Tekis mieli vaan vetää kunnon kännit ja lähteä pakoon tätä lapsiperhearkea sekä miestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Jos lapset voi arjessa huonosti niin näin ei todellakaan ole paras.

Ajattele pelkkiä lapsia, millaisen elämän haluat heille tarjota? Kodin jossa asiat on huonosti, kodin jossa äiti voi huonosti? Sitä parhaillaan tarjoat, paskaa elin ympäristöä.

En halua sinua loukata, mutta sokeakin sen näkee että ajattelet nyt liian itsekkäästi tilannetta.

Tässä on nyt kuitenkin jonkinmoinen tasapaino elämässä, vaikkakin minulle raskas sellainen. Mutta jos eroaisimme, en edes uskalla ajatella. Se olisi valtava mullistus lapsille, miehelle ja minulle. Joutuisin vaihtaa työpaikkaa, kotia. Mies varmasti musertuisi. Itsekin musertuisin kuitenkin. Miehen suku kääntäisi selkänsä ja vihaisi minua. Apua en saisi lasten hoitoon. Kuitenkin, mielestäni nyt on elämässä lapsille riittävän hyvä arki.

Oletpa kylmä ihminen.

Rakkaudeton parisuhde ei välttämättä näyttäydy hyvänä lasten silmissä. Ei pidä unohtaa, että lapset ammentavat vanhemmiltaan mallin omiin, tuleviin parisuhteisiinsa. Haluavatko ihan oikeasti antaa arvottoman parisuhdemallin lahjaksi lapsillesi? Lapset kuulevat ja näkevät enemmän kuin vanhemmat uskovat.

Kyllä minä sen tiedän. Mutta parempi kuitenkin näin. Olen tätä asiaa niin paljon käännellyt ja ajatellut. Ei kukaan ulkopuolinen tunne meidän perheen asioita niin hyvin, että voisi sanoa mikä on paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Jos lapset voi arjessa huonosti niin näin ei todellakaan ole paras.

Ajattele pelkkiä lapsia, millaisen elämän haluat heille tarjota? Kodin jossa asiat on huonosti, kodin jossa äiti voi huonosti? Sitä parhaillaan tarjoat, paskaa elin ympäristöä.

En halua sinua loukata, mutta sokeakin sen näkee että ajattelet nyt liian itsekkäästi tilannetta.

Tässä on nyt kuitenkin jonkinmoinen tasapaino elämässä, vaikkakin minulle raskas sellainen. Mutta jos eroaisimme, en edes uskalla ajatella. Se olisi valtava mullistus lapsille, miehelle ja minulle. Joutuisin vaihtaa työpaikkaa, kotia. Mies varmasti musertuisi. Itsekin musertuisin kuitenkin. Miehen suku kääntäisi selkänsä ja vihaisi minua. Apua en saisi lasten hoitoon. Kuitenkin, mielestäni nyt on elämässä lapsille riittävän hyvä arki.

Oletpa kylmä ihminen.

Rakkaudeton parisuhde ei välttämättä näyttäydy hyvänä lasten silmissä. Ei pidä unohtaa, että lapset ammentavat vanhemmiltaan mallin omiin, tuleviin parisuhteisiinsa. Haluavatko ihan oikeasti antaa arvottoman parisuhdemallin lahjaksi lapsillesi? Lapset kuulevat ja näkevät enemmän kuin vanhemmat uskovat.

Kyllä minä sen tiedän. Mutta parempi kuitenkin näin. Olen tätä asiaa niin paljon käännellyt ja ajatellut. Ei kukaan ulkopuolinen tunne meidän perheen asioita niin hyvin, että voisi sanoa mikä on paras ratkaisu.

Mitali tulee postissa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi vain pakata laukku valmiiksi ja viedä se jonnekki säilöön odottamaan. Sitten illan hiljaisina tunteina lähteä "lenkille" ja jäädä sitten sille reissulle pidemmäksi aikaa.

