Totuus näköjään sattuu

Vierailija kirjoitti:

Mun ketju poistui jonkun muun aloitteesta. Ilmeisesti ihmiset uskottelevat, että Suomessa kukaan (ainakaan kantasuomalainen) ei elä nöyryyttävässä suhteessa, jossa puolisoa rajoitetaan kuin vankia.

Ihan varmaan elää, onhan niitä mieletään sairaita ihmisiä. Mut tuo kyseinen aloitus oli provo, tota tyyliä on ollut tänään täällä paljon tarjolla.

Ei se ollut provo. Kunpa olisikin ollut. Suomessa on varmasti satoja tai jopa tuhansia naisia (ehkä miehiäkin) vastaavassa tilanteessa kuin missä minä olen. Kaikki ei aina mene niin kuin Srömsössä tai naistenlehdissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ketju poistui jonkun muun aloitteesta. Ilmeisesti ihmiset uskottelevat, että Suomessa kukaan (ainakaan kantasuomalainen) ei elä nöyryyttävässä suhteessa, jossa puolisoa rajoitetaan kuin vankia.

Ihan varmaan elää, onhan niitä mieletään sairaita ihmisiä. Mut tuo kyseinen aloitus oli provo, tota tyyliä on ollut tänään täällä paljon tarjolla.

Sitä paitsi en ole mieleltäni sairas. Olen vain mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin. Mun mieheni on jollaine tavalla mieleltään sairas ja häiriintynyt sekä erittäin tunnekylmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ketju poistui jonkun muun aloitteesta. Ilmeisesti ihmiset uskottelevat, että Suomessa kukaan (ainakaan kantasuomalainen) ei elä nöyryyttävässä suhteessa, jossa puolisoa rajoitetaan kuin vankia.

Ihan varmaan elää, onhan niitä mieletään sairaita ihmisiä. Mut tuo kyseinen aloitus oli provo, tota tyyliä on ollut tänään täällä paljon tarjolla.

Sitä paitsi en ole mieleltäni sairas. Olen vain mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin. Mun mieheni on jollaine tavalla mieleltään sairas ja häiriintynyt sekä erittäin tunnekylmä.

Sinä haluat huomiota kehittelemällä ja värittämällä tarinoita tänne. Esiinnyt noissa jutuissasi niin totaalisena vässykkänä että eivät ole kovin uskottavia.

En minä ymmärrä, miten jonkun toisen, minulle tuntemattoman elämäntarina (tosi tai keksitty) minua sattuttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

En minä ymmärrä, miten jonkun toisen, minulle tuntemattoman elämäntarina (tosi tai keksitty) minua sattuttaisi. 

Ei sinua, vaan sitä, joka poistatti ketjun :)

Vai että kantasuomalainen. Noh, tämä nyt viiemistään paljasti palstarölliksi.

Kukaan ei jaksa enää kuunnella sun ulinaa kun olet tehnyt useamman ketjun etkä näköjään koskaan aio lähteä, kuinka monta viestiä tarviit kun kaikissa sanottiin että KERÄÄ ITSESI JA LÄHDE kun ei kelvannut sekään että joku olis sut kotoa asti tullut pelastamaan??

Onko ap se mies, jota vaimo ei päästänyt konserttiin, ja nyt keksii tarinoita että saa tukea uhriutumiselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vai että kantasuomalainen. Noh, tämä nyt viiemistään paljasti palstarölliksi.

Ja nämä "totuus sattuu" -ulinat on muutenkin perus palstaröllin sanastoa, ei minkään kotiinsa vangitun ressukan.

Ammattivalittaja vaihtanut tyyliä? Paitsi rasittavuuden osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ketju poistui jonkun muun aloitteesta. Ilmeisesti ihmiset uskottelevat, että Suomessa kukaan (ainakaan kantasuomalainen) ei elä nöyryyttävässä suhteessa, jossa puolisoa rajoitetaan kuin vankia.

Ihan varmaan elää, onhan niitä mieletään sairaita ihmisiä. Mut tuo kyseinen aloitus oli provo, tota tyyliä on ollut tänään täällä paljon tarjolla.

Sitä paitsi en ole mieleltäni sairas. Olen vain mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin. Mun mieheni on jollaine tavalla mieleltään sairas ja häiriintynyt sekä erittäin tunnekylmä.

