Mitkä teille on ne tärkeimmät jutut, jotka tuovat elämään sisältöä?

Mun tyypillinen arkipäivä

Herätyskello soi klo 6. Käyn vessassa pesemässä hampaat. Syön lautasellisen puuroa, ja juon kupin kahvia. Surffailen tabletilla netissä. Kahdeksaksi menen kuntouttavaan työtoimintaan. Lähden sinne kävellen, ja olen siellä kahteen asti. Puoli kolmen aikoihin olen kotona, ja laitan ruokaa. Ruuan jälkeen juon tuopillisen kahvia, ja otan päikkärit. Laitan herätyskellon soimaan neljäksi, ettei päikkärit veny liian pitkäksi. Lähden kylille kävelemään. Siinä joskus viiden jälkeen palaan kotiin kaupan kautta, jos tarvitsee jotain ruokia ostaa. Kuuden aikaan syön ilta palaa, ja loppu ilta menee koneella ja telkkarin ääressä.

Olen laittanut tämän viestin aiemmin jo suomi24:ään.

Elämän sisältö 404 etsimääsi sivua ei löydy.

Joo olen +50 v ja unelmat sekä tavoitteet on rikottu. Kuoleminen olisi kiva yllätys, itsemurha ei sovi omaisten takia, vaikka tosissani sitäkin olen yrittänyt.

Minulla on kyllä kaikki mahdollisuudet järjestää elämääni ja on välittävä kumppanikin. Mikään vaan ei kiinnosta ja enää en tiedä johtuuko se sairaudestani vai lääkkeistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän mitään masennusdiagnoosia kannata heittää. 

Mutta mitä tehdä kyllästymiselle? Tähän joku ehkä sanoisi, että kannattaisi muuttaa asennetta, ettei esim. vaatis niin paljoa elämältä. Hm. 

Niin, suurin osa sanoo joko että a) masennus, hanki apua tai b) asenteesta kiinni, muuta asenteesi. No, masennusta minulla ei ole (tutkittu juttu), asennettani olen yrittänyt muuttaa esimerkiksi lukemalla niitä kirjoja, tekemällä asioita mukavuusalueen ulkopuolelta, keskustelemalla ja kuuntelemalla, etsimällä niitä intohimon kohteita mutta löytämättä niitä sitten kuitenkaan... En siis ole keksinyt, että miten saisin asenteeni muutettua. Kuten sanoin, minusta olisi hienoa nauttia yksinkertaisesta elämästä, mutta itsepetokselta se minusta tuntuu, koska - anteeksi kielenkäyttöni - yksinkertainen elämä on mielestäni ihan helvetin tylsää ja merkityksetöntä.

AP

onneksi minun ei tarvi olla noin negatiivisen ihmisen kanssa tekemisissä. Itselleni toimivat keramiikankurssi ja matkustaminen.

Lifelongjourney kirjoitti:

AP sun ongelma on siinä, että oot yksinkertaisesti jämähtänyt. Luulet tietäväsi ettet oo kiinnostunut asioista, vaikka selvästi et vaan uskalla heittäytyä ja kokea asioita.

''Poden turhautumista elämään. Tuntuu että nykyiset ystävyyssuhteet eivät enää tyydytä muuta uusiin ihmisiin tutustuminen ei kiinnosta, opiskelen väärää alaa mutta en ole parempaakaan keksinyt, duunarityö tympii mutta muuhun en ole pätevä, matkustelu ei kiinnosta enää oikein eikä ole rahaa tai aikaakaan, mikään harrastus ei tunnu houkuttelevalta, ei ole parisuhdetta enkä sellaista haluakaan, sama lasten suhteen''

Uusiin ihmisiin tutustuminen ei kiinnosta ja opiskelet väärää alaa? mitä jos vaan hankkisit sen uuden opiskelupaikan ja kokisit jotain uutta. Vaikka se uusikin opiskelupaikka ois väärä niin saisit ainakin taas laajennettua maailmankuvaas ja ehkä jopa kokisit jotain kiinostavaa. Ei ole aikaa eikä rahaa matkusteluun? noi on vaan järjestelykysymyksiä. Miksi sua ei kiinosta matkustelu ja miksi et muka haluaisi parisuhdetta?

