Lue keskustelun säännöt.
Nuoret köyhempiä kuin ennen - mitä tapahtuu yhteiskunnallemme?
07.09.2016 |
Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista. Olen valmistunut alalle, joka oli vielä joitain vuosia sitten niitä hyvin palkattuja ja "varmoja" valintoja. Sittemmin työpaikkojen väheneminen ja ylikoulutus ovat tehneet tehtävänsä, kuten monilla muillakin aloilla.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on vakityö. Palkkani on kuitenkin todella huomattavasti alle alan suositusten, ja työn vaativuuteen nähden olen todellakin alipalkattu. Miksi en etsi muita töitä? No minähän etsin, olen etsinyt jo kauan, mutta ilman menestystä. Ei kai pitäisi liikaa valittaa, kun samalla alalla on tuttuja työttömänä. Kun mietin muilla aloilla toimivia ystäviäni, niin aika samanlaista se on työelämä kaikilla. Poikkeuksena muutama lääkäri.
Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. Tutuistani ei juuri kukaan ole hankkinut lapsia, ja vuokralla asuu suurin osa. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.
Työelämää määrittää työpanoksen vähäisen arvostuksen ja surkeiden rahallisten korvausten lisäksi muukin epävarmuus; on pätkätöitä, määräaikaisia sopimuksia ja muuta "kivaa". Suunnittele siinä sitten elämääsi pidemmälle.
Ainut lohduttava tekijä itselleni on se tieto, että suuri osa ikäisistäni on samassa tilanteessa siitä huolimatta, että koulutus on hankittu ja työkokemusta yritetään kartuttaa vaikka väkisin. Mutta kyllä kokonaisuus huolettaa. Missä vaiheessa me hankimme perheet tai kartutamme minkäänlaista omaisuutta? Näen tulevaisuuden todella pelottavana, enkä ole ainut. Kun vietän aikaa ystävieni kanssa, kääntyy puhe usein tähän kaikkien jakamaan epävarmuuteen, ahdistukseen ja pelkoon. Kovasta halusta ja kyvyistä huolimatta et välttämättä tässä maailmassa pääse enää mihinkään.
Kommentit (542)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää koulutuksesta ei ole välttämättä mitään konkreettista hyötyä, moni akateeminen joutuu olemaan työttömänä tai matalapalkkaduunissa. 30-40 vuotta oli ihan eri meininki, töihin pääsi helposti kunhan ei ollut umpijuoppo tai -nisti. Tulevaisuus näyttää todella epävarmalta monen nuoren silmissä, ennen vanhaan omaisuuden haaliminen oli paljon turvatumpaa kuin nykyään.
Niin no tämä on myös ongelma, että nähdään koulutuskin samojen antiikkisten lasien läpi kuin työelämä. Kaiken koulutuksen pitäisi muka johtaa johonkin tiettyyn työpaikkaan yksityisessä omistuksessa olevassa yrityksessä. Juuri tämän takiahan oikeisto haluaa leikata koulutuksesta ja halveksuu oppineisuutta. Ei haluta että yhteiskunta hyppää rattaille ja alkaa määrittää kehitystä vaan kaikkien ihmisten tulisi työskennellä pääomien keskittymisen puolesta siellä missä yksityinen sektori haluaa.
Kyllä koulutuksella tulisi olla jonkinlainen yhteiskuntaa hyödyttävä päämäärä. Eri asia jos ihminen maksaisi yliopisto-opintonsa itse, veronmaksajilla on oikeus vaatia rahoilleen vastinetta niin kauan kuin yliopistoissa ei ole kaikille pakollisia lukukausimaksuja. Julkkarin akateemisia varten räätälöityjä virkakyöstien ja -kyllikkien suojatyöpaikkoja ei tarvita oikeasti yhtään mihinkään, viinerien mussuttaminen ja netissä surffailu päivästä toiseen eivät tuo lisäarvoa yhteiskunnalle.
Älä viitti. Ja se, että koulutuksella olisi joku yhteiskuntaa hyödyttävä päämäärä on aina vaarallinen tie. Koska me ei voida tietää mikä yhteiskuntaa hyödyttää esimerkiks kolmenkymmenen vuoden päästä. Se voi olla koodaaminen, tai se voi olla kulttuuriosaaminen, tai se voi olla vaikka joku toistaiseksi aivan käsittämättömältä vaikuttava biologian alahaara.
Ja huom. ihan tietoisesti otin omaan esimerkkiini it-alan, humanistisen alan ja luonnontieteellisen alan esimerkit.
Mä olen tätä miettinyt useammankin kerran viime aikoina. Siis että mitä tulevaisuudessa tarvitaan ja halutaan. Mitä tapahtuu sitten, kun matkustelu ja tavara ei olekaan enää cool? Sosiaalinen media bloggaajat etunenässä kertovat meille, millaista hyvän elämän kuuluu olla. Nuoret pitävät näitä esikuvinaan ja kun tavallinen siivoojakin on saanut säästettyä rahaa käytettyyn Luis Vuittonin laukkuun, niin onko ne laukut enää bloggaajien mielestä cool? Entäpä, jos nämä "edelläkävijät" alkavatkin panostaa kulttuuriin? Onkin cool käydä elokuvien ensi-illoissa, taidenäyttelyissä, teattereissa ja konserteissa? Ei voi tietää.
