Miksi suomalaiset ei uskalla tehdä lapsia

Ei tänne MAMULANDIAAN kannata lapsia tehdä raiskattaviksi, tapattaviksi ja murhattaviksi.

Mulla se ei kyllä ole uskalluksesta kiinni vaan siitä etten yksinkertaisesti halua lapsia. En halua olla raskaana, en synnyttää, en olla äitoyslomalla, en mennä leikkipuistoon tai metsäretkelle, en tarkastaa läksyjä,en kuskata harrastuksiin, en taistella teinin kanssa jne. Lisäksi jos tekisin lapsen joutuisin luopumaan rakkaasta harrastuksestani, minulla on kaksi hevosta joiden kanssa vapaa-aika pääosin kuluu.

Voin ihan rehellisesti sanoa olevani itsekäs, mutta entäs sitten? Itseäni varten täällä elän. Tulevaisuuden eläkkeetkään ei huoleta, tuskin tulen ikinä edes pääsemään eläkkeelle. Jos pääsen, niin se tapahtuu varmaan lähempänä kahdeksaakymppiä ja sitten voikin jo vetää itsensä narun jatkoksi.

Työpaikkojen suhtautuminen. Se on pelko itsellä. Miehen ja naisen tasa-arvosta ollaan vielä kaukana tässä tilanteessa - 35-v. mieheni uraan lastentekoiässä olemien ei ole vaikuttanut, toisin kuin itsellä. Määräaikaista toisen perään, etenkin naimisiin mentyäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä alkuperäisellä suomalaisella on enää varaa lisääntyä? Ei työpaikkoja, veroja verojen perään, hinnat nousee koko ajan. No, parin vuoden päästä, kun nuotiolla nukkuneet saa perheensä tänne, johan alkaa pentuja putkahdella valtion tukemana.

Varaa lisääntyä? Sinulle maksetaan lapsilisät sitä varten, että on varaa hankkia lapsia. Nuo rahat riittävät niin hyvin pienen lapsen menoihin, että niistä voi säästää niistä myöhempää ikää varten, kun pitää ostaa harrastusvälineet ja muut vastaavat. Kohta lapsi onkin jo aikuinen ja saa vähintään omat tuet jos ei töitä saa.

Toki ymmärrän ongelmasi jos tuhlaat lapsilisät omiin menoihisi. Ratkaisu tuohon on tosin aika yksinkertainen.

Lapsilisä ei kata edes puolia lapsen menoista. :-D Korkeintaan ne pari ensimmäistä kuukautta, ei kyllä edes sitä kun lasta varten on joutunut tekemään pakollisia hankintoja ja niitä yllättäviä hankintoja tulee alussakin koko ajan. Lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa yli 100 000 euroa, lapsilisiä lapsi saa 19 500 euroa koko lapsuuden ajan. Lapsi maksaa keskimäärin kuukautta kohden 450 euroa. Lapsilisä 95 euroa. :)) 

Sinun ei kyllä kannata lisääntyä jos luulet että lapsilisillä maksetaan lapsen menot ja vielä säästetäänkin!

100 000 on varmaan sekin alakanttiin, etenkin jos lasketaan mukaan ansiomenetykset äitiysloman ja kotihoidon ajalta, sekä vähentyneet mahdollisuudet ylityön tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä alkuperäisellä suomalaisella on enää varaa lisääntyä? Ei työpaikkoja, veroja verojen perään, hinnat nousee koko ajan. No, parin vuoden päästä, kun nuotiolla nukkuneet saa perheensä tänne, johan alkaa pentuja putkahdella valtion tukemana.

Varaa lisääntyä? Sinulle maksetaan lapsilisät sitä varten, että on varaa hankkia lapsia. Nuo rahat riittävät niin hyvin pienen lapsen menoihin, että niistä voi säästää niistä myöhempää ikää varten, kun pitää ostaa harrastusvälineet ja muut vastaavat. Kohta lapsi onkin jo aikuinen ja saa vähintään omat tuet jos ei töitä saa.

Toki ymmärrän ongelmasi jos tuhlaat lapsilisät omiin menoihisi. Ratkaisu tuohon on tosin aika yksinkertainen.

Tiedätkö sinä onneton, että lapsilisät on n.100 €/kk:ssa.  Sillä saa ehkä vaipat.  Sinulla ei ole mitään tietoa lapsilisistä eikä lasten aiheuttamista kuluista.

Miksi et omista muutamaa kestovaippaa ja pese niitä itse? Tulee huomattavasti halvemmaksi. Ei taas tarvitse olla tyhmä.

Käyttämällä tunnin ylitöihin tienaan brutto 50-100 euroa. Käyttämällä tunnin kestovaippojen pesemiseen säästän ehkä alle euron. Kumpi kannattaa?

