Totuus näköjään sattuu

Siis miten voisit hyödyttää miestäsi taloudellisesti niin että mies sallisi poismuuton? Sinä muutat pois ja lupaat maksaa hänelle jotain vai?

Vierailija kirjoitti:

Mies siis pelkää ihan hysteerisesti, että hän menettäisi sen tasaisen neljän sadan euron "tulovirran". Mieheni on varakas (pankkitilin saldon mukaan), mutta ÄÄRIMMÄISEN PIHI ja rahanahne muuten. Hän on oikeasti ihan täpinöissään jok'ikinen kuukausi siitä, että maksan hänen vastikkeensa ja laskujaan. Hänelle muutama eurokin "voittoa" on todella tärkeä ja vakava asia, saati sitten useampi satanen. Toisaalta mies ei usko löytävänsä kovin helposti toista naista, sillä hän on erittäin vaikealuonteinen ja hankala ihminen sekä erittäin huono miesten ja naisten välisissä jutuissa sekä käytännässä impotentti. Ei hän löydä kulujensa maksajaa muualta kovinkaan helposti, vaikka on koulutettu, hyvässä ammatissa sekä varakas ja ihan komeakin. Hän on aivan ala-arvoinen tosiaan sänkykamaripuuhissa ja muutenkin todella rasittava ja sovinistinen jäärä. :(

No kuulostaa narsistilta. MItä helvetin väliä sillä on mitä mies ajattelee tai tuntee tuossa tilanteessa. Tunkekoot ahneutensa omaan reikäänsä vaikka. Ei ole sun ongelmasi. Herää kysymys, miksi annat tuollaisen nollan nöyryyttää itseäsi?  Hän voi rauhassa vaikka kuolla hysteriaansa ja pelkoihinsa, ei ole sun ongelma. Nythän hän tuhoaa sut. Kyllä mustakin tuntuu että sä saat tuosta nöyryytyksestä jotain sairasta tyydytystä. Jos oikeasti haluaisit elää, lähtisit etkä selittäisi. 

Tää "masokisti" on nyt näemmä onnistunut siinä mitä lähti avauksilla hakemaan; saa huomiota ja muut ihmiset kiihdyksiin tarinoillaan. Ja siis ratkaisuahan tähän caseen ei ole koska aloittaja keksi aina jotain uutta outoutta miksi antaa kuvitteellisesti hyväksikäyttää itseään.

Siis onko kunnissa jotain tukihenkilöitä tällaisia varten? Ilmeisesti ap:tä nolottaa liikaa mennä turvakotiin? Onko jotain muuta kanavaa että ihmiset jotka ei pysty ottamaan vastuuta itsestään (tällä hetkellä) saisivat apua. Mun käsittäkseni on jotain tukitoimia joissa esim. opastetaan ihmisiä normaaliin elämään kuten heräämään ja siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja käymään kaupassa, kun elämänhallinta on nolla. Eikö näistä henkilöistä jotka tekee tällaista löytyisi ap:llekin joku tuli auttamaan siinä että yksinertaisesti häipyy tuosta asunnosta? Ensin omille jaloilleen ja samalla kiireesti jotain terapiaa. Mitä kautta tuollaista tukea on mahdollista saada, vai koskeeko se vain lapsiperheitä joissa on alaikäisiä?

Mies tosiaan osaa aluksi näytellä ja teeskennellä mukavaa miestä ja jopa tunteellistakin kohtalaisesti, mutta aivan kuin hän olisi todellisuudessa täysin kykenemätön rakastamaan pyyteettömästi ketään. Siellä sisällä ei olwkaan yhtään mitään. Hän on kuin tyhjä, joskus hymyileväkin kuori ja siellä sisällä ei ole mitään sydäntä, lempeyttä, niinkuin yleensä ihmisissä on. Hän on kuin joku robotti. Ok, hän on itde väkivaltaisesta perheestä ja hänen äitinsä on myöskin samanlainen jääkylmä teflonihminen, mutta silti tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Mikä siellä on mennyt pieleen vai onko se geneettistä? :/

Naapurissani asui joskus vuosia vuosia sitten tuollainen tyyppi, mitä ap:n mies on (jos koko tarina on siis totta). Vaimonsa oli hänellä täydessä kontrollissa ja joka ainoa ajatuskin oli luupin alla. Oli aika myötähävettävää kuunnella, kuinka ukko pakotti vaimonsa omaksumaan omat mielipiteensä täysin ja se puhekin oli sellaista mielisairaan vallastajuopunutta meuhkaamista. Jos nainen yritti sanoa jonkin eriävän mielipiteen tai toimia omin päin jossain asiassa, seurauksena valtava huuto "SINÄ TEET JUURI NIIN KUIN MINÄ SANON!". Kammottava natsi.

