20-25- vuotiaat naiset, millainen elämäntilanne teillä on? :)

20v, sinkku, työtön, asun yksin pienessä yksiössä, lukio jäi viime vuonna kesken masennuksen vuoksi, mitään en ole saanut aikaan ja mikään ei etene mihinkään.

Olen lukion opettaja, asun yksin vuokralla, minulla on kissa. Suunnittelen seuraavaa reppureissua yksikseni ulkomaille. Ystäviä on paljon, mutta poikaystävää kaipaisin.

23v. Valmistuin juuri keväällä amiksesta, jonne sattumalta päädyin lukion ja välivuoden jälkeen opiskelemaan. Ala tuntuu kivalta mutta nyt olen ollut työttömänä/välillä osa-aikaisissa töissä sijaisuuksia tekemässä. Toivottavasti löytyisi vielä vakituisia tai ainakin pidempiaikaisia töitä. Viime joulukuussa erosin koko aikuisikäni kestäneestä parisuhteesta, mutta nyt olen löytänyt uuden ihanan miehen :) Vielä toistaiseksi asun yksin mutta yhteenmuutto on edessä ensi vuoden alussa todennäköisesti. Kaikki on ihan kivasti. Haaveilen koiravauvasta sekä ihmisvauvasta muutaman tulevan vuoden sisään. :)

23-vuotias kihloissa , muutettiin juuri omakotitaloon ja olen tällä hetkellä 12 viikolla raskaana.

21v, opiskelen kauppatieteitä - nyt kolmas vuosi alkamassa. Teen oman alan töitä sekä lisäksi keikkaluonteisesti promootiojuttuja. Asun avoliitossa.

Sinänsä siis kaikki ihan jees, mutta kärsin mielenterveysongelmista, joten elämä paikoittain aika helvettiä.

Olen 21 v ja kihloissa. Aloitin viime viikolla sairaanhoitajan opinnot kahden välivuoden jälkeen. Ihanaa kun pääsee elämässä eteenpäin :)

25 v . Avioliitosta kerennyt jo erota ja siitä 2,5 v lapsi . Maisterintutkintoa teen yliopistossa .

Vierailija kirjoitti:

22v. Asun edelleen vanhemmilani, ei mitään koulutusta, enkä ole töissä. Minkäänlaista kaveria ei ole poikaystävästä puhummattakaan. No terapiassa kaupassa ja lenkilllä käyn ja on mulla sentään koira. Mulla on siis estyvä persoonallisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muita ongelmia. Kyllä  on paska olo kun lukee muiden juttuja  :(

Tsemppiä!

Olen 25v. Olen masentunut ja syömishäiriöinen. Käyn terapiassa kolmatta vuotta. Yritän kurssi kerrallaan saada yliopisto-opintojani etenemään ja tuntuu etten varmaan edes valmistu ikinä. Opiskelen kuntoutustuella. En ikinä ole ollut kunnon palkkatöissä. Asun yksin yksiössä ja pitkä säätäminen yhden miehen kanssa loppui juuri, koska häntä ei taida kiinnostaa. Olen yksinäinen ja tunnen itseni niin epäonnistuneeksi kun väkisinkin vertaa tilannettaan muihin.

25-vuotias nainen, valmistuin kaksi vuotta sitten kasvatustieteen maisteriksi. Oman alan töissä ollut nämä pari vuotta, mutt vielä ei vakituista virkaa. Noin kolme vuotta ollut parisuhteessa, joista kohta vuosi kihloissa. Tällä hetkellä puolison kanssa etäsuhteessa töiden vuoksi.

Elämässä saattaa pian puhaltaa uudet tuulet...

25v, asun Briteissä, jonne muutin luonnollisesti miehen perässä pari vuotta sitten :D työskentelen freelancerina media-alalla. Ei valittamista!

Kohta 25-vuotias juuri yliopiston aloittanut. Erosin vastikään 5 vuoden suhteesta miehen mielenterveysongelmien takia. Elämä alkaa vihdoinkin tuntua mielekkäältä ensin paskan koulun ja parin vuoden toimettomuuden jälkeen. Koen tosin ikäkriisiä, että sain vasta nyt aloitettua korkeakouluopinnot...

23v. Naimisissa, vajaan vuoden ikäinen lapsi. Hoitovapaalla siivoustöistä.

Olen 25 ja naimisissa. Asun ulkomailla (mies ulkomaalainen ja tekee maisteriaan yliopistossa), mutta olen maisteriopiskelija Suomessa. Tarkoitus muuttaa ensi vuonna takasin Suomeen. Meillä on myös 5 kk vauva.

- 23 v

- Opiskelen oikiksessa kolmatta vuotta

- Oman alan töissä opiskelujen ohella 2 krt/vko 

- Seurustelen

22, opiskelen toista vuotta yliopistossa väärää alaa ja haen keväällä neljättä kertaa pääsykokeissa sitä unelma-alaa opiskelemaan. En seurustele (miten te kaikki ootte löytäny kumppanin? En oo ikinä ollut edes lähellä), asun yksin ja kärsin lievästä masennuksesta. Jos ei tä muutu tässä parissa vuodessa niin taitaa olla mun turha jatkaa:/ mut ihana kuulla miten moni ikätoveri on saanut elämänsä kuntoon! Ja tsemppiä niille, joilla on nyt vaikeeta.

24 vuotta, yliopisto-opinnot meneillään, aika pitkällä. Kaksi vuotta sitten menin naimisiin.

Nuo olivat niitä hyviä asioita, itseäni harmittaa se, etten ole vieläkään päässyt tekemään päivääkään oman alani töitä. Hanttihommistakin on kokemusta yhteensä vain muutaman kuukauden verran. Cv:n aukkoja alkaa olla aika vaikea selittää.

Toivon, että joskus saisin vakituisen työpaikan ja pari lasta.

21 v, avoliitossa, pääsin tänä vuonna oikikseen eli opintojani aloittelen. :) Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta jostain syystä en koe oloani erityisen onnelliseksi. Tämän syksyn aikana onkin tarkoitus selvittää mistä se johtuu.

25v, opiskelen viimeistä vuotta AMK:ssa, vakityö (ei oman alan), parisuhde ja vuokrakaksio. Kaksi koiraa ja ahdistus tulevaisuudesta. Haluaisin hakea opiskelemaan uutta, työllistävää ammattia keväällä. Perhettä ei suunnitelmissa.

Toivon voimia kaikille vastanneille mielenterveyskuntoutujille, älkää verratko itseänne muihin vaan yrittäkää keskittyä omaan paranemiseen.

23v - yritän vihdoin saada ylioppilaskirjoitukset suoritettua, perfektionistina olen pelännyt "epätäydellisten" arvosanojen saamista niin paljon että olen junnannut 2-3v tässä kohtaa vaikka älliä löytyy. :(