Toivoisin, että nämä edelläkävijät panostaisivat ompelijan/räätälin tekemiin vaatteisiin, yksilöllisiin puusepän tekemiin huonekaluihin, teettäisivät sepällä komeita portteija hienoihin taloihinsa yms. Joku ruma ja kallis laukku osoittaa huonoa makua ei mitään muuta.
Samaa mieltä. Myös kuvat kuohuviinilaseista voisivat vaihtua hienoihin drinksuihin, jotka on tehty kotimaisista likööreistä ja marjaviineistä. Tai ihan vaan kotimaisista tilaviineistä. Ruokakuvissa voisi olla taidokkaita annoksia särjestä, muikuista, porosta ja riistasta tehdyistä alkupaloista, pääruokina hirvenpaistia katajanmarjakastikkeella tai mesimarjahyytelön kera jne. Aurinkorantojen sijasta kuvia Lapin tuntureilta. Jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. Ruotsissa laina-ajat voivat olla 150 vuotta. Ei siellä monella tulisi mielenkään sijoittaa rahojaan asuntoon, kun niiden ajatellaan olevan elämistä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää koulutuksesta ei ole välttämättä mitään konkreettista hyötyä, moni akateeminen joutuu olemaan työttömänä tai matalapalkkaduunissa. 30-40 vuotta oli ihan eri meininki, töihin pääsi helposti kunhan ei ollut umpijuoppo tai -nisti. Tulevaisuus näyttää todella epävarmalta monen nuoren silmissä, ennen vanhaan omaisuuden haaliminen oli paljon turvatumpaa kuin nykyään.
Niin no tämä on myös ongelma, että nähdään koulutuskin samojen antiikkisten lasien läpi kuin työelämä. Kaiken koulutuksen pitäisi muka johtaa johonkin tiettyyn työpaikkaan yksityisessä omistuksessa olevassa yrityksessä. Juuri tämän takiahan oikeisto haluaa leikata koulutuksesta ja halveksuu oppineisuutta. Ei haluta että yhteiskunta hyppää rattaille ja alkaa määrittää kehitystä vaan kaikkien ihmisten tulisi työskennellä pääomien keskittymisen puolesta siellä missä yksityinen sektori haluaa.
Kyllä koulutuksella tulisi olla jonkinlainen yhteiskuntaa hyödyttävä päämäärä. Eri asia jos ihminen maksaisi yliopisto-opintonsa itse, veronmaksajilla on oikeus vaatia rahoilleen vastinetta niin kauan kuin yliopistoissa ei ole kaikille pakollisia lukukausimaksuja. Julkkarin akateemisia varten räätälöityjä virkakyöstien ja -kyllikkien suojatyöpaikkoja ei tarvita oikeasti yhtään mihinkään, viinerien mussuttaminen ja netissä surffailu päivästä toiseen eivät tuo lisäarvoa yhteiskunnalle.
Älä viitti. Ja se, että koulutuksella olisi joku yhteiskuntaa hyödyttävä päämäärä on aina vaarallinen tie. Koska me ei voida tietää mikä yhteiskuntaa hyödyttää esimerkiks kolmenkymmenen vuoden päästä. Se voi olla koodaaminen, tai se voi olla kulttuuriosaaminen, tai se voi olla vaikka joku toistaiseksi aivan käsittämättömältä vaikuttava biologian alahaara.
Ja huom. ihan tietoisesti otin omaan esimerkkiini it-alan, humanistisen alan ja luonnontieteellisen alan esimerkit.
Mä olen tätä miettinyt useammankin kerran viime aikoina. Siis että mitä tulevaisuudessa tarvitaan ja halutaan. Mitä tapahtuu sitten, kun matkustelu ja tavara ei olekaan enää cool? Sosiaalinen media bloggaajat etunenässä kertovat meille, millaista hyvän elämän kuuluu olla. Nuoret pitävät näitä esikuvinaan ja kun tavallinen siivoojakin on saanut säästettyä rahaa käytettyyn Luis Vuittonin laukkuun, niin onko ne laukut enää bloggaajien mielestä cool? Entäpä, jos nämä "edelläkävijät" alkavatkin panostaa kulttuuriin? Onkin cool käydä elokuvien ensi-illoissa, taidenäyttelyissä, teattereissa ja konserteissa? Ei voi tietää.
Toivoisin, että nämä edelläkävijät panostaisivat ompelijan/räätälin tekemiin vaatteisiin, yksilöllisiin puusepän tekemiin huonekaluihin, teettäisivät sepällä komeita portteija hienoihin taloihinsa yms. Joku ruma ja kallis laukku osoittaa huonoa makua ei mitään muuta.
Samaa mieltä. Myös kuvat kuohuviinilaseista voisivat vaihtua hienoihin drinksuihin, jotka on tehty kotimaisista likööreistä ja marjaviineistä. Tai ihan vaan kotimaisista tilaviineistä. Ruokakuvissa voisi olla taidokkaita annoksia särjestä, muikuista, porosta ja riistasta tehdyistä alkupaloista, pääruokina hirvenpaistia katajanmarjakastikkeella tai mesimarjahyytelön kera jne. Aurinkorantojen sijasta kuvia Lapin tuntureilta. Jne jne.