Miksi tuo pitäisi tehdä noin "salassa" ja epämääräisesti? Minua ei haittaisi lainkaan vaikka vaimo lähtisi ainakin joksikin aikaa pois, mutta työkuvioiden uudelleen järjestelyn vuoksi olisi hyvä saada tieto riittävän ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas haaveilen perhe-arjesta. Olen ihan normaali ja kaunis nainen, mutta ei helvetti mies voi sitoutua ja perustaa perhettä. Lasten saaminen on maailman tavallisin asia ja se on meikäläisen kohdalla näemmä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tai vaikka naimisiin meno. Kaipaan aivan tavallista elämää ja arkea. Olen juoksut juossut ja maailmat kiertänyt. Mua sattuu sydämeen, kun ihmiset valittaa ruuhkavuosiaan tai tasaista arkeaan tai tylsää liittoaan. Mä haluaisin just elämääni sitä: tasaisuutta ja turvaa ja ennalta arvattavaa. Oon kuoleman väsyny elään veitseterällä. Olisin täysin valmis huoltamaan ja pyörittämään perhearkea. Ole onnellinen, että sinulla on lapsia <3

Jos haluat tasaisuutta, turvaa ja ennalta arvattavaa, lasten hankkiminen on viimeinen asia, mitä sinun kannattaa tehdä. Reppureissu kaukomailla ilman ennakkosuunnitelmia on helposto hallittavissa verrattuna Ruotsinristeilyyn lasten kanssa. Elämä on yllätyksellistä lasten kanssa, vaikka kuinka ennakoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Mitä tämä idylli ydinperheestä antaa lapsille? Onko liiton kasassa pysyminen sinulle jokin oman egon jatke, jonka avulla sitten voit päteä kuinka pidit liiton kasassa uhraamalla itsesi sen eteen? Oletko miettynyt millainen esimerkki olet lapsillesi. Millainen miehen malli isä on esim. pojalle tai millainen malli sinä olet tyttärelle?

Arvaa vain, kuinka monet, sadat kerrat käynyt näitä ajatuksia läpi. Arvaa vain kuinka vastuussa koen olevani. Ja kuinka monta kertaa yrittänyt avata keskustelua miehen kanssa. Mutta olen kuitenkin henkisesti vahva ihminen ja pystyn pitämään ristiriidat pois lasten silmistä. Tiedän kyllä, että lapset aistii ja kokee asioita, mutta kuitenkin. Mielestäni arkemme on riittävän hyvää. Koti on lapsille hyvä. Lapset voivat hyvin.

Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Se on ihan sama mitä sinä yrität itsellesi vakuuttaa. Annat edelleen lapsille esimerkin, että mies voi ulkoistaan itsensä perheestä naisen tehdessä kaiken. Haluatko periyttää saman rooliin tyttärellesi tai antaa pojalle kuvan, että hän voi miehenä tehdä ihan mitä sattuu huvittamaan? 

No. Tällainen heidän isänsä nyt on. Ihan hyvä se on ihmisenä, ei ilkeä tai väkivaltainen. Ja tällainen äitinsä. Toivottavasti jotakin hyvääkin siirtyy lapsille meistä, kuten varmaan ahkeruus. Ainakin näkevät kuinka paljon isä tekee töitä. Minulla on hyvä yhteys lapsiin ja puhumme paljon asioista. Onneksi lapset ovat fiksuja ja varmaan aikuisena fiksumpia kuin vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Haasta vaan niin voin juristina kysyä, onko hänelle annettu mahdollisuutta vai oletko vaan ominut tuon kaiken automaattisesti itsellesi? Koska kyllä minä osaan puhua asiat niin, että ne kääntyy sinua vastaan. Sinä olet aikuisena tehnyt omat valinnat, arviot ja päätökset omassa elämässäsi. Olet ihan toimiva subjekti, etkä mikään viaton uhri.

Tämä rasittaa täällä palstalla eniten: naiset ovat valittavia objekteja: minksi mulle sattuu, miksi kukaan ei... Sen sijaan, että ottaisi vastuun itsestään ja elämästään. NIitä lapsia on useita, vaikka on huomattu jo ensimmäisen jälkeen kuinka roolit kääntyvät kun äityli kotona viettää aikaa - ja haluaa olla ne maksimit jokaisen lapsen jälkeen. Ja sen rahan kotiin silloin tuo kuka? Olisko tuokin enemmän omia valintoja. Halutaan paljon lapsia, halutaan olla kotona ja sitten itketään kun ei jaksetakaan sitä kuviota joka itse on rakennettu. Eikä osata edes itse muokata omaa elämää mukavammaksi. Ja se ainut ajatus paremmasta on lähteä ja juoda pää täyteen. Mitä meidän pitäisi tällaisesta äidistä ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Jos lapset voi arjessa huonosti niin näin ei todellakaan ole paras.

Ajattele pelkkiä lapsia, millaisen elämän haluat heille tarjota? Kodin jossa asiat on huonosti, kodin jossa äiti voi huonosti? Sitä parhaillaan tarjoat, paskaa elin ympäristöä.