Mun korvaan kyllä kuullostaa vahvasti siltä että AP vaan pelkää uuteen heittäytymistä tai sitten ei vaan yksinkertaisesti omaa vielä sitä taitoa. Nyt vaan ulos siitä kuoresta ja rohkeasti uusi juttuja kohti!

Tuosta tummennetusta olen samaa mieltä! Todellakin koen olevani jämähtänyt. Mutta olen kyllä "heittäytynyt ja kokeillut asioita", sen surullisenkuuluisan mukavuusalueen ulkopuoleltakin.

Olen matkustellut suht. paljon tietääkseni, että en siitä oikeastaan saa kovin paljon irti. Välillä ihan kivaa, muttei mikään elämäntapa minulle. Rahaa tai aikaa ei ole nyt myöskään opiskelupaikan vaihtamiseen: nykyinen tutkinto kesken, opintotukea ei ole kuin muutama hassu kuukausi jäljellä, pakko käydä töissä... Myönnän, että nämä olisi järjestettävissä jollain tapaa (loppu laina ulos, nykyiset opinnot jäihin, säästämistä ja kouluun pyrkiminen), mutta en näe järkeä ottaa tuollaista riskiä aivan satunnaisen alan takia. Ei siis ole mitään kiinnostavaa alaa näköpiirissä.

Parisuhde ei kiinnosta, koska se ei kiinnosta. Ihmisten seura on enimmäkseen rasittavaa ja kuluttavaa (olen introvertti ja lisäksi melko epäsosiaalinen), en oikein pidä miehistä (mutta en naisistakaan siinä mielessä), seksi ei kiinnosta erityisemmin, en kaipaa läheisyyttä, en halua perustaa perhettä... 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän mitään masennusdiagnoosia kannata heittää. 

Mutta mitä tehdä kyllästymiselle? Tähän joku ehkä sanoisi, että kannattaisi muuttaa asennetta, ettei esim. vaatis niin paljoa elämältä. Hm. 

Niin, suurin osa sanoo joko että a) masennus, hanki apua tai b) asenteesta kiinni, muuta asenteesi. No, masennusta minulla ei ole (tutkittu juttu), asennettani olen yrittänyt muuttaa esimerkiksi lukemalla niitä kirjoja, tekemällä asioita mukavuusalueen ulkopuolelta, keskustelemalla ja kuuntelemalla, etsimällä niitä intohimon kohteita mutta löytämättä niitä sitten kuitenkaan... En siis ole keksinyt, että miten saisin asenteeni muutettua. Kuten sanoin, minusta olisi hienoa nauttia yksinkertaisesta elämästä, mutta itsepetokselta se minusta tuntuu, koska - anteeksi kielenkäyttöni - yksinkertainen elämä on mielestäni ihan helvetin tylsää ja merkityksetöntä.

AP

Tuossa aiemmin sanoit vertauskuvan omasta unelmastasi. Oletetaan että unelmasi on nyt se, että haluaisit olla kuuluisa laulaja, muttet osaa laulaa. Avainkysymys: haluatko oikeasti laulaa ja tehdä musiikkia, vai haluatko olla kuuluisa laulaja? Tämä on avainkysymys, nämä ovat aivan eri asioita. Haluatko oikeasti tehdä asiaa x joka unelmaasi liittyy vai haluaisitko vain olla ylistetty ja so special?

Lue esim tämä:

http://www.huffingtonpost.com/wait-but-why/generation-y-unhappy_b_39306…

Mikä olisi sinulle sitä, että elämä ei olisi tavallista? Matkustelu esim. ei tunnu riittävän. Kuuluisa laulajakin reissaa bussissa/lentokoneessa pitkiä kiertueita, kirjoittaa tavallisille kiljuville ihmisille nimmareita ja toistaa samaa kaavaa illasta toiseen.