Minulla ei olisi mitään tuloeroja vastaan, jos sen vauraamman väen periaatteena olisi suosia kotimaista ja käyttää kotimaassa runsaasti palveluita, tästähän hyötyisivät kaikki. Mutta niin kauan kun ne varat piilotetaan ulkomaille ja käyttötavara hankitaan sekin ulkomailta, tämän lisäksi kauhea napina veroista ja nettomaksajuudesta, niin sitä en hyväksy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista.
Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.
Ikävintä tämän sukupolven tilanteessa on se, että tulevaisuus ei näytä yhtään ruusuisemmalta. Teidän maksettavaksenne tulee suurten, eläköityvien sukupolvien ylläpitäminen. Kukaan ei puhu siitä, että eläkkeitä olisi leikattava sassiin. (En tarkoita kansaneläkettä vaan niitä yli 2000 euron eläkkeitä.) Myykööt kesämökkinsä ja loma-osakkeensa Espanjassa ja Levillä.
Miksi sä et ota selvää asioista? 60% eläkkeistä on alle 1400€/kk ja 90% alle 2500. Yli 4000 €:n eläkkeitä on vain 4 %...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää koulutuksesta ei ole välttämättä mitään konkreettista hyötyä, moni akateeminen joutuu olemaan työttömänä tai matalapalkkaduunissa. 30-40 vuotta oli ihan eri meininki, töihin pääsi helposti kunhan ei ollut umpijuoppo tai -nisti. Tulevaisuus näyttää todella epävarmalta monen nuoren silmissä, ennen vanhaan omaisuuden haaliminen oli paljon turvatumpaa kuin nykyään.
Niin no tämä on myös ongelma, että nähdään koulutuskin samojen antiikkisten lasien läpi kuin työelämä. Kaiken koulutuksen pitäisi muka johtaa johonkin tiettyyn työpaikkaan yksityisessä omistuksessa olevassa yrityksessä. Juuri tämän takiahan oikeisto haluaa leikata koulutuksesta ja halveksuu oppineisuutta. Ei haluta että yhteiskunta hyppää rattaille ja alkaa määrittää kehitystä vaan kaikkien ihmisten tulisi työskennellä pääomien keskittymisen puolesta siellä missä yksityinen sektori haluaa.
Kyllä koulutuksella tulisi olla jonkinlainen yhteiskuntaa hyödyttävä päämäärä. Eri asia jos ihminen maksaisi yliopisto-opintonsa itse, veronmaksajilla on oikeus vaatia rahoilleen vastinetta niin kauan kuin yliopistoissa ei ole kaikille pakollisia lukukausimaksuja. Julkkarin akateemisia varten räätälöityjä virkakyöstien ja -kyllikkien suojatyöpaikkoja ei tarvita oikeasti yhtään mihinkään, viinerien mussuttaminen ja netissä surffailu päivästä toiseen eivät tuo lisäarvoa yhteiskunnalle.
Älä viitti. Ja se, että koulutuksella olisi joku yhteiskuntaa hyödyttävä päämäärä on aina vaarallinen tie. Koska me ei voida tietää mikä yhteiskuntaa hyödyttää esimerkiks kolmenkymmenen vuoden päästä. Se voi olla koodaaminen, tai se voi olla kulttuuriosaaminen, tai se voi olla vaikka joku toistaiseksi aivan käsittämättömältä vaikuttava biologian alahaara.
Ja huom. ihan tietoisesti otin omaan esimerkkiini it-alan, humanistisen alan ja luonnontieteellisen alan esimerkit.
Mä olen tätä miettinyt useammankin kerran viime aikoina. Siis että mitä tulevaisuudessa tarvitaan ja halutaan. Mitä tapahtuu sitten, kun matkustelu ja tavara ei olekaan enää cool? Sosiaalinen media bloggaajat etunenässä kertovat meille, millaista hyvän elämän kuuluu olla. Nuoret pitävät näitä esikuvinaan ja kun tavallinen siivoojakin on saanut säästettyä rahaa käytettyyn Luis Vuittonin laukkuun, niin onko ne laukut enää bloggaajien mielestä cool? Entäpä, jos nämä "edelläkävijät" alkavatkin panostaa kulttuuriin? Onkin cool käydä elokuvien ensi-illoissa, taidenäyttelyissä, teattereissa ja konserteissa? Ei voi tietää.
Toivoisin, että nämä edelläkävijät panostaisivat ompelijan/räätälin tekemiin vaatteisiin, yksilöllisiin puusepän tekemiin huonekaluihin, teettäisivät sepällä komeita portteija hienoihin taloihinsa yms. Joku ruma ja kallis laukku osoittaa huonoa makua ei mitään muuta.
Samaa mieltä. Myös kuvat kuohuviinilaseista voisivat vaihtua hienoihin drinksuihin, jotka on tehty kotimaisista likööreistä ja marjaviineistä. Tai ihan vaan kotimaisista tilaviineistä. Ruokakuvissa voisi olla taidokkaita annoksia särjestä, muikuista, porosta ja riistasta tehdyistä alkupaloista, pääruokina hirvenpaistia katajanmarjakastikkeella tai mesimarjahyytelön kera jne. Aurinkorantojen sijasta kuvia Lapin tuntureilta. Jne jne.
