20-25- vuotiaat naiset, millainen elämäntilanne teillä on? :)

20 vuotias. Töissä olen. Naimisissa 16 vuotiaita lähtien. 11 kk poika .:)

Olen 25. 

Olen ylioppilas vuosimallia 2010, sen jälkeen opiskelin ravintolakokiksi ja tein niitä töitä kuutisen vuotta. Nyt olen viettänyt "omaa lomaa" ja syksyllä aloitan merkonomiopinnot. Olen asunut kolme vuotta avomieheni kanssa, 2014 ostin ensiasuntoni ja tänä keväänä otin koiranpennun jonka kanssa touhuaminen vie lähes kaiken vapaa-aikani. :)

22v, opiskelen yliopistossa, asun isossa yksiössä ja olen viimeisen vuoden aikana saanut elämääni monia hyviä ystävyyssuhteita. Arki on tylsähköä, mutta lapsuudessani alkanut vakava mielenterveysongelma on viimein saatu hallintaan ja elämäni on parempaa ja onnellisempaa kuin ikinä. Olen todella kiitollinen :)

24-vuotias, naimisissa ja 3-vuotias lapsi, vuokralla asutaan. Opiskelen nyt toista vuotta amk:ssa ammattia joka tuntuu juuri oikealta. Ennen lasta ehdin kaksi vuotta opiskella vähän vähemmän oikeaa.

Olen todella onnellinen tässä hetkessä :) Toisaalta odotan malttamattomana, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan. Lähes varma työpaikka odottaa jo, kunhan valmistun kahden vuoden päästä. Sitten olisi haaveissa ostaa omakotitalo ja saada toinen lapsi ja kenties vielä kolmaskin.

Olen 25. Asun avopuolisoni omistamassa asunnossa, kohta ostan oman ja muutamme siihen. Olen vuosia tehnyt vuokratöitä, nyt minulla on elämäni ensimmäinen (osa-aikainen kylläkin) pitkäaikaiselta näyttävä työ. Minulla on pätevyydet kahteen ammattiin ja olen tehnyt töitä myös ulkomailla. Matkustelen myös huvikseni. Lapsia ei ole vielä tulevaisuudensuunnitelmissa. Avopuolisoni on elämäni rakkaus.

25 vuotta, sinkku, opiskelen yliopistossa. Lähitulevaisuudelta toivon järkevää miestä ja koiranpentua!

21 vuotias, avoliitossa, vakiotyöpaikka, 8. kuulla raskaana. Äitiysloman jälkeen suunnittelen hakevani kouluun :)

25, kahden lapsen äiti. Jäin yksinhuoltajaksi n. 4kk sitten, kun erottiin lasten isän kanssa.

Kaksi ammattia, tehnyt töitä ennen ipanoita enemmän ja vähemmän, asun vuokralla. Hoitelen lapset kotona niin kauan että koen nuorimmaisenkin olevan valmis päiväkotiin ja sitten alakaa armoton työpaikkajahti.

Lapsia en enempää tee ja siitä olen pitänyt huolen, uutta miestäkään en kuvioihin ota vaikka väkisellä änkeäis.

Toivon, että elämän tahti rauhottuis tasaisemmaksi, eikä eksän sekoilut vaikuttaisi enää meidän elämään. Että saisin yksinhuoltajuuden virallisestikin, löytäisin työn ja saisin säästettyä joskus siihen omaan mummonmökkiin :)

Olen 24 ja täytän ensi kuussa 25. Olen käynyt yläasteen jälkeen lukion ja jäin pitämään "välivuotta" ja sille tielle jäin töihin.. nyt hoitovapaalla 1,5v kanssa kotona. Kihloissa, avoliitossa ja asuntoveloissa :D yritämme toista lasta. Mieheni on samanikäinen kanssani.