En halua sinua loukata, mutta sokeakin sen näkee että ajattelet nyt liian itsekkäästi tilannetta.

Tässä on nyt kuitenkin jonkinmoinen tasapaino elämässä, vaikkakin minulle raskas sellainen. Mutta jos eroaisimme, en edes uskalla ajatella. Se olisi valtava mullistus lapsille, miehelle ja minulle. Joutuisin vaihtaa työpaikkaa, kotia. Mies varmasti musertuisi. Itsekin musertuisin kuitenkin. Miehen suku kääntäisi selkänsä ja vihaisi minua. Apua en saisi lasten hoitoon. Kuitenkin, mielestäni nyt on elämässä lapsille riittävän hyvä arki.

Oletpa kylmä ihminen.

Rakkaudeton parisuhde ei välttämättä näyttäydy hyvänä lasten silmissä. Ei pidä unohtaa, että lapset ammentavat vanhemmiltaan mallin omiin, tuleviin parisuhteisiinsa. Haluavatko ihan oikeasti antaa arvottoman parisuhdemallin lahjaksi lapsillesi? Lapset kuulevat ja näkevät enemmän kuin vanhemmat uskovat.

Kyllä minä sen tiedän. Mutta parempi kuitenkin näin. Olen tätä asiaa niin paljon käännellyt ja ajatellut. Ei kukaan ulkopuolinen tunne meidän perheen asioita niin hyvin, että voisi sanoa mikä on paras ratkaisu.

Mitali tulee postissa.

Mikä mitali?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas haaveilen perhe-arjesta. Olen ihan normaali ja kaunis nainen, mutta ei helvetti mies voi sitoutua ja perustaa perhettä. Lasten saaminen on maailman tavallisin asia ja se on meikäläisen kohdalla näemmä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tai vaikka naimisiin meno. Kaipaan aivan tavallista elämää ja arkea. Olen juoksut juossut ja maailmat kiertänyt. Mua sattuu sydämeen, kun ihmiset valittaa ruuhkavuosiaan tai tasaista arkeaan tai tylsää liittoaan. Mä haluaisin just elämääni sitä: tasaisuutta ja turvaa ja ennalta arvattavaa. Oon kuoleman väsyny elään veitseterällä. Olisin täysin valmis huoltamaan ja pyörittämään perhearkea. Ole onnellinen, että sinulla on lapsia <3

Jos haluat tasaisuutta, turvaa ja ennalta arvattavaa, lasten hankkiminen on viimeinen asia, mitä sinun kannattaa tehdä. Reppureissu kaukomailla ilman ennakkosuunnitelmia on helposto hallittavissa verrattuna Ruotsinristeilyyn lasten kanssa. Elämä on yllätyksellistä lasten kanssa, vaikka kuinka ennakoisi.

No, totta ainakin toinen puoli, mutta olen valmis siihen. Haluan lapsia, perheen ja aviomiehen. Ehkä liikaa pyydetty... 

Et voi päättää olla romahtamatta. Jossain vaiheessa voimat vain loppuu, eikä siinä sinulta kysytä enää, mitä olet päättänyt. Sinun velvollisuutesi lapsia kohtaan on pitää huoli, että jaksat. Mieti, mitäpä sitten kun heillä on kyvyttömän ja poissaolevan isän lisäksi romahtanut äiti?

Minä hoidin asian eroamalla lasten isästä. Tosin minäkin päästin itseni ensin romahduspisteeseen, koska pyhä ydinperhe. Sen jälkeen kotiolot rauhoittuivat, terveyteni ja jaksamiseni palautuivat, ja voin olla luotettava ja vakaa vanhempi lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Jos lapset voi arjessa huonosti niin näin ei todellakaan ole paras.

Ajattele pelkkiä lapsia, millaisen elämän haluat heille tarjota? Kodin jossa asiat on huonosti, kodin jossa äiti voi huonosti? Sitä parhaillaan tarjoat, paskaa elin ympäristöä.

En halua sinua loukata, mutta sokeakin sen näkee että ajattelet nyt liian itsekkäästi tilannetta.

Tässä on nyt kuitenkin jonkinmoinen tasapaino elämässä, vaikkakin minulle raskas sellainen. Mutta jos eroaisimme, en edes uskalla ajatella. Se olisi valtava mullistus lapsille, miehelle ja minulle. Joutuisin vaihtaa työpaikkaa, kotia. Mies varmasti musertuisi. Itsekin musertuisin kuitenkin. Miehen suku kääntäisi selkänsä ja vihaisi minua. Apua en saisi lasten hoitoon. Kuitenkin, mielestäni nyt on elämässä lapsille riittävän hyvä arki.

