Miehen tulkintaa (mikä "uusi" aihe!), mutta ahdistuin...
Tapasin - noh aika monetta kertaa jo - yhden miehen, johon olen törmännyt muutaman vuoden kuluessa aika usein, käydään samoissa paikoissa. Hän on aina jäänyt mielestäni katselemaan minua, ja usein sanonut ohimennen kauniiksi kun ollaan juteltu muista asioista, olen joskus pyytänyt samaan pöytään ja hän on tuntunut tulevan todella mielellään seuraan. Noh, nyt äskettäin satuttiin taas samaan paikkaan, hän oli välillä jo lähdössä koska aamulla oli aikainen herätys töihin. Mutta pyysin jäämään, koska pidän hänen seurastaan paljon, ja hän jäi. Ystäväni lähtivät jossain vaiheessa toiseen paikkaan, jäin hänen ja erään toisen miehen kanssa vielä. Lähdin myöhemmin hänen kanssaan kahdestaan. Matkalla hän yhtäkkiä suuteli minua. Noh tulee pitkä selostus... joka tapauksessa päädyttiin samaan paikkaan yöksi. Hän oli erittäin - jotenkin, intensiivinen ja kohteli minua niin kuin hänellä olisi jotain syvempiäkin tunteita minua kohtaan. Huomautinkin tästä. Hän ei vastannut. Hän suuteli todella paljon, silitti hiuksia, piti sylissä yms. En saanut nukkua koko yönä kun ehkä hetken. Aamulla hän jatkoi samaa. Hän ei olisi selvästi halunnut lähteä, lähti paria minuuttia vaille tapaamiseen, johon matka oli puolisen tuntia. Pussasi vielä ihan kunnolla. Hän ei kuitenkaan pyytänyt numeroani, jotenkin vaan roikkui siinä, itselläni oli kyllä järkyttävä päänsärky enkä ehkä ollut kovin vastaanottavainen. Ja sitten, asia menee mutkikkaaksi näillä kahdella seikalla: Hän on varattu (ollut todella pitkään saman ihmisen kanssa), ja julkisuuden henkilö. Olen aika varma, että hän on rakastunut, mutta jotenkin koko juttu saa ahdistumaan kun en tiedä totuutta. En halua rikkoa mitään, haluaisin vaan tietää olenko oikeassa. Mikä kuulostaa todella pöljältä... mutta silti. Varmaankin näen hänet uudestaan, hänkin sen kyllä tietää, sanoi ennen kuin lähti jotain tyyliin kun taas tavataan, en muista. Pitäisi varmaan unohtaa koko juttu, mutta varmaan moni täälläkin tietää miten helppoa se on. Ehkä voisinkin, jos tietäisin hänen oikeat ajatuksensa ja tunteensa. Tiedän, että hän ei "harrasta" tällaista, on aina lähtenyt kiltisti yksin kotiin aiemmin. Kuulostan varmaan idiootilta, mutta minusta on aina tuntunut siltä kuin olisin tuntenut hänet aina. Pelkään kohdanneeni sielunkumppanini - joka on VARATTU. Omassa elämässäni on nyt paljon kaikenlaista vaikeutta, en haluaisi ajatella liikaa. Miltä tämä teille vaikuttaa? Arvostan kaikkia asiallisia kommentteja... kiitos.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
No ollaanhan me "tunnettu" useamman vuoden. Mutta mietin kyllä sitä, että voiko se että on aina tuntenut- fiilis tulla siitä, että tyyppi on joka puolella. Siis henk.koht., lehdissä, tv:ssä, mainoksissa... ollut niin kauan kun muistan. Olisi helppo ja kiva kuitata sillä! Silti se ei ihan osu... mutta haluaisin selittää asiat kuten sinä, eli järjellä itselleni, ja jatkaa rauhassa omia juttujani. Tyyppi on vaan niin äärettömän mukava ja karismaattinen, ollaan täsmälleen eikä melkein samalla aaltopituudella, saatan sanoa hänestä jotain mitä en voi mitenkään järjellä tietää ja hän myöntää asian olevan juuri niin... se on todella hämmentävää. Sen takia päädyttiin fyysiseen kanssakäymiseen. Se on älyttömän suuri vetovoima kun on niin... kohdallaan.
