Lue keskustelun säännöt.
Todella hyväksikäytetty ja paha mieli :(
09.09.2016 |
Olen auttanut erästä perhettä, jonka suhdetta minuun en nyt lähde tarkemmin avaamaan.
Apua olen antanut esim ruoan, vaatteiden tms. muodossa. Nyt kun koulut alkoi ostin tytölle pari kouluun liittyvää kalliimpaa tavaraa joita ei nyt voi laskea enää välttämättömyydeksi. Olen myös käynyt leffassa tms mukavassa tapahtumassa perheen lapsien kanssa pari kertaa.
Olen aina kokenut auttamisen mukavana kokemuksena, ja perheen äiti vakuuttaa aina kuinka tiukasti heillä menee ja miten kiitollisia he ovat avusta (sanallinen kiitos nyt ei ole se pääasia, vaan että lapset saisivat edes jotain kivaa).
Tähän väliin huomauttaisin, etten itse todellakaan ole rikas tai edes normituloinen, mutta olen lapseton ja sinkku joten rahaa luonnollisesti jää välillä tehdä jotain mukavaa. Perheen äiti tietää tulotasoni kyllä hyvin.
No, nyt kun eilen olin viemässä lasta kotiinsa, tyttö kysyi, että "millon ostat liput [helvetin kallis tapahtuma x tähän]". Järkytyin vähän ja sanoin, etten nyt ymmärrä mistä puhut, mitä tarkoitat?
Tyttö sanoi ihan iloisesti, että "äiti sanoi, että sä kuitenkin ostat, mun pitää kysyä sulta koska sä kuitenkin annat ne ja äiti ei haluu ite ostaa" Ja päälle, että nyt pitäisi pitää asian kanssa kiirettä.
Tuli kyllä todella paha mieli. Lapsen syy ei asia tietenkään ole missään määrin, mikä tekee asiasta paljon pahemman koska päässä kävi jopa, että pitäisikö sittenkin ostaa ne koska asia merkkaisi lapselle varmasti hyvin paljon. Mutta olen aidosti järkyttynyt, koska tässä ei puhuta mistään pienestä summasta, eikä sen ikäinen lapsi voi mennä tapahtumaan yksin, joten ilmeisesti kotona on keskusteltu kahdesta lipusta.
Tietynlainen yksinkertainen vilpittömyys, millä tyttö esitti asian kertoi selkeästi siitä, että musta on puhuttu automaattisena pankkiautomaattina kotona. Ei lapset osaa itse keksiä tuollaisia asioita. Olen kokenut, että autan perhettä joka on todella tiukilla ja hyvin harvoin hemmotellut pienillä kivoilla asioilla (kuten leffaillalla), ettei aina tarvitsisi jäädä paitsi tai olla se joka ei pääse mihinkään tai saa yhtään mitään kivaa. Kuitenkin nyt on oikeasti todella paha mieli. Tapahtuma maksaa enemmän kuin mun yhden kuukauden ruoat yhteensä, ja äiti on sanonut, että mä varmasti ostan. Koen, ettei tässä ole kyse enää "sinnittelevän perheen" auttamisesta vaan oikeasti, että mua pidetään idioottina joka rahoittaa luksusmenoja (johon esim. itse en päässyt lapsena koskaan). Aika iso hyppy siitä, ettei rahat riitä ruokaan siihen, että halutaan tapahtumaan johon luultavasti esim. tytön luokalta ei osallistu kukaan. Tai voisin kuvitella todella harvalla olevan rahaa laittaa tuonikäisen menoon sen verran. En oikeastaan edes tiedä, onko tapahtuma asiallinen tytön ikäiselle.
Äiti tekstasi eilen ja kiitti päivästä, oli ihan normaali ystävällinen itsensä. En ole vastannut. Tuntuu, etten haluaisi enää pitää yhteyttä koko perheeseen mutta en halua tehdä sitä lapsille.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko Disney on Ice liput kyseessä?
Ei ollut, konsertti kyseessä.
Justin Bieber?
Jep, sehän se.
Luen muuten teidän kaikkien viestit ja arvostan niitä todella, joudun vaan kirjoittamaan kännykällä julkisella paikalla niin on vaikeampi lähteä pitkään viestiin vastaamaan ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa vaistoasi. Ei ehkä kannata kokonaan irroittautua, mutta lopeta kaikki taloudellinen tukeminen ja pysy siinä jämäkkänä.
