Epäilen olevani narsisti

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt. Jotenkin tuntuu, että suuri osa ihmisistä vaan kuvittelee olevansa enkelimäisiä ja hyviä, vaikka oikeasti ovat vain sokeampia omille päämäärilleen ja intresseilleen kuin ne, jotka toimivat tietoisesti omaksi edukseen.

Minulle on hyvin tärkeää näyttää hyvältä ja olla hyvä muutamissa asioissa (en välitä olla kaikessa hyvä, koska tiedän ettei se kohdun edes mahdollista). Niin kauan kun minulla on nämä muutamat asiat hyvin, niin olen aika tyytyväinen. Olen miettinyt etukäteen, mistä saan pönkitystä sitten, jos menetän niitä asioita missä nyt päden ja kehitellyt varasuunnitelmia itsetuntoni kannatukselle. Mielestäni kumminkin on ihan normaalia haluta tuntea olevansa jossain hyvä. Minulle ei ikinä riittäisi sellainen elämä, missä ilo ja tarkoitus tulee yhteydestä toisiin ihmisiin tms. Koska tiedän/luulen tietäväni millaisia ihmiset ovat, niin tiedän, että he ovat petollisia ja tuollainen järjestelmä ei kestä. Eri lailla ajattelevat ihmiset kai ottavat uusia ystäviä vai ihmisiä, joihin luottavat kun edellisiin on petytty. Minusta tuo on itsepetosta, mutta toisaalta kai nuo toisella lailla ajattelevat saavat sitä "aitoa onnea" mihin en itse oikein usko.

Siinä mielessä en ole narsistinen, että en saa erityistä nautintoa heikkojen polkemisesta enkä varsinkaan vahingoita eläimiä huvin vuoksi. Sellainen on alhaista. Toisen "tuhoaminen" on tyydyttävää vain, mikäli hän on sen ansainnut vahingoittamalla minua, ja tällöin olen pitkävihainen ja säälimätön. En koskaan oleta, että toinen ei varmaan tarkoittanut minulle pahaa, vaan faktat on ainoa, millä on siinä tilanteessa enää merkitystä.

Kuitenkin mielestäni useimmiten ei ole kannattavaa viettää paljon aikaa "heikkojen" kanssa, ettei itse putoa samaan tilanteeseen mukana - uskon tähän, että ihminen on viiden läheisensä keskiarvo. Minulle on myös tuttua tuntea syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa välillä ainakin jonkin verran, mutta yritän olla käyttämättä paljon aikaa tunteisiin, jotka hukkaavat aikaa ja energiaa.

Nyt on ihan pakko sanoa; kaikessa rehellisyydessäsi olet kuvottava. Luultavasti saisit diagnoosin.

Olet vastenmielinen ja ennen kaikkea Heikko ihminen ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt. Jotenkin tuntuu, että suuri osa ihmisistä vaan kuvittelee olevansa enkelimäisiä ja hyviä, vaikka oikeasti ovat vain sokeampia omille päämäärilleen ja intresseilleen kuin ne, jotka toimivat tietoisesti omaksi edukseen.

Minulle on hyvin tärkeää näyttää hyvältä ja olla hyvä muutamissa asioissa (en välitä olla kaikessa hyvä, koska tiedän ettei se kohdun edes mahdollista). Niin kauan kun minulla on nämä muutamat asiat hyvin, niin olen aika tyytyväinen. Olen miettinyt etukäteen, mistä saan pönkitystä sitten, jos menetän niitä asioita missä nyt päden ja kehitellyt varasuunnitelmia itsetuntoni kannatukselle. Mielestäni kumminkin on ihan normaalia haluta tuntea olevansa jossain hyvä. Minulle ei ikinä riittäisi sellainen elämä, missä ilo ja tarkoitus tulee yhteydestä toisiin ihmisiin tms. Koska tiedän/luulen tietäväni millaisia ihmiset ovat, niin tiedän, että he ovat petollisia ja tuollainen järjestelmä ei kestä. Eri lailla ajattelevat ihmiset kai ottavat uusia ystäviä vai ihmisiä, joihin luottavat kun edellisiin on petytty. Minusta tuo on itsepetosta, mutta toisaalta kai nuo toisella lailla ajattelevat saavat sitä "aitoa onnea" mihin en itse oikein usko.

