Stardrop

Toivoisin kovasti, että kyse olisi ikäkauteen kuuluvasta kriisistä. Minä vain muistan olleeni aina sellainen, joka ei innostunut suuremmin mistään (esim. en koskaan ole fanittanut mitään, en saa musiikista suuria elämyksiä, leffat eivät ole elämää suurempia), lukioonkin menin vain siksi, kun en tiennyt, mitä tekisin elämällä. Hyvä koulumenestys sai ihmiset ympärillä olettamaan, että minun kuuluisi kouluttautua tai että haluan kouluttautua pitkälle, niinpä päädyin yliopistoon.

Jotenkin tuntuu, että ei tämä kanna. Ei minulla ole motivaatiota valmistua tai etsiä töitä, samaa merkityksetöntä tylsyyttä se tarjoaisi. En saa kiksejä oikein mistään, paitsi tosiaan perheen kanssa olemisesta. Mindfulness toimii erilaisille ihmisille kuin minä, itse jaksan kokeilla, ja siihen se sitten jää. Olen kyllä hankala ihminen ja tulin vielä jonkun toisen ketjuun avautumaan. Hitsi, kun tietäisi, miten oppia innostumaan. Vai onkohan se opittavissa?

Ensimmäinen viestini av-palstalle ja ihan vain siksi, että monelta osin jaan ap:n tuntemukset. Opiskelen itselleni turhaa alaa, mutta sama se on, kun mitään muukaan ei kiinnosta. En ole löytänyt harrastusta, joka sytyttäisi tai jota jaksaisin harrastaa pitkäjänteisesti. Moni asia on hetkittäin ihan ok, mutta suuria tunteita tai elämän tarkoitusta en ole niistä löytänyt.

Ihan tyhjäksi en elämääni nykyisin onneksi enää koe. Aviomieheni kanssa olen kokenut onnellisimpia hetkiä, minut läpikotaisin tuntevan henkilön hyväksyntä on osa sitä tunnetta, isompi osa on läheisyys sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa enemmän kuin elämää. Ja pakko sanoa, että toinen onnellisuuden lähde löytyy myös perheestä. Isoin muutos elämässäni nimittäin on, että tällä hetkellä koen joka aamu onnellisuuden pirskahduksen, kun lapseni hymyilee minulle herätessään.

Näistä asioista huolimatta tahtoisin kovasti muuttua sellaiseksi, joka osaisi innostua asioista, saada ne tuntumaan tärkeiltä. Tuohon laulaja-esimerkkiin pystyn samastumaan lähes täydellisesti, joten omassa ajattelussani täytyy olla jotain pielessä. Enkä ole kovin sosiaalinen, niin en nauti tapahtumista, enkä mielelläni osallistu uusia taitoja opettaville kursseille tms., vaan yritän opetella asiat netistä tai kirjoista. Turhan usein jumitun samoihin uriin, enkä tee mitään erikoista, vaan selaan nettiä tai katson telkkaria - kun mikään ei vaan kiinnosta.

Muille samassa tilanteessa oleville voin sanoa vain hetkellisesti auttavan neuvon: pidä itsesi kiireisenä eli tee koko ajan jotain. Vähemmän aikaa miettiä kaiken merkityksettömyyttä.

Nyt jotenkin alkaa jo jännittää toi neuvola ja sitten myöhemmin ultra. Että onkohan siellä mahassa nyt asukkia varmasti ja onhan kaikki kunnossa. Kun nyt on huono olo oikeastaan lakannu, syödä tosin pitää jatkuvasti sitten. Muitakaan oireita ei juuri ole, mitä nyt väsyttää ja vatsa on turvonnut. Mutta ei kai pitäisi stressata, tai näin voi itselle sanoa, mutta auttaako se sanominen sitten. Minä kun luulin olevani hirveän järkevä ja rauhallinen ihminen. :'D

Mutta neuvola on jo ensi viikolla, sitten varmaan viisampana taas. Vitsi mä toivon, että kaikki menee hyvin. Ollaan miehen kanssa haluttu lasta jo pitemmän aikaa, pitkään punnittiin, että mites tää elämäntilanne (siis opiskellaan), mutta kun kaikki muut asiat on kohdillaan tai paremminkin, niin päätettiin, että vauva saa tulla, jos on tullakseen. Ja kun nyt raskaana ollaan, niin tuntuu ihan oikealta päätökseltä. :)

Tervetuloa ja onnea kaikille uusille! :)

Tänään rv 6+5, olo on pitkästä aikaa melko hyvä (pitäiskö huolestua). Mulla on neuvola-aika tämän kuun lopussa, kun tänään vihdoin sain soitettua (hoitajankin mielestä oli vissiin korkea aika :D). Rv 12 ultrankin varasi mulle samalla, se sitten lokakuun loppupuolella.

Mulla on vissiin rauta-arvot ollut vähän matalalla, mistä tää jatkuva väsymys voi johtua. On kyllä odotusajan vitamiinit kaapissa, mutta kun ne unohtuu sinne turhan usein... Mutta muuten olo on satunnaista ällötystä lukuun ottamatta yllättävän hyvä, pari aiempaa päivää on olleet aika kaameita. Lämmintä ruokaakin yritän saada alas kerran päivässä, muuten hedelmiä, leipää ja vihanneksia lähinnä.

Ehkä kohta alkaa tuntua todellisemmalta, vielä vähän uskomattomalta tuntuu. :D 

Täälläkin yksi odottaja, vähän yllättynyt sellainen - ja myös uusi käyttäjä sivuilla. Laskujen mukaan viikkoja 6+3 (tosin tämä vähän epäselvää, kun kierrot heittelevät) Vieläkin vaikea uskoa, vaikka tein viime viikon lopulla ekan testin ja tänään vielä varmuudeksi tokan ja molemmissa selvä plussa. Vaikka kyseessä tietoinen ja tarkkaan harkittu päätös miehen kanssa, niin en usko kummankaan vielä sisäistäneen asiaa. Tänään soitto neuvolaan, niin ehkä sitten todellistuu. Iik.

Niin ja kun tärppäsi vielä näin melkeen heti, niin ehkä siksikin jotenkin hassu olo. Mutta pakkohan se oli testi tehdä, kun alkoi tulla oireita. Kiva päästä keskustelemaan, oon ensiodottaja ja pidetään näin alkuun tää raskaus salassa lähipiiriltä, niin voi täällä sitten purkaa omaa oloaan ja kysellä tyhmiä. :D