Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Velan vauvakuume?!?
12.09.2016 |
Olen 34,5-v., 10 vuotta saman miehen kanssa, naimisissa 5.
Olen tähän asti ollut varma, etten halua lapsia. Cv:ni on vitsi ja täynnä pätkätöitä,opiskelua ja taiteellista vapaaehtoistoimintaa. Vii meiset pari vuotta olen opiskellut, tarkoituksenani lopettaa pelleily ja aloittaa oikeat työt. Nyt, valmistumisen kynnyksellä, olen ihan pihalla mitä haluan tai kuka edes olen. Olen ollut pari vuotta myös terapiassa.
Tänään terapiassa murruin. Selitin sekavaa olotilaani (en tiedä, mitä töitä tekisin, mitä haluan elämältä) ja tuli puhetta suhteestani vanhempiini, miten jouduin varhain huolehtimaan itsestäni. Samaan syssyyn sanoin, että kuukautiseni ovat myöhässä, mutten ole raskaana. Aloin itkeä vuolaasti ja tajusin, että lapsettomuus on ollut lähtöisin katkeruudesta vanhempiani kohtaan. Ja että pelkään kuukautisten puuttumisen tarkoittavan ovulaation puuttumista tässä iässä.
Kävelin kaupungilla ja koko kylä oli täynnä lapsia, vanhempia, mainoksia odottaville äideille... Yhden raskaana olevan naisen kohdalla halusin potkaista mahaa. Säikähdin ajatustani, vaikken olisi sitä toteuttanut.
Nyt kuukautiset alkoivat heti terapian jälkeen. Sanoinkin, että se on varmaan psykosomaattista. Yleensä olen helpottunut, nyt suren ja olen vihainen, etten ole raskaana?!? Vaikka siis en ole yrittänyt lasta ja olen tarkoituksella ehkäissyt. Mikä mulla on?!?
Kommentit (109)
Kun parisuhteni oli ajautumassa karille, minulle touli voimakas kyseenalaistamisen jakso: voisinko sittenkin taipua lapsen hankintaan, jotta juttumme pelastuisi? Onneksi en tehnyt mitään, ja jo parin viikon päästä erosta kiittelin itseäni. Kaikenlaisia mielen muutoksia ja -häiriöitä tulee, mutta ratkaisevaa on se, minkälaista elämää haluaa elää, ja minä haluan elää lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin unessa?
Luitko aloituksen, jos sinulle ei siitä selvinnyt, että hän on unessa, olet sinä myös. Tai no ehkä parempi olisi todeta, että hän on rakentanut muurit, jotka nyt sortuvat.
Miten sellaisesta sitten selviää? Että on elänyt koko elämänsä unessa ja yhtäkkiä häviää maa jalkojen alta? Haluaisin tietää.
Hänhän itse tajusi, että lapsettomuus oli lapsuuden traumasta johtuvaa.
Lapsettomuus ei kai sinällään ole väärin, mutta jos se on valinta, joka perustuu traumaan tai pahaan oloon sisällä, niin eihän se silloin oikein ole.
huolehdi ehkäisystä ja ota aikaa selvittääksesi mitä haluat. ihminen käy läpi identiteettikriisiä jokusen vuoden välein ja punnitsee valintojaan . ei ole mitään väärä vaihtaa mielipidettään mistään asiasta, ei edes lasten hankkimisesta.
Ap vastaa taas pikaisesti ennen klo 23.
Aihe pyörii mielessäni. Myös alitajuisesti kuljeskelin kirjakaupassa ja havahduin vauva-aiheisten kirjojen hyllyltä. En ole koskaan sellaisia katsellut. Kaupungilla huomaan raskausmahat ja etenkin isät lasten kanssa.
Onkohan tämä vain kuukautisten aikainen hormonihäiriö? Mistä voin tietää, haluanko lapsen jos aina defenssit ja omat traumaattiset kokemukseni ovat tukahduttaneet sen tunteen?
Huomaan, että sama kriisi yritti pintaan 7 vuotta sitten, kun veljenpoikani syntyi. Samaan aikaan oireilin unettomuudella omia muistoja, mutten ollut valmis käsittelemään asioitani. Salaa toivoin, että isovanhemmuus korjaisi perhesuhteet, mutta ei se niin ole mennyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin unessa?