Niinpä. No tuo, että hän 'myöntää asian olevan juuri niin' on melko helppo tapa hänelle saada sut tuntemaan, että olette jotenkin melkein yliluonnollisen samalla aaltopituudella.
Toinen vaihtoehto on se, että olette oikeasti joissain asioissa niin samanlaisia, että se tuntuu teistä molemmista sielunkumppanuudelta. Ja sehän on paljon miellyttävämpi vaihtoehto ajatella; toinen osapuoli ei ole siinä tapauksessa mitenkään 'pelannut' sun kanssa. Kuitenkin siinäkin tapauksessa edelleen se sielunkumppanuuden tunteminen on aikalailla verrattavissa ihastumiseen, ja edelleen se tyyppi on varattu ja pettäjä. On toki sairaan hieno fiilis tuntea sitä 'sielunkumppanuutta' jonkun kanssa, mutta tulet varmasti tuntemaan sitä muidenkin kanssa!
Mä itse ainakin sortuisin varmasti myös vähän romantisoimaan tota kuvota, jos olisin sun tilanteessa. Tyyliin 'iiiik, sillä on vaimo mutta se silti rakastui MUHUN ja halusi olla mun kanssa, koska me ollaan sielunkumppaneita!' Vaikka todellisuus on todennäkösesti hyvin kaukana tuosta, eikä siinä ole ikinä mitään romanttista tai hyvää jos joku pettää puolisoaan. Aina se kuitenkin kertoo sen ihmisen moraalista. Noh anyway, en tiiä sorrutko sä tohon. :D
Kun sanoit että haluaisit osata ajatella asian järjellä niin kuin minä, voin kertoa, että en oo sitä todellakaan aina osannut. Oon ollu hyvin samanlaisessa tilanteessa, ja oppinut sitä kautta että ihastumiseen liittyy vaikka minkälaisia tunteita sielunkumppanuudesta ja ties mistä.. Mitä ei kuitenkaan kannata ottaa tosissaan, jos tilanteessa ei muuten ole mitään järkevää tai kannattavaa. Ihastus menee ohi ja sielunkumppanuutta voi tuntea vielä monien tulevaisuuden ihmisten kanssa. Tsemppiä sulle! :)
Olen aika hyvä ihmistuntija, täytyy olla työssäni, ja olen tavannut kaikenlaisia ihmisiä ympäri maailmaa. Tämä ihminen ei ole mikään hyväksikäyttäjä, ellei ole psykopaatti (joita on tosi vaikea lukea). Näin on, jos olisi kyse syvemmästä yhteydestä niin en usko että niitä on mitenkään yksi ja ainoa. En hyväksy pettämistä, mutta ihmiset on ihmisiä ja kaikkea voi tapahtua. Myös sitä, että ihastuu tai jopa rakastuu toiseen vaikka on varattu. Ei se oikein ole. Ei ole moni muukaan asia.
Kiitos kun kommentoit. Ja niin varmaan kaikki jossain vaiheessa on samantyyppisessä tilanteessa, ainakin nykyään. Olen saanut perspektiiviä asiaan. Tsemppiä sinullekin, ja kiitos vielä!
ap vielä kommentoi lyhyesti... juttelin asiasta yhden yhteisen kaverin kanssa, hänen mukaansa tottakai mies on ihastunut, on katsellut molempia melko läheltä. No mutta. Eli tavallaan kai asia vähän selvempi... tosin se ei mitään varsinaisesti muuta. Olen vältellyt tapaamasta häntä. Ehkä asia menee ohi.
Niin tarkoitin kai jotain pidempää. Tässä nyt viihde yhteinen.