata.

Naapurin lapsista nuorin oli pahin. Hänet kun päästi pihalle leikkimään, hän häpiyi sieltä vähin äänin ja löytyi yläkeerasta keittiöstä mättämässä suklaakeksejä kaapista kaksin käsin. Ja siis kaaåin ylähyllyllä avaamaton paketti ja tyhjäksi. Synttäreillä sama lappolinja. Em tiedä mistä oli kyse. Ihan fiksuja lapsia muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan ihan oikeasti tukea äitejä kasvatustehtävässä, niin lopetetaan puheet "aivojen sulamisesta", "äitimaahan hukkumisesta" ja niin edelleen.

Ihmisnaaras on ohjelmoitu taistelemaan jälkikasvunsa puolesta, kiihkeimpien äitien lapsilla on ollut parhaat edellytykset selviytyä vaaroista. Kun luolaleijonia ei ole, saa tämä ominaisuus erikoisia piirteitä. Äidin into saattaakin kohdistua soseiden tekoon - tai toisten äitien haukkumiseen internetissä. Mutta soseiden teko ei lasta vahingoita, eikä siinä ole mitään pahaa, joten jätetään ne "suorittajaäidit" rauhaan. He ovat hyviä äitejä, ja he osoittavat rakkautta soseuttamalla.

Ja niille, jotka tulevat inttämään "mutta kun ne pitävät itseään meitä muita parempina", sanon että mitäs sitten. Ja etkö muka salaa itse pidä itseäsi heitä parempana.

Ei ole kukaan kieltänyt tekemästä soseita, kunhan se ei vaan ole yksi muitten pakollisten tehtävien joukossa jotka väsyttää äidin totaalisesti, kyllä meillä lapsuuden kotona, ja minä itsekin olen tehnyt niin että kun perheelle keitetään perunoita, sinne sekaan nakataan porkkanoita, ja sitten nuorimmaiselle sössätään haarukalla lautaselle perunaa, porkkanaa ja vähän maitoa sekaan, ja siinähän se sose on valmiina, ei mene enenpää aikaa kuin pilttipurkin lämmittämiseen. Mutta ei niitä eri kasviksia ja muita ostella vain sitä vauvaa varten, ja sekin on jo työlästä että lihoja keitellään, sörssätään ja pakastellaan kuutioihin, joku jaksaa sitä tehdä, kiva, mutta se ei ratkaise lapsen tulevaisuutta millään lailla. Meillä on hyvät valmiit soseet kaupan hyllyltä ostettavissa, kaikissa maissa niin ei ole, yleensä ne on maita joissa äiti on kotiäiti joka käy lasten syntymän jälkeen korkeintaan osa-aikatöissä.

ap

Näinpä. Ja lisätään vielä, että myös isommille lapsille ja aikuisille on hyvät valmiit einekset kaupan hyllyltä ostettavissa. Perunoiden keittely on hienoa ja ok, varsinkin kun on vauvan kanssa kotona, mutta silloin se ruoanlaitto alkaa oikeasti lujille ottaa, kun sosevaihe on ohi ja on palattu työelämään.

Heti näytti pamahtaneen kuusi alapeukkua tälle yhtä yläpeukkua vastaan.

Täällä ollaan yhtä mieltä, ettei vauvan äidin tarvitse uuvuttaa itseään soseita tehden. Hienoa solidaarisuutta. Mutta ilmeisesti työssäkäyvän, isompien lasten äidin täytyy ennemmin uuvuttaa itsensä kuin tarjoilla eineksiä. Voi ihana logiikka.

Tämä ketju ylipäätään on hieno osoitus siitä myrkystä, mitä äidit toisilleen vuodattavat. Saa ja pitää olla rento, kunhan on rento niissä asioissa, missä _minun_ mielestäni saa olla rento.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurissa lapset ei saa makeaa. Jouduin kieltämään heidän kyläilynsä koska he varastavat täällä sitten karkkia ja keksiä kaapeista.

