Nuoret köyhempiä kuin ennen - mitä tapahtuu yhteiskunnallemme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on totta, että nykynuoret harvoin saavuttavat vanhempiensa elintasoa, mutta toistaalta täytyy muistaa, että nykyään nuorilla ja nuorilla aikuisilla on erilaisia vaatimuksia elämälle. Yhä useampi haluaa nähdä maailmaa ja panostaa luksusteluun. Tavalliset keskituloiset ihmiset matkustelevat, ostavat merkkituotteita, ruokailevat ulkona tiheästi, ostavat hienoja vaatteita. Ei sellaista ollut vielä 80-luvulla vaan se oli rikkaiden etuoikeus. Silloin ihmiset elivät nuukemmin ja rahaa jäin senaikaikaisistakin palkoista suhteessa enemmän säästöön/lainanlyhnennyksiin. Nykyihmisen arvomaailma on erilainen. Eivät perhe, omakotitalo, kesämökki, auto jne. ole enää mitään itsestäänselvyyksiä. Yhä useampi on päättänyt jäädä myös lapsettomaksi, koska se mahdollistaa erilaisia asioita elämässä.

Kuinka suuri osa näistä nuorten erilaisista vaatimuksista elämälle on oikeasti omaa valintaa ja kuinka paljon seurausta tästä nuorten pätkätyöllisyydestä ja vanhempiaan huonommasta taloudellisesta tilanteesta?

Ei ole varmuutta tuloista ja silloinkin kun tuloja on, niitä on vähemmän kuin aikaisemmilla sukupolvilla --> nuoret kierrättävät ja kirppistelevät, asuvat mieluummin pienissä kaupunkiasunnoissa, eivätkä hanki lapsia, kesämökkiä tai autoa. Kun jätetään tuollaiset isot rahareiät uskalluksen ja tulojen puutteen vuoksi hankkimatta, niin toki on sitten vara matkustella vähän enemmän. Varsinkin, kun matkustaminen on tullut halvemmaksi kuin vanhempien aikaan oli.

Mikä siis on oikeasti syy ja mikä seuraus näissä nuorten arvomaailman erossa vanhempiinsa verrattuna?

Niinpä, monesti jokut "vanhanaikaisesti" ajattelevat näyttävät paheksuvan sitä että jos kulutetaan rahaa johonkin ei niin välttämättömään eli esim. ulkona syömiseen, matkusteluun tai vaikka niihin lasten merkkivaatteisiin. Usein vain on niin että koska rahat ja tulot eivät kuitenkaan riitä niiden isojen asioiden ostoon kuten esim. omistusasunto on kulutuksen kohteet sitten hieman pienemmät ja muut asiat kun se omakotitalon hankkiminen. Totuus on kuitenkin monille se, että vaikka jättäisi kaiken tuon "turhan" kuluttamisen pois niin ei sitä omaa asuntoa kuitenkaan pystyisi ostamaan. Elämä vain olisi kurjaa jos pitäisi elää yhtä askeettiseti kuin munkki konsanaan. Nykyään kuitenkin esim. omistusasunon ostamiseen tarvitaan kaksi työssäkäyvää jotka kummatkin ovat väh. keskipalkkaisia tai ainakin toinen osapuoli hyväpalkkainen ja vielä vakiduunit pitäisi olla. Näitä alkaa olla yhä harvemmilla ja harvemmilla.

Mä en millään ymmärrä tätä omistusasunnon hankkimisfiksaatiota, joka toistuu yhä uudestaan tässä langassa. Siis oikeesti, koska et pysty hankkimaan omistusasuntoa, niin törsäät rahat ja vedät säästöprosentin nollille?  Ei se omistusasunto tee autuaaksi, eikä ole itsessään kovin hyvä sijoituskohde.

Olen itse 29-vuotias ja asustelen vuokralla. Ymmärsin kuitenkin 18-vuotiaana aloittaa säännöllisen osakkeisiin sijoittamisen ja tämän hetkisellä salkun arvolla ja säästöasteellani näyttää siltä, että voin turvallisesti jäädä halutessani eläkkeelle ennen kuin täytän 50. Omistusasunto ei millään olisi voinut tuottaa päälle kymmenessä vuodessa samanlaista arvonnousua, huolimatta maksamistani vuokraeristä sekä 2008 tapahtuneesta pörssiromahduksesta. Bonuksena minun ei tarvitse liikaa stressata siitä, mikä on tuleva lakisääteisen vanhuseläkkeeni ikäraja tai taso, kun olen ottanut ns. ohjat omiin käsiini.

Tässä asiassa meillä Y-sukupolven nuorilla on itseasiassa melkoinen etulyöntiasema vanhempiin ikäluokkiin verrattuna. Ennen 2000-lukua sijoittaminen ja sen aloittaminen Suomessa oli huomattavasti hankalampaa ja suurten välityspalkkioiden myötä kalliimpaa kuin nykyään. Internetin sekä eräiden lakimuutosten myötä tämä on muuttunut tyystin, minkä lisäksi kaikkien saatavilla on valtava määrä informaatiota, jolloin suuria esteitä sijoittamisen aloittamiseen ei pitäisi olla. On ihan ymmärrettävää, että suuret ikäluokat laittoivat vaihtoehtojen puutteessa ylimääräiset varansa kiinni asuntoihin, mutta sitä en ymmärrä, että nuoret aikuiset näkevät vieläkin asunnon ainoana järkevänä tapana kartuttaa varallisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääomien verottaminenhan on Suomessa ylipäätäänkin kevyttä kansainvälisesti, kun taas ansiotuloja nauttivia kuritetaan minkä ehditään.

Riippuu vähän mista suunnasta tätä katsoo. Meidän lapsen ainoat tulot oli pitkään osinkotulot. 1000 euron osingoista menee nykyverotuksella veroihin 255€. Kuulostaako 25,5% verotus noin pienillä tuloilla sinusta kohtuulliselta? Samaan aikaan lapsemme serkut tienasivat harrastuksissaan tuhansia euroja täysin verovapaasti, koska pienet ansiotulot on kevyesti verotettuja tai niitä ei veroteta ollenkaan.