Mutta ootteko te koskaan ajatelleet, että kuka teitä hoitaa kun olette vanhoja? Yhteiskunnalla ei ole resursseja ja vaikka teillä olisikin hyväpalkkainen työ, ei ole maksajia eläkkeellenne. Ei ole myöskään ketään kuka teitä hoitaisi, ei ketään kuka katsoisi, että se yksityinen tuhansia euroja kuukaudessa maksava hoitokoti hoitaisi teitä edes siedettävällä tavalla. Yhteiskunnalla ei ole siihenkään resursseja ja tuskin haluakaan. Voitte joutua virumaan yksin kotona tai jossain hoitolaitoksessa jopa vuosikymmeniä ihan minimihoidolla. Ja tulevaisuudessahan kotipalvelua korvataan nettiyhteydellä ja hoitajia roboteilla. Ihan jo nykyäänkin on vaikeuksia saada jopa rahalla kunnon hoitoa.

Ne, joilla on lapsia, ovat kuitenkin turvatummassa asemassa kuin lapsettomat. Mikäli siis ovat hoitaneet lapsensa kunnolla. Oma äitini olisi ollut laitoksessa jo ainakin pari vuotta, ellemme me lapset pitäisi hänestä huolta. Äiti saa syödä pääasiassa hyvää kotiruokaa, asua omassa kodissaan, pääsee suihkuun 3 kertaa viikossa, koti on puhdas, pääsee lähes päivittäin ulos. Joku meistä lapsista soittaa joka aamu, toinen soittaa iltapäivällä ja kolmas illalla. Kotihoito käy 3 kertaa päivässä. Minä ja siskoni käydään äidillä vuoropäivinä, kauempana asuva veli joka viikonloppu, vielä kauempana asuva veli tulee parin kk:n välein muutamaksi päiväksi. Äidillä käy jalkahoitaja, kotikampaaja, kotisairaanhoitaja ja hieroja,jotka olemme hänelle tilanneet. Käytämme häntä kyläilemässä, joskus kaupassa, kahvilassa, konsertissa, haemme kotiimme syömään ja kyläilemään. Vaihdamme sulakkeet, lamput, paristot, tuomme lääkkeet ja kauppaostokset. Leivomme äidille, viemme joulukuusen, laitamme kesäkukat, vaihdamme kukkiin mullat ja ikkunoihin verhot. Myös lastenlapset vierailevat ahkerasti.

Ja en ajattele kyllä vain itseäni, vaan ihan koko yhteiskuntaa. Niitäkin, joilla ei halusta ja yrityksestä huolimatta ole omia lapsia. Jos perheessä on useampi lapsi, niin heistä riittää eläkkeenmaksajia ja hoivaajia heillekin. Mutta mitä enemmän on näitä veloja, sitä raskaammaksi taakka nuoremmille ikäpolville käy, mistään ei riitä rahat eikä hoitavat kädet. Jos on oikein upporikas, niin sitten varmaan on varaa palkata hoitaja itselleen, mutta kukapa sitäkään vartioi millainen hoitaja on.

Vierailija kirjoitti:

Koska tämä on suoritusyhteiskunta. Naisten "asema" on viety niin pitkälle, että nainen (ja mies) kokee suurta stressiä pelkästä lasten hankkimisajatuksesta. Koska päättäjät ajavat töihin äitejä. Lapsista viis. Ei siis saa haluta olla kotona lapsista huolehtimassa, se on tehty alimman kastin asiaksi ja naisten nöyryytysmuodoksi. "Hellan ja nyrkin välissä ja yhteiskunnalle hyödytön". 

Käytännössähän kotona lapsia hoitava on yhteiskunnalle mitä hyödyllisin. päivähoito on kallista, eikä työpaikkojakaan ole. Jos naiset tai miehet saisivat "luvan" hoitaa lapset kotona niin pitkälle kuin mahdollista, siitähän yhteiskunta hyötyisi moninkerroin. Mutta koska on synnytetty keinotekoinen häpeän pakko, jos ei vie lasta hoitoon mielellään mahdollisimman varhain, jo ainakin 1 tai 2 v ja viimeistään vietenkin 3 v, ei kukaan halua joutua siihen inhottavaan tilanteeseen: huoli ja syyllisyys lapsen puolesta on vähempiarvoista, kuin huoli omasta maineesta "vain" kotona olevana. "Ei kai nyt kukaan feministi voi niin tehdä, takapakkia naisen arvolle".

Meillä on kuitenkin valinnanvapaus. Nainen tai mies voi valita työn ja lapsen tai vaikka maatilatalouden ja toimiston välillä. Valinnanvapaus, täysi valinnanvapaus. SE on tasa-arvoa. Että voi valita, valitsi sitten uran/omat tai lapsen edut ensin. Siinä ei yhdenkään naisen asema horju, koska miehet ovat jo kasvaneet ymmärtämään naisten samanarvoisuuden älyllisesti ja kyvyllisesti. Sitä ei horjute se, miten kumpikaan valitsee. Tosi miesten arvoa on kyllä viety aika tehokkaasti alas näinä vuosikymmeninä..

