Vaitiolovelvollisuus ja av(i)opuolisot, hoi!
Miehelläsi / vaimollasi on työ, jossa on vaitiolovelvollisuus.
Puhuuko mies / vaimo ikinä vaitiolovelvollisuutensa piiriin kuuluvia asioita sinulle, luottamuksellisesti?
TAI:
Sinulla on vaitiolovelvollisuus. Rikotko sitä koskaan puhumalla asioista puolisollesi?
Mun mies ei ikinä sano mulle mitään ns. "arkaluonteista" tai oikeastaan mitään muutakaan töihinsä liittyvää. Ei mua edes kiinnosta, sillä mistään valtionsalaisuuksista tai skandaaleista ei to-dellakaan ole kyse. Mutta väitin sille, että kaikki sen työkaverit puhuu aivan varmasti työasioistaan puolisolleen. Se jotenkin kuuluu ihmisten tapoihin. Ja aviopuolisot tuppaavat luottamaan toisiinsa ja ylipäätäänkin keskustelemaan mistä vaan.
Saimme tästä aikaan mojovan riidan.
Miten on teidän huushollissa?
Kommentit (85)
En puhu mitään salassapidettäviä asioita kotona. Kerran häivyin yli kuukaudeksi työkomennukselle ulkomaille ilmoittaen vain että menen työmatkalle ja palaan xx. päivä.
En riko. Olen sh ja saatan yleisesti kertoa työssä tapahtuneista asioista silleen ettei ketään voi tunnistaa mutta vaitiolovelvollisuutta en riko. Ei miestä kyllä kiinnostaisikaan.
No ei tarkoituksella puhu, mutta on aivan mahdoton lipsauttelija, etenkin innostuessaan kun ei aina muista että minä olen niissä asioissa ulkopuolinen, vaikka olisin hänelle miten rakas ja sieltä on tullut vaikka mitä yrityssalaisuutta aivan vahingossa. Puhuu kyllä unissaankin jotain työjuttuja joita ei hereilläollessa varmasti sopisi sanoa. No, ei onneksi puhu niistä asioista muille ja minä osaan olla hiljaa.
Kertoo. Joko niin ettei voi tunnistaa kenestä henkilöstä kyse, tai joskus ihan nimellä, mutta vannottaa etten saa kertoa eteenpäin. Enkä kerro.
Molemmilla on vaitiolovelvollisuus, minulla terveydenhuollon ammattilaisena, miehellä taas pankkisalaisuus. Kumpikaan ei puhuta työasioista kotona. Luulisi tämän olevan selvää kaikille alalla oleville.
En puhu kotona työasioita, eikä mieheni niistä mitään ymmärtäisikään. Yleisesti saatan todeta että oli rankka päivä kun paljon haastavia potilaita tai muuta vastaavaa.
Sh
Olen lääkäri, enkä tietenkään puhu potilaista tunnistettavasti kotona. Jotain yleisluontoista saatan sanoa, jos joku harmittaa, mutta koskaan potilasta ei voi tunnistaa. Olen mm. hoitanut meidän perhetuttuja, jotka ovat myöhemmin olleet ihmeissään siitä, että "miksei sun puoliso tiennyt että mulla oli xx". Se nyt vaan sattuu olemaan vaitiolovelvollisuuden piirissä, että ihminen ylipäätään on vastaanotolla käynyt. Kertokoot itse kaikille jotka haluavat. Mut kieltämättä aika hankala tilanne kun ollaan vaikka illallisella ja kuuntelen kun tuttu selittää tilannettaan muulle pöytäseurueelle ja minä oon kun en mitään tietäisi.
Joskus pelottaa että mitä tapahtuu jos joskus dementoidun ja sit päästän ilmoille kaikki kuulemani tulenarat jutut kaveripiiristä ja julkkiksista.
En puhu. En koskaan. Hyvin ympäripyöreästi puhun työstäni. Eikä häntä kiinnosta ne salaisuusasiat, enemmänkin se miten minulla menee.
