Lue keskustelun säännöt.
Todella hyväksikäytetty ja paha mieli :(
09.09.2016 |
Olen auttanut erästä perhettä, jonka suhdetta minuun en nyt lähde tarkemmin avaamaan.
Apua olen antanut esim ruoan, vaatteiden tms. muodossa. Nyt kun koulut alkoi ostin tytölle pari kouluun liittyvää kalliimpaa tavaraa joita ei nyt voi laskea enää välttämättömyydeksi. Olen myös käynyt leffassa tms mukavassa tapahtumassa perheen lapsien kanssa pari kertaa.
Olen aina kokenut auttamisen mukavana kokemuksena, ja perheen äiti vakuuttaa aina kuinka tiukasti heillä menee ja miten kiitollisia he ovat avusta (sanallinen kiitos nyt ei ole se pääasia, vaan että lapset saisivat edes jotain kivaa).
Tähän väliin huomauttaisin, etten itse todellakaan ole rikas tai edes normituloinen, mutta olen lapseton ja sinkku joten rahaa luonnollisesti jää välillä tehdä jotain mukavaa. Perheen äiti tietää tulotasoni kyllä hyvin.
No, nyt kun eilen olin viemässä lasta kotiinsa, tyttö kysyi, että "millon ostat liput [helvetin kallis tapahtuma x tähän]". Järkytyin vähän ja sanoin, etten nyt ymmärrä mistä puhut, mitä tarkoitat?
Tyttö sanoi ihan iloisesti, että "äiti sanoi, että sä kuitenkin ostat, mun pitää kysyä sulta koska sä kuitenkin annat ne ja äiti ei haluu ite ostaa" Ja päälle, että nyt pitäisi pitää asian kanssa kiirettä.
Tuli kyllä todella paha mieli. Lapsen syy ei asia tietenkään ole missään määrin, mikä tekee asiasta paljon pahemman koska päässä kävi jopa, että pitäisikö sittenkin ostaa ne koska asia merkkaisi lapselle varmasti hyvin paljon. Mutta olen aidosti järkyttynyt, koska tässä ei puhuta mistään pienestä summasta, eikä sen ikäinen lapsi voi mennä tapahtumaan yksin, joten ilmeisesti kotona on keskusteltu kahdesta lipusta.
Tietynlainen yksinkertainen vilpittömyys, millä tyttö esitti asian kertoi selkeästi siitä, että musta on puhuttu automaattisena pankkiautomaattina kotona. Ei lapset osaa itse keksiä tuollaisia asioita. Olen kokenut, että autan perhettä joka on todella tiukilla ja hyvin harvoin hemmotellut pienillä kivoilla asioilla (kuten leffaillalla), ettei aina tarvitsisi jäädä paitsi tai olla se joka ei pääse mihinkään tai saa yhtään mitään kivaa. Kuitenkin nyt on oikeasti todella paha mieli. Tapahtuma maksaa enemmän kuin mun yhden kuukauden ruoat yhteensä, ja äiti on sanonut, että mä varmasti ostan. Koen, ettei tässä ole kyse enää "sinnittelevän perheen" auttamisesta vaan oikeasti, että mua pidetään idioottina joka rahoittaa luksusmenoja (johon esim. itse en päässyt lapsena koskaan). Aika iso hyppy siitä, ettei rahat riitä ruokaan siihen, että halutaan tapahtumaan johon luultavasti esim. tytön luokalta ei osallistu kukaan. Tai voisin kuvitella todella harvalla olevan rahaa laittaa tuonikäisen menoon sen verran. En oikeastaan edes tiedä, onko tapahtuma asiallinen tytön ikäiselle.
Äiti tekstasi eilen ja kiitti päivästä, oli ihan normaali ystävällinen itsensä. En ole vastannut. Tuntuu, etten haluaisi enää pitää yhteyttä koko perheeseen mutta en halua tehdä sitä lapsille.
Kommentit (204)
Terve itsekkyys on hyvästä sillä ei voi auttaa muita jos omat asiat ei ole kunnossa.
Apua saa pyytää mutta ei vaatia ja jos avunpyytäjä suuttuu jos apua ei heru niin silloin pitäisi hälytyskellojen soida ja lujaa.