Jos asenteet muuttuisivat lapsilähtöisemmiksi ja naisille (tai miehille) annettaisiin häpeänpäästö omista valinnoistaan silloinkin, kun ne eivät ole yleisen päättäjätahon mukaisia, perhe-elämän perustaminen lakaisi houkuttaa enemmän. Päättäjillä lienee hieman oma lehmä ojassa: omaa uraa on haluttu nostaa asemaan päästäkseen hinnalla millä hyvänsä. Eli oman lapsen ja oman syyllisyydentunteen hinnalla. Suorituskeskeisen yhteiskunnan olisi syytä hieman rauhoittua. Elämää tässä eletään ja perhe tekee elämästä rikkaamman - jos asenneilmasto sen suo.

Kodinhoitajat myös kunniaan, kuten verotuksen jäjertäminen niin, että kotiin lapsia hoitamaan, pidemmäksikin aikaa, jäävän omassa ja puolison verotuksessa ja eläkekertymissä huomioidaan perhetilanne. Se kuitenkin hyödyttää yhteiskuntaa monin tavoin. Kotona kasvaneiden lasten terveys on tutkitusti parempi aikuisena ja keski-iässä. Pitäisi olla mahdollisuus olla yhteiskunnallisesti tuottava ennen lapsia ja lasten kasvettua tiettyyn ikään (työnantajien suopeus kotivanhemmuusuraa kohtaan). Lapset lienevät silti tuottavin sijoitus yhteiskunnalle.

Olen kanssasi suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Tuossa on kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin työllistyminen pitkän työelämästä poissaolon jälkeen. Kaikki kehittyy ja muuttuu niin nopeaa tahtia, että työntekijän osaaminen voi olla auttamattomasti vanhentunutta, jos on ollut pitkään kotona hoitamassa lapsia. Tilanteessa, jossa työikäisiä ihmisiä on liikaa verrattuna työpaikkojen määrään, on ihan selvää, että tuoreemmalla osaamisella varustettu saa työn. Kotona lapsia hoitavan pitäisi siis ylläpitää ammatillista osaamistaan myös sillä aikaa, kun on pois työelämästä. Toinen ongelma on, että hyvin usein kotiin jäävä on nainen. Vaikka mies maksaisikin eläkevakuutusta naiselle, niin mikäli tulee ero, sekin lysti loppuu. Palataan jälleen edelliseen tilanteeseen eli pitäisi löytää töitä. Mulla on parikin tällaista ystävää, joilla on tämä tilanne. Paitsi ettei töitä ole löytynyt työkkärin erilaisia tempputyöllistämisiä lukuunottamatta. Vaikka ei olekaan ollut avioehtoa, ei parisuhteessa ole yhden palkalla saatu muuta varallisuutta kuin asunto. Sekin on tietysti jo hyvä asia ja erossa saadulla osuudella on voinut hankkia pienen asunnon itselleen, mutta tulot ovat silti edelleen hyvin pienet. Kotäitiydessä ei ole mitään vikaa ja monesti se on lapselle suorastaan ihanteellinen kasvuympäristö, mutta kotona pitkään ollut vanhempi jää aika tyhjän päälle, jos tuleekin ero eikä töitä löydykään. 

Traumatisoitunut lapsuus/äitisuhde heikko jos olematon/eriarvoistava kasvatusmenetelmä poikien ja tyttöjen välillä/äidit suosivat poikiaan/tyttöjä paheksutaan enemmän (paitsi isät kannustaa)/seksuaalisuus halutaan painaa kiven alle ja häpäistään sanoikn/teoin/setämäisin kommentein jne.

Tutkimusaihe hyvä/mitä lienee haluttomuuden takana. Entä naisen a miehen roolit? Ovatko lian tasapaksut meillä eli sisarelliset...

Kehitysmaissa nuo "kuka sua hoita vanhana" -perustelut. Muutenkin aika raskas taakka lapselle, jos tuntee joutuvansa jarjestamaan elamansa niin, etta pystyy huolehtimaan ikaantyvista vanhemmistaan. Yha useampi asuu ulkomailla ja ainakin itselleni ajatus siita, etta joutuisin muuttamaan takaisin Suomeen vanhempieni takia, on ihan mahdoton.

En usko, että olisin sopiva vanhemmaksi. Määräaikaiset työt huolettavat, tarvitsen myös paljon omaa aikaa. Lähellä ei ole myöskään tukiverkostoja, en haluaisi päätyä yksinhuoltajaksi. Syitä on monia muitakin, mutta nuo nyt suurimmat.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ootteko te koskaan ajatelleet, että kuka teitä hoitaa kun olette vanhoja? Yhteiskunnalla ei ole resursseja ja vaikka teillä olisikin hyväpalkkainen työ, ei ole maksajia eläkkeellenne. Ei ole myöskään ketään kuka teitä hoitaisi, ei ketään kuka katsoisi, että se yksityinen tuhansia euroja kuukaudessa maksava hoitokoti hoitaisi teitä edes siedettävällä tavalla. Yhteiskunnalla ei ole siihenkään resursseja ja tuskin haluakaan. Voitte joutua virumaan yksin kotona tai jossain hoitolaitoksessa jopa vuosikymmeniä ihan minimihoidolla. Ja tulevaisuudessahan kotipalvelua korvataan nettiyhteydellä ja hoitajia roboteilla. Ihan jo nykyäänkin on vaikeuksia saada jopa rahalla kunnon hoitoa.

