Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset ei uskalla tehdä lapsia
12.09.2016 |
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä pitäisi edes olla huolissaan kun valtio on jo päättänyt korjata tilanteen tuottamalla väkeä ulkomailta elämään sossun rahoilla? Kiinnostaa ihan hemmetisti alkaa elättää naista, omia mukeloita ja 23 karvanaamaa siihen päälle. Kun keskittyy itseensä niin on vielä jossain määrin mahdollista saada elää keskiluokkaista elämää, mutta jos hankkisin naisen ja ipanat niin se olis köyhyyttä tiedossa sitten.
Niin ja se nainenhan ei tietenkään kävisi töissä eikä tienaisi. Varsinkin Suomessa naiset vaan istuu kotona ja hoitavat lapsia. Eihän ne käy edes koulua, eivätkä opiskele ammattia niin kuin suomalaiset miehet. lapsetkin asuu koko elämänsä kotona isin rahoilla eivätkä koskaan muuta omilleen. Kyllä siinä mies köyhtyy. Ootko muuten koskaan miettiny, millä suomalainen nainen elää jos sillä ei ole miestä elättämässä? Kun ei ne käy töissäkään? Elävät vaan niillä miestensä rahoilla/palkoilla. Mutta jos ei ole sitä miestä.......
AP:n kysymykseen vastaisin, että lapsen saanti on iso muutos elämässä ja siinä on paljon vastuuta. Ei ole helppoa olla vastuussa toisesta ihmisestä. Vastuu ja sitovuus ovat varmaan yksi syy olla tekemättä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon naisia kavereina jotka tienaavat hurjasti enemmän kuin miehensä, ei heillä ole varaa olla vuosia pois töistä. Eräs kaverini kertoi ettei heillä lapsena voinut edes käydä hesellä tms. kun ei ollut rahaa. Siis koskaan. Lapsia neljä oli kuitenkin pitänyt tehdä. En itse haluis elää sellaista elämää että perustarpeet tulee just ja just täytettyä mutta mihinkään extraan ei ole koskaan varaa tai pesukoneen rikki meneminen sekoittaa budjetin kokonaan.
Meillä meni kone rikki niin tilattiin illalla uusi. Siksi vain kaksi lasta meille.
No olisko tämä kyseinen kaveri sitten mielummin ollut syntymättä, kun joutui viettämään noin "kurjan" lapsuuden, ettei heselle päässyt? Itsekään en nuorena/lapsena päässyt heselle, mutta ei sellaista meidän kylällä kyllä ollutkaan ja vaikka olisi ollutkin, ei meitäkään varmaan sinne olisi viety. Silti olen onnellinen , että olen saanut syntyä ja viettää ihan hyvän elämän. Omat lapset ovat eläneet täysin erilaisen lapsuuden/nuoruuden ja ovat nyt yliopisto-opiskelioita. Joo, ja kyllä meilläkin on uusi pesukone käyty kaupasta hakemassa kun entinen on rikki mennyt. Vaikka lapsena jäikin se hampurilainen saamatta;)
Meillä syynä on tällä hetkellä se, että elämä on nyt (ilman lasta) niin mukavaa, ettei lapsenteko vaan houkuta vielä. Puitteet lapsenteolle olisi kyllä kohdillaan: Ollaan vähän vajaa 30v pariskunta ja molemmilla on ollut vakituinen työpaikka valmistumisesta lähtien (eli noin 6 vuotta). Palkka on molemmilla yli keskitason, on omistusasunto, ollaan naimisissa ja yhdessä on oltu 8 vuotta. Nyt on vaan niin mukava matkustella, syödä ulkona, nauttia toisistamme ja harrastaa. Olemme puhuneet, että parin kolmen vuoden päästä voisimme alkaa yrittää lasta. Tarkoituksena on hankkia vain yksi lapsi, koska haluamme varmistaa tulevaisuudessa lapsillemme riittävät taloudelliset resurssit menestymiseen hyvinvointivaltion mahdollisesta romahduksen huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon naisia kavereina jotka tienaavat hurjasti enemmän kuin miehensä, ei heillä ole varaa olla vuosia pois töistä. Eräs kaverini kertoi ettei heillä lapsena voinut edes käydä hesellä tms. kun ei ollut rahaa. Siis koskaan. Lapsia neljä oli kuitenkin pitänyt tehdä. En itse haluis elää sellaista elämää että perustarpeet tulee just ja just täytettyä mutta mihinkään extraan ei ole koskaan varaa tai pesukoneen rikki meneminen sekoittaa budjetin kokonaan.