Minulla ei olisi mitään tuloeroja vastaan, jos sen vauraamman väen periaatteena olisi suosia kotimaista ja käyttää kotimaassa runsaasti palveluita, tästähän hyötyisivät kaikki. Mutta niin kauan kun ne varat piilotetaan ulkomaille ja käyttötavara hankitaan sekin ulkomailta, tämän lisäksi kauhea napina veroista ja nettomaksajuudesta, niin sitä en hyväksy.
Varakkaiden maku harvoin vastaa sitä keskiluokan makua. Ei heille ole Suomessa oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista.
Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.
Ikävintä tämän sukupolven tilanteessa on se, että tulevaisuus ei näytä yhtään ruusuisemmalta. Teidän maksettavaksenne tulee suurten, eläköityvien sukupolvien ylläpitäminen. Kukaan ei puhu siitä, että eläkkeitä olisi leikattava sassiin. (En tarkoita kansaneläkettä vaan niitä yli 2000 euron eläkkeitä.) Myykööt kesämökkinsä ja loma-osakkeensa Espanjassa ja Levillä.
Miksi sä et ota selvää asioista? 60% eläkkeistä on alle 1400€/kk ja 90% alle 2500. Yli 4000 €:n eläkkeitä on vain 4 %...
yli 4000e eläke on täyttä hulluutta ja on aivan liikaa jos tuollaisia maksetaan yhtään kenellekään. Kaikki yli 2000e eläkkeitä tulisi leikkauttaa järkevälle tasolle. On ihan sairasta että nuorten selkänahasta revitään työtä tekemättömille korkeampi elintaso, mitä nämä nuoret itse täyttä päivää töitä tehden ansaitsevat.
Samoin sellainen muinaisjäännös kuin leskeneläke tulisi lopettaa. Sillä ei ole enää nyky-yhteiskunnassa mitään kunnollista perustetta naistenkin ollessa työelämässä yhtä paljon kuin miesten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä on ihan tutkittu asia, että tämän päivät 30-vuotiaat ovat keskimäärin köyhempiä kuin vanhempansa. Esimerkiksi minä, kaksoismaisteri, asun vuokralla eikä minulla näillä näkymin tule olemaan koska varaa omaan asuntoon koska ei ole ketään takaajia eikä vakuuksia. Vuokra on suuri ja asun Helsingissä. Lomalla en käy koskaan, istun lomat kotona ja yritän olla halvasti. Auto on 18 vuotta vanha, uuteen ei ole varaa. Kun erosin avomiehestäni, jouduin ottamaan kulutusluottoa isolla korolla jotta sain maksettua vuokravakuuden ja muutaman huonekalun ja astiat, kattilat ym.
Vanhempani ovat kouluttamattomia, isä peruskoulun käynyt, äidillä sihteeritutkinto. Ovat asuneet omistusasunnossa jo kauan, avioitumisestaan lähtien. Yhden kesän säästivät paljon jolla saivat kasaan käsirahan. He matkustelivat 80-luvulla paljon, asuivat onistusasunnossa, äitini pysty olemaan jopa kotiäitinä. Oli uusia vaatteita ym.
Minulle ovat sanoneet että mikset pyydä palkankorotusta että niin hänkin pyysi ja sai kun oli lapsi tulossa. Isovanhemmat ihmettelevät miksen osta omistusasuntoa. Kun minähän olen koulutettu. Joo olen, mutta elintasoni on huonompi kuin kouluttamattomille vanhemmillani aikoinaan. Kaikki on kallistunut, mutta työt epävarmoja ja nekin mitä on, ei ole hyvinpalkattuja. Olen opiskellut, asunut vanhempieni nurkissa koska varaa muuhun ei ole ollut jne. En pystyisi olemaan äitiyslomalla koska en selviytyisi vuokrasta. Tietyllä tapaa tilanne tuntuu toivottomalta, eikä parempaa tulevaisuutta näy.
No eihän sun sitä tarvitsisikaan yksin maksaa vaan yhdessä puolisosi kanssa.
Erosin miehestäni ja ainoa tapa lapseen olisi hedelmöityshoidot, joihin minulla ei ole varaa ja onnistumista seuraisi äitiysloma, johon myöskään ei ole varaa. Kyllä tämä rupeaa olemaan taputeltu.
Ex-mieheni kanssa olisimme joutuneet muuttamaan halvempaan asuntoon, mihin mies ei suostunut ja hän koki ettei epävarmaan tilanteeseemme olisi lasta pystynyt tekemään. Kyseiseen asuntoon emme olisi pystyneet jäämään, koska kumpikaan ei olisi yksin selvinnyt kustannuksista ja lapsi maksaa aika paljon. Vaunut, turvakaukalo ym ja pahimpana tulonmenetys kotona olemisesta. Tätä miehet eivät usein ole innokkaita huomioimaan.
Tekosyitä. Miten sitten työttömillä on varaa lisääntyä? Työttömillä yksinhuoltajillakin? Jos ei ole susiruma, niin baarista saa takuulla sen verran seuraa, että tulee raskaaksi.
Joutuisin varmaan luopumaan hötävarakassastani ja kahdesta lemmikistä jos heittäytyisin tukien varaan. Raskaaksi tuskin tulen baarista enkä halua tauteja. Työttömät yht ovat usein niin surkeassa asemassa että pahaa tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?
Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.