Ne, joilla on lapsia, ovat kuitenkin turvatummassa asemassa kuin lapsettomat. Mikäli siis ovat hoitaneet lapsensa kunnolla. Oma äitini olisi ollut laitoksessa jo ainakin pari vuotta, ellemme me lapset pitäisi hänestä huolta. Äiti saa syödä pääasiassa hyvää kotiruokaa, asua omassa kodissaan, pääsee suihkuun 3 kertaa viikossa, koti on puhdas, pääsee lähes päivittäin ulos. Joku meistä lapsista soittaa joka aamu, toinen soittaa iltapäivällä ja kolmas illalla. Kotihoito käy 3 kertaa päivässä. Minä ja siskoni käydään äidillä vuoropäivinä, kauempana asuva veli joka viikonloppu, vielä kauempana asuva veli tulee parin kk:n välein muutamaksi päiväksi. Äidillä käy jalkahoitaja, kotikampaaja, kotisairaanhoitaja ja hieroja,jotka olemme hänelle tilanneet. Käytämme häntä kyläilemässä, joskus kaupassa, kahvilassa, konsertissa, haemme kotiimme syömään ja kyläilemään. Vaihdamme sulakkeet, lamput, paristot, tuomme lääkkeet ja kauppaostokset. Leivomme äidille, viemme joulukuusen, laitamme kesäkukat, vaihdamme kukkiin mullat ja ikkunoihin verhot. Myös lastenlapset vierailevat ahkerasti.

Ja en ajattele kyllä vain itseäni, vaan ihan koko yhteiskuntaa. Niitäkin, joilla ei halusta ja yrityksestä huolimatta ole omia lapsia. Jos perheessä on useampi lapsi, niin heistä riittää eläkkeenmaksajia ja hoivaajia heillekin. Mutta mitä enemmän on näitä veloja, sitä raskaammaksi taakka nuoremmille ikäpolville käy, mistään ei riitä rahat eikä hoitavat kädet. Jos on oikein upporikas, niin sitten varmaan on varaa palkata hoitaja itselleen, mutta kukapa sitäkään vartioi millainen hoitaja on.

Olen ajatellut. En kuitenkaan edes halua, että omat lapseni luopuvat haaveistaan ja unelmistaan vain siksi, että heidän pitää aikanaan huolehtia minusta. Tiedän jo nyt, että muutaman vuoden päästä vanhempi lapsistani tulee muuttamaan ulkomaille. Todennäköisesti pysyvästi. Nuoremmasta en vielä tiedä, mutta sama voi olla hänelläkin edessä enkä halua asettua hänen unelmiensa eteen. Tai vaikka ei muuttaisi ulkomaillekaan, voi maantieteellistä etäisyyttä olla niin paljon, ettei mun luonani piipahdeta lamppuja vaihtamassa. 

Millainen fariiki saa muka lapsilisän riittämään lapsen menoihin? Aloin miettiä omaa kulutustani ja meillä meni jo lapsen syntymään ja sen vuoksi saatuihin lääkkeisiin 300 euroa. Vaikka lapsi ei joutunut mihinkään teholle tms. ja olimme ensisynnyttäjänä 4 yötä sairaalassa, eli melko keskiverrosti. Lapsi on nyt 4,5 kk ja meillä on hänestä saadut lapsilisät mennyt pelkästään siis hänen syntymään.

Vauvalle saimme kolme jätesäkillistä vaatteita ilmaiseksi, pinnasängyn petivaatteineen ilmaiseksi ja leikkimatto ja sitteri ostettiin käytettynä jne., mutta lapsesta on tullut kuluja hänen syntymän jälkeen: D-tipat+supot/lääkitys 70 euroa, rintapumppu 50 euroa, yksi lääkärikäynti julkisella 30 euroa, korvikkeet 100 euroa (lapsi päätti itse 3 kk iässä ettei halua enää rintaa) itse tehdyt soseet n. 10 euroa, leluja/pehmoleluja/leikkimatto/sitteri yms 60 euroa, sänkyyn piti tilata patja, mobile käytettynä 50 euroa, hygienia, öljyt, babywashit, pumpulipuikot yms 10 euroa, liinoja rättejä, liivinsuojia, nännivoidetta yms. sekalaista sälää 20 euroa, tutit, tuttipullot, ruokalappuja, yms. ruokailutarvikkeita 30 euroa, itkuhälytin 50 euroa. Tässä nyt mitä tuli mieleen. Ja esim. vaatteisiin on mennyt käytännössä 0 euroa. Vaippoihinkin on mennyt mutta en viitsinyt sitä tässä listata kun pitäisi kuulemma kestovaippailla. 

