Lue keskustelun säännöt.
Ikävät seuraukset aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta
hellolel
10.09.2016 |
Meistä teki joku nimettömän ja tekaistun lastensuojeluilmoituksen keväällä. Ilmoitus itsessään oli täysin älytön, ja sosiaalityöntekijätkin sen tajusivat, mutta halusivat silti laittaa meidät prosessiin, tai kai se oli sääntöjen mukaan pakkokin, eli meille seurasi ensin parin kuukauden piinallinen odottelu, ja sen jälkeen kotikäynti, joka oli aivan kamala stressi, mutta käynnillä työntekijät totesivat, että on tosiaan ihan tuulesta temmattu ilmoitus. Ilmoituksen teki hyvin todennäköisesti häiriintynyt naapurimme, koska hän ei siedä sitä, että lapsemme pelaavat pallopelejä pihallamme. Hän on valittanut noista pallopeleistä useita kertoja taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän kautta, vaatinut esim korvauksia kun joutuu kuuntelemaan lasten ääntä, valittanut nurmikon kunnosta yms aivan älytöntä. Lapsemme eivät pelaa hänen pihallaan eikä nurmikkomme ole kärsinyt peleistä. Lapset eivät myöskään potki palloa seinään tms vaan pelaavat ihan normaalisti pihassa.
Minulle oli valtava shokki saada kirje lastensuojelusta, jossa ilmoitettiin että meistä on tehty tällainen ilmoitus ja siitä seuraavat toimenpiteet. Tuntui kamalalta ja mielivaltaiselta, että joku tuntematon tulee kotiimme arvostelemaan meitä ja lapsiamme. Järki sanoi että mitään syytä ilmoitukseen ei ole, mutta se sisälsi sen verran ilkeitä ja henkilökohtaisia väitteitä, että ne menivät kyllä ihon alle. Koko sen ajan, kun odotimme kotikäyntiä, vähensin sosiaalista elämäämme, en halunnut kutsua meille toisia lapsiperheitä kylään, tai leikkiä lasten kanssa pihassa. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ehkä hakea sairaslomaa töistä, koska stressasin niin paljon ja nukuin huonosti. Mietin, miksi joku sanoo noin ilkeitä asioita meistä, ja miten paljon pahaa voi kenelle tahansa aiheuttaa suutuksissaan nimettömänä, koska ilmoituksesta seuraa aina tämä kamala kotikäynti ja piinallinen odotus. Lapsemmekin ovat jo aika isoja, joten emme oikein tienneet miten tämä vaikutti heihin.
Nyt kesän jälkeen tajuan, ettemme ole vieläkään toipuneet. Emme syöneet kertaakaan pihallamme kesällä, koska emme halua naapurin kuuntelevan juttujamme ruokapöydässä. Emme kertaakaan kutsuneet ystäviä meille grillaamaan tai syömään kesällä. En enää vie pyykkejä pihalle kuivumaan, niin että hän näkisi ne. Tuntuu ihan hullulta, mutten tunne oloani turvalliseksi omassa pihassamme, vaan pelkään irrationaalisesti, että hän kyttää ja kuuntelee, ja tekee taas uusia ilmoituksia.
Lapseni putosi puusta (ei edes minun valvonnassani) ja sai kipsin. Pelkään nyt että siitäkin tehdään ilmoitus, ja jotenkin väännetään se lastensuojeluasiaksi. Lisäksi joka kerta, kun esiteini korottaa ääntään kotona, pelkään hysteerisesti että naapuri siellä jo näpyttelee sos.toimiston puhelinnumeroa. Olemme ihan tavallinen perhe, jonka sosiaalityöntekijätkin totesivat, mutta nyt pelkään hulluna että naapuri keksii tehdä saman uudelleen. Olisi mahtavaa muuttaa, mutta taloudellsista syistä se ei ole muutamaan vuoteen mahdollista, ja asunto on muuten ihana ja täydellinen, lapsilla kaikki kaverit täällä ja koulu ja harrastukset lähellä. Tuntuu ihan hullulta että tuollainen ilmoitus ja hullu naapuri voi tällä tavalla onnistua tekemään kiusaa ja saada elämästä paljon kurjempaa kuin ennen tuota pelkoa.
Kommentit (489)
Lasteni (tuolloin 4&2v) isä kuoli yllättäen. Me olimme eronneet jo aiemmin ja isä oli uudessa avoliitossa. Koska kuolema oli yllättävä, olimme kaikki valtavan järkyttyneitä ja kriisiavun piirissä. Kriisityöntekijät ohjeistivat jatkamaan lasten arkea mahdollisimman normaalisti ja seuraavalla viikolla veinkin lapset hoitoon pph:lle normaalisti. Häntä infottiin asiasta avoimesti.
N. viikon päästä isän avovaimo haki isomman lapsen yökylään luokseen ja vei aamulla hoitoon. Kriisityöntekijät (ja oma järkenikin) sanoivat, että tämän suhteen ylläpito on tärkeää, varsinkin kun äitipuoli itse pyysi, että saisi olla lasten elämässä vielä mukana.
Hän siis vei lapsen hoitoon ja lapsi alkoi tilanteessa itkeä ja takertui äitipuoleen. Pelkäsi, ettei enää näe häntä. Mitkään vakuuttelut eivät auttaneet. Olihan lapsi juuri oppinut kuoleman lopullisuuden. Joten mitä teki pph? No alkoi kysellä lapselta, että lyökö äiti sinua?!!! Lapsi tästä hämmentyneenä vastasi, että joo. Niinpä päivän päätteeksi sain häneltä kuulla, että oli tehnyt lapsesta ilmoituksen!