Meillä meni kone rikki niin tilattiin illalla uusi. Siksi vain kaksi lasta meille.
No olisko tämä kyseinen kaveri sitten mielummin ollut syntymättä, kun joutui viettämään noin "kurjan" lapsuuden, ettei heselle päässyt? Itsekään en nuorena/lapsena päässyt heselle, mutta ei sellaista meidän kylällä kyllä ollutkaan ja vaikka olisi ollutkin, ei meitäkään varmaan sinne olisi viety. Silti olen onnellinen , että olen saanut syntyä ja viettää ihan hyvän elämän. Omat lapset ovat eläneet täysin erilaisen lapsuuden/nuoruuden ja ovat nyt yliopisto-opiskelioita. Joo, ja kyllä meilläkin on uusi pesukone käyty kaupasta hakemassa kun entinen on rikki mennyt. Vaikka lapsena jäikin se hampurilainen saamatta;)
Jokaiden ihmisen on parempi jäädä syntymättä kuin syntyä. Silloin ei ole ketään, joka voisi jäädä paitsi misyään hyvästä eikä ketään, joka voisi kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syynä on tällä hetkellä se, että elämä on nyt (ilman lasta) niin mukavaa, ettei lapsenteko vaan houkuta vielä. Puitteet lapsenteolle olisi kyllä kohdillaan: Ollaan vähän vajaa 30v pariskunta ja molemmilla on ollut vakituinen työpaikka valmistumisesta lähtien (eli noin 6 vuotta). Palkka on molemmilla yli keskitason, on omistusasunto, ollaan naimisissa ja yhdessä on oltu 8 vuotta. Nyt on vaan niin mukava matkustella, syödä ulkona, nauttia toisistamme ja harrastaa. Olemme puhuneet, että parin kolmen vuoden päästä voisimme alkaa yrittää lasta. Tarkoituksena on hankkia vain yksi lapsi, koska haluamme varmistaa tulevaisuudessa lapsillemme riittävät taloudelliset resurssit menestymiseen hyvinvointivaltion mahdollisesta romahduksen huolimatta.
Elämä, joka on otollinen lasten tekemiseen, on vielä otollisempi lapsettomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska suomalaisista on tullut itsekkäitä minä-minä-minä-minä-minä-ihmisiä. Elämästä halutaan mahdollisimman helppoa ja vain omaa itseään varten, siksi sellaiseen elämään ei lapset kuulu. Jos lapsia sattuu tulemaan, niin se on aivan järkyttävä kauhistus, kun ei enää pääse bilettämään tai matkustamaan niin kuin ennen. Lisäksi, se on myös näille ihmisille aivan järkyttävää, kun vaikka olisi hyväpalkkaisessa työssä, niin ei enää saakkaan käyttää sitä kaikkea rahasummaa vain ja ainoastaan itseensä. Eli siis materialismi ja pinnallisuus on iskenyt ihmisiin ja kunnolla. Pääasiassahan nämä ihmiset ovat nuoria tai melko nuoria, jotka kuvittelevat olevansa siinä iässä vanhenemattomia, kuolemattomia ja elävänsä ikuisesti.
Tuolla menolla he ovat vain menossa kovaa vauhtia kohti yksinäistä vanhuutta sitten aikanaan. Kyllä ne nuoruudessa tehdyt typeryydet lyövät kovaa kasvoille sitten vanhempana. Tulevaisuudessa Suomessa on tällä vauhdilla yksinäisiä vanhuksia, ja paljon!
