Miksi suomalaiset ei uskalla tehdä lapsia

Vierailija kirjoitti:

Varmasti monia syitä. Yksi on se, että vanhemmuudesta ja lapsenkasvatuksesta on tehty jokin ihmeellinen projekti, niinkuin melkein kaikesta elämässä, kaiken pitäisi olla täydellistä. Ennen lapsia vaan tehtiin tai vielä aiemmin niitä vain tuli ja siinä sitten elettiin miten elettiin. Nykyään pitää olla tavaraakin jo niin paljon, että eihän siihen riitä kuin hyvätuloisten varallisuus. Sain oman esikoiseni v. -97 ja silloin sanottiin, että lapsen ensimmäinen vuosi maksaa 20 000 mk, ihmettelin kovasti ja laskin, että meidän esikoisen eka vuosi maksoi ehkä 2000 mk. Olin lähinnä järkyttynyt, kun seurasin ihmisten rahankäyttöä lapsiin, piti ostaa ehdottomasti joka talvi ne uudet reimatecit, vauvalle kalliit vaunut, rattaat jne. Nyt teineille ostetaan älypuhelimet, läppärit, pöytäkoneet, pelikoneet, mopoautot, ipadit...pitää kustantaa kalliit harrastukset ja ulkomaanmatkat.

En ymmärrä, luuleeko ihmiset oikeasti, että raha ja tavara tekee onnelliseksi ja näinkö he luulevat kasvattavansa fiksuja aikuisia? Muita syitä on paljon, esim. kotona paapotaan niin ettei lapset opi tekemään mitään kotitöitä, miten sellaiset ihmiset uskaltaisivat tehdä lapsia? Sukupolvien välinen ketjukin on jotenkin kadonnut, nykymummot ja -papat ovat eronneita, uusperheellisiä, bailaavia, kumppaneita vaihtavia nuorekkaita ja monesti myös itsekkäitä. On tärkeämpää mennä treffeille ja salille, kuin mennä hoitamaan lapsenlapsia, omat lapset on jo hoidettu, joten hekin hoitakoon omansa.

Lisäksi on tietysti ihan oikeasti elämän ja koko maailman tilanteen epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta ja toimeentulosta. Nykyajan ihanteena on ikuinen nuoruus, ei siihen lapset oikein sovi. Naisilla voi olla kuvitelmia ikuisesta romantiikasta ja ruusunpunaisesta rakkaudesta ja miehillä kuvitelmia, että alkuajan kiihkeä seksi vain jatkuu ja jatkuu. Lapset sotkevat romantiikan ja pilaavat seksielämän. Tällaista mielikuvaa pidetään vahvasti yllä ja sitä, että ihminen, parisuhde ja elämä pysyvät aina muuttumattomina.

Onhan se hyvä, että ihmiset, jotka eivät sovi vanhemmiksi, eivät myöskään hanki lapsia. Toisaalta mietityttää kuka meitä kaikkia hoitaa kun olemme vanhoja? Mistä eläkkeet, edes ne minimit?

Maahanmuuttajat tietenki. Jo 30 000 tullu ja lisää pukkaa vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ootteko te koskaan ajatelleet, että kuka teitä hoitaa kun olette vanhoja? Yhteiskunnalla ei ole resursseja ja vaikka teillä olisikin hyväpalkkainen työ, ei ole maksajia eläkkeellenne. Ei ole myöskään ketään kuka teitä hoitaisi, ei ketään kuka katsoisi, että se yksityinen tuhansia euroja kuukaudessa maksava hoitokoti hoitaisi teitä edes siedettävällä tavalla. (janiinpäinpois)

No en minäkään omaa äitiäni hoida, hän asuu palvelutalossa 600 kilometrin päässä.

Veikkaan, että siihen mennessä kun itse olen yli 70-vuotias ja pääsen ehkä eläkkeelle, on tekniikka jo kehittynyt reippaasti palvelurobottien suuntaan. Ja voihan olla, että en edes elä niin pitkään - ihmisiä kuolee auto-onnettomuuksissa ja sairauksiin nuorinakin.

Ihan oikeastiko jotkut kuvittelevat, että lapset ja lapsenlapset riemusta kiljuen rupeaisivat omaishoitajiksi koska sitä jotenkin keskiaikaisella tavalla pidetään velvollisuutena? Ei hyvää päivää...