Sinä haluat huomiota kehittelemällä ja värittämällä tarinoita tänne. Esiinnyt noissa jutuissasi niin totaalisena vässykkänä että eivät ole kovin uskottavia.

En halua muuta huomiota kuin kommentteja, joista voisi olla apua. Mutta en halua huomiota itsessään. Olen oikeasti totaalinen vässykkä jo luonnostani ja jouduttuani ilkeän miehen kynsiin, niin loppukin puhti ja itsevarmuus häviää. Se vain on totta. Ok, joinain päivinä ja erossa miehestäni olen ihan normaalipirteä tapaus, mutta miehen pahimpien tempausten tai kiusaamisen jälkeen olen ihan hajalla ja itsetunto murskana. Ja tosiasiat ovat aika outoa suhteessamme...tosiaan oon yrittänyt saada huonekaluja sekä pitää puoliani, että saan pitää tavaroita, mutta mies on sitkeä kuin terrieri. Oon monta vuotta vääntänyt hänen kanssaan ja lopputulema on se, että olen ihan konkreettisesti nurkkaan ajettu...ilman tavaroita ilman että ollaan kuitenkaan erottu. Tulin aikoinaan ison muuttokuorman kanssa, itsevarmana, ihan nättinäkin. Nyt olen vain rauniot siitä mitä olin ja lähes kaikki kiinteä omaisuuteni on rikottu ja viety pois. Ja mulla ei ole muuta paikkaa iltaisin kuin istua YKSIN sen vtun patjan päällä, usein nälkäisenä ja janoisenakin, kun en jaksa miehen huutoja kuunnella siitä, jos menisi keittiöön käväisemään. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että kantasuomalainen. Noh, tämä nyt viiemistään paljasti palstarölliksi.

Ja nämä "totuus sattuu" -ulinat on muutenkin perus palstaröllin sanastoa, ei minkään kotiinsa vangitun ressukan.

Itseänikin naurattaa. :) Ihminen voi olla oikeasti nurkkaan ajettu ressukka ja taas miehen ollessa poissa ihan normaali ihminen. Esim. juuri nyt mies on poissa ja vietän lomapäivääni yksin kotona ja ehkä kohta kaupassakin ostoksilla jne. :) Mutta kun mies palaa kotiin, niin mun pitöä taas vetäytyä pois hänen näköpiiristään, kun siis en saisi edes istua hänen sänkynsä reunallakaan. Nyt hän on poissa ja parhaillani istun juuri siinä kielletyssä paikassa (=hänen sänkynsä reunalla). T. Pahis

Vierailija kirjoitti:

Ammattivalittaja vaihtanut tyyliä? Paitsi rasittavuuden osalta.

Ammattivalittaja on vuodesohvansa vanki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ketju poistui jonkun muun aloitteesta. Ilmeisesti ihmiset uskottelevat, että Suomessa kukaan (ainakaan kantasuomalainen) ei elä nöyryyttävässä suhteessa, jossa puolisoa rajoitetaan kuin vankia.

Ihan varmaan elää, onhan niitä mieletään sairaita ihmisiä. Mut tuo kyseinen aloitus oli provo, tota tyyliä on ollut tänään täällä paljon tarjolla.

Sitä paitsi en ole mieleltäni sairas. Olen vain mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin. Mun mieheni on jollaine tavalla mieleltään sairas ja häiriintynyt sekä erittäin tunnekylmä.

Sinä haluat huomiota kehittelemällä ja värittämällä tarinoita tänne. Esiinnyt noissa jutuissasi niin totaalisena vässykkänä että eivät ole kovin uskottavia.

En halua muuta huomiota kuin kommentteja, joista voisi olla apua. Mutta en halua huomiota itsessään. Olen oikeasti totaalinen vässykkä jo luonnostani ja jouduttuani ilkeän miehen kynsiin, niin loppukin puhti ja itsevarmuus häviää. Se vain on totta. Ok, joinain päivinä ja erossa miehestäni olen ihan normaalipirteä tapaus, mutta miehen pahimpien tempausten tai kiusaamisen jälkeen olen ihan hajalla ja itsetunto murskana. Ja tosiasiat ovat aika outoa suhteessamme...tosiaan oon yrittänyt saada huonekaluja sekä pitää puoliani, että saan pitää tavaroita, mutta mies on sitkeä kuin terrieri. Oon monta vuotta vääntänyt hänen kanssaan ja lopputulema on se, että olen ihan konkreettisesti nurkkaan ajettu...ilman tavaroita ilman että ollaan kuitenkaan erottu. Tulin aikoinaan ison muuttokuorman kanssa, itsevarmana, ihan nättinäkin. Nyt olen vain rauniot siitä mitä olin ja lähes kaikki kiinteä omaisuuteni on rikottu ja viety pois. Ja mulla ei ole muuta paikkaa iltaisin kuin istua YKSIN sen vtun patjan päällä, usein nälkäisenä ja janoisenakin, kun en jaksa miehen huutoja kuunnella siitä, jos menisi keittiöön käväisemään. :(