Vierailija kirjoitti:
Seuraa vaistoasi. Ei ehkä kannata kokonaan irroittautua, mutta lopeta kaikki taloudellinen tukeminen ja pysy siinä jämäkkänä.
Jos on oppinut hiljentämään sisäisen vaistonsa äänen kuten ap, on ehkä paras irrottautua kokonaan, ettei taloudellinen hyväksikäyttö jatku.
Ap, jos sinulla on vielä kontakti terapeuttiisi, niin ota yhteyttä ja käy hänen kanssaan läpi tämä tilanne.
Oli todella hyvä, että teit tän avauksen ja heräsit todellisuuteen. Nyt varmasti tiedät miten toimit jatkossa. Olet hyvä ihminen, mutta liian kiltti. Anna pahalle pikkurilli, niin se vie koko käden. Tsemppiä ja viisautta elämän koitoksiin toivotan sulle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa nähdä asia:
Joko olen ihminen, joka on leikittänyt ja liikuttanut lapsia, toivottavasti ehkäissyt edes vähän syrjäytymistä ja mahdollistanut kokemuksen, että kuuluu joukkoon muiden kanssa. Lapset ovat saaneet kivoja kokemuksia ja tunteen, että heistä välittää muutkin kun pelkkä äiti.
Sitten taas on se mahdollisuus, että on olemassa hyväuskoinen idiootti, jossa yh-äiti pienillä varoilla näki ilmaisen ja luotettavan lastevahdin ja kaiken kukkuraksi toimii vielä kätevänä raha-automaattina. Kuka hullu nyt ei tollaiseen ottais kiinni, varsinkin kun se toinen aikuinen on liian typerä edes ymmärtääkseen, miltä ulospäin hänen toimintansa näyttää?
Mä laitan tän touhun nyt katkolle. Olen aidosti vihainen, koska tämä on täsmälleen sama kaava miten on aiemminkin mennyt. Eli että olen aidosti kykenemätön näkemään, että mua käytetään hyväksi kuin vasta kun tilanne etenee törkeäksi. En ole kyllä edistynyt sitten yhtään.
Ja tästä on oikeastaan ihan turha syyttää edes äitiä. Jos toinen ihminen on tyhmä, niin se on sitten tyhmä, ja tyhmälle tehdään mitä tarvitaan, että saadaan omille hyvää.
joo, end rant. Oon vaan jotenki niin pettynyt itseeni. Mulla on oikeasti joku ongelma. Ei äidillä , ei perheellä, vaan mulla. Hohhoijaa.
Ja kaiken tän keskellä velloo ajatus, että entä jos vaan kiihdytän itseäni ihan turhaan ja pilaan omalla pikkumaisuudellani lapsen mahdollisuuden tehdä jotain muuta kuin kököttää kotona (ollaan siis touhuttu noita ihan ilmasia juttuja vaikka kuinka,kun etusivulla ehdotettiin sitä).
joo mulla on paha olo. Joo, koen jotenkin, että olen tullut hyväksikäytetyksi vaikka aina vapaaehtoisesti olen kaiken tehnyt. Mutta kuten etusivulla sanottiin, pitäisikö vaan jatkaa vaikka olisi epäkiitollista?
Lopeta. Ja kyllä se äiti tässä on toiminut väärin ja häntä voi hyväksikäytöstä syyttää. Minusta on hienoa, että maailmassa on niin hyväsydämisiä ihmisiä kuin sinä, eli älä siinä muutu! Vaan muista suojella itseäsi ja pitää itseäsi kuitenkin oman elämäsi tärkeimpänä henkilönä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt vain on parasta lopettaa koko touhu. Tietysti nuo liput ovat iso taloudellinen uhraus, mutta jotenkin kuulostaa siltä, että se on vain se ns. viiminen oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Nimittäin itsekin tuossa kirjoitat, että sinun on vaikea sanoa omaa kantaasi asianomaiselle. Eli tuollaista pientä ja isompaa kaunaa on tuon teidän suhteenne aikana päässyt kerääntymään todennäköisesti jo pidemmältä ajalta. Et osaa sanoa "ei". No nyt on korkea aika opetella. Eli ehkä suurin viha sinussa on tällä hetkellä sitä, ettet vaan pysty pitämään puoliasi muiden ihmisten kanssa. Kukaan ei ole pakottanut sinua auttamaan tuota perhettä mitenkään. Sinä olet vain tavallasi ajautunut siihen, koska et osaa tarpeeksi selvästi vetää rajaa näihin ihmisiin. Eli kanna vastuu omalta osaltasi. Ymmärrä että olet itsekin tavallaan mahdollistanut tilanteen kehittymisen.
