Minusta lapselle ei pidä vartavasten oikein tuottaa pettymyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi potentiaalinen mököttäjäni tekee armollisen teon niille koiramaisille seuraajilleen; niin näilläkin on ystävä. Kaikki voittavat.

Ap

Tällaiset suhteet eivät ole terveitä kummankaan osapuolen kannalta. Enpä koskaan haluaisi omalle lapselleni tuollaista kokemusta ystävyydestä, kummassakaan roolissa. 

No, enpä minäkään HALUAISI. En ole halunnut aika montaa muutakaan juttua elämässä.

Ap

Tähän voisit kuitenkin vaikuttaa. Noh, ei se mitään. 

Olisitte kermaperseet antaneet sitä omanarvontuntoa luokan heikoimmillekin, niin ehkä heikin olisivat kärsineet paskoista kotioloistaan vähän vähemmän.

Ap

Huh. Tämä taisikin olla vain yksittäisen ihmisen traumaketju, eikä yleistä keskustelua itse aiheesta. I'm out. 

--> 

Mutta epäilemättä te käytittekin sen luokan heikoimpien arvostelemiseen. Sitä niittää mitä kylvää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi potentiaalinen mököttäjäni tekee armollisen teon niille koiramaisille seuraajilleen; niin näilläkin on ystävä. Kaikki voittavat.

Ap

Tällaiset suhteet eivät ole terveitä kummankaan osapuolen kannalta. Enpä koskaan haluaisi omalle lapselleni tuollaista kokemusta ystävyydestä, kummassakaan roolissa. 

No, enpä minäkään HALUAISI. En ole halunnut aika montaa muutakaan juttua elämässä.

Ap

Tähän voisit kuitenkin vaikuttaa. Noh, ei se mitään. 

Ai voisin vai? Miten?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä ymmärrän ap:n pointin. Kun kyse on vaikkapa nyt tuosta sähkökatkon aiheuttamasta pettymyksestä, sitä ei vanhempi ole AIHEUTTANUT.

Eikä sekään ole vanhemman AIHEUTTAMAA eli tahallaan ja varta vastien luomaa pettymystä, että lapselle ei anneta poikkeuslupaa katsoa telkkua kiellettyyn aikaan tai ylimääräistä lelua vain, koska lapsi sattuu sellaista kaupassa tahtomaan.

Joten siinä mielessä koko sanonta (vanhemman pitää tuottaa/aiheuttaa lapselle pettymyksiä) on hölmö. Mieluummin sitten vaikka niin, että vanhemman ei pidä liikaa pelätä lapselta asioiden kieltämistä, koska pienet pettymykset kuuluvat elämään ja vanhempi voi auttaa lasta sietämään sitä, ettei kaikkea voi saada.

No nimenomaan näin. Kuka saatanan urpå sitä nyt pelkää? Lapselta tulee vihainen kirjelmä 18-vuotiaana jossa sut haastetaan oikeuteen vai? Sitäkö te kakkahousut pelkäättekin? Itse te niitä olette, jotka ette mitään kestä.

Ap

Ihan turhaan mulle kiukkuat, en minä normaalia kieltämistä pelkää, enkä tunne ketään, joka pelkää.

Luulen vaan, että sellaisiakin vanhempia on, jotka tekevät kaikkensa antaakseen lapselleen kaiken tämän haluaman. Todella vähän kumminkin, joten olen samaa mieltä: koko hokema on paitsi hoopo, myös turha.

Ja on kyllä tosiaan niin, että välillä sillä puolustellaan tällä palstalla silkkaa sadismia ja kiusaamista. Että kun joku on pahoillaan vaikkapa siitä, että lapsensa kerta toisensa jälkeen jää koulussa leikeistä ja synttärikutsuista sivuun, niin siihen tulee joku perssilmä toteamaan, että ihan oikein se on lapselles, oppiipa sietämään pettymyksiä...

"Luulen vaan, että sellaisiakin vanhempia on, jotka tekevät kaikkensa antaakseen lapselleen kaiken tämän haluaman."

