Miksi toisen sisaruksen nimi valitaan sen perusteella miten rimmaa esikoisen nimen kanssa?

Itse olisin halunnut ihan erilaisen nimen toiselle mutta minut painostettiin. Tiedättekö kun värkätään loputtomasti:  Miten ois Leena.?........eei, entäs Jaana?........ei, no Iina? eeeeeeeei, Eija? eeeeeeei, Hanna? eeeeeeeeeeiiiii. Pakkohan sille oli nimi sitten saada ja mikään muu ei käynyt! Olin tulla hulluksi.

Kuinka moni kaksikuukautinen osoittaa hyvin selviä omaleimaisia piirteitään? Poikkeaa jotenkin muista vastaavan ikäisistä? Räyhä? Soma?

Sisarusten nimet ovat usein samantyylisiä siksi, että vanhemmat sattuvat pitämään siitä nimenomaisesta tyylistä.

Jos esikoisen nimeksi on annettu Maija tai Heikki, seuraavasta tuskin tulee Josephine-Eleanor tai André-Sebastian vaan todennäköisemmin Liisa tai Jaakko. Ei siksi, että vanhemmat etsisivät jotakin "rimmaamista" vaan siksi, että heitä miellyttävät suomalaiset perusnimet.

Itse en ymmärrä sitä näkökantaa, että vastasyntyneelle pitäisi antaa nimi sen mukaan, miltä hän näyttää tai tuntuu. Jos näin tehtäisiin, lapsilla olisi sellaisia nimiä kuin Kalju, Punakko, Puklu, Parku tai Sinappi. 

Meillä alkaa lasten nimet samalla kirjaimella, mutta se ei todellakaan ole ollut mikään tarkoituksella tehty valinta. Ne nimet vaan sattuivat kuulostamaan hyvältä omaan korvaan. Jokainen varmaan laittaa sellaisen nimen josta tykkää.

Minulle taas yksi tuttu sanoi, kun miettivät kuopukselle nimeä, että nimen piti sopia esikoispojan nimeen, niin sitä kautta lähtivät miettimään. Pojan nimi Joonatan, niin tytön nimeksi tuli Joanna.. öh..

Meillä nimet on annettu matemaattisella kaavalla. Kaavan määritteli vanhimman lapsen nimi. Piti olla sama määrä kirjaimia, samantyylisiä nimiä. Silti jäi kauneusvirheitä: vanhimman kolmannessa nimessä on vain kaksi tavua, kahdella muulla kolme (kaikilla kirjaimia kuusi), eikä konsonanttien ja vokaalien suhde ole kaikilla sama. Lisäksi keskimmäisellä on nimessään peräti viittä eri vokaalia, vanhimmalla kolmea ja nuorimmalla vain kahta.

Kyllä meillä pohdittiin nimiä jo esikoista odottaessa ja kun kuopus oli toista sukupuolta, otettiin se nimi mitä mietittiin jo esikoiselle eli saiko esikoinen kuopuksen nimen?

Vai olisko heistä pitänyt parin kuukauden tutustumisen jälkeen tehdä Pieru-tai Vellihousu ja Koliikkiperkele.

Ei meillä oo mitenkään rimmaavat tai toisiinsa sopivat nimet lapsilla, mutta mun mielestä on aika hauskaa, kun joillakin on just jotkut luontonimet kaikilla tai muuten joku yhdistävä tekijä, (esim. tietty aikakausi) nimissä. Sellaiset liian samanlaiset taas on vähän mielikuvituksettomia, vaikka nyt Oliver ja Olivia.

Sille lapselle pitää antaa joku nimi. Nimi annetaan yleensä siinä vaiheessa, kun se lapsi on aika pieni pallero eikä se lapsen persoonallisuus ole tullut ihan hirveän selvästi esiin. Toki toisilla voi tuntua, että tämä tai tuo nimi (vaikka valmiiksi ajateltu) ei nyt yksinkertaisesti sovi tälle lapselle. Mutta yleensä se nimi on vain nimi. Meillä oli mietitty valmiiksi nimiä ja nyt on lapsilla (2 kpl, molemmat poikia) nimet, jotka sointuvat toisiinsa (eivät ala samalla kirjaimella tai rimmaa, mutta yhteys on ihan ilmiselvä). En nyt yhtäkkiä keksi, mitä haittaa tästä on. Joku nimi sille lapselle pitää valita, ja me ollaan valittu tuollaiset. Heittäytykää maahan makaamaan ja parkukaa, jos se helpottaa.

