Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täysin pieleen mennyt pelkopolikäynti
07.09.2016 |
Odotamme aviomiehen kanssa lasta, esikoistamme.
Lapsi on toinen minulle, ensimmäinen syntyi pelkosektiolla 2000.
Toivon kovasti että voisin kokea mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen. Haluaisin liikkua synnytyksen aikana ja käyttää kaikki pehmeät tavat, ei puudutuksia. Tiedän kyllä ettei synnytystä voi täysin suunnitella.
Tämä tuntuu nyt mahdottomalta ajatukselta.
Pelkopolilla oli vanha kätilö, joka ei ymmärtänyt meitä lainkaan.
Olen ihan paniikissa, vaikka raskaus on täysin normaali.
Jos synnytys käynnistyy vesien menolla, nykyinen ohje on, että joutuu heti käynnistykseen.
Tämä oli minulle jotain ihan hirveää.
Supistuksia ei siis saa odottaa yhtään kotona, vaan pitää lähteä välittömästi sairaalaan.
Suomessa yleisesti käytetään käynnistyksiin paljon cytotecia, joka on monessa maassa kielletty sen vaarallisuuden vuoksi.
Toinen iso asia on, että kätilö valehteli kantaani. Valehteli, ettemme halua vauvan sydänäänien seurantaa. En halua olla sänkyyn sidottu, menen täyteen paniikkiin.
Ainut tapa, millä he suostuvat seuraamaan sydänääniä, on scalp-anturi. Jos en välittömästi ottaisi sitä, en saa sydänäänien seurantaa ollenkaan.
Sitten on tämä että haluaisin minulle tehtävien toimenpiteiden olevan minimissä. Näistä yleensä tulee lumipallo.
Tämä laitettiin papereihini niin, että vaadimme olla kahdestaan, otamme kaiken vastuun itse, emmekä tule saamaan mitään apua.
Olen nyt aivan rikki.
En pysty syömään, en nukkumaan.
Olen vain itkenyt eilisestä asti.
Tänään otamme yhteyttä potilasasiamieheen ja yritämme päästä puhumaan lähimmän doulan kanssa pian. Toivottavasti pian, odotus muuttui helvetiksi.
Onko yleistäkin että pelkopolilla pelotellaan lisää? En haluaisi leikkauspöydällekkään, pelkään kuolevani.
Olen luullut että nykyään kannustetaan lääkkeettömään synnytykseen.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Muakin ihmetyttää miksi ap hankkiutui raskaaksi kun jo ekan lapsen kanssa piti tehdä pelkosektio. Ei lapsia ole pakko hankkia.
Ja toisekseen, synnytys o synnytys, ei sitä voi etukäteen suunnitella eikä siitä tarvitse mitään elämän hienointa kokemusta väkisin suunnitella. Ei synnytys ole mikään prinsessahetki. Ei ainakaan mun mielestäni.
Niin, onhan se hirveää, jos ihminen haluaa mahdollisuuden eheyttävään ja voimaannuttavaan kokemukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän sillä scalpilla olla sänkyyn sidottu?
Kyllä mut ainakin pakotettiin makaamaan paikallani 10 h juuri tuon seurannan vuoksi. Ilmeisesti tässä käytäntö vaihtelee, olen kuullut muistakin jotka on pakotettu makuulle, toiset taas ovat saaneet olla ihan missä asennossa vain.
Jokaisessa ammattikunnassa on ihmisiä, jotka eivät sinne sovi. Joihin ammatteihin hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat käyttää valtaansa toisiin.
Tavallaan järkyttävää joskus oli se tajuta, mutta niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen, onko nykyään synnytyskin jonkinlainen "asiakastapahtuma", jossa sairaalan ja kätilöiden tehtävänä on tarjota mahdollisimman hyvää palvelua synnyttäjä-äiti-asiakkaalle. Synnyttämisestä tehdään joku maailmaa järisyttävä asia, jossa pitää olla doulat ja vesisynnytykset ja luomuhomeopatiakauratyynyt. Tulee sellainen fiilis, ettei ihmiset luota terveydenhuollon henkilökunnan ammattitaitoon, vaan mielummin uskotaan omia googletteluja ja mammakavereita.