Niin, nykyään on yhä enemmän minä-minä-ihmisiä ja sellaisiksi monet lapsiaankin kasvattavat. Ei ymmärretä, että se elämän onni ei tule siitä, että tienaa paljon rahaa ja voi ostella tavaroita ja matkustella ja ihan vaan toteuttaa omaa rakasta itseään. Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat ihmiset, jotka auttavat muita, elävät yhteisöllisesti ja jakavat omastaan muille. Ja mitä ihmiset eniten katuvat kuolinvuoteellaan? Sitäkö, etteivät voineet ostaa uutta autoa, isompaa taloa, enempää merkkituotteita, eivät päässeet käymään ihan joka paikassa, josta unelmoivat, eivät tehneet riittävästi töitä, eivät tienanneet enempää, eivät saaneet riittävästi ylennyksiä ja kunniamerkkejä? Että hyvää päivää vaan.

Ei perhe, eikä omista vanhemmistaan huolehtiminen tarkoita unelmistaan luopumista. Asioita voi järjestellä ja kun on useampi lapsi, ei taakka ole liian iso. Ja meilläkään ei ole kyse omaishoitajuudesta, sehän on työtä 24/7, tämä vaatii esim. minulta vain muutaman tunnin viikossa. Teen sen mielelläni. Käyn myös kerran viikossa katsomassa erästä naapurin mummoa, jolla ei ole lapsia, eikä paljon muitakaan omaisia, senkin teen mielelläni. Meidän pojat käyvät leikkaamassa tuon mummon nurmikon ja tekevät hänelle myös lumityöt, tytär käy siivoamassa ja vie joskus leivonnaisia. Teinimme ansaitsevat tuosta vähän taskurahaa, oppivat tekemään työtä ja samalla auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti monia syitä. Yksi on se, että vanhemmuudesta ja lapsenkasvatuksesta on tehty jokin ihmeellinen projekti, niinkuin melkein kaikesta elämässä, kaiken pitäisi olla täydellistä. Ennen lapsia vaan tehtiin tai vielä aiemmin niitä vain tuli ja siinä sitten elettiin miten elettiin. Nykyään pitää olla tavaraakin jo niin paljon, että eihän siihen riitä kuin hyvätuloisten varallisuus. Sain oman esikoiseni v. -97 ja silloin sanottiin, että lapsen ensimmäinen vuosi maksaa 20 000 mk, ihmettelin kovasti ja laskin, että meidän esikoisen eka vuosi maksoi ehkä 2000 mk. Olin lähinnä järkyttynyt, kun seurasin ihmisten rahankäyttöä lapsiin, piti ostaa ehdottomasti joka talvi ne uudet reimatecit, vauvalle kalliit vaunut, rattaat jne. Nyt teineille ostetaan älypuhelimet, läppärit, pöytäkoneet, pelikoneet, mopoautot, ipadit...pitää kustantaa kalliit harrastukset ja ulkomaanmatkat.

En ymmärrä, luuleeko ihmiset oikeasti, että raha ja tavara tekee onnelliseksi ja näinkö he luulevat kasvattavansa fiksuja aikuisia? Muita syitä on paljon, esim. kotona paapotaan niin ettei lapset opi tekemään mitään kotitöitä, miten sellaiset ihmiset uskaltaisivat tehdä lapsia? Sukupolvien välinen ketjukin on jotenkin kadonnut, nykymummot ja -papat ovat eronneita, uusperheellisiä, bailaavia, kumppaneita vaihtavia nuorekkaita ja monesti myös itsekkäitä. On tärkeämpää mennä treffeille ja salille, kuin mennä hoitamaan lapsenlapsia, omat lapset on jo hoidettu, joten hekin hoitakoon omansa.

Lisäksi on tietysti ihan oikeasti elämän ja koko maailman tilanteen epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta ja toimeentulosta. Nykyajan ihanteena on ikuinen nuoruus, ei siihen lapset oikein sovi. Naisilla voi olla kuvitelmia ikuisesta romantiikasta ja ruusunpunaisesta rakkaudesta ja miehillä kuvitelmia, että alkuajan kiihkeä seksi vain jatkuu ja jatkuu. Lapset sotkevat romantiikan ja pilaavat seksielämän. Tällaista mielikuvaa pidetään vahvasti yllä ja sitä, että ihminen, parisuhde ja elämä pysyvät aina muuttumattomina.