Mä en kyllä luule. Te olette vain kateellisia hyville vanhemmille, joilla on rahkeita antaa lapsilleen sellaista jossa teillä menee raja. Tai sitten jos eivät osaa kestää lapsen pettymyksiä, niin sellaiset vanhemmathan ansaitsisivat APUA teiltä, jos nyt olette kerran niin hyviä sietämään lapsenne pettynyttä mieltä ja vain tukemaan kersojanne siinä, ettekä yhtään tiuski, että ole nyt jo hiljaa ;)

Ap

Ok, et siis usko, että on olemassa curling-vanhempia.

Mitä jos nyt kumminkin lakkaisit kiukuttelemasta ja haukkumasta sitä ainoaa tässä ketjussa, joka on ilmaissut ymmärtävänsä, mitä ajat takaa?

Kun et kumminkaan minusta ja äitiydestäni mitään edes tiedä.

Kiitos, ja hyvää päivänjatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi potentiaalinen mököttäjäni tekee armollisen teon niille koiramaisille seuraajilleen; niin näilläkin on ystävä. Kaikki voittavat.

Ap

Tällaiset suhteet eivät ole terveitä kummankaan osapuolen kannalta. Enpä koskaan haluaisi omalle lapselleni tuollaista kokemusta ystävyydestä, kummassakaan roolissa. 

No, enpä minäkään HALUAISI. En ole halunnut aika montaa muutakaan juttua elämässä.

Ap

Tähän voisit kuitenkin vaikuttaa. Noh, ei se mitään. 

Ai voisin vai? Miten?

Ap

Antaisit kuitenkin vain jotain kannettu vesi kaivossa -tasoisia ohjeita luullen niiden tekevän mieletöntä eroa mun lapsen elämään. Ei se niin mene, vaan minä olen hänelle esimerkki vaikka miten peittelisin olemistani niin hän kyllä näkee lävitseni, mikä mä esimerkkinä hänelle oikeasti olen. Kuten oli äitinikin, vaikka kaikki ohjeet olivat kuin kaunista käärepaperia niin itse ihminen oli täysmätä omena. Mutta eihän se mitään, kun se oli vain mun häiriintynyt mielipide.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä ymmärrän ap:n pointin. Kun kyse on vaikkapa nyt tuosta sähkökatkon aiheuttamasta pettymyksestä, sitä ei vanhempi ole AIHEUTTANUT.

Eikä sekään ole vanhemman AIHEUTTAMAA eli tahallaan ja varta vastien luomaa pettymystä, että lapselle ei anneta poikkeuslupaa katsoa telkkua kiellettyyn aikaan tai ylimääräistä lelua vain, koska lapsi sattuu sellaista kaupassa tahtomaan.

Joten siinä mielessä koko sanonta (vanhemman pitää tuottaa/aiheuttaa lapselle pettymyksiä) on hölmö. Mieluummin sitten vaikka niin, että vanhemman ei pidä liikaa pelätä lapselta asioiden kieltämistä, koska pienet pettymykset kuuluvat elämään ja vanhempi voi auttaa lasta sietämään sitä, ettei kaikkea voi saada.

No nimenomaan näin. Kuka saatanan urpå sitä nyt pelkää? Lapselta tulee vihainen kirjelmä 18-vuotiaana jossa sut haastetaan oikeuteen vai? Sitäkö te kakkahousut pelkäättekin? Itse te niitä olette, jotka ette mitään kestä.

Ap

Ihan turhaan mulle kiukkuat, en minä normaalia kieltämistä pelkää, enkä tunne ketään, joka pelkää.

Luulen vaan, että sellaisiakin vanhempia on, jotka tekevät kaikkensa antaakseen lapselleen kaiken tämän haluaman. Todella vähän kumminkin, joten olen samaa mieltä: koko hokema on paitsi hoopo, myös turha.

Ja on kyllä tosiaan niin, että välillä sillä puolustellaan tällä palstalla silkkaa sadismia ja kiusaamista. Että kun joku on pahoillaan vaikkapa siitä, että lapsensa kerta toisensa jälkeen jää koulussa leikeistä ja synttärikutsuista sivuun, niin siihen tulee joku perssilmä toteamaan, että ihan oikein se on lapselles, oppiipa sietämään pettymyksiä...

