Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Velan vauvakuume?!?
12.09.2016 |
Olen 34,5-v., 10 vuotta saman miehen kanssa, naimisissa 5.
Olen tähän asti ollut varma, etten halua lapsia. Cv:ni on vitsi ja täynnä pätkätöitä,opiskelua ja taiteellista vapaaehtoistoimintaa. Vii meiset pari vuotta olen opiskellut, tarkoituksenani lopettaa pelleily ja aloittaa oikeat työt. Nyt, valmistumisen kynnyksellä, olen ihan pihalla mitä haluan tai kuka edes olen. Olen ollut pari vuotta myös terapiassa.
Tänään terapiassa murruin. Selitin sekavaa olotilaani (en tiedä, mitä töitä tekisin, mitä haluan elämältä) ja tuli puhetta suhteestani vanhempiini, miten jouduin varhain huolehtimaan itsestäni. Samaan syssyyn sanoin, että kuukautiseni ovat myöhässä, mutten ole raskaana. Aloin itkeä vuolaasti ja tajusin, että lapsettomuus on ollut lähtöisin katkeruudesta vanhempiani kohtaan. Ja että pelkään kuukautisten puuttumisen tarkoittavan ovulaation puuttumista tässä iässä.
Kävelin kaupungilla ja koko kylä oli täynnä lapsia, vanhempia, mainoksia odottaville äideille... Yhden raskaana olevan naisen kohdalla halusin potkaista mahaa. Säikähdin ajatustani, vaikken olisi sitä toteuttanut.
Nyt kuukautiset alkoivat heti terapian jälkeen. Sanoinkin, että se on varmaan psykosomaattista. Yleensä olen helpottunut, nyt suren ja olen vihainen, etten ole raskaana?!? Vaikka siis en ole yrittänyt lasta ja olen tarkoituksella ehkäissyt. Mikä mulla on?!?
Kommentit (109)
Ap pohtii myös, miten verrata matkustamisen vapautta johonkin, mitä ei ole koskaan kokenut. Ts. Miten voisin tehdä päätöksen "millaista elämää haluan elää", kun elämä lapsen kanssa on ennustamatonta. Lapsella voi olla sairaus tai adhd. Lapsen luonne voi olla erilainen kuin kuvittelen. Mieheni voi olla erilainen isänä kuin nyt luulen. Äitiys voisi muuttaa minua.
Ehkä kysymyksessä on, mistä haluan luopua. En voi ennustaa, mitä saan. Mutta jos nyt käytän ehkäisyä, luovun lapsesta. Jos en, luovun vapaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap aina vain juuri ennen 23 paikalla?
" Epäonnistunut mutsi vie vauvansa viisikuisena reppureissaamaan pitkin Aasiaa vaikka kaikki kauhistelee sitä " http://mustikkasmoothie.blogspot.co.uk/2014/09/lapsen-kanssa-epaonnistu…
En sanoisi, että et voi matkustaa lapsen kanssa tai että lapsen myötä valitsisit tietyn elämäntyylin. Kukin perhe tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä olette tienneet, "millaista elämää haluatte elää"?
Mielenkiintoinen kysymys. Olen kai nähnyt esimerkkejä erilaisista elämäntavoista, ja jonkin kohdalla on tullut olo: "Joo, tuollaista minäkin haluan." Kateuden tunteet ovat hyödyllisiä. Esikuvat ovat hyödyllisiä. Kuitenkin tietoisuus siitä, mitä asioita haluaa tehdä ja minkälaisia asioita arvostaa (= itsetuntemus) on se todella tärkeä ominaisuus, kun suunnittelee omaa elämäänsä.
Siis...lapsettomana voi lähteä spontaanille lomalle, mutta lapsen kasvua voi seurata ja kokea yhteyden laoseen. Miten näitä voi verrata?
Ei noita tarvitse verrata, jos vain toinen niistä kiinnostaa. Jos molemmat kiinnostavat, täytyy miettiä omaa arvojärjestystään. Ja tietenkin yhteyttä lapseen tai lapsiin voi olla myös ilman, että itse ryhtyy vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap pohtii myös, miten verrata matkustamisen vapautta johonkin, mitä ei ole koskaan kokenut. Ts. Miten voisin tehdä päätöksen "millaista elämää haluan elää", kun elämä lapsen kanssa on ennustamatonta.
Ei se nyt niin ennustamatonta ole. Riskejä ja epävarmuustekijöitä tietysti on, ja ne täytyy ottaa huomioon päätöksenteossa, mutta kyllä vanhemmuuteen ja lapsiperhe-elämään liittyy aina tiettyjä piirteitä, jotka erottavat sen lapsettomasta elämästä. Haluatko ottaa loppuelämäksesi vastuuta toisen ihmisen hyvinvoinnista, kasvusta ja kehityksestä? Haluatko uuden perheenjäsenen? Kiinnostavatko vanhemman tehtävät?
Huh huh. Olen 22-vuotias velanainen, pelkään jo nyt 30-45-ikävuosia jolloin joudun ehkä tappelemaan sen kuuluisan biologisen kellon kanssa, silloin vastassa ovat keho ja järki. Tällaiset ketjut saavat jotenkin hermostumaan tulevasta ja toivomaan että vielä tässä muutaman vuoden sisällä tulisi lakimuutos, jotta alle 30-vuotias saisi ottaa sterilisaation. Minulla on unelmia jotka ovat pysyneet samoina aina, tiedän mitä haluan elämältäni vaikka elämäntilanteeni ovatkin muuttuneet rajusti ja teen koko ajan töitä selkeiden suunnitelmani eteen vastoinkäymisistä ja henkisestä kehityksestä huolimatta, en halua että koskaan haluaisin lapsia ja siksi toivoisinkin että saisin sen varmistettua sterin avulla. Pelkään että järkeni sumenee jossain vaiheessa ja unohdan mikä on oikein ja hyväksi minulle.
Olipahan OT mutta avauduin nyt kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap aina vain juuri ennen 23 paikalla?
Koska hänellä on kiireinen jetset-velan elämä
Alue: Aihe vapaa
Mistä olette tienneet, "millaista elämää haluatte elää"?
Siis...lapsettomana voi lähteä spontaanille lomalle, mutta lapsen kasvua voi seurata ja kokea yhteyden laoseen. Miten näitä voi verrata?