Onhan se hyvä, että ihmiset, jotka eivät sovi vanhemmiksi, eivät myöskään hanki lapsia. Toisaalta mietityttää kuka meitä kaikkia hoitaa kun olemme vanhoja? Mistä eläkkeet, edes ne minimit?

Maahanmuuttajat tietenki. Jo 30 000 tullu ja lisää pukkaa vaan

Jaa-a, onkohan heistä maksamaan eläkkeemme?

Islamisaatio, työttömyys ja työaikana lapsen hankkimisen negatiivisuus , vapaa kasvatus, raha, liikakansoitus, ihmisten ilkeys/ahneus/pinnallisuus, kaikista ei ole vanhemmiksi, leikkaukset, verot ym. Kyllä se helpommalla pääsee kun elättää nykyään vain itsensä, jos  edes siihenkään pystyy. 

Nykyihmiset eivät luota siihen että elämä kantaa. On vain minä ja minun tarpeet, valintoja selitellään sitten mitä kummallisemmilla epävarmuustekijöillä ym. KOSKAAN et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan vaikka kuinka hyvin ennakoit. Ihmiset ovat pelkureita. Miten luulette että sota-ajan vanhemmat olisivat uskaltaneet lisääntyä jos heillä olis ollut sama pelkuruus kuin nykyaikana vallitsee? Silloin liitettiin siihen että kyllä tämä tästä ja lapsissa on tulevaisuus, parempi sellainen. Ei elämän kuulu olla helppoa pullaposket.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssasi suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Tuossa on kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin työllistyminen pitkän työelämästä poissaolon jälkeen. Kaikki kehittyy ja muuttuu niin nopeaa tahtia, että työntekijän osaaminen voi olla auttamattomasti vanhentunutta, jos on ollut pitkään kotona hoitamassa lapsia. Tilanteessa, jossa työikäisiä ihmisiä on liikaa verrattuna työpaikkojen määrään, on ihan selvää, että tuoreemmalla osaamisella varustettu saa työn. Kotona lapsia hoitavan pitäisi siis ylläpitää ammatillista osaamistaan myös sillä aikaa, kun on pois työelämästä. Toinen ongelma on, että hyvin usein kotiin jäävä on nainen. Vaikka mies maksaisikin eläkevakuutusta naiselle, niin mikäli tulee ero, sekin lysti loppuu. Palataan jälleen edelliseen tilanteeseen eli pitäisi löytää töitä. Mulla on parikin tällaista ystävää, joilla on tämä tilanne. Paitsi ettei töitä ole löytynyt työkkärin erilaisia tempputyöllistämisiä lukuunottamatta. Vaikka ei olekaan ollut avioehtoa, ei parisuhteessa ole yhden palkalla saatu muuta varallisuutta kuin asunto. Sekin on tietysti jo hyvä asia ja erossa saadulla osuudella on voinut hankkia pienen asunnon itselleen, mutta tulot ovat silti edelleen hyvin pienet. Kotäitiydessä ei ole mitään vikaa ja monesti se on lapselle suorastaan ihanteellinen kasvuympäristö, mutta kotona pitkään ollut vanhempi jää aika tyhjän päälle, jos tuleekin ero eikä töitä löydykään. 

jos tulisi ero tai muuta yllättävää, jokainen osaa varmasti toimia sen eteen niin, että saa tulonlähdettä tai vaikka opiskelee. Parempi keskittyä kunnolla lapsiin, kuin stressata tulevilla huomoilla työnäkymillä ja tartuttaa se stressi lapsiinkin. Elämä kuljettaa.

Tuossa muuten on yksi syy Suomen laskevaan syntyvyyteen. Ruotsissa, jossa syntyvyys ei mene alas kuin lehmän häntä, on sallitumpaa ja todella yleistä, että äidit käyvät osapäivätöissä. He palaavat osa-aikaisesti töihin jo silloin, kun lapsi on ihan vauva - päivähoito kuitenkin onnistuu.

Näin äidit eivät syrjäydy työelämästä eivätkä jää tyhjän päälle, ja paluu kokopäivätöihin sujuu jouhevasti.

