Rehellisesti, oletko koskaan feikannut sairautta että olet saanut olla sairaslomalla

Oli hirveä krapula ja työpaikka vaatii sairaslomalappua heti ekasta päivästä, joten menin hoitajalle valittelemaan vatsatautia.

Minä menen töihin ihan mielelläni. Kannatti tuo ammatinvalinta.

Kyllä olen. Elämässä vaan kaikki kasaantui, paska parisuhde, huono taloudellinen tilanne, narsisti työkaveri. Olin muutaman kerran "flunssassa" -lapset vein päivähoitoon kertomatta sinne mitään, tulin kotiin, laitoin ovet lukkoon ja valot pois, ja nukuin.

Olisi ollut parempiakin tapoja hoitaa asiat, mutta näin ne nyt vaan meni.

Mulla oli niin paska ja epäreilu pomo, että koin omaksi oikeudeksi olla pois välillä. Olin kerran "selkäkivun" takia 3pv lääkärintodistuksella ja 2pv omalla ilmoituksella vatsataudin takia. 

Vaihdoin työpaikkaa ja nyt en oo ollut 2 vuoteen päivääkään pois (en oo ollut kipeä enkä feikkisaikuilla). Motivoiva pomo ja kiva työ tekee työmotivaatiolle ihmeitä :)

Vierailija kirjoitti:

Kerran olen feikannut itselleni vatsataudin. Olin yksinkertaisesti niiin väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä (naapurin vauva itki yön läpeensä ja heidän koiransa haukkui samaan tahtiin), että en uskaltanut lähteä ajamaan tunnin työmatkaa nukahtamisen pelossa. Harmitti vaan kun sain sitten saikkua kaksi päivää tämän hätävarjelutekosyyni varjolla, vaikka olisin ollut ihan työkuntoinen jo seuraavana päivänä. Tein kyllä sitten omalla ajallani jotain työhommia "korvaukseksi" omalle moraalilleni. 

Mikä esti menemään töihin seuraavana päivänä?

En ole. Paljon enemmän olen tehnyt sitä, että olen mennyt sairaanakin töihin. Kun olen työllistynyt pääosin pätkätöihin määräaikaisuuksiin ja vuokrafirmojen kautta en ole uskaltanut olla pois samaan tyyliin kuin vakituiset ovat. Tosin olen huomannut, että ei tästä aina ole apua potkut ovat monesta paikasta tulleet lopulta silti vaikka et pariin vuoteen olisi päivääkään saikulla ja samaan aikaan vakituinen joka on ollun 6kk saikulla kahden vuoden aikana saa jatkaa hommia.

Tosin se täytyy myöntää, että tässä vuosien varrella olen alkanut vihata työelämää yleisesti ja epäoikeudenmukaisuutta. Voi käydä niin, että en enää edes halua työelämään ollenkaan. Koska epäoikeudenmukaisuus sairastuttaa kaltaiseni ääritunnollisen ihmisen pitemmän päälle niin yritän vältellä tilanteita missä voin joutua epäoikeudenmukaisuuden uhriksi jos en siis suoraan saa vakituista työtä ja ole muoden kanssa samalla viivalla. Myös jatkuva potkujen pelko mikä tulee pätkätöistä saa minut henkisesti sairastumaan.

Mulle on käynyt päinvastoin.

Menin todella flunssaisena ja kuumeessa aamulla hakemaan sairaslomaa. En saanut kuin sen saman päivän. Kyseessä oli firman yksityiseltä ostama työterveyshuolto. Seuraavan päivänä sitten sairaassa räkätaudissa ja kiukkuisena töihin. Jätin räkäliinoja sinne tänne enkä todellakaan pessyt käsiä jatkuvan niistämisen ohessa.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Paljon enemmän olen tehnyt sitä, että olen mennyt sairaanakin töihin. Kun olen työllistynyt pääosin pätkätöihin määräaikaisuuksiin ja vuokrafirmojen kautta en ole uskaltanut olla pois samaan tyyliin kuin vakituiset ovat. Tosin olen huomannut, että ei tästä aina ole apua potkut ovat monesta paikasta tulleet lopulta silti vaikka et pariin vuoteen olisi päivääkään saikulla ja samaan aikaan vakituinen joka on ollun 6kk saikulla kahden vuoden aikana saa jatkaa hommia.

