Lue keskustelun säännöt.
Ikävät seuraukset aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta
hellolel
10.09.2016 |
Meistä teki joku nimettömän ja tekaistun lastensuojeluilmoituksen keväällä. Ilmoitus itsessään oli täysin älytön, ja sosiaalityöntekijätkin sen tajusivat, mutta halusivat silti laittaa meidät prosessiin, tai kai se oli sääntöjen mukaan pakkokin, eli meille seurasi ensin parin kuukauden piinallinen odottelu, ja sen jälkeen kotikäynti, joka oli aivan kamala stressi, mutta käynnillä työntekijät totesivat, että on tosiaan ihan tuulesta temmattu ilmoitus. Ilmoituksen teki hyvin todennäköisesti häiriintynyt naapurimme, koska hän ei siedä sitä, että lapsemme pelaavat pallopelejä pihallamme. Hän on valittanut noista pallopeleistä useita kertoja taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän kautta, vaatinut esim korvauksia kun joutuu kuuntelemaan lasten ääntä, valittanut nurmikon kunnosta yms aivan älytöntä. Lapsemme eivät pelaa hänen pihallaan eikä nurmikkomme ole kärsinyt peleistä. Lapset eivät myöskään potki palloa seinään tms vaan pelaavat ihan normaalisti pihassa.
Minulle oli valtava shokki saada kirje lastensuojelusta, jossa ilmoitettiin että meistä on tehty tällainen ilmoitus ja siitä seuraavat toimenpiteet. Tuntui kamalalta ja mielivaltaiselta, että joku tuntematon tulee kotiimme arvostelemaan meitä ja lapsiamme. Järki sanoi että mitään syytä ilmoitukseen ei ole, mutta se sisälsi sen verran ilkeitä ja henkilökohtaisia väitteitä, että ne menivät kyllä ihon alle. Koko sen ajan, kun odotimme kotikäyntiä, vähensin sosiaalista elämäämme, en halunnut kutsua meille toisia lapsiperheitä kylään, tai leikkiä lasten kanssa pihassa. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ehkä hakea sairaslomaa töistä, koska stressasin niin paljon ja nukuin huonosti. Mietin, miksi joku sanoo noin ilkeitä asioita meistä, ja miten paljon pahaa voi kenelle tahansa aiheuttaa suutuksissaan nimettömänä, koska ilmoituksesta seuraa aina tämä kamala kotikäynti ja piinallinen odotus. Lapsemmekin ovat jo aika isoja, joten emme oikein tienneet miten tämä vaikutti heihin.
Nyt kesän jälkeen tajuan, ettemme ole vieläkään toipuneet. Emme syöneet kertaakaan pihallamme kesällä, koska emme halua naapurin kuuntelevan juttujamme ruokapöydässä. Emme kertaakaan kutsuneet ystäviä meille grillaamaan tai syömään kesällä. En enää vie pyykkejä pihalle kuivumaan, niin että hän näkisi ne. Tuntuu ihan hullulta, mutten tunne oloani turvalliseksi omassa pihassamme, vaan pelkään irrationaalisesti, että hän kyttää ja kuuntelee, ja tekee taas uusia ilmoituksia.
Lapseni putosi puusta (ei edes minun valvonnassani) ja sai kipsin. Pelkään nyt että siitäkin tehdään ilmoitus, ja jotenkin väännetään se lastensuojeluasiaksi. Lisäksi joka kerta, kun esiteini korottaa ääntään kotona, pelkään hysteerisesti että naapuri siellä jo näpyttelee sos.toimiston puhelinnumeroa. Olemme ihan tavallinen perhe, jonka sosiaalityöntekijätkin totesivat, mutta nyt pelkään hulluna että naapuri keksii tehdä saman uudelleen. Olisi mahtavaa muuttaa, mutta taloudellsista syistä se ei ole muutamaan vuoteen mahdollista, ja asunto on muuten ihana ja täydellinen, lapsilla kaikki kaverit täällä ja koulu ja harrastukset lähellä. Tuntuu ihan hullulta että tuollainen ilmoitus ja hullu naapuri voi tällä tavalla onnistua tekemään kiusaa ja saada elämästä paljon kurjempaa kuin ennen tuota pelkoa.