Muut ihmiset ja sosiaalinen elämä. Lukeminen, rakastan sitä! Ajankohtaisten asioiden seuraaminen on myös mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän mitään masennusdiagnoosia kannata heittää. 

Mutta mitä tehdä kyllästymiselle? Tähän joku ehkä sanoisi, että kannattaisi muuttaa asennetta, ettei esim. vaatis niin paljoa elämältä. Hm. 

Niin, suurin osa sanoo joko että a) masennus, hanki apua tai b) asenteesta kiinni, muuta asenteesi. No, masennusta minulla ei ole (tutkittu juttu), asennettani olen yrittänyt muuttaa esimerkiksi lukemalla niitä kirjoja, tekemällä asioita mukavuusalueen ulkopuolelta, keskustelemalla ja kuuntelemalla, etsimällä niitä intohimon kohteita mutta löytämättä niitä sitten kuitenkaan... En siis ole keksinyt, että miten saisin asenteeni muutettua. Kuten sanoin, minusta olisi hienoa nauttia yksinkertaisesta elämästä, mutta itsepetokselta se minusta tuntuu, koska - anteeksi kielenkäyttöni - yksinkertainen elämä on mielestäni ihan helvetin tylsää ja merkityksetöntä.

AP

Tuossa aiemmin sanoit vertauskuvan omasta unelmastasi. Oletetaan että unelmasi on nyt se, että haluaisit olla kuuluisa laulaja, muttet osaa laulaa. Avainkysymys: haluatko oikeasti laulaa ja tehdä musiikkia, vai haluatko olla kuuluisa laulaja? Tämä on avainkysymys, nämä ovat aivan eri asioita. Haluatko oikeasti tehdä asiaa x joka unelmaasi liittyy vai haluaisitko vain olla ylistetty ja so special?

Lue esim tämä:

http://www.huffingtonpost.com/wait-but-why/generation-y-unhappy_b_39306…

Mikä olisi sinulle sitä, että elämä ei olisi tavallista? Matkustelu esim. ei tunnu riittävän. Kuuluisa laulajakin reissaa bussissa/lentokoneessa pitkiä kiertueita, kirjoittaa tavallisille kiljuville ihmisille nimmareita ja toistaa samaa kaavaa illasta toiseen.

Molempia. Haluaisin tehdä jotain sellaista mistä pidän, mutta haluaisin myös saada tunnustusta siitä. Myönnän, että pelkkä tekeminen ei riittäisi. Mutta tiedän, että en ole "uniikki lumihiutale", vaan ihan tavallinen tallaaja ja monessa asiassa keskivertoa huonompi, etenkin niissä joissa haluaisin olla hyvä.

Olen lukenut tuon artikkelin aiemminkin.

AP

Vapaus, luonto, eläimet, hyvä musiikki, laatuelokuvat, mielenkiintoiset ihmiset, uudet kokemukset, matkustelu, herkullinen ruoka, taivaalla näkyvät ilmiöt (asun korkealla kattohuoneistossa), tulevien matkojen tai tekemisten suunnittelu, kirjoittaminen, piirtäminen, konserteissa käyminen, näyttelyt, puhtaat lakanat sängyssä, jne.

Suosittelisin aloittamaan säännölliset meditaatioharjoitukset. Meditaatiosta ja mindfullnessista löytyy paljon hyviä kirjoja ja ainakin itseäni nuo harjoitukset ovat auttaneet. Kirjojen seasta löytyy tosin myös paljon kuraa, koska aihe on niin suosittu nykyään.

