Lue keskustelun säännöt.
Mitkä teille on ne tärkeimmät jutut, jotka tuovat elämään sisältöä?
15.09.2016 |
Poden turhautumista elämään. Tuntuu että nykyiset ystävyyssuhteet eivät enää tyydytä muuta uusiin ihmisiin tutustuminen ei kiinnosta, opiskelen väärää alaa mutta en ole parempaakaan keksinyt, duunarityö tympii mutta muuhun en ole pätevä, matkustelu ei kiinnosta enää oikein eikä ole rahaa tai aikaakaan, mikään harrastus ei tunnu houkuttelevalta, ei ole parisuhdetta enkä sellaista haluakaan, sama lasten suhteen.
Masentunut en usko olevani, vaan lähinnä kyllästynyt! Tuntuu ettei oikein ole mitään mieltä elää, mutta totisesti en kuollakaan halua. Ikää on 25v mutta tuntuu kuin olisin taantunut tai jämähtänyt jonnekin 15-vuotiaan tasolle: en osaa suunnitella tulevaisuuttani tai edes suhtautua siihen avoimin mielin toiveikkaasti, kaverit aikuistuvat, menevät naimisiin, käyvät töissä, tai sitten elävät parasta nuoruuttaan matkustellen ja hullutellen joko sinkkuina tai hyvin monet kumppaneittensa kanssa.
Haluaisin kuulla teidän muiden palstailijoiden arjesta ja miksei juhlastakin vähän. Mikä saa teillä elämän tuntumaan elämisen arvoiselta?
Kommentit (119)
Mieheni, matkustelu ja kokemukset, haaveilu, kaverit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 45v ja ihan samassa tilanteessa kuin aloittaja, että ei se ikäkään tuonut sisältöä....
Tylsää. Ja noin pelkään itsellenikin käyvän.
Kyllä minustakin on ihan kivaa joskus nukkua pitkään, hörppiä aamukahvi rauhassa ja lukea kirjaa, mitä nyt täällä monet mainitsevat elämänsä sisällöksi. Mutta nuo vain eivät riitä minulle. Tiedän, että ongelma on omassa päässäni. Olisi hienoa osata nauttia yksinkertaisesta elämästä, mutta minusta se tuntuu turhalta, tylsältä ja kyllästyttävältä! Aika vain kuluu, mutta mitään merkittävää tai edes itselleni merkityksellistä en saa aikaan, kun en edes tiedä, mitä se sellainen sitten olisi. Joka vuosi olen vain vanhempi ja vanhempi, mutta mikään ei muutu ainakaan parempaan suuntaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen vapaaehtoistyötä kehitysvammaisten, vammaisten tai vaikka vanhustenkin parissa. Alkaa tuntua oma elämä aika etuoikeudetulta sen jälkeen.
Tiedän kyllä, että aina on ihmisiä, joilla on asiat paljon, paljon huonommin kuin minulla. Ei tässä ketjussa nyt siitä ollutkaan kyse. Olisin surkea työntekijä tuollaisessa toiminnassa, koska en ole sellaisesta kiinnostunut.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihdutus.
Pitkän tähtäimen elämäntapajuttu; yritän syödä terveellisesti ja halvasti, lasken makrot ja kalorit. Ihan mukavaa, kun mun tyyppinen ei niin fiksu tallaaja tietää numeroiden perusteella, miten mulla menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa harrastaminen, vauvan hoito, matkustelu ja matkojen suunnittelu, omaan työhön perehtyminen
Luonto (mm. marjastus), uiminen, sauvakävely, kuntosali, kirjasto eli siis lukeminen, kielenopiskelu ja last but not least on rankametässä olo.
Ja sen tajuaminen, että elämä on tässä ja nyt eikä vasta "sitten kun".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on omasta asenteesta kiinni. Mitä tekisit jos voisit. Tee se.