Kommentit (489)
iuikialqt kirjoitti:
Täällä myös kohtalotoveri, kertomuksenne kuulostavat hyvin tutuilta. Meillä on lisäksi se, että koskaan ei selvinnyt kuka ilmoituksen teki. Meillä ei ole edes ketään "epäiltyä", emme ole kenenkään kanssa huonoissa väleissä, eikä mitään ihmeellistä ole sattunut. Ilmoituksen tekijä tiesi kuitenkin lastemme nimet, ja joitain asioita kodistamme, mikä viittaa siihen, että hän olisi joku, joka on joskus käynyt meillä kylässä! Tästä seurannut pelko ja vainoharhaisuus on ollut kamalaa. Olen joutunut epäilemään jokaista puolituttua, ja just tuo, että ylitulkitsen sitä, jos joku tuntuu hämmentyvän jostain mitä sanon, tai katsovan pitkään. Alan miettiä, olisiko hän ollut ilmoituksen tekijä.
Tuntuu kamalalta, että joku, jonka olen kutsunut kotiimme, ehkä tarjonnut ruokaa ja keittänyt kahvit, on nyt tehnyt jotain tällaista meille. Kyseessä oli meidän tapauksessamme pelkkä kiusanteko, ilmoituksen syytökset olivat perättömiä, mutta arvet siitä jäi meille koko perheelle.
Tunnistan nuo teidän kirjoittamanne asiat, minäkin pelkään kovasti sitä, että lapseni kiukuttelevat puistossa, palasin työelämään suunniteltua nopeammin, koska en halunnut enää ulkoilla lasteni kanssa lähipuistossa (joku puistotuttu saattoi olla ilmoituksen takana, olen aika avoimesti kutsunut paljon puistotuttuja meille kotiin lapsineen lukemattomia kertoja). Olen myös (tai olin aiemmin!) hyvin sosiaalinen, ja puhuin paljon asioistani, tutustuin helposti ihmisiin ja kutsuin meille usein vieraita. Autoin myös muita äitejä lastenhoidossa ja kuskasin paljon esim harrastuksiin ja autoin monissa asioissa. Nykyisin en tahdo tehdä enää mitään tuollaista, enkä edes juurikaan olla tekemisissä puolituttujen kanssa. Jos lapseni alkaa kiukutella, olen jopa antanut hänelle nopeasti hedelmäkarkin, että huuto ei yltyisi, eikä joku hullu keksisi siitä ilmoituksen aihetta. Ihan kamalaa, ja todella väärin lasta kohtaan opettaa, että kiukuttelemalla saa karkin! Täysin kaikkien periaatteideni vastaista, mutta pelkään niin valtavasti uutta ilmoitusta, etten halua ottaa sen suhteen riskejä. Kuskaan myös lapseni lyhyitäkin matkoja autolla, ettei vaan tule kiukkuja esim pyöräillessä, tai jos tulee, niin kukaan ei kuule sitä autosta.
Lyhyesti, miten tämä suoraan vaikutti lasteni elämään negatiivisesti:
-äiti palasi töihin aiottua nopeammin, todella pieni lapsi "joutui" päiväkotiin, ja lapsilla on pitkät päivät
-en käy enää lasteni kanssa puistossa mielelllään, oleilemme iltaisin sisällä jos ei ole harrastuksia
-en kutsu enää puolituttuja meille, enkä kyläile puolituttujen luona. En halua tutustua lapsemme päiväkodin kavereiden vanhempiin, emme juurikaan mene synttärikutsuille emmekä sovi treffejä vanhempien kanssa
-hyssyttelen lapsiani, ja estän heitä ilmaisemasta raivoa julkisella paikalla
-annan periksi kiukkujen pelossa, annan jopa karkkia jotta vältän huudot
-emme liiku juurikaan kävellen tai pyörälllä, ajan autolla kaikkialle, jopa hyvin lyhyet matkat. Lapseni eivät opi käyttämään julkisia, eivätkä liikkumaan jalan
Näiden kaikkien lisäksi sitten äidin ja isän hermoilu, jonka lapset varmasti aistivat, vaikkei suoraa vaikutusta olekaan helppo nimetä.
Niin että kiitos vain tuntematon, tämän kaiken sait aikaan. Oletko nyt tyytyväinen itseesi? Tällä tavalla saa helposti tuhottua perheen kuin perheen, etenkin jos vanhemmat ovat herkkiä... Käsittämätöntä että tällaista voi tehdä nimettömänä ja vailla mitään perusteluja.
Tartun vain yksityiskohtaan, mutta itseäni pelottaa tarjota julkisilla paikoilla lapsille karkkia, sillä pelkään, että joku tekisi karkin syöttämisestä lastensuojeluilmoituksen. Samasta aiheesta oli täällä palstallakin joskus kesällä aloituksia.
Itse olen harkinnut lasun pelossa myös ajokortin ja oman auton hankkimista, sillä silloin ei tarvitsisi kulkea julkisilla kulkuvälineillä ja jos lapsille iskisi kiukku vaikkapa huvipuistossa, niin sieltä pääsisi äkkiä pois autoon turvaan.