Koska olin jo muutenkin shokissa, ei tämä parantanut tilannetta yhtään. Olin jo valmiiksi peloissani, että miten pärjään yksin ja lukiessani hoitajan kaksi sivuista kuvausta meistä, hajosin kokonaan. Hän oli kaivanut KAIKKI tekemäni virheet. Ja ne virheet oli tyyliin mun ja isän huonot välit, sekä lapsen kumisaappaan varressa ollut reikä. Mitä luulette, kuinka hyvillä mielin vein lapset sinne hoitoon jatkossa?
Ilmoituksesta seurasi lopulta puhelinsoitto pph:lle, jossa sanottiin, ettei hänellä ole lupa haastatella lasta tuolla tavoin. Minäkin sain puhelinsoiton, jossa kysyttiin, tarvitsenko apua. No, en tarvinnut, koska olimme jo kriisiavun piirissä. Mutta perusturvallisuuden tunteeni oli jo järkkynyt isän kuoleman johdosta, joten tuo lasu järkytti sitä vielä lisää. Nekin voimat olisi voinut käyttää esim. lasten tukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie lastensuojelultakin resursseja kun tehdään perättömiä ilmoituksia. Opiskelen sosionomiksi ja en ennen edes ajatellut koko asiaa.Tosiaan osa tehdään vain kiusaksi :( laittakaa naapuri aisoihin.
Yhteiskunnan tehtävä on hoitaa lait kuntoon, ettei nimettömiä lastensuojeluilmoituksia voi tehdä. Merkittävä osa taitaa olla jo näitä aiheettomia nimettömiä ilmoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän johtuu, että kun sosiaalityöntekijä tuntee olonsa uhatuksi senjohdosta, että asiakas vaatii oikeuksiaan tai lyö pöytään totuuden lakipykälien kera tai vaatii saada vastaukset kysymyksiinsä, he hermostuvat?
Olen kohdannut erilaisia reagointitapoja totuuden ilmituloon työntekijän lainvastaisuuksista, en ole itse provosoinut, en kiihtynyt vaan ollut äärimmäisen rauhallinen ja tyyni sekä selkeä näissä tilanteissa.
Esimerkiksi eräs työntekijä palaveriin saapuessani ja selvityspyyntöasiakirjoja hänelle ojentaessani ryhtyi huutamaan: "Sinä et täällä määrää, mistä täällä keskustellaan, minä päätän mitä täällä puhutaan-me emme vastaa sinun kysymyksiisi kirjallisesti yhtään mitään ja jos on jotain kysyttävää kysyt täällä etkä missään muualla!!!" Tämähän on siis täysin lainvastaista ja tätä tilannetta oli todistamassa myös tukihlöni,joka pelästyi työntekijän käytöstä aivan hirvittävästi. Itse tärisin koko loppupäivän holtittomasti, olin ahdistunut enkä saanut nukutuksi. Kyseisestä hlöstä tein muistutuksen, vaikka varmasti olisi ollut aihetta paljon enempiinkin toimiin. No, siirtyipähän vihdoin pois asioitamme kyylämästä ja valheita kirjaamasta sen jälkeen.
Erään kerran kun kyselin saamieni lokitietojen pohjalta selitystä sille, miksi eräs työntekijä, joka ei ole lastensuojelussa töissä, oli käsitellyt tiettyjä asiakirjoja vaikka ei ollut siihen oikeutta tai perustetta, hlö alkoi änkyttää "e-en mi-nä mitään tietoja katsele, ei mi-minulla ole sellaiseen mitään tarvetta.." ja kun sanoin, että tämä nyt kuitenkin näkyy näissä lokeissa, että olet tietojamme asiattomasti käsitellyt, niin johan alkoi nousta falsettiin ääni ja kamala kitinä siitä, kuinka hän ei ole mitään tietoja urkkinut, vaika se fakta seisoi hänen nenänsä edessä mustaa valkoisella. Kun huomasi, ettei onnistunut minua provosoimaan mukaan tunnehysteriaansa ja ettei hänen ylemmyydentunteinen esityksensä enää tehonnutkaan ja etten ole alistettavissa kuten yleensä nämä hlöt sosiaalitoimessa yrittävät, oli loppukäynnin ajan vain täysin hiljaa ja kuunteli mitä asiani koski, kunnes sanoin kiitos hei. Mitä lie pas..aa on siitäkin käynnistä kirjannut muiden jatkoksi.
Useimmiten puhelinkeskustelut sosiaalityöntekijöiden ja muiden viranomaisten kanssa menevät siihen, että kysyn samaa kysymystä useaan otteeseeen saamatta mitään vastausta tai sitten luuri lyödään korvaani, sikälimikäli puheluihini edes vastataan.
Minulle ja minusta on valehdeltu vuosien aikana niin valtavan paljon, että olen varma, ettei kukaan työntekijä enää tänäpäivänä todellakaan tiedä, mikä on totuus. Ainoa, joka tietää, mitä todella tiettyinä aikoina on tapahtunut, olen minä itse, mutta yritäppä se todistaa ja kertoa jälkikäteen,mitä tapahtui oikeasti, melkoinen urakka kahlata läpi kymmeniä tuhansia sivuja papereita eri rekisterinpitäjiltä, jotta löytäisit joukosta tietyt oleelliset seikat rikosilmoituksia ja mahdollista oikeusjuttua varten. Kirja tästä jokatapauksessa syntyy. Siihen ei moni lähde ja tämän nämä haaskalinnut kyllä tietävät- siksi he voivat jatkaa HAOn ja eduskunnan mädällä siunauksella rikollisia toimiaan juuri niinkauan, kunnes riittävä määrä ihmisiä herää vaatimaan oikeutta asialleen ja perheelleen.
