Lue keskustelun säännöt.
Todella hyväksikäytetty ja paha mieli :(
09.09.2016 |
Olen auttanut erästä perhettä, jonka suhdetta minuun en nyt lähde tarkemmin avaamaan.
Apua olen antanut esim ruoan, vaatteiden tms. muodossa. Nyt kun koulut alkoi ostin tytölle pari kouluun liittyvää kalliimpaa tavaraa joita ei nyt voi laskea enää välttämättömyydeksi. Olen myös käynyt leffassa tms mukavassa tapahtumassa perheen lapsien kanssa pari kertaa.
Olen aina kokenut auttamisen mukavana kokemuksena, ja perheen äiti vakuuttaa aina kuinka tiukasti heillä menee ja miten kiitollisia he ovat avusta (sanallinen kiitos nyt ei ole se pääasia, vaan että lapset saisivat edes jotain kivaa).
Tähän väliin huomauttaisin, etten itse todellakaan ole rikas tai edes normituloinen, mutta olen lapseton ja sinkku joten rahaa luonnollisesti jää välillä tehdä jotain mukavaa. Perheen äiti tietää tulotasoni kyllä hyvin.
No, nyt kun eilen olin viemässä lasta kotiinsa, tyttö kysyi, että "millon ostat liput [helvetin kallis tapahtuma x tähän]". Järkytyin vähän ja sanoin, etten nyt ymmärrä mistä puhut, mitä tarkoitat?
Tyttö sanoi ihan iloisesti, että "äiti sanoi, että sä kuitenkin ostat, mun pitää kysyä sulta koska sä kuitenkin annat ne ja äiti ei haluu ite ostaa" Ja päälle, että nyt pitäisi pitää asian kanssa kiirettä.
Tuli kyllä todella paha mieli. Lapsen syy ei asia tietenkään ole missään määrin, mikä tekee asiasta paljon pahemman koska päässä kävi jopa, että pitäisikö sittenkin ostaa ne koska asia merkkaisi lapselle varmasti hyvin paljon. Mutta olen aidosti järkyttynyt, koska tässä ei puhuta mistään pienestä summasta, eikä sen ikäinen lapsi voi mennä tapahtumaan yksin, joten ilmeisesti kotona on keskusteltu kahdesta lipusta.
Tietynlainen yksinkertainen vilpittömyys, millä tyttö esitti asian kertoi selkeästi siitä, että musta on puhuttu automaattisena pankkiautomaattina kotona. Ei lapset osaa itse keksiä tuollaisia asioita. Olen kokenut, että autan perhettä joka on todella tiukilla ja hyvin harvoin hemmotellut pienillä kivoilla asioilla (kuten leffaillalla), ettei aina tarvitsisi jäädä paitsi tai olla se joka ei pääse mihinkään tai saa yhtään mitään kivaa. Kuitenkin nyt on oikeasti todella paha mieli. Tapahtuma maksaa enemmän kuin mun yhden kuukauden ruoat yhteensä, ja äiti on sanonut, että mä varmasti ostan. Koen, ettei tässä ole kyse enää "sinnittelevän perheen" auttamisesta vaan oikeasti, että mua pidetään idioottina joka rahoittaa luksusmenoja (johon esim. itse en päässyt lapsena koskaan). Aika iso hyppy siitä, ettei rahat riitä ruokaan siihen, että halutaan tapahtumaan johon luultavasti esim. tytön luokalta ei osallistu kukaan. Tai voisin kuvitella todella harvalla olevan rahaa laittaa tuonikäisen menoon sen verran. En oikeastaan edes tiedä, onko tapahtuma asiallinen tytön ikäiselle.
Äiti tekstasi eilen ja kiitti päivästä, oli ihan normaali ystävällinen itsensä. En ole vastannut. Tuntuu, etten haluaisi enää pitää yhteyttä koko perheeseen mutta en halua tehdä sitä lapsille.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auts...ota selvää onko heillä oikeasti niin huono tilanne. Älä nyt vaan osta niitä lippuja.