Minusta hyvä koulutus pitäisi johtaa parempiin tuloihin kuten esim Saksassa. Suomessa naapurihuoneen kouluttamaton rakennusmies saa 500e vähemmän kuin viereisen huoneen tuplamaisteri nainen joka tekee palkattomia ylitöitä. Kyllä rahat pitäisi riittää kevyesti omaan asuntoon. Ei Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä on ihan tutkittu asia, että tämän päivät 30-vuotiaat ovat keskimäärin köyhempiä kuin vanhempansa. Esimerkiksi minä, kaksoismaisteri, asun vuokralla eikä minulla näillä näkymin tule olemaan koska varaa omaan asuntoon koska ei ole ketään takaajia eikä vakuuksia. Vuokra on suuri ja asun Helsingissä. Lomalla en käy koskaan, istun lomat kotona ja yritän olla halvasti. Auto on 18 vuotta vanha, uuteen ei ole varaa. Kun erosin avomiehestäni, jouduin ottamaan kulutusluottoa isolla korolla jotta sain maksettua vuokravakuuden ja muutaman huonekalun ja astiat, kattilat ym.
Vanhempani ovat kouluttamattomia, isä peruskoulun käynyt, äidillä sihteeritutkinto. Ovat asuneet omistusasunnossa jo kauan, avioitumisestaan lähtien. Yhden kesän säästivät paljon jolla saivat kasaan käsirahan. He matkustelivat 80-luvulla paljon, asuivat onistusasunnossa, äitini pysty olemaan jopa kotiäitinä. Oli uusia vaatteita ym.
Minulle ovat sanoneet että mikset pyydä palkankorotusta että niin hänkin pyysi ja sai kun oli lapsi tulossa. Isovanhemmat ihmettelevät miksen osta omistusasuntoa. Kun minähän olen koulutettu. Joo olen, mutta elintasoni on huonompi kuin kouluttamattomille vanhemmillani aikoinaan. Kaikki on kallistunut, mutta työt epävarmoja ja nekin mitä on, ei ole hyvinpalkattuja. Olen opiskellut, asunut vanhempieni nurkissa koska varaa muuhun ei ole ollut jne. En pystyisi olemaan äitiyslomalla koska en selviytyisi vuokrasta. Tietyllä tapaa tilanne tuntuu toivottomalta, eikä parempaa tulevaisuutta näy.
No eihän sun sitä tarvitsisikaan yksin maksaa vaan yhdessä puolisosi kanssa.
Erosin miehestäni ja ainoa tapa lapseen olisi hedelmöityshoidot, joihin minulla ei ole varaa ja onnistumista seuraisi äitiysloma, johon myöskään ei ole varaa. Kyllä tämä rupeaa olemaan taputeltu.
Ex-mieheni kanssa olisimme joutuneet muuttamaan halvempaan asuntoon, mihin mies ei suostunut ja hän koki ettei epävarmaan tilanteeseemme olisi lasta pystynyt tekemään. Kyseiseen asuntoon emme olisi pystyneet jäämään, koska kumpikaan ei olisi yksin selvinnyt kustannuksista ja lapsi maksaa aika paljon. Vaunut, turvakaukalo ym ja pahimpana tulonmenetys kotona olemisesta. Tätä miehet eivät usein ole innokkaita huomioimaan.
Tekosyitä. Miten sitten työttömillä on varaa lisääntyä? Työttömillä yksinhuoltajillakin? Jos ei ole susiruma, niin baarista saa takuulla sen verran seuraa, että tulee raskaaksi.
Joutuisin varmaan luopumaan hötävarakassastani ja kahdesta lemmikistä jos heittäytyisin tukien varaan. Raskaaksi tuskin tulen baarista enkä halua tauteja. Työttömät yht ovat usein niin surkeassa asemassa että pahaa tekee.
Sinuahan tekee pahaa jo ajatus Kontulassa asumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse köyhästä perheestä halusin lukion opiskelemaan .
Olin ollut niin nuoresta kun mahdollista töissä tehtaalla kaikki lomat, missä äitinikin oli.
Palkka äidilläni oli pieni mutta hammasta purren selvittiin. Lukion kirjat sain lahjoituksena paikalliselta luona klubilta ja tehtaalta sain keväällä stipendin, jolla ostin niitä mitkä eivät lkoneilta tullut, esim laskimen.Olisin lukion jälkeen päässyt tehtaalle töihin, sen sijaan halusin opiskelemaan ja kävimme opon kanssa kouluja läpi missä olisi asuntola.
Kauppaopisto löytyi, kirjat kirjastosta ja kävin äitini luona vain pisimmillä lomilla.
Opiston jälkeen töihin, pääsin toisen tehtaan konttoriin ja opiskelin samalla yliopistossa työn ohella. Asuin kimppakämpässä ja palkka meni mahdollisimman paljon säästöön. Aspi kun tuli täyteen, ostin yksiön, sitten kaksion ja nyt meillä on 3 lasta, 5 huonetta , keittiö ja muut lisukkeet.
Olen asiantuntija työssä ja tässä alassa pitää jatkuvasti opiskella iltaisin, käyttää ylityötunteja konferensseihin koska talolla ei ole varaa kouluttaa. Näillä avuilla olen saanut pitää työpaikkani lukuisista Yt.stä huolimatta. Vaikka turvassa olen nyt, en välttämättä vuoden päästä.