Tosin se täytyy myöntää, että tässä vuosien varrella olen alkanut vihata työelämää yleisesti ja epäoikeudenmukaisuutta. Voi käydä niin, että en enää edes halua työelämään ollenkaan. Koska epäoikeudenmukaisuus sairastuttaa kaltaiseni ääritunnollisen ihmisen pitemmän päälle niin yritän vältellä tilanteita missä voin joutua epäoikeudenmukaisuuden uhriksi jos en siis suoraan saa vakituista työtä ja ole muoden kanssa samalla viivalla. Myös jatkuva potkujen pelko mikä tulee pätkätöistä saa minut henkisesti sairastumaan.

Lisätään vielä, että en voi ääritunnollisuudelleni mitään ja sille, että jatkuva epävarmuus sairastuttaa minut henkisesti. Sen takia olen alkanut aika vakavasti miettiä, että tämä nykyisen kaltainen työelämä ei ole minua varten, koska jos mielenterveyden ongelmat pahenevat todella pahaksi seuraukset voivat olla hyvin traagiset. Pahimpina hetkinä kun kokoajan joutuu pelkäämään potkuja on olo, että ehkä vain olisi parempi kuolla nälkään kuin roikkuta tälläisessä missä kokoajan potkujen pelossa teet enemmän kuin vakituiset samaa työtä tekevät ja sitten kun työt vähenevät saat potkut silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran olen feikannut itselleni vatsataudin. Olin yksinkertaisesti niiin väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä (naapurin vauva itki yön läpeensä ja heidän koiransa haukkui samaan tahtiin), että en uskaltanut lähteä ajamaan tunnin työmatkaa nukahtamisen pelossa. Harmitti vaan kun sain sitten saikkua kaksi päivää tämän hätävarjelutekosyyni varjolla, vaikka olisin ollut ihan työkuntoinen jo seuraavana päivänä. Tein kyllä sitten omalla ajallani jotain työhommia "korvaukseksi" omalle moraalilleni. 

Mikä esti menemään töihin seuraavana päivänä?

Ilahtuisitko sinä, jos työkaverisi, joka on edellisenä päivänä ilmoittanut oksentavansa kaaressa, ilmaantuisi heti seuraavana aamuna työpaikalle? Sen vuoksi en mennyt, kun työni ei ole sen luonteista, että kukaan toinen olisi siitä suoraan kärsinyt esim. tuurauksen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt päinvastoin.

Menin todella flunssaisena ja kuumeessa aamulla hakemaan sairaslomaa. En saanut kuin sen saman päivän. Kyseessä oli firman yksityiseltä ostama työterveyshuolto. Seuraavan päivänä sitten sairaassa räkätaudissa ja kiukkuisena töihin. Jätin räkäliinoja sinne tänne enkä todellakaan pessyt käsiä jatkuvan niistämisen ohessa.

Siis kostit työkavereille ja firmalle sen sijaan, että olisit mennyt seuraavana päivänä työterveyshuoltoon uudelleen?

Teillä sentään oli maksettuna ylimääräisenä sairaanhoito- ja lääkäripalvelut työterveyshuollon yhteyteen. Jos sitä sai käyttää, niin miksi et käyttänyt? Toisella kertaa olisivat voineet kirjoittaakin jo pari päivää, ettet ravaa siellä joka päivä heitä tartuttamassa.

Kyllä ihmiset toimivat joskus todella lapsellisesti.

Ala-asteella olin tehnyt jotain kolttosia, ja olin varma että jäisin kiinni, joten sanoin kesken päivän voivani huonosti ja pääsin kotiin.  

Opin jotenkin kotoa, ettei koulusta tai töistä saa luistaa ellei ole ihan manan majoilla, joten aikuisiällä oon pikemminkin yrittänyt raahautua puolikuntoisenakin luennolle ja duuniin, mutta huono ideahan sekin on. Tulee kauhea FOMO jos oon kerran ees poissa. 

Oon ehkä kerran muutamassa vuodessa kipeä, mutta kerran oli pakko pyytää saikkua, koska oli ihan kamala yskä (muttei muita flunssan oireita) ja asiakaspalvelussa se aiheutti pientä haittaa. TT-lääkäri suhtautu mun pyyntöön aika skeptisesti. 

Teininä ja lapsena lukemattomia kertoja, aikuisena en.

Työsuhteessa en, koulussa ja opiskellessa kyllä. Työkeikoista olen kyllä joskus kieltäytynyt kun on tarjottu huonoon saumaan, mut en ole kehdannut sanoa että just nyt ei jaksa, kun oon kuitenkin halunnut tulevia tarjouksia.