Toki suurituloiselle, jonka ylimääräisistä ansiotuloista menee veroihin ja sivukuluihin 60%, tuo osinkojen 25,5% verotus tuntuu kevyeltä. Ja tämä kannustaa häntä hankkimaan ansiotulojen lisäksi pääomatuloja. Mutta vaikkapa pienituloinen siivooja, joka haluaisi parantaa taloudellista tilannettaan hankkimalla pääomatuloja, kokee sen saman 25,5% veron korkeana eikä tämä kannusta häntä vaurastumaan.

Joskus menneinä vuosina ansio- ja pääomatulot on laskettu yhteen ja verotettu samalla asteikolla. Tämä tuntuisi jollain tapaa järkevämmältä kuin nykysysteemi. Se kannustaisi pienituloisia hankkimaan pääomatuloja. Ja ansiotulojen proggressiota voitaisiin loiventaa reilusti.

Miksi helvetissä työntekijän pitäisi sijoittaa? Miksi työllä ei rikastu? Kuka vetää välistä?

Työllä ei kauheasti rikastu vaikka palkka olisi suht hyväkin, kun veroihin menee yli puolet ja loput keskiluokkaiseen tavalliseen elämiseen.

Joo joo, tarkistapa joskus paljonko oma työnantajasi takoo voittoa ja mieti sitten mistä ihmeestä se oikein ilmestyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääomien verottaminenhan on Suomessa ylipäätäänkin kevyttä kansainvälisesti, kun taas ansiotuloja nauttivia kuritetaan minkä ehditään.

Riippuu vähän mista suunnasta tätä katsoo. Meidän lapsen ainoat tulot oli pitkään osinkotulot. 1000 euron osingoista menee nykyverotuksella veroihin 255€. Kuulostaako 25,5% verotus noin pienillä tuloilla sinusta kohtuulliselta? Samaan aikaan lapsemme serkut tienasivat harrastuksissaan tuhansia euroja täysin verovapaasti, koska pienet ansiotulot on kevyesti verotettuja tai niitä ei veroteta ollenkaan.

Toki suurituloiselle, jonka ylimääräisistä ansiotuloista menee veroihin ja sivukuluihin 60%, tuo osinkojen 25,5% verotus tuntuu kevyeltä. Ja tämä kannustaa häntä hankkimaan ansiotulojen lisäksi pääomatuloja. Mutta vaikkapa pienituloinen siivooja, joka haluaisi parantaa taloudellista tilannettaan hankkimalla pääomatuloja, kokee sen saman 25,5% veron korkeana eikä tämä kannusta häntä vaurastumaan.

Joskus menneinä vuosina ansio- ja pääomatulot on laskettu yhteen ja verotettu samalla asteikolla. Tämä tuntuisi jollain tapaa järkevämmältä kuin nykysysteemi. Se kannustaisi pienituloisia hankkimaan pääomatuloja. Ja ansiotulojen proggressiota voitaisiin loiventaa reilusti.

Miksi helvetissä työntekijän pitäisi sijoittaa? Miksi työllä ei rikastu? Kuka vetää välistä?

Työllä ei kauheasti rikastu vaikka palkka olisi suht hyväkin, kun veroihin menee yli puolet ja loput keskiluokkaiseen tavalliseen elämiseen.

Joo joo, tarkistapa joskus paljonko oma työnantajasi takoo voittoa ja mieti sitten mistä ihmeestä se oikein ilmestyy.

En ymmärrä tätä työnantajien demonisointia, joka on alkanut viime aikoina. Työntekijä on työntekijä - myy työaikansa ja panoksensa tiettyä sovittua korvausta vastaan. Miten sitä pitää sotkea johonkin työnantajan tulokseen? Voiko työntekijä tehdä työtä pari vuotta tai pidempään palkatta, kun firma käynnistyy ja tekee tappiota tai on vaikeat vuodet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?

Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.

Minusta hyvä koulutus pitäisi johtaa parempiin tuloihin kuten esim Saksassa. Suomessa naapurihuoneen kouluttamaton rakennusmies saa 500e vähemmän kuin viereisen huoneen tuplamaisteri nainen joka tekee palkattomia ylitöitä. Kyllä rahat pitäisi riittää kevyesti omaan asuntoon. Ei Suomessa.

Minä taas tykkään amerikanmallista, jossa ihmisen oma tarmo, kyky, asenne ja työn vaativuus määrää enemmän kuin titteli. Pelkästä viiden tai kymmenen vuoden opiskelusta ei tarvitse maksaa kenellekään lusmulle laiskajaakolle yhtään mitään. Oma asenne ja draivi täydentää koulutuksen. Lisäksi jos homma on hyödytön tai vähävastuinen niin miksi ihmeessä siitä pitäisi maksaa isosti?

Yliopistoista valmistuvat ovat kymmenen kertaa kyvykkäämpiä ja tarmokkaampia kuin muutama vuosikymmen sitten, eikä töiden vaativuusaste ole ainakaan laskenut. Ei se korkeakoulutettujen työttömyys siis johdu siitä, että heillä ei olisi tarmoa vaan siitä, että työpaikkoja ei ole, eikä työllistäville aloille kouluteta kuin murto-osa ihmisistä. Ymmärrät varmaan, että jos ne kymmenet tuhannet työttömät maisterit olisivat alun perin jättäneet opiskelupaikkansa vastaanottamatta (eli olisivat oikeasti lusmuilevia laiskajaakkoja), niin he olisivat ihan yhtä lailla työttöminä muiden joukossa, jos yleinen työtilanne olisi yhtä kehno. 

