Vaitiolovelvollisuus ja av(i)opuolisot, hoi!

En puhu. puoliso ei puhu, isäni ei puhu, äitini ei puhu, siskoni ei puhu

Miehelläni on potilaidensa asioista vaitiolovalvollisuus. Ei puhu mitään minulle, ei edes sitä, jos joku tuttu on potilaana. Tiedän tämän siitä, että kerran sain henkilöltä itseltään kuulla asiasta, oli vielä aika vakava tilanne. Joskus saattaa yleisellä tasolla kertoa, että sellaisiakin ihmisiä on, jotka toimii niin ja näin tai kertoa, millaiset tilanteet tuntuu henkisesti raskailta. Mutta vaitiolovelvollisuutta ei ole rikkonut koskaan.

No en sillä lailla että asiakkaani tunnistettaisiin, tietenkään, mutta noin yleisellä tasolla puhun kyllä ja kerron asiakaskeissistäni.

Mies puhuu. Minä en, koska minulla ei ole tarvetta. Mies on opettaja, minä psykologi. Ymmärrän, että hän kertoo minulle joskus työasioitaan, enkä kerro niitä eteenpäin. Joskus jos en jaksa kuunnella, jarruttelen häntä puhumasta ja kannustan käymään työnohjauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla on vaitiolovelvollisuus, minulla terveydenhuollon ammattilaisena, miehellä taas pankkisalaisuus. Kumpikaan ei puhuta työasioista kotona. Luulisi tämän olevan selvää kaikille alalla oleville.

Sama juttu meillä. Eikä tulisi mieleenkään puhua mitään sivu suun. Ihan yleisellä tasolla jotain, mutta ei potilaista/asiakkaista. Vaitiolovelvollisuus koskee omaa perhettäkin eikä pääty edes tuöpaikanvaihtoon.

Nämä terveydenhuoltoalan vaitiolovelvollisuudet on niin nähty ja kuultu. Sh:t ja lh:t räkättävät vastaanottokopperossa asiakkaiden asioita niin että koko odotustila kuulee. Samoin puhelimeen kailotetaan niin, että kaikki varmasti tietävät mistä vaivasta ja kenestä tyypistä on kyse. Kummasti se laitoshuoltajakin tietää sellaisia asioita mitä ei pitäisi. On tullut ilmi muussa yhteydessä. Enkä kyllä luota sen puljun lääkäreihin yhtään sen enempää.

En liikesalaisuuksia. Jotain yleisluontoista kerron mainitsematta nimiä. Ja siitäkin on toisella taju, että ei saa kertoa niitä edes sillä tavalla yleisluontoisesti eteen päin. Jos saisin vihiä, että lipsuu puheissaan, lakkaisin puhumasta edes sitä vähää. Mutta haluan puhua jotain, koska kumppani on paras sparraajani. 

Vierailija kirjoitti:

Olen labrahoitaja. En riko vaitiolovelvollisuutta edes terapiassa.

Miehen sisko on laboratoriohoitaja yliopistollisessa sairaalassa. Kyllä hän aina meille raportoi, koska miehen iäkäs täti on käynyt verikokeissa ja minkälaisia tuloksia on tullut. Kertoo myös, jos sairaalassa on törmännyt sukulaisiin potilaana. Hänellä ei tunnut olevan minkäänlaista vaitiolovelvollisuutta.

Suvussa poliisi, kelan työntekijä, hätäkeskuspäivystäjä, verotoimiston työntekijä ja ulosottomies.

Voin kertoa että ketään ei tunnu vaitiolovelvollisuus kiehtovan, vaan on pakko päästä juoruilemaan. Usein lause alkaa; osaatko pitää salaisuuden...

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lääketieteen opiskelija ja hyvin tarkka vaitiolovelvollisuudesta ja potilaiden yksityisyydensuojasta.

Itse opiskelin lääketiedettä 90-luvulla hoitajataustalta, ja ainakaan silloin mielestäni ei lääketieteen opiskelijoille korostettu vaitiolovelvollisuuden merkitystä siinä määrin kuin hoitajille. Kurssikaverit puhuivat ruuhkabussissa tunnistettavasti keskenään potilastapauksista, ja ihmettelivät vain, kun minä hyssyttelin.

Minulla on vaitiolovelvollisuus, enkä todellakaan riko sitä edes perheen kesken. Koskaan.