Ei niihin kyllä kannatakkaan luottaa. Kätilöillä varsinkin tuntuu olevan usein takana jokin oma ideologia jota sitten ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. sen verran paniikkia tuossa aloituksessa, että olisikohan psykologi tai psykiatri nyt oikeampi osoite. Jostain syystä itselläni ei empatiat riitä tällaiseen ollenkaan. Mietipä niitä oikeasti sairaita ihmisiä, joiden pitää vain pärjätä kipujensa kanssa.
Tästä olen ihan samaa mieltä. Vähän realismia nyt asiaan ja järkeä päähän, ap! Ole ap vain tyytyväinen, että sinun ei tarvitse synnyttää 9 lasta savusaunassa, oma äiti kätilönä, ja savolaisessa korvessa, kuten isoäitini synnytykset menivät. Vertailtiin mummun kanssa niitä synnytyksiä moneen kertaan. Mummu sanoi, että kyllä joskus pelotti kun lääkärikin asui kirkonkylällä 60 km päässä, oli talvipakkanen ja kätilöä ei saatu. Luonnollinen synnytys kotona ei ollut hänestä niin kivaa...Minulla on hänen valokuvakansionsa. Siinä on monta kuvaa kuolleista vauvoista arkussaan. Hän olisi ollut niin onnellinen, kun olisi saanut synnyttää sairaalassa, missä apu on vieressä.
Aina voi kuolla. Aina. Voit kuolla oman ruokapöytäsi ääreen tukehtumalla leivänpalaan. Mietit ja pelkäät ihan liikaa kuolemista, kun sinun pitäisi keskittyä elämään joka ikinen päivä! Pelko on sinällään ihan tervettä, mutta on asioita, joita vain ei voi hallita. Silloin pitää antaa mennä vaan, ja toivoa, että kaikki sujuu hyvin.
Synnytystä ei voi suunnitella. Kroppasi on ihan oma olentosi, ja sinun pääsi on siinä kiinni, mutta kyllä se kroppa sen homman kulun sanelee. Synnytys menee kuten se menee. Se on hyvä, että siinä on lääkäreitä, kivunlievitystä, kätilö ja leikkurimahdollisuus, jos kaikki ei mene hyvin. Meillä on sen suhteen Suomessa asiat oikein hyvin, ja synnytykseen kuoleminen on hyvin harvinaista. Mieti että sinä hoidat hommat synnytyksellä, joka kestää 2-xx tuntia, mutta he, joilla on kroonisia kipuja, taistelevat kipujensa kanssa joka saamarin päivä ja erityisesti yöt, ja he, joilla on vakava sairaus, on ihan oikea syy pelätä kuolemaa.
Miksi lapsivesien lähdön jälkeen pitäisi jäädä kotiin roikkumaan? Eikö lapsi mene kaiken edelle, ja sen vuoksi mennään sinne sairaalaan vesien lähdön jälkeen, että sairaalassa seurataan tulehdusarvoja?
Kivun kanssa pitää vain tulla toimeen, ja lääkettäkin siihen saa,(siis jos ehditään antaa... jos synnytys ei mene kuten tädilläni, että aamukahvipöydässä klo 8 supistaa ja kymmeneltä ihmetellään vauvan varpaita. ). Jokainen synnytys on yksilö ja aina siinä on riskinsä. Sen tähden on hyvä, että siinä on hoitohenkilökuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on se ihan sama mamma joka kyseli että voiko Abilifyn vaan jättää imetyksen ajaksi pois, ettei ota ennen imettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän sillä scalpilla olla sänkyyn sidottu?
Kyllä mut ainakin pakotettiin makaamaan paikallani 10 h juuri tuon seurannan vuoksi. Ilmeisesti tässä käytäntö vaihtelee, olen kuullut muistakin jotka on pakotettu makuulle, toiset taas ovat saaneet olla ihan missä asennossa vain.
Mä en tiennytkään! Oon itse kolme synnyttänyt ja sain kyllä keikkua yms miten halusin sen scalpin kanssa :D
Johtuiko jotenkin vauvan tilasta tai jotain? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen. Kauheeta ois ollut olla vaan paikoillaan, kun itselläni liikkuminen auttoi kipuihin :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin ihmetyttää miksi ap hankkiutui raskaaksi kun jo ekan lapsen kanssa piti tehdä pelkosektio. Ei lapsia ole pakko hankkia.