En myöskään uskalla tutustua kovin mielelläni toisten kantasuomalaisten lasten vanhempiin juurikaan, sillä en luota ihmisiin. Ulkomaalaisiin luotan, sillä heillä on usein enemmän maalaisjärkeä sekä inhimillisyyttä ja ovat vähemmän hysteerisiä.
En koskaan kutsu lapsia heidän nimillään julkisilla paikoilla em. syystä. Välttelen paikkoja, joissa joku voisi kuvata salaa kännykkäkameralla ja kuljen melko valppaasti julkisilla paikoilla ja tarkkailen ympäristöä potentiaalisten uhkien (kännykkäkuvaajat ja liian uteliaat ihmiset) varalta.
Parhaan ystäväni (samassa kaupungissa asuva) äiti oli itse ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä, eikä sen vuoksi uskalla tavata omia lapsenlapsiaan kuin korkeintaan kerran vuodessa, sillä pelkää, että lapsenlapset joutuisivat lasun kynsiin, jos joku saisi kuulla, että kyseinen mummo viettää lastenlastensa kanssa aikaa. Siksipä kyseisen ystäväni perheellä on yksi turvaverkko vähemmän.
Ilmiö on ihan todellinen ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Elämänpiiriini kuuluu lähinnä ylempää keskiluokkaa edustavia raittiita perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen korona-aikaa kävin terapiassa turistina Viron puolella, jotta suomalaisiin potilasarkistoihin ei jäisi jälkiä. Suomen puolella kävin ainoastaan vapaaehtoisvoimin toimivissa paikoissa. Minulla ei ole mitään diagnoosia edes, mutta saattaisin saada tarkemmissa tutkimuksissa jonkun lievän masennusdiagnoosin todennäköisesti. Lasu-uhkan kannalta täytyy pitää omat terveysrekisterit puhtaina.
T. Väkivallan uhri, joka on myös äiti
Minut on vuosia sitten pahoinpidelty useamman kerran, mutta en lasten äitinä uskaltanut mennä lääkärille tai sairaalaan, jotta lasu ei kiinnostuisi asiasta (lapset eivät olleet edes näkemässä ja olivat turvassa). Hoidin sitten vammani itse kotikonstein kotona. Kunpa Suomessa olisi joku kantasuomalaisillekin omille kansalaisille sopiva "palomuurillinen" paikka, jossa ihmiset voisivat saada anonyymisti hoitoa.
Aika auttaa ja kun ilmoitus on perätön ei sinulla ole hävettävää vaan tällä kiusa ilmoituksen tekijällä. Erotessani ex-miesystävä hän teki sukulaisensa ja ystävänsä välityksellä (niin ettei hänen nimi jää paperiin) perättömän lasun.. oli siis täynnä mitä sekopää exä tarinoi ja sukulaiset, ystävät uskoivat exää joka juoppo, tarinaseppo, mt-keissi. Ylsi käynti ja väitteet oli helppo todistaa vääräksi. Otin itsekin yhteyttä poliisiin joka ohjasi tekemään rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, koska tämä hulluus ei jäänyt tähän vaan nämä miehen sukulaiset soittelivat myös työpaikalleni että esimieheni pitäisi irtisanoa minut.. öö miksi 10v moitteeton työura..ihan hulluja juttuja ja sairasta sakkia. Kuitenkin kun miettii, kaikki todettiin perättömiksi, nämä ihmiset saivat itse hullun leiman ja itsellä itsellä olisi mahdollisuus tehdä OIKEA RIKOSILMOITUS. Häpeä ei ole sinun vaan tämän sekopään. Aika auttaa. Ja kerran kun on tehty perättömäksi todettu, jos sama sonta jatkuu niin kerrot vaan että hullu naapuri se taas niin tuskin tarvii edes kotikäyntiä. Tsemppiä sulle ja perheelle, nauttikaa elämästä kuten ennen ja muista.. häpeä ei ole sinun🧡😊
jellolel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtiin lasu, kun asunnosta kuului äänekästä seksiä. Lienee turhaa sanoa, että yhtäkään lasta ei noina hetkinä ollut paikalla.
Oltiin muutettu uuteen asuntoon ja ei ihan oikeasti tiedetty, että seinät ovat ohuita kuin pahvi.
Naapuri ei koskaan tullut valittamaan tai jättänyt edes heippalappua.
Lastensuojelusta soittivat ja järkättiin kotikäynti. Kertoivat, että öisin kuuluu huutoa ja itkua (?!) ajoittain. Olipa tosi kiva siinä sitten kalenterit esiin kaivettua todeta, että juu lapset oli muualla mutta ääniä yöllä kuului muista syistä..
Tekivätkö silti teille kotikäynnin?