Jos yhtä työpaikkaa hakee parisataa hyvällä asenteella, draivilla, työkokemuksella ja ahkeruudella varustettua huippuyksilöä, niin sen paikan saa silti vain yksi ihminen.

Tässä tuleekin eteen juuri se, että korkeasti koulutetut, joilla on kaikki edellytykset kehittää jotain uutta ja joiden koulutuksen tarkoituskin on ollut, että he ovat edelläkävijöitä ja heidän innovaatioistaan syntyy uusia kasvuyrityksiä, jäävät odottamaan, että joku muu tekee ne innovaatiot, perustaa yritykset ja sen jälkeen palkkaa nämä korkeasti koulutetut yrityksiinsä töihin. Vasta sitten, kun on työpaikka ja maksetaan palkkaa, aletaan innovoida (jos on enää tarpeellista, kun yrityksen innovaatiot tehtiin jo). Olihan tässä kuitenkin eilen vai toissapäivänä uutisissa, että NASA on kiinnostunut suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden osaamisesta ja halutaan mukaan projekteihin, joissa tavoitteena on Marsiin matkaaminen ja Marsin asuttaminen. Mutta katotaan vaan, niin ei yksikään näistä opiskelijoista valmistumisensa jälkeen yritystä perusta vaan tutkimus ja innovaatioiden tekeminen tyssää siihen, kun saa paperit ulos koulusta. 

En mä tästä näitä nuoria syytä, kun Suomessa yrittäjäksi ryhtyminen on hankalampaa kuin vaikkapa naapurimaassamme Ruotsissa. 

Sosiaalitukien ansiosta työn välttely onnistuu aiempaa paremmin. Työväestö on päässyt tavoitteeseensa eli ei tarvitse enää olla työnantajan ikeen alla. Hyvä niin ja kaikki ovat onnellisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääomien verottaminenhan on Suomessa ylipäätäänkin kevyttä kansainvälisesti, kun taas ansiotuloja nauttivia kuritetaan minkä ehditään.

Riippuu vähän mista suunnasta tätä katsoo. Meidän lapsen ainoat tulot oli pitkään osinkotulot. 1000 euron osingoista menee nykyverotuksella veroihin 255€. Kuulostaako 25,5% verotus noin pienillä tuloilla sinusta kohtuulliselta? Samaan aikaan lapsemme serkut tienasivat harrastuksissaan tuhansia euroja täysin verovapaasti, koska pienet ansiotulot on kevyesti verotettuja tai niitä ei veroteta ollenkaan.

Toki suurituloiselle, jonka ylimääräisistä ansiotuloista menee veroihin ja sivukuluihin 60%, tuo osinkojen 25,5% verotus tuntuu kevyeltä. Ja tämä kannustaa häntä hankkimaan ansiotulojen lisäksi pääomatuloja. Mutta vaikkapa pienituloinen siivooja, joka haluaisi parantaa taloudellista tilannettaan hankkimalla pääomatuloja, kokee sen saman 25,5% veron korkeana eikä tämä kannusta häntä vaurastumaan.

Joskus menneinä vuosina ansio- ja pääomatulot on laskettu yhteen ja verotettu samalla asteikolla. Tämä tuntuisi jollain tapaa järkevämmältä kuin nykysysteemi. Se kannustaisi pienituloisia hankkimaan pääomatuloja. Ja ansiotulojen proggressiota voitaisiin loiventaa reilusti.

Miksi helvetissä työntekijän pitäisi sijoittaa? Miksi työllä ei rikastu? Kuka vetää välistä?

Työllä ei kauheasti rikastu vaikka palkka olisi suht hyväkin, kun veroihin menee yli puolet ja loput keskiluokkaiseen tavalliseen elämiseen.

Joo joo, tarkistapa joskus paljonko oma työnantajasi takoo voittoa ja mieti sitten mistä ihmeestä se oikein ilmestyy.

Mutta kun se tekee tappiota. Miten selität tämän näsäviisas pelle???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista.

Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.

Ikävintä tämän sukupolven tilanteessa on se, että tulevaisuus ei näytä yhtään ruusuisemmalta. Teidän maksettavaksenne tulee suurten, eläköityvien sukupolvien ylläpitäminen. Kukaan ei puhu siitä, että eläkkeitä olisi leikattava sassiin. (En tarkoita kansaneläkettä vaan niitä yli 2000 euron eläkkeitä.) Myykööt kesämökkinsä ja loma-osakkeensa Espanjassa ja Levillä.

Miksi sä et ota selvää asioista?  60% eläkkeistä on alle 1400€/kk ja 90% alle 2500.  Yli 4000 €:n eläkkeitä on vain 4 %...

yli 4000e eläke on täyttä hulluutta ja on aivan liikaa jos tuollaisia maksetaan yhtään kenellekään. Kaikki yli 2000e eläkkeitä tulisi leikkauttaa järkevälle tasolle. On ihan sairasta että nuorten selkänahasta revitään työtä tekemättömille korkeampi elintaso, mitä nämä nuoret itse täyttä päivää töitä tehden ansaitsevat.

Samoin sellainen muinaisjäännös kuin leskeneläke tulisi lopettaa. Sillä ei ole enää nyky-yhteiskunnassa mitään kunnollista perustetta naistenkin ollessa työelämässä yhtä paljon kuin miesten.

Ihan vain haluaisin muistuttaa, että nykyisten eläkeläisten selkänahasta on revitty meidän koulutuksemme ym.   On typerää olla hahmottamatta kokonaisuutta ja osoittaa sormella vain yhteen suuntaan. 