Oletpa kylmä ihminen.

Rakkaudeton parisuhde ei välttämättä näyttäydy hyvänä lasten silmissä. Ei pidä unohtaa, että lapset ammentavat vanhemmiltaan mallin omiin, tuleviin parisuhteisiinsa. Haluavatko ihan oikeasti antaa arvottoman parisuhdemallin lahjaksi lapsillesi? Lapset kuulevat ja näkevät enemmän kuin vanhemmat uskovat.

Kyllä minä sen tiedän. Mutta parempi kuitenkin näin. Olen tätä asiaa niin paljon käännellyt ja ajatellut. Ei kukaan ulkopuolinen tunne meidän perheen asioita niin hyvin, että voisi sanoa mikä on paras ratkaisu.

Mitali tulee postissa.

Mikä mitali?

Se marttyyrin mitali, kaikki-se-kestää-kaikki-se-kärsii mitali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Mitä tämä idylli ydinperheestä antaa lapsille? Onko liiton kasassa pysyminen sinulle jokin oman egon jatke, jonka avulla sitten voit päteä kuinka pidit liiton kasassa uhraamalla itsesi sen eteen? Oletko miettynyt millainen esimerkki olet lapsillesi. Millainen miehen malli isä on esim. pojalle tai millainen malli sinä olet tyttärelle?

Arvaa vain, kuinka monet, sadat kerrat käynyt näitä ajatuksia läpi. Arvaa vain kuinka vastuussa koen olevani. Ja kuinka monta kertaa yrittänyt avata keskustelua miehen kanssa. Mutta olen kuitenkin henkisesti vahva ihminen ja pystyn pitämään ristiriidat pois lasten silmistä. Tiedän kyllä, että lapset aistii ja kokee asioita, mutta kuitenkin. Mielestäni arkemme on riittävän hyvää. Koti on lapsille hyvä. Lapset voivat hyvin.

Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Se on ihan sama mitä sinä yrität itsellesi vakuuttaa. Annat edelleen lapsille esimerkin, että mies voi ulkoistaan itsensä perheestä naisen tehdessä kaiken. Haluatko periyttää saman rooliin tyttärellesi tai antaa pojalle kuvan, että hän voi miehenä tehdä ihan mitä sattuu huvittamaan? 

No. Tällainen heidän isänsä nyt on. Ihan hyvä se on ihmisenä, ei ilkeä tai väkivaltainen. Ja tällainen äitinsä. Toivottavasti jotakin hyvääkin siirtyy lapsille meistä, kuten varmaan ahkeruus. Ainakin näkevät kuinka paljon isä tekee töitä. Minulla on hyvä yhteys lapsiin ja puhumme paljon asioista. Onneksi lapset ovat fiksuja ja varmaan aikuisena fiksumpia kuin vanhempansa.

Ensin haukut täällä miehen lyttyyn, ja nyt hän yhtäkkiä onkin kunnon mies? Tajuatko, että se sinun arkikokemus teidän paskasuhteesta välittyy suoraan ja paljaana teidän lasten lapsuudeksi? Voit valehdella täällä meille ja itsellesi, mutta lapsillesi et pysty valehtelemaan.

Heille et voi näytellä onnellisia perheitä, jos asia ei niin ole, vaikka kuinka luulet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Jos lapset voi arjessa huonosti niin näin ei todellakaan ole paras.

Ajattele pelkkiä lapsia, millaisen elämän haluat heille tarjota? Kodin jossa asiat on huonosti, kodin jossa äiti voi huonosti? Sitä parhaillaan tarjoat, paskaa elin ympäristöä.

En halua sinua loukata, mutta sokeakin sen näkee että ajattelet nyt liian itsekkäästi tilannetta.

Tässä on nyt kuitenkin jonkinmoinen tasapaino elämässä, vaikkakin minulle raskas sellainen. Mutta jos eroaisimme, en edes uskalla ajatella. Se olisi valtava mullistus lapsille, miehelle ja minulle. Joutuisin vaihtaa työpaikkaa, kotia. Mies varmasti musertuisi. Itsekin musertuisin kuitenkin. Miehen suku kääntäisi selkänsä ja vihaisi minua. Apua en saisi lasten hoitoon. Kuitenkin, mielestäni nyt on elämässä lapsille riittävän hyvä arki.

Oletpa kylmä ihminen.