Suomalaisten viranomaisten tökeröt käytännöt tietäen, tietysti kävivät kyyläämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan karmeita tarinoita ja kukaan sosiaalityöstä tai terveydenhuollosta ei vaivaudu kommentoimaan juuri mitään? Hävettäköhän heistä yhtäkään, kun tietävät kuitenkin aivan varmasti, mitä toiminnallaan pahimmillaan voivat aikaansaada? Minulle ehdotettiin sosionomiksi kouluttautumista, mutta entisenä asiakkaana en uskalla. Ainoa motivaationi olisi kuitenkin pohjimmiltaan pyrkiä käräyttämään muita työntekijöitä jos vääriin toimintatapoihin törmäisin, todellisessa avun tarpeessa olevia lapsia tuntuisi ehkä toivottomaltakin yrittää auttaa. Koulutuksessako näitä väärin toimivia työntekijöitä leivotaan vai onko niin, että alalle hakeutuu huomattavan paljon häiriintyneitä itse psykiatrisen diagnoosin tarpeessa olevia? Ilkeitä ja ylimielisiä rahanahneita sosiaalityöntekijöitä on aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan karmeita tarinoita ja kukaan sosiaalityöstä tai terveydenhuollosta ei vaivaudu kommentoimaan juuri mitään? Hävettäköhän heistä yhtäkään, kun tietävät kuitenkin aivan varmasti, mitä toiminnallaan pahimmillaan voivat aikaansaada? Minulle ehdotettiin sosionomiksi kouluttautumista, mutta entisenä asiakkaana en uskalla. Ainoa motivaationi olisi kuitenkin pohjimmiltaan pyrkiä käräyttämään muita työntekijöitä jos vääriin toimintatapoihin törmäisin, todellisessa avun tarpeessa olevia lapsia tuntuisi ehkä toivottomaltakin yrittää auttaa. Koulutuksessako näitä väärin toimivia työntekijöitä leivotaan vai onko niin, että alalle hakeutuu huomattavan paljon häiriintyneitä itse psykiatrisen diagnoosin tarpeessa olevia? Ilkeitä ja ylimielisiä rahanahneita sosiaalityöntekijöitä on aivan liikaa.
Mä luulen, että vika on jossain siellä koulutuksessa. Tunnen kaverina pari sosionomia ja molemmat ovat täynnä tulkintoja toisten ihmisten elämistä ja tekevät näiden tulkintojensa pohjalta myös 'diagnooseja', vapaa-ajallaan siis. Näkemättä siinä omassa toiminnassaan mitään kummallista. (tyyliin kun yhteinen tuttava poistaa lapsestaan faceen vauvakuvia, vaikka lapsi on yläkoululainen, se tarkoittaa että... En muista tarkkoja sossusanoja, mutta kova huoli oli lapsesta äidin facekäytöksen takia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte kyllä aika heikkohermoisia. Mutta ainakin naapurit saavat mitä haluavat, kun käperrytte neljän seinän sisälle hyssyttelemään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Aivan karmeita tarinoita ja kukaan sosiaalityöstä tai terveydenhuollosta ei vaivaudu kommentoimaan juuri mitään? Hävettäköhän heistä yhtäkään, kun tietävät kuitenkin aivan varmasti, mitä toiminnallaan pahimmillaan voivat aikaansaada? Minulle ehdotettiin sosionomiksi kouluttautumista, mutta entisenä asiakkaana en uskalla. Ainoa motivaationi olisi kuitenkin pohjimmiltaan pyrkiä käräyttämään muita työntekijöitä jos vääriin toimintatapoihin törmäisin, todellisessa avun tarpeessa olevia lapsia tuntuisi ehkä toivottomaltakin yrittää auttaa. Koulutuksessako näitä väärin toimivia työntekijöitä leivotaan vai onko niin, että alalle hakeutuu huomattavan paljon häiriintyneitä itse psykiatrisen diagnoosin tarpeessa olevia? Ilkeitä ja ylimielisiä rahanahneita sosiaalityöntekijöitä on aivan liikaa.
Ja joo, kyllähän sinne hakeutuu vallanhaluisia ja kontrolloivia ihmisiä ja sitten toisaalta traumatisoituneita, jotka kieltäytyvät näkemästä omia haavojaan ja heijastuvat ne muihin. Nämä ovat niitä, jotka haluavat 'pelastaa' lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suututtaa myöskin se kun... Tämän vastaamokeissin yhteydessä on puhuttu paljon siitä, miten traumaattinen ja järkyttävä asia voi uhrille olla, kun yksityisyyttä niin loukataan. Sitten sossujen edessä ei ole mitään yksityisyyttä, tiedot leviää minne sattuu ja pohjimmiltaan uhkana on se, että saako pitää omat lapsensa.