Sääli vaan kun nämä ahneet loiset pilaa kaikkien oikeastikin apua tarvitsevien maineen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä juuri se syy, miksen jaksa auttaa ketään. Se ahneus on tajutonta ja mikään ei riitä. Tästä karvas opetus oli muutama vuosi sitten, kun erittäin pienipalkkaisena osa-aikatyöntekijänä toimin uupuneen yh:n lapsen tukihenkilönä. Järjestin lapselle kaikkea kivaa pientä, ostin joskus jätskiä uimarannalla, vein kotiin jne. Senkin vielä siedin, että lapsi tuli hirveän nälkäisenä ja ensimmäisenä tavatessa kärtti, että mennään syömään hampparit. Kyllä muutama Euro aina liikenee ja tiedän, että olin lapselle tärkeä. Sitten äitinsä teki viimeisen temppunsa. Ei ollut kyse isosta rahasta, mutta periaatteesta. Sosiaalitoimistosta soitettiin minulle, että tukihenkilöt saavat nyt joksikin lahjaksi kaksi elokuvalippua ja voivat niillä viedä lapsen elokuviin. No, sovittiin elokuva ja liput oli äiti saanut sossusta. Menin hakemaan lapsen elokuviin ja lippuja olikin vain yksi kappale. Toisen oli äiti myynyt kaverilleen. Eli minä sain itse maksaa leffani. Eikä se raha niinkään vaan periaate, jossa sossusta liput oli annettu juuri tukihenkilön ja lapsen yhteiseen elokuvareissuun. Soitin vielä sossuun asiasta ja sosiaalityöntekijä sanoi, että asiassa ei ollut mitään epäselvää ja pahoitteli tilannetta.
Rahaakin enemmän harmitti se tolkuton ahneus...
Hyi yök. Pikku juttu mutta kertoo valitettavasti kaiken tarpeellisen henkilöstä.:/ Ei mikään ihme, että tuollaiset henkilöt tarvitsevat auttajia kun asioita ei nähdä omaa nenää pidemmälle. Leffalipusta sai ehkä sen kympin, kun samalla menetti tukihenkilön. Tollaset tilaneet varmasti hankalia, kun ei halua mahdollistaa hyväksikäyttöä mutta ei kuitenkaan "kostaa" lapsellekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin täällä jo on sanottu. Yh-perheet saa tässä maassa niin paljon tukia ( lapsilisät korotettuna, mahd kh-tuki, elarit, asumistuki), että eivät todellakaan voi olla köyhiä!
Pidä AP puoliasi!
Älä nyt vedä tuota yh-propagandaa tähänkin juttuun mukaan, yh-perheissä on paljon köyhyyttä. Se ei tietenkään oikeuta hyväksikäyttämään ketään niin kuin tässä tapauksessa, mutta ihan faktana tiedoksi vaan.
Ei todellakaan ole, suomessa ei ole yh-köyhyyttä.
Suomen köyhiä ovat esim. opiskelijat jne.
Rasittaa lukea muka köyhistä yh-perheistä, kun tietää niiden kuppaavan kaiken ympäriltään ja mm. sossusta saavat harkinnanvaraisena kaiken mitä haluavat. Samaan aikaan monilla muilla ei ole varaa edes välttämättömiin lääkkeisiin, ei varaa ruokaan jne. eikä niitä auta kukaan niin kuin näitä kuppaisia yh-perheitä autetaan ties mitä ryhmiä myöten.
Työpaikalla kuultiin kerran, miten yh-työtoverin luona oli syttynyt tulipalo kun lapset olivat keskenään kotona. Työpaikalla järjestettiin keräys kaiken menettäneiden äidin ja lasten hyväksi, rahaa, vaatteita, tavaraa. Itse en suostunut keräykseen ottamaan osaan, koska kyseinen työtoveri oli tehnyt kaikenlaista ikävää. Pari vuotta myöhemmin eräs innokkaista auttajista kertoi harmissaan millainen totuus oli paljastunut: keittiössä oli kärähtänyt kahvinkeitin, savua, mutta ei tulipaloa ja mamma oli vetänyt avustusrahoilla kunnon kännit. Sitä paitsi mamma ei ollut yh, vaan asui jo seuraavan miehensä kanssa
Teet niin että et pahoita asiasta mieltäsi. Kerrot lapselle suoraan että "ei minulla ei ole varaa sellaisiin tapahtumiin, jos äitisi on sinulle sellaista luvannut niin hänen on itse lunastettava lupaus toisen puolesta ei milloinkaan voi asioita luvata" normaali lapsi ymmärtää - ellei sitten ole tullut äitiinsä. Äidille et puhu mitään ja jatkossa annat rahaa vaativia lahjoituksia vain syntymäpäivinä ja joululahjana.