Rakkaudeton parisuhde ei välttämättä näyttäydy hyvänä lasten silmissä. Ei pidä unohtaa, että lapset ammentavat vanhemmiltaan mallin omiin, tuleviin parisuhteisiinsa. Haluavatko ihan oikeasti antaa arvottoman parisuhdemallin lahjaksi lapsillesi? Lapset kuulevat ja näkevät enemmän kuin vanhemmat uskovat.

Kyllä minä sen tiedän. Mutta parempi kuitenkin näin. Olen tätä asiaa niin paljon käännellyt ja ajatellut. Ei kukaan ulkopuolinen tunne meidän perheen asioita niin hyvin, että voisi sanoa mikä on paras ratkaisu.

Mitali tulee postissa.

Mikä mitali?

Se marttyyrin mitali, kaikki-se-kestää-kaikki-se-kärsii mitali.

Vähän aikaa löi tyhjää, että mistä on kysymys, mutta sitten hoksasin. En tullut edes ajatelleeksi, että kirjoitukseni voi loukata jotakuta. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole syyllistää eronneita, jokainen tekee ratkaisut niinkuin omassa tilanteessa parhaaksi näkee.

Äitiydestä ei saa mitalia. Teet niin tai näin, elämänmittaista syyllisyydentuntoa odotan. Mutta parhaamme yritämme.

Lähden mukaan. Missä nähdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Mitä tämä idylli ydinperheestä antaa lapsille? Onko liiton kasassa pysyminen sinulle jokin oman egon jatke, jonka avulla sitten voit päteä kuinka pidit liiton kasassa uhraamalla itsesi sen eteen? Oletko miettynyt millainen esimerkki olet lapsillesi. Millainen miehen malli isä on esim. pojalle tai millainen malli sinä olet tyttärelle?

Arvaa vain, kuinka monet, sadat kerrat käynyt näitä ajatuksia läpi. Arvaa vain kuinka vastuussa koen olevani. Ja kuinka monta kertaa yrittänyt avata keskustelua miehen kanssa. Mutta olen kuitenkin henkisesti vahva ihminen ja pystyn pitämään ristiriidat pois lasten silmistä. Tiedän kyllä, että lapset aistii ja kokee asioita, mutta kuitenkin. Mielestäni arkemme on riittävän hyvää. Koti on lapsille hyvä. Lapset voivat hyvin.

Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Se on ihan sama mitä sinä yrität itsellesi vakuuttaa. Annat edelleen lapsille esimerkin, että mies voi ulkoistaan itsensä perheestä naisen tehdessä kaiken. Haluatko periyttää saman rooliin tyttärellesi tai antaa pojalle kuvan, että hän voi miehenä tehdä ihan mitä sattuu huvittamaan? 

No. Tällainen heidän isänsä nyt on. Ihan hyvä se on ihmisenä, ei ilkeä tai väkivaltainen. Ja tällainen äitinsä. Toivottavasti jotakin hyvääkin siirtyy lapsille meistä, kuten varmaan ahkeruus. Ainakin näkevät kuinka paljon isä tekee töitä. Minulla on hyvä yhteys lapsiin ja puhumme paljon asioista. Onneksi lapset ovat fiksuja ja varmaan aikuisena fiksumpia kuin vanhempansa.

Ensin haukut täällä miehen lyttyyn, ja nyt hän yhtäkkiä onkin kunnon mies? Tajuatko, että se sinun arkikokemus teidän paskasuhteesta välittyy suoraan ja paljaana teidän lasten lapsuudeksi? Voit valehdella täällä meille ja itsellesi, mutta lapsillesi et pysty valehtelemaan.

Heille et voi näytellä onnellisia perheitä, jos asia ei niin ole, vaikka kuinka luulet.

En ole haukkunut miestäni lyttyyn. Hän ei ota sitä vastuuta vanhempana, mikä hänelle kuuluu. Ei, vaikka sitä hänelle tarjoan ja pyydän. Minullakin on oma työni, siksi haluaisin että hänkin tekisi osansa yhteisellä alueella. Siitä on kysymys.

Tiedän etten voi teeskennellä tai näytellä. Mutta emme riitele lasten kuullen. Vaikka en pysty kauheasti näyttämään hellyydenosoituksia miestä kohtaan, niin ihan normaalisti pystytään keskustelemaan lasten kuullen ja nauramaan. Mielestäni tämä on parempi ratkaisu näin, kuin lasten kodin rikkominen. Siis meille!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Mitä tämä idylli ydinperheestä antaa lapsille? Onko liiton kasassa pysyminen sinulle jokin oman egon jatke, jonka avulla sitten voit päteä kuinka pidit liiton kasassa uhraamalla itsesi sen eteen? Oletko miettynyt millainen esimerkki olet lapsillesi. Millainen miehen malli isä on esim. pojalle tai millainen malli sinä olet tyttärelle?