Ja toisekseen, synnytys o synnytys, ei sitä voi etukäteen suunnitella eikä siitä tarvitse mitään elämän hienointa kokemusta väkisin suunnitella. Ei synnytys ole mikään prinsessahetki. Ei ainakaan mun mielestäni.
Niin, onhan se hirveää, jos ihminen haluaa mahdollisuuden eheyttävään ja voimaannuttavaan kokemukseen.
Just. =D
Olen 2 kertaa synnyttänyt mutta en kyllä keksi missä kohtaa olisin eheytynyt ja missä kohtaa voimaantunut.
Pikemminkin repeydyin ja väsyin ja menetin verta. Mutta laps saatiin maailmaan ja se oli hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä, synnytystä ei "suunnitella".
Se menee kuin on mennäkseen, otat sen avun ja tiedon siinä tilanteessa vastaan, mitä saat.
Maailman luonnollisin asia!
Kyllä minulle on tehty 2 suunniteltua synnytystä, sektiolla. Mutta silloinkaan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Kaikkiaan sektioita kolme joista keskinäiseen meinasin kuolla. Ja viimeisen sektion aikainen anestesialääkäri aiheutti toiminnallaan sellaisen sairaala ja leikkauspelon että tulen jatkossa vaatimaan nukutusta jos pitää jotain toimenpiteitä tehdä. Oli niin kamalaa. Olisin jo ekan sektion jälkeen toivonut että voisin oikeasti synnyttää mutta kohdallani se ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei teitä hyvät ihmiset pakota yhtään mihinknään. Ei edes menemään sinne sairaalaan. Poliisit ei tule kotoa hakemaan jos viivyttelet siellä vaikka ihan siihen asti, kunnes lapsi syntyy sinne.
Itse en ole koskaan pelännyt kipua enkä kuolemaa (en myös lapsen kuolemaa), mutta oman kontrollin menetystä kyllä. Synnyttämään mennessänikin päätin, että minä olen edelleen oman kehoni päättäjä, enkä aio antaa siitä päätösvaltaa hoitohenkilöstölle. Menin synnärille vasta kun itse katsoin sen tarpeelliseksi, suosituksista viis. En ottanut vastaan kivunlievitystä, kielsin episiotomian jne. Olisin oikeasti kävellyt sieltä sairaalasta ulos ja synnyttänyt kadulle jos minua olisi yritetty pakottaa johonkin mitä en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa nyt kaiken kaikkiaan hyvin oudolta, luulen että tämä on nyt sinun, paniikin värittämä, versio tapaamisesta. Eniten särähtää korvaan, että puhut esikoisesta, vaikka sinulla on jo yksi lapsi....
Miksi et sitten voi suostua scalpiin? Voihan sen kanssakin liikkua/seistä siinä laitteen lähettyvillä. Eikä sydänääniä tarvitse ihan koko ajan kuunnella, välillä voi pitää taukoakin, jos käyrä on hyvää. En nyt viestistä ihan saanut selvää, mitä kaikkea pelkäät, mutta kannattaisiko sun nyt itse harjoitella vähän rentoutumista? Käyt jonkun kurssin, missä opetellaan tekniikoita rauhoittumiseen? Pelkopolin kätilöt on yleensä erittäin hyviä ja kokeneita. Jos tämän kanssa oikeasti ei löytynyt yhteistä kieltä, niin pyydä uutta käyntiä toiselle?Opettele lukemaan. Esikoisella AP tarkoittaa, että se on nykyiselle miehelle ja hänelle esikoinen. Oletko ihan idiootti?
Lapsi ei ole ap:n esikoinen.
On se esikoinen sen Herra B:n kanssa.
Ok, selvä. Jatkossa sitten kysyn aina tarkentavasti, monesko esikoinen joku mahtaa olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. sen verran paniikkia tuossa aloituksessa, että olisikohan psykologi tai psykiatri nyt oikeampi osoite. Jostain syystä itselläni ei empatiat riitä tällaiseen ollenkaan. Mietipä niitä oikeasti sairaita ihmisiä, joiden pitää vain pärjätä kipujensa kanssa.
