Tekis mieli vaan vetää kunnon kännit ja lähteä pakoon tätä lapsiperhearkea sekä miestä

Vierailija kirjoitti:

Mitä noiden kännien jälkeen? Elätte onnnellisina elämänne loppuun asti?

Olennainen kysymys.

Näin isänä täytyy sanoa, että miehet voisivat ottaa paljon enemmän vastuuta, mutta vieraantuvat helposti lapsestaan välittömästi tämän syntymän jälkeen. Äidit ovat niin vahvassa roolissa.

Välillä mietin, että pitääkö asiat mennä kunnolla perseelleen, ennen kuin aletaan sitä vastuuta kantamaan, vai aletaanko sittenkään.

Oma lapsemme on hoidettu syntymästään asti puoliksi, koska vaati hoitoa vuorokauden ympäri. Lasta hoidettiin vuorotellen kellon hälyyttäessä kolmen tunnin välein, yötä päivää. Se, että osaako tai jaksaako ei ollut vaihtoehto.

Antakaa äidit isien myös osallistua ja järjestäkää itsellenne muutakin tekemistä. Helppoa ei arki lasten kanssa ole, mutta kyllä se hieman helpottaa kun kuormaa jakaa.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

Miksi hyökkäät sitä osapuolta vastaan, joka on hoitanut vanhemman velvollisuudet myös toisen vanhemman edestä? Kai sitä vastuuta lapsista saa jakaa myös ajallisesti jaksottamalla (vanhemmat vastuussa vuorotellen), nyt on ilmiselvästi miehen vuoro kantaa päävastuu.

Aloittaja ei ilmaissut suunnittelevansa vanhemman vastuiden jaksottamista vaan itsensä juomista humalaan ja lastensa jättämistä kelvottoman kasvattajan hoteisiin. Ymmärrän, että haluat pitää huonosti kohdellun naisen puolta tässä tilanteessa, mutta yhden vanhemman laiminlyönnit eivät oikeuta toisen vanhmman laiminlyöntejä.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan minun exältä :/

Mutta lisätään pakettiin se norsunvittu jos kerrankin yritätä saada itsellesi omaa-aikaa sen sijaan, että ukko lähtisi ryypylle. Ja toki se, että naama näkyi kotona vähemmän mitä kaikkialla muualla.

Isyyslomansakkin käytti mukavasti omia asioita tehdessään.

Lähde hyvä ap vittuun koko suhteesta! Miksi pilaisit oman elämän jonkun toisen takia?! :(

Ok, tämä näyttääkin olevan katkeroituneiden, epäonnistuneiden ja itsekkäiden lyylien kokoontumispaikka: eihän epäkypsien ihmisten pitäisi muutenkaan koskaan perustaa perhettä. Edellä siitä lienee esimerkkejä ihan riittävästi!

Tämä katkeroitunut, epäonnistunut ja itsekäs lyyli sattui vaan olemaan niin vitun tyhmä, että meni "rakastumaan" narsistiin. Olen kyllä heikko luonne ja mikäli joku on niin kiero, että osaa vetää oikeista naruista niin olen vietävänä.

Sinä et ollut näkemässä sitä kaikkea mitä meidän suhteessa oli piilotettujen seinien sisällä, sinä et ollut näkemässä sitä miten ex käytti heikkouksiani hyväksi kierolla tavalla, sinä et ollut näkemässä sitä miten hajosin pala palalta ja näkemässä sitä kuinka alkaessani kasvattamaan itselleni selkärankaa ja pistäessä vastaan ex kävi fyysisesti kimppuuni, joten sinulla ei myöskään ole varaa tulla sanomaan minua epäkypsäksi.

Jos olet kypsä ja fiksu aikuinen annat myös mielessäsi sijaa sille, että ehkä näissä tapauksissa se vika ei olekkaan naisessa vaan tosissaan siinä miehessä.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä ei ole mikään paha ihmishirviömies, vaan jotenkin vaan vähän liian herkkähermoinen lapsiperhe-elämään. Vaan mistäpä senkään saattoi seurusteluaikana tietää, kun ongelmat tuli esiin vasta kun ensimmäinen lapsi oli siinä.