Tuo viimeinen osio osui muuten aiva sataprosenttisen naulan kantaan (tai noh oikeastaan koko viestisi osui, heh). Olet oikeassa, nimenomaan itseeni kohdistuu vihaa kun oikeasti ymmärrän, etten aidosti ymmärrä jos minua hyväksikäytetään/en osaa kuunnella sitä pientä sisäistä ääntä joka sanoo, ettei tämä ole oikein vaan hukutan sen muuhun. Kannan täysin vastuun ja olen ehdottomasti se typerys tässä.
Mietin just ottaisinko terapeuttiin yhteyttä taas.
En nyt osannut muotoilla asiaani selvästi. En tarkoita, että olet typerys, vaan sitä, että on tosi tärkeä taito oppia sanomaan ei. Se miten tuo kertomasi asia on edennyt on harmillista, mutta vastaisuudessa säästät itseäsi monelta ongelmalta, kun opit laittamaan muihin rajoja. Olen ollut itse ihan samoissa liemissä ja se on pohjautunut huonoon itsetuntoon ja miellyttämisenhaluun.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut itse ihan samoissa liemissä ja se on pohjautunut huonoon itsetuntoon ja miellyttämisenhaluun.
Mulla myös sama juttu, mutta mulla se ei pohjautunut huonoon itsetuntoon ja miellyttämisenhaluun, kumpikaan ei ole mulle ongelma.
Itselläni se johtui siitä, että olen vanhin lapsi isossa perheessä, ja jouduin huolehtimaan nuoremmista oikeastaan aina, toisista huolehtiminen ikään kuin "ohjelmoitiin" minuun voimakkaasti.
On ollut todella vaikeaa ohjelmoida se pois itsestä, koska se ei ole osa persoonaani oikeasti.
Vanhempani yrittävät vieläkin painella samaa ohjelmaa, esim. isäni soittelee ja komentaa huolehtimaan sisaruksistani vieläkin (kuvitelkaa, ne on sen lapsia, se on se vastuuntunnoton lapsitehtailija, en minä, sillä on velvollisuus huolehtia, ei minulla), mutta tuollaisia kieroutuneita hyväksikäyttäjiä on jotkut vanhemmat, ja ne saa aikaan myös tuota alistuvaa huolehtijasyndroomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo sanoi mulle hyvin suoraa, että heidän lapsille pitäisi antaa lahjat rahana. Tuli vähän samanlainen olo, koska heillä on oikeasti huipputulot ja itselleni esimerkiksi jouluna on todella tiukkaa saada rahat riittämään veljeni lasten ja omien vanhempieni lahjoihin. On totta, että pari kertaa on pitänyt vähän nyhjäistä tyhjästä.
En myöskään halua muuttua pankkiautomaatiksi. En koskaan saa heiltä lahjaa, joka vastaisi sitä summaa,jolla heidän lapsilleen ostan lahjat. Veljeni tulot ovat yksin jo yli 6000 ja minun kuukausipalkkani puolet tästä. Vaimolla myös parempi palkka kuin mulla.
Sano heille, että ostat joululahjat vain omille vanhemmillesi ja kummilapsillesi. Jos esim. veljellä kolme lasta, joista yksi kummilapsesi, niin lahja vain hänelle. Näin minä teen. Tai jos heistä kukaan ei ole kummilapsesi, niin sanot silti, jos sinulla on muita kummilapsia. Jos ei ole, voit sanoa säästäväsi itsellesi rahaa polkupyörään tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo sanoi mulle hyvin suoraa, että heidän lapsille pitäisi antaa lahjat rahana. Tuli vähän samanlainen olo, koska heillä on oikeasti huipputulot ja itselleni esimerkiksi jouluna on todella tiukkaa saada rahat riittämään veljeni lasten ja omien vanhempieni lahjoihin. On totta, että pari kertaa on pitänyt vähän nyhjäistä tyhjästä.
En myöskään halua muuttua pankkiautomaatiksi. En koskaan saa heiltä lahjaa, joka vastaisi sitä summaa,jolla heidän lapsilleen ostan lahjat. Veljeni tulot ovat yksin jo yli 6000 ja minun kuukausipalkkani puolet tästä. Vaimolla myös parempi palkka kuin mulla.
