Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Velan vauvakuume?!?
12.09.2016 |
Olen 34,5-v., 10 vuotta saman miehen kanssa, naimisissa 5.
Olen tähän asti ollut varma, etten halua lapsia. Cv:ni on vitsi ja täynnä pätkätöitä,opiskelua ja taiteellista vapaaehtoistoimintaa. Vii meiset pari vuotta olen opiskellut, tarkoituksenani lopettaa pelleily ja aloittaa oikeat työt. Nyt, valmistumisen kynnyksellä, olen ihan pihalla mitä haluan tai kuka edes olen. Olen ollut pari vuotta myös terapiassa.
Tänään terapiassa murruin. Selitin sekavaa olotilaani (en tiedä, mitä töitä tekisin, mitä haluan elämältä) ja tuli puhetta suhteestani vanhempiini, miten jouduin varhain huolehtimaan itsestäni. Samaan syssyyn sanoin, että kuukautiseni ovat myöhässä, mutten ole raskaana. Aloin itkeä vuolaasti ja tajusin, että lapsettomuus on ollut lähtöisin katkeruudesta vanhempiani kohtaan. Ja että pelkään kuukautisten puuttumisen tarkoittavan ovulaation puuttumista tässä iässä.
Kävelin kaupungilla ja koko kylä oli täynnä lapsia, vanhempia, mainoksia odottaville äideille... Yhden raskaana olevan naisen kohdalla halusin potkaista mahaa. Säikähdin ajatustani, vaikken olisi sitä toteuttanut.
Nyt kuukautiset alkoivat heti terapian jälkeen. Sanoinkin, että se on varmaan psykosomaattista. Yleensä olen helpottunut, nyt suren ja olen vihainen, etten ole raskaana?!? Vaikka siis en ole yrittänyt lasta ja olen tarkoituksella ehkäissyt. Mikä mulla on?!?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan normaalia. Englanninkielisillä velafoorumeilla naiset kertovat, että vauvakuume voi iskeä hormonalisista syistä, vaikkei oikeasti halua lapsia yhtään. Samoin lasten hankinnan MAHDOLLISUUDEN poistuminen vaihdevuosien tai sterilisaation vuoksi voi ahdistaa tai surettaa, vaikka tuota mahdollisuutta ei aikoisi missään tapauksessa käyttää. Ihmismieli ei pidä siitä, että vaihtoehdot kaventuvat. Huonotkin vaihtoehdot halutaan pitää avoinna.
hitto mitä skeidaa! että hormonit siis saa ihmisen jotenkin "epäaidosti" haluamaan lapsia?
Minä en keksi muuta syytä, kuin iän tuomat hormonaaliset muutokset sille, että yhtäkkiä kuukautiskipuni ovat pahentuneet ja olen alkanut kaivata lasta. Olen ollut vannoutunut vela 33vuotta. Mitään muuta syytä ei ole haluta lasta, en tykkää lapsista. Tilanteeni ulkomailla ilman tukiverkkoja ja vakityötä on järjetön lapsen kannalta. Kehoni huutaa vauvaa. Haluan ehkä sterilisaation ennen kuin menen mielenhäiriöön.
33v on aivan normaali ikä alkaa haluta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa, mitä minä oikein haluan?!
Vierailija kirjoitti:
Ap linjoilla 23 asti..
Kyllä, epäilen hormoneja ja biologista kelloa. Se vain haastaa koko elämäni ja identiteettini, joka on rakentunut traumojen kautta.
Olen nytkin yksin kotona. Jotenkin annoin nyt itselleni luvan tuntea tämän tunteen täysillä: haluta vauvaa, ilman että on vaaraa yhtäkkiä sanoa miehelle, että jätetään kondomi pois ja lisäännytään! Katsoin serkkuni vauvan kuvia, vaikka aiemmin olen ollut katkera ja vältellyt kuvia "taas tuollainen äiti, joka ottaa vauvastaan kuvia 24/7!".
