Onko väärin ottaa yhteyttä ihmiseen, joka on jo kerran torjunut sinut?

Itse en uskaltaisi, mutta jos uskallat, kannattaa ottaa.

On, jos kerran toinen on jo sanonut, että haluaa olla rauhassa!

Ei ole. Ota ihmeessä. Ihan kaverina ensin. Kuulostele ja kuuntele fiilis! Tsemppiä. Kadut jos et ota. 

Miksi  hakata päätä seinään? En ottaisi yhteyttä, en haluaisi kerjätä vaan menisin eteenpäin. Itseään siinä vaan satuttaa jos  kerran on jo pakit saanut. Kohteellekin on toisen roikkuminen kiusallista.

Torjuu vaan toisenkin kerran.

Kannattaa kokeilla.

Olen itse torjunut toisen vuosia sitten, mutta ajattelen häntä silti tosi usein ja lämmöllä. Torjuin hänet elämäntilanteen takia. Toivon, että joskus saisin uuden tilaisuuden lähentyä hänen kanssaan. Kumpa hän tietäisikin... Tosin näyttää siltä että olen hänelle kuin ilmaa nykyään, mikä tekee kipeää, mutta oikeastaan en ihmettele sitä yhtään

Oletko varma ettei tunne ole yksipuolinen jos hän on kertaalleen torjunut? Vai onko tämä torjuminen käynyt kauan sitten?

No...itse otin yhteyttä erääseen mieheen vaikka hän oli jo kertaalleen mut torjunut. Kävi ilmi, että myös hän oli ajatellut mua päivin öin tuona aikana, kun emme olleet yhteydessä.

Eli sanoisin että et menetä yhtään mitään, jos kokeilet kepillä jäätä.

Ei ole väärin ottaa yhteyttä. Ihminen ei ole robotti. Kaikki eivät toimi samalla tavalla. Jotkut ottavat yhteyttä, toiset eivät. Torjuntoja maailmassa tulee, niiden jos antaa vaikuttaa toimiinsa voi jäädä saman tien kotiin. Eiköhän hän osaa toisenkin kerran torjua, jos vielä on sitä mieltä. Mutta unohda tuo "ystävänä" lähestyminen. Turhaa pelleilyä.

Riippuu vähän missä mielessä ottaa yhteyttä uudelleen ja millainen on ollut aiempi torjuminen. Jos toinen esimerkiksi sanoo, ettei tahdo olla missään tekemisissä, en lähtisi ottamaan yhteyttä uudelleen oma-aloitteisesti, mutta jos esimerkiksi on tilanne, jossa romanttiseksi tarkoitetussa tapailussa ei ole syttynyt tunnetta -> tapailu päättyy neutraalisti, en näe estettä miksei voisi joskus olla yhteyksissä.

Olen itsekin ottanut myöhemmin (n. 6kk) yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa tapailimme pari hassua kertaa ja hommasta ei olisi koskaan tullut mitään, mutta pidin ihmisestä kovasti ylipäätään (en romanttisesti) joten ehdotin kahvitteluja. Meistä tuli kavereita. Tässä siis kyseessä tilanne, jossa kummallakaan ei ollut missään vaiheessa romanttisia tunteita eikä torjuminen ollut mikään tyly tai riitaisa tmv, vaan hyvin neutraali.

Jos on varattu niin ehdoton ei yhteydenotolle muuta kuin kaverimielessä.

Hah, myös mina otin yhteyttä tällaiseen kertaalleen torjuneeseen mieheen ja nyt olen menossa tapaamaan hanta.

Tilanteen erikoisuus lienee siinä, että mies asuu ulkomailla ja olen sattumalta menossa samaan kaupunkiin. Omat ristiriitaiset ajatukset asiasta: Käytänkö  tilaisuuden hyväkseni ja yritänkö selvittää asian, jotta saisin itselleni rauhan? Vai annanko asian olla? Vaikka tiedän että tulisin katumaan sitä, jos en yritä. Mutta tietenkin myös torjunta pelottaa. Ap

Anna olla. Kuvittele itsesi miehen tilalle: Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit antanut vuosia sitten pakit jollekin miehelle, muuttanut ulkomaille ja mennyt elämässäsi eteenpäin. Yhtäkkiä tämä mies ottaisi sinuun uudestaan yhteyttä käydessään uudessa kotimaassasi?

Olen itse ulkosuomalainen, enkä todellakaan kaipaisi vanhoja heiloja kotiovelleni...

Vierailija kirjoitti:

Tilanteen erikoisuus lienee siinä, että mies asuu ulkomailla ja olen sattumalta menossa samaan kaupunkiin. Omat ristiriitaiset ajatukset asiasta: Käytänkö  tilaisuuden hyväkseni ja yritänkö selvittää asian, jotta saisin itselleni rauhan? Vai annanko asian olla? Vaikka tiedän että tulisin katumaan sitä, jos en yritä. Mutta tietenkin myös torjunta pelottaa. Ap

Voithan pyytää syömään tekosyyllä for old times sake eli kun kerran oot käymässä tutun kaupungissa, eihän siinä mitään pahaa ole.

Alan kallistua siihen suuntaan, että en kehtaa ottaa yhteyttä. Mutta mitä jos kadun loppuikäni? Ap

Vierailija kirjoitti:

Alan kallistua siihen suuntaan, että en kehtaa ottaa yhteyttä. Mutta mitä jos kadun loppuikäni? Ap

No totta helvetissä sä otat yhteyttä. Ihme nössöä porukkaa. Ai kamala kun kasvot menee...NO EI NE MENE. Me ollaan ihmisiä, eikä robotteja niinkuin joku tässä ketjussa jo aiemmin mainitsi.

Vierailija kirjoitti:

Alan kallistua siihen suuntaan, että en kehtaa ottaa yhteyttä. Mutta mitä jos kadun loppuikäni? Ap

Jotta et kadu loppuikääsi, otat yhteyttä!

Vierailija kirjoitti:

Jos on varattu niin ehdoton ei yhteydenotolle muuta kuin kaverimielessä.

just-joo sen kun näkis ;)

Minäkin mietin samaa. Ehkei kannattaisi miettiä näitä niin kuolemanvakavasti. Oikeastaan pakko ottaa yhteyttä kun itseä vaivaa, sittenpähän saa tietää.