Ei se, että ihmisellä on monta lasta takaa yhtään mitään siitä, minkälaisen vanhuuden vietät. Tiedän tapauksen , jossa vanhus muutti takaisin(oli asunut jonkin aikaa kerrostalossa) asumaan lapsensa ja tämän puolison luokse, koska hänellä oli asumisoikeus tähän taloon, jonka oli itse aikoinaan rakentanut ja sillä puheella perillisilleen myynyt, että asumisoikeus säilyy. No siellä vanhus yksin makasi yöt ja päivät sängyn pohjalla. Mitään seuraa hänelle ei pidetty, sai selvitä kuten parhaakseen näki. Ruokaa tuli harvakseltaan ja viimein vanhus oli niin nälkiintynyt, ettei enää pystynyt edes syömään. Sairaalaan vietäessä oli niin huonossa kunnossa, ettei kukaan uskonut hänen selviävän. Mutta hyvä hoito ja säännöllinen ravinto pelastivat pappan. Parempi hänellekin on nykyään asua palvelutalossa, jossa huolehditaan ruuasta ja puhtaudesta ja seuraakin on, kuin lähiomaisten hoidossa johon oli vähällä kuolla nälkään. Ja tämä tarina on ihan tosi:(
En tajuu, miten niin ei oo varaa tehdä lapsia, tekemättä jättämine kalliimpaa kun kumit tai pillerithän maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mällilinko kirjoitti:
En tajuu, miten niin ei oo varaa tehdä lapsia, tekemättä jättämine kalliimpaa kun kumit tai pillerithän maksaa?
heh tää oli hyvä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 26v opiskelija ja puoliso vastavalmistunut työssäkäyvä. Mulla opintoja pari vuotta jäljellä ja puolisolla määräaikainen työsoppari alalla, jossa on enemmän työnhakijoita kun työpaikkoja. Ite opiskelen lähes varmasti työllistävää alaa ja teenkin töitä opintojen ohella. Yhdessä ollaan oltu 9v. Asunto ostettiin pari vuotta sitten. Koetaan molemmat ettei elämäntilanne ole sopiva lapsille tai naimisiinmenolle. Ehkä parin vuoden päästä. Ootteko meidän kanssa samaa mieltä?
Ehkäpä. Itse olen myös 26-v, esikoinen 2-v ja mieheni kanssa odotamme toista yhteistä lastamme syntyväksi ensi vuoden alkupuolelle. Minulla on th-opintoja vajaa 1,5 v jäljellä, aijon jäädä toista kertaa poissaolevaksi ja äitiyslomalle, kuten esikoisestakin. Meidän mielestä toisen lapsen aika on nyt. Olen aina toivonut, että 30-vuotiaana muksuni olisivat jo tehty ja vaippavaihekkin läpikäyty. Mutta kuten sanottu, ikinä ei ole "oikeaa aikaa" saada lasta.. Vai onko? Se on niin monesta asiasta kiinni.
Asenteiden muutos. Nykyisin pidetään lapsena parikymppisiä ja halua elää nuoruutta vielä nelikymppiseksi, vaikka naisen hedelmällisyysikä ei ole mihinkään muuttunut, vaan parhaat vuodet olisivat hedelmöitykselle 20-30-ikävuodet, jonka jälkeen se laskee, eikä lapset ole enää itsestään selvä.
Myös elintaso vaatimukset ovat nousseet, nykyisin halutaan isot asunnot, joihin harvalla on kuitenkaan varaa, kun vielä 70-80-luvulle saakka, yleisesti lapsiperheet saattoivat asua yksiöissä ja kaksioissa, kun lapset oli pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssasi suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Tuossa on kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin työllistyminen pitkän työelämästä poissaolon jälkeen. Kaikki kehittyy ja muuttuu niin nopeaa tahtia, että työntekijän osaaminen voi olla auttamattomasti vanhentunutta, jos on ollut pitkään kotona hoitamassa lapsia. Tilanteessa, jossa työikäisiä ihmisiä on liikaa verrattuna työpaikkojen määrään, on ihan selvää, että tuoreemmalla osaamisella varustettu saa työn. Kotona lapsia hoitavan pitäisi siis ylläpitää ammatillista osaamistaan myös sillä aikaa, kun on pois työelämästä. Toinen ongelma on, että hyvin usein kotiin jäävä on nainen. Vaikka mies maksaisikin eläkevakuutusta naiselle, niin mikäli tulee ero, sekin lysti loppuu. Palataan jälleen edelliseen tilanteeseen eli pitäisi löytää töitä. Mulla on parikin tällaista ystävää, joilla on tämä tilanne. Paitsi ettei töitä ole löytynyt työkkärin erilaisia tempputyöllistämisiä lukuunottamatta. Vaikka ei olekaan ollut avioehtoa, ei parisuhteessa ole yhden palkalla saatu muuta varallisuutta kuin asunto. Sekin on tietysti jo hyvä asia ja erossa saadulla osuudella on voinut hankkia pienen asunnon itselleen, mutta tulot ovat silti edelleen hyvin pienet. Kotäitiydessä ei ole mitään vikaa ja monesti se on lapselle suorastaan ihanteellinen kasvuympäristö, mutta kotona pitkään ollut vanhempi jää aika tyhjän päälle, jos tuleekin ero eikä töitä löydykään.