Nimi_ kirjoitti:
Teet niin että et pahoita asiasta mieltäsi. Kerrot lapselle suoraan että "ei minulla ei ole varaa sellaisiin tapahtumiin, jos äitisi on sinulle sellaista luvannut niin hänen on itse lunastettava lupaus toisen puolesta ei milloinkaan voi asioita luvata" normaali lapsi ymmärtää - ellei sitten ole tullut äitiinsä. Äidille et puhu mitään ja jatkossa annat rahaa vaativia lahjoituksia vain syntymäpäivinä ja joululahjana.
YMMÄRSITKÖ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon perusteella voisi luulla jotain ihan muuta. Sinua ei ilmeisesti ole koskaan käytetty hyväksi, ihan oikeasti?
Tavallaan helpottavaa, että jotakuta muutakin näytetään höynäytettävän vähän samalla tavalla kuin minua. Niin ikävää kuin se onkin, välillä on mukava tietää, että löytyy kohtalotovereita myös näissä ikävämmissä asioissa. Olen opiskelija, käy avomieheni käy töissä 8-10h/päivä viitenä päivänä viikossa. Tästä huolimatta minä olen se, joka kokkaa (ja maksaa) molempien ruokia joka päivä, mies ei koskaan maksa mitään yhteisiä ruokia ja kokkaa aina vain itselleen. Minä myös maksan, jos käymme syömässä ulkona tai kahvilassa. Lisäksi maksan hänen autonsa kuluja, vaikkei minua koskaan sillä autolla viedäkään minnekään.
Ota etäisyyttä tuohon perheeseen. Joskus on vain pakko alkaa miettimään enemmän itseään ja vähemmän lokkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mites sä otat etäisyyttä lokkeilevaan avomieheesi..?
Kundalini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kundalini kirjoitti:
Ap, kaipaatko ystävää? Tai jos et ystävää, niin jotakuta, jolle jutella ilman mitään velvollisuuksia. Kuulumisten vaihtoa, ihan tavallista elämää.
Olen täällä.
N25Kiitos ihana ihminen, arvostan elettäsi. :) Onneksi elämääni on siunaantunut paljon ystäviä ja kavereita, että juttukavereita riittää ja koen voivani keskustella avoimesta asioista, sellaisena kuin olen. Kiitos kuitenkin paljon!
Tosi kiva kuulla! Avautumisviestisi olivat niin surullisia, että mun tuli paha mieli ja huoli susta. Hienoa, että läheisiä löytyy!
Samainen N25
Hienoa huomata, että av:lla on ihmisiä joilla on auttamisenhalua ja tahtovat toisilleen hyvää, kuten sinä ja ap! :) tuli hyvä mieli näistä viesteistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimi_ kirjoitti:
Teet niin että et pahoita asiasta mieltäsi. Kerrot lapselle suoraan että "ei minulla ei ole varaa sellaisiin tapahtumiin, jos äitisi on sinulle sellaista luvannut niin hänen on itse lunastettava lupaus toisen puolesta ei milloinkaan voi asioita luvata" normaali lapsi ymmärtää - ellei sitten ole tullut äitiinsä. Äidille et puhu mitään ja jatkossa annat rahaa vaativia lahjoituksia vain syntymäpäivinä ja joululahjana.
Äidille varmaan pakko puhua, kyseessä kuitenkin lapset. Jouluna & syntymäpäivinäkään et ole velvollinen antamaan rahaa vaativia lahjoja. Tästä olen täysin samaa mieltä kanssasi: "Kerrot lapselle suoraan että 'ei minulla ole varaa sellaisiin tapahtumiin, jos äitisi on sinulle sellaista luvannut niin hänen on itse lunastettava lupaus toisen puolesta ei milloinkaan voi asioita luvata' ".
Vierailija kirjoitti:
No mites sä otat etäisyyttä lokkeilevaan avomieheesi..?
En oikein mitenkään, koska olen nynny. Mies vakavasti masentunut, ja tiedän hänen todennäköisesti tappavan itsensä jos tästä lähden. Olen silti tyytyväinen elämääni, mutta toivon, etteivät muut elätä lokkeja ellei ole "pakko".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko Disney on Ice liput kyseessä?
Ei ollut, konsertti kyseessä.
Justin Bieber?
Jep, sehän se.
Luen muuten teidän kaikkien viestit ja arvostan niitä todella, joudun vaan kirjoittamaan kännykällä julkisella paikalla niin on vaikeampi lähteä pitkään viestiin vastaamaan ajatuksella.
