Epäilen olevani narsisti

Kerjäätkö muiden hyväksyntää,jos et kerjää niin olet narsisti. Jos et piitaa alapeukuista niin olet narsisti.

Jos kuulostaa tutulta tämä https://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö niin sitten asiassa voi olla perää.

Njaa. Määritelmän mukaan et voi olla narsisti jos epäilet olevasi. Narsisti ei näe itsessään mitään vikaa.

Tee vaikka joku testi.

Narsisti EI HALUA nähdä itsessään mitään vikaa, näkee kyllä, jos uskaltaa tutkailla itseään ulkopuolisen henkilön silmin täysin rehellisesti ja vilpittömästi. Henkilölle tuottaa tuskaa nähdä itsessään mitään heikkouksia, siksi hän haluaa pakonomaisesti ylläpitää illuusiota täydellisyydestään.

Vierailija kirjoitti:

Njaa. Määritelmän mukaan et voi olla narsisti jos epäilet olevasi. Narsisti ei näe itsessään mitään vikaa.

Itse olen lukenut juuri päinvastaista: että narsisti voi hyvin myöntää olevansa narsisti, koska ei näe siinä mitään pahaa.

Esimerkiksi tästä kaikki muut kohdat osuvat paitsi se, että olisin mies. Olen nainen.

http://www.iskelma.fi/uutiset/terveys-ja-hyvinvointi/onko-laheisesi-nar…

AP

Vierailija kirjoitti:

Kerjäätkö muiden hyväksyntää,jos et kerjää niin olet narsisti. Jos et piitaa alapeukuista niin olet narsisti.

No en oikeastaan. En ole kovin kiinnostunut ihmisten seurasta yleisesti. Turhanpäiväinen juttelu on ärsyttävää. Pidän sellaisiin ihmisiin hyvät välit, joista saan jotakin hyötyä. Näille olen erittäin ystävällinen. Muille asiallinen.

AP

Narsisti ei myönnä olevansa narsisti.

Kerro tarkemmin, millainen puoliso,ystävä tai työkaveri olet. Mistä asioista nautit? Mitä pidät tärkeänä? Haittaako sinua,jos olisit narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Njaa. Määritelmän mukaan et voi olla narsisti jos epäilet olevasi. Narsisti ei näe itsessään mitään vikaa.

Eipä ole ihan noin yksinkertaista.

Sama. Mäkin epäilen olevani tai no, olen jo hyväksynyt että olen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulostaa tutulta tämä https://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö niin sitten asiassa voi olla perää.

Iskee kohdilleen. Kuulostaa minulta.

Esimerkiksi nämä:

"Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee uhkaa itseään kohtaan osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esim. työpaikalla paljon pahaa aikaan."

"Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta."

"-Njaa. Määritelmän mukaan et voi olla narsisti jos epäilet olevasi. Narsisti ei näe itsessään mitään vikaa."

- "Eipä ole ihan noin yksinkertaista."

Mutta minusta ainakin oikein hyvä ja erinomainen alku, jos tai kun osaa, siis aidosti ja ennakkoluulottomasti osaa kysyä itseltään, että mitä vikaa tai haittaa minussa saattaisi olla? - Toki paljon lienee kiinni siitäkin osaako vastata itselleen rehellisesti oikein. Luullakseni itsensä näkeminen objektiivisesti ja neutreaalisti ei ole niin helppoa, kuin mitä saattaisi kuvitella ja luulla.   

Vierailija kirjoitti:

Kerro tarkemmin, millainen puoliso,ystävä tai työkaveri olet. Mistä asioista nautit? Mitä pidät tärkeänä? Haittaako sinua,jos olisit narsisti?

Puolisona surkea, mutta olen ainakin yrittänyt parantaa käytöstäni jotta elämä jatkuisi entisellään. Minun on silti vaikea ymmärtää mieheni kipuilua avioliiton alun vaikeuksia käsitellessään. Joskus se jopa ärsyttää, vaikka tiedän että se kaikki johtui minusta.

Ystävänä olen huomannut olevani hyväksikäyttävä. Vuosia sitten minulla oli kaikkein tärkein ystävä, jolle purin omia huoliani, vaan kiinnostus häntä kohtaan hiipui kun muutin pois ja ongelmat hävisivät. Näin on käynyt useamman ystävän kanssa: kun ei ole enää ollut hyötyä, olen siirtynyt eteenpäin.

Monesti olen koonnut kaverijoukkoja, joita ikäänkuin "johdan", ja päätän mitä tehdään. Näissä kaikissa on yhteistä se, että olen kokenut olevani ylempänä kuin muut siinä joukossa. En voi sietää sellaisten ihmisten seuraa, jotka ovat vaikkapa urheilussa parempia kuin minä tai vaikka mielestäni paremman näköisiä.