Ihan mahtavaa, että kirjoitat. Mulla on aikeena sama, mutta urakka on iso ja traumojen takia erityisen tuskallinen. Nämä ovat kuitenkin todella tärkeitä asioita, jotka pitäisi tuoda näkyväksi.
Ymmärrän eristäytymisen tarpeen tollaisessa tilanteessa ap, mutta eikö laaja ystäväpiiri olisi sinulle nimenomaan tuki ja vastavoima sille ilmoituksen tekijälle? Voihan hän olla joku kateellinen bimbo, jota on häirinnyt sosiaalisuutesi ja ystäväverkostosi tai "asemasi" puistossa ym. Katkaiset itseltäsi siivet, jos jäät kotiin lapsia hyssyttelemään.
Lastensuojeluilmoitus, varsinkin aiheeton, on varmasti tympeä kokemus.
Silti, ihan oikeasti, kun se on aiheettomaksi todettu ja ei aiheuta jatkotoimia, on asia loppuun käsitelty.
Ei sitä tarvitse jäädä murehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti vihervassarit valittaa lastensuojelusta mutta ne hölmöt ovat itse äänestäneet vihervassarit valtaan.
Ne ei ymmärrä että juuri puolueet sdp , vas, ja vihreät ovat marxistisia, humanistisia puolueita jotka kasvattavat hallituksesta ison, eli virkamiehiä lisää, lisää valtaa valtiolle pois yksilö ihmisiltä, lisää valtaa lastensuojelulle pois vanhemmilta. Nämä puolueet ovat totalitäärisyyteen kallellaan.
Kommunismissa hallitus valvoo, hallitsee, kyttää, holhoaa kansalaisiaan.
Kerro mikä se vihervassari on? Paljon siitä puhutaan, mutta kukaan ei tunnu tietävän mitä se tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hellolel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae jotain psykologista apua ja pian! Jos jatkat tuota rataa, niin pian teillä saattaa oikeasti olla tarvetta lastensuojelulle. Tuntuu oikeasti omituiselta, että reagoit noin voimakkaasti ja nythän naapurisi sai mitä halusi, eli teidät hiljenemään. Älä alistu! Olet ilmeisesti tosi pahasti traumatisoitunut ja menettänyt luottosi ihmisiin, mutta hae apua siihen.
En todella uskalla hakea mitään psykologista apua, siitähän vasta saattaisikin joku tehdä lastensuojeluilmoituksen! Julkisen puolen palveluita välttelen kuin ruttoa tämän jälkeen.
Olisikin mahtavaa, jos voisi saada apua ilman pienintäkään riskiä uudesta prosessista. Keskusteluapu olisi kyllä todella ollut paikallaan, etenkin silloin kun odottelimme sitä kotikäyntiä. Mutta eihän kukaan tuollaisen jälkeen enää ota riskiä, että psykologin käynnillä heräisi uusi huoli jostakin asiasta tms. Hyvin epätodennäköistä, mutten halua enää missään nimessä joutua ikinä enää samaan prässiin.
Koen touhun sen verran mielivaltaiseksi, etten ota sen suhteen riskejä.
Olen itse sos. terveysalalla ja ymmärrän tilanteesi. Itsekin olen sitä mieltä, että lasussa pitäisi antaa omat tiedot, se vähentäisi näitä kostolasuja.
Voisitko ajatella, että juttelet vaikka jonkun seurakunnan työntekijän kanssa, heillä vaitiolovelvollisuus.
Seurakunnan kesäkerhon vetäjä teki meistä perättömän lasun 10 min juttutuokion seurauksena. Ei kannata puhua yhtään mistään yhtään missään yhtään mitään. Odotat että lapset pärjäävät omillaan ja pyrit järjestämään itsellesi niin paljon vapaa- aikaa kuin mahdollista. Vasta sitten voit Suomessa puhua asioistasi ilman huostaanoton ja kyttäämisen pelkoa, kun lapset täyttävät 18 tai eivät asu luonasi enää.
Siis kaikista teistä lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoitus, varsinkin aiheeton, on varmasti tympeä kokemus.
Silti, ihan oikeasti, kun se on aiheettomaksi todettu ja ei aiheuta jatkotoimia, on asia loppuun käsitelty.
Ei sitä tarvitse jäädä murehtimaan.
Pitää paikkansa, jos sossu pitäytyy faktoissa. Ilmoitus todetaan aiheettomaksi ja se siitä.
Näinhän tämän pitäisi mennä. Ikävä kyllä aina ei mene. Resurssipulasta ei ole tietoakaan, kun innokas sossun täti ryhtyy kaivelemaan perheestä vikoja. Tai keksimään niitä.
Parhaimmillaan tai pahimmillaan löydät itsesi painajaisesta joka ei tunnu päättyvän ikinä.
Tutuista tehtiin ilmoitus, jonka mukaan lasta pidetään vankina talossa, ei viedä koskaan ulos, lapsi on likainen. Lapsi ei koskaan tapaa muita lapsia ja kehityksestä jäljessä huonon hoidon vuoksi. Ilmoitus itsessään oli ristiriitainen itsensä kanssa. Jos kukaan perheen ulkopuolinen ei ole lasta nähnyt, miten voidaan tietää kehitysviivästymä tai likaisuus.