En todellakaan ole ostamassa, koska se olisi ihan sula mahdottomuus. Ei siis rahat riitä.
En oikein tiedä mistä voisin heidän tilanteensa oikeasti tarkistaa, koska ulkopäin näyttää hyvin paljon siltä , että äiti puhuu totta. On siis pienipalkkainen yksinhuoltaja.
Mutta on kyllä ollut paha mieli tämän päivän. Olen aina kokenut, että meillä on kiva suhde jossa voin edesauttaa sitä, että parilla lapsella olisi vähän parempi lapsuus (ja tulevaisuus). Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että näen koko tilanteen ihan eri kantilta, jossa mä olen se hyväuskoinen hyväksikäytetty hölmö.
Eniten järkytti se, millaisella itsestäänselvällä luontevuudella lapsi asiasta kysyi. Hän piti selvästi täysin varmana, että ostan liput. Sellanen... En keksi sanaa suomeksi, mutta entitlement.
Aika usein näiden autettavien kanssa käy juuri noin, joku hyvää hyvyyttään vähän auttelee, auttamista aletaan pitää itsestään selvyytenä ja lopulta aletaan vaatia lisää ja parempaa.... koska sullahan on sitä rahaa. Jos et taivu kohtuuttomiin vaatimuksiin niin olet autettavien mielestä itsekäs paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä jo monesti neuvottu, tietenkään et jatka tuota menoa, nyt himmailet auttamistarvettasi ja pidät etäisyyttä.
Sulla on oikeus laittaa rahojasi säästöön ja suoda itsellesi once in lifetime matka, esimerkiksi.
Lapselle olet tietysti päässyt muodostumaan läheiseksi, jos olet häntä säännöllisesti tavannut. Tämän vuoksi on kyllä parempi kummallekin, että et tylysti katkaise välejä lapseen. Äitiin voit etäännyttää itsesi, ja viedä lasta vaikka uimaan tai luontoretkelle, mutta niitäkin käyntejä voit harventaa. Lapselle voit myös ihan suoraan selittää, että ei sinullakaan ihan kauheasti sitä rahaa ole, niinpä meidän kaikkien täytyy joskus vaan opetella olemaan ilman asioita joita tekee mieli.
Ja oikeasti, laita itsellesi tavoite. Kolmen viikon maailmanympärysmatka. Jotain tarpeeksi kallista, johon sun oikeasti pitää säästää. ITSELLESI.
Siis mä oon tehnyt nimenomaan tuota. Olen vienyt molempia lapsia ja yhtä lasta uimaan, kirjastossa käydään usein, puistoon, ollaan opiskeltu yhdessä toista äidinkieltäni ja urheiltu.
Kyllä, se on ollut mulle mukavaa. Lapset kertovat itse aina, miten kotona vaan istutaan ja äiti katsoo telkkaria ja miten kiva on tehdä jotain.
Kyllä, tunnen ihan helvetin huonoa omaatuntoa kun mietin, että lopettaisin nämä. Koska siis opiskelen ja käyn töissä, niin ei tosiaan mene niin, että vaan tupsahdan paikalle, vaan mun pitää myös mahduttaa nämä aikatauluun. Oon järkeillyt, että jos mä en tee tätä, niin rankaisen lapsia ilman heidän omaa syytänsä.
Mutta niin, puhun itseasiassa samaan aikaan kaverini kanssa, ja hän vaan yksinkertaisesti sanoi, etten mä ole vastuussa näistä lapsista.
Tietyllä tavalla haluaisin vaan lopettaa koko kontaktin. Äiti pitäisi sitten huolta kuten on ennnenkin pitänyt.
Toivottavasti et opiskele sosiaalityöntekijäksi, koska sinun on vaikea tunnistaa selvää hyväksikäyttöä. Asiakkaat kuppaisivat sinut tyhjiin.