Buddhalaisuutta (tai muuta uskonnollista)ei tarvitse harrastaa, vaikka monet ajatusmallit ja harjoitteet sieltä juontavatkin juurensa. Tosin itse kiinnostuin myös buddhalaisuuteen liittyvistä opetuksista ja teksteistä, jotka ovat yllättävän syvällisiä ja älykkäitä aikansa tuotteiksi. Joka tapauksessa meditaation vaikutus aivojen toimintaan on todettu useissa tutkimuksissa, joten ihan diipadaapasta ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Sulle ei ole tapahtunut (vielä) mitään niin järkyttävää kriisiä että olisit oppinut pienistä, yksinkertaisista asioista nauttimisen taidon. Sellainen nousee usein ihmisillä jotka ovat olleet "hukkumaisillaan", selvittyään tavallinen elämä maistuu makealta vaikka se kliseistä onkin. Auringon nousut ja laskut ja ne kahvikupilliset. Tietyllä tavalla kyllä taidat nyt käydä kriisiä läpi. Mielekkään elämän rakentaminen ei kuitenkaan tapahdu niinkään ulkoa päin kuin sisäisen elämän kautta. Voisit aluksi alkaa lukemaan vaikkapa onnellisuus ja elämäntaito

-kirjallisuutta laidasta laitaan, näkökulmia on tähänkin useita. Nämä kirjat voisivat herättää ajatuksiasi siitä kohmeesta jossa ne nyt ovat ja turtumus muuttuu uteliaisuudeksi.

Ihan täyttä lööperiä. Onnellisimmillaan olen ollut, kun ulkoiset asiat ovat olleet edes jotenkuten kunnossa. Tämä vanha vale, joka ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin aloittamaan säännölliset meditaatioharjoitukset. Meditaatiosta ja mindfullnessista löytyy paljon hyviä kirjoja ja ainakin itseäni nuo harjoitukset ovat auttaneet. Kirjojen seasta löytyy tosin myös paljon kuraa, koska aihe on niin suosittu nykyään.

Buddhalaisuutta (tai muuta uskonnollista)ei tarvitse harrastaa, vaikka monet ajatusmallit ja harjoitteet sieltä juontavatkin juurensa. Tosin itse kiinnostuin myös buddhalaisuuteen liittyvistä opetuksista ja teksteistä, jotka ovat yllättävän syvällisiä ja älykkäitä aikansa tuotteiksi. Joka tapauksessa meditaation vaikutus aivojen toimintaan on todettu useissa tutkimuksissa, joten ihan diipadaapasta ei ole kyse.

Mitä kirjaa suosittelisit? Olen lukenut aiheesta ja tutustunut paljon myös buddhalaisuuteen. Tähänkin sanon että ihan kiinnostavaa, muttei mitään maailmoja avaavaa. Meditaatiota kokeilin joskus, mutten varmaan osannut ja/tai se meditaatiotapa jota kokeilin ei ollut minulle sopiva eikä siitä sitten kunnollista rutiinia tullutkaan, joten ei mitään hyötyjäkään sitten. Olen kokeillut myös joogaa, melko säännöllisestikin kävin yhteen aikaan. Sittemmin jäänyt sekin vähemmälle...

AP

Eräässä ryhmässä piti kirjoittaa haaveet ja unelmat. Minun oli todella vaikea keksiä, koska ei ole mitään mitä haluaisin elämässä saavuttaa. Lainaan APn kommenttia

"Kuten sanoin, minusta olisi hienoa nauttia yksinkertaisesta elämästä, mutta itsepetokselta se minusta tuntuu, koska - anteeksi kielenkäyttöni - yksinkertainen elämä on mielestäni ihan helvetin tylsää ja merkityksetöntä."

Mun mielestä toi on todella hyvin sanottu. On melkein pakko keksiä jotain. Ehkä asenteeseeni vaikutta, että olen ollut jo vuosia yksinäinen ehkä vähän masentunutkin sekä todella köyhä.

No olen kuitenkin hieman yrittänyt tutustua enemmän ruanlaittoon sekä lisännyt liikuntaa. Niin vielä palatakseni tohon alkuun, ainoa unelmani taitaa olla matkat Australiaan ja Afrikkaan. Parisuhdettakaan en oikein enää taida haluta, jos jostain löytyis joku yksinäinen samoilla elämänarvoilla ja mielenkiinnon kohteilla oleva nainen niin ehkä sitten. Vähän olen yrittänyt "etsiä" ja on kyllä todella vaikeaa, joten hyväksyn kohtaloni.

