Lue keskustelun säännöt.
Pettääkö mieheni?
01.09.2016 |
Eli, en jaksa pitkästi selittää mutta meillä pitkä avioliitto ja mies aloitti uuden työn kesän alussa. Työpaikalla pelkkiä naisia miehen lisäksi, työajat säännölliset. Eka kk meni ihan normaalisti, mutta heinäkuussa alkoi iltamenot, virkistyspäivää, firman illanistujaisia melkein joka vkloppu...
Viime vkloppuna taas oli ja tuli kotiin la yönä kolmen aikaan, vaikka piti vaan parin työkaverin kanssa käydä "yhdellä". Nyt sitten äsken sanoi että huomenna ois taas tarkoitus käydä syömässä ja "palaveeraamassa". En käsitä, toki mä oon vaan kotiäiti eikä kokemusta tuon alan työpaikoista, mut onko tosiaan niin että joka vkloppu ollaan palaverissa vapaa-ajalla?? Oon ollu tosi kärsivällinen eikä pettäminen tullut mieleen ennen eilistä, kun mies sai raivarin lapsen vietyä hänen puhelimensa. Ennen on lapsi ihan vapaasti saanut pelailla ym iskän puhelimella. Oli jotenkin tosi epätyypillistä käytöstä miehelle. Nyt kun aloin vainoharhaiseksi niin tuntuu että muutenkin ollut tosi kireä jo tosi pitkään, ts ei oma itsensä. Kiukuttaa ja oon huolissani...
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen mukaan kortsupaketti, sano, että ostat lisää kun taas tarvitsee, mutta ilman niitä ei saa palaveerata.
No juu, en ihan heti tuolle miehelle jalkojani avaisi ja mukavaa vaimoa leikkisi, vaan saattaisin huomenna pakata kakarat autoon ja lähteä viikonlopun viettoon jonnekin muualle. Siitä en luonnollisesti miehelle muistaisi kertoa. Miettikööt tyhjässä kodissa sitten mukavaa illanviettoaan ihan rauhassa. Saattaisin sinuna oikeasti tehdä tuon ja pitäisin puhelimeni äänettömällä pe-la yön. Keskustelu parisuhteen tilasta käytäisiin sunnuntaina iltasella.
Sun mielestä on oikeus viedä toisen vanhemman lapset piiloon sanomatta mitään?? Jonkun epäilyn takia 😯
No just. Mies vie itsensä lapsilta piiloon joka viikonloppu ja siihen et puuttunut ollenkaan? Mutta jos äiti ja lapset lähtevät viikonlopun viettoon vaikka mummolaan, niin sitä ei saisi tehdä? Kertooko perheen isukki oman olinpaikkansa etukäteen? Ja tarkan tuloaikansa? Huolehtiiko hän perheensä pärjäämisestä kotona reissulla yötä myöten ollessaan? Soittelee palaverinsa väliaikoina ja toivottelee lapsille puhelimitse hyvät yöt? :D Ja sitten vaimon pitää odottaa kotosalla, hoitaa lapset ja koti niin että miehen on mukava örveltää kotiin vieraan naisen mehut pilin päässä? Juu, tämä on toimiva ja hyvä suhde. :)
Siinä meni pointti ohi niin että heilahti! 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika vahva deja-vu kun tätä lukee. Keväällä oli hieman vastaavanlainen ketju, jossa ap lähti Pieksämäelle etsimään miestään "työmatkalta"...
Mut, sattuuhan näitä.
Täällä ollaan edelleen!! Ja sehän nyt oli selkeä provo! :D jäin kiinni siinävaiheessa kun joku sanoi ettei pieksämäellä ole kahta hotellia ;D
Voi ap, olen pahoillani.
Nyt pysyt kovana ja hoidat äijän ulos kodistanne.
Itkulle ja romahtamiselle on aikaa sitten myöhemmin, jos tarvis.
Pyydä ystävä apuun.
Hyi hitto mikä selkärangaton mulkku ja ihmissaasta tuo ap:n mies on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen sivu viestittelyä Porvoosta ja joku vielä uskoo tätä? Jossain Ylilaudalla nauretaan av-mammoille...
Jep, pettämistä ei oikeasti tapahdu muualla kuin elokuvissa ja salkkareissa.
Ja Porvoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olen pahoillani.
Nyt pysyt kovana ja hoidat äijän ulos kodistanne.