Siinä mielessä en ole narsistinen, että en saa erityistä nautintoa heikkojen polkemisesta enkä varsinkaan vahingoita eläimiä huvin vuoksi. Sellainen on alhaista. Toisen "tuhoaminen" on tyydyttävää vain, mikäli hän on sen ansainnut vahingoittamalla minua, ja tällöin olen pitkävihainen ja säälimätön. En koskaan oleta, että toinen ei varmaan tarkoittanut minulle pahaa, vaan faktat on ainoa, millä on siinä tilanteessa enää merkitystä.

Kuitenkin mielestäni useimmiten ei ole kannattavaa viettää paljon aikaa "heikkojen" kanssa, ettei itse putoa samaan tilanteeseen mukana - uskon tähän, että ihminen on viiden läheisensä keskiarvo. Minulle on myös tuttua tuntea syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa välillä ainakin jonkin verran, mutta yritän olla käyttämättä paljon aikaa tunteisiin, jotka hukkaavat aikaa ja energiaa.

Nyt on ihan pakko sanoa; kaikessa rehellisyydessäsi olet kuvottava. Luultavasti saisit diagnoosin.

Mikä tässä tarkalleen ottaen on kuvottavaa? Millainen minun tulisi olla, että olisin ok ihminen? Jos en kiusaa toisia ja vihani tuntee vain se, joka on selvästi kaltoinkohdellut minua, niin vaikea ymmärtää, miksi olemassaoloni pitäisi olla jotenkin erityisesti ongelma jollekulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt. Jotenkin tuntuu, että suuri osa ihmisistä vaan kuvittelee olevansa enkelimäisiä ja hyviä, vaikka oikeasti ovat vain sokeampia omille päämäärilleen ja intresseilleen kuin ne, jotka toimivat tietoisesti omaksi edukseen.

Minulle on hyvin tärkeää näyttää hyvältä ja olla hyvä muutamissa asioissa (en välitä olla kaikessa hyvä, koska tiedän ettei se kohdun edes mahdollista). Niin kauan kun minulla on nämä muutamat asiat hyvin, niin olen aika tyytyväinen. Olen miettinyt etukäteen, mistä saan pönkitystä sitten, jos menetän niitä asioita missä nyt päden ja kehitellyt varasuunnitelmia itsetuntoni kannatukselle. Mielestäni kumminkin on ihan normaalia haluta tuntea olevansa jossain hyvä. Minulle ei ikinä riittäisi sellainen elämä, missä ilo ja tarkoitus tulee yhteydestä toisiin ihmisiin tms. Koska tiedän/luulen tietäväni millaisia ihmiset ovat, niin tiedän, että he ovat petollisia ja tuollainen järjestelmä ei kestä. Eri lailla ajattelevat ihmiset kai ottavat uusia ystäviä vai ihmisiä, joihin luottavat kun edellisiin on petytty. Minusta tuo on itsepetosta, mutta toisaalta kai nuo toisella lailla ajattelevat saavat sitä "aitoa onnea" mihin en itse oikein usko.

Siinä mielessä en ole narsistinen, että en saa erityistä nautintoa heikkojen polkemisesta enkä varsinkaan vahingoita eläimiä huvin vuoksi. Sellainen on alhaista. Toisen "tuhoaminen" on tyydyttävää vain, mikäli hän on sen ansainnut vahingoittamalla minua, ja tällöin olen pitkävihainen ja säälimätön. En koskaan oleta, että toinen ei varmaan tarkoittanut minulle pahaa, vaan faktat on ainoa, millä on siinä tilanteessa enää merkitystä.

Kuitenkin mielestäni useimmiten ei ole kannattavaa viettää paljon aikaa "heikkojen" kanssa, ettei itse putoa samaan tilanteeseen mukana - uskon tähän, että ihminen on viiden läheisensä keskiarvo. Minulle on myös tuttua tuntea syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa välillä ainakin jonkin verran, mutta yritän olla käyttämättä paljon aikaa tunteisiin, jotka hukkaavat aikaa ja energiaa.

Nyt on ihan pakko sanoa; kaikessa rehellisyydessäsi olet kuvottava. Luultavasti saisit diagnoosin.

Mikä tässä tarkalleen ottaen on kuvottavaa? Millainen minun tulisi olla, että olisin ok ihminen? Jos en kiusaa toisia ja vihani tuntee vain se, joka on selvästi kaltoinkohdellut minua, niin vaikea ymmärtää, miksi olemassaoloni pitäisi olla jotenkin erityisesti ongelma jollekulle.