Lapsi on siis tällä hetkellä halvimmillaan ja hänen jatkuviin menoihin on mennyt lähes 500 euroa. Tähän päälle siis olemme saaneet siis todella paljon ilmaiseksi, enkä laskenut ollenkaan alkuinvestointeja, kuten rattaita, hoitoalustaa, turvaistuinta, vaunuja, syöttötuolia (se saadaan myös ilmaiseksi kylläkin). Lisäksi lapsen syntymä itsessään maksoi 300 euroa. Lapsen syntymän jälkeen häneen on mennyt siis 800 euroa plus isot hankinnat mitä pitänyt hommata ennen syntymää. Ja tietysti lisääntynyt vedenmäärä, lisääntyneet vaatteidenpesu yms. piilevät kustannukset.

Ja lapsi on tällä hetkellä siis halvemmillaan, hän tulee vain kallistumaan tästä lähtien. Aikamoista kusetusta että lapsilisällä muka saisi maksettua lapsen menot, ellei sitten tosiaan saa ihan kaikkea ilmaiseksi. Mekin vielä ostetaan paljon käytettynä, saadaan ilmaiseksi ja eletään säästeliäästi ettei osteta lapselle mitään kalliita tai merkkitavaroita. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei hankittu lapsia, niitä vaan tuli seksin seurauksena. Seksi oli myös pitkään aviollinen velvollisuus, joten olisi ollut paljon vaikeampaa olla hankkimatta lapsia kuin saada niitä. Ei läheskään kaikki ihmiset ole syntyneet toivottuina, mutta kun ei muutakaan vaihtoehtoa raskaaksi tultua ollut, niin lapsia syntyi. Nykyisin voi valita ja pikemminkin on niin, että lapsia ei saa, vaikka haluaisikin. 

Joku tuolla mainitsi, että lapset ovat projekti. Totta. Mulla on jo aikuiset lapset, mutta en mä lapsia hankkiessani edes ajatellut, millaista elämäni olisi 10 vuoden päästä. Sitä vaan luotti, että jollain tavalla aina selviää. Tämän päivän nuorilta aikuisilta puuttuu luottamus tulevaisuuteen. Enkä nyt tarkoita työelämää, parisuhteen kestävyyttä yms vaan sitä, että luotetaan selviytymiseen tavalla tai toisella. 

Ei voi syyttää. Varhainen lapsuus on 80-/90-luvulla syntyneillä osunut lamaan. Kun he ovat tulleet työelämään, on sama jatkunut. Miksi ihmeessä luottaisin tulevaisuuteen, kun muistan jo pikkutyttönä kuunnelleeni "ei ole rahaa, ei ole töitä, papalla ei ole enää yritystä"? Nyt pitäisi saada itse töitä, mutta niitä ei vain ole ja jos on, ne ovat määräaikaisia tai osa-aikaisia sellaisilla tunneilla joista saadulla palkalla ei tosiaan elätetä lasta. 

Ai niin, minun lapsenhankintani tulisi vielä maksamaan tuhansia euroa. Voisimme puolisoni kanssa hankkia lapsen, mutta se maksaisi ja nimenomaan meille, koska olemme naispari ja emme saisi minkäänlaisia tukia. Eli joko työtilanteen pitäisi parantua, jotta saisimme rahaa säästöön lasta varten. Epäilen ettei sitä tule tapahtumaan, joten jää luultavasti meillä lapsi sen vuoksi saamatta, vaikka sellaisen haluaisimmekin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ootteko te koskaan ajatelleet, että kuka teitä hoitaa kun olette vanhoja? Yhteiskunnalla ei ole resursseja ja vaikka teillä olisikin hyväpalkkainen työ, ei ole maksajia eläkkeellenne. Ei ole myöskään ketään kuka teitä hoitaisi,.

Aion kiristää kummilapsia testamenttiuhkailuilla. Lapsettoman tädin omaisuus varmaan kiinnostaa jonkun verran. Oikeastihan se kaikki menee eläintensuojeluun, mutta sehän paljastuu vasta sitten kun on monttubileiden aika.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana ei ole varaa eikä uskalla, koska opinto-oikeutta on rajattu niin pitäis tietyssä ajassa valmistua. Sen jälkeen on sitten seuraavana huolena työ eikä uskalla ennen kuin on työtä jolla elättää se lapsi. Nuorua naisia ei välttämättä edes palkata, koska ne saattaa jäädä äitiyslomalle ja äitiys tuhoaa uran ja eläkekertymän. Nyt on uhkana potkut eli taas on se pelko, että onko varaa lapseen. Sitten kun on asiat kohdallaan ollaankin jo päälle kolmikymppisiä ja lapsiluku saattaa jäädä yhteen, kun ei oo takeita, että on varaa kasvattaa kuin se yksi.

mitä vikaa yhdessä? Yhden lapsuus on usein hyvä, jos vanhemmat ovat hyviä. Ainoa miinuspuoli on ikävien ihmisten asenteellisuus ja kuvitelmat siitä, mikä on ainoa lapsi.

