Miksi jotkut suostuvat yhteiseen lapseen mutta eivät naimisiinmenoon?

Miksi jotkut naimisiin haluavat suostuvat tekemään lapsia ennenkuin ovat naimisissa?

No six kun naiminen on ja lastenteko on kivaa touhua, mutta naimisiin meno "väärän" kumppanin kanssa ahdistaa paljon enemmän. Siksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka toinen osapuoli haluaisi kovasti naimisiin. Lapsi kuitenkin on ok. Eikö tuo yhteinen lapsi kuitenkin ole sitovampi? Miksei sen jälkeen voisi tehdä tuota pienempää sitoumusta, jos se on toiselle kovin tärkeää? Olen huomannut tämän olevan yleistä erityisesti tietynlaisilla miehillä.

Mä en halua mieheni kanssa naimisiin, vaikka meillä on lapsia. Menisin naimisiin vain rakkaudesta, juridisista syistä se voisi itselleni olla jopa haitallista, koska minulla on omaisuutta ja miehellä ei ole. Mutta minulla on silti hyvä olla mieheni kanssa enkä varmaan koskaan löydä parempaa. Kaikkia ei vain siunata "sillä oikealla". En halua erota jos kerran jo naimisiin mennessä voisi tuntua siltä, että en ehkä kuitenkaan ole tässä loppuelämääni.

Se olisi huijausta toista kohtaan.

Minä taas en tekisi lapsia sellaiseen suhteeseen, jossa tuntuu alun perinkin, että en ehkä kuitenkaan ole tässä loppuelämääni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut naimisiin haluavat suostuvat tekemään lapsia ennenkuin ovat naimisissa?

Tätäkin ihmettelen kyllä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka toinen osapuoli haluaisi kovasti naimisiin. Lapsi kuitenkin on ok. Eikö tuo yhteinen lapsi kuitenkin ole sitovampi? Miksei sen jälkeen voisi tehdä tuota pienempää sitoumusta, jos se on toiselle kovin tärkeää? Olen huomannut tämän olevan yleistä erityisesti tietynlaisilla miehillä.

Mä en halua mieheni kanssa naimisiin, vaikka meillä on lapsia. Menisin naimisiin vain rakkaudesta, juridisista syistä se voisi itselleni olla jopa haitallista, koska minulla on omaisuutta ja miehellä ei ole. Mutta minulla on silti hyvä olla mieheni kanssa enkä varmaan koskaan löydä parempaa. Kaikkia ei vain siunata "sillä oikealla". En halua erota jos kerran jo naimisiin mennessä voisi tuntua siltä, että en ehkä kuitenkaan ole tässä loppuelämääni.

Se olisi huijausta toista kohtaan.

Minä taas en tekisi lapsia sellaiseen suhteeseen, jossa tuntuu alun perinkin, että en ehkä kuitenkaan ole tässä loppuelämääni.

Minä taas koin, että vain ihme voi muuttaa sen, että minusta koskaan kiinnostuu mies, joka saa minulla sukat pyörimään jaloissa. Pystyin tyytymään vähempäänkin, vaikka myönnän, että olisin halunnut enemmän sillä saralla. En ole koskaan ollut kenenkään kanssa, joka on itselleni "se oikea".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tosiaan mietin, että miksi toinen kieltäytyy toisen toiveesta huolimatta naimisiinmenosta, vaikka yhteinen lapsi kyllä käy. Eri asia jos kumpikaan ei ole kiinnostunut menemään naimisiin.

Ap

Toiveet on ristiriirassa, toinen ei pidä avioliittoa tärkeänä eikä sitoumista lisäävänä asiana.

Toinen haluaa avioliiton solmittavan tietyllä kaavalla jota toinen ei halua. Ei esim. halua kirkollista vihkimistä kun taas toinen ei suostuisi siviilivihkimiseen vaikka avioliittoa pitäisikin tärkeänä. Tai avioliittoa haluava haluaa ehdottomasti hääjuhlan johon toinen ei halua suostua jne.

Kiinnostaisi jotenkin tietää, että millaisilla perusteilla ei halua, vaikka toiselle olisi tärkeää?

Erottaisin nyt täysin naimisiinmenon ja hääjuhlat.

Ap

Kysy avopuolisoltasi miksi hän ei naimisiin halua. Muille kuin sille omalla puolisolle perustelut eivät mielestäni edes kuulu.

Ei ole avopuolisoa. :) Olen vain havainnut tällaisen ilmiön, ja se ihmetyttää minua, koska en näe siinä logiikkaa.

Ap

Minusta hiukan tuntuu että et edes halua nähdä siinä logiikkaa, mutta ihan kuinka vain. Jatka selvittelyjäsi.