Sivusta, yleensä ongelma lienee se ettei narsistin ja terveen populan käsitys rankaisemisen arvoisesta kaltoinkohtelusta kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulostaa tutulta tämä https://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö niin sitten asiassa voi olla perää.

Iskee kohdilleen. Kuulostaa minulta.

Esimerkiksi nämä:

"Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee uhkaa itseään kohtaan osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esim. työpaikalla paljon pahaa aikaan."

"Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta."

Jotkut narsismin kriteerit tuntuvat sopivan minuunkin, mutta minulla on syyllisyyden ja häpeän tunteita, paljonkin. Voinko silti olla narsisti?

Täällä kulkee melko monenlaista teoriaa narsismista yms, mutta itse sanoisin että naristeja yhdistävä tekijä on tunnekylmyys, ihmiset ovat vain hyödykkeitä tai esim. esteitä.

Sikäli mitkään sanomasi asiat eivät vielä viittaa ko. Persoonallisuushäiriöön. Kaikilla voi olla jossakin elämänsä vaiheessa kausia, jotka näyttävät persoonallisuushäitiöltä esim. Kriisissä kun käyttäydymme jotenkin normaalista poiketen tai ikävästi muita kohtaan.

Tunnetko katumusta tai myötätuntoa muita kohtaan? Laitatko oman edun edelle pienissäkin asioissa vaikka tietäisit sen vahingoittavan muita? Koskevatko yhteiset säännöt myös sinua?

Oletko käyttäytynyt samalla tavalla viimeistään teini-iästä lähtien?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulostaa tutulta tämä https://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö niin sitten asiassa voi olla perää.

Iskee kohdilleen. Kuulostaa minulta.

Esimerkiksi nämä:

"Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee uhkaa itseään kohtaan osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esim. työpaikalla paljon pahaa aikaan."

"Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta."

Jotkut narsismin kriteerit tuntuvat sopivan minuunkin, mutta minulla on syyllisyyden ja häpeän tunteita, paljonkin. Voinko silti olla narsisti?

Herkkänahkainen narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt. Jotenkin tuntuu, että suuri osa ihmisistä vaan kuvittelee olevansa enkelimäisiä ja hyviä, vaikka oikeasti ovat vain sokeampia omille päämäärilleen ja intresseilleen kuin ne, jotka toimivat tietoisesti omaksi edukseen.

Minulle on hyvin tärkeää näyttää hyvältä ja olla hyvä muutamissa asioissa (en välitä olla kaikessa hyvä, koska tiedän ettei se kohdun edes mahdollista). Niin kauan kun minulla on nämä muutamat asiat hyvin, niin olen aika tyytyväinen. Olen miettinyt etukäteen, mistä saan pönkitystä sitten, jos menetän niitä asioita missä nyt päden ja kehitellyt varasuunnitelmia itsetuntoni kannatukselle. Mielestäni kumminkin on ihan normaalia haluta tuntea olevansa jossain hyvä. Minulle ei ikinä riittäisi sellainen elämä, missä ilo ja tarkoitus tulee yhteydestä toisiin ihmisiin tms. Koska tiedän/luulen tietäväni millaisia ihmiset ovat, niin tiedän, että he ovat petollisia ja tuollainen järjestelmä ei kestä. Eri lailla ajattelevat ihmiset kai ottavat uusia ystäviä vai ihmisiä, joihin luottavat kun edellisiin on petytty. Minusta tuo on itsepetosta, mutta toisaalta kai nuo toisella lailla ajattelevat saavat sitä "aitoa onnea" mihin en itse oikein usko.

Siinä mielessä en ole narsistinen, että en saa erityistä nautintoa heikkojen polkemisesta enkä varsinkaan vahingoita eläimiä huvin vuoksi. Sellainen on alhaista. Toisen "tuhoaminen" on tyydyttävää vain, mikäli hän on sen ansainnut vahingoittamalla minua, ja tällöin olen pitkävihainen ja säälimätön. En koskaan oleta, että toinen ei varmaan tarkoittanut minulle pahaa, vaan faktat on ainoa, millä on siinä tilanteessa enää merkitystä.

Kuitenkin mielestäni useimmiten ei ole kannattavaa viettää paljon aikaa "heikkojen" kanssa, ettei itse putoa samaan tilanteeseen mukana - uskon tähän, että ihminen on viiden läheisensä keskiarvo. Minulle on myös tuttua tuntea syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa välillä ainakin jonkin verran, mutta yritän olla käyttämättä paljon aikaa tunteisiin, jotka hukkaavat aikaa ja energiaa.