Luitko aloituksen, jos sinulle ei siitä selvinnyt, että hän on unessa, olet sinä myös. Tai no ehkä parempi olisi todeta, että hän on rakentanut muurit, jotka nyt sortuvat.
Miten sellaisesta sitten selviää? Että on elänyt koko elämänsä unessa ja yhtäkkiä häviää maa jalkojen alta? Haluaisin tietää.
Hänhän itse tajusi, että lapsettomuus oli lapsuuden traumasta johtuvaa.
Lapsettomuus ei kai sinällään ole väärin, mutta jos se on valinta, joka perustuu traumaan tai pahaan oloon sisällä, niin eihän se silloin oikein ole.
Tämä juuri oli terapiasessioni oivallus: että olen "valinnut" lapsettomuuden kostoksi omista defensseistä ja katkeruudesta käsin.
Vastaus voisi edelleen olla, että en halua lapsia, mutta nyt voisin perustaa valintani todellisiin tunteisiini, en trauman suojamekanismeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tää ketään kiinnosta. Tän sivun viesteissä 0 peukkua...
Tämänkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan normaalia. Englanninkielisillä velafoorumeilla naiset kertovat, että vauvakuume voi iskeä hormonalisista syistä, vaikkei oikeasti halua lapsia yhtään. Samoin lasten hankinnan MAHDOLLISUUDEN poistuminen vaihdevuosien tai sterilisaation vuoksi voi ahdistaa tai surettaa, vaikka tuota mahdollisuutta ei aikoisi missään tapauksessa käyttää. Ihmismieli ei pidä siitä, että vaihtoehdot kaventuvat. Huonotkin vaihtoehdot halutaan pitää avoinna.
hitto mitä skeidaa! että hormonit siis saa ihmisen jotenkin "epäaidosti" haluamaan lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin ollessasi voisit miettiä, kuka olet.
no kyllä öasten vanhemmatkin on ihan kykeneviä ajattelemaan syvällisiä, vai luulitko että,synnytyksen yhteydessä aivotkin tulee ulos😂😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan normaalia. Englanninkielisillä velafoorumeilla naiset kertovat, että vauvakuume voi iskeä hormonalisista syistä, vaikkei oikeasti halua lapsia yhtään. Samoin lasten hankinnan MAHDOLLISUUDEN poistuminen vaihdevuosien tai sterilisaation vuoksi voi ahdistaa tai surettaa, vaikka tuota mahdollisuutta ei aikoisi missään tapauksessa käyttää. Ihmismieli ei pidä siitä, että vaihtoehdot kaventuvat. Huonotkin vaihtoehdot halutaan pitää avoinna.
hitto mitä skeidaa! että hormonit siis saa ihmisen jotenkin "epäaidosti" haluamaan lapsia?
Minä en keksi muuta syytä, kuin iän tuomat hormonaaliset muutokset sille, että yhtäkkiä kuukautiskipuni ovat pahentuneet ja olen alkanut kaivata lasta. Olen ollut vannoutunut vela 33vuotta. Mitään muuta syytä ei ole haluta lasta, en tykkää lapsista. Tilanteeni ulkomailla ilman tukiverkkoja ja vakityötä on järjetön lapsen kannalta. Kehoni huutaa vauvaa. Haluan ehkä sterilisaation ennen kuin menen mielenhäiriöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin ollessasi voisit miettiä, kuka olet.
no kyllä öasten vanhemmatkin on ihan kykeneviä ajattelemaan syvällisiä, vai luulitko että,synnytyksen yhteydessä aivotkin tulee ulos😂😀
Eikö tuossa viitattu siihen, että ap on yksin miehen työmatkojen takia? Ja siihen, ettei ap syöksyisi tekemään lapsia ennen kuin miettii kuka on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan normaalia. Englanninkielisillä velafoorumeilla naiset kertovat, että vauvakuume voi iskeä hormonalisista syistä, vaikkei oikeasti halua lapsia yhtään. Samoin lasten hankinnan MAHDOLLISUUDEN poistuminen vaihdevuosien tai sterilisaation vuoksi voi ahdistaa tai surettaa, vaikka tuota mahdollisuutta ei aikoisi missään tapauksessa käyttää. Ihmismieli ei pidä siitä, että vaihtoehdot kaventuvat. Huonotkin vaihtoehdot halutaan pitää avoinna.
hitto mitä skeidaa! että hormonit siis saa ihmisen jotenkin "epäaidosti" haluamaan lapsia?
