Lue keskustelun säännöt.
Tulotaso periytyy köyhillä ja rikkailla
01.09.2016 |
Jälleen uusi todiste siitä, että lapsiperheiden köyhyys ei ole mikään evvk-juttu, josta *vips* vain noustaan tuosta vaan "oikealla asenteella"
Lukekaa tämän päivän Hesarista.
"VANHEMPIEN sosioekonominen asema periytyy lapsille etenkin silloin, kun vanhemmat sijoittuvat selvästi pieni- tai suurituloisiin. Tämän johtopäätöksen tekee Outi Sirniö tuoreessa sosiologian väitöstutkimuksessaan, joka tarkistetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.
Tutkimuksen mukaan perheen materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja toimintaolosuhteet ennustavat lapsen asemaa.
Materiaaliset toimintamahdollisuudet ja -olosuhteet voidaan luokitella Sirniön mukaan perheen taloudellisiin oloihin, asioihin, joita rahalla saa. Näitä ovat esimerkiksi harrastukset, kirjat, perheen tekemät matkat sekä ylimääräinen koulutus.
Kulttuuriset mahdollisuudet liittyvät tietotaitoon ja koulutukseen. Sirniön mukaan nämä ovat kulttuurista pääomaa, jota ihminen kerää etenkin lapsuudessa. Esimerkiksi tiedonhankintakyky ja lapsen halukkuus oppia ovat kulttuurisia mahdollisuuksia.
Sosiaalisilla mahdollisuuksilla tarkoitetaan mahdollisia sosiaalisia verkostoja, joita voidaan myöhemmällä iällä käyttää hyväksi esimerkiksi työnhankinnassa tai ylimääräisen koulutuksen hankinnassa. Tuntemalla ihmisiä voi siis parantaa omaa asemaa.
Pienituloisen perheen lapsen mahdollisuudet saavuttaa parempi sosioekonominen asema vaikeutuvat, kun taas parempituloisessa perheessä mainitut mahdollisuudet säilyvät.
PERHETAUSTALLA on merkitystä niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Suurituloinen perhetausta suojelee tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa pienituloisuudelta, johon liittyy matala koulutus ja työttömyys."
Kommentit (432)
Minä kävin aikanaan kouluni kunnialla, opiskelin, hankin ammatin ja menin töihin. Hienoa, että tuo vuosikausien ankea ja iloton elämä (sellaiseksihan moni palstalainen elämääni arvostelee) tuottaa nyt hedelmää ja kaikki kolme lastani ovat yliopistossa, tekevät oman alansa töitä opintojen ohessa ja ns. menestyvät. Kyse ei siis ole ahkeruudesta tai viitsimisestä tai siitä, että kykenee siirtäämään tarpeentyydytystä tuonnemmas, kyse onkin siitä, että he sattuivat syntymään perheeseen, jolla on tietty asema yhteiskunnassa.
Lapseni eivät saaneetkaan kotoa oppia vastuulliseuudesta ja tekemisen mallia, vaan he saivat taloudelliset edellytykset ja vanhempien suhteet, joiden avulla jatkaa helposti ja sujuvasti edelleen samaa rataa.
Jos elämä on näin yksinkertaista, niin eikö olisi helpointa kieltää köyhiltä lisääntyminen ja sukupolven kuluttua meillä olisi vain korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevia? Vai yksinkertaistaako joku nyt jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1, toki tuokin on osa kulttuuripääomaa. Voi olla monelle varsinkin pienillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueella kyse silti myös rahasta, kun kirjasto on kymmenien kilometrien päässä.
Mutta pelkkä kirjastossakäynti ei enää ole mikään kilpailutekijä, jolla ihminen voi erottautua. Lukeminen on tärkeää, mutta ei ihan sellaista ekstraa, jolla kerätään pojoja hakiessa opiskelupaikkaa tai työpaikkaa.
Itse asiassa se äidinkielen hyvä taito on kaiken muun oppimisen perusta. Koulumenestyksen avain.
Ja se asuinpaikan valinta on osa hyvää vanhemmuutta.
Toki on, muttei erottautumistekijä. Hyviä äidinkielen osaajia on kolmetoista tusinassa, kärjistäen sanottuna.
Asuinpaikkaa ei voi köyhä valita. Sehän se oli yksi noista tekijöistä, jos et sattunut ymmärtämään.
Hyvin pieneltä paikalta voi ponnistaa jos perheessä arvostetaan lukemista ja koulutusta. Oletko käynyt Urho Kekkosen syntymäkodissa savupirtissä Pielavedellä? Valittaa kyllä osaa kaikki, se eteenpäin yrittäminen vaatii vähän muutakin. T onnettoman kokoisen kunnan lukiosta laudaturin paperit kirjoittanut, lainalla yliopistotutkinnon suorittanut ja hyvään työhön päässyt. Ja kuulun siihen keskikastiin jossa ei oltu kotona hirveän köyhiä muttei rikkaitakaan mutta lukemista ja koulutusta arvostettiin kovasti.
Se, mikä onnistui Kekkosen lapsuudessa on aika eri asia kuin mikä onnistuu nykyään.
Nykyään iso osa yliopistosta valmistuneistakin menee suoraan kortistoon. Hyvilla suhteilla on iso merkitys, jos meinaa saada alansa töitä.
Eikä tuossa nyt siitä ole kysymys, etteikö lahjakkaimmat ja sitkeimmät köyhien perheiden vesat nousisi sosioekonomisesti, vaan siitä, että se on monin verroin vaikeampaa ja vain pieni osa onnistuu.
Kun rikkaiden perheiden laiskar ja tumpelotkin ipanat porskuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1, toki tuokin on osa kulttuuripääomaa. Voi olla monelle varsinkin pienillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueella kyse silti myös rahasta, kun kirjasto on kymmenien kilometrien päässä.