Nyt on ihan pakko sanoa; kaikessa rehellisyydessäsi olet kuvottava. Luultavasti saisit diagnoosin.

Mikä tässä tarkalleen ottaen on kuvottavaa? Millainen minun tulisi olla, että olisin ok ihminen? Jos en kiusaa toisia ja vihani tuntee vain se, joka on selvästi kaltoinkohdellut minua, niin vaikea ymmärtää, miksi olemassaoloni pitäisi olla jotenkin erityisesti ongelma jollekulle.

Sivusta, yleensä ongelma lienee se ettei narsistin ja terveen populan käsitys rankaisemisen arvoisesta kaltoinkohtelusta kohtaa.

Tämä. Samoin tuo ”heikomman aineksen” välttely ettei muutu samankaltaiseksi 🧐 Aika karua ajatusmaailmaa, esimerkiksi sairaita ja vammaisia kohtaan. ”Ihminen on viiden läheisensä keskiarvo.” No niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt. Jotenkin tuntuu, että suuri osa ihmisistä vaan kuvittelee olevansa enkelimäisiä ja hyviä, vaikka oikeasti ovat vain sokeampia omille päämäärilleen ja intresseilleen kuin ne, jotka toimivat tietoisesti omaksi edukseen.

Minulle on hyvin tärkeää näyttää hyvältä ja olla hyvä muutamissa asioissa (en välitä olla kaikessa hyvä, koska tiedän ettei se kohdun edes mahdollista). Niin kauan kun minulla on nämä muutamat asiat hyvin, niin olen aika tyytyväinen. Olen miettinyt etukäteen, mistä saan pönkitystä sitten, jos menetän niitä asioita missä nyt päden ja kehitellyt varasuunnitelmia itsetuntoni kannatukselle. Mielestäni kumminkin on ihan normaalia haluta tuntea olevansa jossain hyvä. Minulle ei ikinä riittäisi sellainen elämä, missä ilo ja tarkoitus tulee yhteydestä toisiin ihmisiin tms. Koska tiedän/luulen tietäväni millaisia ihmiset ovat, niin tiedän, että he ovat petollisia ja tuollainen järjestelmä ei kestä. Eri lailla ajattelevat ihmiset kai ottavat uusia ystäviä vai ihmisiä, joihin luottavat kun edellisiin on petytty. Minusta tuo on itsepetosta, mutta toisaalta kai nuo toisella lailla ajattelevat saavat sitä "aitoa onnea" mihin en itse oikein usko.

Siinä mielessä en ole narsistinen, että en saa erityistä nautintoa heikkojen polkemisesta enkä varsinkaan vahingoita eläimiä huvin vuoksi. Sellainen on alhaista. Toisen "tuhoaminen" on tyydyttävää vain, mikäli hän on sen ansainnut vahingoittamalla minua, ja tällöin olen pitkävihainen ja säälimätön. En koskaan oleta, että toinen ei varmaan tarkoittanut minulle pahaa, vaan faktat on ainoa, millä on siinä tilanteessa enää merkitystä.

Kuitenkin mielestäni useimmiten ei ole kannattavaa viettää paljon aikaa "heikkojen" kanssa, ettei itse putoa samaan tilanteeseen mukana - uskon tähän, että ihminen on viiden läheisensä keskiarvo. Minulle on myös tuttua tuntea syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa välillä ainakin jonkin verran, mutta yritän olla käyttämättä paljon aikaa tunteisiin, jotka hukkaavat aikaa ja energiaa.

Nyt on ihan pakko sanoa; kaikessa rehellisyydessäsi olet kuvottava. Luultavasti saisit diagnoosin.

Mikä tässä tarkalleen ottaen on kuvottavaa? Millainen minun tulisi olla, että olisin ok ihminen? Jos en kiusaa toisia ja vihani tuntee vain se, joka on selvästi kaltoinkohdellut minua, niin vaikea ymmärtää, miksi olemassaoloni pitäisi olla jotenkin erityisesti ongelma jollekulle.

Sivusta, yleensä ongelma lienee se ettei narsistin ja terveen populan käsitys rankaisemisen arvoisesta kaltoinkohtelusta kohtaa.

Tämä. Samoin tuo ”heikomman aineksen” välttely ettei muutu samankaltaiseksi 🧐 Aika karua ajatusmaailmaa, esimerkiksi sairaita ja vammaisia kohtaan. ”Ihminen on viiden läheisensä keskiarvo.” No niin...