"Luulen vaan, että sellaisiakin vanhempia on, jotka tekevät kaikkensa antaakseen lapselleen kaiken tämän haluaman."

Mä en kyllä luule. Te olette vain kateellisia hyville vanhemmille, joilla on rahkeita antaa lapsilleen sellaista jossa teillä menee raja. Tai sitten jos eivät osaa kestää lapsen pettymyksiä, niin sellaiset vanhemmathan ansaitsisivat APUA teiltä, jos nyt olette kerran niin hyviä sietämään lapsenne pettynyttä mieltä ja vain tukemaan kersojanne siinä, ettekä yhtään tiuski, että ole nyt jo hiljaa ;)

Ap

Ok, et siis usko, että on olemassa curling-vanhempia.

Mitä jos nyt kumminkin lakkaisit kiukuttelemasta ja haukkumasta sitä ainoaa tässä ketjussa, joka on ilmaissut ymmärtävänsä, mitä ajat takaa?

Kun et kumminkaan minusta ja äitiydestäni mitään edes tiedä.

Kiitos, ja hyvää päivänjatkoa.

No siis sanoinhan, että "Tai sitten jos eivät osaa kestää lapsen pettymyksiä, niin sellaiset vanhemmathan ansaitsisivat APUA teiltä, jos nyt olette kerran niin hyviä sietämään lapsenne pettynyttä mieltä ja vain tukemaan kersojanne siinä, ettekä yhtään tiuski, että ole nyt jo hiljaa ;)"

Mutta etpä osaa ilmeisesti. Turha siitä on minulle suuttua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen lapsesi tulevaisuuteen. Jos (sinulla oikeasti on edes lapsi, sinä höpsö provo) lapsellesi kehittyy sinusta huolimatta jitain sosiaalisia taitoja, hän saa kavereita eskarin ja ehkä 1. ja 2. luokan ajaksi. Koska on tottunut siihen että kaikki on kivaa ja mukavaa eikä kotona ole "vanhemmat tuottaneet pettymyksiä" - toisinsanoen opettaneet elämästä sen realiteetteja - hänestä tulee marmattava mököttäjä ja muiden pompottaja, jota ei "kaverit" jaksa katsella enää hetkeäkään kun heille kehittyy omatahto ja ymmärrys.

Usko pois, olen nähnyt

Ai kavereille kehittyy omanarvontunto ja ymmärrys? Luuletko sä, että mulle kehittyi?

Ei kehittynyt. Eli minun lapseni saa sitten kavereita kaikista niistä lapsista, joille ei kehity myöskään koska näiden vanhemmissa on jotain vialla ja saa pomottaa sitten heitä :D Niin kuin minun äitini tykkäsi, että oli ihan alright niiden minun aikaisten rajattomiennlasten sitten pomotella mua. Eikä äiti puolustanut yhtään. Mun kai pitikin vain pettyä.

Niin että eiköhän mun pomottavalle lapselleni seuraa riitä ;)

Ap

Hienoa, hyvä, niin sitä pitää! Olet tehnyt kerrassaan mallikkaasti hankkiessasi lapsen jotta voit kostaa oman pieleen menneen kasvatuksen tälle.

Paitsi tämähän on provo, joten ei tarvitse lasta onneksi sääliä

Ööö no en minä lapsia sen takia hankkinut, mutta ajan saatossa olen huomannut, että näin se nyt vaan menee. Vai mistä sä niin kuin luulet, että kaikki huonot ystävyyssuhteet ilmestyvät maapallolle? Joku loitsuaa niitä esiin?

Ap

Höpselitöpseli, huonot ystävyyssuhteet tuo suhdekeiju jota sun naama nyt vaan sattuu vituttaan.

Ajan saatossa varmaan huomaat myös ettei lapsesi olekaan viettämässä joulua kanssasi tai soita syntymäpäivänä onnitellakseen.

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset ruokkiko trollia.