Suomessa vain elää sitkeästi se vanhanaikainen ajatus siitä, että "äidin on AINA oltava kotona, kaikki muu on SYNTIÄ ja MORAALITONTA ja ITSEKÄSTÄ, kyllä nyt kunnon suomalainen nainen uhraa itsensä ja tulevaisuutensa lasten takia koska LAPSET!"

Ja juuri tämä orastava "Ruotsin malli" torpattiin taas hienosti. Ei ihme, että hiekkalaatikon vangiksi jääminen ei houkuttele.

Mutta eikö Ruotsissa ollut myös paljon pidemmät asuntolainojen takaisinmaksuajat kuin Suomessa? Silloin osa-aikatyöstä saatava palkka riittääkin varmaan ihan hyvin, kun lyhennyssumma on pieni. Entä miten Ruotsissa on päivähoito järjestetty sellaisille, jotka työskentelevät esim 20-viikkotunnin sopimuksella, mutta etukäteen ei voi tietää, minä päivinä seuraavalla viikolla nuo tunnit tekee ja mihin kellonaikaan? 

Ruotsissa ekat 20h per viikko varhaiskasvatusta ovat ILMAISIA KAIKILLE. Näin ollen osa-aikatyö kannattaa pikkulapsivaiheessakin.

Suomeen ei kannata tehdä suomalaisia koska eivät ole turvassa täällä enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssasi suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Tuossa on kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin työllistyminen pitkän työelämästä poissaolon jälkeen. Kaikki kehittyy ja muuttuu niin nopeaa tahtia, että työntekijän osaaminen voi olla auttamattomasti vanhentunutta, jos on ollut pitkään kotona hoitamassa lapsia. Tilanteessa, jossa työikäisiä ihmisiä on liikaa verrattuna työpaikkojen määrään, on ihan selvää, että tuoreemmalla osaamisella varustettu saa työn. Kotona lapsia hoitavan pitäisi siis ylläpitää ammatillista osaamistaan myös sillä aikaa, kun on pois työelämästä. Toinen ongelma on, että hyvin usein kotiin jäävä on nainen. Vaikka mies maksaisikin eläkevakuutusta naiselle, niin mikäli tulee ero, sekin lysti loppuu. Palataan jälleen edelliseen tilanteeseen eli pitäisi löytää töitä. Mulla on parikin tällaista ystävää, joilla on tämä tilanne. Paitsi ettei töitä ole löytynyt työkkärin erilaisia tempputyöllistämisiä lukuunottamatta. Vaikka ei olekaan ollut avioehtoa, ei parisuhteessa ole yhden palkalla saatu muuta varallisuutta kuin asunto. Sekin on tietysti jo hyvä asia ja erossa saadulla osuudella on voinut hankkia pienen asunnon itselleen, mutta tulot ovat silti edelleen hyvin pienet. Kotäitiydessä ei ole mitään vikaa ja monesti se on lapselle suorastaan ihanteellinen kasvuympäristö, mutta kotona pitkään ollut vanhempi jää aika tyhjän päälle, jos tuleekin ero eikä töitä löydykään. 

jos tulisi ero tai muuta yllättävää, jokainen osaa varmasti toimia sen eteen niin, että saa tulonlähdettä tai vaikka opiskelee. Parempi keskittyä kunnolla lapsiin, kuin stressata tulevilla huomoilla työnäkymillä ja tartuttaa se stressi lapsiinkin. Elämä kuljettaa.

Tuossa muuten on yksi syy Suomen laskevaan syntyvyyteen. Ruotsissa, jossa syntyvyys ei mene alas kuin lehmän häntä, on sallitumpaa ja todella yleistä, että äidit käyvät osapäivätöissä. He palaavat osa-aikaisesti töihin jo silloin, kun lapsi on ihan vauva - päivähoito kuitenkin onnistuu.

Näin äidit eivät syrjäydy työelämästä eivätkä jää tyhjän päälle, ja paluu kokopäivätöihin sujuu jouhevasti.

Suomessa vain elää sitkeästi se vanhanaikainen ajatus siitä, että "äidin on AINA oltava kotona, kaikki muu on SYNTIÄ ja MORAALITONTA ja ITSEKÄSTÄ, kyllä nyt kunnon suomalainen nainen uhraa itsensä ja tulevaisuutensa lasten takia koska LAPSET!"