Loogisia täällä ilmenneitä syitä ovat mielestäni olleet se, ettei usko elämänpituiseen kumppanuuteen ja se, ettei pääse sopuun avioehdosta.

Ap

Niin... ne on ihan loogisia perusteluja. En vai näe mitää logiikaa siinä että joku haluaisi mennä naimisiin sitoutumisen takia henkilön kanssa jolle avioliitto ei merkitse sitoutumista.

Avioliitto on konkreettinen juridinen sitoumus, silloinkin kun sen solmija "ei usko avioliittoon". Ehkä sille toiselle on tärkeää, että toinen on valmis tähän juridiseen sitoumukseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut naimisiin haluavat suostuvat tekemään lapsia ennenkuin ovat naimisissa?

Miten lapsi haavet vaikuttaisi avioliitto aikeisiin? Haluaahan toiset lapsia ilman parisuhdettakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tosiaan mietin, että miksi toinen kieltäytyy toisen toiveesta huolimatta naimisiinmenosta, vaikka yhteinen lapsi kyllä käy. Eri asia jos kumpikaan ei ole kiinnostunut menemään naimisiin.

Ap

Toiveet on ristiriirassa, toinen ei pidä avioliittoa tärkeänä eikä sitoumista lisäävänä asiana.

Toinen haluaa avioliiton solmittavan tietyllä kaavalla jota toinen ei halua. Ei esim. halua kirkollista vihkimistä kun taas toinen ei suostuisi siviilivihkimiseen vaikka avioliittoa pitäisikin tärkeänä. Tai avioliittoa haluava haluaa ehdottomasti hääjuhlan johon toinen ei halua suostua jne.

Kiinnostaisi jotenkin tietää, että millaisilla perusteilla ei halua, vaikka toiselle olisi tärkeää?

Erottaisin nyt täysin naimisiinmenon ja hääjuhlat.

Ap

Kysy avopuolisoltasi miksi hän ei naimisiin halua. Muille kuin sille omalla puolisolle perustelut eivät mielestäni edes kuulu.

Ei ole avopuolisoa. :) Olen vain havainnut tällaisen ilmiön, ja se ihmetyttää minua, koska en näe siinä logiikkaa.

Ap

Minusta hiukan tuntuu että et edes halua nähdä siinä logiikkaa, mutta ihan kuinka vain. Jatka selvittelyjäsi.

Loogisia täällä ilmenneitä syitä ovat mielestäni olleet se, ettei usko elämänpituiseen kumppanuuteen ja se, ettei pääse sopuun avioehdosta.

Ap

Niin... ne on ihan loogisia perusteluja. En vai näe mitää logiikaa siinä että joku haluaisi mennä naimisiin sitoutumisen takia henkilön kanssa jolle avioliitto ei merkitse sitoutumista.

Avioliitto on konkreettinen juridinen sitoumus, silloinkin kun sen solmija "ei usko avioliittoon". Ehkä sille toiselle on tärkeää, että toinen on valmis tähän juridiseen sitoumukseen.

Elämässä kannattaa kyllä sen verran varata itseensä, ettei se ole kiinni muiden naimisiinmenohaluista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sille toiselle on tärkeää, että toinen on valmis tähän juridiseen sitoumukseen.

Juridinen sopiminen on jollekin tärkeää toiselle sillä ei ole mitään merkitystä. Miksi kukaan haluaisi naimisiin henkilönkanssa joka näkemys siitä asiasta on täysin vastakkainen itselle. Jos arvostat juridista sopimista kannattaa etsi puoliso/kumppani joka siihen suostuu, eikä valita kumppania jolle avioliittosopimus on täysin merkityksetön tai jopa vastenmielinen ajatus.

Jos ei usko jumaliin niin miksi mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nehän on kaksi aivan eri asiaa. Miksi pitäisi sopia mitään taloudellisia lakisopimuksia, jos ei siitä ole mitään hyötyä tai se ei vaikuta yhteiselämään mitenkään? Ei sillä ole lapsen tai sitovuuden kanssa mitään tekemistä.

Yleensä ne hyödyt tulee näkyviin siinä vaiheessa, kun liitto päättyy toisen kuolemaan. Eihän sille kuolleelle ole enää mitään väliä, mutta minä ainakaan en halua puolisolle mitään ylimääräistä huolta tai asioiden hoitamista.

Entäs sitten ne riidat siitä, mitkä tavarat kuuluvat sinulle ja mitkä kuolleelle avopuolisollesi? Mitä jos omistatte talonne/asuntonne yhdessä ja kuolleen avopuolison omaiset haluavat myydä osuutensa, eikä sinulla ole rahaa sitä lunastaa? Entä jos kuollut avopuolisosi omistaakin talonne/asuntonne yksinään, omaiset pystyvät heittämään sinut pihalle kodistasi vallan helposti...