Koominen puoli asiassa oli, että mies toimi julkisessa ammatissa ja oli mukavan miehen ja asiallisen hemmon maineessa, vaan kun kotiovi sulkeutuu, niin Dr.Jekyll muuttuukin Mr.Hydeksi. Ei ilmeisesti tiennyt, että vanhan kerrostalon seinät toimivat eristeiden sijaan lähinnä kaiuttimina...

Vierailija kirjoitti:

Mies tosiaan osaa aluksi näytellä ja teeskennellä mukavaa miestä ja jopa tunteellistakin kohtalaisesti, mutta aivan kuin hän olisi todellisuudessa täysin kykenemätön rakastamaan pyyteettömästi ketään. Siellä sisällä ei olwkaan yhtään mitään. Hän on kuin tyhjä, joskus hymyileväkin kuori ja siellä sisällä ei ole mitään sydäntä, lempeyttä, niinkuin yleensä ihmisissä on. Hän on kuin joku robotti. Ok, hän on itde väkivaltaisesta perheestä ja hänen äitinsä on myöskin samanlainen jääkylmä teflonihminen, mutta silti tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Mikä siellä on mennyt pieleen vai onko se geneettistä? :/

Mitä väliä sillä on mistä se johtuu, ei mitään. Todellisuudessa ei ole olemassa mitään asiaa joka estää sinua ap muuttamasta pois paitsi sinä itse. Eihän se helppoa tule olemaan, mutta kyllä se joskus loppuu. Ota talteen tekstarit ja puhelut ja näytä niitä muille ihmisille jos olet jostain käsittämättömästä syystä huolissasi muiden ihmisten mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Tää "masokisti" on nyt näemmä onnistunut siinä mitä lähti avauksilla hakemaan; saa huomiota ja muut ihmiset kiihdyksiin tarinoillaan. Ja siis ratkaisuahan tähän caseen ei ole koska aloittaja keksi aina jotain uutta outoutta miksi antaa kuvitteellisesti hyväksikäyttää itseään.

En halua lähtökohtaisesti huomiota, vaan mun on pakko saada puhua tästä aiheesta jollekin ihmiselle vaikka anonyymistikin ja tarvitsen ulkopuolisen näkökulmaa. Muuten en voisi kertoa kenellekään ja mun vain pitäisi padota kaikki sisälleni. Toisaalta olisin varmaan tehnyt radikaalimman ratkaisun jo ajat sitten, jos tätä keskustelukanavaa ei olisi. Olisin varmaankin lähtenyt pois jo. Sillä se katkeruus ja paha olo on niin voimakasta, että ihminen ei vain kestä sellaista pidemmän päälle (siis vuosikausia kuten mun tilanteessani).

Vierailija kirjoitti:

Mies tosiaan osaa aluksi näytellä ja teeskennellä mukavaa miestä ja jopa tunteellistakin kohtalaisesti, mutta aivan kuin hän olisi todellisuudessa täysin kykenemätön rakastamaan pyyteettömästi ketään. Siellä sisällä ei olwkaan yhtään mitään. Hän on kuin tyhjä, joskus hymyileväkin kuori ja siellä sisällä ei ole mitään sydäntä, lempeyttä, niinkuin yleensä ihmisissä on. Hän on kuin joku robotti. Ok, hän on itde väkivaltaisesta perheestä ja hänen äitinsä on myöskin samanlainen jääkylmä teflonihminen, mutta silti tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Mikä siellä on mennyt pieleen vai onko se geneettistä? :/

MItä helvettiä sä tuollaisia enää mietit? Ei se mies siitä muutu. JOhan sulle on päivänselvää millainen hän on.  Olet saanut hyvät neuvot. Lähde. Soita terveyskeskukseen vielä tänään. Muussa tapauksessa voit syyttää itseäsi omasta kohtalostasi, sähän valitset tuon osan ihan itse. Eikä loputonta uhrivalitusta tosiaan jaksa kukaan kuunnella.

Just sanoit että mies on poissa, lomalla ?? Miksi käytät tän päivän istumalla kirjoittelemassa monta eri aloitusta sun ah niin surkeasta kohtalosta tänne kun voisit tämänkin ajan käyttää PAKKAAMALLA NE HELVETIN TAVARASI JA LÄHTEMÄLLÄ VITTUUN SIELTÄ KÄMPÄSTÄ. Sanoit toisessa ketjussa että voisit mennä vanhemmillesi yöksi, MENE NYT HELVETTI SOIKOON. Ja sieltä turvakotiin. NYT LIIKETTÄ.

Mulla oli parikymppisenä myöskin monen vuoden ajan tunnekylmä mies, joka hyväksikäytti ja petti kaikki ne vuodet, mutta tuolloin ei ollut mulla nettiyhteyttä kotona. Tuolloin itkin kotona ja suunnittelin itsariani tai soitin vanhemmilleni...ja sitä jatkui vuosikausia kunnes itsetuntoni vähitellen vahvistui ja sain revittyä itseni irti kyseisestä "suhteesta". Tuolloin kävin juttelemassa jollekin myös opiskelijaterveydenhuollossa ym. sekä menin johonkin eropiiriin ym. mukaan. Vähitellen tajusin, että mun vain piti luovuttaa ja unohtaa kyseinen mies. Se oli vain pahaksi mulle.