Mutta pelkkä kirjastossakäynti ei enää ole mikään kilpailutekijä, jolla ihminen voi erottautua. Lukeminen on tärkeää, mutta ei ihan sellaista ekstraa, jolla kerätään pojoja hakiessa opiskelupaikkaa tai työpaikkaa.
Itse asiassa se äidinkielen hyvä taito on kaiken muun oppimisen perusta. Koulumenestyksen avain.
Ja se asuinpaikan valinta on osa hyvää vanhemmuutta.
Toki on, muttei erottautumistekijä. Hyviä äidinkielen osaajia on kolmetoista tusinassa, kärjistäen sanottuna.
Asuinpaikkaa ei voi köyhä valita. Sehän se oli yksi noista tekijöistä, jos et sattunut ymmärtämään.
Hyvin pieneltä paikalta voi ponnistaa jos perheessä arvostetaan lukemista ja koulutusta. Oletko käynyt Urho Kekkosen syntymäkodissa savupirtissä Pielavedellä? Valittaa kyllä osaa kaikki, se eteenpäin yrittäminen vaatii vähän muutakin. T onnettoman kokoisen kunnan lukiosta laudaturin paperit kirjoittanut, lainalla yliopistotutkinnon suorittanut ja hyvään työhön päässyt. Ja kuulun siihen keskikastiin jossa ei oltu kotona hirveän köyhiä muttei rikkaitakaan mutta lukemista ja koulutusta arvostettiin kovasti.
Aivan.
Minun ystäväpiirissäni on opetusneuvos, jonka isä oli taksikuski. Opiskelemaan kannustettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1, toki tuokin on osa kulttuuripääomaa. Voi olla monelle varsinkin pienillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueella kyse silti myös rahasta, kun kirjasto on kymmenien kilometrien päässä.
Mutta pelkkä kirjastossakäynti ei enää ole mikään kilpailutekijä, jolla ihminen voi erottautua. Lukeminen on tärkeää, mutta ei ihan sellaista ekstraa, jolla kerätään pojoja hakiessa opiskelupaikkaa tai työpaikkaa.
Itse asiassa se äidinkielen hyvä taito on kaiken muun oppimisen perusta. Koulumenestyksen avain.
Ja se asuinpaikan valinta on osa hyvää vanhemmuutta.
Toki on, muttei erottautumistekijä. Hyviä äidinkielen osaajia on kolmetoista tusinassa, kärjistäen sanottuna.
Asuinpaikkaa ei voi köyhä valita. Sehän se oli yksi noista tekijöistä, jos et sattunut ymmärtämään.
Hyvin pieneltä paikalta voi ponnistaa jos perheessä arvostetaan lukemista ja koulutusta. Oletko käynyt Urho Kekkosen syntymäkodissa savupirtissä Pielavedellä? Valittaa kyllä osaa kaikki, se eteenpäin yrittäminen vaatii vähän muutakin. T onnettoman kokoisen kunnan lukiosta laudaturin paperit kirjoittanut, lainalla yliopistotutkinnon suorittanut ja hyvään työhön päässyt. Ja kuulun siihen keskikastiin jossa ei oltu kotona hirveän köyhiä muttei rikkaitakaan mutta lukemista ja koulutusta arvostettiin kovasti.
Se, mikä onnistui Kekkosen lapsuudessa on aika eri asia kuin mikä onnistuu nykyään.
Nykyään iso osa yliopistosta valmistuneistakin menee suoraan kortistoon. Hyvilla suhteilla on iso merkitys, jos meinaa saada alansa töitä.
Eikä tuossa nyt siitä ole kysymys, etteikö lahjakkaimmat ja sitkeimmät köyhien perheiden vesat nousisi sosioekonomisesti, vaan siitä, että se on monin verroin vaikeampaa ja vain pieni osa onnistuu.
Kun rikkaiden perheiden laiskar ja tumpelotkin ipanat porskuttaa.
Kyse on silti vain asenteesta. Oletko sellainen että otat sen köyhän menestyjän esikuvaksesi vai sellainen joka keskittää kaiken aikansa sen rikkaan tumpelon kadehtimiseen.
Maailmassa on aina joku rikkaampi, kauniimpi ja laihempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien sosiaaliset piirit vaikuttavat myös lapsen kehitykseen ja tulevaisuuteen. Breaking News! Ja mitenköhän tätä pitäisi nyt korjata yhteiskunnan toimesta? Lisää rahaa jonnekin?
Kyllä. Koulutukseen ja lapsiperheiden tukiin.
Vai meinaatko, että se on edes yhteiskunnan kokonaisetu, että köyhien perheiden muksut eivät kouluttaudu kunnolla ja pysyvät köyhinä? Katsos kun ei ole. Lue tuo OECD-linkki.
Mutta kun se rahan kaataminen lapsiperheille ei nytkään tuo mitään muutosta! Sosioekonominen asema säilyy siksi, että ihmiset itse tekevät jotain eikä siksi, että heille annetaan rahaa vaatimatta vastinetta.
Lue tuo tutkimus.
Ja kommentoi sitten vasta.
Kyse ei ole pelkäsrään siitä, miten vanhemmat tukevat esim. koulunkäynnissä tai lukevat lapsena kotona ääneen.
Eikä lapsilisät tai peruskoulun tasa-arvoisuus ESTÄ ketään köyhää lasta nousemasta sosioekonomisesti. Mutta jos annetaan muiden kuin rikkaiden asuinalueiden kouluken kurjistua ja leikataan köyhien tukia niin, että mihinkään harrastamiseen tai lapsen opintoihin toisen asteenkaan tutkinnoissa ei enää ole varaa, niin se estää kyllä. Varmuudella.
