Onko kenenkään elämä kauheampi kuin omani on ollut?

Juuri noin. Jatkuvalla syötöllä, enkä puhu mistään pienistä asioista. En jaksa enää kauaa jos vielä jatkuu

Itse voisin laittaa saman lauseen, mutta sanan kauhea kohdalle sopisi paremmin, elämä joka sisältää kaikkea todella outoa ja harvinaisia juttuja, osa niin järkyttäviä ja harvinaisia että moni ei ensikuulemalta  uskoisi ilman todisteita.

 

Asioita mitä kenellekään muulle ei ole tehty tai tapahtunut. Ja näistä siis suurin osa järjestetty tapahtumaan sabotoiden, jopa rikollisesti. Ei kaikki ehkä kamalia juttuja, mutta jos jotain on järjestetty mitä yleensä ei järjestetä kenellekään, niin onhan se varsin kummallista.

Mukana kyllä myös vastenmielisiä juttuja, mitä ei voi pitää  hyvällä vaan harmittomina jutttuina  ja jopa jopa ulkonäön sabotoimista. Älä usko, mutta 100% totta. Koko tarinan kun kuulisi (ehkä 10h jos kuuntelisi missä asioissa epäilen ja mitä, niin älykkäimmät eivät voisi päätyä muuhun kun siihen, että en valehtele mistään, vaikka en tiedäkään tasan tarkkaan ketä, miksi, missä, miten) ja miettisi että päätelmät kuitenkin saattavat olla totta,vaikka uskomattomia ovatkin. Kuitenkaan  kukaan ei enää sanoisi: Ei sulle mitään ole tehty, järjestetty, sabotoitu ja ei suhun liittyvissä asioissa ole mitään epäilyttävää 

 

Tässä vain esimerkki, millä ei todellisuuspohjaa, mutta vertailupohjana esim. jos tiedät että sulle on tartutettu vaikka  flunssa tahalleen, niin ihan tuikitavallinen juttu tuo flunssa, mutta se että joku tartuttaisi sen suunnitelmallisesti tahalleen jotenkin sabotoiden, on epätavallista ja harvinaista. Jos kuulet luotettavalta  taholta, että niin olisi tehty, on ehkä hieman epämieluisa fiilis flunssasta ja syystäkin, verrattuna ihan sattumana saatuun flunssaan. Et ole ihan varma ketkä ja miksi, epäilyjä on, mutta tiedät, että niin on tehty. 

Vierailija kirjoitti:

No minäpä kerro omani. Olen koko lapsuuteni nähnyt perheväkivaltaa ja kuunellut vanhempien riitoja. Varhaisempia muistoja ovat ne, kun tulen about 3 vuotiaana illalla huoneestani eteiseen ja näen äidin ja isän tappelevan kirjaimellisesti eteisen lattialla päällekäin. Isä hyökkäsi raivopäissään äidin kimppuun ja yritti saada jtn pois siltä...

Tuo ei ollut pahimpia todellakaan. Elämäni on ollut pelkäämistä, että joku kerta isä suutussa päissään onnistuu tekemään jotain tosi pahaa.

Oli päälle käymistä. Yhtäkkiä sohavalta istuesta hypättiin selkänojan yli ja juostiin kiroillen ja agressiivisesti tömistelleen päälle.

Oli astioiden rikkomista. Tappelemista parvekkeella matalan kaiteen vieressä.

Kerran myös piteli käsiä kaulan ympärillä ja uhkasi kuristaa, mutta ei tehnyt sitä.

Isä myös käytti väkivaltaa minua kohtaan. Tuli aggressiivisesti kohti juoksemista, korvasta kiinni ottoa, muun laista s

No ajattele positiivisesti, maailmassa on lapsia jotka asuu kaatopaikalla siis ihan oikeasti kaatopaikalla.

Ala juomaan..helpottaa..

Kokeile Kouffmannin dieettiä.Onhan sulla sangyn paapuoli nostettu?Laitetaanko julkisella puolella kruunuja?Mita ne maksaa?