Itkulle ja romahtamiselle on aikaa sitten myöhemmin, jos tarvis.
Pyydä ystävä apuun.
Samaa mieltä. Muista pysyä yhtä kovana, kuin miehesi penis tämän hommaillessa uuden naisensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla avioliitto vaakalaudalla miehen pettämisen vuoksi. Asutaan vielä yhdessä. Mut jos olis tehny tollasen katoamistempun, ei tarvisi enään miettiä jatkuuko avioliittomme. Mun mies ei ollu koskaan öitä pois.
Sinä et ole yhtään vähemmän tossu kuin ap:kaan. Tiedät miehesi pettävän, mutta odotat katoamistemppua tai öistä poissaoloa, jotta voit tehdä päätöksen. Olet pettäjän kanssa vaikka vuosikausia, jos hän ei ylitä jotain kuvitteellista kynnystä. Todennäköisesti et jättäisi häntä sittenkään, vaan keksisit jonkun toisen rajan, esim. rakastajattaren raskaus. Sittenkin olisit kiltisti kotona, koska "mies yhä muistaa hääpäivämme ja on oikeasti ihan kiltti aina kotona".
Mies nauraa selkäsi takana.
Olen varmaan tossu. Ollaan oltu jo 17-vuotta naimisissa. Mies jäi pettämisestä kiinni vuosi sitten. Mies ollut nyt vuoden äärettömän kiltti ja huomaavainen. En halunnut tehdä hätiköityä päätöstä erosta, koska kaksi lasta.
Mutta olen tehnyt selväksi, jos vielä pettää. On ero välittömästi. En keskustele silloin enää. Ja voi olla että eroamme koka tapauksessa, koska en oikein pääse yli tästä asiasta.
Mä en oikein usko, että miestä kauheesti naurattaa. Sai sellasen vihan niskaansa ja ennen olin niin joustava kaikissa asioissa. En ole enään. Olen muuttunut tosi paljon. Ennen tein jotain asioita miehen mieliksi, nyt en tee jos ei satu kiinnostamaan. Ennen oli vilkas seksielämä. Nyt on sen mukaan jos mua kiinnostaa. Ennen en koskaan huutanut miehelle, nyt teen sitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienelle huomiolle jää näissä pettämiskuvioissa, se että pettäminen todennäköisesti muuttaa myös petettyä ihmisenä.
Oma maailmankuvani on ainakin muuttunut paljon raadollisempaan suuntaan. Pidän nykyään avioliittoa ihan hömppäjuttuna. Enkä oikein jaksa uskoa aitoon rakkauteen, ainakaan itseni kohdalla.
Ennen arvostin myös ihmisiä enemmän. Ajattelen ihmisistä paljon enemmän pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Pienelle huomiolle jää näissä pettämiskuvioissa, se että pettäminen todennäköisesti muuttaa myös petettyä ihmisenä.
Oma maailmankuvani on ainakin muuttunut paljon raadollisempaan suuntaan. Pidän nykyään avioliittoa ihan hömppäjuttuna. Enkä oikein jaksa uskoa aitoon rakkauteen, ainakaan itseni kohdalla.
Ennen arvostin myös ihmisiä enemmän. Ajattelen ihmisistä paljon enemmän pahaa.
Hyvin todettu. Olen huomannut itsessäni samaa. Päädyin jakamaan suhdetta mieheeni, jolla oli kuukauden nettisuhde entiseen työkaveriinsa. Meillä kuitenkin takana 15-vuoden suurimmaksi osaksi erittäin onnellinen liitto. Terapian ja tietoisen työn myötä tunnen taas itseni onnelliseksi, mutta moni asia on muuttunut pysyvästi. Kuten kuvailit, en minäkään enää usko rakkauteen sanoin kuin ennen, enkä ihmisiin yleensäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienelle huomiolle jää näissä pettämiskuvioissa, se että pettäminen todennäköisesti muuttaa myös petettyä ihmisenä.
Oma maailmankuvani on ainakin muuttunut paljon raadollisempaan suuntaan. Pidän nykyään avioliittoa ihan hömppäjuttuna. Enkä oikein jaksa uskoa aitoon rakkauteen, ainakaan itseni kohdalla.
Ennen arvostin myös ihmisiä enemmän. Ajattelen ihmisistä paljon enemmän pahaa.