Kun katson työkavereiden lapsia, opiskelemaan pitää päästä Helsingin yliopistoon, koska se on paras.
Toinen työkaveri on aina asunut vuokralla, kun pitää ostaa ensi asunnoksi 3 huonetta, Helsingistä. Välillä... Ihmettelen. Ja kovasti
Ymmärrät varmaan, että jos työpaikkoja ei riitä nuorille (tai muillekaan), niin se on ihan yksi hailee vaikka jokainen toimisi niinkuin sinä - silti työttömiä olisi yhtä paljon. Sekin on aivan sama minne työkaverisi lapset haluavat tai eivät halua opiskelemaan - työttömiä on silti yhtä paljon. Kelpaisit kokemuksillasi siis ehkä kahvipöytäkummastelijaksi, mut et ratkaisemaan rakenteellisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?
Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.Minusta hyvä koulutus pitäisi johtaa parempiin tuloihin kuten esim Saksassa. Suomessa naapurihuoneen kouluttamaton rakennusmies saa 500e vähemmän kuin viereisen huoneen tuplamaisteri nainen joka tekee palkattomia ylitöitä. Kyllä rahat pitäisi riittää kevyesti omaan asuntoon. Ei Suomessa.
Minä taas tykkään amerikanmallista, jossa ihmisen oma tarmo, kyky, asenne ja työn vaativuus määrää enemmän kuin titteli. Pelkästä viiden tai kymmenen vuoden opiskelusta ei tarvitse maksaa kenellekään lusmulle laiskajaakolle yhtään mitään. Oma asenne ja draivi täydentää koulutuksen. Lisäksi jos homma on hyödytön tai vähävastuinen niin miksi ihmeessä siitä pitäisi maksaa isosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä on ihan tutkittu asia, että tämän päivät 30-vuotiaat ovat keskimäärin köyhempiä kuin vanhempansa. Esimerkiksi minä, kaksoismaisteri, asun vuokralla eikä minulla näillä näkymin tule olemaan koska varaa omaan asuntoon koska ei ole ketään takaajia eikä vakuuksia. Vuokra on suuri ja asun Helsingissä. Lomalla en käy koskaan, istun lomat kotona ja yritän olla halvasti. Auto on 18 vuotta vanha, uuteen ei ole varaa. Kun erosin avomiehestäni, jouduin ottamaan kulutusluottoa isolla korolla jotta sain maksettua vuokravakuuden ja muutaman huonekalun ja astiat, kattilat ym.
Vanhempani ovat kouluttamattomia, isä peruskoulun käynyt, äidillä sihteeritutkinto. Ovat asuneet omistusasunnossa jo kauan, avioitumisestaan lähtien. Yhden kesän säästivät paljon jolla saivat kasaan käsirahan. He matkustelivat 80-luvulla paljon, asuivat onistusasunnossa, äitini pysty olemaan jopa kotiäitinä. Oli uusia vaatteita ym.
Minulle ovat sanoneet että mikset pyydä palkankorotusta että niin hänkin pyysi ja sai kun oli lapsi tulossa. Isovanhemmat ihmettelevät miksen osta omistusasuntoa. Kun minähän olen koulutettu. Joo olen, mutta elintasoni on huonompi kuin kouluttamattomille vanhemmillani aikoinaan. Kaikki on kallistunut, mutta työt epävarmoja ja nekin mitä on, ei ole hyvinpalkattuja. Olen opiskellut, asunut vanhempieni nurkissa koska varaa muuhun ei ole ollut jne. En pystyisi olemaan äitiyslomalla koska en selviytyisi vuokrasta. Tietyllä tapaa tilanne tuntuu toivottomalta, eikä parempaa tulevaisuutta näy.
Heitä oli ja on 2. Sinä olet yksin.
Jos minä katson mitä äitini ostaa, vaatteet ovat yli 10 v vanhoja, mm verhot ostettiin kun synnyin, hyötyliikuntana poimitaan marjat, sienet jne.
Minulla on paljon uusia vaatteita, vanhimmat verhot ovat alle 5 v ja en harrasta mitään poimimista.
Tästä huomas eron miksi toisilla on rahaa ja toisilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista.
Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.
Ikävintä tämän sukupolven tilanteessa on se, että tulevaisuus ei näytä yhtään ruusuisemmalta. Teidän maksettavaksenne tulee suurten, eläköityvien sukupolvien ylläpitäminen. Kukaan ei puhu siitä, että eläkkeitä olisi leikattava sassiin. (En tarkoita kansaneläkettä vaan niitä yli 2000 euron eläkkeitä.) Myykööt kesämökkinsä ja loma-osakkeensa Espanjassa ja Levillä.
Miksi sä et ota selvää asioista? 60% eläkkeistä on alle 1400€/kk ja 90% alle 2500. Yli 4000 €:n eläkkeitä on vain 4 %...
Miksi hoet ketjusta toiseen tuota samaa asiaa? Tuo jolle kommentoit, oli sitä mieltä, että yli 2000 euron eläkkeitä pitäisi leikata. Hän ei sanonut mitään siitä, montako prosenttia eläkkeistä on minkäkin suuruisia. Tuuttaat vain omaa asiaasi koko ajan lukematta edes viestiä, johon kommentoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääomien verottaminenhan on Suomessa ylipäätäänkin kevyttä kansainvälisesti, kun taas ansiotuloja nauttivia kuritetaan minkä ehditään.