Gkgic kirjoitti:

Koska suomalainwn seksuaalikasvatus on häwpeilevää ja olematonta. Kaapissa on siteet ja kondomit on tuolla. Se sellainen vaikeneminen luo ahtaan kulttuurim haluta lapsia. Hirveä mäytelmä eikä omat äidit cälttä!

Mättä olleet niin lapsirakkaita. Lapset tehtiin kulttuurim pakosta ja oma ura oli lkuitenkin se juttu! Kun sukupolivijäänyt vaille tärkeyden tunnetta vain olemalla olemassa,_ei halua jatkaa kipua.

Totta. Siksi moni haluaakin antaa omille lapsilleen enemmän. Ja jos kuitenkin haluaa mysö sen uransa, jättää lapset tekemättä, koska ei halua lasten kärsivän oman itsekkyytensä takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ootteko te koskaan ajatelleet, että kuka teitä hoitaa kun olette vanhoja? Yhteiskunnalla ei ole resursseja ja vaikka teillä olisikin hyväpalkkainen työ, ei ole maksajia eläkkeellenne. Ei ole myöskään ketään kuka teitä hoitaisi, ei ketään kuka katsoisi, että se yksityinen tuhansia euroja kuukaudessa maksava hoitokoti hoitaisi teitä edes siedettävällä tavalla. Yhteiskunnalla ei ole siihenkään resursseja ja tuskin haluakaan. Voitte joutua virumaan yksin kotona tai jossain hoitolaitoksessa jopa vuosikymmeniä ihan minimihoidolla. Ja tulevaisuudessahan kotipalvelua korvataan nettiyhteydellä ja hoitajia roboteilla. Ihan jo nykyäänkin on vaikeuksia saada jopa rahalla kunnon hoitoa.

Ne, joilla on lapsia, ovat kuitenkin turvatummassa asemassa kuin lapsettomat. Mikäli siis ovat hoitaneet lapsensa kunnolla. Oma äitini olisi ollut laitoksessa jo ainakin pari vuotta, ellemme me lapset pitäisi hänestä huolta. Äiti saa syödä pääasiassa hyvää kotiruokaa, asua omassa kodissaan, pääsee suihkuun 3 kertaa viikossa, koti on puhdas, pääsee lähes päivittäin ulos. Joku meistä lapsista soittaa joka aamu, toinen soittaa iltapäivällä ja kolmas illalla. Kotihoito käy 3 kertaa päivässä. Minä ja siskoni käydään äidillä vuoropäivinä, kauempana asuva veli joka viikonloppu, vielä kauempana asuva veli tulee parin kk:n välein muutamaksi päiväksi. Äidillä käy jalkahoitaja, kotikampaaja, kotisairaanhoitaja ja hieroja,jotka olemme hänelle tilanneet. Käytämme häntä kyläilemässä, joskus kaupassa, kahvilassa, konsertissa, haemme kotiimme syömään ja kyläilemään. Vaihdamme sulakkeet, lamput, paristot, tuomme lääkkeet ja kauppaostokset. Leivomme äidille, viemme joulukuusen, laitamme kesäkukat, vaihdamme kukkiin mullat ja ikkunoihin verhot. Myös lastenlapset vierailevat ahkerasti.

Ja en ajattele kyllä vain itseäni, vaan ihan koko yhteiskuntaa. Niitäkin, joilla ei halusta ja yrityksestä huolimatta ole omia lapsia. Jos perheessä on useampi lapsi, niin heistä riittää eläkkeenmaksajia ja hoivaajia heillekin. Mutta mitä enemmän on näitä veloja, sitä raskaammaksi taakka nuoremmille ikäpolville käy, mistään ei riitä rahat eikä hoitavat kädet. Jos on oikein upporikas, niin sitten varmaan on varaa palkata hoitaja itselleen, mutta kukapa sitäkään vartioi millainen hoitaja on.

Olen ajatellut. En kuitenkaan edes halua, että omat lapseni luopuvat haaveistaan ja unelmistaan vain siksi, että heidän pitää aikanaan huolehtia minusta. Tiedän jo nyt, että muutaman vuoden päästä vanhempi lapsistani tulee muuttamaan ulkomaille. Todennäköisesti pysyvästi. Nuoremmasta en vielä tiedä, mutta sama voi olla hänelläkin edessä enkä halua asettua hänen unelmiensa eteen. Tai vaikka ei muuttaisi ulkomaillekaan, voi maantieteellistä etäisyyttä olla niin paljon, ettei mun luonani piipahdeta lamppuja vaihtamassa. 

