Velan vauvakuume?!?

Olen välillä matkustanut. Viimeisen parin vuoden aikana päätin aikuistua ja panostaa opiskeluun täysillä.

Olen pohtinut itseäni paljon. En ole vielä päässyt mihinkään lopputulokseen.

Lapsi itsetuntemuksen opettajaksi? Keksisit itsesi pian kun lapsi huutaisi aamu kolmelta ja keksisit ratkaisuja.

42, ehkä noin :) Ehkä minulla on liikaa aikaa pohtia, ja lapsen kanssa olisi elettävä elämää.

Pahin hormonaalinen itkuisuus on tältä kierrolta ohi, mutta outo tunne vaivaa. Ikäänkuin olisin avannut mahdollisuuden lapselle. Siirtynyt jyrkästä, omaan lapsuudesta asti tiukkaan tunnelukkoon perustuvasta eistä ehkään... Ilman mitään vauvakuumetta tai tarvetta toimia.

Mitä tämä on?

Aikuisuutta. Teini fiksoituu tunnelukkoihin ja jyrkkiin, mustavalkoisiin mielipiteisiin. Aikuinen voi tuntea ristiriitaisia tunteita. Onnea, saavutit sen vihdoin.

Ehkä et ole vela.

Olet sala.

Salaa lapsia haluava.

Mä olin vannoutunut vela 39-vuotiaaksi, ja pitkässä parisuhteessa. Sitten - kummallisesti aika kevyen mietinnän jälkeen ja yhteisestä päätöksestä jätin "what the hell"-meiningillä pillerit pois ja raskauduin heti. Pelotti ja jännitti että elämä muuttuu itselleni vieraaksi. No kyllä se muuttuikin, mutta jo parin viikon päästä kun tyyppi syntyi, se oli taas mun omaa elämää, ihan erilaista vaan, hyvää, väsyttävää ja erilaista. Nyt tyyppi on 10 ja en osaisi kuvitella millaista olisi olla 50 vuotias ilman tuota höppänää näsäviisasta ilopilleriä. Elämä on joskus rankkaa, useimmiten hauskaa ja aina täyttä.

Ei tää ketään kiinnosta. Tän sivun viesteissä 0 peukkua...

Vierailija kirjoitti:

Olen 34,5-v., 10 vuotta saman miehen kanssa, naimisissa 5.

Olen tähän asti ollut varma, etten halua lapsia. Cv:ni on vitsi ja täynnä pätkätöitä,opiskelua ja taiteellista vapaaehtoistoimintaa. Vii meiset pari vuotta olen opiskellut, tarkoituksenani lopettaa pelleily ja aloittaa oikeat työt. Nyt, valmistumisen kynnyksellä, olen ihan pihalla mitä haluan tai kuka edes olen. Olen ollut pari vuotta myös terapiassa.

Tänään terapiassa murruin. Selitin sekavaa olotilaani (en tiedä, mitä töitä tekisin, mitä haluan elämältä) ja tuli puhetta suhteestani vanhempiini, miten jouduin varhain huolehtimaan itsestäni. Samaan syssyyn sanoin, että kuukautiseni ovat myöhässä, mutten ole raskaana. Aloin itkeä vuolaasti ja tajusin, että lapsettomuus on ollut lähtöisin katkeruudesta vanhempiani kohtaan. Ja että pelkään kuukautisten puuttumisen tarkoittavan ovulaation puuttumista tässä iässä.

Kävelin kaupungilla ja koko kylä oli täynnä lapsia, vanhempia, mainoksia odottaville äideille... Yhden raskaana olevan naisen kohdalla halusin potkaista mahaa. Säikähdin ajatustani, vaikken olisi sitä toteuttanut.

Nyt kuukautiset alkoivat heti terapian jälkeen. Sanoinkin, että se on varmaan psykosomaattista. Yleensä olen helpottunut, nyt suren ja olen vihainen, etten ole raskaana?!? Vaikka siis en ole yrittänyt lasta ja olen tarkoituksella ehkäissyt. Mikä mulla on?!?

Rukoilepa Jumalaa, ehkä hän auttaa sinua, sillä apua sinä kaipaat. Olet ollut pitkässä unessa ja heräämässä.  

Miten niin unessa?

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset pelasta sinua eksistentialisilta kysymyksiltä

Ei niiden puuttuminenkaan. No jos tarkkoja ollaan niin noissa kysymyksissä ei pääse perille. Se ettei tee lapsia on ainostaan ihmisen luonnon vastaista, ei se auta tai vaikeuta pelastumista. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin unessa?

Luitko aloituksen, jos sinulle ei siitä selvinnyt, että hän on unessa, olet sinä myös.  Tai no ehkä parempi olisi todeta, että hän on rakentanut muurit, jotka nyt sortuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin unessa?

Luitko aloituksen, jos sinulle ei siitä selvinnyt, että hän on unessa, olet sinä myös.  Tai no ehkä parempi olisi todeta, että hän on rakentanut muurit, jotka nyt sortuvat. 

Okei

Miten jumala auttaisi ap:ta, 48?

Vierailija kirjoitti:

Miten jumala auttaisi ap:ta, 48?

Toisi täyttymyksen mitä mikään maallinen (edes oma lapsi) ei voi tuoda

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin unessa?

Luitko aloituksen, jos sinulle ei siitä selvinnyt, että hän on unessa, olet sinä myös.  Tai no ehkä parempi olisi todeta, että hän on rakentanut muurit, jotka nyt sortuvat. 

Miten sellaisesta sitten selviää? Että on elänyt koko elämänsä unessa ja yhtäkkiä häviää maa jalkojen alta? Haluaisin tietää.

Kriisi siitä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Kriisi siitä seuraa.

Eikö ap jo ollut (3kympin?) Kriisin seurauksena päättänyt aikuistua, opiskella, saada jotain tolkkua cv:hen ja mennyt terapiaankin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jumala auttaisi ap:ta, 48?

Toisi täyttymyksen mitä mikään maallinen (edes oma lapsi) ei voi tuoda

Sellaista haavaa ei olekaan, mitä oma lapsi ei parantaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriisi siitä seuraa.

Eikö ap jo ollut (3kympin?) Kriisin seurauksena päättänyt aikuistua, opiskella, saada jotain tolkkua cv:hen ja mennyt terapiaankin?

Tulkintaa, ei se ihan noin sanonut vaikka saattaa ollakin oikea tulkinta

Tulisipa thän ketjuun ihmisten omia kokemuksia eikä jeesustelua