Todellakin. Olen kärsinyt päivittäisistä kivuista kohta 25 vuotta pieleen menneen synnytyksen vuoksi. Minulle kävi juuri niin, että "sidottiin" sänkyyn antureiden vuoksi, mikä kohdisti supistusten voiman suoraan selkärankaani kohti. Tätä puoli vuorokautta ja siihen molemminpuolinen episiotomia päälle. Tuloksena kaikki mahdolliset laskeumat ja sulkijalihaksen vaurio.
Pahinta oli, että minua kiellettii nousemasta ylös, vaikka kipua ei tuntunut lainkaan niin kauan kuin olin pystyasennossa. Näen edelleen joskus painajaisia, että olen raskaana ja pitäisi mennä synnyttämään.
Ap, pidä puolesi ja ota mukaan henkilö joka huolehtii, ettei ylitsesi kävellä (oma mies ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, koska voi "jäätyä").
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän sillä scalpilla olla sänkyyn sidottu?
Kyllä mut ainakin pakotettiin makaamaan paikallani 10 h juuri tuon seurannan vuoksi. Ilmeisesti tässä käytäntö vaihtelee, olen kuullut muistakin jotka on pakotettu makuulle, toiset taas ovat saaneet olla ihan missä asennossa vain.
Mä en tiennytkään! Oon itse kolme synnyttänyt ja sain kyllä keikkua yms miten halusin sen scalpin kanssa :D
Johtuiko jotenkin vauvan tilasta tai jotain? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen. Kauheeta ois ollut olla vaan paikoillaan, kun itselläni liikkuminen auttoi kipuihin :/
Saattoi johtua siitä, että ne idiootit syöttivät mulle nukahtamislääkkeitä kun menin synnärille, ilmeisesti ajatellen, että vain luulin kokemattomuuttani vesien menneen ja minua oltiin siirtämässä osastolle. Sitten vasta joku luki paperini, jossa oli että käynnistystä oli jo suunniteltu seuraavalle päivälle, koska lapsi oli yliaikainen ja minä taas olin aivan turvoksissa ja osin keltainen. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki doula. Oikeesti se voi olla parasta tässä tilanteessa.
Itse traumatisoiduin edellisessä synnytyksessä. Kiitos siis sairaalan henkilökunnan. Tällä kertaa olen valmistautunut paremmin joka suhteessa. Kukaan ei määräile mun synnytyksestä ja minimoin sen riskin siis suunnitellulla kotisynnytyksellä, jossa on oma turvallinen kätilö mukana. Tietysti kaikkea voi sattua ja joudunkin sairaalaan (asumme 5 minuutin päässä), mutta siltikään en aio luopua ihmisoikeuksistani sairaalan ovella.
En ymmärrä näitä vastauksia joita ap on saanut. Mä ymmärsin täysin mitä ap tarkoitti noilla TOIVEILLAAN,ei siis ehdottomilla vaatimuksillaan. Olen synnyttänyt kahdesti ja kätilöiden välinen asenne-ero oli ällistyttävä. Joten jos tuntuu että kätilö oli oikeasti jotenkin (anteeksi vain) huono,niin käy polilla uudelleen toisella ammattilaisella juttelemassa. Minusta ap:n toiveet olivat ihan terveitä ja noin sen pitäisikin mennä. Jokaisella on oikeus toivoa "luonnonmukaisuutta",ja itse ymmärrän sen nimenomaan niin,että äidille ei aiheuteta enempää kipua kuin mitä ennestään on,ja tuo makuutus ainakin omalla kohdallani oli se pahin asia. Toisessa synnytyksessäni saikin liikkua,mikä helpotti valtavasti kipuja. Kätilö hieroi tarvittaessa,ja jo se auttoi vähän mutta juuri riittävästi.
On huvittavaa,miten kannustetaan synnyttämään ja luottamaan omaan kehoon ja luontoon,mutta samalla ihmetellään jos synnyttäjä ei halua "kaikkia lääkkeitä",kun niitä olisi kerran tarjolla. Kätilöiden tehtävä on mielestäni tukea synnytyksessä,ei turhaan nopeuttaa tai vaikeuttaa sitä jos se ei ole tarpeellista.