Perhe & ystävät

Työ

Rakas tanssiharrastus ja tanssiminen ylipäätään

Musiikki

Hyvät sarjat

Vierailija kirjoitti:

Sulle ei ole tapahtunut (vielä) mitään niin järkyttävää kriisiä että olisit oppinut pienistä, yksinkertaisista asioista nauttimisen taidon. Sellainen nousee usein ihmisillä jotka ovat olleet "hukkumaisillaan", selvittyään tavallinen elämä maistuu makealta vaikka se kliseistä onkin. Auringon nousut ja laskut ja ne kahvikupilliset. Tietyllä tavalla kyllä taidat nyt käydä kriisiä läpi. Mielekkään elämän rakentaminen ei kuitenkaan tapahdu niinkään ulkoa päin kuin sisäisen elämän kautta. Voisit aluksi alkaa lukemaan vaikkapa onnellisuus ja elämäntaito

-kirjallisuutta laidasta laitaan, näkökulmia on tähänkin useita. Nämä kirjat voisivat herättää ajatuksiasi siitä kohmeesta jossa ne nyt ovat ja turtumus muuttuu uteliaisuudeksi.

Tämä!

Muistan kun kaverini sanoi, että "aina vain tätä tylsää arkea", johon vastasin, että minä haaveilen tylsästä arjesta.

Sulla on tainnut olla suht helppo elämä, ei mitään isompia vastoinkäymisiä? Mun elämän ihaninta sisältöä on tällä hetkellä se, että ylipäätään olen elossa (muutama vuosi sitten masennuin rankasti, kun eräs henkilö toistuvasti uhkasi tappaa minut, ja oikeasti pelkäsin, että hän sen toteuttaa), että minulla on töitä, ja kykenen niitä tekemään (ei ollenkaan itsestään selvää, kumpikaan), että löysin ihanan ja kiltin miehen (ei todellakaan helppoa saada hyvää parisuhde). Minulla on edelleen monta suurta ongelmaa elämässäni, mutta kun toisaalta niin moni "tavallinen" asia on hyvin, niin jaksan ja jopa haluan elää, ja nautin todella pienistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin aloittamaan säännölliset meditaatioharjoitukset. Meditaatiosta ja mindfullnessista löytyy paljon hyviä kirjoja ja ainakin itseäni nuo harjoitukset ovat auttaneet. Kirjojen seasta löytyy tosin myös paljon kuraa, koska aihe on niin suosittu nykyään.

Buddhalaisuutta (tai muuta uskonnollista)ei tarvitse harrastaa, vaikka monet ajatusmallit ja harjoitteet sieltä juontavatkin juurensa. Tosin itse kiinnostuin myös buddhalaisuuteen liittyvistä opetuksista ja teksteistä, jotka ovat yllättävän syvällisiä ja älykkäitä aikansa tuotteiksi. Joka tapauksessa meditaation vaikutus aivojen toimintaan on todettu useissa tutkimuksissa, joten ihan diipadaapasta ei ole kyse.

Mitä kirjaa suosittelisit? Olen lukenut aiheesta ja tutustunut paljon myös buddhalaisuuteen. Tähänkin sanon että ihan kiinnostavaa, muttei mitään maailmoja avaavaa. Meditaatiota kokeilin joskus, mutten varmaan osannut ja/tai se meditaatiotapa jota kokeilin ei ollut minulle sopiva eikä siitä sitten kunnollista rutiinia tullutkaan, joten ei mitään hyötyjäkään sitten. Olen kokeillut myös joogaa, melko säännöllisestikin kävin yhteen aikaan. Sittemmin jäänyt sekin vähemmälle...

AP

Kuulostaa aivan persoonallisuushäiriöltä. Elämäsi isoin ongelma on oma pääsi.

