Lue keskustelun säännöt.
38-vuotiaana peli pelattu?
31.08.2016 |
Meillä on kaksi pientä lasta ja olen havahtunut noin pari vuotta siihen tosiseikkaan, että olen mennyt naimisiin väärän miehen kanssa. Mutta tämän ikäisenä en enää käytännössä voi tavata uutta miestä ja harva mies haluaisi edes naista, jolla on jo lapsia. Lisäksi olen liian vanha ja sinänsä hoikka vartalo on liian pahasti raskauksien runtelema parisuhdetta ja seksiä ajatellen. Alan olla myös siinä iässä, etten voisi varmaan parin vuoden tutustumisen jälkeen saada lisää lapsiakaan.
Taidan siis olla jumissa hirveän, väkivaltainen ja nöyryyttävän sekä määräilevän mieheni kanssa. Inhoan miestäni ja jok'ikinen päivä on kuin tervanjuontia hänen kanssaan. Olen todella onneton kaikin puolin. Mies haluaa tietenkin, että lapset olisivat hänen luonaan puolet ajasta jne. En tajua, miksi hän ei hanki havittelemaansa nuorempaa ja kauniimpaa naista ja jätä minua rauhaan sekä hanki uutta perhettä jonkun muun kanssa.
T. Umpikujassa
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Ihan hömpönpömppöä. Totta kai voi tavata uuden miehen! Eikä kaikkia tosiaankaan haittaa vaikka lapsiakin on. Pahempi olisi jos olisit vaikka 20-25, sen ikäiset miehet voivat tosiaan karsastaa naista jolla on lapsia. Itsekin tunnen monta, jotka ovat "tavanneet jonkun" 40-60-vuotiaina. Siinä iässä vain kriteerit ovat erilaiset kuin noilla parikymppisillä tyhjäpäillä.
Ei nuoremmat noita seikkoja karsasta koska ovat tyhjäpäitä vaan koska heillä on vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on monta ystävää, jotka ovat eronneet 35-50-vuotiaana, jotkut löysivät uuden miehen nopeasti, joillakin meni monta vuotta. Mutta kaikki eivät heti halunneetkaan uutta suhdetta, vaan elelivät mielellään yksin / lasten kanssa muutaman vuoden ja ihan jopa nauttivat siitä. Elämässä on paljon muutakin kuin mies ja parisuhderakkaus. Jos on lapsia ja työ ja ystäviä, se on jo todella paljon se. Eihän tuollaisessa liitossakaan mitään rakkautta ja läheisyyttä ole, parempi on olla yksinkin, ehdottomasti!
Miten sun kroppa muka pilalla on? Mä olen sua melkein 10 v vanhempi, kolmen lapsen äiti, eikä mun kroppa ole mitenkään pilalla. Ihana ja kaunis kehoni, josta pidän hyvää huolta ja joka tuottaa mulle ja miehelleni suurta nautintoa. Jos on ylipainoa, laihduta. Jos ole "löysä", aloita liikunta. Aniharva keski-ikäistyvä mies välittää jos rinnat riippuu (monet jopa tykkää siitä), raskausarpia eivät edes huomaa ja jos huomaavat, ne unohtuu kun sulla on päällä seksikkäät alusvaatteet ja olet innokas seksissä. Miehet kuule ei ollenkaan ole niin kranttuja oikeassa elämässä, eivät he kiimaisina seksin tuoksinassa kiinnitä pikkuseikkoihin huomiota. Ja kuka edes haluaisi miehen, jolle naisen ulkonäkö on hirveän tärkeää? Hyvälle miehelle ulkonäköä tärkeämpää on luonne ja yhdessäolemisen helppous, samalla aaltopituudella oleminen.
Mun kuuskymppinen, ylipainoinen ja ihan ikäisensä näköinen ystävä muutti äskettäin yhteen itseään lähes 10 v nuoremman, kaikinpuolin ihan ok-miehen kanssa. Toinen, vähän päälle 50-v rintasyövälle toisen rintansa menettänyt nainen avioitui kesällä, hänelle on tehty myös 2 keisarileikkausta, joten arpia löytyy. Silti löytyi aivan ihana ja kunnollinen mies. Miehen komea ja nuorekas ja hyvätuloinen kaveri meni myös äskettäin naimisiin. Nainen on ihan tavallisen näköinen kahden lapsen äiti ja samanikäinen kuin mies.
Mikä näitä naisia yhdistää? He ovat mukavia, iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä. Se näkyy ulospäin. Samanlainen vetää puoleensa samanlaista, mihin uskot, sen saat.
Erosin 39 v, kaksi lasta. Niin vain tuli uusi hyvä mies elämään. Nautin tuossa välissä kovasti yksin olemisesta vaikean parisuhteen jälkeen.
Kumma kuinka ketjuihin ei kirjoita koskaan ne jotka ei oikesti löydä miestä, kun omassakin lähipiirissä näitä naisia on vaikka kuinka paljon ja tuli sitä läheltä oman yh äidinkin elämää seurattua. Kaikille naisille se miehen löytäminen ei ihan oikeasti ole helppoa ja olisi joskus vaihtelun vuoksi mukava lukea heidänkin tarinoita.