Koulukiusattu monia vuosia

vanhempien ryyppäämiset

parisuhdeväkivalta

työpaikkakiusattu

ulosottovelkoja maksanut 15 vuotta, käteen jäi tonni palkasta

2 syöpää leikattu

vakava suolisairaus

ei ole ystävää

Vierailija kirjoitti:

No minäpä kerro omani. Olen koko lapsuuteni nähnyt perheväkivaltaa ja kuunellut vanhempien riitoja. Varhaisempia muistoja ovat ne, kun tulen about 3 vuotiaana illalla huoneestani eteiseen ja näen äidin ja isän tappelevan kirjaimellisesti eteisen lattialla päällekäin. Isä hyökkäsi raivopäissään äidin kimppuun ja yritti saada jtn pois siltä...

Tuo ei ollut pahimpia todellakaan. Elämäni on ollut pelkäämistä, että joku kerta isä suutussa päissään onnistuu tekemään jotain tosi pahaa.

Oli päälle käymistä. Yhtäkkiä sohavalta istuesta hypättiin selkänojan yli ja juostiin kiroillen ja agressiivisesti tömistelleen päälle.

Oli astioiden rikkomista. Tappelemista parvekkeella matalan kaiteen vieressä.

Kerran myös piteli käsiä kaulan ympärillä ja uhkasi kuristaa, mutta ei tehnyt sitä.

Isä myös käytti väkivaltaa minua kohtaan. Tuli aggressiivisesti kohti juoksemista, korvasta kiinni ottoa, muun laista s

18-vuotiaana elämä vasta alkaa. Terapia varmaan kannattaisi aloittaa pikimiten. 

Vierailija kirjoitti:

No minäpä kerro omani. Olen koko lapsuuteni nähnyt perheväkivaltaa ja kuunellut vanhempien riitoja. Varhaisempia muistoja ovat ne, kun tulen about 3 vuotiaana illalla huoneestani eteiseen ja näen äidin ja isän tappelevan kirjaimellisesti eteisen lattialla päällekäin. Isä hyökkäsi raivopäissään äidin kimppuun ja yritti saada jtn pois siltä...

Tuo ei ollut pahimpia todellakaan. Elämäni on ollut pelkäämistä, että joku kerta isä suutussa päissään onnistuu tekemään jotain tosi pahaa.

Oli päälle käymistä. Yhtäkkiä sohavalta istuesta hypättiin selkänojan yli ja juostiin kiroillen ja agressiivisesti tömistelleen päälle.

Oli astioiden rikkomista. Tappelemista parvekkeella matalan kaiteen vieressä.

Kerran myös piteli käsiä kaulan ympärillä ja uhkasi kuristaa, mutta ei tehnyt sitä.

Isä myös käytti väkivaltaa minua kohtaan. Tuli aggressiivisesti kohti juoksemista, korvasta kiinni ottoa, muun laista s

Kamalaa. Sulla on ollut ihan hirveä traumatsoiva lapsuus. 

kerrot että olet 18. Pystyisitkö ajattelemaan että nyt oot sen ikäinen että voit nostaa kytkintä ja jättää ton paskan menneisyyteen? Opiskele, muuta omillesi. Sulla on mahdollista hankkia ihan erilainen elämä. Oot ollu sitkee ja kestänyt ton kaiken. Oot varmasti niin sitkee että pystyt rakentamaan itselles paremman elämän. 

toi sun tausta on sellanen että pakosti tossa on vielä henkistä pureskeltavaa. Terapian tarvetta jne. Apua on saatavilla kyllä. Vertaistukea. 

 

moni meistä on kokenut jotain samankaltaista. Ja rakennettu oma elämä ja perhe jossa ei ole väkivaltaa. Eikä meistä ikinä nykyään uskois minkä paskan läpi on tarvottu. 

 

toivon sulle kaikkea hyvää.