Nuo kosketti minuakin aika paljon. Toivon ettei hän ole missään työssä jossa joutuu kohtaamaan heikompaa ainesta...siis hänen mielestään heikompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt. Jotenkin tuntuu, että suuri osa ihmisistä vaan kuvittelee olevansa enkelimäisiä ja hyviä, vaikka oikeasti ovat vain sokeampia omille päämäärilleen ja intresseilleen kuin ne, jotka toimivat tietoisesti omaksi edukseen.

Minulle on hyvin tärkeää näyttää hyvältä ja olla hyvä muutamissa asioissa (en välitä olla kaikessa hyvä, koska tiedän ettei se kohdun edes mahdollista). Niin kauan kun minulla on nämä muutamat asiat hyvin, niin olen aika tyytyväinen. Olen miettinyt etukäteen, mistä saan pönkitystä sitten, jos menetän niitä asioita missä nyt päden ja kehitellyt varasuunnitelmia itsetuntoni kannatukselle. Mielestäni kumminkin on ihan normaalia haluta tuntea olevansa jossain hyvä. Minulle ei ikinä riittäisi sellainen elämä, missä ilo ja tarkoitus tulee yhteydestä toisiin ihmisiin tms. Koska tiedän/luulen tietäväni millaisia ihmiset ovat, niin tiedän, että he ovat petollisia ja tuollainen järjestelmä ei kestä. Eri lailla ajattelevat ihmiset kai ottavat uusia ystäviä vai ihmisiä, joihin luottavat kun edellisiin on petytty. Minusta tuo on itsepetosta, mutta toisaalta kai nuo toisella lailla ajattelevat saavat sitä "aitoa onnea" mihin en itse oikein usko.

Siinä mielessä en ole narsistinen, että en saa erityistä nautintoa heikkojen polkemisesta enkä varsinkaan vahingoita eläimiä huvin vuoksi. Sellainen on alhaista. Toisen "tuhoaminen" on tyydyttävää vain, mikäli hän on sen ansainnut vahingoittamalla minua, ja tällöin olen pitkävihainen ja säälimätön. En koskaan oleta, että toinen ei varmaan tarkoittanut minulle pahaa, vaan faktat on ainoa, millä on siinä tilanteessa enää merkitystä.

Kuitenkin mielestäni useimmiten ei ole kannattavaa viettää paljon aikaa "heikkojen" kanssa, ettei itse putoa samaan tilanteeseen mukana - uskon tähän, että ihminen on viiden läheisensä keskiarvo. Minulle on myös tuttua tuntea syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa välillä ainakin jonkin verran, mutta yritän olla käyttämättä paljon aikaa tunteisiin, jotka hukkaavat aikaa ja energiaa.

Nyt on ihan pakko sanoa; kaikessa rehellisyydessäsi olet kuvottava. Luultavasti saisit diagnoosin.

Mikä tässä tarkalleen ottaen on kuvottavaa? Millainen minun tulisi olla, että olisin ok ihminen? Jos en kiusaa toisia ja vihani tuntee vain se, joka on selvästi kaltoinkohdellut minua, niin vaikea ymmärtää, miksi olemassaoloni pitäisi olla jotenkin erityisesti ongelma jollekulle.

Sivusta, yleensä ongelma lienee se ettei narsistin ja terveen populan käsitys rankaisemisen arvoisesta kaltoinkohtelusta kohtaa.

Tämä. Samoin tuo ”heikomman aineksen” välttely ettei muutu samankaltaiseksi 🧐 Aika karua ajatusmaailmaa, esimerkiksi sairaita ja vammaisia kohtaan. ”Ihminen on viiden läheisensä keskiarvo.” No niin...

En kylläkään sanonut, että sairas tai vammainen on välttämättä heikko. Usein ne koettelemukset kehittää resilienssiä ja pärjäämiskykyä. Mutta sitten taas jos joku on masentunut tai päihdeongelmainen, niin tällaiseen alaspäin menevään spiraaliin ei kannata lähteä pitämään seuraa, ellei itsestä todella ole auttamaan toista ja toinen sen avun myös haluaa.