Jos sulla on niin hyvä mielikuvitus että keksit vaan haaveita jota et voi toteuttaa niin ala kirjoittaa, edes päiväkiraa tai jotain jos ei muuta, tai ihan vaan netti, jos tykkäät oppia uutta, Budhalaisuudesta tms. Tai jos on tiettyjä taitoja mitä haluaisit osata, niin useimpia asioita voi opetella, myös laulamista yms. Tai jos se mitä haluat tehdä on kallista ja vaatii rahaa niin aloita nyt edes siitä että vaihdat alaa, johonkin edes mahdollisimman miellyttävään. Baby steps. Pelkkä unelmointikin voi olla sisältöä tuovaa jos voit edes kuvitella että oot menossa haluttua lopputulosta kohti.

"Poden turhautumista elämään. Tuntuu että nykyiset ystävyyssuhteet eivät enää tyydytä muuta uusiin ihmisiin tutustuminen ei kiinnosta, opiskelen väärää alaa mutta en ole parempaakaan keksinyt, duunarityö tympii mutta muuhun en ole pätevä, matkustelu ei kiinnosta enää oikein eikä ole rahaa tai aikaakaan, mikään harrastus ei tunnu houkuttelevalta, ei ole parisuhdetta enkä sellaista haluakaan, sama lasten suhteen."

Blaah blaah blaah. Tee seuraavaksi lista jokaisesta ei-asiastasi käänteisesti, mikä sitten kiinnostaa? Ja go for it! Toki voi sanoa: älä tyydy, älä tutustu, lopeta opiskelu, keksi muuta, hanki pätevyys, elä hommaa rahaa kun ei kuitenkaan kiinnosta mojito laguunilla ja elä harrasta mitään vaan laita rasti seinään ja tuijota! No älä silti hommaa lapsia :D

Ei tänne maailmaan synnytty hiihtämään yhtä latua, se vaan pitää ite tajuta ja uskaltaa suunnata sinne koskemattomalle hangelle ja tuntemattomaan, epävarmaan, yllättävään...Ihmiset valittaa ja kertoo mitä eivät halua, mutta eivät mieti mitä haluavat puhumattakaan että tekisivät sille jotakin. Kuin naiset tinderissä :D

Itse olen todennut että ihminen on aidoimmillaan ja itsensä löytäneimmillään mukavuusalueensa ulkopuolella ja uusissa tilanteissa, ympäristö ei tuekaan omaa käsitystä itsestään vaan se onkin yhtäkkiä itse tehtävä ja koettava. Siellä myös tylsyys loppuu, kaikilla vaikkakin eritasoilla. Aina voi myös hakea rekryyn vaikka etelä-sudaniin mestaajaksi, ei ainakaan tylsä työ.

Ensimmäinen viestini av-palstalle ja ihan vain siksi, että monelta osin jaan ap:n tuntemukset. Opiskelen itselleni turhaa alaa, mutta sama se on, kun mitään muukaan ei kiinnosta. En ole löytänyt harrastusta, joka sytyttäisi tai jota jaksaisin harrastaa pitkäjänteisesti. Moni asia on hetkittäin ihan ok, mutta suuria tunteita tai elämän tarkoitusta en ole niistä löytänyt.

Ihan tyhjäksi en elämääni nykyisin onneksi enää koe. Aviomieheni kanssa olen kokenut onnellisimpia hetkiä, minut läpikotaisin tuntevan henkilön hyväksyntä on osa sitä tunnetta, isompi osa on läheisyys sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa enemmän kuin elämää. Ja pakko sanoa, että toinen onnellisuuden lähde löytyy myös perheestä. Isoin muutos elämässäni nimittäin on, että tällä hetkellä koen joka aamu onnellisuuden pirskahduksen, kun lapseni hymyilee minulle herätessään.

Näistä asioista huolimatta tahtoisin kovasti muuttua sellaiseksi, joka osaisi innostua asioista, saada ne tuntumaan tärkeiltä. Tuohon laulaja-esimerkkiin pystyn samastumaan lähes täydellisesti, joten omassa ajattelussani täytyy olla jotain pielessä. Enkä ole kovin sosiaalinen, niin en nauti tapahtumista, enkä mielelläni osallistu uusia taitoja opettaville kursseille tms., vaan yritän opetella asiat netistä tai kirjoista. Turhan usein jumitun samoihin uriin, enkä tee mitään erikoista, vaan selaan nettiä tai katson telkkaria - kun mikään ei vaan kiinnosta.