Äärimmäistä vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Täysin normaalia, että jää trauma.
Vierailija kirjoitti:
Ootte kyllä aika heikkohermoisia. Mutta ainakin naapurit saavat mitä haluavat, kun käperrytte neljän seinän sisälle hyssyttelemään lapsia.
Korjaus; mielivaltaiset sosiaalityöntekijät saavat mitä haluavat- jälleen yksi nujerrettu ja ahdistunut äiti/isä/lapsi, joka joutuu viranomaisten mielivaltaisuuden vuoksi elämään jatkuvassa pelossa ja yksin selviytymään traumojensa kanssa, mikä vaikuttaa erityisesti lapsiin koko heidän elämänsä ajan. Ilmankos itsemurhatilastoja ei saada muuttumaan, ilmankos tapahtuu pahoinpitelyitä, ilmankos päihdeongelmat kasvavat, ilmankos...
Milloin joku sosiaalityöntekijä
uskaltaisi oikeasti puuttua työkavereidensa/esimiestensä toimintaan tai milloin joku opiskelija uskaltaisi kyseenalaistaa sen, mitä heille opiskeluaikana syötetään? Alalle menee myös lapsettomia, sinisilmäisiä ideologisia hölmöjä, jotka ovat itse niin herkkähipiäisiä ja pumpulissa kasvaneita monet, että heillä ei edes olla mitään todellista annettavaa perheille, joissa he työskentelevät, jos perheessä on oikeasti traumataustaisia ihmisiä tai muita ongelmia. Tietyt asiat on vain elettävä, ulkopuolelta huutelevat kermakansalaiset eivät mitään aidosti luottamuksellista kontaktia kykene ongelmaperheisiin todellisuudessa luomaan. Itse olen saanut omalla elämäntarinallani työntekijöitä joko itkemään tai raivostumaan minulle, ihan riippuen työntekijän omasta taustasta ja persoonallisuudesta. Toki täyspäisiäkin ihmisiä ammattikunnasta on ollut ilo tavata, vähemmistönä tosin nämä ja silloin on kyse jo paljon pidemmälle kouluttautuneista, elämää nähneistä vanhemmista ihmisistä- yhtään nuorta työntekijää en ole tavannut, joka olisi älyllisesti ja elämänkokemukseltaan ollut kyllin pätevä niin vaativaan työhön, jota lastensuojelu tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa myöskin se kun... Tämän vastaamokeissin yhteydessä on puhuttu paljon siitä, miten traumaattinen ja järkyttävä asia voi uhrille olla, kun yksityisyyttä niin loukataan. Sitten sossujen edessä ei ole mitään yksityisyyttä, tiedot leviää minne sattuu ja pohjimmiltaan uhkana on se, että saako pitää omat lapsensa.
Äärimmäistä vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Täysin normaalia, että jää trauma.
Juuri näin. Huvittuneena ja kyynisenäon tullut seurattua tuota ininää tietojen leviämisestä..Voivoi, minun tietoni ovat kyllä kulkeneet jo vuosien ajan satojen eri kasvottomien tahojen lueskeltavina. Mitään korvausta yksityisasioiden levittelystä, julkisesta häpäisystä, muusta urkkimisesta jne ei silti ole luvassa. Tietosuoja Suomessa on täysi vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Ihme asioista jotkut järkyttyvät.
Itse nauraisin vaan jos joku tekisi meistä aiheettoman lasun. Enkä todellakaan nöyristelisi sosiaalitanttoja.
Voisi hymy hyytyä siinä vaiheessa, kun se tantta ilmottaisi, että Pohjanmaalla on hänelle tuttu sijaisperhe valmiina vastaan ottamaan lapsesi. Näin kävi meille. Lapsemme ei kylläkään muuttanut satojen kilometrien päähän, mutta vuoden kestänyt sekopäinen sossujahti perhettämme kohtaan jätti aikamoiset traumat. Kaikkia jutun käänteitä en viitsi enkä jaksa tähän kirjoittaa.
Meidän onneksemme peliin puuttui lopulta yksi normaalijärjellä varustettu sos.työntekijä, joka totesi painokkaasti, että hän nyt sanoo kollegan puolesta ettei mitään syytä lastensuojeluasiakkuudelle ole!
Meni oikeasti vuosia, etten pelännyt vastata tuntemattomiin puhelinnumeroihin, tai selata postissa tulleita kirjekuoria.