Arvaa vain, kuinka monet, sadat kerrat käynyt näitä ajatuksia läpi. Arvaa vain kuinka vastuussa koen olevani. Ja kuinka monta kertaa yrittänyt avata keskustelua miehen kanssa. Mutta olen kuitenkin henkisesti vahva ihminen ja pystyn pitämään ristiriidat pois lasten silmistä. Tiedän kyllä, että lapset aistii ja kokee asioita, mutta kuitenkin. Mielestäni arkemme on riittävän hyvää. Koti on lapsille hyvä. Lapset voivat hyvin.

Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Se on ihan sama mitä sinä yrität itsellesi vakuuttaa. Annat edelleen lapsille esimerkin, että mies voi ulkoistaan itsensä perheestä naisen tehdessä kaiken. Haluatko periyttää saman rooliin tyttärellesi tai antaa pojalle kuvan, että hän voi miehenä tehdä ihan mitä sattuu huvittamaan? 

No. Tällainen heidän isänsä nyt on. Ihan hyvä se on ihmisenä, ei ilkeä tai väkivaltainen. Ja tällainen äitinsä. Toivottavasti jotakin hyvääkin siirtyy lapsille meistä, kuten varmaan ahkeruus. Ainakin näkevät kuinka paljon isä tekee töitä. Minulla on hyvä yhteys lapsiin ja puhumme paljon asioista. Onneksi lapset ovat fiksuja ja varmaan aikuisena fiksumpia kuin vanhempansa.

Ensin haukut täällä miehen lyttyyn, ja nyt hän yhtäkkiä onkin kunnon mies? Tajuatko, että se sinun arkikokemus teidän paskasuhteesta välittyy suoraan ja paljaana teidän lasten lapsuudeksi? Voit valehdella täällä meille ja itsellesi, mutta lapsillesi et pysty valehtelemaan.

Heille et voi näytellä onnellisia perheitä, jos asia ei niin ole, vaikka kuinka luulet.

En ole haukkunut miestäni lyttyyn. Hän ei ota sitä vastuuta vanhempana, mikä hänelle kuuluu. Ei, vaikka sitä hänelle tarjoan ja pyydän. Minullakin on oma työni, siksi haluaisin että hänkin tekisi osansa yhteisellä alueella. Siitä on kysymys.

Tiedän etten voi teeskennellä tai näytellä. Mutta emme riitele lasten kuullen. Vaikka en pysty kauheasti näyttämään hellyydenosoituksia miestä kohtaan, niin ihan normaalisti pystytään keskustelemaan lasten kuullen ja nauramaan. Mielestäni tämä on parempi ratkaisu näin, kuin lasten kodin rikkominen. Siis meille!!!

Mitä haet palstalta? Ensin haukut miehesi lyttyyn, sitten puolustelet monisanaisesti kuinka parasta on pysyä yhdessä. Oma valintasi, mitä vielä meiltä haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt toimintaa rouva hyvä! Käytä tämäkin aika etsien netistä esim. halpoja kylpyläviikonloppuja, etsimällä joku kiva harrastus, soita tyttökaverille ja lähdette kahville.

Tyttökaverille? Aamulla? Kyllä kaikki tyttökaverit on siihen aikaan menossa töihin, joilla vauva on yli puoli vuotta. Et silleen. Suomiko muka kotiäitiyhteiskunta? Paskapuhetta. Vain luuloissa. Tosielämässä harva uskaltaa. Ne jotka jää yksin ilman vertaistukea kotiin, hiipuu siellä yksinäisyyttään. Tarvitaan poikkeuksellisen suuria hengen voimia, että jaksaa, yksin. Oisko kotiäitimyönteisemnpi yhteiskunta parempi kaikille. Kotirouvamyönteisempi? Töitähän ei joka tapauksessa tule kaikille riittämään, edes nuorille vastavalmistuneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Olet luopunut oikeudesta vain lähteä pois siinä vaiheessa, kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia. Vanhemmalla on vastuu lapsistaan muista tekijöistä riippumatta. Ei sinun auta muu kuin hoitaa velvollisuutesi ja hankkia apua tilanteeseen.