Mies lähti lätkimään kun olin 37 ja jäin sitten kolmen alaikäisen lapsen kanssa. Tapasin elämäni rakkauden vuotta myöhemmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma kuinka ketjuihin ei kirjoita koskaan ne jotka ei oikesti löydä miestä, kun omassakin lähipiirissä näitä naisia on vaikka kuinka paljon ja tuli sitä läheltä oman yh äidinkin elämää seurattua. Kaikille naisille se miehen löytäminen ei ihan oikeasti ole helppoa ja olisi joskus vaihtelun vuoksi mukava lukea heidänkin tarinoita.
Totta, nämä on naisten voimaantumisketjuja, naapurissakin asuu yh jolla ei olet miestä 10 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
No valitettavasti monen vanhemman yksinhuoltajan kohdalla se nyt vaan on totuus, että ei niitä kiinnostuneita ihan joka oksalla kasva, sen saa moni kokea karvaasti. Ei mikään mahdotonta ole, mutta ei kannata odottaa mitään 20 vuotiaana nautittua huomiota, todellisuus on jotain ihan muuta, seurustelusuhteissa se homma on vielä karumpaa saada joku kunnon mies oikeasti jäämään.
Tottakai voi lukea naistenlehtiä ja uskoa valheisiin mitä täälläkin jauhetaan, mutta se voi olla aikamoinen shokki monille mikä se oikea totuus on.
jaahas. Mun tuttavapiirissä kaikki yh-äidit on pariutuneet nopsaan uudestaan noin 40-vuotiaina ja vieläpä komeiden miesten kanssa (vanhoja heiloja, nettituttuja, duunista, kaveripiiristä).
38-vuotias on vielä NUORI - miehethän luulevat olevansa silloin jumalan lahjoja naisille siinä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että sulla pitää olla joku että voit irrottautua väkivaltaisesta ukosta on sairasta. Mieluummin altistat lapsesi väkivallan ja nöyryytyksen ilmapiirille, kuin olet yksin. Miksi pitää olla noin riippuvainen siitä että joku rakastaa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä joka on ihan nätti, hyvässä työssä yh. Kaikki hänen viimeaikaiset miehet ongelmatapauksia, luusereita ja viinaan meneviä. Muunlaisia miehiä en ole nähnyt, en komeita tai edes kunnollisia miehiä. Hän on toki vain yksi nainen, kertoo kuitenkin karua kieltä miesten tason romahtamisesta mitä se joskus oli.
Eikun tuo kertoo karua kieltä siitä, että minkälaisista piireistä niitä miehiä etsitään. Jos se seurustelukumppani löytyi 20 vuotiaana lähipubista, niin ei sitä 40 vuotiaana sieltä kannata etsiä.
Eri asia on, mitä kirjoittaja pitää "luuserina". Jos rempseä, baarissa suuria ja hauskoja puhuva tatuoitu mies on merkki menestyjästä, niin onnea matkaan vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko rehellisen vastauksen, olet tilanteessa jossa markkina-arvosi on lähes olematon, seksiä saat vielä helposti mutta yritä saada joku uusioiskä ja vakava suhde, ei ole helppoa.
Kommenttini on sitä pahaa tietoa jota ei haluta kuulla, sensijaan kuulet kaikenmaailman valheita ja muunneltua totuutta joka ei pidä paikkansa oikeassa maailmassa. Odotan sata alapeukkua sillä totuus ottaa koville, he kyllä tietävät että olen oikeassa, tosiasioita ei ole kuitenkaan kiva kuulla.
Millä keinolla voisin nostaa markkina-arvoani tässä tilanteessa? Siis rahakaan ei ole täysin este. Olen kyllä lukenut erinäisiltä palstoilta netistä, että mun tilanteessani en ole kyllä mikään "catch" miehille. Toki hyvässä tapauksessa voi onnistaa, mutta mun täytynee varautua pahimpaan.
Treenamalla löysät pois kehosta, ja takamus pyöreäksi. Kertoo luonteesta, sinnikkyydestä, määrätietoisuudesta, viitseliäisydestä. itsekurista ja valmiudesta panostamaan hyvän suhteen saamiseksi ja toivottavasti sen ylläpitämiseksi. Nämä ominaisuudet ovat yhtä suuri valtti kuin parantunut ulkonäkökin.
Ei se ole mahdotonta 38 vuotiaanakaan, mutta ei myöskään ole helppoa.
Ihan ensimmäiseksi kannattaa heivata se ukko. Väkivallan suhteen pitää olla nollatolerassi! Hae rohkeasti oma asunto. Käytkö töissä? Onko tukiverkostoa? Sitten pikkuhiljaa kun toivut kokemuksistasi, etsi joku harrastus missä tapaat muita samanhenkisiä. Esim. nyt vaikka kuorosta on moni löytänyt puolison. Tsemppiä! Sulla on vain tää yks elämä, mitään peliä ei oo vielä menetetty.
Ei mitään oo menetetty, otat vaan maahantulleen koneinsinöörin tai kirurgin, valinnanvaraa riittää ja on taloudellisestikin turvattu tulevaisuus