Anteeksi.. olen sairaslomalla ja tämä oli ihan viihdyttävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen lapsesi tulevaisuuteen. Jos (sinulla oikeasti on edes lapsi, sinä höpsö provo) lapsellesi kehittyy sinusta huolimatta jitain sosiaalisia taitoja, hän saa kavereita eskarin ja ehkä 1. ja 2. luokan ajaksi. Koska on tottunut siihen että kaikki on kivaa ja mukavaa eikä kotona ole "vanhemmat tuottaneet pettymyksiä" - toisinsanoen opettaneet elämästä sen realiteetteja - hänestä tulee marmattava mököttäjä ja muiden pompottaja, jota ei "kaverit" jaksa katsella enää hetkeäkään kun heille kehittyy omatahto ja ymmärrys.

Usko pois, olen nähnyt

Ai kavereille kehittyy omanarvontunto ja ymmärrys? Luuletko sä, että mulle kehittyi?

Ei kehittynyt. Eli minun lapseni saa sitten kavereita kaikista niistä lapsista, joille ei kehity myöskään koska näiden vanhemmissa on jotain vialla ja saa pomottaa sitten heitä :D Niin kuin minun äitini tykkäsi, että oli ihan alright niiden minun aikaisten rajattomiennlasten sitten pomotella mua. Eikä äiti puolustanut yhtään. Mun kai pitikin vain pettyä.

Niin että eiköhän mun pomottavalle lapselleni seuraa riitä ;)

Ap

Hienoa, hyvä, niin sitä pitää! Olet tehnyt kerrassaan mallikkaasti hankkiessasi lapsen jotta voit kostaa oman pieleen menneen kasvatuksen tälle.

Paitsi tämähän on provo, joten ei tarvitse lasta onneksi sääliä

Ööö no en minä lapsia sen takia hankkinut, mutta ajan saatossa olen huomannut, että näin se nyt vaan menee. Vai mistä sä niin kuin luulet, että kaikki huonot ystävyyssuhteet ilmestyvät maapallolle? Joku loitsuaa niitä esiin?

Ap

Höpselitöpseli, huonot ystävyyssuhteet tuo suhdekeiju jota sun naama nyt vaan sattuu vituttaan.

Ajan saatossa varmaan huomaat myös ettei lapsesi olekaan viettämässä joulua kanssasi tai soita syntymäpäivänä onnitellakseen.

Niin ehkä sä sallit itsellesi tuontasoisen valinnan ystäviisi. Jos jonkun naama vitutta, niin omanarvontuntosi sallii hänen arvostelun.

Ja lapseni voisikin jättää minut rauhaan kun aikuistun. Saa pitää yhteyttä jos haluaa, en mä siitäkään pahastu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset ruokkiko trollia.

Anteeksi.. olen sairaslomalla ja tämä oli ihan viihdyttävää

Heikot ei kestä näitä mun ketjuja. Sorry.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalien ihmisten ei tarvitse erikseen tuottaa pettymyksiä lapsilleen, koska he näkevät, että niitä tulee, aivan tarpeeksi ihan itsestäänkin.

No niin, tätä juuri tarkoitan. Miten KUKAAN ihminen VOI sanoa, että vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä, ellei ole aivan joku helvetin paska sadisti?

Ap

Kun se automaattine oletus on että keskimääräinen vanhempi _ei_ ole sadisti. (Masokisti varmaan kylläkin :D )

Sulla on ap aika vähäinen luotto kanssaihmisiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalien ihmisten ei tarvitse erikseen tuottaa pettymyksiä lapsilleen, koska he näkevät, että niitä tulee, aivan tarpeeksi ihan itsestäänkin.

No niin, tätä juuri tarkoitan. Miten KUKAAN ihminen VOI sanoa, että vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä, ellei ole aivan joku helvetin paska sadisti?

Ap

Kun se automaattine oletus on että keskimääräinen vanhempi _ei_ ole sadisti. (Masokisti varmaan kylläkin :D )

Sulla on ap aika vähäinen luotto kanssaihmisiisi.

Joskus sitä on liikaa. Sitte petyn.

Ap