Sama. En luota enää ihmisiin. Tuntuu, kuin kaikki haluaisivat pelkkää pahaa, vaikka päin naamaa esittävätkin muuta. Avioliitto on vain pala paperia. Jos toinen haluaa pettää, se myös tekee niin miettimättä sattuisiko se kumppania vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla avioliitto vaakalaudalla miehen pettämisen vuoksi. Asutaan vielä yhdessä. Mut jos olis tehny tollasen katoamistempun, ei tarvisi enään miettiä jatkuuko avioliittomme. Mun mies ei ollu koskaan öitä pois.
Sinä et ole yhtään vähemmän tossu kuin ap:kaan. Tiedät miehesi pettävän, mutta odotat katoamistemppua tai öistä poissaoloa, jotta voit tehdä päätöksen. Olet pettäjän kanssa vaikka vuosikausia, jos hän ei ylitä jotain kuvitteellista kynnystä. Todennäköisesti et jättäisi häntä sittenkään, vaan keksisit jonkun toisen rajan, esim. rakastajattaren raskaus. Sittenkin olisit kiltisti kotona, koska "mies yhä muistaa hääpäivämme ja on oikeasti ihan kiltti aina kotona".
Mies nauraa selkäsi takana.
Olen varmaan tossu. Ollaan oltu jo 17-vuotta naimisissa. Mies jäi pettämisestä kiinni vuosi sitten. Mies ollut nyt vuoden äärettömän kiltti ja huomaavainen. En halunnut tehdä hätiköityä päätöstä erosta, koska kaksi lasta.
Mutta olen tehnyt selväksi, jos vielä pettää. On ero välittömästi. En keskustele silloin enää. Ja voi olla että eroamme koka tapauksessa, koska en oikein pääse yli tästä asiasta.
Mä en oikein usko, että miestä kauheesti naurattaa. Sai sellasen vihan niskaansa ja ennen olin niin joustava kaikissa asioissa. En ole enään. Olen muuttunut tosi paljon. Ennen tein jotain asioita miehen mieliksi, nyt en tee jos ei satu kiinnostamaan. Ennen oli vilkas seksielämä. Nyt on sen mukaan jos mua kiinnostaa. Ennen en koskaan huutanut miehelle, nyt teen sitäkin.
Teidän liitto ja parisuhteennehan kuulostaa ihanalle. Se on myös lapsille mukava ja rauhallinen paikka elää, ottaa aikuisuuteen mallia ja tulevaan parisuhteisiin myös. Kyllä kirjoittajan kannatti siis ottaa pettänyt kiltti mies tossukseen, kun voi kohdella häntä nyt juuri niin kakkaläjänä kuin vain ikinä osaa ja kehtaa. Voi huutaakin miehelle silloin kun haluaa! Lisää tällaisia tarinoita, nämä ovat ihania selviytymistarinoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienelle huomiolle jää näissä pettämiskuvioissa, se että pettäminen todennäköisesti muuttaa myös petettyä ihmisenä.
Oma maailmankuvani on ainakin muuttunut paljon raadollisempaan suuntaan. Pidän nykyään avioliittoa ihan hömppäjuttuna. Enkä oikein jaksa uskoa aitoon rakkauteen, ainakaan itseni kohdalla.
Ennen arvostin myös ihmisiä enemmän. Ajattelen ihmisistä paljon enemmän pahaa.
Etkö voisi vain rauhoittua ja antaa menneiden olla? Miksi jäät roikkumaan ja rypemään itsesääliin? En ymmärrä tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla avioliitto vaakalaudalla miehen pettämisen vuoksi. Asutaan vielä yhdessä. Mut jos olis tehny tollasen katoamistempun, ei tarvisi enään miettiä jatkuuko avioliittomme. Mun mies ei ollu koskaan öitä pois.
Sinä et ole yhtään vähemmän tossu kuin ap:kaan. Tiedät miehesi pettävän, mutta odotat katoamistemppua tai öistä poissaoloa, jotta voit tehdä päätöksen. Olet pettäjän kanssa vaikka vuosikausia, jos hän ei ylitä jotain kuvitteellista kynnystä. Todennäköisesti et jättäisi häntä sittenkään, vaan keksisit jonkun toisen rajan, esim. rakastajattaren raskaus. Sittenkin olisit kiltisti kotona, koska "mies yhä muistaa hääpäivämme ja on oikeasti ihan kiltti aina kotona".