Nainen saa kyllä lähteä tilanteesta pois ihan siinä missä mieskin. Jos miehelle ei mene jakeluun, että puolisonkin täytyy saada levätä, shokkiterapia voi tehdä hyvää. Ovesta ulos ja viesti, että oon seuraavan viikon lepolomalla.

Miksi kuvittelet, että miehellä olisi oikeus tuohon?

Jättäkää se lisääntyminen väliin, jos ette kykene hoitamaan vanhemman velvollisuuksia. Yhtään naista ei Suomessa pakoteta tuohon hommaan.

No meillä ainakin mies viettää omissa töissään/menoissaan kaiken aikansa. Välillä pustäytyy kotona. Minä hoidan lapset, kodin ja oman työni. Haastanko mieheni oikeuteen vai?

Miksi hankit lapsia hänen kanssaan? Miksi olette vielä yhdessä?

Ennen lapsia elämä oli täysin erilaista. Teimme yhdessä asioita, hän oli läsnä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Saimme lapsia, työkuviot muuttuivat, muutuimme ihminä paljon.

Olen yhä hänen kanssaan, koska en halua rikkoa lasten kotia. Jos minä jaksan, niin arki on ihan hyvää. Mutta jos väsyn ja uuvun, arki romahtaa ja lapset voi huonosti.

Et halua rikkoa lasten kotia?

Anteeksi vaan, mutta kumpi on pahempi:

a) 1 rikkinäinen koti, mutta kaksi ehjää

b) romahtanut äiti ja arki jossa lapset voivat huonosti

No mä yritän jaksaa ja olla romahtamatta. Kyllä ero on käynyt mielessä useinkin, mutta olen vielä ajatellut, että on parempi lapsille näin. Mies ei ole ilkeä tai muuten paha. Vähän yksinkertainen, ajattelematon ja laiska kyllä. Omat työt ja menot häntä kyllä kiinnostaa, mutta oikein mikään muu ei. En jaksa enää edes kysyä häneltä päuvän kuulumisia, olen niin täynä kaikkea. Rakkaus on pikkuhiljaa jotenkin kuivunut. Sitä varmaan olisi pinnan alla, jos vähän kaivaisi, mutta jotenkin. Ei vaan pysty tämän kaiken keskellä.

Mitä tämä idylli ydinperheestä antaa lapsille? Onko liiton kasassa pysyminen sinulle jokin oman egon jatke, jonka avulla sitten voit päteä kuinka pidit liiton kasassa uhraamalla itsesi sen eteen? Oletko miettynyt millainen esimerkki olet lapsillesi. Millainen miehen malli isä on esim. pojalle tai millainen malli sinä olet tyttärelle?

Arvaa vain, kuinka monet, sadat kerrat käynyt näitä ajatuksia läpi. Arvaa vain kuinka vastuussa koen olevani. Ja kuinka monta kertaa yrittänyt avata keskustelua miehen kanssa. Mutta olen kuitenkin henkisesti vahva ihminen ja pystyn pitämään ristiriidat pois lasten silmistä. Tiedän kyllä, että lapset aistii ja kokee asioita, mutta kuitenkin. Mielestäni arkemme on riittävän hyvää. Koti on lapsille hyvä. Lapset voivat hyvin.

Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Se on ihan sama mitä sinä yrität itsellesi vakuuttaa. Annat edelleen lapsille esimerkin, että mies voi ulkoistaan itsensä perheestä naisen tehdessä kaiken. Haluatko periyttää saman rooliin tyttärellesi tai antaa pojalle kuvan, että hän voi miehenä tehdä ihan mitä sattuu huvittamaan? 

No. Tällainen heidän isänsä nyt on. Ihan hyvä se on ihmisenä, ei ilkeä tai väkivaltainen. Ja tällainen äitinsä. Toivottavasti jotakin hyvääkin siirtyy lapsille meistä, kuten varmaan ahkeruus. Ainakin näkevät kuinka paljon isä tekee töitä. Minulla on hyvä yhteys lapsiin ja puhumme paljon asioista. Onneksi lapset ovat fiksuja ja varmaan aikuisena fiksumpia kuin vanhempansa.

Ensin haukut täällä miehen lyttyyn, ja nyt hän yhtäkkiä onkin kunnon mies? Tajuatko, että se sinun arkikokemus teidän paskasuhteesta välittyy suoraan ja paljaana teidän lasten lapsuudeksi? Voit valehdella täällä meille ja itsellesi, mutta lapsillesi et pysty valehtelemaan.

Heille et voi näytellä onnellisia perheitä, jos asia ei niin ole, vaikka kuinka luulet.