Tosiasiassa lasta oli käytetty neuvolassa säännöllisesti, mitään poikkeavaa ei havaittu.
Lapsi kävi seurakunnan kerhossa kolmena päivänä viikossa, jonotettiin päiväkotipaikkaa.
Mikään tosiasia ei sossuja vakuuttanut. Ilmoituksessa kerrottuja asioita vatkattiin vuosi, ennen kuin kotikäynnit lopetettiin.
Eipä tarvitse murehtia aiheetonta ilmoitusta!
Nyt vaan ihan oikeasti itsestä niskasta kiinni ja paluu normaaliin elämään. Lastensuojelun prosessi toimi niinkuin piti: ilmoitusta ei ilmeisesti alun perinkään pidetty vakavana, kun kerran jouduitte odottamaan noin kauan. Ilmoitus todettiin perättömäksi, niinkuin jo tiesittekin. Nyt vaan kovaan ääneen puhumaan pihalla, miten hyvä että sossut kävi ja totesi, ettei mitään huolta ole ja saa jatkaa samaan malliin! Noille naapureille ihmettelisin oikein erikseen, että eikö ole naurettavaa tämä lastensuojeluilmoitusten tehtailu nykyään, sossutkaan ei tykkää kun heidän aikaansa tuhlataan tämmöiseen, jää vielä joku oikeasti apua tarvitseva ilman. Oikeasti, vika ei ole teissä vaan järjenköyhissä naapureissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisaikoina naapurit oli ehkä ystäviä. Nykyään ne on toistensa elämän sabotoijia.
Mutta sulla on sentään säkää että viranomaiset oli asiallisia. Entisaikoina viranomaiset ehkä palveli kansalaisia. Nykyään ne vainoaa kansalasia.
Mielellään olisi tunnollinen ja tekisi yhteistyötä viranomaisten kanssa jos viranomainen sitä pyytää. Mutta aina on se riski että kun antaa pikkusormen niin ne vie koko käden. Siksi ihan oman turvallisuuden vuoksi kannattaa yrittää pysyä täysin loitolla kaikista viranomaisista aina.
--
Mainitset että se viranomaisten kotikäynti oli pakollinen. Tjaa. Kyllä sen voi varmaan estää, jos välttämättä haluaa pistää viranomaisten pelleilylle heti stopin. Hanki lakimies, syytä viranomaisia vainoamisesta, vaadi viranomaisia vastaan lähestymiskieltoa, jne. Jos viranomaisia ei itse vapaaehtoisesti päästä omasta kotiovesta sisään, niin he voivat tulla kotikäynnille ainoastaan poliisin voimin jos heillä on tuomarin määräämä kotietsintälupa. Eikä tuollaisia kotietsintälupia kovin usein määrätä.
Joten tuolla lailla saisi olla turvassa ja rauhassa viranomaishäirinnältä.
Valitettavasti viranomaiset eivät ajattelisi että teet noin oman turvallisuutesi vuoksi, vaan viranomaiset tulkitsisivat tuon itseään vastaan, ajattelisivat että sinä teet väärin, sinä olet paha, sinä salailet jotain, sinä kaltoinkohtelet lapsiasi, sinä olet syypää, sinä olet kiero, sinä olet rikollinen. Viranomaiset tulkitsisivat tuon sinulta sodanjulistuksena heitä vastaan. Joten viranomaiset aloittaisivat jättimäisen vainoamiskampanjan sinua vastaan. Se vainoaminen kestäisi niin kauan kuin sinä asuisit sillä paikkakunnalla. Tulisi mahdottomaksi käydä kouluja, käyttää neuvolapalveluita, käyttää terveyspalveluita,...
Suomessa on vaikea enää elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo juunyt ole enää normaalia käytöstä aikuiselta ihmiseltä ettei uskalla enää tehdä mitään normaalia ja itkua väännetään paniikissa. Nyt taitaa olla oikeasti pian lasulle tilausta jos moiset vainoharhat jatkuu. Ota itseäsi niskasta kiinni ja palaa normaaliin elämään. Ja hae itsellesi ammattiapua sillä lapsi/lapset kärsii jos vanhemmat ovat kuin säikkyjä pupuja.
Tämä on vanha ketju mutta aihe on tätäpäivää. Ylläolevan kommentin kirjoittajan lailla ajatteleva ei tajua, millaisia psyykkisiä ja pysyviä traumoja sosiaalityö tuottaa niin lapsille kuin vanhemmillekin ja te tyhjän kyttääjät, perättömien valheiden levittelijät, teistä minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Oma elämäni ja mielenterveyteni on mennyttä työkyvyn ohella lopuksi ikää sairaiden valheiden ja mustamaalaamisen vuoksi. Ilman lapsiani olisin tap pa nut itseni. Te turhat ilmoittelijat ette tajua mikä helvetti voi tavallisella vanhemmalla olla edessään vain siksi että teille ' heräsi huoli'! Ottaisitte edes siitä selvää, mistä koko kieroutunut huoli käsitteen viljely on saanut alkunsa, mutta ei, teillä ei älykkyysosamäärä siihen taivu.
Tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen, mutta entäpä jos asia onkin toisin päin? Joku tekee perättömän lasun äidistä joka sattuu olemaan opettaja?