Luin sen koko tutkimuksen, en vain abstraktia. Ja jos yhtään paneutuisit asiaan, niin nimenomaan niiden köyhien asuinalueiden kouluihin syydetään satoja tuhansia enemmän rajaa kuin ns. tavallisille asuinalueille ja siitä huolimatta ei saada aikaan yhtään mitään.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä, että ns. keskiluokan lapsilla vanhemmat voivat ilmaiseksi vetää jalkapallokerhoja koulun kentällä, mutta ns. köyhillä vanhemmilla ei ole koskaan mitään mahdollisuutta olla talkoissa mukana, vaikka ainoa, mitä vaaditaan, on aika. Sen sijaan oletetaan, että urheiluseurat ottavat ilmaiseksi mukaan niitä, joilla ei ole varaa maksaa, koska "muutenhan ei voi harrastaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin se on, ja tosiaan moneen kertaan tutkittu juttu. Puhutaan Matteusilmiöstä, eli siitä, että hyvä kasautuu. Jotta köyhän perheen vesa nousisi sosiaalisesti ja taloudellisesti, vaaditaan monin verroin enemmän lahjakkuutta ja työtä. Oikeastaan yhtäkään isoa virhevalintaa ei köyhän perheen lapsi voi tehdä, koska sellaisen korjaamiseen ei ole varaa.
Rikkaan perheen vesan ei tarvitse ponnistella, sosiaalinen lasku toteutuu vain todella moninkertaisella töpeksinnällä. "Ai meni peruskoulu perseelleen, ei hätää, vanhemmat maksaa sulle kotiopetusta ja voit käydä kymppiluokan ja nostaa arvosanoja... "Oikeasti - kuinka monta tuollaista jurpoa on olemassa esim. Suomessa, että hänelle maksetaan peruskoulupaikkailua perheen rahoilla? Harkimon poika?
Suomessa on ihan valtavan paljon paremmat mahdollisuudet köyhän perheen lapsen nousta ja pärjätä kuin vaikka vielä 30-40 vuotta sitten,
Sä ny vaan olet yksinkertaisesti väärässä.
Miksi sä vänkäät asiassa, josta et selvästi mitään tiedä? Sosiaalinen nousu on nyt vaikeampaa kuin vielä 1900-luvulla!
https://www.labour.fi/?wpfb_dl=1455
"Korkea tuloliikkuvuus on hyvin toimivan kansantalouden tunnusmerkki. Sen vastakohtana on talous, jossa tuloja- kauma jähmettyy paikalleen vuodesta toiseen. Tuloliik- kuvuutta tutkitaan mittaamalla tuloeroja: kuinka paljon väestön keskimääräiset tuloerot pienenevät, kun mittaus kohdistuu pidemmän aikavälin keskituloihin eikä yksittäi- sen vuoden antamiin tuloksiin.
Suomessa tulojakauman sisäinen liikkuvuus on ollut merkittävää. Gini-kertoimella mitattu tuloliikkuvuus oli 10,9 prosenttia vuosina 1995–1999, ts. tuloerot käytettä- vissä olevissa tuloissa pienenivät tämän verran, kun vuo- sittaisia tuloeroja verrattiin viiden vuoden keskituloihin. Liikkuvuuden taso vastasi tuolloin sitä, mitä Skandinavian maissa ja muissa matalien tuloerojen maissa mitattiin. Suomessa tuloliikkuvuus vähenee iän myötä ja erityisesti eläkkeelle siirtymisen yhteydessä.
Tuloliikkuvuudessa tapahtui muutos 2000-luvulle siirryttäessä. Tuloliikkuvuus väheni ja samalla pysyvyys alimpien tulojen väestökymmenyksessä lisääntyi. Tulo- liikkuvuuden aleneminen oli merkittävä työikäisten ja eri- tyisesti nuorten alle 30-vuotiaiden ryhmässä. Esimerkiksi työikäisten yli 50-vuotiaiden tuloliikkuvuus aleni samalle tasolle kuin 60–64-vuotiailla.
Tuloerojen kasvu ei ollut tilapäistä, vaan se näkyi myös verrattaessa pidempiaikaisia viiden vuoden keskitu- loja (1995–1999; 2000–2004). Vuoden 1993 verouudistus, jossa pääomatulojen verotus eriytettiin ansiotulojen verotuksesta, alensi tuloverotuksen progressiivisuutta. Tämä vaikutti myös pysyviin tuloeroihin eikä pelkästään vuosituloihin. Pääomatulojen vaikutus pysyvien tuloerojen kasvuun oli samaa luokkaa kuin työtulojen vaikutus, vaik- ka niiden tulo-osuus oli huomattavasti pienempi. Tulokset viittaavat siihen, että elinikäisten tulojen eli ns. elinkaari- tulojen erot ovat kasvaneet."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä... kirjat ovat kirjastossa ilmaisia, mutta jos matalatuloisen perheen tapoihin ei kirjastossa käynti kuulu, lukemista ja oppimista ei arvosteta vaan se on "herrojen kakaroille," niin totta kai se ajatusmaailma periytyy lapsille.
tosin alentava ajatus huonomman tulotason ihmisistä. Siis toki joukossa voi olla myös sivistystä karttelevia, mutta niin on rikkaissakin paljon näitä Harkimoita ja Sukareita, joille ei ole koskaan maistunut tieto vaan raha (keinolla millä hyvänsä). Sivistys on melko irrallinen tulotasosta. Tulotaso usein peritään, koska kotoa joko saadaan tai ei saada rahaa harrastuksiin, yliopiston valmennuskursseille, kielimatkoille, opintojen ajaksi, kenties ensiasunto, rahaa oman yrityksen perustamiseen, matkusteluun yms yms. Nyt mietit pään puhki, miten vaikka ensiasunnon saaminen liittyy tulotasoon, niin kovin monella tavalla. Vaikka arvostaisi kirjastoja ja kirjoja, niin syö voimia olla koditon tai käydä siivoamassa satamassa laivoja, voidakseen asua jossain. Ikätoveri sen sijaan saa alihinnalla "ostaa" vanhemmiltaan asunnon ja käy kalliit kurssit päästäkseen oikikseen/lääkikseen/kauppikseen.