Mitä sinun omasta mielestäsi pitäisi nyt tapahtua, että tuo epäinhimillinen tilanne muuttuisi. Ihan konreettisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ketju poistui jonkun muun aloitteesta. Ilmeisesti ihmiset uskottelevat, että Suomessa kukaan (ainakaan kantasuomalainen) ei elä nöyryyttävässä suhteessa, jossa puolisoa rajoitetaan kuin vankia.

Ihan varmaan elää, onhan niitä mieletään sairaita ihmisiä. Mut tuo kyseinen aloitus oli provo, tota tyyliä on ollut tänään täällä paljon tarjolla.

Sitä paitsi en ole mieleltäni sairas. Olen vain mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin. Mun mieheni on jollaine tavalla mieleltään sairas ja häiriintynyt sekä erittäin tunnekylmä.

Sinä haluat huomiota kehittelemällä ja värittämällä tarinoita tänne. Esiinnyt noissa jutuissasi niin totaalisena vässykkänä että eivät ole kovin uskottavia.

En halua muuta huomiota kuin kommentteja, joista voisi olla apua. Mutta en halua huomiota itsessään. Olen oikeasti totaalinen vässykkä jo luonnostani ja jouduttuani ilkeän miehen kynsiin, niin loppukin puhti ja itsevarmuus häviää. Se vain on totta. Ok, joinain päivinä ja erossa miehestäni olen ihan normaalipirteä tapaus, mutta miehen pahimpien tempausten tai kiusaamisen jälkeen olen ihan hajalla ja itsetunto murskana. Ja tosiasiat ovat aika outoa suhteessamme...tosiaan oon yrittänyt saada huonekaluja sekä pitää puoliani, että saan pitää tavaroita, mutta mies on sitkeä kuin terrieri. Oon monta vuotta vääntänyt hänen kanssaan ja lopputulema on se, että olen ihan konkreettisesti nurkkaan ajettu...ilman tavaroita ilman että ollaan kuitenkaan erottu. Tulin aikoinaan ison muuttokuorman kanssa, itsevarmana, ihan nättinäkin. Nyt olen vain rauniot siitä mitä olin ja lähes kaikki kiinteä omaisuuteni on rikottu ja viety pois. Ja mulla ei ole muuta paikkaa iltaisin kuin istua YKSIN sen vtun patjan päällä, usein nälkäisenä ja janoisenakin, kun en jaksa miehen huutoja kuunnella siitä, jos menisi keittiöön käväisemään. :(

Mitä sinun omasta mielestäsi pitäisi nyt tapahtua, että tuo epäinhimillinen tilanne muuttuisi. Ihan konreettisesti?

Mun pitäisi päästä muuttamaan pois. Sillä en usko, että mies muuttuu. Hän on sanonut, että hän ei edes halua muuttua ja tietää ettei edes aio muuttua. Ei tässä ole muuta tehtävissä. Mun varmaan pitäisi jotenkin hyödyttää häntä taloudellisesti, niin se motivoisi häntä myös sallimaan sen mun muuttoni.