Seurauksena on, että kaikki kärsivät. Opettajan ura, hänen lapset ja luultavasti opetettavatkin lapset. Jos yrittää hakea uusia töitä, siellä se lasu seuraa.Mitä ihmettä sinä sössötät? Kuule kyllä meillä sossuillakin on lapsoa, joistain heistä tulee lasujakin joskus. On myös sossuja, joilla on oma lapsi huostassa. Ja silti käydään töissä normaalisti.
Vai että sossun lapsesta on herännyt "huoli". Kuis se nyt niin on käynyt? Vääränlainen makaroonilaatikko kyseessä? Kyllä ammattilaisen pitäis osata lapsensa hoitaa!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miltä sossusta tuntuu kun Sossut tunkee ovesta sisään ja ryhtyy nuuskimaan nurkkia. Onko pölyä tai sotkua. Miten sossu suhtautuu, kun kollega raivoaa pää punaisena, kun yrität oikaista valheellista tietoa? Olisi kiva olla kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta.
Oikeassa elämässä nämä ammattilaiset ei kuitenkaan näytä onnistuvan omien lastensa kanssa mitenkään erinomaisesti. Olen nähnyt sossun lapsen ryyppäämässä, oli 13 -vuotias..
Huoh, sossut on ihmisiä niinkuin me muutkin. Ne tekee virheitä lasten kasvatuksessa, kaikki tekee. Ja teinit nyt vaan on teinejä, hyvästä kasvatuksesta huolimatta ne saattaa eksyä väärään seuraan ja alkaa ryyppäämään tai vaikka käyttämään huumeita. Minäkin olen sossun lapsi, ja vaikka vanhemmat parhaansa yritti niin kyllä onnistuin ryyppäämään alaikäisenä, tosin olin jo 16v kun aloitin. Ihan normaali, asiansa hoitava aikuinen minusta kasvoi, hyvissä väleissä vanhempien kanssa edelleen.
Ja kyllä, oli kotona pölyä nurkissa ja välillä sotkuista, se on ihan normaalia. Sossuäitini ei edelleenkään sano mitään, vaikka meillä olisi minkälainen kaaos kun tulee lapsenlapsiaan katsomaan, tai vaikka syöttäisin lapsille nakkeja ja ranskalaisia joskus ruuaksi.
Minun on sen puoleen helppo luottaa lastensuojeluun, että tunnen useamman sossun ja kaikki on ihan mukavia järki-ihmisiä, joilla on suuri sydän ja halua auttaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo juunyt ole enää normaalia käytöstä aikuiselta ihmiseltä ettei uskalla enää tehdä mitään normaalia ja itkua väännetään paniikissa. Nyt taitaa olla oikeasti pian lasulle tilausta jos moiset vainoharhat jatkuu. Ota itseäsi niskasta kiinni ja palaa normaaliin elämään. Ja hae itsellesi ammattiapua sillä lapsi/lapset kärsii jos vanhemmat ovat kuin säikkyjä pupuja.
Tämä on vanha ketju mutta aihe on tätäpäivää. Ylläolevan kommentin kirjoittajan lailla ajatteleva ei tajua, millaisia psyykkisiä ja pysyviä traumoja sosiaalityö tuottaa niin lapsille kuin vanhemmillekin ja te tyhjän kyttääjät, perättömien valheiden levittelijät, teistä minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Oma elämäni ja mielenterveyteni on mennyttä työkyvyn ohella lopuksi ikää sairaiden valheiden ja mustamaalaamisen vuoksi. Ilman lapsiani olisin tap pa nut itseni. Te turhat ilmoittelijat ette tajua mikä helvetti voi tavallisella vanhemmalla olla edessään vain siksi että teille ' heräsi huoli'! Ottaisitte edes siitä selvää, mistä koko kieroutunut huoli käsitteen viljely on saanut alkunsa, mutta ei, teillä ei älykkyysosamäärä siihen taivu.
Tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen, mutta entäpä jos asia onkin toisin päin? Joku tekee perättömän lasun äidistä joka sattuu olemaan opettaja?
Seurauksena on, että kaikki kärsivät. Opettajan ura, hänen lapset ja luultavasti opetettavatkin lapset. Jos yrittää hakea uusia töitä, siellä se lasu seuraa.Mitä ihmettä sinä sössötät? Kuule kyllä meillä sossuillakin on lapsoa, joistain heistä tulee lasujakin joskus. On myös sossuja, joilla on oma lapsi huostassa. Ja silti käydään töissä normaalisti.
Vai että sossun lapsesta on herännyt "huoli". Kuis se nyt niin on käynyt? Vääränlainen makaroonilaatikko kyseessä? Kyllä ammattilaisen pitäis osata lapsensa hoitaa!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miltä sossusta tuntuu kun Sossut tunkee ovesta sisään ja ryhtyy nuuskimaan nurkkia. Onko pölyä tai sotkua. Miten sossu suhtautuu, kun kollega raivoaa pää punaisena, kun yrität oikaista valheellista tietoa? Olisi kiva olla kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta.
Oikeassa elämässä nämä ammattilaiset ei kuitenkaan näytä onnistuvan omien lastensa kanssa mitenkään erinomaisesti. Olen nähnyt sossun lapsen ryyppäämässä, oli 13 -vuotias..
Miten sitä taas sanottiinkaan, mikä on tullut todistettua useampaankin otteseen elämän varrella. Ai niin, suutarin lapsella ei ole kenkiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo juunyt ole enää normaalia käytöstä aikuiselta ihmiseltä ettei uskalla enää tehdä mitään normaalia ja itkua väännetään paniikissa. Nyt taitaa olla oikeasti pian lasulle tilausta jos moiset vainoharhat jatkuu. Ota itseäsi niskasta kiinni ja palaa normaaliin elämään. Ja hae itsellesi ammattiapua sillä lapsi/lapset kärsii jos vanhemmat ovat kuin säikkyjä pupuja.