Muille samassa tilanteessa oleville voin sanoa vain hetkellisesti auttavan neuvon: pidä itsesi kiireisenä eli tee koko ajan jotain. Vähemmän aikaa miettiä kaiken merkityksettömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Poden turhautumista elämään. Tuntuu että nykyiset ystävyyssuhteet eivät enää tyydytä muuta uusiin ihmisiin tutustuminen ei kiinnosta, opiskelen väärää alaa mutta en ole parempaakaan keksinyt, duunarityö tympii mutta muuhun en ole pätevä, matkustelu ei kiinnosta enää oikein eikä ole rahaa tai aikaakaan, mikään harrastus ei tunnu houkuttelevalta, ei ole parisuhdetta enkä sellaista haluakaan, sama lasten suhteen.

Masentunut en usko olevani, vaan lähinnä kyllästynyt! Tuntuu ettei oikein ole mitään mieltä elää, mutta totisesti en kuollakaan halua. Ikää on 25v mutta tuntuu kuin olisin taantunut tai jämähtänyt jonnekin 15-vuotiaan tasolle: en osaa suunnitella tulevaisuuttani tai edes suhtautua siihen avoimin mielin toiveikkaasti, kaverit aikuistuvat, menevät naimisiin, käyvät töissä, tai sitten elävät parasta nuoruuttaan matkustellen ja hullutellen joko sinkkuina tai hyvin monet kumppaneittensa kanssa.

Haluaisin kuulla teidän muiden palstailijoiden arjesta ja miksei juhlastakin vähän. Mikä saa teillä elämän tuntumaan elämisen arvoiselta?

Ainakin kuvailet tilannettasi hyvin ja ymmärrettävästi, vaika olosi tuntuisi nyt ankealta. 

Teen luovaa työtä, joka on vaikeaa, epävarmaa ja haastavaa. Se aiheuttaa usein huolta ja pelkoakin ja joka kerta pitää tilaajille tai yleisölle todistaa työn merkitys, ja sitä kautta omansa. "Olet vain niin hyvä kuin edellinen työsi." Ilot ja onnistumisen kokemukset ovat harvassa, mutta valtavan voimakkaita sen hetken, kun kestävät. Saan käyttää päätäni joka päivä, ottaa selvää asioista, oppia asioita. 

Minulla on myös perhe, mies ja kolme lasta. En nuorena ollut kovinkaan "perhe-orioentoitunut", en muista ajatelleeni parisuhde- tai lapsiasioita erityisen paljon. Opiskelin, aloittelin tätä työtäni. Jotain miehiä oli, hyviä suhteita ja huonoja, niin kuin kaikilla. Mutta sitten rakastuin nykyiseen mieheeni ja yhteen muuttaminen, lasten syntymä, kaikki tapahtui luontevasti. Menimme jopa naimisiin. :)

En osaa valita kumpi on minulle tärkeämpi, työ vai perhe. Se on yhtä absurdi kysymys kuin kumpaa rakastan enemmän, miestäni vai lapsiani. Sen tiedän, että työ tekee minusta paremman vaimon ja äidin. Perheen tuki, arki ja varsinkin lasten edellyttämä kurinalaisuus tekevät minusta paremman työssä. 

Nuo ovat ne isot asiat. Saan sisältöä elämälleni ystävistä, keskusteluista ja väittelyistä heidän kanssaan. Taide: klassinen ja muu musiikki, elokuvat, kuvataide ja ennenkaikkea kirjallisuus. Pääsee itsestään irti vähäksi aikaa. Seuraan politiikkaa aika tarkasti. Se herättää lähinnä raivoa, mutta raivo virkistää. Kun eilen illalla tulin kotiin, minun oli pakko pysähtyä keskelle tietä, niin kaunista oli. Rakastan ruuanlaittoa. Se muistuttaa työtäni sikäli, että siinä oppii koko ajan uutta, se on luovaa, mutta tulokset syntyvät nopeammin kuin työssä. 