Unelmani ovat sellaisia, ettei minun todellakaan ole niitä mahdollista toteuttaa, niihin vaadittaisiin suurin piirtein fiktiivinen maailma. En ole keksinyt realistisempia unelmia, ja sehän tässä tympii. Tuntuu että oikea elämä on vain niin tuhottoman tylsää, ihmiset ovat tylsiä (en väitä olevani sen parempi), en vain yksinkertaisesti jaksa olla kiinnostunut mistään arkisista asioista, eikä kiinnosta vähemmän arkinenkaan (matkustelu, konsertit, teatterit, tapahtumat, juhlat, extreme-lajit...).
AP
Ehkä sun ei auta kuin hyväksyä se, että elämä on välillä tylsää, jos sua ei kerta mikään tällä maapallolla saa syttymään.
Itse innostun:
- vaeltamisesta (luonto + fyysisen rasituksen tuoma mielihyvä)
- musisoinnista, laulamisesta
- piirtämisestä, kuvataiteista
- kiipeilystä
- kirjoista
- kavereista, myös muista ihmisistä ja lapsista
- huumorista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on omasta asenteesta kiinni. Mitä tekisit jos voisit. Tee se.
Unelmani ovat sellaisia, ettei minun todellakaan ole niitä mahdollista toteuttaa, niihin vaadittaisiin suurin piirtein fiktiivinen maailma. En ole keksinyt realistisempia unelmia, ja sehän tässä tympii. Tuntuu että oikea elämä on vain niin tuhottoman tylsää, ihmiset ovat tylsiä (en väitä olevani sen parempi), en vain yksinkertaisesti jaksa olla kiinnostunut mistään arkisista asioista, eikä kiinnosta vähemmän arkinenkaan (matkustelu, konsertit, teatterit, tapahtumat, juhlat, extreme-lajit...).
AP
No, kerro jo mitä ne sun unelmat on?!
Ihan vain se, että saa herätä joka aamu suht terveenä. Ja mennä illalla nukkumaan mukavaan sänkyyn jonkin katuojan sijaan, ja saa nukkua rauhassa tarvitsematta pelätä esim. sotaa tai väkivaltaista puolisoa. Että on tämä elämä, josta saa nauttia parhaaksi katsomallaan tavalla. Kaiken maailman pienet ja suuret asiat. En tiedä miten sen paremmin selittäisin. Olen vain onnellinen, että saan elää ja asiani ovat enimmäkseen kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita vapaaetoistyö lasten kanssa. Itse aikanaan samassa tilanteessa kävin pitämässä ATK-kursseja (silloin olivat tämän nimisiä 😂) ala-asteen kouluissa.
Mä olen myös 25v ja aivan samoja ajatuksia löytyy täältäkin. Mä kyllä sinänsä tiedän mitä kaipaisin elämääni ja se on ensiksikin unelmoimani ammatin opiskelu ja sitä myötä sellanen tietynlainen varmuus elämässä. Olen vasta muutama vuosi sitten keksinyt mitä haluaisin opiskella ja valitettavasti kyseiselle alalle on aika vaikea päästä. Muutaman kerran olen yrittänyt, toivon mukaan ensi keväänä vihdoin tärppäisi. Olen tällä hetkellä kivassa työpaikassa. Työaika on toimistotyöaika ja aina arki-illat ja erityisesti viikonloput tuntuu tosi mitäänsanomattomilta. Olen ollut jo pitkään sinkku ja ehdottomasti kaipaisinkin vakavaa parisuhdetta jo... Tiedän, että ei opiskelupaikka tai parisuhde muuta elämää täysin parempaan mut kyllä niillä olisi mun elämänlaadun kannalta iso merkitys. Mulla ei hirveästi ole ystäviäkään, ainakaan sellasia todella hyviä ja heistäkin kaikki seurustelevat, joten aika vähän enää vapaa-ajalla heitä tulee nähtyä. No, pitää vaan yrittää iloita pienistäkin asioista ja tehdä asioita mistä tulee hyvä mieli :) Sitähän se elämä ja onnellisuus pidemmän päälle on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on omasta asenteesta kiinni. Mitä tekisit jos voisit. Tee se.