Riippuu vähän mista suunnasta tätä katsoo. Meidän lapsen ainoat tulot oli pitkään osinkotulot. 1000 euron osingoista menee nykyverotuksella veroihin 255€. Kuulostaako 25,5% verotus noin pienillä tuloilla sinusta kohtuulliselta? Samaan aikaan lapsemme serkut tienasivat harrastuksissaan tuhansia euroja täysin verovapaasti, koska pienet ansiotulot on kevyesti verotettuja tai niitä ei veroteta ollenkaan.
Toki suurituloiselle, jonka ylimääräisistä ansiotuloista menee veroihin ja sivukuluihin 60%, tuo osinkojen 25,5% verotus tuntuu kevyeltä. Ja tämä kannustaa häntä hankkimaan ansiotulojen lisäksi pääomatuloja. Mutta vaikkapa pienituloinen siivooja, joka haluaisi parantaa taloudellista tilannettaan hankkimalla pääomatuloja, kokee sen saman 25,5% veron korkeana eikä tämä kannusta häntä vaurastumaan.
Joskus menneinä vuosina ansio- ja pääomatulot on laskettu yhteen ja verotettu samalla asteikolla. Tämä tuntuisi jollain tapaa järkevämmältä kuin nykysysteemi. Se kannustaisi pienituloisia hankkimaan pääomatuloja. Ja ansiotulojen proggressiota voitaisiin loiventaa reilusti.
Miksi helvetissä työntekijän pitäisi sijoittaa? Miksi työllä ei rikastu? Kuka vetää välistä?
Työllä ei kauheasti rikastu vaikka palkka olisi suht hyväkin, kun veroihin menee yli puolet ja loput keskiluokkaiseen tavalliseen elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista.
Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.
Ikävintä tämän sukupolven tilanteessa on se, että tulevaisuus ei näytä yhtään ruusuisemmalta. Teidän maksettavaksenne tulee suurten, eläköityvien sukupolvien ylläpitäminen. Kukaan ei puhu siitä, että eläkkeitä olisi leikattava sassiin. (En tarkoita kansaneläkettä vaan niitä yli 2000 euron eläkkeitä.) Myykööt kesämökkinsä ja loma-osakkeensa Espanjassa ja Levillä.
Miksi sä et ota selvää asioista? 60% eläkkeistä on alle 1400€/kk ja 90% alle 2500. Yli 4000 €:n eläkkeitä on vain 4 %...
Miksi hoet ketjusta toiseen tuota samaa asiaa? Tuo jolle kommentoit, oli sitä mieltä, että yli 2000 euron eläkkeitä pitäisi leikata. Hän ei sanonut mitään siitä, montako prosenttia eläkkeistä on minkäkin suuruisia. Tuuttaat vain omaa asiaasi koko ajan lukematta edes viestiä, johon kommentoit.
Kaikki haluaa leikata muilta paitsi itseltä, ja siihen on aina hyvät syyt. Turha niihin juttuihin on ottaa kantaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?
Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.Minusta hyvä koulutus pitäisi johtaa parempiin tuloihin kuten esim Saksassa. Suomessa naapurihuoneen kouluttamaton rakennusmies saa 500e vähemmän kuin viereisen huoneen tuplamaisteri nainen joka tekee palkattomia ylitöitä. Kyllä rahat pitäisi riittää kevyesti omaan asuntoon. Ei Suomessa.
Minä taas tykkään amerikanmallista, jossa ihmisen oma tarmo, kyky, asenne ja työn vaativuus määrää enemmän kuin titteli. Pelkästä viiden tai kymmenen vuoden opiskelusta ei tarvitse maksaa kenellekään lusmulle laiskajaakolle yhtään mitään. Oma asenne ja draivi täydentää koulutuksen. Lisäksi jos homma on hyödytön tai vähävastuinen niin miksi ihmeessä siitä pitäisi maksaa isosti?
Yliopistoista valmistuvat ovat kymmenen kertaa kyvykkäämpiä ja tarmokkaampia kuin muutama vuosikymmen sitten, eikä töiden vaativuusaste ole ainakaan laskenut. Ei se korkeakoulutettujen työttömyys siis johdu siitä, että heillä ei olisi tarmoa vaan siitä, että työpaikkoja ei ole, eikä työllistäville aloille kouluteta kuin murto-osa ihmisistä. Ymmärrät varmaan, että jos ne kymmenet tuhannet työttömät maisterit olisivat alun perin jättäneet opiskelupaikkansa vastaanottamatta (eli olisivat oikeasti lusmuilevia laiskajaakkoja), niin he olisivat ihan yhtä lailla työttöminä muiden joukossa, jos yleinen työtilanne olisi yhtä kehno.
Jos yhtä työpaikkaa hakee parisataa hyvällä asenteella, draivilla, työkokemuksella ja ahkeruudella varustettua huippuyksilöä, niin sen paikan saa silti vain yksi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?
Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.Minusta hyvä koulutus pitäisi johtaa parempiin tuloihin kuten esim Saksassa. Suomessa naapurihuoneen kouluttamaton rakennusmies saa 500e vähemmän kuin viereisen huoneen tuplamaisteri nainen joka tekee palkattomia ylitöitä. Kyllä rahat pitäisi riittää kevyesti omaan asuntoon. Ei Suomessa.