Sulla on rahaa, mene siis vaikka hotelliin yöksi jos et muutakaan keksi. Joka tapauksessa, lopeta se ulina. Kerro osoitteesi niin tulen vaikka itse hakemaan sut ja vien jonnekin minne haluat. Eiku ainii, nää avuntarjouksethan sä ignooraat joka ketjussa...

Vierailija kirjoitti:

Just sanoit että mies on poissa, lomalla ?? Miksi käytät tän päivän istumalla kirjoittelemassa monta eri aloitusta sun ah niin surkeasta kohtalosta tänne kun voisit tämänkin ajan käyttää PAKKAAMALLA NE HELVETIN TAVARASI JA LÄHTEMÄLLÄ VITTUUN SIELTÄ KÄMPÄSTÄ. Sanoit toisessa ketjussa että voisit mennä vanhemmillesi yöksi, MENE NYT HELVETTI SOIKOON. Ja sieltä turvakotiin. NYT LIIKETTÄ.

Olet oikeassa. Täytyy ruveta tekemään jotain konkreettisesti. Olen jotenkin uhriutunut ja "laitostunut" sairaaseen suhteeseen. Täytyy pyristellä siitä irti. Ja se vaatii konkreettisia toimia paremman tulevaisuuden hyväksi.

Lieneekö ap sit kuitenkin provoilija. Joku sellainen outo mielihyvä ap:n viesteistä välittyy. Jos on todellinen henkilö niin nauttiiko sitten kuitenkin osastaan säälin ja kauhistelun marttyyrikohteena, jollei nauti provoilustaan.

Aiemmin sanoit lapset syyksi, ettet voi lähteä. Tässä ketjussa ei puhuta lapsista mitään. Haluat neuvoja ja näkökulmaa, mutta eihän tuohon ole kuin yksi ratkaisu: LÄHDE. Lupaa on turha odotella. Sanoit, että äitisikin on jo väsynyt kuuntelemaan, kun mikään ei kuitenkaan muutu. Soita hänelle ja kerro, että nyt olet valmis jättämään miehen. Saat varmasti häneltä tukea. Tai soitat suoraan turvakotiin. Tämäkin on sanottu sinulle jo sata kertaa. Mutta et ilmeisesti aio tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mun ketju poistui jonkun muun aloitteesta. Ilmeisesti ihmiset uskottelevat, että Suomessa kukaan (ainakaan kantasuomalainen) ei elä nöyryyttävässä suhteessa, jossa puolisoa rajoitetaan kuin vankia.

Yhteiskunnan vika tuollainen on maissa joissa naisella ei ole muuta mahdollisuutta kulttuurillisten ja taloudellisten realitettien vuoksi. Suomessa taas tuollaiseen suhteeseen jääminen on ihmisen oma valinta jolle me muut emme mitään mahda. Mitä haet kirjoituksellasi?

Vierailija kirjoitti:

Lieneekö ap sit kuitenkin provoilija. Joku sellainen outo mielihyvä ap:n viesteistä välittyy. Jos on todellinen henkilö niin nauttiiko sitten kuitenkin osastaan säälin ja kauhistelun marttyyrikohteena, jollei nauti provoilustaan.

En ole provoilija, mutta joskua saatan kirjoittaa sentyylisesti. Siis mun tilanne on ollut niin kammottava, että viljelen siitä välillä hirtehishuumoria esim. äidilleni. Se on selviytymismekanismini. Toki on ollut tilanteita, että olen ollut todella hädissäni ja melkein paniikissa (esim. yhden pahoinpitelyn jälkeen...sydän hakkasi todella kovaa pitkään sen jälkeen ja olin jotenkin säikky ja turta samanaikaisesti), mutta tää tilanne on jatkunut niin kauan, että olen jotenkin jopa tottunut siihen, vaikka tiedänkin, että tilanne on aivan viksahtanut. :/

Muista nostella jalkoja ettei lattia kulu liikaa,miehes kumminkin tutkii lattiaa suurennuslasilla.

No kun miehesi on nyt kerta pois, niin mitäpä jos keräisit nyt ja tässä törkeät tavarasi ja soitat 112 missä on lähin turvakoti jonne muutat. Pistät itsesi nyt kerralla tilanteesta ulos ja alat elämään?

Mä muuten kerran taannoin tilanteen kriisiydyttyä soitin turvakotiin, muttei siellä ollut tilaa kuin yksi paikka. Ajattelin myös, ettei mun tilanne ole niin paha ja akuutti, että veisin joltain juuri vakavasti pahoinpidellyltä äidiltä paikan tms.