Eli annan kehoni palaa kaipuusta. Rinnatkin ovat kipeät. Hullu olo. En ole koskaan kokenut näin. Vaikka loogisempaa olisi etsiä työpaikkoja, en vain halua mitään työtä..
on maailman normaalein asia alkaa haluta lapsia tuossa iässä. siinä ei ole mitään väärää eikä se ole mikään mielenhäiriö, vaan se paljon puhuttu biologinen kello, joka tikittää sitä kuuluvammin mitä vähemmän hedelmällisiä vuosia on jäljellä. vela-höpinät välillä tuntuu ihan hassuilta kolmekymppisten suusta, kun siinä vaiheessa saattaa olla mielen muutos vielä ihan hyvin edessä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa, mitä minä oikein haluan?!
Työpaikan, jossa saat matkustaa lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin ollessasi voisit miettiä, kuka olet.
no kyllä öasten vanhemmatkin on ihan kykeneviä ajattelemaan syvällisiä, vai luulitko että,synnytyksen yhteydessä aivotkin tulee ulos😂😀
Kyllähän useimmilla näin näyttää nimenomaan käyvän. Käyttäväthän äidit itsekin käsitettä "mamma-aivo". Moni ei siitä enää palaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap linjoilla 23 asti..
Kyllä, epäilen hormoneja ja biologista kelloa. Se vain haastaa koko elämäni ja identiteettini, joka on rakentunut traumojen kautta.
Olen nytkin yksin kotona. Jotenkin annoin nyt itselleni luvan tuntea tämän tunteen täysillä: haluta vauvaa, ilman että on vaaraa yhtäkkiä sanoa miehelle, että jätetään kondomi pois ja lisäännytään! Katsoin serkkuni vauvan kuvia, vaikka aiemmin olen ollut katkera ja vältellyt kuvia "taas tuollainen äiti, joka ottaa vauvastaan kuvia 24/7!".
Eli annan kehoni palaa kaipuusta. Rinnatkin ovat kipeät. Hullu olo. En ole koskaan kokenut näin. Vaikka loogisempaa olisi etsiä työpaikkoja, en vain halua mitään työtä..
on maailman normaalein asia alkaa haluta lapsia tuossa iässä. siinä ei ole mitään väärää eikä se ole mikään mielenhäiriö, vaan se paljon puhuttu biologinen kello, joka tikittää sitä kuuluvammin mitä vähemmän hedelmällisiä vuosia on jäljellä. vela-höpinät välillä tuntuu ihan hassuilta kolmekymppisten suusta, kun siinä vaiheessa saattaa olla mielen muutos vielä ihan hyvin edessä.
Okei, vaikka unohtaisin menneet lapsuuden kokemukseni ja vannoutuneen vela-egoni, olen hukassa. Jos siis myönnän haluavani lapsia, se pelottaa ja pelkään myös työuran puuttumista sitten, kun äitiysloma(t?) loppuu.
Ap nyt yksin kotona, ja kuvittelin millaista olisi olla osan ajasta käytännössä yh mieheb reissujen ajan. Ehkä 'vauvantuoksuiset päiväunet' pakokeinona oli hyvä diagnoosi.
Olen pohtinut elämääni ja pelkään jo seuraavaa terapiakertaa, kuinka paljon muureja murtuu ja kuinka paljon tulen itkemään vauvan perään tai muusta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vela pois otsikoistasi ja jutuistasi, niin kuvailet ihan tavallista, ikääsi kuuluvaa vauvakuumetta. Miksi teet joskus ottamastasi vela-tittelistä ongelman?
Voilá, 50 euroa kiitos!