10 pisteen vihje tunnistaa hyväksikäyttö: joku pyytää / vaatii sinua maksamaan jotakin omia menojaan. Lopeta yhteydenpito, jos et saa ponnisteluistasi mitään vastapalveluksia.
Itse aikanani ruokin yh-äidin lasta kunnes äiti ilmoitti että ostanut säästöillänsä auton joka maksoi muutaman tonnin. Meillä ei ollut säästöjä eikä autoa. Rahaa autoon oli muttei lapsen ruokaan.
Enää en auta ketään.
Sinuna en auttaisi heitä.
Kannattaa kuunnella itseään. Jos tulee esim. vihan tunteita, se on merkki siitä että asiat ei ole kohdallasi hyvin.
Aikoinaan autoin yhtä vanhusta ja jouduin rajaamaan auttamistani.
Jatkossa ohjeeksi: se että joku pyytää itse apua tuntemattomalta, on todella suuri varoitusmerkki. Normaali ihminen EI niin ilkeä tehdä, joten lähes aina nämä ovat ihmisiä, jotka vain kalastavat hyväksikäytettäviä. Sinä tartuit heti koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon joskus kans kypsyny yhteen kaveriin kun se pyytää hakemaan kassia jostakin ja sen varjolla on sitten aina se tapaaminen..
Niin kuin täällä jo on sanottu. Yh-perheet saa tässä maassa niin paljon tukia ( lapsilisät korotettuna, mahd kh-tuki, elarit, asumistuki), että eivät todellakaan voi olla köyhiä!
Pidä AP puoliasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo sanoi mulle hyvin suoraa, että heidän lapsille pitäisi antaa lahjat rahana. Tuli vähän samanlainen olo, koska heillä on oikeasti huipputulot ja itselleni esimerkiksi jouluna on todella tiukkaa saada rahat riittämään veljeni lasten ja omien vanhempieni lahjoihin. On totta, että pari kertaa on pitänyt vähän nyhjäistä tyhjästä.
En myöskään halua muuttua pankkiautomaatiksi. En koskaan saa heiltä lahjaa, joka vastaisi sitä summaa,jolla heidän lapsilleen ostan lahjat. Veljeni tulot ovat yksin jo yli 6000 ja minun kuukausipalkkani puolet tästä. Vaimolla myös parempi palkka kuin mulla.
Minä sanoisin hyvin suoraan, että en osta kenellekään lahjoja enää eikä minulle tarvitse ostaa lahjoja. Yhdessäolo yms riittää. Itse asiassa olen näin tehnytkin, tosin en siitä yhdessäolostakaan niin välitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä jo monesti neuvottu, tietenkään et jatka tuota menoa, nyt himmailet auttamistarvettasi ja pidät etäisyyttä.
Sulla on oikeus laittaa rahojasi säästöön ja suoda itsellesi once in lifetime matka, esimerkiksi.
Lapselle olet tietysti päässyt muodostumaan läheiseksi, jos olet häntä säännöllisesti tavannut. Tämän vuoksi on kyllä parempi kummallekin, että et tylysti katkaise välejä lapseen. Äitiin voit etäännyttää itsesi, ja viedä lasta vaikka uimaan tai luontoretkelle, mutta niitäkin käyntejä voit harventaa. Lapselle voit myös ihan suoraan selittää, että ei sinullakaan ihan kauheasti sitä rahaa ole, niinpä meidän kaikkien täytyy joskus vaan opetella olemaan ilman asioita joita tekee mieli.
Ja oikeasti, laita itsellesi tavoite. Kolmen viikon maailmanympärysmatka. Jotain tarpeeksi kallista, johon sun oikeasti pitää säästää. ITSELLESI.