Sulla on kuitenkin kaksi lasta, jotka voivat järjestellä ja hoitaa sun asioita, onnistuu nykyään ulkomailtakin käsin. En mäkään odota, että lapseni luopuvat haaveistaan mun takia, en todellakaan. Mutta toivon, että he huolehtivat minusta siten kuin se olosuhteiden mukaan on mahdollista, en vaadi mitään. Ei vaadi omakaan äitini, mutta hän on ollut hyvä ja rakastava äiti ja mummo, haluamme hoitaa häntä niin paljon kuin voimme ja niin pitkään kuin se kotona on mahdollista. Ja ainahan sinä voit muuttaa lähemmäksi lapsiasi, ihan sinne ulkomaillekin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ootteko te koskaan ajatelleet, että kuka teitä hoitaa kun olette vanhoja? Yhteiskunnalla ei ole resursseja ja vaikka teillä olisikin hyväpalkkainen työ, ei ole maksajia eläkkeellenne. Ei ole myöskään ketään kuka teitä hoitaisi, ei ketään kuka katsoisi, että se yksityinen tuhansia euroja kuukaudessa maksava hoitokoti hoitaisi teitä edes siedettävällä tavalla. Yhteiskunnalla ei ole siihenkään resursseja ja tuskin haluakaan. Voitte joutua virumaan yksin kotona tai jossain hoitolaitoksessa jopa vuosikymmeniä ihan minimihoidolla. Ja tulevaisuudessahan kotipalvelua korvataan nettiyhteydellä ja hoitajia roboteilla. Ihan jo nykyäänkin on vaikeuksia saada jopa rahalla kunnon hoitoa.

Ne, joilla on lapsia, ovat kuitenkin turvatummassa asemassa kuin lapsettomat. Mikäli siis ovat hoitaneet lapsensa kunnolla. Oma äitini olisi ollut laitoksessa jo ainakin pari vuotta, ellemme me lapset pitäisi hänestä huolta. Äiti saa syödä pääasiassa hyvää kotiruokaa, asua omassa kodissaan, pääsee suihkuun 3 kertaa viikossa, koti on puhdas, pääsee lähes päivittäin ulos. Joku meistä lapsista soittaa joka aamu, toinen soittaa iltapäivällä ja kolmas illalla. Kotihoito käy 3 kertaa päivässä. Minä ja siskoni käydään äidillä vuoropäivinä, kauempana asuva veli joka viikonloppu, vielä kauempana asuva veli tulee parin kk:n välein muutamaksi päiväksi. Äidillä käy jalkahoitaja, kotikampaaja, kotisairaanhoitaja ja hieroja,jotka olemme hänelle tilanneet. Käytämme häntä kyläilemässä, joskus kaupassa, kahvilassa, konsertissa, haemme kotiimme syömään ja kyläilemään. Vaihdamme sulakkeet, lamput, paristot, tuomme lääkkeet ja kauppaostokset. Leivomme äidille, viemme joulukuusen, laitamme kesäkukat, vaihdamme kukkiin mullat ja ikkunoihin verhot. Myös lastenlapset vierailevat ahkerasti.

Ja en ajattele kyllä vain itseäni, vaan ihan koko yhteiskuntaa. Niitäkin, joilla ei halusta ja yrityksestä huolimatta ole omia lapsia. Jos perheessä on useampi lapsi, niin heistä riittää eläkkeenmaksajia ja hoivaajia heillekin. Mutta mitä enemmän on näitä veloja, sitä raskaammaksi taakka nuoremmille ikäpolville käy, mistään ei riitä rahat eikä hoitavat kädet. Jos on oikein upporikas, niin sitten varmaan on varaa palkata hoitaja itselleen, mutta kukapa sitäkään vartioi millainen hoitaja on.

Kyllä niitä virtaa tasaiseen tahtiin muista maista, ei huolta..

Vierailija kirjoitti:

Mutta ootteko te koskaan ajatelleet, että kuka teitä hoitaa kun olette vanhoja? Yhteiskunnalla ei ole resursseja ja vaikka teillä olisikin hyväpalkkainen työ, ei ole maksajia eläkkeellenne. Ei ole myöskään ketään kuka teitä hoitaisi, ei ketään kuka katsoisi, että se yksityinen tuhansia euroja kuukaudessa maksava hoitokoti hoitaisi teitä edes siedettävällä tavalla. (janiinpäinpois)

No en minäkään omaa äitiäni hoida, hän asuu palvelutalossa 600 kilometrin päässä.

Veikkaan, että siihen mennessä kun itse olen yli 70-vuotias ja pääsen ehkä eläkkeelle, on tekniikka jo kehittynyt reippaasti palvelurobottien suuntaan. Ja voihan olla, että en edes elä niin pitkään - ihmisiä kuolee auto-onnettomuuksissa ja sairauksiin nuorinakin.

Ihan oikeastiko jotkut kuvittelevat, että lapset ja lapsenlapset riemusta kiljuen rupeaisivat omaishoitajiksi koska sitä jotenkin keskiaikaisella tavalla pidetään velvollisuutena? Ei hyvää päivää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tämä on suoritusyhteiskunta. Naisten "asema" on viety niin pitkälle, että nainen (ja mies) kokee suurta stressiä pelkästä lasten hankkimisajatuksesta. Koska päättäjät ajavat töihin äitejä. Lapsista viis. Ei siis saa haluta olla kotona lapsista huolehtimassa, se on tehty alimman kastin asiaksi ja naisten nöyryytysmuodoksi. "Hellan ja nyrkin välissä ja yhteiskunnalle hyödytön". 