AP

Oikeasti narsistinen ihminen ei edes pohtisi tällaista asiaa.

Olen tyytyväinen itseeni. En ole kovin kiinnostunut siitä, mitä mieltä kukaan muu on minusta, enkä erityisemmin halua miellyttää ketään. Pidän kyllä ihmisistä ja olen kiinnostunut siitä, millaisia erilaisia ihmisiä on olemassa, mutta en halua ketään sotkemaan mieleni mukaan järjestämääni elämääni. Olenko narsisti?

Minäkin epäilen olevani narsisti.

Kuinka voin lähteä selvittämään asiaa? Terveyskeskus tai työterveyshuolto?

Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä. Jos puhutaan ihan patologiasta, niin narsistiseen pershäiriöön kuuluu kyllä ihmisten hyväksikäyttö taloudellisesti, statusta pönkittämään tms., aika lailla kaiken läpäisevä grandioottinen harha (olen muiden yläpuolella) jne.. Kaikki itsekeskeisyys ei ole narsismia, kaikki ikävät luonteenpiirteet eivät ole narsismia. Kliinisessä mielessä narsistinen hlö ei pohdi palstoilla pitäisikö omille kurjille piirteille lähteä tekemään jotain. Epävakauteen taas kuuluu häilyminen huonommuuden ja ylemmyyden tunteiden välillä. Psykologin vastaanotto voisi olla hyvä lähtökohta. Voi ihan vaikka soittaa ja kysyä kuinka paljon ko ammattilaisella on kokemusta persoonallisuushäiriöiden hoidosta.

Psykologi

Persoonallisuushäiriöstä kärsineenä minun käsitys on se että narsisti voi tiedostaa erilaisia persoonansa puolia, esim. että olen kateellinen. Ei narsistit tyhmiä ole. Mutta sitten vasta kun persoonallisuushäiriöinen paranee jos niin onnellisesti käy, hän ymmärtää koko kuvan. Koska hänelle tulee parantuessaan uutena kokemus siitä mitä on olla ei-kateellinen. Hän pystyy vertaamaan näitä kahta olotilaa. Tämän takia paraneminen myös sattuu erittäin paljon.

Minäkin olen miettinyt. Jotenkin tuntuu, että suuri osa ihmisistä vaan kuvittelee olevansa enkelimäisiä ja hyviä, vaikka oikeasti ovat vain sokeampia omille päämäärilleen ja intresseilleen kuin ne, jotka toimivat tietoisesti omaksi edukseen.

Minulle on hyvin tärkeää näyttää hyvältä ja olla hyvä muutamissa asioissa (en välitä olla kaikessa hyvä, koska tiedän ettei se kohdun edes mahdollista). Niin kauan kun minulla on nämä muutamat asiat hyvin, niin olen aika tyytyväinen. Olen miettinyt etukäteen, mistä saan pönkitystä sitten, jos menetän niitä asioita missä nyt päden ja kehitellyt varasuunnitelmia itsetuntoni kannatukselle. Mielestäni kumminkin on ihan normaalia haluta tuntea olevansa jossain hyvä. Minulle ei ikinä riittäisi sellainen elämä, missä ilo ja tarkoitus tulee yhteydestä toisiin ihmisiin tms. Koska tiedän/luulen tietäväni millaisia ihmiset ovat, niin tiedän, että he ovat petollisia ja tuollainen järjestelmä ei kestä. Eri lailla ajattelevat ihmiset kai ottavat uusia ystäviä vai ihmisiä, joihin luottavat kun edellisiin on petytty. Minusta tuo on itsepetosta, mutta toisaalta kai nuo toisella lailla ajattelevat saavat sitä "aitoa onnea" mihin en itse oikein usko.

Siinä mielessä en ole narsistinen, että en saa erityistä nautintoa heikkojen polkemisesta enkä varsinkaan vahingoita eläimiä huvin vuoksi. Sellainen on alhaista. Toisen "tuhoaminen" on tyydyttävää vain, mikäli hän on sen ansainnut vahingoittamalla minua, ja tällöin olen pitkävihainen ja säälimätön. En koskaan oleta, että toinen ei varmaan tarkoittanut minulle pahaa, vaan faktat on ainoa, millä on siinä tilanteessa enää merkitystä.

Kuitenkin mielestäni useimmiten ei ole kannattavaa viettää paljon aikaa "heikkojen" kanssa, ettei itse putoa samaan tilanteeseen mukana - uskon tähän, että ihminen on viiden läheisensä keskiarvo. Minulle on myös tuttua tuntea syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa välillä ainakin jonkin verran, mutta yritän olla käyttämättä paljon aikaa tunteisiin, jotka hukkaavat aikaa ja energiaa.