T.keittiöpsykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan normaalia. Englanninkielisillä velafoorumeilla naiset kertovat, että vauvakuume voi iskeä hormonalisista syistä, vaikkei oikeasti halua lapsia yhtään. Samoin lasten hankinnan MAHDOLLISUUDEN poistuminen vaihdevuosien tai sterilisaation vuoksi voi ahdistaa tai surettaa, vaikka tuota mahdollisuutta ei aikoisi missään tapauksessa käyttää. Ihmismieli ei pidä siitä, että vaihtoehdot kaventuvat. Huonotkin vaihtoehdot halutaan pitää avoinna.
hitto mitä skeidaa! että hormonit siis saa ihmisen jotenkin "epäaidosti" haluamaan lapsia?
Minä en keksi muuta syytä, kuin iän tuomat hormonaaliset muutokset sille, että yhtäkkiä kuukautiskipuni ovat pahentuneet ja olen alkanut kaivata lasta. Olen ollut vannoutunut vela 33vuotta. Mitään muuta syytä ei ole haluta lasta, en tykkää lapsista. Tilanteeni ulkomailla ilman tukiverkkoja ja vakityötä on järjetön lapsen kannalta. Kehoni huutaa vauvaa. Haluan ehkä sterilisaation ennen kuin menen mielenhäiriöön.
Sterilisaatio o ihan oikeasti erinomainen suoja myöhemmän iän mielenhäiriöitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaaksi olin varma, etten halua lapsia. Mieli muuttui, sain lapsia. Jälkiviisaasti ajatellen: olen onnellinen lasten kanssa, olisin onnellinen lapsettomanakin. Lapsettomana elämäni ja onnellisuuteni olisi tasaisempaa. Lasten kanssa koen pakahduttavampaa onnea mutta kohtaan myös suurempia suruja kuin koskaan elämässäni. Elämäntyyli lapsettomana olisi jotain muuta kuin nyt lapsellisena. Ei parempi, ei huonompi. Vain erilainen.
Molempi parempi on mun vastaus. Millaisen elämän haluat?
Sen kun tietäisin... Nyt tuli myös paniikki, että haluaisin vielä miehen kanssa elää kahdestaan ja matkustaa maailmalla. Raskaana ja vauvan kanssa se olisi toki mahdollista, mutta hankalampaa. Haluan kaiken mutta en mitään!
ap
Miehen kanssa kahdestaan eläminen ja matkustaminen tulevat olemaan ei vain hankalampaa vaan mahdotonta. Keskinäinen suhteenne, kotielämänne ja koko elämäntapanne muuttuu, jos päätätte hankkia lapsia. Tämä ei ole itsessään hyvä tai huono asia, mutta kannattaa miettiä, mikä on se elämä, jollaista haluaa.
Minä luulen, että työelämään ja aikuistumiseen liittyvät pelot ovat tämän yllättävän vauvakuumeilun taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Ota vela pois otsikoistasi ja jutuistasi, niin kuvailet ihan tavallista, ikääsi kuuluvaa vauvakuumetta. Miksi teet joskus ottamastasi vela-tittelistä ongelman?
Voilá, 50 euroa kiitos!
T.keittiöpsykologi
Mmm-m...
50e
T.oikea psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaaksi olin varma, etten halua lapsia. Mieli muuttui, sain lapsia. Jälkiviisaasti ajatellen: olen onnellinen lasten kanssa, olisin onnellinen lapsettomanakin. Lapsettomana elämäni ja onnellisuuteni olisi tasaisempaa. Lasten kanssa koen pakahduttavampaa onnea mutta kohtaan myös suurempia suruja kuin koskaan elämässäni. Elämäntyyli lapsettomana olisi jotain muuta kuin nyt lapsellisena. Ei parempi, ei huonompi. Vain erilainen.
Molempi parempi on mun vastaus. Millaisen elämän haluat?