Tämä on vanha ketju mutta aihe on tätäpäivää. Ylläolevan kommentin kirjoittajan lailla ajatteleva ei tajua, millaisia psyykkisiä ja pysyviä traumoja sosiaalityö tuottaa niin lapsille kuin vanhemmillekin ja te tyhjän kyttääjät, perättömien valheiden levittelijät, teistä minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Oma elämäni ja mielenterveyteni on mennyttä työkyvyn ohella lopuksi ikää sairaiden valheiden ja mustamaalaamisen vuoksi. Ilman lapsiani olisin tap pa nut itseni. Te turhat ilmoittelijat ette tajua mikä helvetti voi tavallisella vanhemmalla olla edessään vain siksi että teille ' heräsi huoli'! Ottaisitte edes siitä selvää, mistä koko kieroutunut huoli käsitteen viljely on saanut alkunsa, mutta ei, teillä ei älykkyysosamäärä siihen taivu.
Tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen, mutta entäpä jos asia onkin toisin päin? Joku tekee perättömän lasun äidistä joka sattuu olemaan opettaja?
Seurauksena on, että kaikki kärsivät. Opettajan ura, hänen lapset ja luultavasti opetettavatkin lapset. Jos yrittää hakea uusia töitä, siellä se lasu seuraa.Mitä ihmettä sinä sössötät? Kuule kyllä meillä sossuillakin on lapsoa, joistain heistä tulee lasujakin joskus. On myös sossuja, joilla on oma lapsi huostassa. Ja silti käydään töissä normaalisti.
Vai että sossun lapsesta on herännyt "huoli". Kuis se nyt niin on käynyt? Vääränlainen makaroonilaatikko kyseessä? Kyllä ammattilaisen pitäis osata lapsensa hoitaa!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miltä sossusta tuntuu kun Sossut tunkee ovesta sisään ja ryhtyy nuuskimaan nurkkia. Onko pölyä tai sotkua. Miten sossu suhtautuu, kun kollega raivoaa pää punaisena, kun yrität oikaista valheellista tietoa? Olisi kiva olla kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta.
Oikeassa elämässä nämä ammattilaiset ei kuitenkaan näytä onnistuvan omien lastensa kanssa mitenkään erinomaisesti. Olen nähnyt sossun lapsen ryyppäämässä, oli 13 -vuotias..Huoh, sossut on ihmisiä niinkuin me muutkin. Ne tekee virheitä lasten kasvatuksessa, kaikki tekee. Ja teinit nyt vaan on teinejä, hyvästä kasvatuksesta huolimatta ne saattaa eksyä väärään seuraan ja alkaa ryyppäämään tai vaikka käyttämään huumeita. Minäkin olen sossun lapsi, ja vaikka vanhemmat parhaansa yritti niin kyllä onnistuin ryyppäämään alaikäisenä, tosin olin jo 16v kun aloitin. Ihan normaali, asiansa hoitava aikuinen minusta kasvoi, hyvissä väleissä vanhempien kanssa edelleen.
Ja kyllä, oli kotona pölyä nurkissa ja välillä sotkuista, se on ihan normaalia. Sossuäitini ei edelleenkään sano mitään, vaikka meillä olisi minkälainen kaaos kun tulee lapsenlapsiaan katsomaan, tai vaikka syöttäisin lapsille nakkeja ja ranskalaisia joskus ruuaksi.
Minun on sen puoleen helppo luottaa lastensuojeluun, että tunnen useamman sossun ja kaikki on ihan mukavia järki-ihmisiä, joilla on suuri sydän ja halua auttaa muita.
Kaikkien pitäisikin olla tällaisia. Mutta aina asiat eivät mene niin kuin pitäisi. Jos huono tuuri käy, niin ne hyvätkin ihmiset voivat kääntyä itseä vastaan.
Mutta mitä tulee avuntarpeisiin, niin sekin on vain yhteiskunnallinen tuotos oikeastaan. Eli kilpailuyhteiskunta sysää ihmisiä (ellei ole jo siellä ennestään) huonompaan asemaan kuin jotkut toiset, ja sitten autetaan näitä, jotka ovat siellä huonommassa asemassa. Toisethan siis saa elantonsa tästä muiden auttamisesta, muutenhan hekin olisivat vähintään työttöminä, jollei muita töitä olisi, ja näin ollen samassa asemassa kuin nämä, joita autetaan.
