Tekis mieli vaan vetää kunnon kännit ja lähteä pakoon tätä lapsiperhearkea sekä miestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

Näitä minäkin mietin aikoinani ja ratkaisin ongelman eroamalla. Nyt olen niin onnellinen ja helpottunut. Koko paskamainen arki on mennyttä. Kokoaikainen ja jokapäiväinen vitutus on poissa. Meillä mies ja arki oli hyvin toisenlaista aluksi. Lapsien myötä kaikki muuttui. En tiedä mitä tapahtui ja miksi, mutta jotenkin vaaka tehtävien suhteen painui niin, että minusta tuntui siltä, että koko raskaan kivireen vetäminen oli vain minun vastuulla.

Vuosia yritin vaikka mitä. Sanoa, pyytää, neuvotella, toivoa, raahata perheneuvolaan, tehdä siivouslakkoja, mutta mikään ei auttanut kuin hetkeksi ja lopulta vain nalkutin ja olin vihainen. Sitten en enää jaksanut mitään. Kamelin selkä katkesi. Ymmärsin, että joko minä muutun joksikin mitä en halua (kotihirviöksi) tai sitten eroan. Ja niin minä pakkasin tavarat ja lähdin. Lapset asuu puolet ajasta minun luona ja puolet ajasta isällään.

Ja voi ah, tätä autuutta. Tämä hiljaisuus ja sielun tyyneys on jotain aivan täydellistä. Ainoa mitä kadun on se, etten tehnyt tätä aiemmin. Kituutin "lasten takia". Todellisuudessa helvettiä se oli kaikille.

Ei oikeastaan muuta lisättävää kuin, että entisen miehen isyys parani eron myötä.. Hän on enemmän läsnä ja osallistuu lasten arkeen. Taisi olla vähän pakko ottaa sitä vastuuta, kun en paikannut tarvittaessa. Aluksi mentiin joka toisella viikonlopulla ja parilla arkitapaamisella, mutta nyt on vuoroasuminen vakiintunut käytäntö. 

Täällä samanmoiset kokemukset! Ennen lapsia mies oli siisti, kohtelias, huomaavainen.. Sitten, jotaki vaan muuttu. Mutta siitäpä sen enempää, mutta näin muutama kk eron jälkeen hän on ollut enemmän läsnä pojilleen mitä on ollut heidän koko elämänsä aikana. Minä aika harvoin vapaa-aikaa saan vieläkään, mutta tietääpähän tehneensä oikean ratkaisun kun ex ja esikko painuvat yhdessä pihalle ilman erillistä patistusta!

Vastapainoksi, esikoinen oli n. 2,5v erotessamme ja isänsä oli käyttänyt ulkona hänet 6 krt koko 2,5v aikana kun käskin. Kyllä, laskin.

Sittenku sais vielä ympäripuhuttua ottaan joskus maailmassa molemmat yhdeksi yöksi niin vähän nukkusin! Makaisin tunnin suihkussa, söisin sohvalla löhövaatteissa roskaruokaa ja ruokajuomaksi olutta. Joku paska leffa, puhelin kiinni eikä mitään sosiaalista kontaktia jos ei huvita :D

Mistä te löydätte näitä tyyppejä? :DDDDDD

T. ikisinkkumies

Mikset lähde?

Ihan sovitusti?

Mä ja mun kaveritkin käydään välillä usean päivän (ryyppy)reissuilla, vaikka ollaan perheellisiä.

Tekee hyvää välillä.