Ja juuri tämä orastava "Ruotsin malli" torpattiin taas hienosti. Ei ihme, että hiekkalaatikon vangiksi jääminen ei houkuttele.

Mutta eikö Ruotsissa ollut myös paljon pidemmät asuntolainojen takaisinmaksuajat kuin Suomessa? Silloin osa-aikatyöstä saatava palkka riittääkin varmaan ihan hyvin, kun lyhennyssumma on pieni. Entä miten Ruotsissa on päivähoito järjestetty sellaisille, jotka työskentelevät esim 20-viikkotunnin sopimuksella, mutta etukäteen ei voi tietää, minä päivinä seuraavalla viikolla nuo tunnit tekee ja mihin kellonaikaan? 

Joo. Ruotsi antaa 100 vuoden asuntolainoja....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssasi suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Tuossa on kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin työllistyminen pitkän työelämästä poissaolon jälkeen. Kaikki kehittyy ja muuttuu niin nopeaa tahtia, että työntekijän osaaminen voi olla auttamattomasti vanhentunutta, jos on ollut pitkään kotona hoitamassa lapsia. Tilanteessa, jossa työikäisiä ihmisiä on liikaa verrattuna työpaikkojen määrään, on ihan selvää, että tuoreemmalla osaamisella varustettu saa työn. Kotona lapsia hoitavan pitäisi siis ylläpitää ammatillista osaamistaan myös sillä aikaa, kun on pois työelämästä. Toinen ongelma on, että hyvin usein kotiin jäävä on nainen. Vaikka mies maksaisikin eläkevakuutusta naiselle, niin mikäli tulee ero, sekin lysti loppuu. Palataan jälleen edelliseen tilanteeseen eli pitäisi löytää töitä. Mulla on parikin tällaista ystävää, joilla on tämä tilanne. Paitsi ettei töitä ole löytynyt työkkärin erilaisia tempputyöllistämisiä lukuunottamatta. Vaikka ei olekaan ollut avioehtoa, ei parisuhteessa ole yhden palkalla saatu muuta varallisuutta kuin asunto. Sekin on tietysti jo hyvä asia ja erossa saadulla osuudella on voinut hankkia pienen asunnon itselleen, mutta tulot ovat silti edelleen hyvin pienet. Kotäitiydessä ei ole mitään vikaa ja monesti se on lapselle suorastaan ihanteellinen kasvuympäristö, mutta kotona pitkään ollut vanhempi jää aika tyhjän päälle, jos tuleekin ero eikä töitä löydykään. 

jos tulisi ero tai muuta yllättävää, jokainen osaa varmasti toimia sen eteen niin, että saa tulonlähdettä tai vaikka opiskelee. Parempi keskittyä kunnolla lapsiin, kuin stressata tulevilla huomoilla työnäkymillä ja tartuttaa se stressi lapsiinkin. Elämä kuljettaa.

Tuossa muuten on yksi syy Suomen laskevaan syntyvyyteen. Ruotsissa, jossa syntyvyys ei mene alas kuin lehmän häntä, on sallitumpaa ja todella yleistä, että äidit käyvät osapäivätöissä. He palaavat osa-aikaisesti töihin jo silloin, kun lapsi on ihan vauva - päivähoito kuitenkin onnistuu.

Näin äidit eivät syrjäydy työelämästä eivätkä jää tyhjän päälle, ja paluu kokopäivätöihin sujuu jouhevasti.

Suomessa vain elää sitkeästi se vanhanaikainen ajatus siitä, että "äidin on AINA oltava kotona, kaikki muu on SYNTIÄ ja MORAALITONTA ja ITSEKÄSTÄ, kyllä nyt kunnon suomalainen nainen uhraa itsensä ja tulevaisuutensa lasten takia koska LAPSET!"

Ja juuri tämä orastava "Ruotsin malli" torpattiin taas hienosti. Ei ihme, että hiekkalaatikon vangiksi jääminen ei houkuttele.

Mutta eikö Ruotsissa ollut myös paljon pidemmät asuntolainojen takaisinmaksuajat kuin Suomessa? Silloin osa-aikatyöstä saatava palkka riittääkin varmaan ihan hyvin, kun lyhennyssumma on pieni. Entä miten Ruotsissa on päivähoito järjestetty sellaisille, jotka työskentelevät esim 20-viikkotunnin sopimuksella, mutta etukäteen ei voi tietää, minä päivinä seuraavalla viikolla nuo tunnit tekee ja mihin kellonaikaan? 