Kyse ei ole ajatusmaailman erosta, kaikista meistä olisi mukavaa ja hienoa olla vaikkapa lastenlääkäri. Kyse on resurssien kasautumisesta. On vaikeampaa jaksaa opiskella pitkälle ja uida sosiaalisissa verkostoissa, jos on rahallisesti niukkaa ja kaikki on taistelua eteenpäin, kuin jos se kaikki on lapsesta asti pedattu. Ja trust me, 90% menestyjistä se on pedattu: ALoitetaan konservatorion viulutunnit 5-v, mennään kielikylpyluokalle, käydään perheen kanssa etelänlomilla, harrastetaan mitä halutaan (eikä sitä mihin on varaa), tunnetaan oikeita ihmisiä, edetään parhaimpiin lukioihin, järkätään parit kesätyöt jne... ja sitten sama kierros kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa...
Rakennemuutoksen aikana tilanne oli eri, silloin suuret massat lähti maaseudun torpista "ylös", mutta kyse oli rakenteellisesta yhteiskunnan muutoksesta.
Edelleenkin toimii se, että menee opiskelemaan hyvään kouluun ja luo laajat verkostot siellä. Samoin RUKin käyminen auttaa verkostoitumisessa. Tuloksellinen harrastaminen tuottaa myös verkostoja ja arvokasta osaamista, joka voi mm. poikia työpaikkoja. Esimerkiksi omista lapsistani yksi on harrastanut vuosikausia valokuvausta ja opiskellut siinä pitkälle, samoin toiminut partiossa ja päätynyt mm. organisoimaan parintuhannen partiolaisen leiriä. Molemmat ovat johtaneet elämässä uusille urille, seikkailuihin ja työpaikkoihin.
RUK on kyllä myös paikka, minne ei ole asiaa jos ei kotoa ole saanut sinnikkyyden ja työnteon mallia aamuherätyksineen kaikkineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
42, ja sinä olit siis menestynyt miten? Säilyttämällä vanhempien haaliman omaisuuden ja pihistelemällä auton korjaamisessa ja keräämällä marjoja ;-DDDD
En ole 42, mutta ihmettelen asennetta, että auton korjaaminen ja marjojen kerääminen on naurettavaa.
Kannattaa laskea, paljonko itse saa tehdä töitä, että saa vaikka jonkun isomman vaihdelaatikko/moottori/jarru/kytkinrempan maksettua merkkiliikkeen työ- ja varaosahinnoilla. Ja ihan mielelläni pilkon, paistan ja pussitan kantarelleja, tatteja ja orakkaita tietäen, että saan sienestyksestä raitista ilmaa, ilmaista reenausta, mielenrauhaa, herkkuja ja kaiken sen säästäen kymppejä ja satasia.
On naurettavaa väittää sitä hyvän sosioekonomisen aseman salaisuudeksi. Totta kai on järkevää tehdä asioita itse, mutta se ei ole ollenkaan sitä, mistä tässä ketjussa on kyse.
Sinä näköjään katsot asiaa vain siitä näkökulmasta, että sosioekonominen asema vaikuttaa ihmiseen, vaikka sama pätee myös toisin päin.
En katso, vaan ymmärrän sen, ettei kantarellien keruulla rikastu. Ei mene näemmä sulla nyt hitto millään jakeluun. Anna olla.
Ilmeisesti et siis osaa laskea tulojen ja menojen suhdetta etkä ymmärrä sen suhteen merkitystä henkilökohtaisessa taloudessa. Sama pätee myös yrityselämässä. Kustannuksien pienentyminen vaikuttaa ihan suoraan siihen, tekeekö voittoa vai tappiota.
Valitettavan monelle rikastuminen tarkoittaa lottovoittoon tähtäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1, toki tuokin on osa kulttuuripääomaa. Voi olla monelle varsinkin pienillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueella kyse silti myös rahasta, kun kirjasto on kymmenien kilometrien päässä.
Mutta pelkkä kirjastossakäynti ei enää ole mikään kilpailutekijä, jolla ihminen voi erottautua. Lukeminen on tärkeää, mutta ei ihan sellaista ekstraa, jolla kerätään pojoja hakiessa opiskelupaikkaa tai työpaikkaa.
Itse asiassa se äidinkielen hyvä taito on kaiken muun oppimisen perusta. Koulumenestyksen avain.
Ja se asuinpaikan valinta on osa hyvää vanhemmuutta.
Toki on, muttei erottautumistekijä. Hyviä äidinkielen osaajia on kolmetoista tusinassa, kärjistäen sanottuna.
Asuinpaikkaa ei voi köyhä valita. Sehän se oli yksi noista tekijöistä, jos et sattunut ymmärtämään.
Hyvin pieneltä paikalta voi ponnistaa jos perheessä arvostetaan lukemista ja koulutusta. Oletko käynyt Urho Kekkosen syntymäkodissa savupirtissä Pielavedellä? Valittaa kyllä osaa kaikki, se eteenpäin yrittäminen vaatii vähän muutakin. T onnettoman kokoisen kunnan lukiosta laudaturin paperit kirjoittanut, lainalla yliopistotutkinnon suorittanut ja hyvään työhön päässyt. Ja kuulun siihen keskikastiin jossa ei oltu kotona hirveän köyhiä muttei rikkaitakaan mutta lukemista ja koulutusta arvostettiin kovasti.
Se, mikä onnistui Kekkosen lapsuudessa on aika eri asia kuin mikä onnistuu nykyään.
Nykyään iso osa yliopistosta valmistuneistakin menee suoraan kortistoon. Hyvilla suhteilla on iso merkitys, jos meinaa saada alansa töitä.