Leskeneläkkeen uudistamiseen ryhtymiselle asettaa ison kynnyksen gender-kysymys. Valtaosa leskeneläkkeen saajista on iäkkäitä naisia. Leskeneläkkeen tuoman lisän avulla monen naisen eläketaso nousee keskimääräiselle tasolle. Leskeneläkkeestä liikkuu paljon vääriä luuloja, leskeneläke määräytyy lesken omien tulojen perusteella eikä suinkaan tarkoita puolta kuolleen puolison eläkkeestä, kuten on yleinen väärä luulo. Voi käydä jopa niin, että lesken tulojen perusteella ei makseta lankaan leskeneläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääomien verottaminenhan on Suomessa ylipäätäänkin kevyttä kansainvälisesti, kun taas ansiotuloja nauttivia kuritetaan minkä ehditään.

Riippuu vähän mista suunnasta tätä katsoo. Meidän lapsen ainoat tulot oli pitkään osinkotulot. 1000 euron osingoista menee nykyverotuksella veroihin 255€. Kuulostaako 25,5% verotus noin pienillä tuloilla sinusta kohtuulliselta? Samaan aikaan lapsemme serkut tienasivat harrastuksissaan tuhansia euroja täysin verovapaasti, koska pienet ansiotulot on kevyesti verotettuja tai niitä ei veroteta ollenkaan.

Toki suurituloiselle, jonka ylimääräisistä ansiotuloista menee veroihin ja sivukuluihin 60%, tuo osinkojen 25,5% verotus tuntuu kevyeltä. Ja tämä kannustaa häntä hankkimaan ansiotulojen lisäksi pääomatuloja. Mutta vaikkapa pienituloinen siivooja, joka haluaisi parantaa taloudellista tilannettaan hankkimalla pääomatuloja, kokee sen saman 25,5% veron korkeana eikä tämä kannusta häntä vaurastumaan.

Joskus menneinä vuosina ansio- ja pääomatulot on laskettu yhteen ja verotettu samalla asteikolla. Tämä tuntuisi jollain tapaa järkevämmältä kuin nykysysteemi. Se kannustaisi pienituloisia hankkimaan pääomatuloja. Ja ansiotulojen proggressiota voitaisiin loiventaa reilusti.

Miksi helvetissä työntekijän pitäisi sijoittaa? Miksi työllä ei rikastu? Kuka vetää välistä?

Työllä ei kauheasti rikastu vaikka palkka olisi suht hyväkin, kun veroihin menee yli puolet ja loput keskiluokkaiseen tavalliseen elämiseen.

Joo joo, tarkistapa joskus paljonko oma työnantajasi takoo voittoa ja mieti sitten mistä ihmeestä se oikein ilmestyy.

En ymmärrä tätä työnantajien demonisointia, joka on alkanut viime aikoina. Työntekijä on työntekijä - myy työaikansa ja panoksensa tiettyä sovittua korvausta vastaan. Miten sitä pitää sotkea johonkin työnantajan tulokseen? Voiko työntekijä tehdä työtä pari vuotta tai pidempään palkatta, kun firma käynnistyy ja tekee tappiota tai on vaikeat vuodet?

Työnantajat ovat itse aiheuttaneet tämän asennemuutoksen. Varsinkin pörssiyritykset, jotka huikeista voitoistaan ja osingonjaoistaan huolimatta jättävät kantamatta yhteiskuntavastuunsa sekä veroja välttelemällä, että irtisanomalla työntekijöitään, minkä seurauksena jäljelle jäävien työtaakka on usein kohtuuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?

Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.

Minusta hyvä koulutus pitäisi johtaa parempiin tuloihin kuten esim Saksassa. Suomessa naapurihuoneen kouluttamaton rakennusmies saa 500e vähemmän kuin viereisen huoneen tuplamaisteri nainen joka tekee palkattomia ylitöitä. Kyllä rahat pitäisi riittää kevyesti omaan asuntoon. Ei Suomessa.

Minä taas tykkään amerikanmallista, jossa ihmisen oma tarmo, kyky, asenne ja työn vaativuus määrää enemmän kuin titteli. Pelkästä viiden tai kymmenen vuoden opiskelusta ei tarvitse maksaa kenellekään lusmulle laiskajaakolle yhtään mitään. Oma asenne ja draivi täydentää koulutuksen. Lisäksi jos homma on hyödytön tai vähävastuinen niin miksi ihmeessä siitä pitäisi maksaa isosti?

Yliopistoista valmistuvat ovat kymmenen kertaa kyvykkäämpiä ja tarmokkaampia kuin muutama vuosikymmen sitten, eikä töiden vaativuusaste ole ainakaan laskenut. Ei se korkeakoulutettujen työttömyys siis johdu siitä, että heillä ei olisi tarmoa vaan siitä, että työpaikkoja ei ole, eikä työllistäville aloille kouluteta kuin murto-osa ihmisistä. Ymmärrät varmaan, että jos ne kymmenet tuhannet työttömät maisterit olisivat alun perin jättäneet opiskelupaikkansa vastaanottamatta (eli olisivat oikeasti lusmuilevia laiskajaakkoja), niin he olisivat ihan yhtä lailla työttöminä muiden joukossa, jos yleinen työtilanne olisi yhtä kehno. 

Jos yhtä työpaikkaa hakee parisataa hyvällä asenteella, draivilla, työkokemuksella ja ahkeruudella varustettua huippuyksilöä, niin sen paikan saa silti vain yksi ihminen.

Tässä tuleekin eteen juuri se, että korkeasti koulutetut, joilla on kaikki edellytykset kehittää jotain uutta ja joiden koulutuksen tarkoituskin on ollut, että he ovat edelläkävijöitä ja heidän innovaatioistaan syntyy uusia kasvuyrityksiä, jäävät odottamaan, että joku muu tekee ne innovaatiot, perustaa yritykset ja sen jälkeen palkkaa nämä korkeasti koulutetut yrityksiinsä töihin. Vasta sitten, kun on työpaikka ja maksetaan palkkaa, aletaan innovoida (jos on enää tarpeellista, kun yrityksen innovaatiot tehtiin jo). Olihan tässä kuitenkin eilen vai toissapäivänä uutisissa, että NASA on kiinnostunut suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden osaamisesta ja halutaan mukaan projekteihin, joissa tavoitteena on Marsiin matkaaminen ja Marsin asuttaminen. Mutta katotaan vaan, niin ei yksikään näistä opiskelijoista valmistumisensa jälkeen yritystä perusta vaan tutkimus ja innovaatioiden tekeminen tyssää siihen, kun saa paperit ulos koulusta. 