jos tulisi ero tai muuta yllättävää, jokainen osaa varmasti toimia sen eteen niin, että saa tulonlähdettä tai vaikka opiskelee. Parempi keskittyä kunnolla lapsiin, kuin stressata tulevilla huomoilla työnäkymillä ja tartuttaa se stressi lapsiinkin. Elämä kuljettaa.
Tuossa muuten on yksi syy Suomen laskevaan syntyvyyteen. Ruotsissa, jossa syntyvyys ei mene alas kuin lehmän häntä, on sallitumpaa ja todella yleistä, että äidit käyvät osapäivätöissä. He palaavat osa-aikaisesti töihin jo silloin, kun lapsi on ihan vauva - päivähoito kuitenkin onnistuu.
Näin äidit eivät syrjäydy työelämästä eivätkä jää tyhjän päälle, ja paluu kokopäivätöihin sujuu jouhevasti.
Suomessa vain elää sitkeästi se vanhanaikainen ajatus siitä, että "äidin on AINA oltava kotona, kaikki muu on SYNTIÄ ja MORAALITONTA ja ITSEKÄSTÄ, kyllä nyt kunnon suomalainen nainen uhraa itsensä ja tulevaisuutensa lasten takia koska LAPSET!"
Ja juuri tämä orastava "Ruotsin malli" torpattiin taas hienosti. Ei ihme, että hiekkalaatikon vangiksi jääminen ei houkuttele.Samaa mieltä, Ruotsin malli olisi tässä suhteessa järkevä ja toimiva meillekin.
Itselläni ei ole lapsia. Haluaisin, mutta yrittämisestä huolimatta ei ole vielä kuulunut.
Niin olisi toimiva malli meillekin. En tajua, Suomi ottaa aina mallia ruotsista niin miksi perhepolitiikka on asia josta ei oteta oppia ruotsista kun se selkeästi toimii siellä?
Ruotsissa myös järkevä vanhempainvapaamalli, koska isällä ja äidillä saman verran päiviä käytössä. Työnantaja ei voi taktikoida palkkaamalla miehen, koska mies jää ihan yhtä moneksi päiväksi isyysvapaalle kuin äitikin. Tämä myös vähentää pienyrittäjien taakkaa, sillä yksi vanhempi ei ole niin kauan pois töistä.
Eilisessä ohjelmassa mainittiin hyvin lyhyesti, että Ruotsissa yleensä perheessä on kaksi lasta ja Suomessa taas on tavallista, että lapsia ei ole ollenkaan tai niitä on monta. Mietin, että miten tuo Ruotsin malli toimisi Suomessa? Äitihän olisi jokatapauksessa kotona (koska hänellä ei edes ole työpaikkaa) ja isä olisi sitten monta kertaa pakollisella vanhempainvapaalla, jos lapsia on vaikkapa viisi.
Koska edes tekotapa (=alullepano) ei kiehdo pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole uskaltamisesta kiinni, en halua. Maapallolla on aivan liikaa ihmisiä kuluttamassa luonnonvaroja ja tuottamassa jätettä jo nyt. Eikä Suomi ole muusta maailmasta irrallaan.
Olisin tehnyt enemmän lapsia, mutten jaksanut enää ajatusta uudesta synnytyksestä ja siitä yliolkaisestä ja vähättelevästä kohtelusta sairaalassa. Sellaisestakin voi olla joillain naisilla asia kiinni, vaikka sitä tietysti kohta tähän tullaan vähättelemään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä vouhotusta. Ihmisiä on ihan liikaa ja syntyvyys pitäisi saada jyrkkään laskuu kaikkialla tällä pallolla. Itselläni on pari lasta, mutta kun katsoo nykyistä maailman menoa, niin joka päivä huolestuttaa yhä enemmän.