Mies nauraa selkäsi takana.
Olen varmaan tossu. Ollaan oltu jo 17-vuotta naimisissa. Mies jäi pettämisestä kiinni vuosi sitten. Mies ollut nyt vuoden äärettömän kiltti ja huomaavainen. En halunnut tehdä hätiköityä päätöstä erosta, koska kaksi lasta.
Mutta olen tehnyt selväksi, jos vielä pettää. On ero välittömästi. En keskustele silloin enää. Ja voi olla että eroamme koka tapauksessa, koska en oikein pääse yli tästä asiasta.
Mä en oikein usko, että miestä kauheesti naurattaa. Sai sellasen vihan niskaansa ja ennen olin niin joustava kaikissa asioissa. En ole enään. Olen muuttunut tosi paljon. Ennen tein jotain asioita miehen mieliksi, nyt en tee jos ei satu kiinnostamaan. Ennen oli vilkas seksielämä. Nyt on sen mukaan jos mua kiinnostaa. Ennen en koskaan huutanut miehelle, nyt teen sitäkin.
Teidän liitto ja parisuhteennehan kuulostaa ihanalle. Se on myös lapsille mukava ja rauhallinen paikka elää, ottaa aikuisuuteen mallia ja tulevaan parisuhteisiin myös. Kyllä kirjoittajan kannatti siis ottaa pettänyt kiltti mies tossukseen, kun voi kohdella häntä nyt juuri niin kakkaläjänä kuin vain ikinä osaa ja kehtaa. Voi huutaakin miehelle silloin kun haluaa! Lisää tällaisia tarinoita, nämä ovat ihania selviytymistarinoita!
Lyö vaan lyötyä. En valinnut pettäjää miehekseni. Tuntuu että syyllistät minua. Olenko syyllinen siihen, että mies petti. Olenko siihenkin syyllinen, että tunnen kuten tunnen. Eroaminenhan ei olisi lapsille traumaattista?
En pidä miestäni tossun alla. Kerroin vain mitä miehen petos on saanut minussa aikaan. Olen ollut todella kiltti ja joustava ihminen. En kohtele miestäni edelleenkään huonosti. En vain ole niin joustava, kuin ennen.
Lapsille haluan opettaa että kukaan ei saa kohdella heitä huonosti. Sellaista ei tarvitse sietää. Ei meillä riidellä ja huudeta.
Jos räyhään teen sen silloin, kun lapset eivät ole paikalla.
Käyn terapiassa juttelemassa näistä asioista. En todellakaan halua, että lapset joutuvat mitenkään kärsimään. He ovat tietysti syyttömiä koko tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kuntuntuu että musertuu taakan alle on hyvä itkeä, sitten suuttua ja sitten olla käytännöllinen. Tunteiden vaihtotahti saattaa olla jopa monia kertoja tunnissa. Täällä oli hyviä vinkkejä, asianajajan etsintä, miehelle matkalaukku ovenpieleen jne. Hoida niitä aina kun pääsen kiukun kautta jaloillesi. Mutta muista myös itkeä, olla surullinen, pieni ja haavoitettu, älä tukahduta mitään tunteitasi. Ja älä alistu kynnysmatoksi, ajattele vaikka näin. Tämä tuleva ero voi olla parasta mitä sulle on koskaan tapahtunut. Jos mies on vuosien varrella muovannut susta alistuvan ja kiltin niin nyt kunhan itsesi kokoat voit muovata itsestäsi juuri sellaisen kun itse olet. Lasten takia on joka tapauksessa pakko olla nyt vahva ja jaksaa, terapiaa suosittelen myös lämpimästi, se oli oman eron jälkeen todella tarpeeseen.
Näin juuri. Pakkaa laukku jo valmiiksi. Ole vahva taloudellisissa asioissa. Pidä huoli lapsista. Anna miehen kertoa erosta heille. Pyydä avuksesi ystäviä ja sukulaisia. Et muserru, meitä on muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienelle huomiolle jää näissä pettämiskuvioissa, se että pettäminen todennäköisesti muuttaa myös petettyä ihmisenä.
Oma maailmankuvani on ainakin muuttunut paljon raadollisempaan suuntaan. Pidän nykyään avioliittoa ihan hömppäjuttuna. Enkä oikein jaksa uskoa aitoon rakkauteen, ainakaan itseni kohdalla.