Miehen olisi pitänyt tietää tuo asia itsestään. Välillä on vaikea käsittää, miten huonolla itsetuntemuksella jotkut operoivat.

Vierailija kirjoitti:

Näin isänä täytyy sanoa, että miehet voisivat ottaa paljon enemmän vastuuta, mutta vieraantuvat helposti lapsestaan välittömästi tämän syntymän jälkeen. Äidit ovat niin vahvassa roolissa.

Välillä mietin, että pitääkö asiat mennä kunnolla perseelleen, ennen kuin aletaan sitä vastuuta kantamaan, vai aletaanko sittenkään.

Oma lapsemme on hoidettu syntymästään asti puoliksi, koska vaati hoitoa vuorokauden ympäri. Lasta hoidettiin vuorotellen kellon hälyyttäessä kolmen tunnin välein, yötä päivää. Se, että osaako tai jaksaako ei ollut vaihtoehto.

Antakaa äidit isien myös osallistua ja järjestäkää itsellenne muutakin tekemistä. Helppoa ei arki lasten kanssa ole, mutta kyllä se hieman helpottaa kun kuormaa jakaa.

Kuulostaa ihanalta!

Minya vain aina ihmetyttää se, kun sanotaan, ettei äidit antaisi isien osallistua. Mielestäni täysin pötyä!! Vauva aikana olin jo paljon yksin vauvan kanssa kotona, kun miehellä oli pitkiä työreissuja. Kun hän sitten tuli kotiin, odotin jo aika kärsimättömänä aina hetkeä, että saan vauvan lykättyä miehen syliin ja pääsen itse edes hetkeksi irti kaikesta. Meillä ei ainakaan kyse ole koskaan ollut siitä etten antaisi miehen osallistua. Hänt vain on enempi kotona ollessa kiinnostanut tv:n urheilut, työasiat, tietokoneella istuminen jne jne. Aina ei vain jaksaisi olla kysymässä ja pyytämässä, että hei haloo meillä on nämä lapset tässä ja kohta pitäisi syödä tai nyt on nukkumaanmenoaika jne. Kun hän ei nimittäin tosiaankaan itse huomaa. Itsekin kovasti tykkäisin unohtua tv:n ääreen, mutta kun... mitään ei sitten kotona tapahdu ja lapsilla on pian nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan minun exältä :/

Mutta lisätään pakettiin se norsunvittu jos kerrankin yritätä saada itsellesi omaa-aikaa sen sijaan, että ukko lähtisi ryypylle. Ja toki se, että naama näkyi kotona vähemmän mitä kaikkialla muualla.

Isyyslomansakkin käytti mukavasti omia asioita tehdessään.

Lähde hyvä ap vittuun koko suhteesta! Miksi pilaisit oman elämän jonkun toisen takia?! :(

Ok, tämä näyttääkin olevan katkeroituneiden, epäonnistuneiden ja itsekkäiden lyylien kokoontumispaikka: eihän epäkypsien ihmisten pitäisi muutenkaan koskaan perustaa perhettä. Edellä siitä lienee esimerkkejä ihan riittävästi!

Tämä katkeroitunut, epäonnistunut ja itsekäs lyyli sattui vaan olemaan niin vitun tyhmä, että meni "rakastumaan" narsistiin. Olen kyllä heikko luonne ja mikäli joku on niin kiero, että osaa vetää oikeista naruista niin olen vietävänä.

Sinä et ollut näkemässä sitä kaikkea mitä meidän suhteessa oli piilotettujen seinien sisällä, sinä et ollut näkemässä sitä miten ex käytti heikkouksiani hyväksi kierolla tavalla, sinä et ollut näkemässä sitä miten hajosin pala palalta ja näkemässä sitä kuinka alkaessani kasvattamaan itselleni selkärankaa ja pistäessä vastaan ex kävi fyysisesti kimppuuni, joten sinulla ei myöskään ole varaa tulla sanomaan minua epäkypsäksi.