Miten muuten selitätte, että sairaat ihmiset kokevat todella usein puolison ja läheisten hylkäävän? Kaikki hylkääjät eivät kai voi olla narsisteja, vaan tavallisia ihmisiä, jotka ovat jollain verukkeella peruneet tekonsa? -20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt. Jotenkin tuntuu, että suuri osa ihmisistä vaan kuvittelee olevansa enkelimäisiä ja hyviä, vaikka oikeasti ovat vain sokeampia omille päämäärilleen ja intresseilleen kuin ne, jotka toimivat tietoisesti omaksi edukseen.

Minulle on hyvin tärkeää näyttää hyvältä ja olla hyvä muutamissa asioissa (en välitä olla kaikessa hyvä, koska tiedän ettei se kohdun edes mahdollista). Niin kauan kun minulla on nämä muutamat asiat hyvin, niin olen aika tyytyväinen. Olen miettinyt etukäteen, mistä saan pönkitystä sitten, jos menetän niitä asioita missä nyt päden ja kehitellyt varasuunnitelmia itsetuntoni kannatukselle. Mielestäni kumminkin on ihan normaalia haluta tuntea olevansa jossain hyvä. Minulle ei ikinä riittäisi sellainen elämä, missä ilo ja tarkoitus tulee yhteydestä toisiin ihmisiin tms. Koska tiedän/luulen tietäväni millaisia ihmiset ovat, niin tiedän, että he ovat petollisia ja tuollainen järjestelmä ei kestä. Eri lailla ajattelevat ihmiset kai ottavat uusia ystäviä vai ihmisiä, joihin luottavat kun edellisiin on petytty. Minusta tuo on itsepetosta, mutta toisaalta kai nuo toisella lailla ajattelevat saavat sitä "aitoa onnea" mihin en itse oikein usko.

Siinä mielessä en ole narsistinen, että en saa erityistä nautintoa heikkojen polkemisesta enkä varsinkaan vahingoita eläimiä huvin vuoksi. Sellainen on alhaista. Toisen "tuhoaminen" on tyydyttävää vain, mikäli hän on sen ansainnut vahingoittamalla minua, ja tällöin olen pitkävihainen ja säälimätön. En koskaan oleta, että toinen ei varmaan tarkoittanut minulle pahaa, vaan faktat on ainoa, millä on siinä tilanteessa enää merkitystä.

Kuitenkin mielestäni useimmiten ei ole kannattavaa viettää paljon aikaa "heikkojen" kanssa, ettei itse putoa samaan tilanteeseen mukana - uskon tähän, että ihminen on viiden läheisensä keskiarvo. Minulle on myös tuttua tuntea syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa välillä ainakin jonkin verran, mutta yritän olla käyttämättä paljon aikaa tunteisiin, jotka hukkaavat aikaa ja energiaa.

Nyt on ihan pakko sanoa; kaikessa rehellisyydessäsi olet kuvottava. Luultavasti saisit diagnoosin.

Mikä tässä tarkalleen ottaen on kuvottavaa? Millainen minun tulisi olla, että olisin ok ihminen? Jos en kiusaa toisia ja vihani tuntee vain se, joka on selvästi kaltoinkohdellut minua, niin vaikea ymmärtää, miksi olemassaoloni pitäisi olla jotenkin erityisesti ongelma jollekulle.

Sivusta, yleensä ongelma lienee se ettei narsistin ja terveen populan käsitys rankaisemisen arvoisesta kaltoinkohtelusta kohtaa.

Tämä. Samoin tuo ”heikomman aineksen” välttely ettei muutu samankaltaiseksi 🧐 Aika karua ajatusmaailmaa, esimerkiksi sairaita ja vammaisia kohtaan. ”Ihminen on viiden läheisensä keskiarvo.” No niin...

En kylläkään sanonut, että sairas tai vammainen on välttämättä heikko. Usein ne koettelemukset kehittää resilienssiä ja pärjäämiskykyä. Mutta sitten taas jos joku on masentunut tai päihdeongelmainen, niin tällaiseen alaspäin menevään spiraaliin ei kannata lähteä pitämään seuraa, ellei itsestä todella ole auttamaan toista ja toinen sen avun myös haluaa.

Miten muuten selitätte, että sairaat ihmiset kokevat todella usein puolison ja läheisten hylkäävän? Kaikki hylkääjät eivät kai voi olla narsisteja, vaan tavallisia ihmisiä, jotka ovat jollain verukkeella peruneet tekonsa? -20

Masennus on _sairaus_. Vihjailetko että kansantautimme on itseaiheutettua? Nyt alkaa kuulostaa siltä, että narsismin sijaan olet joko todella nuori, kokematon, naiivi tai yksinkertaisesti tyhmä. Ehkä elämä koulii. Tuhon ”tärkeä näyttää hyvältä” tuo aika kovan kätensä ja poltinmerkkinsä.