Ei valittu meillä. Tosin ei nyt tietenkään mitään Pirkko ja Oliver (hei nehän miltei rimmaa...) ratkaisua. Molemmat nimet tosin tarkoittaa jotain ts. eivät ole vain nimiä. Mutta ei rimmausta, ei samaa alkukirjainta tai r-kirjainta mukana, ei edes samaa määrää kirjaimia eikä nimen tarkoitus ole samaa aihepiiriä. Silti hyvät nimet eikä töksähdä vaikka laittaa ne ja-sanalla yhteen.

Nimien ei mielestäni todellakaan tarvitse rimmata yhteen, mutta niiden pitäisi olla jotenkin ns. samaa ryhmää tai samalla tasolla. Jos kaksi ensimmäistä ovat Leena Elina ja Maija Johanna mutta kolmannesta tulee Madeleine Glendora, niin hieman herättää ihmetystä. Voinee myös lasten välillä aiheuttaa kränää.

Mä ainakin mietin nimet ihan sillä lailla, että mistä nimistä tykkään, mutta siis tykkään joka-aikakauden nimistä, jotka ovat sellaisia perusnimiä, joten kumpikin lapsi sai sellaisen. Tyyliin Anna ja Topias. Eli joo, toi "samaa henkeä tai tasoa" toteutui, mutta ei se, sopivatko ne "yhteen".

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sisarusten nimet pitää jollain tapaa olla "samaa sarjaa". Ei se tarkoita, etteikö lapset olisi yksilöitä, mutta kuulostaahan se hassulta jos toisella on kuninkaallinen nimi Viktor ja toinen on arkinen Pasi.

Haha, nyt on ihan pakko kommentoida. Tiedätkö, että Pasi-nimen alkuperä on kreikan sanassa "basileus", joka tarkoittaa... kuningasta! Aina ei tuu miettineeksi, mitä näiden arkisten nimien taakse kätkeytyy. Vaikka ei siinä mitään, tajuan täysin pointtisi, mutta huvitti vain, että olit just tän nostanut esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nimet on annettu matemaattisella kaavalla. Kaavan määritteli vanhimman lapsen nimi. Piti olla sama määrä kirjaimia, samantyylisiä nimiä. Silti jäi kauneusvirheitä: vanhimman kolmannessa nimessä on vain kaksi tavua, kahdella muulla kolme (kaikilla kirjaimia kuusi), eikä konsonanttien ja vokaalien suhde ole kaikilla sama. Lisäksi keskimmäisellä on nimessään peräti viittä eri vokaalia, vanhimmalla kolmea ja nuorimmalla vain kahta.

Kuusikirjaiminen nimi, jossa viittä eri vokaalia? Pää hajoaa miettiessä, kerro pliis, mikä on moinen nimi!

Minua inhottaa tämä nimenomaan silloin, jos vanhemmat tarkoituksella valitsevat rimmaavat tai "sointuvat" nimet. Siitä tulee sellainen olo, että lapsia pidetään vain jonain söpöinä nukkeina tai asusteina. Siis ymmärrän, ettei pikkuvauvalla ole vielä omaa persoonaa, jonka mukaan nimeä voisi alkaa miettiä, mutta sitä en käsitä, miksi hyvänä ja mieluisana pidetty nimi pitää hylätä siksi, ettei se sovi sisaruksen nimeen.

Kyllä mä olen yrittänyt löytää lapsilleni niin kauniit ja sointuvat nimet kuin mahdollista. Ostanpa heille nättiä vaatteitakin. Siitä huolimatta lapseni eivät ole näyttelyesineitä vaan lapsia. He saavat käyttäytyä kuin lapset ja touhuta kuin lapset. Mutta ihanaa on vilpittömästi sanoa, että nimesi on mielestäni yksi ihanin maailman nimistä, koska sinäkin olet minulle maailman rakkain.

Mun lapsilla nimet alkaa samalla kirjaimella. Ei ole rimmaamisella mitään tekemistä asian kanssa, tykkään vain niistä nimistä. Lapset myös tuntuvat olevan nimiinsä tyytyväisiä. 

Tiedän perheen, jonka lapset on nimetty tyyliin Nanna, Nella, Niko, Ninja ja Niklas. Mutta mikäs siinä.

Minulla ja sisaruksillani on toisiinsa sopivat nimet tyyliin: Maaria, Roosa, Kristiina ja Eerika. Ei olla nimistämme kärsitty.

Minun nimeni annettiin sen vuoksi, että rimmasi isosiskoni nimen kanssa. Isosisko sai nimensä taas rakkaan isomummun mukaan. Tuntui tosi pahalta kuulla tämä äidiltä, kun muutenkin tuntuu että sisko on suosikkilapsi. Älkää antako näitä mukahauskoja rimmausnimiä, antakaa sellainen nimi joka sopii kantajalleen.