Miksi et tarjoa vieraillesi leipomuksia tai makeisia, joita he tuovat tuliaisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu tekee noin eli tuo kahvipöytään lisää tarjottavaa ihan kuin minun tarjoiluni ei riitä. Niinpä olen opetellut suurieleisesti kiittämään ja laitan hänen tuomisensa esille samalla kun kannan kahvipöydästä tekemäni tarjoilut pois. Sinne menee juusto- ja kuppikakut, pienet leivokset ja suolapalat kasvispiiraista puhumattakaan. Omille lapsille huikkaan, että nyt kävi hyvin, Heli ja perhe toivat tarjottavat, syödään me näitä huomenna.

Ja niin kaveri on tyytyväinen, kun tarjolla on tuomiaan suklaata ja keksejä, ei mitään muuta. Keittiön työtasolla näkyy, että kahvipöydässä oli vaikka mitä, mutta eihän sitä nyt enää kannata tarjota, kun vieras  osoitti, etä ei se kelpaa. Minä tietenkin kehun ja riemuitse, että ihanat suklaat ja miten osasitkaan tuoda, kun meillä olisi ollut vain kahta erilaista juustokakkua ja uudella reseptillä tehdyt kasvisnyytit.

Kylläpäs sitä nyt uhriudutaan. Kai sinullakin on sen verran matematiikkapäätä, että ymmärrät kuinka vähän/paljon nelihenkinen perhe syö ja juo kahveilla kun perhe syö tavallista kotiruokaa ihan säännöllisiin aikoihin. Kahvilla käyminen on juhlavaa extraa arkeen.

Niin että jos teidät on kutsuttu häihin, viet sinne hääkakun toisen hääkakun viereen tai karjalanpiirakat suolaiseen pöytää muiden tarjoomusten sekaan? Mun mielestä on tosi junttia viedä ruokaa tuliaisena, jos on kutsuttu kylään tai juhliin. Jos tehdään yllätysvierailu, niin silloin pitääkin viedä syötävät ja vaikka kahvipaketti, koska isäntäväki ei ole osannut odottaakaan vieraita eikä ehkä tarjottavaa ole muuta kuin voileipää ja kaapinmakuisia edellisjoulun pipareita.

No tapansa kaikilla. Mullakin se ihan vaihtelee mitä teen. Joskus laitan tosiaan tuliaiset vaan johonkin sivuun pöydälle, en mä sitä sen kummemmin ajattele. Voi olla paljon sitä omaakin tarjoiltavaa, ja kuitenkin ajattelen, että ne tuliaiset on ikään kuin lahja meille, eikä lisätarjoiluja kahvipöytään. Joskus saatan toki siinä samallakin tarjota, jos tuntuu siltä ja on sopivat tuliaiset. Tai jos joku tahtoo. Ihan meillä saa suunkin avata, yleensä kun ne vieraat sattuu olemaan tuttuja, eikä siinäkään musta mitään outoa ole. Ja ei se nyt hertsileijaa sentään tarkoita että tuliaiset kompostiin menisivät ellei niitä samantien avaa ja laita tarjolle, hohhoijaa sentään. :D Ne syödään sit myöhemmin ihan omin voimin, ellei vieraiden kanssa jo kaikkea mussutettu.

On se elämä rankkaa jos pitää kaikki ottaa niin vakavasti ja henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti suuresti jos lapsena sain vierailta tuliaisiksi tai synttärilahjan osana karkkipussin, niin siitä piti aina heti tarjota kaikille. Eikö se pussi ollutkaan minulle??

Minua on ainakin kasvatettu lapsena tarjoamaan kaikille. Samoin olen kasvattanut myös omat lapseni tekemään. Kyse on käytöstavoista. Kuka nyt haluaa antaa itsestään ahneen loppasuun vaikutelman?

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä on yllätysvierailu, silloin laitan vieraiden tuomat tuliaiset tarjolle, koska ne todennäköisesti on ainoa mahdollisuus laittaa kahvipöytään jotain, sillä meillä ei makeaa ole yleensä koskaan kaapeissa. Mutta jos minä olen kutsunut vieraan, silloin on oletettavaa, että minä kestitsen. On outoa jos kutsuttu vieras tuo syötävää tarjolle.

Yritä nyt hyvä ihminen vastata mikset sano suoraan ja rehellisesti ettei tarvi eikä saa tuoda mitään? Kaikki osapuolet säästyisivät paljolta stressiltä kun kakistaisit tuon yhden lauseen kutsun yhteydessä.