Eikä tuossa nyt siitä ole kysymys, etteikö lahjakkaimmat ja sitkeimmät köyhien perheiden vesat nousisi sosioekonomisesti, vaan siitä, että se on monin verroin vaikeampaa ja vain pieni osa onnistuu.
Kun rikkaiden perheiden laiskar ja tumpelotkin ipanat porskuttaa.
Näinhän se on AINA ollut ja tulee aina olemaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä... kirjat ovat kirjastossa ilmaisia, mutta jos matalatuloisen perheen tapoihin ei kirjastossa käynti kuulu, lukemista ja oppimista ei arvosteta vaan se on "herrojen kakaroille," niin totta kai se ajatusmaailma periytyy lapsille.
tosin alentava ajatus huonomman tulotason ihmisistä. Siis toki joukossa voi olla myös sivistystä karttelevia, mutta niin on rikkaissakin paljon näitä Harkimoita ja Sukareita, joille ei ole koskaan maistunut tieto vaan raha (keinolla millä hyvänsä). Sivistys on melko irrallinen tulotasosta. Tulotaso usein peritään, koska kotoa joko saadaan tai ei saada rahaa harrastuksiin, yliopiston valmennuskursseille, kielimatkoille, opintojen ajaksi, kenties ensiasunto, rahaa oman yrityksen perustamiseen, matkusteluun yms yms. Nyt mietit pään puhki, miten vaikka ensiasunnon saaminen liittyy tulotasoon, niin kovin monella tavalla. Vaikka arvostaisi kirjastoja ja kirjoja, niin syö voimia olla koditon tai käydä siivoamassa satamassa laivoja, voidakseen asua jossain. Ikätoveri sen sijaan saa alihinnalla "ostaa" vanhemmiltaan asunnon ja käy kalliit kurssit päästäkseen oikikseen/lääkikseen/kauppikseen.
Kyse ei ole ajatusmaailman erosta, kaikista meistä olisi mukavaa ja hienoa olla vaikkapa lastenlääkäri. Kyse on resurssien kasautumisesta. On vaikeampaa jaksaa opiskella pitkälle ja uida sosiaalisissa verkostoissa, jos on rahallisesti niukkaa ja kaikki on taistelua eteenpäin, kuin jos se kaikki on lapsesta asti pedattu. Ja trust me, 90% menestyjistä se on pedattu: ALoitetaan konservatorion viulutunnit 5-v, mennään kielikylpyluokalle, käydään perheen kanssa etelänlomilla, harrastetaan mitä halutaan (eikä sitä mihin on varaa), tunnetaan oikeita ihmisiä, edetään parhaimpiin lukioihin, järkätään parit kesätyöt jne... ja sitten sama kierros kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa...
Rakennemuutoksen aikana tilanne oli eri, silloin suuret massat lähti maaseudun torpista "ylös", mutta kyse oli rakenteellisesta yhteiskunnan muutoksesta.
Edelleenkin toimii se, että menee opiskelemaan hyvään kouluun ja luo laajat verkostot siellä. Samoin RUKin käyminen auttaa verkostoitumisessa. Tuloksellinen harrastaminen tuottaa myös verkostoja ja arvokasta osaamista, joka voi mm. poikia työpaikkoja. Esimerkiksi omista lapsistani yksi on harrastanut vuosikausia valokuvausta ja opiskellut siinä pitkälle, samoin toiminut partiossa ja päätynyt mm. organisoimaan parintuhannen partiolaisen leiriä. Molemmat ovat johtaneet elämässä uusille urille, seikkailuihin ja työpaikkoihin.
RUK on kyllä myös paikka, minne ei ole asiaa jos ei kotoa ole saanut sinnikkyyden ja työnteon mallia aamuherätyksineen kaikkineen.
Aivan. Moni syrjäytyneen perheen poika ei ekstä armeijassa edes viikkoa. Se ei silti ole ns hyväosaisten syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1, toki tuokin on osa kulttuuripääomaa. Voi olla monelle varsinkin pienillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueella kyse silti myös rahasta, kun kirjasto on kymmenien kilometrien päässä.
Mutta pelkkä kirjastossakäynti ei enää ole mikään kilpailutekijä, jolla ihminen voi erottautua. Lukeminen on tärkeää, mutta ei ihan sellaista ekstraa, jolla kerätään pojoja hakiessa opiskelupaikkaa tai työpaikkaa.
Itse asiassa se äidinkielen hyvä taito on kaiken muun oppimisen perusta. Koulumenestyksen avain.
Ja se asuinpaikan valinta on osa hyvää vanhemmuutta.
Toki on, muttei erottautumistekijä. Hyviä äidinkielen osaajia on kolmetoista tusinassa, kärjistäen sanottuna.
Asuinpaikkaa ei voi köyhä valita. Sehän se oli yksi noista tekijöistä, jos et sattunut ymmärtämään.
Kuten nyt tältäkin palstalta köyhien ja työttömien teksteistä on luettavissa, äidinkielen osaajat alkavat olla harvassa. Ja jos heikosta kirjallisesta ilmaisusta huomauttaa, saa kuulla ettei moisella seikalla ole mitään väliä tai viestiä.
No nyt oli kyllä äärimmäisen asenteellinen kommentti.
Olen tavannut lukuisia hyvin toimeentulevia ihmisiä, joitain voisi mainita jopa rikkaiksi, joiden äidinkielen taito on erittäin heikko. Samoin olen tavannut ns,. köyhiä, joiden äidinkelen taito on erinomainen.
Tätä ei määritä sosioekonominen asema, vaan koulutus. On esim. useita menestyviä yrittäjiä, joiden koulutustausta on ammattikoulu. Koulussa eivät ole kielet tai välttämättä muutkaan oppiaineet kiinnostaneet, mutta silti on pärjätty elämässä ja rakennettu tuottava yritys.