No en kyllä ymmärrä mikä velvollisuus ap:lla olisi pitää yllä suhdetta lapseenkaan. Hän on tehnyt jo paljon, ostanut tavaraa ja tarjonnut elämyksiä. Lapsi on saanut hyviä kokemuksia, mutta puheista päätellen hänen osaltaan suhde ei ole ihan samansuuntainen - kuin äiti, niin tytär. Tytär oppii ja kasvaa samanlaiseksi kuin äitinsä. Ottaisin etäisyyttä lapsestakin, sillä kasvatusvastuu on äidillä. Lapsi on tässä se vipu, jolla ap:ta väännetään ja jolla hänet saadaan tuntemaan syyllisyyttä. Ei se ole lapsellekaan hyväksi kasvaa kieroon ja se tässä ihan oikeasti on tapahtumassa. Toisaalla on kiva täti, joka vie kivoihin juttuihin ja ostaa tavaraa, toisaalla äiti joka neuvoo ja ohjeistaa. Lapsi kasvaa kieroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minua kiinnostaa se, miten olet tutustunut tuohon naiseen ja miten olet päätynyt käyttämään rahojasi hänen lapseensa. Minulta kupattiin jonkin verran rahaa ja aivan valtavasti työpanosta parikymmenen vuoden ajan, mutta luulin kuppaajia kavereikseni ja ystävikseni. Lopulta havahduin siihen, että seuraani ei kaivattu vaan suorastaan välteltiin, ja vain raha ja työ yhdistivät meitä. Sinun tilanteesi on tosi erikoinen meidän helposti vedätettävienkin joukossa, joten voisitko avata suhdettanne hieman?
En halua sen kummemmin avata kuten aloituksessa sanoin, mutta tutustuin perheeseen yhden avustusryhmän yhteydessä. Äiti otti sitten myöhemmin yhteyttä ja kertoi miten pahassa tilanteessa olivat ja miten olivat tyhjän päällä, ja minä sitten vein ruokakassin. Siitä se sitten eteni.
Kun tunnistat ongelman itsessäsi niin ehkä kannattaa rajata tuota "houkutukseen joutumista" vaikka niin, että avustat rahallisesti avustusryhmiä tai muuten anonyymilla työllä?
Käsiteltiinkö terapiassa lapsuuttasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee äitinä mieleen, että lapsi on kärttänyt niitä lippuja kotonaan. Äiti on kieltäytynyt ostamasta, koska liput ovat kalliita eikä lapsi voi mennä sine yksin (pitäisi ostaa vähintään kaksi kallista lippua). Kun lapsi on jatkanut vinkumistaan, äiti on väsyneenä heittänyt taitamattomasti: kysypä X:ltä.
Mielestäni tämä voi olla ihan vaan lapsen logiikkaa ja oveluutta. Sinuna sanoisin selkeästi ei lipuille ja unohtaisin jutun, ilman sen kummempaa analysointia. Kirjoita vaikka jämäkkä viesti että et halua ostaa lippuja. Ei selittelyä.
Minun äitini velvoitti minut jo lapsena huolehtimaan muista lapsista. Kolmetoistavuotiaanhan voi jättää "katsomaan" nuorempien perään, kun itse lähtee juomaan.
Parikymppisenä opiskelijana seisoin pankin tuulikaapissa maksuautomaatilla siirtämässä opintotukeani äitini tilille. "Lainaa ees satanen että saa lapsille ruokaa."
Hypätään parikymmentä vuotta eteenpäin. Olen katkaissut välit. Äitini lähetti muutama viikko sitten tekstiviestin, jossa uhkasi/vihjaili itsemurhalla. Ilmoitin asiasta hätäkeskukseen. Muistelin samalla mielessäni, että yli 20 vuotta olen niitä hätäilmoituksia jo tehnyt. Kysyin hätäkeskuksesta, onko minun aina pakko ilmoittaa. Kyllä kuulemma on.
Siellä oli sitten taas poliisiauto pyörähtänyt. Pian tuli tekstiviesti: "HAISTA VITTU JA KIITOS KAIKESTA AVUSTA." Avusta kiittely on vittuilua: en ole hänen mielestään hoitanut velvollisuuksiani eli auttanut häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini velvoitti minut jo lapsena huolehtimaan muista lapsista. Kolmetoistavuotiaanhan voi jättää "katsomaan" nuorempien perään, kun itse lähtee juomaan.