Unelmani ovat sellaisia, ettei minun todellakaan ole niitä mahdollista toteuttaa, niihin vaadittaisiin suurin piirtein fiktiivinen maailma. En ole keksinyt realistisempia unelmia, ja sehän tässä tympii. Tuntuu että oikea elämä on vain niin tuhottoman tylsää, ihmiset ovat tylsiä (en väitä olevani sen parempi), en vain yksinkertaisesti jaksa olla kiinnostunut mistään arkisista asioista, eikä kiinnosta vähemmän arkinenkaan (matkustelu, konsertit, teatterit, tapahtumat, juhlat, extreme-lajit...).
AP
No, kerro jo mitä ne sun unelmat on?!
En kerro, mutta vertautuu vaikkapa sellaiseen, että haluaisin olla kuuluisa laulaja, mutta minulla ei ole minkäänlaista sävelkorvaa, en osaa laulaa pätkän vertaa ja ääneni on kauhea ja lisäksi vaikka jokin puhevika. Yhtä epärealistisia, tavoittamattomissa.
AP
Sulle ei ole tapahtunut (vielä) mitään niin järkyttävää kriisiä että olisit oppinut pienistä, yksinkertaisista asioista nauttimisen taidon. Sellainen nousee usein ihmisillä jotka ovat olleet "hukkumaisillaan", selvittyään tavallinen elämä maistuu makealta vaikka se kliseistä onkin. Auringon nousut ja laskut ja ne kahvikupilliset. Tietyllä tavalla kyllä taidat nyt käydä kriisiä läpi. Mielekkään elämän rakentaminen ei kuitenkaan tapahdu niinkään ulkoa päin kuin sisäisen elämän kautta. Voisit aluksi alkaa lukemaan vaikkapa onnellisuus ja elämäntaito
-kirjallisuutta laidasta laitaan, näkökulmia on tähänkin useita. Nämä kirjat voisivat herättää ajatuksiasi siitä kohmeesta jossa ne nyt ovat ja turtumus muuttuu uteliaisuudeksi.
Kyllä sä ap vaan olet masentunut. Ihminen jolla on kaikki periaatteessa hyvin, ja kaikki kyllästyttää, ei ole unelmia ym. niin sellainen on 99% varmuudella masentunut, ei ihminen voi olla vaan kyllästynyt aivan kaikkeen.
Tai sitten sulla ei ole ollut tarpeeksi vastoinkäymisiä, jos ei mitään pahaa ja huonoa, ei voi nauttia hyvästä.
Minulla on niin paljon esim. terveyshuolia ja rahahuolia että normaali elämä tuntuu ihanalta, jos ei ole mitään akuuttia kriisiä menossa, jos kaikki läheiset on suht terveitä, kukaan ei ole kuollut tai kuolemaisillaan, katto on vielä pään päällä ja laskut maksettu tässä kuussa, niin kaikki on hyvin. Voin nauttia puutarhasta, työstä, puolisosta, lapsista, lemmikeistä, lukemisesta, herkuista, telkkarisarjoista, nukkumisesta, mistä vaan. Kun tietää että niitä vastoinkäymisiä tulee vääjäämättä tulevaisuudessa, pahojakin kun läheisiä kuolee, ymmärtää että tästä hetkestä pitää nauttia, koska tahansa tätä hetkeä muistelee kaiholla, että silloin vielä oli kaikki hyvin.
Lapset ja heidän kanssaan aikaa viettäminen, hyvät yöunet (silloin kun ne onnistuu saamaan), luonnossa liikkuminen, hyvä ruoka
Suosittelen vapaaehtoistyötä kehitysvammaisten, vammaisten tai vaikka vanhustenkin parissa. Alkaa tuntua oma elämä aika etuoikeudetulta sen jälkeen.