En mä tästä näitä nuoria syytä, kun Suomessa yrittäjäksi ryhtyminen on hankalampaa kuin vaikkapa naapurimaassamme Ruotsissa. 

Ja lisään vielä, että korkeasti koulutetut kykenevät suunnittelemaan myös työttömyysaikanaan. Miksi ei käytetä tätä aikaa innovointiin ja suunnitelmien tekemiseen ja sen jälkeen mennä niiden suunnitelmien kanssa johonkin alan yritykseen kysymään töitä? Alasta riippuen ei tarvita välttämättä edes prototyyppiä, pelkät suunnitelmat jo voivat riittää. Tiedän, että on olemassa nuoria korkeasti koulutettuja, jotka jo tekevät näin ja ovat myös työllistyneet, kun eivät ole tarjonneet työnantajalle pelkästään aikaansa ja osaamistaan vaan myös jotain - edes puoliksi - valmista. 

Miten ihmeessä olet onnistunut saamaan kaksi tutkintoa ilman, että opit tai verkostoiduit sen vertaa, että saisit työn jolla voi ostaa asunnon?

Minä olen puolestani se 40-v työtön maisteri. Valmistun pian työttömäksi tohtoriksi. Verkostoituminen  olisi tärkeää, koska minunkin alallani töitä ei oikein muuten saa (kaverit järjestävät toisilleen virkoja ja apurahoja). Olen tehnyt eximian gradun (laitoksellamme laudatureja myönnetään yksi per kymmenen vuotta) ja saanut tästä valtakunnallisen tason tunnustuspalkinnon. Oppineisuuden osoittamattomuudesta ei siis ole kyse. Huomasin muuten vähän aikaa sitten, että eräs työelämässä vahvasti oleva ihminen oli plagioinut graduani merkittävissä määrin (rakenne 1:1 ja paljon identtisiä lauseita!) omaansa, joten kyllä se aika hyvä taisi olla.

Aikoinaan ensimmäisenä opiskeluvuotena jouduin erinäisistä syistä asumaan toisella paikkakunnalla, mikä haittasi verkostoitumista. Totta kai tämä oli virhe, sillä myöhemmin noihin piireihin ei päässyt yrittämälläkään. MInua kohdeltiin kuin ilmaa, koska olin "ulkopuolinen". Pääsin silti hyvin kiinni oman alani töihin opiskellessa. Valitettavasti ko. tutkimuslaitokset ja muut instanssit on sittemmin lopetettu. Entiset pomoni ovat joko eläkkeellä, ulkomailla tai muissa hommissa, joten näistä suhteista ei ole hyötyä nykytilanteessa. Kunhan vain valmistun tohtoriksi minua tullaan pitämään ylikoulutettuna suurin piirtein kaikkiin tehtäviin. Pitäisi saada jalkaa oven väliin juuri nyt, mutta vaikea luoda suhteita, jos ei ole varaa matkustaa alan konferensseihin. Tai harjoittaa mitään muutakaan sosiaalisuuden yrityksiä tilanteessa, jossa joutuu elämään alle viidellä eurolla päivässä opintolainaa työmarkkinatuesta maksellen. Väitöskirjaprojektin alkuvaiheessa olin apurahalla, mutta yliopistolta en saanut työtilaa, missä olisi ollut oman laitoksen ihmisiä, joiden kanssa verkostoitua. Nyt ajatellen olisi kannattanut jättää koko touhu väliin, jos kerran palkkatöitä voi saada vain tulemalla oikeista piireistä tai osaamalla tehoverkostoitua juuri tasan oikeiden ihmisten kanssa. Harmi vain, että silloin kun olin 20-vuotias, ei päässyt töihin, koska tuohon lama-aikaan oli liikaa ammattilaisia vapaalla jalalla. Yritin kyllä.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/tyopahoinvoinnin-hintalappu-on-raju-4…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?

Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.

Minusta hyvä koulutus pitäisi johtaa parempiin tuloihin kuten esim Saksassa. Suomessa naapurihuoneen kouluttamaton rakennusmies saa 500e vähemmän kuin viereisen huoneen tuplamaisteri nainen joka tekee palkattomia ylitöitä. Kyllä rahat pitäisi riittää kevyesti omaan asuntoon. Ei Suomessa.

Minä taas tykkään amerikanmallista, jossa ihmisen oma tarmo, kyky, asenne ja työn vaativuus määrää enemmän kuin titteli. Pelkästä viiden tai kymmenen vuoden opiskelusta ei tarvitse maksaa kenellekään lusmulle laiskajaakolle yhtään mitään. Oma asenne ja draivi täydentää koulutuksen. Lisäksi jos homma on hyödytön tai vähävastuinen niin miksi ihmeessä siitä pitäisi maksaa isosti?

Yliopistoista valmistuvat ovat kymmenen kertaa kyvykkäämpiä ja tarmokkaampia kuin muutama vuosikymmen sitten, eikä töiden vaativuusaste ole ainakaan laskenut. Ei se korkeakoulutettujen työttömyys siis johdu siitä, että heillä ei olisi tarmoa vaan siitä, että työpaikkoja ei ole, eikä työllistäville aloille kouluteta kuin murto-osa ihmisistä. Ymmärrät varmaan, että jos ne kymmenet tuhannet työttömät maisterit olisivat alun perin jättäneet opiskelupaikkansa vastaanottamatta (eli olisivat oikeasti lusmuilevia laiskajaakkoja), niin he olisivat ihan yhtä lailla työttöminä muiden joukossa, jos yleinen työtilanne olisi yhtä kehno. 