Kielen kehittymisen kannalta tärkeintä on se, luetaanko lapselle paljon, keskustellaanko hänen kanssaan ja innostetaanko häntä lukemaan. Kaikki tämä alle kouluikäisenä.
Tutkimusten mukaan pojat lopettavat lukemisen noin 9-10-vuotiaina, tytöt noin 14-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien sosiaaliset piirit vaikuttavat myös lapsen kehitykseen ja tulevaisuuteen. Breaking News! Ja mitenköhän tätä pitäisi nyt korjata yhteiskunnan toimesta? Lisää rahaa jonnekin?
Kyllä. Koulutukseen ja lapsiperheiden tukiin.
Vai meinaatko, että se on edes yhteiskunnan kokonaisetu, että köyhien perheiden muksut eivät kouluttaudu kunnolla ja pysyvät köyhinä? Katsos kun ei ole. Lue tuo OECD-linkki.
Mutta kun se rahan kaataminen lapsiperheille ei nytkään tuo mitään muutosta! Sosioekonominen asema säilyy siksi, että ihmiset itse tekevät jotain eikä siksi, että heille annetaan rahaa vaatimatta vastinetta.
Lue tuo tutkimus.
Ja kommentoi sitten vasta.
Kyse ei ole pelkäsrään siitä, miten vanhemmat tukevat esim. koulunkäynnissä tai lukevat lapsena kotona ääneen.
Eikä lapsilisät tai peruskoulun tasa-arvoisuus ESTÄ ketään köyhää lasta nousemasta sosioekonomisesti. Mutta jos annetaan muiden kuin rikkaiden asuinalueiden kouluken kurjistua ja leikataan köyhien tukia niin, että mihinkään harrastamiseen tai lapsen opintoihin toisen asteenkaan tutkinnoissa ei enää ole varaa, niin se estää kyllä. Varmuudella.
Luin sen koko tutkimuksen, en vain abstraktia. Ja jos yhtään paneutuisit asiaan, niin nimenomaan niiden köyhien asuinalueiden kouluihin syydetään satoja tuhansia enemmän rajaa kuin ns. tavallisille asuinalueille ja siitä huolimatta ei saada aikaan yhtään mitään.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä, että ns. keskiluokan lapsilla vanhemmat voivat ilmaiseksi vetää jalkapallokerhoja koulun kentällä, mutta ns. köyhillä vanhemmilla ei ole koskaan mitään mahdollisuutta olla talkoissa mukana, vaikka ainoa, mitä vaaditaan, on aika. Sen sijaan oletetaan, että urheiluseurat ottavat ilmaiseksi mukaan niitä, joilla ei ole varaa maksaa, koska "muutenhan ei voi harrastaa".
Tuossa tulikin taas yksi todella hyvä esimerkki yhdeltä elämän osa-alueelta jolla köyhät kokevat oikeudekseen olla sataprosenttisesti saamapuolella. Mitään en viitsi tehdä mutta kai munkin lapsella on oikeus -asenne on pöyristyttävän yleinen nykyään. Ja sitten ne köyhien lapset eivät oikeasti edes ole kiinnostuneita koko harrastuksesta, tulevat vaan treeneihin häiriköimään ja riehumaan koska ilmaiseksi pääsi.
Just kävin Itäkeskuksen peruskoululla. Kamalaa. Likaista ja sotkuista., juopot pihassa kaljall?
Ja kuitenkin se on yksi niitä harvoja Helsingin kouluja, jotka on hiljan isolla rahalla remontoitu, joihin syydetään koko ajan pd-rahaa ja suunnitellaan mm kiinaopetusta. Ja vielä juuri tyypillinen yhden alueen koulu, jossa se koulu on yhteisön keskus.
Silti vain sotketaan, rikotaan, roskataan ja kännätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien sosiaaliset piirit vaikuttavat myös lapsen kehitykseen ja tulevaisuuteen. Breaking News! Ja mitenköhän tätä pitäisi nyt korjata yhteiskunnan toimesta? Lisää rahaa jonnekin?
Kyllä. Koulutukseen ja lapsiperheiden tukiin.
Vai meinaatko, että se on edes yhteiskunnan kokonaisetu, että köyhien perheiden muksut eivät kouluttaudu kunnolla ja pysyvät köyhinä? Katsos kun ei ole. Lue tuo OECD-linkki.
Mutta kun se rahan kaataminen lapsiperheille ei nytkään tuo mitään muutosta! Sosioekonominen asema säilyy siksi, että ihmiset itse tekevät jotain eikä siksi, että heille annetaan rahaa vaatimatta vastinetta.
Lue tuo tutkimus.
Ja kommentoi sitten vasta.
Kyse ei ole pelkäsrään siitä, miten vanhemmat tukevat esim. koulunkäynnissä tai lukevat lapsena kotona ääneen.
Eikä lapsilisät tai peruskoulun tasa-arvoisuus ESTÄ ketään köyhää lasta nousemasta sosioekonomisesti. Mutta jos annetaan muiden kuin rikkaiden asuinalueiden kouluken kurjistua ja leikataan köyhien tukia niin, että mihinkään harrastamiseen tai lapsen opintoihin toisen asteenkaan tutkinnoissa ei enää ole varaa, niin se estää kyllä. Varmuudella.
Luin sen koko tutkimuksen, en vain abstraktia. Ja jos yhtään paneutuisit asiaan, niin nimenomaan niiden köyhien asuinalueiden kouluihin syydetään satoja tuhansia enemmän rajaa kuin ns. tavallisille asuinalueille ja siitä huolimatta ei saada aikaan yhtään mitään.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä, että ns. keskiluokan lapsilla vanhemmat voivat ilmaiseksi vetää jalkapallokerhoja koulun kentällä, mutta ns. köyhillä vanhemmilla ei ole koskaan mitään mahdollisuutta olla talkoissa mukana, vaikka ainoa, mitä vaaditaan, on aika. Sen sijaan oletetaan, että urheiluseurat ottavat ilmaiseksi mukaan niitä, joilla ei ole varaa maksaa, koska "muutenhan ei voi harrastaa".