Jos olet kypsä ja fiksu aikuinen annat myös mielessäsi sijaa sille, että ehkä näissä tapauksissa se vika ei olekkaan naisessa vaan tosissaan siinä miehessä.

Toki jokunen poikkeus aina vahvistaa säännön!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No salaa siksi, koska sanat eivät näytä tehoavan. Olen sanonut niin monta kertaa, että olen väsynyt. Tiuskin vain lapsille ja huudan. Kipeänäkin pitäisi jaksaa hoitaa lapset ja koti. Saan mieheltä vain osakseni vittuilua. Ehkä mies heräisi tajuamaan tilanteen, että minäkin tarvitsen oikeasti omaa aikaa ja unta.

ap

Joo tiedän tunteen. Mies ei vain pysty ymmärtämään. Miksi meidän naisten pitä aina olla niin vahvoja. En halua, että kukaan joutuisi huolehtimaan minusta, minä kyllä huolehdin itsestäni ja lapsista. Mutta edes joskus edes sana tai ele, että edes ymmärtää, niin sekin auttaisi. Sitten kun sillä itsellänsä on joku pikku flunssa, niin on ihan avuton ja kipeä.

Tämä! Mies on niin kipeä, kun sairastaa. Makoilee vain ja jättää kaikki tekemättä. Odottaa sympatiaa ja passaamista. Kun minä sairastan, niin näen ikkunasta vain auton takavalot, kun viipottaa menemään. Lapset tietysti jättää kotiin minulle hoidettavaksi. Niin epäreilu yhtälö kaiken kaikkiaan :(

ap

Kaikessa veemäisyydessään IHANA huomata,että on kohtalotovereita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Mitä tämä idylli ydinperheestä antaa lapsille? Onko liiton kasassa pysyminen sinulle jokin oman egon jatke, jonka avulla sitten voit päteä kuinka pidit liiton kasassa uhraamalla itsesi sen eteen? Oletko miettynyt millainen esimerkki olet lapsillesi. Millainen miehen malli isä on esim. pojalle tai millainen malli sinä olet tyttärelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Säälittää teidän lapset :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Jos lapset voi arjessa huonosti niin näin ei todellakaan ole paras.

Ajattele pelkkiä lapsia, millaisen elämän haluat heille tarjota? Kodin jossa asiat on huonosti, kodin jossa äiti voi huonosti? Sitä parhaillaan tarjoat, paskaa elin ympäristöä.

En halua sinua loukata, mutta sokeakin sen näkee että ajattelet nyt liian itsekkäästi tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Mitä tämä idylli ydinperheestä antaa lapsille? Onko liiton kasassa pysyminen sinulle jokin oman egon jatke, jonka avulla sitten voit päteä kuinka pidit liiton kasassa uhraamalla itsesi sen eteen? Oletko miettynyt millainen esimerkki olet lapsillesi. Millainen miehen malli isä on esim. pojalle tai millainen malli sinä olet tyttärelle?

Arvaa vain, kuinka monet, sadat kerrat käynyt näitä ajatuksia läpi. Arvaa vain kuinka vastuussa koen olevani. Ja kuinka monta kertaa yrittänyt avata keskustelua miehen kanssa. Mutta olen kuitenkin henkisesti vahva ihminen ja pystyn pitämään ristiriidat pois lasten silmistä. Tiedän kyllä, että lapset aistii ja kokee asioita, mutta kuitenkin. Mielestäni arkemme on riittävän hyvää. Koti on lapsille hyvä. Lapset voivat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Jos lapset voi arjessa huonosti niin näin ei todellakaan ole paras.

Ajattele pelkkiä lapsia, millaisen elämän haluat heille tarjota? Kodin jossa asiat on huonosti, kodin jossa äiti voi huonosti? Sitä parhaillaan tarjoat, paskaa elin ympäristöä.

En halua sinua loukata, mutta sokeakin sen näkee että ajattelet nyt liian itsekkäästi tilannetta.