En ymmärtänyt,miksi sinut on lähetetty pelkopolille,jos haluat synnyttää normaalisti. Uskaltaisin jopa väittää,että teilläpäin on jotain pielessä neuvolasysteemissä.
Kaikesta huolimatta tsemppiä ja onnea vauvasta!
Miksi tahdot suunnitella synnytyksen niin tarkasti etukäteen, etkä jätä itsellesi suuurempaa mahdollisuutta muuttaa mieltäsi kesken synnytyksen? Miksi ehdoton ei epiduraalipuudutteelle, joka voisi tuoda hyvän kivuttomamman synnytyskokemuksen? Eikö sinua rauhoittaisi yhtään sydänäänien seuranta? Minä hakeudun synnytyssairaalaan juuri siksi, että siellä voidaan tarkkailla vauvan vointia ja jos tahdon, niin saan kivunlievitystäkin.
Minä voisin pyytää kesken synnytyksen lisäaikaa esim avautumiselle tai ponnistustarpeen tuntemiselle. En tahdo kätilön kiirehtivän synnytystäni mitenkään, jos vauvan vointi kohdussa on hyvä. Olen sanonut suoraan, että en poinnista vielä, kun ei tunnu siltä. Kätilöillä oli vuoro vaihtumassa ja kätilö olisi tahtonut vauvan ulos ennen sitä. Kannattaa siis kysyä todellista syytä, että miksi juuri nyt pitäsi olla valmis ponnistamaan ja käyttää sitten omaa harkintaansa. Vaadin myös vauvalle piuhan päähän heti lapsivesien mentyä. Sen asentaminen ei sattunut ja sykekäyrä antoi luotettavaa tietoa vauvan voinnista. Vatsanpäältä sykket hävisivät aina välillä ja se oli hermostuttavaa. Laittteen voi laittaa hiljaiseksi ja riittää, että kätilö näkee sykkeen tarkkailuhuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Porvoolainen aloitus. Jokaisessa Suomen sairaalassa tuetaan nykyään mahdollisimman lääkkettömään synnytykseen. Lisäksi vesien mentyä ei tod aleta käynnistelemään vaan 12h saa olla kotona, sitten sairaalaan infektionäyteille ja ehkä joskus käynnistys.
Synnytin ihan vähän aikaa sitten. Minulla lirahti illalla myöhällä vähän vettä, ei siis kaikki menneet vaan vähän. Soitin sairaalaan ja käskettiin tulla käymään testiin. Testasivat oliko oikeasti lapsivettä ja kun oli, jouduin jäämään sisään vaikka kuinka olisin halunnut mennä kotiin yöksi, ei käynyt. Pyysin käynnistystä koska lapsi oli yliaikainen kuten ekakin ja sekin käynnistettiin kun ei itsestään lähtenyt. Eivät suostuneet käynnistämään vaikka pyysin joka päivä lääkäriltä.
Kolmantena päivänä lirauksen jälkeen oli eri lääkäri joka kysyi "mihin aikaan EILEN ne vedet meni" vastasin että ei eilen vaan kaksi päivää sitten. Hän kauhistui ja sanoi että käynnistys on tehtävä ehdottomasti viimeistään 48 tuntia veden menosta, muutoin lapsella on infektiovaara. Minut vietiin välittömästi käynnistykseen ja synnytyksessä todettiin, että lapsivesi oli vihreää, joten jouduin jäämään osastolle vielä kolmeksi päiväksi tarkkailuun lapsen infektioriskin takia.
Eli minä, joka suunnittelin olevan yhden yön sairaalassa synnytyksen takia, olin siellä kokonaisen viikon ekan lääkärin virheen takia.
Alue: Aihe vapaa
Vai että idiootti?! Ap kirjoittaa: Odotamme aviomieheni kanssa lasta, esikoistamme. Hän ei kirjoittanut "ensimmäistä yhteistä lastamme". Ja vaikka se kuinka on miehelle esikoinen, niin ap:lle se ei ole! Miltähän esikoisesta (siitä oikeasta) tuntuu, kun äiti puhuu uudesta vauvasta yleisesti esikoisestamme? Niin.