Käytännössähän kotona lapsia hoitava on yhteiskunnalle mitä hyödyllisin. päivähoito on kallista, eikä työpaikkojakaan ole. Jos naiset tai miehet saisivat "luvan" hoitaa lapset kotona niin pitkälle kuin mahdollista, siitähän yhteiskunta hyötyisi moninkerroin. Mutta koska on synnytetty keinotekoinen häpeän pakko, jos ei vie lasta hoitoon mielellään mahdollisimman varhain, jo ainakin 1 tai 2 v ja viimeistään vietenkin 3 v, ei kukaan halua joutua siihen inhottavaan tilanteeseen: huoli ja syyllisyys lapsen puolesta on vähempiarvoista, kuin huoli omasta maineesta "vain" kotona olevana. "Ei kai nyt kukaan feministi voi niin tehdä, takapakkia naisen arvolle".

Meillä on kuitenkin valinnanvapaus. Nainen tai mies voi valita työn ja lapsen tai vaikka maatilatalouden ja toimiston välillä. Valinnanvapaus, täysi valinnanvapaus. SE on tasa-arvoa. Että voi valita, valitsi sitten uran/omat tai lapsen edut ensin. Siinä ei yhdenkään naisen asema horju, koska miehet ovat jo kasvaneet ymmärtämään naisten samanarvoisuuden älyllisesti ja kyvyllisesti. Sitä ei horjute se, miten kumpikaan valitsee. Tosi miesten arvoa on kyllä viety aika tehokkaasti alas näinä vuosikymmeninä..

Jos asenteet muuttuisivat lapsilähtöisemmiksi ja naisille (tai miehille) annettaisiin häpeänpäästö omista valinnoistaan silloinkin, kun ne eivät ole yleisen päättäjätahon mukaisia, perhe-elämän perustaminen lakaisi houkuttaa enemmän. Päättäjillä lienee hieman oma lehmä ojassa: omaa uraa on haluttu nostaa asemaan päästäkseen hinnalla millä hyvänsä. Eli oman lapsen ja oman syyllisyydentunteen hinnalla. Suorituskeskeisen yhteiskunnan olisi syytä hieman rauhoittua. Elämää tässä eletään ja perhe tekee elämästä rikkaamman - jos asenneilmasto sen suo.

Kodinhoitajat myös kunniaan, kuten verotuksen jäjertäminen niin, että kotiin lapsia hoitamaan, pidemmäksikin aikaa, jäävän omassa ja puolison verotuksessa ja eläkekertymissä huomioidaan perhetilanne. Se kuitenkin hyödyttää yhteiskuntaa monin tavoin. Kotona kasvaneiden lasten terveys on tutkitusti parempi aikuisena ja keski-iässä. Pitäisi olla mahdollisuus olla yhteiskunnallisesti tuottava ennen lapsia ja lasten kasvettua tiettyyn ikään (työnantajien suopeus kotivanhemmuusuraa kohtaan). Lapset lienevät silti tuottavin sijoitus yhteiskunnalle.

Olen kanssasi suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Tuossa on kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin työllistyminen pitkän työelämästä poissaolon jälkeen. Kaikki kehittyy ja muuttuu niin nopeaa tahtia, että työntekijän osaaminen voi olla auttamattomasti vanhentunutta, jos on ollut pitkään kotona hoitamassa lapsia. Tilanteessa, jossa työikäisiä ihmisiä on liikaa verrattuna työpaikkojen määrään, on ihan selvää, että tuoreemmalla osaamisella varustettu saa työn. Kotona lapsia hoitavan pitäisi siis ylläpitää ammatillista osaamistaan myös sillä aikaa, kun on pois työelämästä. Toinen ongelma on, että hyvin usein kotiin jäävä on nainen. Vaikka mies maksaisikin eläkevakuutusta naiselle, niin mikäli tulee ero, sekin lysti loppuu. Palataan jälleen edelliseen tilanteeseen eli pitäisi löytää töitä. Mulla on parikin tällaista ystävää, joilla on tämä tilanne. Paitsi ettei töitä ole löytynyt työkkärin erilaisia tempputyöllistämisiä lukuunottamatta. Vaikka ei olekaan ollut avioehtoa, ei parisuhteessa ole yhden palkalla saatu muuta varallisuutta kuin asunto. Sekin on tietysti jo hyvä asia ja erossa saadulla osuudella on voinut hankkia pienen asunnon itselleen, mutta tulot ovat silti edelleen hyvin pienet. Kotäitiydessä ei ole mitään vikaa ja monesti se on lapselle suorastaan ihanteellinen kasvuympäristö, mutta kotona pitkään ollut vanhempi jää aika tyhjän päälle, jos tuleekin ero eikä töitä löydykään. 

jos tulisi ero tai muuta yllättävää, jokainen osaa varmasti toimia sen eteen niin, että saa tulonlähdettä tai vaikka opiskelee. Parempi keskittyä kunnolla lapsiin, kuin stressata tulevilla huomoilla työnäkymillä ja tartuttaa se stressi lapsiinkin. Elämä kuljettaa.