Sinä tiedostat tilanteesi. Miksi et hae apua ja lähde? Tarvitset pitkän terapian joka tapauksessa että tuota selviät. Mene terveyskeskuksen lääkärille ja kerro tilanteesi. Hän auttaa sua oikeaan paikkaan saamaan tukea ja jonoon että saat terapiaa. Matka on todella pelottavaa aloittaa kun olet noin syvällä mut toinen vaihtoehto on tuhoutua. En näe yhtään syytä miksi et lähtisi heti. Jos haluat olla uhri ja vain sääliä itseäsi, niin sille ei tietenkään kukaan mitään voi. Jos oikeasti haluat apua, lähde. Heti. Hae tukea, koska yksin et pääse sieltä syvältä pois. Tuo tilanne aiheuttaa paljastuessaan sinussa varmaan valtavasti häpeää, mutta se häpeä ei ole sinun. Vaan olet joutunut väkivallan ja väärinkohtelun uhriksi. Mutta siis; LÄHDE. Vaikka tuntuisi miltä. MIeshän on joku psykopaatin ja narsistin väliltä. ja se hetki kun hän on sulle lempeä on valhetta. Että älä siihen halpaan mene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ketju poistui jonkun muun aloitteesta. Ilmeisesti ihmiset uskottelevat, että Suomessa kukaan (ainakaan kantasuomalainen) ei elä nöyryyttävässä suhteessa, jossa puolisoa rajoitetaan kuin vankia.

Ihan varmaan elää, onhan niitä mieletään sairaita ihmisiä. Mut tuo kyseinen aloitus oli provo, tota tyyliä on ollut tänään täällä paljon tarjolla.

Sitä paitsi en ole mieleltäni sairas. Olen vain mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin. Mun mieheni on jollaine tavalla mieleltään sairas ja häiriintynyt sekä erittäin tunnekylmä.

Sinä haluat huomiota kehittelemällä ja värittämällä tarinoita tänne. Esiinnyt noissa jutuissasi niin totaalisena vässykkänä että eivät ole kovin uskottavia.

En halua muuta huomiota kuin kommentteja, joista voisi olla apua. Mutta en halua huomiota itsessään. Olen oikeasti totaalinen vässykkä jo luonnostani ja jouduttuani ilkeän miehen kynsiin, niin loppukin puhti ja itsevarmuus häviää. Se vain on totta. Ok, joinain päivinä ja erossa miehestäni olen ihan normaalipirteä tapaus, mutta miehen pahimpien tempausten tai kiusaamisen jälkeen olen ihan hajalla ja itsetunto murskana. Ja tosiasiat ovat aika outoa suhteessamme...tosiaan oon yrittänyt saada huonekaluja sekä pitää puoliani, että saan pitää tavaroita, mutta mies on sitkeä kuin terrieri. Oon monta vuotta vääntänyt hänen kanssaan ja lopputulema on se, että olen ihan konkreettisesti nurkkaan ajettu...ilman tavaroita ilman että ollaan kuitenkaan erottu. Tulin aikoinaan ison muuttokuorman kanssa, itsevarmana, ihan nättinäkin. Nyt olen vain rauniot siitä mitä olin ja lähes kaikki kiinteä omaisuuteni on rikottu ja viety pois. Ja mulla ei ole muuta paikkaa iltaisin kuin istua YKSIN sen vtun patjan päällä, usein nälkäisenä ja janoisenakin, kun en jaksa miehen huutoja kuunnella siitä, jos menisi keittiöön käväisemään. :(

Mitä sinun omasta mielestäsi pitäisi nyt tapahtua, että tuo epäinhimillinen tilanne muuttuisi. Ihan konreettisesti?

Mun pitäisi päästä muuttamaan pois. Sillä en usko, että mies muuttuu. Hän on sanonut, että hän ei edes halua muuttua ja tietää ettei edes aio muuttua. Ei tässä ole muuta tehtävissä. Mun varmaan pitäisi jotenkin hyödyttää häntä taloudellisesti, niin se motivoisi häntä myös sallimaan sen mun muuttoni.

Mies ei tule sallimaan muuttoasi missään olosuhteissa. Sen voit unohtaa. Jos muutto riippuu miehestäsi, et tule ikinä pääsemään sieltä pois, vaan elämäsi on sitten yhtä helvettiä loppuun asti. Joka valitettavasti voi kaiken lisäksi tulla noin 40 vuotta liian aikaisin.