Sen kun tietäisin... Nyt tuli myös paniikki, että haluaisin vielä miehen kanssa elää kahdestaan ja matkustaa maailmalla. Raskaana ja vauvan kanssa se olisi toki mahdollista, mutta hankalampaa. Haluan kaiken mutta en mitään!
ap
Miehen kanssa kahdestaan eläminen ja matkustaminen tulevat olemaan ei vain hankalampaa vaan mahdotonta. Keskinäinen suhteenne, kotielämänne ja koko elämäntapanne muuttuu, jos päätätte hankkia lapsia. Tämä ei ole itsessään hyvä tai huono asia, mutta kannattaa miettiä, mikä on se elämä, jollaista haluaa.
Minä luulen, että työelämään ja aikuistumiseen liittyvät pelot ovat tämän yllättävän vauvakuumeilun taustalla.
vauvakuumeessa kolmenkympin hujakoilla ei ole mitään yllättävää,
Velat ovat uniikkeja lumihiutaleita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaaksi olin varma, etten halua lapsia. Mieli muuttui, sain lapsia. Jälkiviisaasti ajatellen: olen onnellinen lasten kanssa, olisin onnellinen lapsettomanakin. Lapsettomana elämäni ja onnellisuuteni olisi tasaisempaa. Lasten kanssa koen pakahduttavampaa onnea mutta kohtaan myös suurempia suruja kuin koskaan elämässäni. Elämäntyyli lapsettomana olisi jotain muuta kuin nyt lapsellisena. Ei parempi, ei huonompi. Vain erilainen.
Molempi parempi on mun vastaus. Millaisen elämän haluat?
Sen kun tietäisin... Nyt tuli myös paniikki, että haluaisin vielä miehen kanssa elää kahdestaan ja matkustaa maailmalla. Raskaana ja vauvan kanssa se olisi toki mahdollista, mutta hankalampaa. Haluan kaiken mutta en mitään!
ap
Miehen kanssa kahdestaan eläminen ja matkustaminen tulevat olemaan ei vain hankalampaa vaan mahdotonta. Keskinäinen suhteenne, kotielämänne ja koko elämäntapanne muuttuu, jos päätätte hankkia lapsia. Tämä ei ole itsessään hyvä tai huono asia, mutta kannattaa miettiä, mikä on se elämä, jollaista haluaa.
Minä luulen, että työelämään ja aikuistumiseen liittyvät pelot ovat tämän yllättävän vauvakuumeilun taustalla.
vauvakuumeessa kolmenkympin hujakoilla ei ole mitään yllättävää,
Ei niin. Silloin juuri monet joutuvat kohtaamaan nota työelämään ja aikuistumiseen liittyviä pelkoja. Uskallanko olla aikuinen? Millä tavalla? Myös tietoisuus heikkenevästä hedelmällisyydestä lisää painetta päätöksentekoon. Mitään biologista kelloa ei kuitenkaan varsinaisesti ole olemassa. "Sosiaalinen kello" kyllä on siinä mielessä, että omaa elämäntilannetta ja valintoja tulee väkisinkin verranneeksi ikätveriensa tilanteeseen, oli se fiksua tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Velat ovat uniikkeja lumihiutaleita
Niin kuin kaikki muutkin :Dddd
Juuri se tekee ihmisestä velan ettei anna periksi mielisairaudelle nimeltä vauvakuume. On minullakin ollut lukemattomia vauvakuumeita 20 vuoden aikana, ensimmäisen kerran jo teini-ikäisenä. Mutta en ole biologiani orja ja järjellä tiedostan mikä on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Miten voitit biologian, 97?
Jalat ristiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voitit biologian, 97?
Jalat ristiin.
Supista lisäksi lantionpohjan lihaksia niin, että verenkierto vähenee sukuelimiin. Täten hormonitoiminta hiljenee.
Alue: Aihe vapaa
Sen kun tietäisin... Nyt tuli myös paniikki, että haluaisin vielä miehen kanssa elää kahdestaan ja matkustaa maailmalla. Raskaana ja vauvan kanssa se olisi toki mahdollista, mutta hankalampaa. Haluan kaiken mutta en mitään!
ap