Vähän ohis, mutta olen tympääntynyt samankaltaisesta kuviosta. Sisaruksillani on kaikilla lapsia (yksi tai useampi), ja ovat kaikki vähintään keskituloisissa töissä, kuten myös puolisonsa. Lisääntyvässä määrin lasten synttäri- ja joululahjarahat pyydetään rahana. Tuntuu vähän tympeältä joko latoa yhteensä satasia tiskiin yhtenä jouluna (tai satasia vuoden aikana ripotellen synttäreille), tai vaihtoehtoisesti olla se luuseri, jonka rahalahja on joku kymppi. Itse olen naimaton ja pienituloinen. Mieluusti siis annan lapsille lahjoja, mutta vähän kyllä tympäisee antaa vaikka neljä kertaa vuodessa (kahdet synttärit + joulu) kymmeniä euroja per kerta hyvätuloiselle perheelle, kun käväisen juhlissa syömässä palan kakkua ja juomassa kahvit. Lapset odottavat kieli pitkällä rahalahjoja, toki kohteliaaksi kasvatettuina avaavat kuoret vasta myöhemmin, mutta silti.
Minä en anna sisaruksieni lapsille joululahjoja, ostan vain vanhemmilleni. Synttärilahjat ostan rippikouluikään asti, sen jälkeen en enää niitäkään. Kukaan ei ole suuttunut, kun olen asian tehnyt selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua, mutta kyllä kouluikäiset lapset osaavat jo keksiä ja päätellä kaikenlaista itse. On täysin mahdollista, että perheen äiti ei ole sanonut mitään sen suuntaista.
Esim. Mun ekaluokkalainen alkoi viljellä ilmeisesti vähävaraiselta kaveriltaan/kaverinsa äidin käyttämää ilmaisua "ei oo rahaa!" (levittäen kätensä) jos oli puhetta, että mennäänkö johonkin tai ostetaanko jotakin. Jouduin sanomaan, että älä viitsi tehdä tuollaista, kun on meillä rahaa mutta silti ei aina osteta kaikkea ja osallistuta kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että lapsi on itse keksinyt koko jutun siitä, että äiti on sanonut niin. Lapsi on ehkä kysynyt äidiltään lippuja, johon äiti tietenkin että ei ole varaa, minkä jälkeen lapsi on alkanut pohtia ostaisitko sinä ne liput. Lapsetkin osaa olla ovelia, eivätkä välttämättä ymmärrä kokonaisuutta tässä avustuskuviossa.
Mä veikkaisin myös "ovela lapsi" -osastoa. Ei äiti oo välttämättä muuta sanonut kuin että ei ole varaa tms.
Älä turhaan loukkaannu. Ei lapsi mitrnkään ilkeyttään ole oveluuksia juoninut kunhan on vaan halunnut päästä kivaan tapahtumaan. Sanot suoraan vaan ettet voi valitettavasti ostaa lippuja kun ovat liian kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei ymmärrä rahan arvoa. Oma eskarilaiseni huusi kovaan ääneen miten saa kälyltäni jonkun tosi kalliin pet shop setin. Siis ei ymmärrä että vieraampi antaa pienempiä lahjoja. Elää toiveessa että joku sen antaa. Vanhemmat toki ymmärretään että 15 e lahja on kälyltä yleensä tullut.
Tunnen yhden köyhän perheen, joka pyörittää kahtakin yksinäistä sinkkunaista ja käyttää hyväkseen. Syövät sinkun luona, pyytävät kalliita lahjoja, lastenvahtinakin pitävät. Ulkopuoliselle kuvio on selvä ja surullinen. Jokainen ansaitsee pyyteettömän ystävän!
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, mutta kyllä kouluikäiset lapset osaavat jo keksiä ja päätellä kaikenlaista itse. On täysin mahdollista, että perheen äiti ei ole sanonut mitään sen suuntaista.
Esim. Mun ekaluokkalainen alkoi viljellä ilmeisesti vähävaraiselta kaveriltaan/kaverinsa äidin käyttämää ilmaisua "ei oo rahaa!" (levittäen kätensä) jos oli puhetta, että mennäänkö johonkin tai ostetaanko jotakin. Jouduin sanomaan, että älä viitsi tehdä tuollaista, kun on meillä rahaa mutta silti ei aina osteta kaikkea ja osallistuta kaikkeen.
Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit ap:n selvittäneen asiaa äipän kanssa. Ja tietäisit, että äippä se oli tuon jutun takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap! Et ole tehnyt mitään sellaista, mistä sun pitäisi tuntea häpeää tai syyllisyyttä. Ainoa virheesi on, että olet mahdollistanut tuon. Jos yhtään lohduttaa, niin kaltaisiasi on paljon. Allekirjoittanut mukaanlukien. Tuossa on kyse vähän samasta ilmiöstä kuin jos lainaat kaverillesi rahaa. Ensin kymppejä, sitten satasia ja lopulta pyydetään lainaksi tonneja. Sitten tuleekin se "mitä vittua, en mä mikään miljonääri ole" -fiilis. Kuitenkin lainaaja pitää itsestäänselvänä, että voit myös kieltäytyä. Hän vaan kysyy, koska olet ennenkin lainannut ja hän on ennenkin maksanut velkansa takaisin.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat avustaneet perheitä ostamalla ruokaa. Ensin ovat muutaman kerran laittaneet viestiä ja kysyneet, tarvitseeko perhe jotain. Kirjoittanut ylös tarpeet, käynyt kaupassa ja toimittanut ruuat perille. Jonkin ajan päästä avustettava on ajatellut olla reipas ja laittaa jo ennenkuin avustaja ehtii kysyä tekstiviestin, jossa on ostoslista ja päivämäärä ja kellonaika, milloin ruuat voi tuoda. Ja tästä tulee taas sama "mitä vittua" -fiilis.
Mä olen ottanut tavaksi avustaa yhtä perhettä enintään kolme kertaa. Mieluiten vain kerran, tarvittaessa kaksi, mutta ehdottomasti enintään kolme kertaa. Juuri siksi, että ei synny tilannetta, jossa mun apuni olisi jatkuvaa ja sitä voisi aina tarvitessaan pyytää.
Jatkat ihan samalla linjalla kuin tähänkin saakka, jos itse siitä nautit. Et ole kuitenkaan velvollinen huolehtimaan toisten lasten viihtyvyydestä, joten tee sitä vain niin kauan kuin itse haluat. Älä missään nimessä osta kalliita lippuja. Lasten täytyy oppia ettei kaikkea saa, ja tämä on ihan normaali kasvatustilanne, jossa sinä joudut tuottaa lapsille välttämättömän pettymyksen. Toki se oikeasti olisi lasten vanhempien tehtävä, mutta koska he eivät velvollisuuttaan hoida, niin tee sinä se hyvä työ. Näin myös vanhemmat oppivat, että sinä et sellaisia ostele, eivätkä ehkä jatkossa mene sellaista ajatusta lasten päähän istuttamaan.
Entä jos äiti oli vaan ihan tokaissut että "x varmaan ostaa" jotta saa kakaran lopettamaan vinkumisen. Ja on ollut ihan varma että sinä et kuitenkaan osta. Lapsi sitten tyhmänä kysynyt suoraan sinulta ja sinä ylireagoit ja ylitulkitset. Kiva homma.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa nähdä asia:
Joko olen ihminen, joka on leikittänyt ja liikuttanut lapsia, toivottavasti ehkäissyt edes vähän syrjäytymistä ja mahdollistanut kokemuksen, että kuuluu joukkoon muiden kanssa. Lapset ovat saaneet kivoja kokemuksia ja tunteen, että heistä välittää muutkin kun pelkkä äiti.
Sitten taas on se mahdollisuus, että on olemassa hyväuskoinen idiootti, jossa yh-äiti pienillä varoilla näki ilmaisen ja luotettavan lastevahdin ja kaiken kukkuraksi toimii vielä kätevänä raha-automaattina. Kuka hullu nyt ei tollaiseen ottais kiinni, varsinkin kun se toinen aikuinen on liian typerä edes ymmärtääkseen, miltä ulospäin hänen toimintansa näyttää?
Mä laitan tän touhun nyt katkolle. Olen aidosti vihainen, koska tämä on täsmälleen sama kaava miten on aiemminkin mennyt. Eli että olen aidosti kykenemätön näkemään, että mua käytetään hyväksi kuin vasta kun tilanne etenee törkeäksi. En ole kyllä edistynyt sitten yhtään.