Ehkä halu on aito, mutta pohjautuu biologiseen kelloon enemmän kuin muuhun vaikka eihän looginen ihminen sitä myönnä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan normaalia. Englanninkielisillä velafoorumeilla naiset kertovat, että vauvakuume voi iskeä hormonalisista syistä, vaikkei oikeasti halua lapsia yhtään. Samoin lasten hankinnan MAHDOLLISUUDEN poistuminen vaihdevuosien tai sterilisaation vuoksi voi ahdistaa tai surettaa, vaikka tuota mahdollisuutta ei aikoisi missään tapauksessa käyttää. Ihmismieli ei pidä siitä, että vaihtoehdot kaventuvat. Huonotkin vaihtoehdot halutaan pitää avoinna.
hitto mitä skeidaa! että hormonit siis saa ihmisen jotenkin "epäaidosti" haluamaan lapsia?
Hormonit voivat muuttaa persoonaa radikaalisti ja pistää ihmisen tekemään mitä kummallisimpia asioita, vaikka normaalitilassa sellaiset eivät olisi tulleet mieleenkään. Tämä on ihan perusbiologiaa.
Ap linjoilla 23 asti..
Kyllä, epäilen hormoneja ja biologista kelloa. Se vain haastaa koko elämäni ja identiteettini, joka on rakentunut traumojen kautta.
Olen nytkin yksin kotona. Jotenkin annoin nyt itselleni luvan tuntea tämän tunteen täysillä: haluta vauvaa, ilman että on vaaraa yhtäkkiä sanoa miehelle, että jätetään kondomi pois ja lisäännytään! Katsoin serkkuni vauvan kuvia, vaikka aiemmin olen ollut katkera ja vältellyt kuvia "taas tuollainen äiti, joka ottaa vauvastaan kuvia 24/7!".
Eli annan kehoni palaa kaipuusta. Rinnatkin ovat kipeät. Hullu olo. En ole koskaan kokenut näin. Vaikka loogisempaa olisi etsiä työpaikkoja, en vain halua mitään työtä..
Ehkä välttelet vastuuta tulevasta työelämästä? Pakenet vauvantuoksuisiin päiväuniin?
30-vuotiaaksi olin varma, etten halua lapsia. Mieli muuttui, sain lapsia. Jälkiviisaasti ajatellen: olen onnellinen lasten kanssa, olisin onnellinen lapsettomanakin. Lapsettomana elämäni ja onnellisuuteni olisi tasaisempaa. Lasten kanssa koen pakahduttavampaa onnea mutta kohtaan myös suurempia suruja kuin koskaan elämässäni. Elämäntyyli lapsettomana olisi jotain muuta kuin nyt lapsellisena. Ei parempi, ei huonompi. Vain erilainen.
Molempi parempi on mun vastaus. Millaisen elämän haluat?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä välttelet vastuuta tulevasta työelämästä? Pakenet vauvantuoksuisiin päiväuniin?
Tämä on aika todennäköistä. Siksi en ole syöksymässä ajatuksesta tekoihin heti.
En vain voi olla ajattelematta, että jos nyt tulisin raskaaksi muutaman kuukauden sisällä, olisin jo 35-v ensisynnyttäjä sitten 9kk päästä. Se on aika raskas ajatus. Omassa mielessäni olin vielä noin kolmekymppinen... mikä on melkein kuin 29.. eli neljänkympin läheneminen minua pelottaa.
Mutta sietäisi pelottaa myös cv:n kannalta, kun ei ole mitään uraakaan vielä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Voisitko aloittaa nwrtomalla omista kokemuksistasi?