Melkein kaikissa karkkikeskusteluissa tällä palstalla ilmoittautuu joku, jonka naapurin lapset, lasten kaverit tms. toimivat noin. Oikeassa elämässä en ole ilmiöön törmännyt. Mutta oletetaan totta kai, että kysymys on todellisista ihmisistä ja todellisista ongelmista.

Käsittääkseni on ihmisiä, joille sokeri aiheuttaa erittäin voimakasta, huumeiden kaltaista riippuvuutta. Jostain tällaisesta ilmeisesti on kysymys, jos muuten hyvin kasvatettu lapsi alkaa varastaa naapurista syötävää.

Miten sinä toimisit, jos omalla lapsellasi olisi näin vaikea addiktio? Antaisitko hänelle säännöllisesti makeaa? Toimisitko samalla periaatteella muidenkin riippuvuuksien suhteen?

Meillä ei ole rajoitettu. Lapset syö yhden keksin jos tarjotaan, karkkia joskus, pari palaa suklaata.

Naapurin lapsista nuorin oli pahin. Hänet kun päästi pihalle leikkimään, hän häpiyi sieltä vähin äänin ja löytyi yläkeerasta keittiöstä mättämässä suklaakeksejä kaapista kaksin käsin. Ja siis kaaåin ylähyllyllä avaamaton paketti ja tyhjäksi. Synttäreillä sama lappolinja. Em tiedä mistä oli kyse. Ihan fiksuja lapsia muuten.

Et nyt ihan vastannut siihen, mitä kysyttiin.

Pin kirjoitti:

Kuten moni nyt huomaa, jotkut asiat ovat toisille helpompia kuin toisille, eli suorittaminen ei tarkoita kaikille samaa.

Mulle vaikka kunnon suorittaminen olisi sitä, että aamulla pakottaisin itseni ylös seitsemältä lasten kanssa, puistoajat olisi tarkkoja ja olisin sellainen "säällä ku säällä"-mamma. Kauhean raskasta edes ajatella. :D Toisaalta sitten itsetehdyt soseet ja muutenkin terveellinen ruoka ilman eineksiä ei tuota minkäänlaista stressiä mulle, joten tein sitä umpiväsyneenäkin. 

Siitäkin ärsyynnyttiin, kun en halunnut kauheasti purkkiruokia antaa ja voi sitä ilon määrää kun kuopuksella oli tällaisia "vauva-allergioita", varmasti mua pidettiin sellaisena joka kuvittelee perheensä allergiattomaksi omasta ansiostaan, vaikka en todellakaan ole niin kuvitellut. :D No, nyt ei ole kenelläkään mitään allergioita, mutta en tietenkään voi tietää tuleeko niitä vastaan myöhemmin. En ole ainakaan ruualla lisännyt riskejä, mutta geenit voi voittaa sen taistelun. :D Kaikenlaisesta "suorittamisesta" ärsyynnytään, usein koska aihe kolahtaa. Yleensä ihan turhaan.

Näin minäkin ajattelen. Mulle suorittamista olisi mm. silittäminen, kodin tiptop -kunnossa pitäminen ja jokapäiväinen ulkoilu joka olisi sidottu kellonaikaan. Mutta jollekin toiselle nuo ovat ihan normaaliarkea, eivätkä tavallaan vie äidiltä energiaa, niin kuin minulta veisi.

Meillä puolestaan nukutaan perhepedissä, sormiruokaillaan, ja nämä ovat kyllä omasta mielestäni enemmän laiskuutta kuin suorittamista. Niin paljon helpommalla pääsee :D Olen myös saanut kuulla olevani nipomamma, kun en ole antanut vauvaa muiden hoitoon (toki isänsä kanssa on kaksin ollut alusta lähtien). On siis meidän muksut olleet sitten 8-10kk iästä alkaen välillä tarvittaessa pari tuntia jollain tosi läheisellä jota nähdään usein, ja sitten 1.vuoden jälkeen yön yli. Mutta olen siis saanut tuosta kuulla, että muka suorittaisin äitiyttä kun yritän yksin selvitä. Minulla homma on tuntunut luonnolliselta näin, ja lapset olleet vauvoina aika helppoja. En ymmärrä mikä pakko sitä vauvaa olisi mummolaan tunkea, jos ei vielä itsellä ole tarvetta, eikä erossa olo tunnu luonnolliselta. Mutta jos joku pitää sitä suorittamisena, niin siinä pitäkööt :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan ihan oikeasti tukea äitejä kasvatustehtävässä, niin lopetetaan puheet "aivojen sulamisesta", "äitimaahan hukkumisesta" ja niin edelleen.