Sinä viet aina sinne tuttavan luo lämpimäisiä ja makeisia, hän ei koskaan laita niitä tarjolle? Älä vie niitä enää, ongelma ratkaistu. Vie vaikka kukkia jos on pakko viedä jotain.

Lahjan tarjoaminen suoraan takaisin lahjan antajalle on moukkamaista ja tökeröä. Se tarkoittaa joko sitä, että vieraaseen ei oltu alunperinkään panostettu ollenkaan ja jos vieras ei olisi tuonut omia eväitä mukanaan hän ei olisi saanut mitään tai sitä, että isäntäväki haluaa päästä mahdollisimman halvalla ja piilotti äkkiä valmistellut tarjoilut, kun edullisempi vaihtoehto ilmaantuikin vieraan mukana.

Pettyisin kovasti jos menisin kylään syömään ja minulle tarjottaisiin vain omaa leipomustani. Yhtä hyvin olisin voinut pysyä kotona ja syödä leipomukseni siellä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun lämpimäisesi ja makurajoitteiset lapsesi taidatte olla suoraan jostain 1940-luvulta tähän päivään tupsahtaneet? Vedäpä sepä vekkarisi nykyaikaan, niin saat kyläilykutsujakin enemmän.

Et ole sitten sattunut ikinä lukemaan yhtään artikkelia supermaistajista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä on yllätysvierailu, silloin laitan vieraiden tuomat tuliaiset tarjolle, koska ne todennäköisesti on ainoa mahdollisuus laittaa kahvipöytään jotain, sillä meillä ei makeaa ole yleensä koskaan kaapeissa. Mutta jos minä olen kutsunut vieraan, silloin on oletettavaa, että minä kestitsen. On outoa jos kutsuttu vieras tuo syötävää tarjolle.

Yritä nyt hyvä ihminen vastata mikset sano suoraan ja rehellisesti ettei tarvi eikä saa tuoda mitään? Kaikki osapuolet säästyisivät paljolta stressiltä kun kakistaisit tuon yhden lauseen kutsun yhteydessä.

??? Kenelleköhän tässä kuvittelet alentuvasti vastaavasi? Minä olen tuo lainaamasi, enkä ole tähän ketjuun muita viestejä kirjoittanut. Sinulla on ikävä tyyli kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa.

Jos kaverin kanssa usein kahvitellaan tyyliin, että pelkkä kahvikin riittää, niin silloin tietysti tuomiset pöytään. Mutta jos on kutsuttu kylään varta vasten nauttimaan pöydän antimista, niin tuomiset voi pitää tuliaisena isäntäperheelle.

Voitteko kuvitella miehiä käymään tätä keskustelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti suuresti jos lapsena sain vierailta tuliaisiksi tai synttärilahjan osana karkkipussin, niin siitä piti aina heti tarjota kaikille. Eikö se pussi ollutkaan minulle??

Minua on ainakin kasvatettu lapsena tarjoamaan kaikille. Samoin olen kasvattanut myös omat lapseni tekemään. Kyse on käytöstavoista. Kuka nyt haluaa antaa itsestään ahneen loppasuun vaikutelman?

Eli antamasi lahja ei olekaan oikeasti lahja, vaan itsellesi tarkoitettu. Anteliaisuudeksi naamioitua ahneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti suuresti jos lapsena sain vierailta tuliaisiksi tai synttärilahjan osana karkkipussin, niin siitä piti aina heti tarjota kaikille. Eikö se pussi ollutkaan minulle??

Minua on ainakin kasvatettu lapsena tarjoamaan kaikille. Samoin olen kasvattanut myös omat lapseni tekemään. Kyse on käytöstavoista. Kuka nyt haluaa antaa itsestään ahneen loppasuun vaikutelman?

Silloin 70-luvulla karkkipussi ainakin meidän perheessä oli harvinaista herkkua ja äiti pihinä käytti tilaisuuden hyväksi tarjoamisen suhteen kun ei itse ollut ostanut tarjolle leipomustensa lisäksi mitään. Siksi olin asiasta vähän katkera. Nykypäivänä lapset on jopa nirsoja karkkien suhteen joten pahat karkit voikin hyvin syöttää samantien vieraille.