Parikymppisenä opiskelijana seisoin pankin tuulikaapissa maksuautomaatilla siirtämässä opintotukeani äitini tilille. "Lainaa ees satanen että saa lapsille ruokaa."
Hypätään parikymmentä vuotta eteenpäin. Olen katkaissut välit. Äitini lähetti muutama viikko sitten tekstiviestin, jossa uhkasi/vihjaili itsemurhalla. Ilmoitin asiasta hätäkeskukseen. Muistelin samalla mielessäni, että yli 20 vuotta olen niitä hätäilmoituksia jo tehnyt. Kysyin hätäkeskuksesta, onko minun aina pakko ilmoittaa. Kyllä kuulemma on.
Siellä oli sitten taas poliisiauto pyörähtänyt. Pian tuli tekstiviesti: "HAISTA VITTU JA KIITOS KAIKESTA AVUSTA." Avusta kiittely on vittuilua: en ole hänen mielestään hoitanut velvollisuuksiani eli auttanut häntä.
Ymmärräthän nykyisen käytöksesi ja lapsuuden olojen yhteyden? Kai tämä oli keskeinen teema siellä terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini velvoitti minut jo lapsena huolehtimaan muista lapsista. Kolmetoistavuotiaanhan voi jättää "katsomaan" nuorempien perään, kun itse lähtee juomaan.
Parikymppisenä opiskelijana seisoin pankin tuulikaapissa maksuautomaatilla siirtämässä opintotukeani äitini tilille. "Lainaa ees satanen että saa lapsille ruokaa."
Hypätään parikymmentä vuotta eteenpäin. Olen katkaissut välit. Äitini lähetti muutama viikko sitten tekstiviestin, jossa uhkasi/vihjaili itsemurhalla. Ilmoitin asiasta hätäkeskukseen. Muistelin samalla mielessäni, että yli 20 vuotta olen niitä hätäilmoituksia jo tehnyt. Kysyin hätäkeskuksesta, onko minun aina pakko ilmoittaa. Kyllä kuulemma on.
Siellä oli sitten taas poliisiauto pyörähtänyt. Pian tuli tekstiviesti: "HAISTA VITTU JA KIITOS KAIKESTA AVUSTA." Avusta kiittely on vittuilua: en ole hänen mielestään hoitanut velvollisuuksiani eli auttanut häntä.
Ymmärräthän nykyisen käytöksesi ja lapsuuden olojen yhteyden? Kai tämä oli keskeinen teema siellä terapiassa?
En ole ap.
Kannattaa tehdä jatkossa vain ilmaisia aktiviteetteja ja jättää omat rahat omaan käyttöön. Suomessa jokainen pärjää tuilla varsinkin ja lapsia varten on lapsilisät. Ihmisten pitää joskus opetella oma rahankäyttönsä turvautumatta muihin. Teet palveluksen tuolle perheelle.
Kattava kokemus erilaisista hyväksikäyttäjistä - ns. ystävistä ja miesystävistä. Olen seurustellut patologisen valehtelijan ja peliongelmaisen kanssa, joka oli mestarimanipulaattori. Yritti kupata rahaa pelaamiseen sillä, että "äiti on vakavasti sairas eikä pääse muuten sairaalahoitoon" ja "jos vain millään pystyt auttamaan, voisitko auttaa" jne. Auttaminen saa tuntemaan itsensä tarvituksi ja tärkeäksi. Auttamisesta kieltäytyminen tekee sinusta roiston. AUTS! Ystävä oli taas mielenterveysongelmainen mutta erittäin taitava myöskin manipuloimaan ja lypsämään sillä, että "olet niin hyvä ystävä minulle".