Minä stadin yläkoulun opettajana tunnen kuules oikein hyvin positiividen diskriminaation tuet, joita maksetaan lähiökouluille, kiitos vaan.
Ne eivät riitä edes välttämättämiin eriyttämisiin, joita on pakko tehdä erityisopetuksen ja mm. maahanmuuttajataustaisten tarpeiden hoitamiseksi.
Saati että niillä oikeasti saataisiin mitään tason nostoa kouluhin. Tänä vuonna summa oli "huikeat" 1,6 miljoonaa euroa, joita jaettiin 39 prosentille stadin kouluista. Koko perusopetuksen budjetti on liki 600 miljoonaa euroa, joten voinet tuosta päätellä, että noilla lähiökoulujen tuilla ei todellakaan ole isoa merkitystä.
Hyvä tietysti, että edes jotain, mutta jos haluttaisiin OIKEASTI kohentaa lähiökouluja, joilla on oppilaskunnan kirjavuuden ja erikielisyyden takia isommat menot ja haasteet, summa pitäisi heti kymmenkeraistaa, eikä sekään riittäisi!
Sitä paitsi noita tukia on viime vuosina leikattu, ei lisätty. Samalla on myös vähennetty koulunkäyntiavustajia, mikä entisesrään heikentää mm. maahanmuuttajien tarvitseman tuen järjestämistä ja erityislasten lisääntyvän ingroinnin järjestämistä!
Yläkouluissa lapsille ei ole stadissa antaa enää edes työkirjoja, missään aineessa. Tekstikirjoja on kierrätetty jo vuosia. Luokassa hyvätuloisten vanhemmat ovat ostaneet lapsilleen omia työkirjoja, ettei aikaa tarvitse tärvätä esim. kielen tehtäväksi olevan sanaristikon kopiointiin vihkoon.
Yksikään urheiluseura ei tykkää vertauksestasi, että vapaaehtoispohjalla toimiva harrastekerho olisi muka sama asia kuin oikea seuratoiminta. Eikä se sitä olekaan kuin kokkari-av-mammeron märissä päiväunissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1, toki tuokin on osa kulttuuripääomaa. Voi olla monelle varsinkin pienillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueella kyse silti myös rahasta, kun kirjasto on kymmenien kilometrien päässä.
Mutta pelkkä kirjastossakäynti ei enää ole mikään kilpailutekijä, jolla ihminen voi erottautua. Lukeminen on tärkeää, mutta ei ihan sellaista ekstraa, jolla kerätään pojoja hakiessa opiskelupaikkaa tai työpaikkaa.
Itse asiassa se äidinkielen hyvä taito on kaiken muun oppimisen perusta. Koulumenestyksen avain.
Ja se asuinpaikan valinta on osa hyvää vanhemmuutta.
Toki on, muttei erottautumistekijä. Hyviä äidinkielen osaajia on kolmetoista tusinassa, kärjistäen sanottuna.
Asuinpaikkaa ei voi köyhä valita. Sehän se oli yksi noista tekijöistä, jos et sattunut ymmärtämään.
Hyvin pieneltä paikalta voi ponnistaa jos perheessä arvostetaan lukemista ja koulutusta. Oletko käynyt Urho Kekkosen syntymäkodissa savupirtissä Pielavedellä? Valittaa kyllä osaa kaikki, se eteenpäin yrittäminen vaatii vähän muutakin. T onnettoman kokoisen kunnan lukiosta laudaturin paperit kirjoittanut, lainalla yliopistotutkinnon suorittanut ja hyvään työhön päässyt. Ja kuulun siihen keskikastiin jossa ei oltu kotona hirveän köyhiä muttei rikkaitakaan mutta lukemista ja koulutusta arvostettiin kovasti.
Se, mikä onnistui Kekkosen lapsuudessa on aika eri asia kuin mikä onnistuu nykyään.
Nykyään iso osa yliopistosta valmistuneistakin menee suoraan kortistoon. Hyvilla suhteilla on iso merkitys, jos meinaa saada alansa töitä.
Eikä tuossa nyt siitä ole kysymys, etteikö lahjakkaimmat ja sitkeimmät köyhien perheiden vesat nousisi sosioekonomisesti, vaan siitä, että se on monin verroin vaikeampaa ja vain pieni osa onnistuu.
Kun rikkaiden perheiden laiskar ja tumpelotkin ipanat porskuttaa.
Suurin osa menee töihin. Luokkanousu on todella paljon helpompaa nyt kuin Kekkosen aikaan. Silloin ei ollut opintotukia, ilmaista koululaitosta kuin lyhyesti jne. Eikä ne köyhät joita tässä tutkimuksessa tarkoitetaan taida usein edes yliopilaaksi asti itseään kouluttaa, monet minimiopinnoilla jatkavat vanhempiensa kaltaista elämää - ja noissa piireissä työttömyys taitaa olla kertaluokkaa suurempaa?
Täällä keskiluokkaiset vanhemmat uhriutuu.
Vierailija kirjoitti:
Just kävin Itäkeskuksen peruskoululla. Kamalaa. Likaista ja sotkuista., juopot pihassa kaljall?
Ja kuitenkin se on yksi niitä harvoja Helsingin kouluja, jotka on hiljan isolla rahalla remontoitu, joihin syydetään koko ajan pd-rahaa ja suunnitellaan mm kiinaopetusta. Ja vielä juuri tyypillinen yhden alueen koulu, jossa se koulu on yhteisön keskus.