En ole haukkunut miestäni lyttyyn. Hän ei ota sitä vastuuta vanhempana, mikä hänelle kuuluu. Ei, vaikka sitä hänelle tarjoan ja pyydän. Minullakin on oma työni, siksi haluaisin että hänkin tekisi osansa yhteisellä alueella. Siitä on kysymys.

Tiedän etten voi teeskennellä tai näytellä. Mutta emme riitele lasten kuullen. Vaikka en pysty kauheasti näyttämään hellyydenosoituksia miestä kohtaan, niin ihan normaalisti pystytään keskustelemaan lasten kuullen ja nauramaan. Mielestäni tämä on parempi ratkaisu näin, kuin lasten kodin rikkominen. Siis meille!!!

Mitä haet palstalta? Ensin haukut miehesi lyttyyn, sitten puolustelet monisanaisesti kuinka parasta on pysyä yhdessä. Oma valintasi, mitä vielä meiltä haluat?

Öö. Pitääkö täältä hakea jotain? No mitäs on tarjolla? Luulin, että tämä on keskustelupalsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas haaveilen perhe-arjesta. Olen ihan normaali ja kaunis nainen, mutta ei helvetti mies voi sitoutua ja perustaa perhettä. Lasten saaminen on maailman tavallisin asia ja se on meikäläisen kohdalla näemmä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tai vaikka naimisiin meno. Kaipaan aivan tavallista elämää ja arkea. Olen juoksut juossut ja maailmat kiertänyt. Mua sattuu sydämeen, kun ihmiset valittaa ruuhkavuosiaan tai tasaista arkeaan tai tylsää liittoaan. Mä haluaisin just elämääni sitä: tasaisuutta ja turvaa ja ennalta arvattavaa. Oon kuoleman väsyny elään veitseterällä. Olisin täysin valmis huoltamaan ja pyörittämään perhearkea. Ole onnellinen, että sinulla on lapsia <3

Jos haluat tasaisuutta, turvaa ja ennalta arvattavaa, lasten hankkiminen on viimeinen asia, mitä sinun kannattaa tehdä. Reppureissu kaukomailla ilman ennakkosuunnitelmia on helposto hallittavissa verrattuna Ruotsinristeilyyn lasten kanssa. Elämä on yllätyksellistä lasten kanssa, vaikka kuinka ennakoisi.

Siksipä en olekaan lähtenyt lasten kanssa ruotsinristeilylle. Ja perusnormisetisti on jaksettu. Kun tekee mitä jaksaa, ei mitään ylimääräistä kuten ulkomaanmatkoja. Miehen sopii kyllä auttaa ja osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt toimintaa rouva hyvä! Käytä tämäkin aika etsien netistä esim. halpoja kylpyläviikonloppuja, etsimällä joku kiva harrastus, soita tyttökaverille ja lähdette kahville.

Tyttökaverille? Aamulla? Kyllä kaikki tyttökaverit on siihen aikaan menossa töihin, joilla vauva on yli puoli vuotta. Et silleen. Suomiko muka kotiäitiyhteiskunta? Paskapuhetta. Vain luuloissa. Tosielämässä harva uskaltaa. Ne jotka jää yksin ilman vertaistukea kotiin, hiipuu siellä yksinäisyyttään. Tarvitaan poikkeuksellisen suuria hengen voimia, että jaksaa, yksin. Oisko kotiäitimyönteisemnpi yhteiskunta parempi kaikille. Kotirouvamyönteisempi? Töitähän ei joka tapauksessa tule kaikille riittämään, edes nuorille vastavalmistuneille.

Ei siitä kotiäitiyhteiskunnasta niin paljoa aikaa ole. Vielä 70-luvullakin Rouva Virtanen oli ihan yleinen ammatti. Osattiiko tuolloin paremmin? Oliko silloin äitiys näin raskas ponnistus? Eikö itse keksimämme ideologia tuonutkaan onnellisuutta perheisiin vaan sitä tuli perheen pikahuoltamista jaksamisen äärirajoilla, kun naista määrittelee työnteko, itsensä kehittäminen, eikä niinkään kodin ja lastenhoito.

No älä ainakaan paassaa miestä kipeänä. tee ruokaa käy kaupassa tms jos kerran ei itse tee sinun kohdalla mitään.

Sairauden varalta varaa itsellesi pakkaseen jotain hätävara ruokaa vaikka kolmeksi päiväksi ainakin tai kuivaruokaa , josta voi vaikka veteen sekoitettuna valmistaa jotain.