Kuka tahansa voi joutua siihen helvetin syyniin, ihan vaan kun joku tekee ilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa myöskin se kun... Tämän vastaamokeissin yhteydessä on puhuttu paljon siitä, miten traumaattinen ja järkyttävä asia voi uhrille olla, kun yksityisyyttä niin loukataan. Sitten sossujen edessä ei ole mitään yksityisyyttä, tiedot leviää minne sattuu ja pohjimmiltaan uhkana on se, että saako pitää omat lapsensa.
Äärimmäistä vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Täysin normaalia, että jää trauma.
Lisäyksenä vielä: ne tiedot jotka sinusta leviävät voivat olla mitä tahansa mielikuvitustarinoita. Mitä nyt sossu kuvittelee, ne muuttuvatkin faktoiksi... siellä ne on papereissa maailman tappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa myöskin se kun... Tämän vastaamokeissin yhteydessä on puhuttu paljon siitä, miten traumaattinen ja järkyttävä asia voi uhrille olla, kun yksityisyyttä niin loukataan. Sitten sossujen edessä ei ole mitään yksityisyyttä, tiedot leviää minne sattuu ja pohjimmiltaan uhkana on se, että saako pitää omat lapsensa.
Äärimmäistä vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Täysin normaalia, että jää trauma.
Lisäyksenä vielä: ne tiedot jotka sinusta leviävät voivat olla mitä tahansa mielikuvitustarinoita. Mitä nyt sossu kuvittelee, ne muuttuvatkin faktoiksi... siellä ne on papereissa maailman tappiin.
Ja nyt Apotin myötä, nuo sosiaaliämmien kirjavat ja mielikuvitusrikkaat rinnakkaistodellisuuskertomukset ja sadut levitetään terveydenhuollon nähtäviksi ihan ilman eri pyyntöjä. Käy siinä sitten hoidattamassa itseäsi ja lastasi, kun jokaikisellä käynnillä sinusta kirjataan lisää valheita entisten jatkoksi. Seurauksena aivan varmasti vääriä diagnooseja, passituksia mielisairaaloihin vastentahtoiseen 'hoitoon', lisää uusia perättömiä ilmoituksia ja huolta,huolta,huolta tarkkailua tarkkailua ja urkintaa kunnes lapsi, jos hänet saat kaikesta huolesta huolimatta yhä pitää, muuttaa kotoaan. Itselläni on nauhuri kulkenut lääkäreiden vastaanotoilla mukana jo vuosia ja kulkee jatkossakin, kummasti ovat pas..ka puheetkirjauksista jääneet pois tämän avulla- niin törkeitä valheita, mitä olen potilasasiakirjoista lukenut ne viimein vuosien penäämisten jälkeen saatuani, ei vain voi uskoa todeksi, ennenkuin omalle kohdalle osuu.
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa ja kun ilmoitus on perätön ei sinulla ole hävettävää vaan tällä kiusa ilmoituksen tekijällä. Erotessani ex-miesystävä hän teki sukulaisensa ja ystävänsä välityksellä (niin ettei hänen nimi jää paperiin) perättömän lasun.. oli siis täynnä mitä sekopää exä tarinoi ja sukulaiset, ystävät uskoivat exää joka juoppo, tarinaseppo, mt-keissi. Ylsi käynti ja väitteet oli helppo todistaa vääräksi. Otin itsekin yhteyttä poliisiin joka ohjasi tekemään rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, koska tämä hulluus ei jäänyt tähän vaan nämä miehen sukulaiset soittelivat myös työpaikalleni että esimieheni pitäisi irtisanoa minut.. öö miksi 10v moitteeton työura..ihan hulluja juttuja ja sairasta sakkia. Kuitenkin kun miettii, kaikki todettiin perättömiksi, nämä ihmiset saivat itse hullun leiman ja itsellä itsellä olisi mahdollisuus tehdä OIKEA RIKOSILMOITUS. Häpeä ei ole sinun vaan tämän sekopään. Aika auttaa. Ja kerran kun on tehty perättömäksi todettu, jos sama sonta jatkuu niin kerrot vaan että hullu naapuri se taas niin tuskin tarvii edes kotikäyntiä. Tsemppiä sulle ja perheelle, nauttikaa elämästä kuten ennen ja muista.. häpeä ei ole sinun🧡😊
Niin, varmasti siinä tapauksessa näin voi olla, jos saat asiakirjat itsellesi ja ymmärrät, mistä on kyse. Näin ei vain useinkaan ole, että kiusanteon kohteeksi joutunut ymmärtäisi tai jaksaisi lähteä hakemaan oikeutta itselleen. Itse en tiennyt oikeuksistani mitään tuossa tilanreessa, olin niin naivi ja hyväuskoinen, etten tajunnut, mitä näistä ilmoituksista meille vielä seuraisi. Olin yksin ja peloissani eikä yksikään sosiaalityöntekijä tehnyt mitään sen eteen että olisin saanut oikeaa tietoa yhtään mistään. Ei tietenkään - vastasyntyneen vieminen sairaalasta ilman mitään ennakkovaroitusta ja pakkolaitos huostaanotolla kiristäen olivat lastensuojelun ' apu' perheväkivaltaa pakenevalle nuorelle äidille. Kukaan ei auttanut edes senvertaa, että olisin ymmärtänyt olla yhteydessä lakimieheen. Kiitos Jorvi ja Lohjan lastensuojelu näistä traumoista vlheidenne seurauksena, joihin ei ole apua saatavilla.