Jos yhtä työpaikkaa hakee parisataa hyvällä asenteella, draivilla, työkokemuksella ja ahkeruudella varustettua huippuyksilöä, niin sen paikan saa silti vain yksi ihminen.

Moni yrittäjä menestyy koulutuksestaan huolimatta tai sen avulla ja se on minusta ihan oikein. Myös työelämässä voi nousta pykälää ylemmäs tai tippua alemmas koulutustasoonsa nähden riippuen omasta asenteesta. 

Yksilö voi, voihan yksilöstä tulla vaikka presidentti.  Silti kokonaisen sukupolven mahdollisuuksia määrittää enemmän muu taloustilanne. Kaikki kun eivät voi yhtäaikaa olla presidenttejä ja niitä palkansaajia on vain niin paljon kuin on työpaikkoja. Ehkäpä tämä on liian vaikeaa joillekin ymmärtää, että työttömyys ei muutu, vaikka hakijat olisivat parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista.

Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.

Ikävintä tämän sukupolven tilanteessa on se, että tulevaisuus ei näytä yhtään ruusuisemmalta. Teidän maksettavaksenne tulee suurten, eläköityvien sukupolvien ylläpitäminen. Kukaan ei puhu siitä, että eläkkeitä olisi leikattava sassiin. (En tarkoita kansaneläkettä vaan niitä yli 2000 euron eläkkeitä.) Myykööt kesämökkinsä ja loma-osakkeensa Espanjassa ja Levillä.

Miksi sä et ota selvää asioista?  60% eläkkeistä on alle 1400€/kk ja 90% alle 2500.  Yli 4000 €:n eläkkeitä on vain 4 %...

yli 4000e eläke on täyttä hulluutta ja on aivan liikaa jos tuollaisia maksetaan yhtään kenellekään. Kaikki yli 2000e eläkkeitä tulisi leikkauttaa järkevälle tasolle. On ihan sairasta että nuorten selkänahasta revitään työtä tekemättömille korkeampi elintaso, mitä nämä nuoret itse täyttä päivää töitä tehden ansaitsevat.

Samoin sellainen muinaisjäännös kuin leskeneläke tulisi lopettaa. Sillä ei ole enää nyky-yhteiskunnassa mitään kunnollista perustetta naistenkin ollessa työelämässä yhtä paljon kuin miesten.

Ihan vain haluaisin muistuttaa, että nykyisten eläkeläisten selkänahasta on revitty meidän koulutuksemme ym.   On typerää olla hahmottamatta kokonaisuutta ja osoittaa sormella vain yhteen suuntaan. 

Leskeneläkkeen uudistamiseen ryhtymiselle asettaa ison kynnyksen gender-kysymys. Valtaosa leskeneläkkeen saajista on iäkkäitä naisia. Leskeneläkkeen tuoman lisän avulla monen naisen eläketaso nousee keskimääräiselle tasolle. Leskeneläkkeestä liikkuu paljon vääriä luuloja, leskeneläke määräytyy lesken omien tulojen perusteella eikä suinkaan tarkoita puolta kuolleen puolison eläkkeestä, kuten on yleinen väärä luulo. Voi käydä jopa niin, että lesken tulojen perusteella ei makseta lankaan leskeneläkettä.

Lainaamasi kirjoittaja vain haluaa leikata muilta paitsi itseltään. Ei siihen järkipuheet tai -argumentit auta. Niin aina.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olet onnistunut saamaan kaksi tutkintoa ilman, että opit tai verkostoiduit sen vertaa, että saisit työn jolla voi ostaa asunnon?

Minä olen puolestani se 40-v työtön maisteri. Valmistun pian työttömäksi tohtoriksi. Verkostoituminen  olisi tärkeää, koska minunkin alallani töitä ei oikein muuten saa (kaverit järjestävät toisilleen virkoja ja apurahoja). Olen tehnyt eximian gradun (laitoksellamme laudatureja myönnetään yksi per kymmenen vuotta) ja saanut tästä valtakunnallisen tason tunnustuspalkinnon. Oppineisuuden osoittamattomuudesta ei siis ole kyse. Huomasin muuten vähän aikaa sitten, että eräs työelämässä vahvasti oleva ihminen oli plagioinut graduani merkittävissä määrin (rakenne 1:1 ja paljon identtisiä lauseita!) omaansa, joten kyllä se aika hyvä taisi olla.

Aikoinaan ensimmäisenä opiskeluvuotena jouduin erinäisistä syistä asumaan toisella paikkakunnalla, mikä haittasi verkostoitumista. Totta kai tämä oli virhe, sillä myöhemmin noihin piireihin ei päässyt yrittämälläkään. MInua kohdeltiin kuin ilmaa, koska olin "ulkopuolinen". Pääsin silti hyvin kiinni oman alani töihin opiskellessa. Valitettavasti ko. tutkimuslaitokset ja muut instanssit on sittemmin lopetettu. Entiset pomoni ovat joko eläkkeellä, ulkomailla tai muissa hommissa, joten näistä suhteista ei ole hyötyä nykytilanteessa. Kunhan vain valmistun tohtoriksi minua tullaan pitämään ylikoulutettuna suurin piirtein kaikkiin tehtäviin. Pitäisi saada jalkaa oven väliin juuri nyt, mutta vaikea luoda suhteita, jos ei ole varaa matkustaa alan konferensseihin. Tai harjoittaa mitään muutakaan sosiaalisuuden yrityksiä tilanteessa, jossa joutuu elämään alle viidellä eurolla päivässä opintolainaa työmarkkinatuesta maksellen. Väitöskirjaprojektin alkuvaiheessa olin apurahalla, mutta yliopistolta en saanut työtilaa, missä olisi ollut oman laitoksen ihmisiä, joiden kanssa verkostoitua. Nyt ajatellen olisi kannattanut jättää koko touhu väliin, jos kerran palkkatöitä voi saada vain tulemalla oikeista piireistä tai osaamalla tehoverkostoitua juuri tasan oikeiden ihmisten kanssa. Harmi vain, että silloin kun olin 20-vuotias, ei päässyt töihin, koska tuohon lama-aikaan oli liikaa ammattilaisia vapaalla jalalla. Yritin kyllä.