Ruotsissa ekat 20h per viikko varhaiskasvatusta ovat ILMAISIA KAIKILLE. Näin ollen osa-aikatyö kannattaa pikkulapsivaiheessakin.

Mutta miten se osa-aikahoito on järjestetty? Lapsen voi viedä mihin aikaan päivästä tahansa ja hakea milloin tahansa? Riittää, että edellisenä päivänä ilmoittaa, milloin lapsi tulee huomenna?

Siksi, koska suomalaisista on tullut itsekkäitä minä-minä-minä-minä-minä-ihmisiä. Elämästä halutaan mahdollisimman helppoa ja vain omaa itseään varten, siksi sellaiseen elämään ei lapset kuulu. Jos lapsia sattuu tulemaan, niin se on aivan järkyttävä kauhistus, kun ei enää pääse bilettämään tai matkustamaan niin kuin ennen. Lisäksi, se on myös näille ihmisille aivan järkyttävää, kun vaikka olisi hyväpalkkaisessa työssä, niin ei enää saakkaan käyttää sitä kaikkea rahasummaa vain ja ainoastaan itseensä. Eli siis materialismi ja pinnallisuus on iskenyt ihmisiin ja kunnolla. Pääasiassahan nämä ihmiset ovat nuoria tai melko nuoria, jotka kuvittelevat olevansa siinä iässä vanhenemattomia, kuolemattomia ja elävänsä ikuisesti.

Tuolla menolla he ovat vain menossa kovaa vauhtia kohti yksinäistä vanhuutta sitten aikanaan. Kyllä ne nuoruudessa tehdyt typeryydet lyövät kovaa kasvoille sitten vanhempana. Tulevaisuudessa Suomessa on tällä vauhdilla yksinäisiä vanhuksia, ja paljon!

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska suomalaisista on tullut itsekkäitä minä-minä-minä-minä-minä-ihmisiä. Elämästä halutaan mahdollisimman helppoa ja vain omaa itseään varten, siksi sellaiseen elämään ei lapset kuulu.

....

Tuolla menolla he ovat vain menossa kovaa vauhtia kohti yksinäistä vanhuutta sitten aikanaan. Kyllä ne nuoruudessa tehdyt typeryydet lyövät kovaa kasvoille sitten vanhempana. Tulevaisuudessa Suomessa on tällä vauhdilla yksinäisiä vanhuksia, ja paljon!

Minkä takia pitäisi lisääntyä velvollisuudesta valtiota kohtaan eikä elää täsmälleen itselleen jos siltä tuntuu? Viimeksi tuota on kokeiltu eräässä maassa Keski-Euroopassa, siellä oli sellainen velmu viiksekäs setä ja hänen fanilaumansa kepposteli aika ronskistikin pitkin poikin Eurooppaa, ks https://fi.wikipedia.org/wiki/Lebensborn

Toiseksi, siskoni oli hoitsuna vanhainkodissa ennen kuin opiskeli LTO:ksi. Jo 15 vuotta sitten oli turhan paljon yksinäisiä vanhuksia joita ei vaan tultu katsomaan, ennen kuin piru oli nokkimaisillaan. Asiallahan ei ollut mitään tekemistä perinnön kärkkymisen kanssa, eihän?

(Itselläni kaksi lasta ja pidän perheellistymistä idioottimaisimpana tekona tähän mennessä elämässäni...)

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei hankittu lapsia, niitä vaan tuli seksin seurauksena. Seksi oli myös pitkään aviollinen velvollisuus, joten olisi ollut paljon vaikeampaa olla hankkimatta lapsia kuin saada niitä. Ei läheskään kaikki ihmiset ole syntyneet toivottuina, mutta kun ei muutakaan vaihtoehtoa raskaaksi tultua ollut, niin lapsia syntyi. Nykyisin voi valita ja pikemminkin on niin, että lapsia ei saa, vaikka haluaisikin. 

Joku tuolla mainitsi, että lapset ovat projekti. Totta. Mulla on jo aikuiset lapset, mutta en mä lapsia hankkiessani edes ajatellut, millaista elämäni olisi 10 vuoden päästä. Sitä vaan luotti, että jollain tavalla aina selviää. Tämän päivän nuorilta aikuisilta puuttuu luottamus tulevaisuuteen. Enkä nyt tarkoita työelämää, parisuhteen kestävyyttä yms vaan sitä, että luotetaan selviytymiseen tavalla tai toisella. 