23-vuotias opeopiskelija, kahen vuoden päästä pitäis valmistua. Vähän aikaa sitten erosin 6 vuoden suhteesta, joten haaveet häistä ja lapsista siirtyy aika monta vuotta eteenpäin

Pidän opinnoista, olen löytänyt sen oman alani, ja odotan, että valmistuisin ja pääisin työelämään kiinni. Nyt nautin sinkkuudesta, ystävien kanssa vietetyistä hetkistä ja omasta koirastani.

23v, valmistuin keväällä amk:sta, määräaikainen sopimus tammikuulle asti, saan esikoiseni ensi vuoden alussa, vuokralla kerrostalokolmiossa.

Lähitulevaisuudessa halutaan oma yhteinen asunto. Ei olla kihloissa eikä naimisiinmeno ole ajankohtainen. Ei ole meille niin tärkeä asia, mutta sitten joskus. :)

Täällä 20v. Mulla vakkariduunipaikka 40/h viikko, oon siitä ylpeä! Pohdin hakisinko vieläkään kouluun (hakenut tosissaan kerran ja viimevuonna kelan takia) koska rakastan työtäni ja mun on hyvä olla työpaikallani. Ainut mikä painaa, on yksinäisyys. Viimeisetkin kaverit muuttamassa pois mun kotikaupungista, jota myös rakastan enkä koskaan halua täältä pois. Onneksi on perhe ja kyllähän matkustaa aina voi. Ihan ok elämää, vaikka tuntuukin vähän että ois hukassa ja samalla jännittää mitä elämä tuo tullessaan. Suurin haave saada omia lapsia!❤️

23 valmistunut tradenomiksi.

Kesähäät vietetty ja muutto ensi kuussa miehen kotikunnille Floridaan. Töitä ei oo vielä tiedossa mutta etsintä alkaa kuhan sinne pääsee. 10 vuotias kissan vanhus on mutta se jää vanhemmille suomeen. Erittäin onnellinen ja uusi vaihe elämässä alkamassa. Lapsia halutaa mutta niiden aika ei vielä ole.

20v, keväällä valmistuin hoitajaksi. Teen sijaisuuksia eri paikoissa, välillä lyhyitä pätkiä työttömänä.

Mies on, yhdessä 5 vuotta. Viime vuosi oli vaikea, mutta nyt olemme saaneet parisuhteeseen uutta puhtia ja onnellisuutta takaisin. Omakotitalossa asumme (miehen talo). Kaksi koiraa.

Aion opiskella yliopistotutkinnon jossain vaiheessa, kiinnostava ala olisi, mutta pääsykokeet todella vaikeat.

Haaveilemme vauvasta. Voisi sanoa, että olen onnellinen.

22 -vuotias. Asun yksin, olen sinkku ja lisäksi työtön. Ai että.

24 ja kyllä, oikeasti eka vuosi amiksessa... jätin lukion kesken täytettyäni 18, kun pää viimein levisi ja jouduin suljetulle. Siinä sitten vierähtikin nuo 6 vuotta tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Eri osastoilla on-off hyvin suuri osa tuosta ajasta. Ei ole olo juuri kohentunut, mutta nyt yritän pari vuotta sinnitellä, että saisin edes jonkun ammatin. Jos en saa töitä, voinen aina jäädä loppuiäkseni eläkkeelle, diagnooseja kyllä riittäisi siihenkin ja sitä on jo ehdoteltu. En kyllä haluaisi, mutta katsotaan. Ei parisuhdetta koskaan. Ei lemmikkejä, mutta kissan haluaisin. Asun itsenäisesti yksin, onneksi edes näin nykyään. Aika nolo ja epäonnistunut elämä. Yritän kuitenkin parhaani, että tästä jotain tulisi.

21v, sinkku, asun yksin, opiskelen ammattikoulussa. Haaveilen eteneväni vielä opiskelemaan enemmän jossain "paremmassa" (huoh) koulussa, mutta minulle sopivaa alaa ei tunnu löytyvän. Olen luonteeltani täysi introvertti, mutta toinen suurempi haave olisi päästä asumaan lähemmäksi vähäisiä kavereitani tai löytää uusia hyviä ystäviä pikkukaupungistani.