Itse asiassa joka tapauksessa asioiden hoitaminen kuoleman jälkeen kuuluu kuolinpesän osakkaille. Jotka siis ovat vainajan perilliset (puoliso ei ole perillinen).

Niin, avioliiton hyödyt tulevat näkyviin toisen kuoltua. Jos on avoliitossa, niin pitää vain kuitit tallessa ja tekee testamentin. Oma hommansa siinäkin on.

Avioliitto tarkoittaa muutakin kuolintapauksessa tai sairaudessa. Aviopuoliso on se, joka päättää esim. puolisonsa hautajaisista, hautapaikasta jne. Jos naimisissa ei olla, päätökset tekevät esim. puolison vanhemmat. Avoleski saatetaan jättää hautajaisista, hauta sijoitetaan toiselle paikkakunnalle kuin puoliso.

No just. Minä ainakin luotan ja tiedän omista vanhemmista ja "appivanhemmistani", etteivät he sanoisi juuta eikä jaata tuohon asiaan, jos minä tai avomieheni nyt kuolisi. Aika ikävää, jos tuollaiset syyt ovat ne, miksi naimisiin pitäisi mennä. Onneksi minulla on kivat ja reilut sukulaiset.

T: Nainen, joka ei halua naimisiin, mutta on kaksi lasta ja yhteinen talo miehen kanssa.

Ihmisistä selviää yllättäviäkin piirteitä siinä vaiheessa, kun läheinen kuolee ja puhutaan perintöasioista.

Onko teillä muuten lainaa talosta? Pystytkö lunastamaan miehesi osuuden talosta tarvittaessa, jos miehen omaiset haluavat osuutensa myydä? Onko kaikista hankinnoista kuitit tallella ja tieto, kuka on maksanut minkäkin tavaran? Koska avoliiton purkautuessahan mitään avio-oikeutta ei tietenkään toisen omaisuuten ole, niin miehen omaiset pystyvät halutessaan viemään pesästä kaiken sen, minkä mies on ostanut.

Ja nämä siis pelkästään tähän liittyen, jos avoliitto päättyy toisen kuolemaan.

Vastaan tähän naisnäkökulmasta. Mies halusi sekä naimisiin että lapsen. Minä en halua naimisiin, mutta lapsiajatukselle lämpenin pikkuhiljaa. Niinpä meillä on nyt lapsi, joka on jo täysi-ikäinen, mutta naimisiinmenolle en ole lämmennyt vieläkään. En edes tiedä miksi se on niin ehdoton ei. Jotenkin se vain tuntuu niin turhalta ja vanhanaikaiselta hommalta. Ei minun jutultani.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei usko jumaliin niin miksi mennä naimisiin?

Koska avioliitolla ei oikeasti ole mitään tekemistä jumalien tai uskonnon kanssa. Siitäkin huolimatta siis, että Suomessa on joillain kirkkokunnilla vihkimisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut naimisiin haluavat suostuvat tekemään lapsia ennenkuin ovat naimisissa?

Miten lapsi haavet vaikuttaisi avioliitto aikeisiin? Haluaahan toiset lapsia ilman parisuhdettakin.

Tarkoitinkin edellisessä niitä, jotka ehdottomasti haluavat naimisiin. Heidän kannattaisi mennä ensin naimisiin ja vasta sitten hankkia lapsia. 

Minä en halunnut naimisiin, koska vanhempieni avioliitto oli niin kaamea. Mies ymmärsi.

Jos ei halua naimisiin, ei välttämättä halua sitoutua siihen toiseen. Lapsiin sitoutuminen on sitten eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut naimisiin, koska vanhempieni avioliitto oli niin kaamea. Mies ymmärsi.

Se ei johtunut avioliitosta vaan parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut naimisiin, koska vanhempieni avioliitto oli niin kaamea. Mies ymmärsi.

Se ei johtunut avioliitosta vaan parisuhteesta.

Kyllä avioliitto voi vaikuttaa... Siinä alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä.

Anteeksi jo valmiiksi! Kuinka monen tietynlaisen miehen kanssa olet tehnyt lapsen, mutta et ole mennyt naimisiin? Kun olet tähän lopputulokseen tullut. Hiihiihii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nehän on kaksi aivan eri asiaa. Miksi pitäisi sopia mitään taloudellisia lakisopimuksia, jos ei siitä ole mitään hyötyä tai se ei vaikuta yhteiselämään mitenkään? Ei sillä ole lapsen tai sitovuuden kanssa mitään tekemistä.

Itse ainakin pidän sekä yhteisiä lapsia että naimisiinmenoa sitoumuksina. Naimisiinmenon myötä tulee juridisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

Ap

Naiselle oikeuksia, miehelle velvollisuuksia. Siinä syy.