Vierailija kirjoitti:

No tapansa kaikilla. Mullakin se ihan vaihtelee mitä teen. Joskus laitan tosiaan tuliaiset vaan johonkin sivuun pöydälle, en mä sitä sen kummemmin ajattele. Voi olla paljon sitä omaakin tarjoiltavaa, ja kuitenkin ajattelen, että ne tuliaiset on ikään kuin lahja meille, eikä lisätarjoiluja kahvipöytään. Joskus saatan toki siinä samallakin tarjota, jos tuntuu siltä ja on sopivat tuliaiset. Tai jos joku tahtoo. Ihan meillä saa suunkin avata, yleensä kun ne vieraat sattuu olemaan tuttuja, eikä siinäkään musta mitään outoa ole. Ja ei se nyt hertsileijaa sentään tarkoita että tuliaiset kompostiin menisivät ellei niitä samantien avaa ja laita tarjolle, hohhoijaa sentään. :D Ne syödään sit myöhemmin ihan omin voimin, ellei vieraiden kanssa jo kaikkea mussutettu.

On se elämä rankkaa jos pitää kaikki ottaa niin vakavasti ja henkilökohtaisesti.

Kotona tehdyt leivonnaiset ovat parhaita tuoreina, joten kummallista olisi jemmata niitä.

Minkä ikäinen ihminen puhuu jostain lämpiäisistä? Ja mitä on ne "lasten makuun" tehdyt leivonnaiset? Miten eroavat "aikuisten makuun" tehdyistä? Mikä ihme on sun motiivi viedä kyläpaikkaan itse tekemiäsi leivonnaisia ja vielä haluat ett sinä ja perheesi saisitte itse ne siellä kylässä syödä? Miksi et vie kaunista kukkakimppua? Sen lisäksi voit ottaa lapsillesi omat eväät, jos todellakin on niin nirsoa porukkaa ettei mikään muu kuin sinun tekemä heille maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vastasit jo itse itsellesi

Vierailija kirjoitti:

hän haluaa aina laittaa pöydän viimeisen päälle.

Pöydän tarjoilut on jo valmiiksi mietitty kokonaisuus

Ystävä hyvä: juuri sitä sinun suurta työtaakkaasihan minä yritän keventää lämpimäisilläni!

On inhottavaa istua syyllisyydentunteisena kahvipöydässä kun toinen valittaa kuinka niskat ovat jumissa ja selkä kipeänä leipomisesta ja laittamisesta. Sitten vihjaillaan että siltä ja siltä hierojalta saisi lahjakortin halvalla.

Kun ei ole myöskään tapana sännätä kylästä heti kahvien jälkeen niin loppuvierailu onkin sellaista ajantappamista. Onneksi jompikumpi lapsista väsyy ja alkaa kitisemään nälissään niin voimme tehdä hyvällä omallatunnolla lähtöä kotiin. Toki kiitämme oikein sydämellisesti vielä lähtiessämmäkin upeasta tarjoilusta ja kivasta tapaamisesta.

Kukat riittää tuliaisiksi tai viinipullo illanistujaisiin. Vaikka ilmoittaisi etukäteen lämpiäisistä niin kuka kehtaa sanoa, että älä tuo?

Minä tiedän mitä tarjota. Jotkut peruspallerot eivät ole riittävän hienoja. Nolaavat juhlapöydän. Sen takia leivon aikuiseen makuun. Se on tyylikästä!

Ei se ole taakan keventämistä jos toisen valmiiksi mietittyyn tarjoilukokonaisuuteen vie jotain lisää. Ja opitkin jo että tuomisesi ei ollut toivottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitan silloin tällöin, mutta meillä syödään niin harvakseltaan kahvileipää, että en halua säilöä avattuja keksipaketteja yms. kaapissa. Ei ne kaikki mene kuitenkaan yhdellä tarjoilulla. Eli jos itse olen laittanut keksejä tarjolle, niin luultavasti vieraan tuoma paketti jää vielä sillä kertaa avaamatta. Ellei nyt jotain ihan spesiaalia ole, kuten konvehteja.

No, juuri siitä arkipullasta poikkeavaa yritän aina viedä ja oikein kysyn myyjiltä suosituksia suklaa- tai makeisrasioita valitessani. Tulee sellainen tunne, että on aivan sama viekö euron suklaalevyn vaiko kolmenkymmenen euron rasian kun sitä ei kuitenkaan arvosteta.

Mikset osta vain reilusti itsellesi niitä spesiaalisuklaita, kun kuitenkin näköjään itse niitä himoitset?

Et näköjään ymmärrä pointtiani. Yritän viedä jotain sellaista, joka kelpaisi ja ilahduttaisi saajaa. Jos toinen ei kommentoi ikinä sanallakaan tuliaisiani niin jää kyllä sellainen tunne ettei tästä maasta löydykään mitään sellaista, joka toiselle kelpaisi. Itse ostan omat suklaani juuri silloin kun minulla tekee suklaata mieli.