Ja Justin Bieberin keikalle pääseminen ei ole mikään joka lapsen ihmisoikeus!!!
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan helpottavaa, että jotakuta muutakin näytetään höynäytettävän vähän samalla tavalla kuin minua. Niin ikävää kuin se onkin, välillä on mukava tietää, että löytyy kohtalotovereita myös näissä ikävämmissä asioissa. Olen opiskelija, käy avomieheni käy töissä 8-10h/päivä viitenä päivänä viikossa. Tästä huolimatta minä olen se, joka kokkaa (ja maksaa) molempien ruokia joka päivä, mies ei koskaan maksa mitään yhteisiä ruokia ja kokkaa aina vain itselleen. Minä myös maksan, jos käymme syömässä ulkona tai kahvilassa. Lisäksi maksan hänen autonsa kuluja, vaikkei minua koskaan sillä autolla viedäkään minnekään.
Ota etäisyyttä tuohon perheeseen. Joskus on vain pakko alkaa miettimään enemmän itseään ja vähemmän lokkeja.
Ota hei itse myös nyt heti asia esille miehesi kanssa. Tietenkin hän käyttää sinua noin äitinänsä jos sen sallit mutta jos aiot
Jatkaa hänen kanssaan on hänen korkea aika oppia jotain pieniä elämän realiteettejä! Ärsyttää ihan sikana tuollainen että joku alistuu jonkun miehen (tai naisen) äidiksi ja piiaksi!!! Lopeta jo HETI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mites sä otat etäisyyttä lokkeilevaan avomieheesi..?
En oikein mitenkään, koska olen nynny. Mies vakavasti masentunut, ja tiedän hänen todennäköisesti tappavan itsensä jos tästä lähden. Olen silti tyytyväinen elämääni, mutta toivon, etteivät muut elätä lokkeja ellei ole "pakko".
Voi elämä! Pistää niin vihaksi. Miten toisen ihmiset saa manipuloitua toisia noin tehokkaasti? Eli sinä olet hyvä ja 'pidät miehen hengissä kun hän ehkä varmaan ilman sinua hyppäisi junan alle ?' - not so! Oma äitini oli juuri tuollainen marttyyri joka sai pönkitystä egolleen kuvittelemaansa olevansa niiiiin korvaamaton isälle - joka käytti tätä täysin narsistisesta hyväksi ja mm juuri vetosi stressiin ja masennukseen ja äitini oli mielestään niin hiton pyhimys kun hän jaksoi kaikki ollut ja huolenpidon ja 'piti isän hengissä'. Pakota mies ottamaan vastuuta niin rupeaa elämä muuttumaan merkityksellisemmäksi ja mies mieheksi jälleen!
Avunannon vaiheet:
1. kiitollisuus (apu on iloinen yllätys)
2. tottumus (apu on itsestäänselvyys, siihen tai sen puutteeseen ei kummemmin reagoida)
3. vaatimus (apua kuuluu saada, kun on ennenkin saanut, siihen ei reagoida, mutta sen puutteeseen reagoidaan)
Kun lopetat auttamisen 1-vaiheessa, sinut muistetaan pitkään hyvässä mielessä. Oli se Liisa-täti silloin vuosia sitten niin kiva, kun tarjosi pullakahvit ja -kaakaot.
Kun lopetat avunannon 3-vaiheessa, olet törkeä, sillä sinun "pitäisi" auttaa. Oli se Pentti-setä kauhea, kun ei enää lähettänyt joka kuukausi rahaa.
Jos haluat säilyttää kiitollisuuden ja luoda hyvää mieltä, lopeta ajoissa. Mitä kauemmin jatkat auttamista, sitä tottuneempia siihen ollaan. Ihmiset eivät "jaksa" olla joka kerta yhtä kiitollisia, vaan apuun tottuu. Jossain vaiheessa se alkaa olla itsestäänselvyys (ja sen jälkeen suorastaan vaatimus). Vaikka se auttajalle ei ole itsestäänselvyys, avunsaajalle se on.
Vaikka lopettaisit VUOSIKAUSIEN auttamisen, sinua vihataan enemmän kuin sitä, joka auttoi vähemmän, joka auttoi vaikka vain kerran, koska hän lopetti ajoissa eikä tehnyt itsestään itsestäänselvyyttä.
Auttamalla liikaa voit tuhota ihmissuhteita. Haluat ehkä harmittomasti auttaa kaveriasi kerran, kaksi... ja jatkat sitä. Kun et enää tee sitä, hän ei enää pidä sinusta niin kuin ennen.