Ja tästä on oikeastaan ihan turha syyttää edes äitiä. Jos toinen ihminen on tyhmä, niin se on sitten tyhmä, ja tyhmälle tehdään mitä tarvitaan, että saadaan omille hyvää.
joo, end rant. Oon vaan jotenki niin pettynyt itseeni. Mulla on oikeasti joku ongelma. Ei äidillä , ei perheellä, vaan mulla. Hohhoijaa.
Ja kaiken tän keskellä velloo ajatus, että entä jos vaan kiihdytän itseäni ihan turhaan ja pilaan omalla pikkumaisuudellani lapsen mahdollisuuden tehdä jotain muuta kuin kököttää kotona (ollaan siis touhuttu noita ihan ilmasia juttuja vaikka kuinka,kun etusivulla ehdotettiin sitä).
joo mulla on paha olo. Joo, koen jotenkin, että olen tullut hyväksikäytetyksi vaikka aina vapaaehtoisesti olen kaiken tehnyt. Mutta kuten etusivulla sanottiin, pitäisikö vaan jatkaa vaikka olisi epäkiitollista?
Ensinnäkään et ole vastuussa toisen ihmisen lapsista ja toiseksi: vaikka apusi on tärkeää, ei sen puuttuminen tarkoita että lapset vain kököttäisivät kotona. Mulle tuli tästä nyt mieleen sekin että teet itsestäsi tärkeän ja korvaamattoman tällä tavoin. Eli terapiaan senkin takia. Ja saman tien katkolle tuollainen tuttavuus. Olen itse pienituloinen yh ja saanut kyllä lapsilleni hyvät harrastukset ym aktiviteetit kustannettua joten todnäk tuo tuttavasi vaan nyhtää rahat lapsiin sulta että saa käyttää omat rahansa itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minua kiinnostaa se, miten olet tutustunut tuohon naiseen ja miten olet päätynyt käyttämään rahojasi hänen lapseensa. Minulta kupattiin jonkin verran rahaa ja aivan valtavasti työpanosta parikymmenen vuoden ajan, mutta luulin kuppaajia kavereikseni ja ystävikseni. Lopulta havahduin siihen, että seuraani ei kaivattu vaan suorastaan välteltiin, ja vain raha ja työ yhdistivät meitä. Sinun tilanteesi on tosi erikoinen meidän helposti vedätettävienkin joukossa, joten voisitko avata suhdettanne hieman?
En halua sen kummemmin avata kuten aloituksessa sanoin, mutta tutustuin perheeseen yhden avustusryhmän yhteydessä. Äiti otti sitten myöhemmin yhteyttä ja kertoi miten pahassa tilanteessa olivat ja miten olivat tyhjän päällä, ja minä sitten vein ruokakassin. Siitä se sitten eteni.
Nyt kun olen vähän pidemmälle tätä juttua lukenut, mutta en vielä loppuun saakka vastaan pikaisesti vain, että sinulla taitaa olla lapsuudessa persoonallisuus rakentunut tuollaiseksi. Hieman läheisriippuvaisuutta ja haluat kokea itsesi tärkeäksi, olet hyvin velvollisuudentuntoinen ja et halua sanoa ei. Koet oman itsesi huonoksi jos tuotat pettymyksen.
Nyt olisi kuitenkin aika. Se oma minä kasvaa, kun sitä harjoittelee. Jos nyt vain katoat perheen piiristä, voi olla, että elämääsi tulee uusia hyväksikäyttäjiä. Kannattaa mieluummin vain koittaa jämäkästi kasvattaa uskallusta sanoa asiat suoraan. Sinulla ei ole varaa maksaa lippua, niin yksinkertaista. Vaikeaa, mutta yksinkertaista. Lisäksi on loukkaavaa olettaa sinun niin tekevän.
Sen jälkeen kun olet suoraan sanonut, niin katsot rauhassa mihin tilanne menee.
En lukenut koko ketjua läpi, mutta itselläni tulisi yhtenä (ehkä kaukaa haettuna) vaihtoehtona mieleen, että ehkä äiti todella onkin käskenyt kysymään lippuja sinulta, mutta eri äänensävyllä kuin millä lapsi sen tulkitsi. Ehkä äiti on vähän mustasukkainen sun ja lasten yhteisestä ajasta ja on tokaissut noin ajatuksella, että "kysy siltä, sillähän on varaa tarjota mun lapsille kaikki, mitä minä en voi heille antaa".
Justin Bieber?