Silti vain sotketaan, rikotaan, roskataan ja kännätään.
Taisit saada niiltä juopoilta juomaa? Et kai sä nyt tosissaan selvin päin väitä, että ne on ne lapset itse tai niiden vanhemmat, jotka juopottelee lastensa koulun pihalla?
Tuohan todistaa vaan, että tutkimus on oikeassa, asuinpaikalla on merkitystä. Köyhän perheen vesan on pakko käydä tuollaista lähiökoulua, rikkaan perheen vesa käy siistiä koulua Töölössä. Ihan riippumatta lapsen lahjakkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kävin Itäkeskuksen peruskoululla. Kamalaa. Likaista ja sotkuista., juopot pihassa kaljall?
Ja kuitenkin se on yksi niitä harvoja Helsingin kouluja, jotka on hiljan isolla rahalla remontoitu, joihin syydetään koko ajan pd-rahaa ja suunnitellaan mm kiinaopetusta. Ja vielä juuri tyypillinen yhden alueen koulu, jossa se koulu on yhteisön keskus.
Silti vain sotketaan, rikotaan, roskataan ja kännätään.
Taisit saada niiltä juopoilta juomaa? Et kai sä nyt tosissaan selvin päin väitä, että ne on ne lapset itse tai niiden vanhemmat, jotka juopottelee lastensa koulun pihalla?
Tuohan todistaa vaan, että tutkimus on oikeassa, asuinpaikalla on merkitystä. Köyhän perheen vesan on pakko käydä tuollaista lähiökoulua, rikkaan perheen vesa käy siistiä koulua Töölössä. Ihan riippumatta lapsen lahjakkuudesta.
En tiedä, olivat seiånikäisiä, että saattoivat hyvinkin olla vanhempia. Ja sen koulun sisustan olån kyllä sotkeneet ne lapset.
Helsingissä pääsee tuoltakin alueelta ihan kuka vaan muualle kouluun. Painotuksia on pilvin pimein, kaupunki maksaa koulumatkat.
Ongelma on se tuon alueen aikuisten asenne ja tapa kasvattaa jälkeläisiään. Ko koulu oli superhieno ja haluttu vielä 15-20 vuotta sitten. Ei ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1, toki tuokin on osa kulttuuripääomaa. Voi olla monelle varsinkin pienillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueella kyse silti myös rahasta, kun kirjasto on kymmenien kilometrien päässä.
Mutta pelkkä kirjastossakäynti ei enää ole mikään kilpailutekijä, jolla ihminen voi erottautua. Lukeminen on tärkeää, mutta ei ihan sellaista ekstraa, jolla kerätään pojoja hakiessa opiskelupaikkaa tai työpaikkaa.
Itse asiassa se äidinkielen hyvä taito on kaiken muun oppimisen perusta. Koulumenestyksen avain.
Ja se asuinpaikan valinta on osa hyvää vanhemmuutta.
Toki on, muttei erottautumistekijä. Hyviä äidinkielen osaajia on kolmetoista tusinassa, kärjistäen sanottuna.
Asuinpaikkaa ei voi köyhä valita. Sehän se oli yksi noista tekijöistä, jos et sattunut ymmärtämään.
Hyvin pieneltä paikalta voi ponnistaa jos perheessä arvostetaan lukemista ja koulutusta. Oletko käynyt Urho Kekkosen syntymäkodissa savupirtissä Pielavedellä? Valittaa kyllä osaa kaikki, se eteenpäin yrittäminen vaatii vähän muutakin. T onnettoman kokoisen kunnan lukiosta laudaturin paperit kirjoittanut, lainalla yliopistotutkinnon suorittanut ja hyvään työhön päässyt. Ja kuulun siihen keskikastiin jossa ei oltu kotona hirveän köyhiä muttei rikkaitakaan mutta lukemista ja koulutusta arvostettiin kovasti.
Se, mikä onnistui Kekkosen lapsuudessa on aika eri asia kuin mikä onnistuu nykyään.
Nykyään iso osa yliopistosta valmistuneistakin menee suoraan kortistoon. Hyvilla suhteilla on iso merkitys, jos meinaa saada alansa töitä.
Eikä tuossa nyt siitä ole kysymys, etteikö lahjakkaimmat ja sitkeimmät köyhien perheiden vesat nousisi sosioekonomisesti, vaan siitä, että se on monin verroin vaikeampaa ja vain pieni osa onnistuu.
Kun rikkaiden perheiden laiskar ja tumpelotkin ipanat porskuttaa.
Suurin osa menee töihin. Luokkanousu on todella paljon helpompaa nyt kuin Kekkosen aikaan. Silloin ei ollut opintotukia, ilmaista koululaitosta kuin lyhyesti jne. Eikä ne köyhät joita tässä tutkimuksessa tarkoitetaan taida usein edes yliopilaaksi asti itseään kouluttaa, monet minimiopinnoilla jatkavat vanhempiensa kaltaista elämää - ja noissa piireissä työttömyys taitaa olla kertaluokkaa suurempaa?
No ei pidä paikkaansa.
Kekkosen aikaan luokkanousuksi riitti oppikoulun käyminen. Ny yliopistostakin valmistaudutaan suoraan kortistoon.
Lue sinäkin tämä ja puhu vasta sitten:
https://www.labour.fi/?wpfb_dl=1455
Eli: sosiaalisen nousun mahdollisuudet ovat kaventuneet, pysyvät tuloerot ovat vain kasvaneet.
Oikeasti - kuinka monta tuollaista jurpoa on olemassa esim. Suomessa, että hänelle maksetaan peruskoulupaikkailua perheen rahoilla? Harkimon poika?
Suomessa on ihan valtavan paljon paremmat mahdollisuudet köyhän perheen lapsen nousta ja pärjätä kuin vaikka vielä 30-40 vuotta sitten,