Kriisit vahvistavat. Kuolemat, erot, sairaudet, epäonnistumiset. Olen monta kertaa ollut samantapaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Mutta sitten aina on tapahtunut jotakin: ulkopuolelta on tullut joku sysäys, olen yhtäkkiä ymmärtänyt jotakin, joka on työntänyt eteenpäin. Niin tulee sinullekin käymään. Olen sinua vanhempi ja tiedän nämä asiat. :)

hottenrontti kirjoitti:

"Poden turhautumista elämään. Tuntuu että nykyiset ystävyyssuhteet eivät enää tyydytä muuta uusiin ihmisiin tutustuminen ei kiinnosta, opiskelen väärää alaa mutta en ole parempaakaan keksinyt, duunarityö tympii mutta muuhun en ole pätevä, matkustelu ei kiinnosta enää oikein eikä ole rahaa tai aikaakaan, mikään harrastus ei tunnu houkuttelevalta, ei ole parisuhdetta enkä sellaista haluakaan, sama lasten suhteen."

Blaah blaah blaah. Tee seuraavaksi lista jokaisesta ei-asiastasi käänteisesti, mikä sitten kiinnostaa? Ja go for it! Toki voi sanoa: älä tyydy, älä tutustu, lopeta opiskelu, keksi muuta, hanki pätevyys, elä hommaa rahaa kun ei kuitenkaan kiinnosta mojito laguunilla ja elä harrasta mitään vaan laita rasti seinään ja tuijota! No älä silti hommaa lapsia :D

Ei tänne maailmaan synnytty hiihtämään yhtä latua, se vaan pitää ite tajuta ja uskaltaa suunnata sinne koskemattomalle hangelle ja tuntemattomaan, epävarmaan, yllättävään...Ihmiset valittaa ja kertoo mitä eivät halua, mutta eivät mieti mitä haluavat puhumattakaan että tekisivät sille jotakin. Kuin naiset tinderissä :D

Itse olen todennut että ihminen on aidoimmillaan ja itsensä löytäneimmillään mukavuusalueensa ulkopuolella ja uusissa tilanteissa, ympäristö ei tuekaan omaa käsitystä itsestään vaan se onkin yhtäkkiä itse tehtävä ja koettava. Siellä myös tylsyys loppuu, kaikilla vaikkakin eritasoilla. Aina voi myös hakea rekryyn vaikka etelä-sudaniin mestaajaksi, ei ainakaan tylsä työ.

Arvaa vain, olenko yrittänyt! Ja onhan niitä joitain harvoja asioita, jotka vähän kiinnostavat. Mikään ei kuitenkaan kiinnosta niin paljon, että se tekisi elämästä merkityksellisen tuntuista.

Itse olen todennut, että inhoan mukavuusalueeni ulkopuolelle poistumista ihan hirveästi. Teen sitä silti aina välillä, joskus voi oppia uutta tai löytää jotain ihan kivaa. Mutta yleensä se on vain hirveää, aiheuttaa stressiä ja häpeän tunnetta. Lisäksi, en pidä muihin ihmisiin tukeutumisesta, ja sitä joutuu tuollaisessa aina tekemään. Sosiaalisuus ja muut ihmiset ei ole se mun juttu, ja kuten viesteistäni varmasti moni on päätellyt, en ole mikään maailman mukavin ihminen...

Kriiseistä vielä: kyllä, olen niitä kokenut. On ollut lähipiirin alkoholismia, sairastumisia, kuolemia, omia terveysongelmia, rikkoutuneita ihmissuhteita, talousongelmia, valtavia epäonnistumisia... Näitä riittää, enempää yksityiskohtiin menemättä. Kriiseistä selviää, ja sitten elämä on taas tasapaksua tylsyyttä, tosin yleensä vielä hiukan huonompaa kuin aiemmin - niistä menetyksistä johtuen.

AP