Ei ollut tarkoitus kritisoida systeemiä, mutta tällainenhan tämä maailmanmeno osaltaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli, joku teki lasun ja se pilasi elämäsi? Nyt stressaa ja mitään ei uskolla tehdä, vaikka oli aiheeton? Haloo nyt aikuinen nainen :D Niskasta kiinni nyt itseäs, jos menee kyky antaa lapsille stressitön ympäristö niin sitten tullaan uudestaan kahville, syystä.-sossu
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä nyt ihmiset tilanne vaikka näin: saatte töissä esimieheltänne viestin, että johtoporras haluaa keskustella kanssanne, koska heille on ilmoitettu, että teette työnne huonosti tai peräti harjoitatte jotain rikollista toimintaa työaikana. Ilmoituksen tekijä on joku työkaverinne, mutta teille ei kerrota kuka. Odotatte keskustelua viikon pari hämmennyksen vallassa, koska tiedätte, että ette ole tehneet mitään väärää ja koko ilmoituksen täytyy olla perätön. Samalla mietitte, kuinka moni muu työkaveri tästä tietää ja pelkäätte, että teette jonkun virheen, joka vahvistaisi perättömiä väitteitä. Stressi kasvaa. Viimein pääsette keskustelemaan johdon kanssa tapauksesta ja yritätte vakuuttaa heitä siitä, että ilmoitus on perätön, mutta asia vaatii perusteellista keskustelua koko toimenkuvastanne, päivittäisistä tehtävistänne ja kuinka olette minkäkin asian hoitaneet. Koko ajan taustalla on epäilys siitä, puhutteko totta, koska on vain ilmoittajan sana tiedän sanaanne vastaan. Lähiesimiestä tai muitakaan teidät tuntevia henkilöitä ei kuulla. Lopulta johto päätyy keskustelujen tuloksena siihen, että mitään varmaa näyttöä ei ilmoituksen aiheellisuudesta ole, joten jatkotoimenpiteitä ei tule ja saatte jatkaa työtänne entiseen tapaan.
Eikö tuntuisi yhtään ahdistavalta ja vaikeuttaisi olemista työpaikalla tämän aikana ja pitkään tämän jälkeenkin? Minä en kyllä yhtään ihmettele, miksi ihmiset traumatisoituvat vastaavissa tilanteissa lastensuojelun kanssa.
Joutuminen mahdolliseen rikosvastuuseen ja uran ja työpaikan menetykseen on kyllä faktuaalisesti ihan eri tason asia kuin se, että joku tulee katsomaan onko lapsesi ok ja juttelemaan hänen kanssa. Ei hän tietoa tarkastuksesta levittele pitkin kyliä. Ei nyt ole ihan samassa mittakaavassa asiat. Ymmärrän kyllä vainoharhaisuuden asiasta että kuka ilmoitti, mutta ei ne ole viemässä lasta pois tai haastamassa vanhempia oikeuteen ilman mitään todisteita. Kyllä aika pahalta pitää näyttää, että lapsi huostaanotetaan. Ei kunnilla ole varoja ottaa lapsia huostaan vaan siksi että sossua sattuu huvittamaan. Usein ei oteta huostaan, vaikka olisi suuri tarve.
Ihan turha stressata asiasta jos kaikki on ok. Jos mahdollista videoikaa/äänittäkää itse tarkastus (salaa tai luvalla) ja ottakaa todistaja tai lakimies paikan päälle. Näin sossu ei voi väittää mitään, mikä ei olisi totta.
Ja uskaltakaa nyt ihmeessä tehdä ilmoituksia niistä huumeilijoiden ja juoppojen lapsista. Senhän voi näköjään tehdä nimettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä nyt ihmiset tilanne vaikka näin: saatte töissä esimieheltänne viestin, että johtoporras haluaa keskustella kanssanne, koska heille on ilmoitettu, että teette työnne huonosti tai peräti harjoitatte jotain rikollista toimintaa työaikana. Ilmoituksen tekijä on joku työkaverinne, mutta teille ei kerrota kuka. Odotatte keskustelua viikon pari hämmennyksen vallassa, koska tiedätte, että ette ole tehneet mitään väärää ja koko ilmoituksen täytyy olla perätön. Samalla mietitte, kuinka moni muu työkaveri tästä tietää ja pelkäätte, että teette jonkun virheen, joka vahvistaisi perättömiä väitteitä. Stressi kasvaa. Viimein pääsette keskustelemaan johdon kanssa tapauksesta ja yritätte vakuuttaa heitä siitä, että ilmoitus on perätön, mutta asia vaatii perusteellista keskustelua koko toimenkuvastanne, päivittäisistä tehtävistänne ja kuinka olette minkäkin asian hoitaneet. Koko ajan taustalla on epäilys siitä, puhutteko totta, koska on vain ilmoittajan sana tiedän sanaanne vastaan. Lähiesimiestä tai muitakaan teidät tuntevia henkilöitä ei kuulla. Lopulta johto päätyy keskustelujen tuloksena siihen, että mitään varmaa näyttöä ei ilmoituksen aiheellisuudesta ole, joten jatkotoimenpiteitä ei tule ja saatte jatkaa työtänne entiseen tapaan.
Eikö tuntuisi yhtään ahdistavalta ja vaikeuttaisi olemista työpaikalla tämän aikana ja pitkään tämän jälkeenkin? Minä en kyllä yhtään ihmettele, miksi ihmiset traumatisoituvat vastaavissa tilanteissa lastensuojelun kanssa.
Joutuminen mahdolliseen rikosvastuuseen ja uran ja työpaikan menetykseen on kyllä faktuaalisesti ihan eri tason asia kuin se, että joku tulee katsomaan onko lapsesi ok ja juttelemaan hänen kanssa. Ei hän tietoa tarkastuksesta levittele pitkin kyliä. Ei nyt ole ihan samassa mittakaavassa asiat. Ymmärrän kyllä vainoharhaisuuden asiasta että kuka ilmoitti, mutta ei ne ole viemässä lasta pois tai haastamassa vanhempia oikeuteen ilman mitään todisteita. Kyllä aika pahalta pitää näyttää, että lapsi huostaanotetaan. Ei kunnilla ole varoja ottaa lapsia huostaan vaan siksi että sossua sattuu huvittamaan. Usein ei oteta huostaan, vaikka olisi suuri tarve.