Ennen sotaa niitä vain tuli, mutta myös tehtiin, koska se oli tietyissä piireissä isänmaallinen teko ja tulihan siinä tilan jatkaja samalla. Sodan jälkee vasta tehtiinkin, koska arveltiin miehiä tarvittavan taas 20-30 vuoden päästä. Ja oli myös tulevaisuudenuskoa sodasta huolimatta. Maa on nyt paljon rikkaampi kuin 9/1944 ja silti velliperseillään.

Vierailija kirjoitti:

Voi lol tuota Ylen linkkiä. :D Otsikko on tosiaan melkoisen harhaanjohtava - suomalaiset eivät ole huolissaan laskevasta syntyvyydestä, vaan VANHEMMAT suomalaiset ovat huolissaan siitä, kuka maksaa heidän ELÄKKEENSÄ kun lapsia ei "tehdä tarpeeksi".

Kivaa hyödykeajattelua tuossa noin.

"Erityisen huolissaan alhaisesta syntyvyydestä ovat yli 50-vuotiaat suomalaiset. Tähän voi olla syynä huoli siitä, ketkä tulevaisuudessa maksavat heidän eläkkeensä, jos syntyvyys jatkaa laskuaan."

(Nainen, 39 vuotta, lapsia ei todellakaan ole eikä tule koska miksi helkkarissa tekisin niitä jos en ole koskaan halunnutkaan?)

 

Ei siinä nykyisten viisikymppisten eläkkeet ole vaarassa, jos valtiovalta laiminlyö perhepilitiikan. Jos olet nyt 55-vuotias ja kuolet 80-vuotiaana, nyt syntyvät lapset siirtyvät maksamaan niitä eläkkeitä sitten kun kuolet, suunnilleen. Perhepoliittiset laiminlyönnit uhkaavat nuorempien polvien eläkkeitä. Jos ok 30-vuotias, sinulla on paljonkin syytä huolestua syntyvyyden alhaisuudesta, ei pelkästään eläkkeesi osalta.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska suomalaisista on tullut itsekkäitä minä-minä-minä-minä-minä-ihmisiä. Elämästä halutaan mahdollisimman helppoa ja vain omaa itseään varten, siksi sellaiseen elämään ei lapset kuulu. Jos lapsia sattuu tulemaan, niin se on aivan järkyttävä kauhistus, kun ei enää pääse bilettämään tai matkustamaan niin kuin ennen. Lisäksi, se on myös näille ihmisille aivan järkyttävää, kun vaikka olisi hyväpalkkaisessa työssä, niin ei enää saakkaan käyttää sitä kaikkea rahasummaa vain ja ainoastaan itseensä. Eli siis materialismi ja pinnallisuus on iskenyt ihmisiin ja kunnolla. Pääasiassahan nämä ihmiset ovat nuoria tai melko nuoria, jotka kuvittelevat olevansa siinä iässä vanhenemattomia, kuolemattomia ja elävänsä ikuisesti.

Tuolla menolla he ovat vain menossa kovaa vauhtia kohti yksinäistä vanhuutta sitten aikanaan. Kyllä ne nuoruudessa tehdyt typeryydet lyövät kovaa kasvoille sitten vanhempana. Tulevaisuudessa Suomessa on tällä vauhdilla yksinäisiä vanhuksia, ja paljon!

Juu ei, ei ja ei.

Suurin yksittäinen syy olla lisääntymättä on puhtaasti taloudellinen epävarmuus.

Yksikään älykäs ihminen ei ole valmis tietoisesti tekemään, sen mahdollisen lapsensa elämästä mahdollisimman vaikeaa.

Ei siinä ole kyse mistään muusta kuin epäitsekyydestä ja lapsen edun ajattelusta.

Jossei pystytä tarjoamaan lapselle hyvää kasvualustaa, niin se älykäs ihminen ei kovin usein tee niitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pakottaa jokainen nainen iältään 18 - 25 synnyttämään vähintään 3 lasta.

ISISillä nämä raiskaus- ja synnytysleirit.