Syntyvyys on jo laskussa. Väestömäärä lisääntyy, koska jo syntyneet jäävät useammin eloon kuin ennen. Lisäksi monet elävät pitempään.
Mielestäni Suomessa on juuri sopivasti väkeä, ei ole syytä lisääntyä, mutta ei mitään syytä kuolla sukupuuttoonkaan. Jokainen voi tietenkin tehtä oman henkilökohtaisen ratkaisunsa ja olla hankkimatta lapsia, mutta yleisenä ajattelumallina tuo että nimenomaan suomalaisten (ja muiden eurooppalaisten) pitäisi uhrautua ja jättää halutut lapset tekemättä, on todella syvältä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon naisia kavereina jotka tienaavat hurjasti enemmän kuin miehensä, ei heillä ole varaa olla vuosia pois töistä. Eräs kaverini kertoi ettei heillä lapsena voinut edes käydä hesellä tms. kun ei ollut rahaa. Siis koskaan. Lapsia neljä oli kuitenkin pitänyt tehdä. En itse haluis elää sellaista elämää että perustarpeet tulee just ja just täytettyä mutta mihinkään extraan ei ole koskaan varaa tai pesukoneen rikki meneminen sekoittaa budjetin kokonaan.
Meillä meni kone rikki niin tilattiin illalla uusi. Siksi vain kaksi lasta meille.
No olisko tämä kyseinen kaveri sitten mielummin ollut syntymättä, kun joutui viettämään noin "kurjan" lapsuuden, ettei heselle päässyt? Itsekään en nuorena/lapsena päässyt heselle, mutta ei sellaista meidän kylällä kyllä ollutkaan ja vaikka olisi ollutkin, ei meitäkään varmaan sinne olisi viety. Silti olen onnellinen , että olen saanut syntyä ja viettää ihan hyvän elämän. Omat lapset ovat eläneet täysin erilaisen lapsuuden/nuoruuden ja ovat nyt yliopisto-opiskelioita. Joo, ja kyllä meilläkin on uusi pesukone käyty kaupasta hakemassa kun entinen on rikki mennyt. Vaikka lapsena jäikin se hampurilainen saamatta;)
Jokaiden ihmisen on parempi jäädä syntymättä kuin syntyä. Silloin ei ole ketään, joka voisi jäädä paitsi misyään hyvästä eikä ketään, joka voisi kärsiä.
No äläpä ainakaan minun puolestani puhu. Tai lasteni. Toki tuota ajatusta voi jatkaa ja räjäyttää koko maapallon, mitäs sitä mikään muukaan olio turhaan täällä kärsii. Mutta jos kuitenkin aloittaisi ihan itsestään, kun elämä on niin toivotonta, muut tehköön omat päätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ootteko te koskaan ajatelleet, että kuka teitä hoitaa kun olette vanhoja? Yhteiskunnalla ei ole resursseja ja vaikka teillä olisikin hyväpalkkainen työ, ei ole maksajia eläkkeellenne.
Ne, joilla on lapsia, ovat kuitenkin turvatummassa asemassa kuin lapsettomat.
Kerään sen verran rahaa säästöön, että voin muuttaa Aasiaan vanhenemaan ja kuolemaan, hoito ja asuminen on halpaa ja hyvää. Tarkoitukseni ei ole jäädä eläköitymään Suomen loskakeleihin. Jos tulee vakavampi sairaus, Sveitsissä ja Hollannissa on klinikoita, joissa voi käydä päättämässä päivänsä inhimillisesti.
Tällä hetkellä suomessa kuolee enemmän ihmisiä kuin syntyy. Maahanmuuton ansiosta tilasto näyttää erilaiselta. Oikeasti tilanne ei ole ollenkaan vakaalla pohjalla.
Ruotsissa myös järkevä vanhempainvapaamalli, koska isällä ja äidillä saman verran päiviä käytössä. Työnantaja ei voi taktikoida palkkaamalla miehen, koska mies jää ihan yhtä moneksi päiväksi isyysvapaalle kuin äitikin. Tämä myös vähentää pienyrittäjien taakkaa, sillä yksi vanhempi ei ole niin kauan pois töistä.