Kerron kyllä, esim kuun nään tuttuja tekkarilla tai on listalla, kun hoidan tuttuja jne.

En tietenkään puhu enkä katselisi kauaa puolisoa joka edes hiljaisella mykkäkoululla tai riidalla vaatisi multa salassapitovelvollisuuden rikkomista. Mitäs sit ap kun mies kertoisi sulle kaiken joka ei sulle kuulu, sit te eroisitte riitasasti kun mies löytäis uuden muijan ja sä kostaisit ilmiantamalla miehen?

Tyhmä on se joka ei kunnioita ketään.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja.

Joskus saatan kertoa päivästäni ja oppilaille sattuneista asioista tai asioista jotka ottavat minua päähän. Nimiä en mainitse.

Mieheni ei tiedä, että oppilaanani on ollut useita julkkisten lapsia.

Viime kesänä olin perheeni kanssa huvipuistossa kun yksi " julkkiksen"lapsi tuli minua halaamaan ja muutama sana vaihdettiin perheenkin kanssa.

Miheni oli aivan ihmeissään miksen ollut

kertonut kotona että ko perheen lapsi on

oppilaani. Myös ko. perhe oli

yllättyneitä kun tajusivat ettei minun

perheeni tiedä, että heidän lapsensa on

oppilaani

opettajien vaitiolovelvollisuus Ei taida varsinaisesti koskea oppilaiden nimiä sillä useinkin ala-asteella luokassa on oppilaiden nimilista. Samoin yläasteen ovessa on joka syksy luokanvalvojien nimet ja niiden alla oppilaiden nimilistat.

Isän serkku on hoidettavana vanhainkodissa pitkälle dementoituneena, kommunikointikyvyttömänä. En ole maininnut isälleni asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen labrahoitaja. En riko vaitiolovelvollisuutta edes terapiassa.

Miehen sisko on laboratoriohoitaja yliopistollisessa sairaalassa. Kyllä hän aina meille raportoi, koska miehen iäkäs täti on käynyt verikokeissa ja minkälaisia tuloksia on tullut. Kertoo myös, jos sairaalassa on törmännyt sukulaisiin potilaana. Hänellä ei tunnut olevan minkäänlaista vaitiolovelvollisuutta.

Kerran kun joku tejee valituksen, nin käkysi saa kirjallisen varoituksen, useammasta potkut.

Minä en puhu asiakkaista, koska pankkisalaisuus. Mies puhuu omiin töihin liittyvistä asioista jonkin verran ja tiedän sellaisiakin juttuja yrityksistä jotka tullessaan päivän valoon olisivat todella isoja negatiivisia asioita niiden toiminnalle ja varmasti päivälehdissä isoina uutisina. Mies tietää etten kerro niitä eteenpäin.

Ihmiset tykkäävät kertoa minulle asioita vaikken kysele tai pyydä heitä kertomaan. Tosin olen siitä kiva etten kerro niitä eteenpäin. Toivottavasti en vanhuuden höperönä dementikkona sitten kerro niitä 😂😂 ..tai toivottavasti olen siinä vaiheessa niin höperö ettei kukaan usko minun tarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Kerron kyllä, esim kuun nään tuttuja tekkarilla tai on listalla, kun hoidan tuttuja jne.

Mikä on ammattisi?

Kertoo jotain, mutta tietenkin oikeasti vahingolliset ja salaiset asiat jätetään kertomatta. Jotain yleisesti voi myös mainita, mutta yksityiskohdat jätetään pois. Heillä papereissa aina salaisuusluokitusasteet, eli niiden mukaankin välillä. Periaatteessa valtion palveluksessa.

Olen ollut sellaisissa, missä on vaitiolovelvollisuus virallisesti, mutta olen ottanut sen kannan, ettei asiakkaiden niitä asioita puhuta, mitä ei julkisuudessa ole muutenkin. Esim. se ei ole salaisuus, missä isoissa kohteissa olemme mukana, sillä niistä on isot kyltit kaikkien nähtävillä. 

Suvussa on yksi sairaanhoitaja, tai siis montakin, mutta tämä yksi on nyt kohteena. Kuulin anopilta hyvin yksityiskohtaista tietoa potilaiden asioista. Sanoin anopille, että noita ei saisi kyllä se hoitaja kertoa kellekään ja puoli sukua suuttui mulle tästä.