Siis sun mies ei ole ihminen?
Ensin kerrot, että miehesi ei kerro eikä sinua kiinnosta.
Sitten väität, että työasioiden puhuminen puolisolle kuuluu jotenkin ihmisten tapoihin.
Tällä päättelyllä olet osoittanut, että et pidä miestäsi ihmisenä.
Aika vapaasti näyttävät esim puhelimessa kollegojen kanssa juttelevan, eikä näytä haittaavan, vaikka olen lähistöllä ja kuulen erikoisiakin juttuja. Minulla ei ole intressejä kertoilla kuulemiani eteenpäin, koska eivät liikauta elämääni juurikaan, eivät kuulu minulle, eikä ole sellaista ystäväpiiriä, jolle tuollaisia kertoilisin. Olen kyllä ehdotonta pariuskollisuutta kannattava, joten jos kuulisin puolison pettämisestä jossakin firman juhlissa tai kursseilla tai vaikka työpaikalla, niin todennäköisesti pyrkisin saattamaan asian sen petetyn tietoon. En voi sietää firmojen salassapitovelvollisuuden takana pettämisiä! Sellaiset eivät kuulu työsalaisuuksiin, joista on vaitiolovelvollisuus! Ehdottomasti ei!
Ei vaitiolovelvollisuudessa ole mitään porsaanreikää puolison suhteen. Ihan yhtä tuomittavaa ja rikollista sen rikkominen on aina. Itse olen lääketieteen opiskelija ja hyvin tarkka vaitiolovelvollisuudesta ja potilaiden yksityisyydensuojasta.
Vierailija kirjoitti:
En puhu mitään salassapidettäviä asioita kotona. Kerran häivyin yli kuukaudeksi työkomennukselle ulkomaille ilmoittaen vain että menen työmatkalle ja palaan xx. päivä.
Taidat olla samalla alalla kuin mun mies ja kyse on valtionsalaisuuksista :D
Mulla on vaitiolovelvollisuus (opettaja olen) ja puhun miehelle työasioita silloin tällöin. Kenenkään nimiä tai muuta henkilöllisyyttä paljastavaa en sano, eli vaitiolovelvollisuutta en riko.
Puhumme puolin ja toisin, mutta koskaan en ole puhunut niin, että henkilö olisi tunnistettavissa, eikä mies. Mutta kun ollaan samalla alalla, niin joskus voi kotoa saada jopa kullanarvoisia neuvoja.
Olen opettaja.
Joskus saatan kertoa päivästäni ja oppilaille sattuneista asioista tai asioista jotka ottavat minua päähän. Nimiä en mainitse.
Mieheni ei tiedä, että oppilaanani on ollut useita julkkisten lapsia.
Viime kesänä olin perheeni kanssa huvipuistossa kun yksi " julkkiksen"lapsi tuli minua halaamaan ja muutama sana vaihdettiin perheenkin kanssa.
Miheni oli aivan ihmeissään miksen ollut kertonut kotona että ko perheen lapsi on oppilaani. Myös ko. perhe oli yllättyneitä kun tajusivat ettei minun perheeni tiedä, että heidän lapsensa on oppilaani
Ei kerro mies minulle salaisista asioista, joita töissään käsittelee. Alkuun se harmitti, mutta parempi näin, ei tarvitse pelätä lipsauttavansa mitään oikeasti salaista. Itse myös pidän luottamukselliset asiat omana tietonani, joskus hyvin epämääräisesti puhun jostain mieltäni painavasta asiasta, mutta en yksityiskohtia.
En puhu sellaisista asioista. Ne on luotettu minulle, ei puolisolleni. Ei ole skandaaleja eikä valtionsalaisuuksia minullakaan, mutta pörssiyhtiön liikesalaisuuksia. Minä pidän suuni kiinni, kun olen niin luvannut.