Ennen arvostin myös ihmisiä enemmän. Ajattelen ihmisistä paljon enemmän pahaa.
Etkö voisi vain rauhoittua ja antaa menneiden olla? Miksi jäät roikkumaan ja rypemään itsesääliin? En ymmärrä tuollaista.
Tää on mun mielestä vähän, kuin masennukseen sairastuneelle sanoisi "ota nyt itseäsi niskasta kiinni"
Ei se vaan kaikilla käy niin helposti. Kaikki tunteet on käytävä läpi. Pettäminen voi olla niin iso kolaus, että jättää pysyvät jäljet. Varmasti pystyy vielä jatkamaan normaalia elämää, mutta tämä voi viedä vuosia.
Ei tama ole provo vaan fiktiivinen tarina jonka ap kehittanyt. Viihdyttaa talla isoa joukkoa naisia jotka seuraavat tata draamaa herkeamatta ja viela pystyvat siihen osallistumaan. Parasta digiajan viihdetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tama ole provo vaan fiktiivinen tarina jonka ap kehittanyt. Viihdyttaa talla isoa joukkoa naisia jotka seuraavat tata draamaa herkeamatta ja viela pystyvat siihen osallistumaan. Parasta digiajan viihdetta.
Joo näin varmaan onkin, mutta oikeita pettämistarinoita mahtuu tähänkin maahan liikaa. Monesti ne voivat ollakin aika uskomattomia. Ainakin tulee käsiteltyä aihetta, joka koskettaa monia.
Ap, jaksatko päivittää tilannettasi?
Jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Pienelle huomiolle jää näissä pettämiskuvioissa, se että pettäminen todennäköisesti muuttaa myös petettyä ihmisenä.
Oma maailmankuvani on ainakin muuttunut paljon raadollisempaan suuntaan. Pidän nykyään avioliittoa ihan hömppäjuttuna. Enkä oikein jaksa uskoa aitoon rakkauteen, ainakaan itseni kohdalla.
Ennen arvostin myös ihmisiä enemmän. Ajattelen ihmisistä paljon enemmän pahaa.
Minussa myös hajosi jotain lopullisesti, kun tulin petetyksi. Joku perusluottamus ihmisyyteen hajosi, kun paras ystäväni ja rakastettuni 15 vuoden ajalta, ihminen joka tunsi minut paremmin kuin muut ja johon olin luottanut aivan täysin, pystyi valehtelemaan ja pettämään. Pettäminen oli muka jotain, jota tapahtui muille ja johon oli joku syy vähän petetyssäkin.
Nope, maailma on epävarma paikka, missä ei saada sitä mitä ansaitaan, vaan sitä, mitä sattuma tuo eteen.
Googlatkaa The Script. Se on kirja joka on tehty haastattelututkimusten perusteella siitä, mikä on kaikista yleisin kaava pettämistilanteissa. Tuo ap: n miehen tyyli liueta, jättää vastaamatta jatehdä etäbänksit on hyvin yleinen. Vaikka voi kuulostaa provolta niin sellaista tapahtuu usein. Johtuu petturimiehen selkärangattomasta luonteesta, että yritetään välttää kaikkia ikäviltä tuntuvia keskusteluja, koska niin joutuisi muuten kohtaamaan oman väärän tekonsa seuraukset.
Shokkihoito on ainoa mikä toimii. Mulla oli puoli vuotta kestänyt vieraantuminen aviomiehestäni, hän oli alkanut nähdä mut yhtäkkiä negatiivisessa valossa ihan riippumatta siitä miten yritin olla mieliksi. Hän ikäänkuin psyykkasi itseään halveksimaan ja kririsoimaan mua ja uskoi itse täysin siihen, että mä olin muka muuttunut huonoksi vaimoksi, vaikka se muuttuja oli hän. Silloin hän myös pihtasi seksiä ja epäilin toista naista.
Juttu meni siihen, etten enää kestänyt hermopainetta vaan heitin miehen ulos kotoa, nukkui sit työpaikkansa sohvalla yön. Kotiin tullessaan sanoi, että se avasi sulmät ja tajusi, miten huonosti oli mua kohdellut ja asiat parantuivat sen jälkeen. Eli vain kova kovaa vastaan auttaa, matelu ja miellyttämisyritykset pahentavat ongelmia.