Voi vain kuvitella, millaisissa perheissä pers.häiriöiset virkailijat ovat itse kasvaneet ja miten paljon siellä olisi kaivattu ulkopuolisten puuttumista kieroonkasvamisen estämiseksi. Perintö menee tietysti eteenpäin omille lapsille. Jättävät solidaarisesti muut häröperheet hoitamatta ja keskittyvät tekemään satukirjauksia normaaleista. Ikään kuin työtä, kuten häröterpoillakin. Luultavasti elämänkäsitys on myös aidosti harhainen. Lisäkoulutus, jossa säännöt ja toiminnan rajat väännettäisiin rautalangasta, voisi heitä säikäyttää, mutta heitä joutuisi kumminkin jatkuvasti vahtimaan päältä lipsahdusten varalta. Vaihtamalla paranee. Tämmönen mielikuva mulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo juunyt ole enää normaalia käytöstä aikuiselta ihmiseltä ettei uskalla enää tehdä mitään normaalia ja itkua väännetään paniikissa. Nyt taitaa olla oikeasti pian lasulle tilausta jos moiset vainoharhat jatkuu. Ota itseäsi niskasta kiinni ja palaa normaaliin elämään. Ja hae itsellesi ammattiapua sillä lapsi/lapset kärsii jos vanhemmat ovat kuin säikkyjä pupuja.
Tämä on vanha ketju mutta aihe on tätäpäivää. Ylläolevan kommentin kirjoittajan lailla ajatteleva ei tajua, millaisia psyykkisiä ja pysyviä traumoja sosiaalityö tuottaa niin lapsille kuin vanhemmillekin ja te tyhjän kyttääjät, perättömien valheiden levittelijät, teistä minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Oma elämäni ja mielenterveyteni on mennyttä työkyvyn ohella lopuksi ikää sairaiden valheiden ja mustamaalaamisen vuoksi. Ilman lapsiani olisin tap pa nut itseni. Te turhat ilmoittelijat ette tajua mikä helvetti voi tavallisella vanhemmalla olla edessään vain siksi että teille ' heräsi huoli'! Ottaisitte edes siitä selvää, mistä koko kieroutunut huoli käsitteen viljely on saanut alkunsa, mutta ei, teillä ei älykkyysosamäärä siihen taivu.
Tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen, mutta entäpä jos asia onkin toisin päin? Joku tekee perättömän lasun äidistä joka sattuu olemaan opettaja?
Seurauksena on, että kaikki kärsivät. Opettajan ura, hänen lapset ja luultavasti opetettavatkin lapset. Jos yrittää hakea uusia töitä, siellä se lasu seuraa.Mitä ihmettä sinä sössötät? Kuule kyllä meillä sossuillakin on lapsoa, joistain heistä tulee lasujakin joskus. On myös sossuja, joilla on oma lapsi huostassa. Ja silti käydään töissä normaalisti.
Vai että sossun lapsesta on herännyt "huoli". Kuis se nyt niin on käynyt? Vääränlainen makaroonilaatikko kyseessä? Kyllä ammattilaisen pitäis osata lapsensa hoitaa!
Mistäköhän johtuu, että kun sosiaalityöntekijä tuntee olonsa uhatuksi senjohdosta, että asiakas vaatii oikeuksiaan tai lyö pöytään totuuden lakipykälien kera tai vaatii saada vastaukset kysymyksiinsä, he hermostuvat?
Olen kohdannut erilaisia reagointitapoja totuuden ilmituloon työntekijän lainvastaisuuksista, en ole itse provosoinut, en kiihtynyt vaan ollut äärimmäisen rauhallinen ja tyyni sekä selkeä näissä tilanteissa.