Ihan turha stressata asiasta jos kaikki on ok. Jos mahdollista videoikaa/äänittäkää itse tarkastus (salaa tai luvalla) ja ottakaa todistaja tai lakimies paikan päälle. Näin sossu ei voi väittää mitään, mikä ei olisi totta.
Ja uskaltakaa nyt ihmeessä tehdä ilmoituksia niistä huumeilijoiden ja juoppojen lapsista. Senhän voi näköjään tehdä nimettömästi.
Olet oikeassa siinä, että mahdollinen työpaikan menetys ja siitä rikosvastuuseen (mistä repäisit tuon? mutta mennään nyt mukana) on faktuaalisesti ihan eri tason juttu, kuin sossujen tunkeutuminen perheessä.
Nimittäin työ on vain työpaikka.
Kun tuossa tilanteessa sossut tulevan kotiin tarkistuskäynnille, niin pohjimmillaan siinä on panoksena se, että saako pitää lapsensa. Ja ei, tietenkään se ei yleensä tapahdu yhdellä käynnillä se lapsien menetys, siinä saattaa olla vuosien piina ensin. Se on todellakin täysin eri luokkaa, kuin joku työpaikka. Sellaisen voi löytää uuden tai ilmankin voi elää ihan hyvän elämän. Lasten menetys on useimpien ihmisten listalla se asia, josta ei enää toivu. Ja sellaisen uhan alla eläminen voi olla traumatisoiva kokemus. Kaikki eivät traumatisoidu, se on totta, mutta se on täysin normaali reaktio erityisesti pitkäkestoisen vainoamisen tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti vihervassarit valittaa lastensuojelusta mutta ne hölmöt ovat itse äänestäneet vihervassarit valtaan.
Ne ei ymmärrä että juuri puolueet sdp , vas, ja vihreät ovat marxistisia, humanistisia puolueita jotka kasvattavat hallituksesta ison, eli virkamiehiä lisää, lisää valtaa valtiolle pois yksilö ihmisiltä, lisää valtaa lastensuojelulle pois vanhemmilta. Nämä puolueet ovat totalitäärisyyteen kallellaan.
Kommunismissa hallitus valvoo, hallitsee, kyttää, holhoaa kansalaisiaan.
Kerro mikä se vihervassari on? Paljon siitä puhutaan, mutta kukaan ei tunnu tietävän mitä se tarkoittaa.
Yritän vääntää sen sinulle rautalangasta
Vihervassarit, ateismi, totalitäärisyys.
Kommunistiset puolueet kuten sdp ja vasemmisto ja humanistipuolue vihreät ovat ateistisia, laittavat ihmisen, itsensä, arvonsa, ideologiansa ,hallituksen ylemmäksi auktoriteetiksi kuin Jumala/Raamattu+ muut uskonnot.
Siksi kommunistisissa maissa vainotaan eri uskonnon harjoittajia, koska uskonnoissa monesti osoitetaan tottelevaisuutta enemmän uskontoon kuin hallituksen ateistiseen maailmankuvaan, jos hallitus käskee tekemään jotain uskonnon vastaista tai kieltää uskonnon harjoittamisen ,edessä on valinnan paikka joka voi johtaa vainoihin. (joo kyllä maailmassa on paljon vääriä uskontoja joiden tiettyjä harjoittamisia en hyväksy kuten ihmisten uhraamista)
Suomessa vihervasemmisto yrittää hamuta valtaa, luomalla uusia moraalisia näkemyksiä joiden rikkojia pidetään vihapuheen yllyttäjinä kuten Räsäsen tapaus.
Eikä pidä unohtaa että kommunismi on lopettanut noin 100 milj ihmisen elämän
Meille tulisi sossut kotikäynnille ainoastaan poliisin saattelemana. Vaatisin ehdottomasti poliisit mukaan, jolloinka olisi useampi silminnäkijä puhuttaville asioille.
hellelel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee rikosilmoitus. Joku roti näihin aiheettomiin ilmoituksiin pitää saada.
Ilmeisesti rikosilmoitusta ei voi tehdä, kun kyseessä on nimetön ilmoitus. Vaikka hyvin selvää kuka sen on tehnyt, mutta todisteita ei ole. Sen voi soittaa vaikka prepaidista, tai vaikka soittaisi omasta numerostaan, ei käsittääkseni ole mitään lupaa selvittää, kuka soittaja oli. Aivan hullua! Nimettömän ilmoituksen tekijän oikeusturva on paljon vahvempi kuin tällaisen, oikeasti vahingollisen kiusanteon kohteen!
Vaikka vanha ketju ja vanha viesti onkin niin jos on selvää kuka sen on tehnyt niin turpiin vaan pimeällä pihalla. Kommandopipo päähän, jonkun muun vaatteet päälle ja takaa vaikka harjanvarrella polvitaipeisiin muutama napakka lyönti niin oppiipahan naapuri pitämään huolen omista asioistaan siinä samalla kun kävely on vähän hankalaa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miltä sossusta tuntuu kun Sossut tunkee ovesta sisään ja ryhtyy nuuskimaan nurkkia. Onko pölyä tai sotkua. Miten sossu suhtautuu, kun kollega raivoaa pää punaisena, kun yrität oikaista valheellista tietoa? Olisi kiva olla kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta.
Oikeassa elämässä nämä ammattilaiset ei kuitenkaan näytä onnistuvan omien lastensa kanssa mitenkään erinomaisesti. Olen nähnyt sossun lapsen ryyppäämässä, oli 13 -vuotias..