Tässä on nyt kuitenkin jonkinmoinen tasapaino elämässä, vaikkakin minulle raskas sellainen. Mutta jos eroaisimme, en edes uskalla ajatella. Se olisi valtava mullistus lapsille, miehelle ja minulle. Joutuisin vaihtaa työpaikkaa, kotia. Mies varmasti musertuisi. Itsekin musertuisin kuitenkin. Miehen suku kääntäisi selkänsä ja vihaisi minua. Apua en saisi lasten hoitoon. Kuitenkin, mielestäni nyt on elämässä lapsille riittävän hyvä arki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Mitä tämä idylli ydinperheestä antaa lapsille? Onko liiton kasassa pysyminen sinulle jokin oman egon jatke, jonka avulla sitten voit päteä kuinka pidit liiton kasassa uhraamalla itsesi sen eteen? Oletko miettynyt millainen esimerkki olet lapsillesi. Millainen miehen malli isä on esim. pojalle tai millainen malli sinä olet tyttärelle?

Arvaa vain, kuinka monet, sadat kerrat käynyt näitä ajatuksia läpi. Arvaa vain kuinka vastuussa koen olevani. Ja kuinka monta kertaa yrittänyt avata keskustelua miehen kanssa. Mutta olen kuitenkin henkisesti vahva ihminen ja pystyn pitämään ristiriidat pois lasten silmistä. Tiedän kyllä, että lapset aistii ja kokee asioita, mutta kuitenkin. Mielestäni arkemme on riittävän hyvää. Koti on lapsille hyvä. Lapset voivat hyvin.

Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Se on ihan sama mitä sinä yrität itsellesi vakuuttaa. Annat edelleen lapsille esimerkin, että mies voi ulkoistaan itsensä perheestä naisen tehdessä kaiken. Haluatko periyttää saman rooliin tyttärellesi tai antaa pojalle kuvan, että hän voi miehenä tehdä ihan mitä sattuu huvittamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Jos lapset voi arjessa huonosti niin näin ei todellakaan ole paras.

Ajattele pelkkiä lapsia, millaisen elämän haluat heille tarjota? Kodin jossa asiat on huonosti, kodin jossa äiti voi huonosti? Sitä parhaillaan tarjoat, paskaa elin ympäristöä.

En halua sinua loukata, mutta sokeakin sen näkee että ajattelet nyt liian itsekkäästi tilannetta.

Tässä on nyt kuitenkin jonkinmoinen tasapaino elämässä, vaikkakin minulle raskas sellainen. Mutta jos eroaisimme, en edes uskalla ajatella. Se olisi valtava mullistus lapsille, miehelle ja minulle. Joutuisin vaihtaa työpaikkaa, kotia. Mies varmasti musertuisi. Itsekin musertuisin kuitenkin. Miehen suku kääntäisi selkänsä ja vihaisi minua. Apua en saisi lasten hoitoon. Kuitenkin, mielestäni nyt on elämässä lapsille riittävän hyvä arki.

Oletpa kylmä ihminen.

Rakkaudeton parisuhde ei välttämättä näyttäydy hyvänä lasten silmissä. Ei pidä unohtaa, että lapset ammentavat vanhemmiltaan mallin omiin, tuleviin parisuhteisiinsa. Haluavatko ihan oikeasti antaa arvottoman parisuhdemallin lahjaksi lapsillesi? Lapset kuulevat ja näkevät enemmän kuin vanhemmat uskovat.

Minä taas haaveilen perhe-arjesta. Olen ihan normaali ja kaunis nainen, mutta ei helvetti mies voi sitoutua ja perustaa perhettä. Lasten saaminen on maailman tavallisin asia ja se on meikäläisen kohdalla näemmä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tai vaikka naimisiin meno. Kaipaan aivan tavallista elämää ja arkea. Olen juoksut juossut ja maailmat kiertänyt. Mua sattuu sydämeen, kun ihmiset valittaa ruuhkavuosiaan tai tasaista arkeaan tai tylsää liittoaan. Mä haluaisin just elämääni sitä: tasaisuutta ja turvaa ja ennalta arvattavaa. Oon kuoleman väsyny elään veitseterällä. Olisin täysin valmis huoltamaan ja pyörittämään perhearkea. Ole onnellinen, että sinulla on lapsia <3