Esimerkiksi eräs työntekijä palaveriin saapuessani ja selvityspyyntöasiakirjoja hänelle ojentaessani ryhtyi huutamaan: "Sinä et täällä määrää, mistä täällä keskustellaan, minä päätän mitä täällä puhutaan-me emme vastaa sinun kysymyksiisi kirjallisesti yhtään mitään ja jos on jotain kysyttävää kysyt täällä etkä missään muualla!!!" Tämähän on siis täysin lainvastaista ja tätä tilannetta oli todistamassa myös tukihlöni,joka pelästyi työntekijän käytöstä aivan hirvittävästi. Itse tärisin koko loppupäivän holtittomasti, olin ahdistunut enkä saanut nukutuksi. Kyseisestä hlöstä tein muistutuksen, vaikka varmasti olisi ollut aihetta paljon enempiinkin toimiin. No, siirtyipähän vihdoin pois asioitamme kyylämästä ja valheita kirjaamasta sen jälkeen.
Erään kerran kun kyselin saamieni lokitietojen pohjalta selitystä sille, miksi eräs työntekijä, joka ei ole lastensuojelussa töissä, oli käsitellyt tiettyjä asiakirjoja vaikka ei ollut siihen oikeutta tai perustetta, hlö alkoi änkyttää "e-en mi-nä mitään tietoja katsele, ei mi-minulla ole sellaiseen mitään tarvetta.." ja kun sanoin, että tämä nyt kuitenkin näkyy näissä lokeissa, että olet tietojamme asiattomasti käsitellyt, niin johan alkoi nousta falsettiin ääni ja kamala kitinä siitä, kuinka hän ei ole mitään tietoja urkkinut, vaika se fakta seisoi hänen nenänsä edessä mustaa valkoisella. Kun huomasi, ettei onnistunut minua provosoimaan mukaan tunnehysteriaansa ja ettei hänen ylemmyydentunteinen esityksensä enää tehonnutkaan ja etten ole alistettavissa kuten yleensä nämä hlöt sosiaalitoimessa yrittävät, oli loppukäynnin ajan vain täysin hiljaa ja kuunteli mitä asiani koski, kunnes sanoin kiitos hei. Mitä lie pas..aa on siitäkin käynnistä kirjannut muiden jatkoksi.
Useimmiten puhelinkeskustelut sosiaalityöntekijöiden ja muiden viranomaisten kanssa menevät siihen, että kysyn samaa kysymystä useaan otteeseeen saamatta mitään vastausta tai sitten luuri lyödään korvaani, sikälimikäli puheluihini edes vastataan.
Minulle ja minusta on valehdeltu vuosien aikana niin valtavan paljon, että olen varma, ettei kukaan työntekijä enää tänäpäivänä todellakaan tiedä, mikä on totuus. Ainoa, joka tietää, mitä todella tiettyinä aikoina on tapahtunut, olen minä itse, mutta yritäppä se todistaa ja kertoa jälkikäteen,mitä tapahtui oikeasti, melkoinen urakka kahlata läpi kymmeniä tuhansia sivuja papereita eri rekisterinpitäjiltä, jotta löytäisit joukosta tietyt oleelliset seikat rikosilmoituksia ja mahdollista oikeusjuttua varten. Kirja tästä jokatapauksessa syntyy. Siihen ei moni lähde ja tämän nämä haaskalinnut kyllä tietävät- siksi he voivat jatkaa HAOn ja eduskunnan mädällä siunauksella rikollisia toimiaan juuri niinkauan, kunnes riittävä määrä ihmisiä herää vaatimaan oikeutta asialleen ja perheelleen.
Kun kyse on väärästä ilmiannosta/ sosiaalityöntekijän itsensä rustaamasta valheellisesta ilmoituksesta, ei asiakirjoja pyynnöistä huolimatta välttämättä luovuteta, ilmoittajan nimestä puhumattakaan. Itse sain asiakirjoja vasta lakimiehen tultua mukaan tilanteeseen ja yhä vieläkin lasu pimittää lukuisia asiakirjoja/ asiaamme osallisna olleiden nimiä/ tietoja luovutuksista ja tietopyynnöistä/ asiakirjat ovat ' kadonneet' kuin myös potilasasiakirjat, joiden nojalla asiakkuus aloitettiin yms. Eli jos on kyseessä silkka vallankäyttö ja laiton huostaanotto/ todellisuudessa perusteeton asiakkuus, et tule tietojasi saamaan pelkällä pyynnöllä vaan tarvitset lakimiestä ja rikosilmoituksia on tehtävä kanteluiden lisäksi. Kanteluiden suhteen tilanne on kylläkin niin ikävä, että asiasi käsittelee jos käsittelee joku sossun vakituttu tietosuojavaltuutetun tstosta ja vaikka lasu vastineessaan valtuutetulle todistettavasti valehtelisi, on sinun asiasi näyttää valhe toteen ja jatkaa prosessin etenemistä. Lastensuojelu tai muu viranomainen ei sinun asiaasi aio omaaloitteisesti edistää millään tavalla, vaikka niin laki käskee toimimaan.