Itse olen silloin tällöin pikkujutuilla auttanut siskoani ja hänen lastaan. (Olen köyhä!) Ärsyttää siskoni kiittämättömyys. Hän ei ole minuun nyt enää juurikaan yhteyksissä, koska ei hyödy minusta enää. Mitäs menin antamaan pikkusormeni... Nyt olen ihan turha, kun en auta mitenkään, vaikka minun hänen mielestään kuuluisi. Hän ei ikinä auta minua, enkä sitä pyydä. Jos pyydän, maksan siitä. Mutta häntä pitäisi auttaa ilmaiseksi. Kehtaa valittaa, kun en auta, vaikka olen ennen auttanut. Mutta kun ollaan 3-vaiheessa. Vaatimusvaiheessa. Silloin ei enää muisteta apuja, mitä ollaan saatu, vaan niitä apuja, joita ei enää saada.
(Keksin nuo "vaiheet" itse selkiyttämään ajatuksiani tästä asiasta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mites sä otat etäisyyttä lokkeilevaan avomieheesi..?
En oikein mitenkään, koska olen nynny. Mies vakavasti masentunut, ja tiedän hänen todennäköisesti tappavan itsensä jos tästä lähden. Olen silti tyytyväinen elämääni, mutta toivon, etteivät muut elätä lokkeja ellei ole "pakko".
Miksi hänen elämänsä on sinun elämääsi arvokkaampaa? Miksi on sinun vastuullasi, ettei hän tapa itseään?
Ei kai vaan ole itse sanonut, että tappaa itsensä, jos jätät hänet? Sehän olisi tietynlaista kiristämistä. Ja tuollainen on muuten manipuloivien ihmisten keino huijata ylikiltit ja ylihelpot ihmiset jäämään luokseen.
Toivottavasti "tyytyväisyytesi" ei ole vain sitä, että olet tottunut kurjaan tilanteeseesi etkä tiedä paremmasta, tai jokin mielen puolustuskeino ikävää todellisuutta vastaan. Luulen, että jos jättäisit tuollaisen elämän, niin voisit katsoa taaksesi helpottuneena siitä, ettei elämäsi ole enää sitä samaa.
Tai sitten olet oikeasti tyytyväinen. Mitä kyllä epäilen, koska sinua käytetään, suhteenne ei ole tasavertainen, mutta ehkä olet jonkinlaisessa umpikujassa mielestäsi ja tilanne olisi sinulle hyvin ahdistava, jos näkisit sen samalla tavalla kuin ulkopuoliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä jo monesti neuvottu, tietenkään et jatka tuota menoa, nyt himmailet auttamistarvettasi ja pidät etäisyyttä.
Sulla on oikeus laittaa rahojasi säästöön ja suoda itsellesi once in lifetime matka, esimerkiksi.
Lapselle olet tietysti päässyt muodostumaan läheiseksi, jos olet häntä säännöllisesti tavannut. Tämän vuoksi on kyllä parempi kummallekin, että et tylysti katkaise välejä lapseen. Äitiin voit etäännyttää itsesi, ja viedä lasta vaikka uimaan tai luontoretkelle, mutta niitäkin käyntejä voit harventaa. Lapselle voit myös ihan suoraan selittää, että ei sinullakaan ihan kauheasti sitä rahaa ole, niinpä meidän kaikkien täytyy joskus vaan opetella olemaan ilman asioita joita tekee mieli.
Ja oikeasti, laita itsellesi tavoite. Kolmen viikon maailmanympärysmatka. Jotain tarpeeksi kallista, johon sun oikeasti pitää säästää. ITSELLESI.
Siis mä oon tehnyt nimenomaan tuota. Olen vienyt molempia lapsia ja yhtä lasta uimaan, kirjastossa käydään usein, puistoon, ollaan opiskeltu yhdessä toista äidinkieltäni ja urheiltu.
Kyllä, se on ollut mulle mukavaa. Lapset kertovat itse aina, miten kotona vaan istutaan ja äiti katsoo telkkaria ja miten kiva on tehdä jotain.
Kyllä, tunnen ihan helvetin huonoa omaatuntoa kun mietin, että lopettaisin nämä. Koska siis opiskelen ja käyn töissä, niin ei tosiaan mene niin, että vaan tupsahdan paikalle, vaan mun pitää myös mahduttaa nämä aikatauluun. Oon järkeillyt, että jos mä en tee tätä, niin rankaisen lapsia ilman heidän omaa syytänsä.