Jotain erikoista näissä stooreissa on. Aina on huippuälykäs huipputyyppi, mutta mitään duunia ei siltikään löydy. Samaan aikaan jokaisesta sadasta työntekoa haluavasta 92 on töissä tälläkin hetkellä (uusin työttömyysastearvio on 7,8 prosenttia). Miten tällainen helmi voi olla yksi niistä kahdeksasta onnettomasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin, pitäisikö omistusasunto olla ihmisoikeus?

Sveitsissä vain 30% asuu omistusasunnossa, Saksassa 40%, Ruotsissakin asumisoikeusasunto on kaupungeissa yleisin asumismuoto.

Minusta hyvä koulutus pitäisi johtaa parempiin tuloihin kuten esim Saksassa. Suomessa naapurihuoneen kouluttamaton rakennusmies saa 500e vähemmän kuin viereisen huoneen tuplamaisteri nainen joka tekee palkattomia ylitöitä. Kyllä rahat pitäisi riittää kevyesti omaan asuntoon. Ei Suomessa.

Minä taas tykkään amerikanmallista, jossa ihmisen oma tarmo, kyky, asenne ja työn vaativuus määrää enemmän kuin titteli. Pelkästä viiden tai kymmenen vuoden opiskelusta ei tarvitse maksaa kenellekään lusmulle laiskajaakolle yhtään mitään. Oma asenne ja draivi täydentää koulutuksen. Lisäksi jos homma on hyödytön tai vähävastuinen niin miksi ihmeessä siitä pitäisi maksaa isosti?

Yliopistoista valmistuvat ovat kymmenen kertaa kyvykkäämpiä ja tarmokkaampia kuin muutama vuosikymmen sitten, eikä töiden vaativuusaste ole ainakaan laskenut. Ei se korkeakoulutettujen työttömyys siis johdu siitä, että heillä ei olisi tarmoa vaan siitä, että työpaikkoja ei ole, eikä työllistäville aloille kouluteta kuin murto-osa ihmisistä. Ymmärrät varmaan, että jos ne kymmenet tuhannet työttömät maisterit olisivat alun perin jättäneet opiskelupaikkansa vastaanottamatta (eli olisivat oikeasti lusmuilevia laiskajaakkoja), niin he olisivat ihan yhtä lailla työttöminä muiden joukossa, jos yleinen työtilanne olisi yhtä kehno. 

Jos yhtä työpaikkaa hakee parisataa hyvällä asenteella, draivilla, työkokemuksella ja ahkeruudella varustettua huippuyksilöä, niin sen paikan saa silti vain yksi ihminen.

Moni yrittäjä menestyy koulutuksestaan huolimatta tai sen avulla ja se on minusta ihan oikein. Myös työelämässä voi nousta pykälää ylemmäs tai tippua alemmas koulutustasoonsa nähden riippuen omasta asenteesta. 

Yksilö voi, voihan yksilöstä tulla vaikka presidentti.  Silti kokonaisen sukupolven mahdollisuuksia määrittää enemmän muu taloustilanne. Kaikki kun eivät voi yhtäaikaa olla presidenttejä ja niitä palkansaajia on vain niin paljon kuin on työpaikkoja. Ehkäpä tämä on liian vaikeaa joillekin ymmärtää, että työttömyys ei muutu, vaikka hakijat olisivat parempia.

En ottanut siihen kantaa vaan siihen, että aiempi kommentoija piti koulutusta jotenkin autuaaksitekevänä ja paheksui sitä, että matalammin koulutettu voi menestyä taloudellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olet onnistunut saamaan kaksi tutkintoa ilman, että opit tai verkostoiduit sen vertaa, että saisit työn jolla voi ostaa asunnon?

Minä olen puolestani se 40-v työtön maisteri. Valmistun pian työttömäksi tohtoriksi. Verkostoituminen  olisi tärkeää, koska minunkin alallani töitä ei oikein muuten saa (kaverit järjestävät toisilleen virkoja ja apurahoja). Olen tehnyt eximian gradun (laitoksellamme laudatureja myönnetään yksi per kymmenen vuotta) ja saanut tästä valtakunnallisen tason tunnustuspalkinnon. Oppineisuuden osoittamattomuudesta ei siis ole kyse. Huomasin muuten vähän aikaa sitten, että eräs työelämässä vahvasti oleva ihminen oli plagioinut graduani merkittävissä määrin (rakenne 1:1 ja paljon identtisiä lauseita!) omaansa, joten kyllä se aika hyvä taisi olla.

Aikoinaan ensimmäisenä opiskeluvuotena jouduin erinäisistä syistä asumaan toisella paikkakunnalla, mikä haittasi verkostoitumista. Totta kai tämä oli virhe, sillä myöhemmin noihin piireihin ei päässyt yrittämälläkään. MInua kohdeltiin kuin ilmaa, koska olin "ulkopuolinen". Pääsin silti hyvin kiinni oman alani töihin opiskellessa. Valitettavasti ko. tutkimuslaitokset ja muut instanssit on sittemmin lopetettu. Entiset pomoni ovat joko eläkkeellä, ulkomailla tai muissa hommissa, joten näistä suhteista ei ole hyötyä nykytilanteessa. Kunhan vain valmistun tohtoriksi minua tullaan pitämään ylikoulutettuna suurin piirtein kaikkiin tehtäviin. Pitäisi saada jalkaa oven väliin juuri nyt, mutta vaikea luoda suhteita, jos ei ole varaa matkustaa alan konferensseihin. Tai harjoittaa mitään muutakaan sosiaalisuuden yrityksiä tilanteessa, jossa joutuu elämään alle viidellä eurolla päivässä opintolainaa työmarkkinatuesta maksellen. Väitöskirjaprojektin alkuvaiheessa olin apurahalla, mutta yliopistolta en saanut työtilaa, missä olisi ollut oman laitoksen ihmisiä, joiden kanssa verkostoitua. Nyt ajatellen olisi kannattanut jättää koko touhu väliin, jos kerran palkkatöitä voi saada vain tulemalla oikeista piireistä tai osaamalla tehoverkostoitua juuri tasan oikeiden ihmisten kanssa. Harmi vain, että silloin kun olin 20-vuotias, ei päässyt töihin, koska tuohon lama-aikaan oli liikaa ammattilaisia vapaalla jalalla. Yritin kyllä.