Huono häviäjä, itsekeskeinen paskiainen. Parempi kun tuollaisia ei olisi olemassakaan. Toivottavasti karma kostaa sulle huonoutesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt. Jotenkin tuntuu, että suuri osa ihmisistä vaan kuvittelee olevansa enkelimäisiä ja hyviä, vaikka oikeasti ovat vain sokeampia omille päämäärilleen ja intresseilleen kuin ne, jotka toimivat tietoisesti omaksi edukseen.

Minulle on hyvin tärkeää näyttää hyvältä ja olla hyvä muutamissa asioissa (en välitä olla kaikessa hyvä, koska tiedän ettei se kohdun edes mahdollista). Niin kauan kun minulla on nämä muutamat asiat hyvin, niin olen aika tyytyväinen. Olen miettinyt etukäteen, mistä saan pönkitystä sitten, jos menetän niitä asioita missä nyt päden ja kehitellyt varasuunnitelmia itsetuntoni kannatukselle. Mielestäni kumminkin on ihan normaalia haluta tuntea olevansa jossain hyvä. Minulle ei ikinä riittäisi sellainen elämä, missä ilo ja tarkoitus tulee yhteydestä toisiin ihmisiin tms. Koska tiedän/luulen tietäväni millaisia ihmiset ovat, niin tiedän, että he ovat petollisia ja tuollainen järjestelmä ei kestä. Eri lailla ajattelevat ihmiset kai ottavat uusia ystäviä vai ihmisiä, joihin luottavat kun edellisiin on petytty. Minusta tuo on itsepetosta, mutta toisaalta kai nuo toisella lailla ajattelevat saavat sitä "aitoa onnea" mihin en itse oikein usko.

Siinä mielessä en ole narsistinen, että en saa erityistä nautintoa heikkojen polkemisesta enkä varsinkaan vahingoita eläimiä huvin vuoksi. Sellainen on alhaista. Toisen "tuhoaminen" on tyydyttävää vain, mikäli hän on sen ansainnut vahingoittamalla minua, ja tällöin olen pitkävihainen ja säälimätön. En koskaan oleta, että toinen ei varmaan tarkoittanut minulle pahaa, vaan faktat on ainoa, millä on siinä tilanteessa enää merkitystä.

Kuitenkin mielestäni useimmiten ei ole kannattavaa viettää paljon aikaa "heikkojen" kanssa, ettei itse putoa samaan tilanteeseen mukana - uskon tähän, että ihminen on viiden läheisensä keskiarvo. Minulle on myös tuttua tuntea syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa välillä ainakin jonkin verran, mutta yritän olla käyttämättä paljon aikaa tunteisiin, jotka hukkaavat aikaa ja energiaa.

Nyt on ihan pakko sanoa; kaikessa rehellisyydessäsi olet kuvottava. Luultavasti saisit diagnoosin.

Mikä tässä tarkalleen ottaen on kuvottavaa? Millainen minun tulisi olla, että olisin ok ihminen? Jos en kiusaa toisia ja vihani tuntee vain se, joka on selvästi kaltoinkohdellut minua, niin vaikea ymmärtää, miksi olemassaoloni pitäisi olla jotenkin erityisesti ongelma jollekulle.

Sivusta, yleensä ongelma lienee se ettei narsistin ja terveen populan käsitys rankaisemisen arvoisesta kaltoinkohtelusta kohtaa.

Tämä. Samoin tuo ”heikomman aineksen” välttely ettei muutu samankaltaiseksi 🧐 Aika karua ajatusmaailmaa, esimerkiksi sairaita ja vammaisia kohtaan. ”Ihminen on viiden läheisensä keskiarvo.” No niin...

En kylläkään sanonut, että sairas tai vammainen on välttämättä heikko. Usein ne koettelemukset kehittää resilienssiä ja pärjäämiskykyä. Mutta sitten taas jos joku on masentunut tai päihdeongelmainen, niin tällaiseen alaspäin menevään spiraaliin ei kannata lähteä pitämään seuraa, ellei itsestä todella ole auttamaan toista ja toinen sen avun myös haluaa.