Ap tapauksesta sanoisin kuitenkin, että lapset ovat lapsia. Vanhemmat tietävät nämä jutut varmasti hyvin. Lapsi kinuaa jotain yhdeltä vanhemmalta, joka sanoo ei. Sitten lapsi menee sen toisen luo, joka ehkä heltyy. Vanhempia taivutellaan siten, että "kaikki muutkin meidän luokalla pääsevät siihen konserttiin" - konstit ovat monet. Jos ei kumpikaan vanhempi niin ehkä sitten isovanhempi. Uskokaa tai älkää tuo on todella tehokasta, koska samalla lapsi ikäänkuin haastaa vanhemman- "pidätkö minusta tarpeeksi, jos pidät annat periksi". Vielä haastavampaa tämä on tietysti ulkopuoliselle henkilölle, joka olettaa että puolin ja toisin toimitaan "hyvien tapojen mukaisesti".
Minulla on periaate, että autan antamalla ruokaa en rahaa.
En tiedä, mitä itse haluat tältä suhteelta, mutta ystäviä ei voi ostaa rahalla. Selvästikin perhe näkee sinut rahakukkarona, joten kyseessä ei ole ystäväsuhde. Muutenkaan en usko ystäväsuhteisiin, jotka eivät ole tasapainossa.
On parasta, että ilmoitat äidille, että et enää voi auttaa rahallisesti heitä. Jos haluat auttaa, niin vie ruokapusseja.
Ap:lle: kuten monet ovat korostaneet, lapset ovat näissä asioissa todella ovelia. Minun veljeni lapsi - 4 v. - ainakin osaa tämän manipuloinnin taidon ja kertoo täysin sujuvasti valheita siitä, miten kotona asiat hoidetaan (esim. aamupalaksi syödää AINA kakkua) ja kotonaan taas kertoo kalajuttuja minusta. Mutta suurin ongelma ehkä tuollaisissa avustettava - auttajasuhteissa on se, että avustettava ei välttämättä osaa arvostaa auttajan uhrauksia siinä määrin kuin auttaja kokee oikeaksi. Se johtuu siitä, että avustettava ei voi tietää uhrauksien määrää. Tuntematon äiti ei ehkä tiedä sinun rahatilanteestasi niin tarkkaan - koska autat heitä, hän saattaa kuvitella, että summat ovat sinulle pieniä. Hän myös todennäköisesti olettaa, että lapsettomana itsekin saat lasten kanssa hengailusta jotain, eikä se ole sinulle vain velvollisuussuhde. Sinä taas kuulostat siltä, että rakennat identiteettiäsi ja teet itseäsi tarpeelliseksi auttamalla muita ja koet itsesi petetyksi kun et saakaan tarvitsemaasi arvostusta hyvistä teoistasi. Haluat olla hyväntekijä ja petyt, kun hyväntekeväisyytesi kohde ei ymmärrä osoittaa tarpeeksi kiitollisuutta. Haluat tehdä hyvää, mutta samalla haluat siitä maksun - vakuuttelut sinun hyvyydestäsi ja tarpeellisuudestasi. Mutta jatkuvassa kiitollisuudenvelassa eläminen on tosi raskasta.
Suomessa tapahtumien hinnat ovat todella korkeita. Esimerkiksi oopperan parhaat paikat maksavat yli sata euroa. Kun tämän hinnan kertoo kahdella, saa siitä jo aika mojovan summan. Jos käyttää ruokaan noin 200 euroa kuussa, niin siinähän se. Jos oletetaan että lippujen hintaan sisältyvät lennot ja hotellit, silloin tapahtuma oheiskuluineen kiipeää useisiin satoihin euroihin. Olisipa mielenkiintoista tietää tapahtuman luonteesta enemmän. Tuskinpa perheen äiti pahastuisi jos se tässä kerrottaisiin, tunnistustietoja on jo nyt ihan riittämiin.
Toisaalta tapahtumien (lastenteatteri, messut, konsertit, house-show jne.) yleinen hintataso on melko kohtuullinen. Täältä ei löydy tarpeeksi yleisöä maailmantähdille.