Mielestäni ei ole järkevä tarkastella tätä kysymystä vain Suomen vinkkelistä, jos/kun muita asioita tarkastellaan globaalista tai EU:n vinkkelistä.

Maapallolla on liikaa väkeä, mutta resurssit jakautuneet täysin väärin. Syntyvyyttä pitäisi säännöstellä rajusti, ja jos olisin maailmanvaltias, säätäisin niin, että kukin ihminen saa hankkia vain kaksi lasta koko elämänsä aikana.

Mutta JOS nyt todellakin halutaan lisätä syntyvyyttä nimenomaan Suomessa, niin suomalaisten elämää on parannettava, tulevaisuudenuskoa lisättävä, kansallisvaltiota vahvistettava. Piti niistä toimenpiteistä tai ei, niin syntyvyys lisääntyy, kun ns perinteiset arvot ovat vallalla.

En määrittele niitä sen tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska suomalaisista on tullut itsekkäitä minä-minä-minä-minä-minä-ihmisiä. Elämästä halutaan mahdollisimman helppoa ja vain omaa itseään varten, siksi sellaiseen elämään ei lapset kuulu. Jos lapsia sattuu tulemaan, niin se on aivan järkyttävä kauhistus, kun ei enää pääse bilettämään tai matkustamaan niin kuin ennen. Lisäksi, se on myös näille ihmisille aivan järkyttävää, kun vaikka olisi hyväpalkkaisessa työssä, niin ei enää saakkaan käyttää sitä kaikkea rahasummaa vain ja ainoastaan itseensä. Eli siis materialismi ja pinnallisuus on iskenyt ihmisiin ja kunnolla. Pääasiassahan nämä ihmiset ovat nuoria tai melko nuoria, jotka kuvittelevat olevansa siinä iässä vanhenemattomia, kuolemattomia ja elävänsä ikuisesti.

Tuolla menolla he ovat vain menossa kovaa vauhtia kohti yksinäistä vanhuutta sitten aikanaan. Kyllä ne nuoruudessa tehdyt typeryydet lyövät kovaa kasvoille sitten vanhempana. Tulevaisuudessa Suomessa on tällä vauhdilla yksinäisiä vanhuksia, ja paljon!

Juu ei, ei ja ei.

Suurin yksittäinen syy olla lisääntymättä on puhtaasti taloudellinen epävarmuus.

Yksikään älykäs ihminen ei ole valmis tietoisesti tekemään, sen mahdollisen lapsensa elämästä mahdollisimman vaikeaa.

Ei siinä ole kyse mistään muusta kuin epäitsekyydestä ja lapsen edun ajattelusta.

Jossei pystytä tarjoamaan lapselle hyvää kasvualustaa, niin se älykäs ihminen ei kovin usein tee niitä lapsia.

Taloudellinen epävarmuus JA jatkuva keskustelu mediassa ja somessa, miten köyhyys ja eriarvoistuminen vaikuttavat lapsiin. 

Mutku siis ei sitä jaksa hei lapsii hoitaa! Ihan hirveen raskasta ku pitää opiskella ja painaa duunii, jos olis muksuja, joutuis lämmittään eineksii mikrossa ja mitä jos robotti-imuri hajoo? Sitä paitsi, menee vartalo ihan pilalle ja kamalaa olla raskaana ja synnyttää, tissit pilalla imetyksest ja poikkis jättää, kun en näytä enää samalta ku teininä!

Anteeksi, mutta ei voi oikein kuin nauraa tälle nykyihmisen älyttömän raskaalle elämälle! Onkohan tää länsimainen yhteiskunta joku sellainen koe, jossa testataan kuinka tyhmäksi, avuttomaksi ja laiskaksi ihminen voi tulla?

Koska maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä ja nyt jo luonnonvaroja käytetään yli maapallon kantokyvyn.  Mua ei  kiinnosta tippakaan tehdä edes yhtä ihmistä lisää tähän tilanteeseen pelkästään Suomen talousvajeen paikkaamiseksi. 

Ehkä naiset ajattelevat sitäkin, miten pärjäisivät yksin lapsen kanssa, kun suhteetkaan eivät tahdo kestää. Jos tässä taloustilanteessa jotenkuten kitkuttelee miehen palkalla tai yhteisellä, niin entäpä jos jääkin yksin raskaus- tai vauva-aikana? Tai onko tukiverkkoja?