Miten muuten selitätte, että sairaat ihmiset kokevat todella usein puolison ja läheisten hylkäävän? Kaikki hylkääjät eivät kai voi olla narsisteja, vaan tavallisia ihmisiä, jotka ovat jollain verukkeella peruneet tekonsa? -20

Ok, mielenterveyteen liittyvät sairaudet eivät ole sairauksia sinun mielestä. Ovat vain tahdon asioita ja oma syy. Luuletko, että sinun seuraa kukaan sairastunut kaipaa, tuo asenne loistaa aika kauas. Jotkut ovat herkempiä vaistoamaan juuri tuota asennetta ja siksi eivät edes hakeudu tuollaisten mengelistien seuraan, kun ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti narsistinen ihminen ei edes pohtisi tällaista asiaa.

Narsisti*, narsistinen pohtii.

Asutko rikkaalla alueella, siis?

Narsistin luulee olevansa muiden yläpuolella, vaikka heidän käytöksensä osoittaa että ovat niitä kaikkein mitättömimpiä. Halu kostaa ja mustamaalata ovat pienen ihmisen merkkejä. En sitten tiedä miten narsisteja voisi eheyttää, kun eivät juurikaan tunne empatiaa muita kohtaan.

Yksi aika selkeä merkki narsismista on se, että he ovat usein huomion keskipisteenä. Heidän on vaikeaa seurata sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin luulee olevansa muiden yläpuolella, vaikka heidän käytöksensä osoittaa että ovat niitä kaikkein mitättömimpiä. Halu kostaa ja mustamaalata ovat pienen ihmisen merkkejä. En sitten tiedä miten narsisteja voisi eheyttää, kun eivät juurikaan tunne empatiaa muita kohtaan.

Yksi aika selkeä merkki narsismista on se, että he ovat usein huomion keskipisteenä. Heidän on vaikeaa seurata sivusta.

Luulen että terapia ainakin ”tasottaisi” monia. Kun olisi pakotettu katsomaan asioita toisen ihmisen silmin. Mutta tiedossahan on, että narsisti ei terapiaan hakeudu. Se, että hänelle sitä ehdotetaan, ja siitä jyrkästi kieltäydytään itsetietoisena, kertoo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen tyytyväinen itseeni. En ole kovin kiinnostunut siitä, mitä mieltä kukaan muu on minusta, enkä erityisemmin halua miellyttää ketään. Pidän kyllä ihmisistä ja olen kiinnostunut siitä, millaisia erilaisia ihmisiä on olemassa, mutta en halua ketään sotkemaan mieleni mukaan järjestämääni elämääni. Olenko narsisti?

Ei noiden piirteiden perusteella. Minusta kuulostat vaan tavalliselta kypsältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin luulee olevansa muiden yläpuolella, vaikka heidän käytöksensä osoittaa että ovat niitä kaikkein mitättömimpiä. Halu kostaa ja mustamaalata ovat pienen ihmisen merkkejä. En sitten tiedä miten narsisteja voisi eheyttää, kun eivät juurikaan tunne empatiaa muita kohtaan.

Yksi aika selkeä merkki narsismista on se, että he ovat usein huomion keskipisteenä. Heidän on vaikeaa seurata sivusta.

Luulen että terapia ainakin ”tasottaisi” monia. Kun olisi pakotettu katsomaan asioita toisen ihmisen silmin. Mutta tiedossahan on, että narsisti ei terapiaan hakeudu. Se, että hänelle sitä ehdotetaan, ja siitä jyrkästi kieltäydytään itsetietoisena, kertoo paljon.

Pariterapiaan olen kuullut jonkun menneen, mutta sinnekin mennään pätemään ja ”voittamaan” kumppani - olemaan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin luulee olevansa muiden yläpuolella, vaikka heidän käytöksensä osoittaa että ovat niitä kaikkein mitättömimpiä. Halu kostaa ja mustamaalata ovat pienen ihmisen merkkejä. En sitten tiedä miten narsisteja voisi eheyttää, kun eivät juurikaan tunne empatiaa muita kohtaan.

Yksi aika selkeä merkki narsismista on se, että he ovat usein huomion keskipisteenä. Heidän on vaikeaa seurata sivusta.

Luulen että terapia ainakin ”tasottaisi” monia. Kun olisi pakotettu katsomaan asioita toisen ihmisen silmin. Mutta tiedossahan on, että narsisti ei terapiaan hakeudu. Se, että hänelle sitä ehdotetaan, ja siitä jyrkästi kieltäydytään itsetietoisena, kertoo paljon.

Todennäköisemmin narsisti oppisi uusia manipulointikeinoja siellä terapiassa.