Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suostuvat yhteiseen lapseen mutta eivät naimisiinmenoon?
16.09.2016 |
Vaikka toinen osapuoli haluaisi kovasti naimisiin. Lapsi kuitenkin on ok. Eikö tuo yhteinen lapsi kuitenkin ole sitovampi? Miksei sen jälkeen voisi tehdä tuota pienempää sitoumusta, jos se on toiselle kovin tärkeää? Olen huomannut tämän olevan yleistä erityisesti tietynlaisilla miehillä.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarttis mennä naimisiin?
Tässä ketjussa tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, että miksi ei? Jos se olisi rakkaallesi tärkeää ja olet kuitenkin sitoutunut häneen niinkin suurella tavalla kuin yhteisellä lapsella.
Ap
Mä kyllä haluaisin tietää mikä siinä on rakkaalleni niin tärkeää?
No sähän voit aloittaa siitä asiasta oman ketjun.
-ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on kaksi aivan eri asiaa. Miksi pitäisi sopia mitään taloudellisia lakisopimuksia, jos ei siitä ole mitään hyötyä tai se ei vaikuta yhteiselämään mitenkään? Ei sillä ole lapsen tai sitovuuden kanssa mitään tekemistä.
Yleensä ne hyödyt tulee näkyviin siinä vaiheessa, kun liitto päättyy toisen kuolemaan. Eihän sille kuolleelle ole enää mitään väliä, mutta minä ainakaan en halua puolisolle mitään ylimääräistä huolta tai asioiden hoitamista.
Entäs sitten ne riidat siitä, mitkä tavarat kuuluvat sinulle ja mitkä kuolleelle avopuolisollesi? Mitä jos omistatte talonne/asuntonne yhdessä ja kuolleen avopuolison omaiset haluavat myydä osuutensa, eikä sinulla ole rahaa sitä lunastaa? Entä jos kuollut avopuolisosi omistaakin talonne/asuntonne yksinään, omaiset pystyvät heittämään sinut pihalle kodistasi vallan helposti...
Itse asiassa joka tapauksessa asioiden hoitaminen kuoleman jälkeen kuuluu kuolinpesän osakkaille. Jotka siis ovat vainajan perilliset (puoliso ei ole perillinen).
Kaikki tavarat kuuluu ennen pitkää kumminkin sille yhteiselle lapselle, siitä huolimatta, että asuinmaassani puoliso on perillinen. Ei sitä varten tarvitse naimisiin mennä.
Sitten jos niitä lapsia on useampien muiden kanssa, syntyy se soppa, ei muuten. Tämän voi välttää olemalla toistamatta samoja virheitä elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua naimisiin, ei välttämättä halua sitoutua siihen toiseen. Lapsiin sitoutuminen on sitten eri juttu.
Teiltä monilta unohtuu se pointti, että jotkut ovat jo kertaalleen olleet naimisissa. Eronneilla tahtoo tulla tehtyä liiton merkityksestä uudelleenarviointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut naimisiin haluavat suostuvat tekemään lapsia ennenkuin ovat naimisissa?
Miten lapsi haavet vaikuttaisi avioliitto aikeisiin? Haluaahan toiset lapsia ilman parisuhdettakin.
Tarkoitinkin edellisessä niitä, jotka ehdottomasti haluavat naimisiin. Heidän kannattaisi mennä ensin naimisiin ja vasta sitten hankkia lapsia.
Heidän taas tulisi käydä psykiatrilla selvittämässä, miksi haluavat ehdottomasti naimisiin. Järjellä sitä kun ei voi selittää.
Kaikki jotka jankuttaa ettei miehen kannata mennä naimisiin, olette yksinkertaisesti väärässä. Nimenomaan miehen kannattaa olla naimisissa, naisen ei. Kaikkien tutkimusten mukaan mies on terveempi, elää pidempään ja on onnellisempi naimisissa. Naisen onnellisuus taas joko pysyy samana tai laskee avioliiton myötä, eikä terveyshyötyäkään ole.
Avioliiton juridiset puolet on taas yksiselitteisiä ja selviää helposti lukemalla avioliittolakia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jo valmiiksi! Kuinka monen tietynlaisen miehen kanssa olet tehnyt lapsen, mutta et ole mennyt naimisiin? Kun olet tähän lopputulokseen tullut. Hiihiihii
En nyt oikein ymmärrä, että kuinka sait aloitukseni pohjalta väännettyä tällaisen vallan hulvattoman vitsinpoikasen. :) Avaathan päättelyketjuasi? Olen naimisissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa, emmekä kumpikaan halua lapsia. Oli kyllä kohteliasta pyytää huonoa vitsiä anteeksi jo etukäteen, saat anteeksi. :)
Ap
Omalla kohdalla voisin suostua naimisiinmenoon mutta en avovaimon haluamiin kalliisiin ja työläisiin hääjuhliin. Tämän takia emme ole naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla voisin suostua naimisiinmenoon mutta en avovaimon haluamiin kalliisiin ja työläisiin hääjuhliin. Tämän takia emme ole naimisissa.
Sama täällä. Ei se kalleus vaan ei nyt vaan yksinkertaisesti huvita olla minkään juhlien keskipisteenä. Koskaan. Omat hautajaiset vielä nippa nappa sallin.
Itse en ikinä ole halunnut naimisiin. Lapsi kyllä löytyy ja onnellinen parisuhde. Olen kuitenkin vähän lämmennyt naimisiin menon suhteen, mutta suurin syy siihen on lesken eläke. Toinen syy on että haluaisin pitää juhlan meidän rakkauden kunniaksi. Siltikin naimisiin meno tuntuu jotenkin turhan työläältä ja turhalta. Meillä on hyvä näin. Mä en koe itse avioliittoa minään.