Minä taas tykkään amerikanmallista, jossa ihmisen oma tarmo, kyky, asenne ja työn vaativuus määrää enemmän kuin titteli. Pelkästä viiden tai kymmenen vuoden opiskelusta ei tarvitse maksaa kenellekään lusmulle laiskajaakolle yhtään mitään. Oma asenne ja draivi täydentää koulutuksen. Lisäksi jos homma on hyödytön tai vähävastuinen niin miksi ihmeessä siitä pitäisi maksaa isosti?
Yliopistoista valmistuvat ovat kymmenen kertaa kyvykkäämpiä ja tarmokkaampia kuin muutama vuosikymmen sitten, eikä töiden vaativuusaste ole ainakaan laskenut. Ei se korkeakoulutettujen työttömyys siis johdu siitä, että heillä ei olisi tarmoa vaan siitä, että työpaikkoja ei ole, eikä työllistäville aloille kouluteta kuin murto-osa ihmisistä. Ymmärrät varmaan, että jos ne kymmenet tuhannet työttömät maisterit olisivat alun perin jättäneet opiskelupaikkansa vastaanottamatta (eli olisivat oikeasti lusmuilevia laiskajaakkoja), niin he olisivat ihan yhtä lailla työttöminä muiden joukossa, jos yleinen työtilanne olisi yhtä kehno.
Jos yhtä työpaikkaa hakee parisataa hyvällä asenteella, draivilla, työkokemuksella ja ahkeruudella varustettua huippuyksilöä, niin sen paikan saa silti vain yksi ihminen.
Paikkoja on sitä enemmän, mitä parempia hakijoita on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?
Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.Minusta hyvä koulutus pitäisi johtaa parempiin tuloihin kuten esim Saksassa. Suomessa naapurihuoneen kouluttamaton rakennusmies saa 500e vähemmän kuin viereisen huoneen tuplamaisteri nainen joka tekee palkattomia ylitöitä. Kyllä rahat pitäisi riittää kevyesti omaan asuntoon. Ei Suomessa.
Minä taas tykkään amerikanmallista, jossa ihmisen oma tarmo, kyky, asenne ja työn vaativuus määrää enemmän kuin titteli. Pelkästä viiden tai kymmenen vuoden opiskelusta ei tarvitse maksaa kenellekään lusmulle laiskajaakolle yhtään mitään. Oma asenne ja draivi täydentää koulutuksen. Lisäksi jos homma on hyödytön tai vähävastuinen niin miksi ihmeessä siitä pitäisi maksaa isosti?
Yliopistoista valmistuvat ovat kymmenen kertaa kyvykkäämpiä ja tarmokkaampia kuin muutama vuosikymmen sitten, eikä töiden vaativuusaste ole ainakaan laskenut. Ei se korkeakoulutettujen työttömyys siis johdu siitä, että heillä ei olisi tarmoa vaan siitä, että työpaikkoja ei ole, eikä työllistäville aloille kouluteta kuin murto-osa ihmisistä. Ymmärrät varmaan, että jos ne kymmenet tuhannet työttömät maisterit olisivat alun perin jättäneet opiskelupaikkansa vastaanottamatta (eli olisivat oikeasti lusmuilevia laiskajaakkoja), niin he olisivat ihan yhtä lailla työttöminä muiden joukossa, jos yleinen työtilanne olisi yhtä kehno.
Jos yhtä työpaikkaa hakee parisataa hyvällä asenteella, draivilla, työkokemuksella ja ahkeruudella varustettua huippuyksilöä, niin sen paikan saa silti vain yksi ihminen.
Moni yrittäjä menestyy koulutuksestaan huolimatta tai sen avulla ja se on minusta ihan oikein. Myös työelämässä voi nousta pykälää ylemmäs tai tippua alemmas koulutustasoonsa nähden riippuen omasta asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Niinhän se on. Ammattikouluissa voi kyllä opiskella aloja, jotka eivät ole niin "välttämättömiä" ja yliopistossa aloja, joille tarvitaan aina tekijöitä
Todellisuus on kylläkin juuri päinvastoin. Ammattikouluissa opiskellaan sellaisia aloja jotka ovat aivan varmasti välttämättömiä ja yliopistoissa sitten niitä jotka eivät ole niin välttämättömiä.
No jaa. Yliopistoissa opiskellaan aloja, joita ilman taannutaan kehitysmaaksi, jossa ei ole varaa käyttää rahaa välttämättömien töiden tekijöiden kouluttamiseen, kun työ tekijäänsä kuitenkin opettaa. Eli ammattikoulutuskin sitten hiipuu.
Välttämätön ja tarpeellinen eivät ole synonyymejä. Eikä sekään ole niin selvää, että ns. tarpeettomat alat ovat turhia. Kun mietitään paljonko maailmassa tehdään työtä, jonka tuloksena on sairautta, saastumista ja onnellisuuden vähenemistä, sopii myös miettiä, kannattaisiko kuitenkin kouluttaa ne muutama assyrologi mieluummin kuin järjestää sekin jengi työttömiksi tai tekemään lehtipuhaltimia.
Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?
Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.