20-25- vuotiaat naiset, millainen elämäntilanne teillä on? :)

25v, 2v tytön kanssa kotona ollut, nyt paluu töihin. Naimisissa 2v. Rivarikämppää maksellaan. Todella onnellinen tässä ja nyt. ❤

Ikää 23v ja opiskelen yliopistossa, kolmas vuosi lähtee käyntiin jos ja kun palaan takaisin opiskelemaan. Olin juhannuksena vakavassa onnettomuudessa ja nyt aivovamman ja selän murtumien kanssa selviytyminen ja kuntoutuminen edessä. Ihana poikaystävä rinnalla. Kesä muutti koko elämäni, mutta tästä vielä ponnistan kovaa ja korkealle.

25-vuotta, ollut valmistumisestani asti työttömänä (2015). Ei ole omistusasuntoa vaan pelkkää opintolainaa, ura tyssännyt jo tässä vaiheessa (siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu) ja ammatillinen osa elämästä on melko synkän pilven varjossa. Tunnen epäonnistuneeni. Haluaisin ensi syksynä opiskelemaan yhteiskunnallisesti hyödyllistä alaa, joka vieläpä työllistäisikin, mutta saas nähdä. 

Onneksi muu elämä on ihan kunnossa. On parisuhde ja ystäviä, hyvät välit perheeseen ja itseäni kiinnostavia harrastuksia.

21v. Opiskelen yliopistossa ja olen naimisissa.

21v. Yksi tutkinto takana, avioliitossa, vauva, äitiyslomalla parhaillaan.

Valmistuin keväällä yliopistosta, olen naimisissa ja asun ulkomailla.

24 v, opiskelen yliopistossa neljättä vuotta ja teen samalla simppeliä kolmivuorotyötä niin paljon kuin tulorajat antavat periksi, yleensä enemmänkin. Asun yksin mutta olen seurustellut 2 vuotta. Elämä on mukavaa. :)

25V. Nainen juuri eronnut 7 vuoden avoliitosta. Sinkkuna vuokralla uudessa rivitalokaksiossa koiran kanssa. Peruskoulu, jonka jälkeen kokoaikatyössä kaupallisella alalla esimiesasemassa. Osasairauslomalla burn outin vuoksi. Yksinäinen, elämä pelkkää työtä/suorittamista, syömistä, nukkumista ja koiraa. Paremminkin voisi olla mutta myös huonommin ;) kyllä se tästä paremmaksi muuttuu.

23, toinen vuosi yliopistossa ulkomailla.

Sinkku. :)

Työtön maisteri.

(vähän ohis, koska olen jo sivuuttanut tuon vaiheen, mutta...) 20-vuotiaana lähdin ulkomaille opiskelemaan, mikä kesti neljä vuotta. Elämäni parasta aikaahan se oli, opinnot sujuivat ja seuraelämä oli vilkasta. 25-vuotiaana olin jo turvallisesti töissä, mutta ikävöin hirveästi opiskeluaikojani, kavereitani ja koko tuota elämävaihetta, joka oli nyt taaksejäänyttä elämää. Sydänkin särkyi pariin kertaan, koska kaukorakkaus on niin vaikeaa ja lopulta oli pakko luopua.

22. Asun ulkomailla ja opiskelen yliopistossa. Valmistun ensi keväänä. Olen parisuhteessa ja asutaan yhdessä. Olen varsin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. :)

22v. Asun edelleen vanhemmilani, ei mitään koulutusta, enkä ole töissä. Minkäänlaista kaveria ei ole poikaystävästä puhummattakaan. No terapiassa kaupassa ja lenkilllä käyn ja on mulla sentään koira. Mulla on siis estyvä persoonallisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muita ongelmia. Kyllä  on paska olo kun lukee muiden juttuja  :(

Olen 20-vuotias, työtön ja jokseenkin peeaa. Vietän toista välivuotta lukion jälkeen, muutin pois suomesta eikä ole kiire takaisin. Kouluun olisi tarkoitus pyrkiä keväällä, sitä ennen ehdin vielä nauttia vapaudesta ihanan miehen kanssa :)

Ikää 22. Kaksi vuotta yliopisto-opiskeluja takana kiinnostavalla alalla. Nyt jään kuitenkin hetkeksi pois opintojen pyörteessä, koska olen raskaana ja saan vähän ennen vuodenvaihdetta esikoiseni. :)

Parisuhteessa olen ollut 17-vuotiaasta asti ja menimme naimisiin reilu vuosi sitten. Kyseessä on todellakin unelmieni mies ja olen onnellinen elämäntilanteeseeni. Mulla on myös (vuosien kassaneititöihin tympääntymisen jälkeen) mielekäs työpaikka pienessä yrityksessä, siellä teen osa-aikaisena hommia.

Paljon olen kokenut huolia ja murheita, en ole elänyt auvoisista lapsuutta ja olen joutunut kantamaan paljon murhetta läheisten puolesta. Elämä on kuitenkin ollut enimmäkseen aika kivaa viimeiset vuodet. Erilaisia työpaikkoja, mielekkään opinnot, kimppakämpässä asumista, vähän matkustamista ja uusia ihmisiä sekä paikkakunnalta toiselle muuttoa. Nyt kääntyykin sitten uusi sivu elämässä, kun saan lapsen. Jännittävää, mutta ihanaa. En haaveile omakotitalosta tai farmariautosta, vaan haluan elää rauhassa vielä vähän juuretonta elämää, vaikka lapsi syntyykin. Opiskelen loppuun opintoni ja miehenikin valmistuu pian, katsotaan sitten mihin päin Suomea suunnataan.

Naimisissa, kaksi pientä lasta ja opiskelen parhaillaan. Oma asunto ja mies käy töissä. 23v olen

Oon 24-vuotias ja oon nyt äitiyslomalla. Vauva on ensimmäinen ja 5kk vanha :)

Olen 22-vuotias, asun yksin yksiössä, opiskelen kolmatta vuotta amk(sosionomi). Parisuhde on, mutta tällä hetkellä hyvin epävakaalla pohjalla. Opiskelu stressaa, ala ei välttämättä tunnu oikealta ja olenkin miettinyt valmistumisen jälkeen josko yrittäisin yliopistoon. En vaan tiedä millä nuo opinnot sitten rahoittaisin.

25v, kaksi lasta, naimisissa, aso asunto. Paska duunipaikka. Keväällä ajattelin hakea amk, ja suuntautua vähän erialalle ja toivon parempaa palkkaa sitä kautta.

Olen 22-vuotias, opiskelen viittomakieltä toista vuotta ja asun kouluni asuntolassa 140 km päässä kihlatustani. Rahatilanne on todella huono mutta muuten elämäni näyttää hienolta, valmistumiseni jälkeen aion päästä korkeakouluun toimintaterapeutiksi opiskelemaan.