Jotain erikoista näissä stooreissa on. Aina on huippuälykäs huipputyyppi, mutta mitään duunia ei siltikään löydy. Samaan aikaan jokaisesta sadasta työntekoa haluavasta 92 on töissä tälläkin hetkellä (uusin työttömyysastearvio on 7,8 prosenttia). Miten tällainen helmi voi olla yksi niistä kahdeksasta onnettomasta?

Mua ärsyttää se, että jatkuvasti huudetaan kuinka TÖITÄ EI VAAN OLE! No miten niin ei ole, jos työvoimasta 92 prosenttia on töissä?

Vierailija kirjoitti:

Palvelualat tulevat kärsimään siitä, että uusi sukupolvi on vanhempiaan kitsaampaa väkeä käyttämään rahaa ja tulevat tekemään enemmän asioita itse, kuin vanhempansa.u.

Olen tästä eri mieltä. Ihmiset eivät tahdo ostaa tavaraa vaan palveluita ja elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa jo hyvänen aika ne virat. Ne ovat kamalin asia, mikä voi olla olemassa. Yhteiskunnankin kannalta hirveää ja epäedullista, jos samat ihmiset jämähtävät pysyvästi samoihin työpaikkoihin. Pieni työttömyys tai paussi töistä oikeasti kasvattaa. Ja kyllä moni löytää töitä, kun lähtee isojen kaupunkien ulkopuolelle (esim. opettajat) tai saa ainakin sijaisuuksia. Epävarmuus on tullut jäädäkseen, ja siihen on vain totuttava. Elämä voi olla aivan hyvä, ilman vakituista työtäkin. Pitää vain muuttaa ne omat unelmansa sellaisiksi, etteivät ne rajoitu materiaalisiin tavoitteisiin kuten omistusasuntoon jne. Kyllä tässä maassa saa yhteiskunnalta tukia, vaikka jäisikin työttömäksi.

Olen julkisen puolen eläkevirassa, enkä aio unohtaa tai jättää virkaani. Säännöllinen päivätyö, hyvä palkka, pitkät lomat. Miksi vaihtaisin kaiken tämän epävaramoihin ja epätyypillisiin työsuhteisiin, joissa puurretaan niska limassa työnantajalle syvään kumartaen, että saa jatkaa seuraavassa projektissa?? En tarvitse paussia virastani 'kasvaakseni ihmisenä', olen töissä saadakseni palkkaa ja käyttääkseni sitä vaikka vuosittaisilla pitkillä lomilla.

Lainaamani teksti voisi olla EK:n tavoiteohjelmasta otsikolla Miten työntekijät huijataan luopumaan kaikista eduista ja tekemään tauotta työtä ja pitämään sitä etuoikeutena! Hyvin on työnantajien propaganda mennyt mediassa läpi ja nyt se on uusi normi. Tulos: uudet monitasoiset työmarkkinat, joilla joillain edelleen on ne vakituiset ja pysyvät virat ja työpaikat. Loput koittavat pärjätä viidakon laeilla toimivissa yrityksissä.

Jotain erikoista näissä stooreissa on. (...) Miten tällainen helmi voi olla yksi niistä kahdeksasta onnettomasta?

Ei ole uskottava tarina, vai? :D Hauskaa, että pidät kokemuksiani erityislaatuisina. Eikö tuossa pienoiselämäkerrassani sitten tullut mainittua tarpeeksi, miten vaikea on päästä piireihin, joissa työllistytään? Kun haen avoimia työpaikkoja, on pelkällä hakemuksella aika mahdotonta erottua niistä kolmestasadasta muusta hyvästä hakijasta. Kyllä siellä hauissa on mukana aina joku, jolla on täsmäkokemusta kyseisestä tehtävästä, ja joka on jo valmiiksi töissä naapuri-instanssissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Jotain erikoista näissä stooreissa on. (...) Miten tällainen helmi voi olla yksi niistä kahdeksasta onnettomasta?

Ei ole uskottava tarina, vai? :D Hauskaa, että pidät kokemuksiani erityislaatuisina. Eikö tuossa pienoiselämäkerrassani sitten tullut mainittua tarpeeksi, miten vaikea on päästä piireihin, joissa työllistytään? Kun haen avoimia työpaikkoja, on pelkällä hakemuksella aika mahdotonta erottua niistä kolmestasadasta muusta hyvästä hakijasta. Kyllä siellä hauissa on mukana aina joku, jolla on täsmäkokemusta kyseisestä tehtävästä, ja joka on jo valmiiksi töissä naapuri-instanssissa jne.

Lähinnä mietin, että missä se oikea syy tässä on. Kuten kirjoitin, 92 sadasta työhaluisesta on töissä, ja ne kaikki eivät tosiaankaan ole mitään huippuosaajia. Miten kummassa nämä kaikki ovat "päässeet piireihin, joissa työllistytään"?

Onko sinulla joku huomattava sosiaalinen vajavaisuus? Vai vaaditko vaan liikoja työltä (palkka, status, sisältö)? Etkö suostu muuttamaan? Jotainhan tässä täytyy olla taustalla.