Mutta niin, puhun itseasiassa samaan aikaan kaverini kanssa, ja hän vaan yksinkertaisesti sanoi, etten mä ole vastuussa näistä lapsista.
Tietyllä tavalla haluaisin vaan lopettaa koko kontaktin. Äiti pitäisi sitten huolta kuten on ennnenkin pitänyt.
Toivottavasti et opiskele sosiaalityöntekijäksi, koska sinun on vaikea tunnistaa selvää hyväksikäyttöä. Asiakkaat kuppaisivat sinut tyhjiin.
10 pisteen vihje tunnistaa hyväksikäyttö: joku pyytää / vaatii sinua maksamaan jotakin omia menojaan. Lopeta yhteydenpito, jos et saa ponnisteluistasi mitään vastapalveluksia.
Tämä oli loistava neuvo, mielestäni tähän astisista ketjun paras. Aloittajana tiukentaisin tuosta vielä vain opettelun ajaksi sen verran, että "Lopeta yhteydenpito, kun joku pyytää sinua maksamaan ihan mitä tahansa kenellekään, saati itselleen tai läheisilleen." Siitä, että joku pyytää yhtään mitään sä tunnistat omat hyväksikäyttäjäsi, koska sinulla rima on käytännössä lattiatasolla, eli et osaa erottaa alkuvaiheessa pyynnön laatua, vilpitön tarve vai lokki.
Rupea opettelemaan tekemään muille hyvää kokonaan omilla ehdoillasi, siis omia tarpeitasi miettien. Mieti aina, mitä minä tästä saan? Se on oikeasti tärkeä kysymys! Tee jotakin siksi, koska sinä nautit siitä, ei sen toisen tarpeesta käsin ollenkaan. Koska sitä sä et voi edes oikeasti tietää, mikä se on. Sä kuvittelet sen pahemmaksi kuin mikä tilanne edes onkaan. Toinen voi pärjätä vallan mainiosti ilmankin sinua. Toimi omilla ehdoillasi, jos jotain teet, niin et pety. Helpommin sanottu kuin tehty(?), mutta näin se on.
Voi ap, nyt alat laittamaan perheeseen TUHLAAMASI rahat säästöön itsellesi. Opikelet ja käyt työssä, olet ansainnut ko. rahoilla ITSELLESI jotain luksusta pieni matka, risteily tai lipun itsellesi mieluiseen konserttiin tai teatteriin. Ota heti yhteyttä terapeuttiin, perheeseen älä ole enää yhteydessä, taitava hyväksikäyttäjä luisuttaa sut pian samaan tilanteeseen. Äiti oittaa pian sulle ja kertoo kuinka lapset kaipaavat sinua ym. valmistaudu puheluun. Tukeudu ystäviisi ja kuuntele heitä, tilanteesi on ollut järkyttävä, voimia!
Toivottavasti olisi niin että äidin käyttämä sanamuoto olisi lapsen mielessä kääntynyt varmaksi. Tyyliin "jos maija vie sinut x:ään, niin hän varmaan järjestää liput" ja lapsen mielessä tämä muuttuu lupaukseksi.
Minusta olisi hyvä jos luetuttaisit tällä äidillä alkuperäisen viestisi.
Jatkossa ehkä panostaisin enemmän edullisiin juttuihin, kuten uimahalli, puistot, museot, näyttelyt, eväsretki, rannalla käynti..
Viime joulun alla eräs tuntemani äiti kertoi yhdessä Facebook ryhmässä,kuinka heillä ei ole varaa ostaa joululahjoja neljälle lapselleen ja kuinka kaikinpuolin tiukkaa heillä on.Useampi ryhmäläinen (suht pieni harrastukseen liittyvä ryhmä) halusi auttaa ja minäkin ostin kaikiĺle lapsille lahjat ja postitin ne hänelle.Sen jälkeen olenkin lukenut päivityksiä Dubain matkasta,kotona tehdystä remontista,uusista huonekaluista ja netistä tilatuista kalliista lastenvaatteista.Ei enää puhettakaan ahdingosta,kuitenkaan mitään lottovoittoa,perintöä tms. ei ole tullut.Selvisi että keskimääräistä paremmin toimeentulevia ovat vanhemmat.Alunperin koko nyyhkystoori oli vaan keino maksattaa joululahjat muilla.Hieman pettynyt olo tuli,mihin ihminen voi alentua ahneuksissaan?Mielelläni silti vielä autan oikeasti apua tarvitsevia,sinisilmäisyys vaan karisi tapauksen myötä.