Voitaisiin mennä maistraatissa naimisiin ilman mitään sen kummempia, mutta pelkään että se jää harmittamaan. Toki voisi jälkikäteen pitää juhlan mutta jaksaako sitä enään sitten samalla tavalla innostua juhlasta... Tai jääkö koko juhla lopulta kuitenkin pitämättä kun kerran naimisissa jo oltaisiin.
Kaikki tämä sen takia, että jos toinen sattuukin kuolemaan. Muuta syytä en keksi miksi tuohon rulianssiin lähtisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90, kyllä te molemmat satutte vielä kuolemaan.
Koska ei voida antaa uskollisuuslupausta. Reilu peli siinä mielessä että ei missään vaiheessa ole luvannut pysyä uskollisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehille naimisiinmeno on typerää. Tosi huono diili. Ei tuota mitään, mutta tuo valtavasti vaatimuksia. Jos siis unohdetaan kirkot ja rakkaudet ja puhutaan vaan juridiikasta. Kenenkään miehen ei pitäisi mennä naimisiin. Ever. Se on tosi huono diili.
Samat velvollisuudethan puolisoilla on toisiaan kohtaan, juridisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä en halunnut naimisiin, koska vanhempieni avioliitto oli niin kaamea. Mies ymmärsi.
Nauraisin ääneen jos jaksaisin rankan työviikon jäljiltä.
Me mentiin naimisiin, jotta toisen olot on turvattu jos toiselle sattuukin jotain. Lapsia ei toistaiseksi ole. Siviilivihkiminen maistraatissa, muutama ystävä siinä, eipä siinä sen kummemmin tarvitse olla krumeluuria. Ne jotka sanoo syyksi etteivät halua isoja juhlia: eihän niitä ole pakko pitää? Jos suku pettyy niin siinä pettyköön, jokainen päättää omista jutuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kylmä miestyyppi on itselleni ainakin nykyään kauhistus. On kokemusta ja täytyy vain sanoa että logiikkaa ei kyllä ollut matkassa sen kummemmin kuin sydäntäkään. Mun kohdalla ainakin vaikutti siltä että mies etsi sellaista naista mitä varmaan saa etsiä koko lopun elämää. Olisi pitänyt olla kaikki koko ajan ruusuista ja olisi pitänyt taipua ja miellyttää. Lapsia olisi kuitenkin saanut tulla alusta asti ja keskenmenon sainkin. Entuudestaan mulla lapsi joka joutui sitten lopulta isäpuolensa ja koko sen puolen suvun totaali hylkäämäksi.
Kyllä ne on tietyntyyliset ihmiset jotka tuollaiseen suhteeseen jäävät, ja valiettavan usein myös se lapsenhankinta on naisen yksipuolinen päätös. Lapsella yritetään sitoa miestä, mutta valitettavasti se ei toimi niin. Ei se mies ole yhtään sen sitoutuneempi suhteeseen, ja valitettavan yleistä on se että se mies sitten löytääkin "sen oikean" joka saa kaiken mitä tää ensimmäisten lasten äiti halusi.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä puhun. Mulla on nyt perhe toisen miehen kanssa, mutta ei se ole sama asia vaikka kaikki hyvin onkin. Varmasti paremmin kuin mitä olisi ikinä tullut olemaan ensimmäisten lasten isän kanssa, mutta aina kun katson hänen uutta puolisoaan ja heidän elämäänsö koen että se on se minun elämä jota en koskaan saanut.
Tällä kokemuksella sanoisin että rakkaat ystävät; älkää tehkö lapsia miehelle joka ei halua sinun kanssa naimisiin. Jos mies väittää ettei usko avioliittoon, hän ei todennäköisesti cain usko avioliittoon sinun kanssasi. :(
Vierailija kirjoitti:
90, kyllä te molemmat satutte vielä kuolemaan.
Tietysti, mutta en tiedä miten se aviottomuus haittaisi siinä vaiheessa jos kuollaan hyvin vanhana (plus miinus 90v). Enemmän mietin sitä että jos kuolema koittaa jo aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90, kyllä te molemmat satutte vielä kuolemaan.
Tietysti, mutta en tiedä miten se aviottomuus haittaisi siinä vaiheessa jos kuollaan hyvin vanhana (plus miinus 90v). Enemmän mietin sitä että jos kuolema koittaa jo aikaisemmin.
Harvapa kuolee 90-vuotiaana. Ja muutenkin, miksi 90-vuotiaana ihminen ei toivoisi perintöasioiden sujuvan mahdollisimman jouhevasti ja kivuttomasti? Luuletko että vanhuksille kaikki on evvk? :D Luulisi että vanhus juuri arvostaisi asioiden järjestelyjen helppoutta.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehille naimisiinmeno on typerää. Tosi huono diili. Ei tuota mitään, mutta tuo valtavasti vaatimuksia. Jos siis unohdetaan kirkot ja rakkaudet ja puhutaan vaan juridiikasta. Kenenkään miehen ei pitäisi mennä naimisiin. Ever. Se on tosi huono diili.
Eiköhän se juridiikka ole täsmälleen samanlainen puolin ja toisin.
Edelleen väitän, että tuo on kiinni enemmänkin parisuhteesta kuin avioliitosta. Ei se pitkä avoliittokaan sen järisyttävämpi lie.