Mies siis pelkää ihan hysteerisesti, että hän menettäisi sen tasaisen neljän sadan euron "tulovirran". Mieheni on varakas (pankkitilin saldon mukaan), mutta ÄÄRIMMÄISEN PIHI ja rahanahne muuten. Hän on oikeasti ihan täpinöissään jok'ikinen kuukausi siitä, että maksan hänen vastikkeensa ja laskujaan. Hänelle muutama eurokin "voittoa" on todella tärkeä ja vakava asia, saati sitten useampi satanen. Toisaalta mies ei usko löytävänsä kovin helposti toista naista, sillä hän on erittäin vaikealuonteinen ja hankala ihminen sekä erittäin huono miesten ja naisten välisissä jutuissa sekä käytännässä impotentti. Ei hän löydä kulujensa maksajaa muualta kovinkaan helposti, vaikka on koulutettu, hyvässä ammatissa sekä varakas ja ihan komeakin. Hän on aivan ala-arvoinen tosiaan sänkykamaripuuhissa ja muutenkin todella rasittava ja sovinistinen jäärä. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ketju poistui jonkun muun aloitteesta. Ilmeisesti ihmiset uskottelevat, että Suomessa kukaan (ainakaan kantasuomalainen) ei elä nöyryyttävässä suhteessa, jossa puolisoa rajoitetaan kuin vankia.

Ihan varmaan elää, onhan niitä mieletään sairaita ihmisiä. Mut tuo kyseinen aloitus oli provo, tota tyyliä on ollut tänään täällä paljon tarjolla.

Sitä paitsi en ole mieleltäni sairas. Olen vain mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin. Mun mieheni on jollaine tavalla mieleltään sairas ja häiriintynyt sekä erittäin tunnekylmä.

Sinä haluat huomiota kehittelemällä ja värittämällä tarinoita tänne. Esiinnyt noissa jutuissasi niin totaalisena vässykkänä että eivät ole kovin uskottavia.

En halua muuta huomiota kuin kommentteja, joista voisi olla apua. Mutta en halua huomiota itsessään. Olen oikeasti totaalinen vässykkä jo luonnostani ja jouduttuani ilkeän miehen kynsiin, niin loppukin puhti ja itsevarmuus häviää. Se vain on totta. Ok, joinain päivinä ja erossa miehestäni olen ihan normaalipirteä tapaus, mutta miehen pahimpien tempausten tai kiusaamisen jälkeen olen ihan hajalla ja itsetunto murskana. Ja tosiasiat ovat aika outoa suhteessamme...tosiaan oon yrittänyt saada huonekaluja sekä pitää puoliani, että saan pitää tavaroita, mutta mies on sitkeä kuin terrieri. Oon monta vuotta vääntänyt hänen kanssaan ja lopputulema on se, että olen ihan konkreettisesti nurkkaan ajettu...ilman tavaroita ilman että ollaan kuitenkaan erottu. Tulin aikoinaan ison muuttokuorman kanssa, itsevarmana, ihan nättinäkin. Nyt olen vain rauniot siitä mitä olin ja lähes kaikki kiinteä omaisuuteni on rikottu ja viety pois. Ja mulla ei ole muuta paikkaa iltaisin kuin istua YKSIN sen vtun patjan päällä, usein nälkäisenä ja janoisenakin, kun en jaksa miehen huutoja kuunnella siitä, jos menisi keittiöön käväisemään. :(

Mitä sinun omasta mielestäsi pitäisi nyt tapahtua, että tuo epäinhimillinen tilanne muuttuisi. Ihan konreettisesti?

Mun pitäisi päästä muuttamaan pois. Sillä en usko, että mies muuttuu. Hän on sanonut, että hän ei edes halua muuttua ja tietää ettei edes aio muuttua. Ei tässä ole muuta tehtävissä. Mun varmaan pitäisi jotenkin hyödyttää häntä taloudellisesti, niin se motivoisi häntä myös sallimaan sen mun muuttoni.

Sun tahtosi ei ole miehen tasussa, vaan sulla. Ei sun häneltä edes kuulu kysyä salliiko hän lähtösi tai mitään muutakaan. Sunpitää ottaa vastuu itse itsestäsi. Muuttaminen onnistuu niin, että hankit itsellesi uuden kodin, muutat osoitteesi sekä väestöliiton että postin- pois miehen (hirviön) luota. Keräät tavarasi ja lähdet. Etkä koskaan enää kuuntele mitään paksapuhette mieheltä. Et nenäkkäin, et puhelimessa. Et ole tuollaiselle idiootille mitään velkaa. Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, älä edes tapaa häntä. HOidat itsesi kuntoon ja aloitat uuden elämän. Tämä edellyyttä vain yhtä asiaa; luovut uhrin osasta ja alat arvostaa itseäsi ja kantaa vastuuta itsestäsi.