Ihmisnaaras on ohjelmoitu taistelemaan jälkikasvunsa puolesta, kiihkeimpien äitien lapsilla on ollut parhaat edellytykset selviytyä vaaroista. Kun luolaleijonia ei ole, saa tämä ominaisuus erikoisia piirteitä. Äidin into saattaakin kohdistua soseiden tekoon - tai toisten äitien haukkumiseen internetissä. Mutta soseiden teko ei lasta vahingoita, eikä siinä ole mitään pahaa, joten jätetään ne "suorittajaäidit" rauhaan. He ovat hyviä äitejä, ja he osoittavat rakkautta soseuttamalla.

Ja niille, jotka tulevat inttämään "mutta kun ne pitävät itseään meitä muita parempina", sanon että mitäs sitten. Ja etkö muka salaa itse pidä itseäsi heitä parempana.

Ei ole kukaan kieltänyt tekemästä soseita, kunhan se ei vaan ole yksi muitten pakollisten tehtävien joukossa jotka väsyttää äidin totaalisesti, kyllä meillä lapsuuden kotona, ja minä itsekin olen tehnyt niin että kun perheelle keitetään perunoita, sinne sekaan nakataan porkkanoita, ja sitten nuorimmaiselle sössätään haarukalla lautaselle perunaa, porkkanaa ja vähän maitoa sekaan, ja siinähän se sose on valmiina, ei mene enenpää aikaa kuin pilttipurkin lämmittämiseen. Mutta ei niitä eri kasviksia ja muita ostella vain sitä vauvaa varten, ja sekin on jo työlästä että lihoja keitellään, sörssätään ja pakastellaan kuutioihin, joku jaksaa sitä tehdä, kiva, mutta se ei ratkaise lapsen tulevaisuutta millään lailla. Meillä on hyvät valmiit soseet kaupan hyllyltä ostettavissa, kaikissa maissa niin ei ole, yleensä ne on maita joissa äiti on kotiäiti joka käy lasten syntymän jälkeen korkeintaan osa-aikatöissä.

ap

Näinpä. Ja lisätään vielä, että myös isommille lapsille ja aikuisille on hyvät valmiit einekset kaupan hyllyltä ostettavissa. Perunoiden keittely on hienoa ja ok, varsinkin kun on vauvan kanssa kotona, mutta silloin se ruoanlaitto alkaa oikeasti lujille ottaa, kun sosevaihe on ohi ja on palattu työelämään.

Heti näytti pamahtaneen kuusi alapeukkua tälle yhtä yläpeukkua vastaan.

Täällä ollaan yhtä mieltä, ettei vauvan äidin tarvitse uuvuttaa itseään soseita tehden. Hienoa solidaarisuutta. Mutta ilmeisesti työssäkäyvän, isompien lasten äidin täytyy ennemmin uuvuttaa itsensä kuin tarjoilla eineksiä. Voi ihana logiikka.

Tämä ketju ylipäätään on hieno osoitus siitä myrkystä, mitä äidit toisilleen vuodattavat. Saa ja pitää olla rento, kunhan on rento niissä asioissa, missä _minun_ mielestäni saa olla rento.

Minusta kenenkään ei pitäisi syödä eineksiä, mutta varsinkaan ei lapsen, joka sitä päätöstä ei itse tee. Aikuinen päättää aina lapsen puolesta, joten aikuisen tulisi tehdä terveellisiä ja hyviä ratkaisuja. Ja kyllä, valmisruoan tarjoaminen on mielestäni laiskuutta. Ja kyllä, vauvalle pitäisi tehdä itse vähintään valtaosa soseista.